Tässä proosarunossa käytin Lassin ja Leevin virallista suomennosta. Edellisen stripin loppusointuisen runon virallinen suomennos oli niin kädetön, että väkersin siitä oman. Deinonykhokset oli velociraptorien pienempiä kreikkalaisia serkkuja.
ellauri043.html on line 51: Alan ymmärtää mix tästä Flaubertin mielikirjasta ei tullut parasta selleriä. Tää on tosi raaka apinan radollisuden ruumiinavaus. Antun kiusauxet on se tuiki tuttu Darwinin kolmisointu: EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Eikä se yhtään parane pyhästä kolminaisuudesta, pikemminkin päinvastoin.
ellauri047.html on line 264: Loppusointuja
ellauri047.html on line 278: Wolfgang poikakin taisi hexametristä sevverran tointua,
ellauri047.html on line 279: et alkoi sittemmin runoelmissaan harrastaa loppusointua.
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 409: Antero joutui naurunalaisexi 1951 jämittäessään loppusoinnullisen riimittelyn puolesta. Nuoret modernistit hahattivat ja katkaisivat lauseita mistä tahtoivat. Loppusoinnuista ei mitään havaintoa. "Meillä tulee aina olla lukiessa tunne siitä, ettei se säännönomaisuus, se pakollisus, mihin runomitta runoilijan velvoittaa, milloinkaan ylitä sitä, mitä voisi ehkä kuzua helläxi väkivallaxi." Riimin kotiväkivaltaa. Sexiin pakottamista. Hyvä riimiseppo venyttää mittaa kuin B.B. King tai Jimi Hendrix vinkukitaraa, soittaa sitä vaikka hampaillaan, hakkaa säleixi, sytyttää sen tuleen. VAn miälestä Goethe veteli sillä lailla ottave rimellä. "Myös loppusointu, runouden toimelias paashipoika, tehostaa rytmin tarkoituxia, jäsentelemällä säkeitä ja syventämällä äännetoistollaan runon vaikutelmaa akustisesti sidottuna, kaikessa liikunnasaankin lainomaisesti säännösteltynä yhteytenä." LOL. Kolmantena pyöränä paashipoika ottaa osaa sidontaan mehukkaasti takaapäin. Sama kaiku on askelten, marssin tahdissa vaimolaisen partoja napsitaan keskijalkamiehinä. Paashipoika mukaan, kolme, neljä! Mannerheimin linjalla survastaan Jurvan tahdissa! Taatusti loppusointuista.
ellauri048.html on line 413: Ottave rime (mon. ital. sanoista ottava rima, ”kahdeksas säe”) on kahdeksasta jambisäkeestä koostuva runomuoto, jossa jokainen säe jakaantuu viiteen runojalkaan. Säkeiden 2-tavuiset loppusoinnut vastaavat kaavaa a b a b a b c c. Toisin sanoen runon ensimmäisen, kolmannen ja viidennen säkeen loppusoinnut vastaavat toisiaan, samoin kuin toisen, neljännen ja kuudennen loppusoinnut. Seitsemäs ja kahdeksas säe muodostavat oman loppusointuparinsa.
ellauri048.html on line 433: Tää on enemmän kuin hellää väkivaltaa, tää on väkisinnaintia puukko kurkulla. Antiikissa ei käytetty riimejä, ne tuli mukaan varhaiskristillisistä virsistä. Mulla on kyllä Tuomo Tuomen suomen kielen käänteissanakirja, josta noita loppusointuja voi eziä. Silti vittu, kun mittaan menee koko tarmo, sisällöstä tulee ihan torttua.
ellauri048.html on line 446: Wexi piti 50-luvun alussa lupaavina loppusointurunoilijoina hullua Lauri Viitaa Tampereelta (joka neuvoi Arska Kinnusta) ja Hilja Hiiskua, joka oli 1/3 turkulaisesta Hiiskun sisaruxesta. Kaikki 3 teki Wexin kanssa maisterin (varmaan myös spagaatin) ja kuului sen kirjallisuuspiiriin. Niistä ei ole sen koommin hiiskuttu. Hilja julkaisi 3 kokoelmaa riimejä ja käänti sitten isä Camillo-kirjoja. Pysyi taantumuxen riveissä.
ellauri048.html on line 979: Tennysonin runouden viktoriaaninen romanttisuus ei aina nappaa nykyajan makuun. Kielikuvat voi olla liian kukkaistuoxuisia. Sotasankariutta romantisoidaan. Alf on britti-imperialismin kakunkuorruttaja, se koittaa löytää laissez faire riistosta jotain jaloa. Siinä sivussa se vähän luontoilee. Koko ajan on noita “transseja”, kaikenlaista transsendenssiä ja hiljaisuutta ja yxeyttä siihen sun tähän, ja paljon, paljon loppusointuja. Termiittipesän kuhnuri päästelee peräpäästä pesän tuoxua.
ellauri049.html on line 34: Lyriikka on Unski Kupiaisen (mts. 25) mukaan runouden päälajeista (muut: epiikka ja dramatiikka) subjektiivisin, ja se edustaa kirjallisuuden piirissä välittömintä itsetilitystä ja -tunnustusta. Missään muussa runouden lajissa ei itse ilmaisu ole niin tärkeää kuin lyriikassa. Lyyrinen runo lähentyy musiikkia. Se lähenee musiikkia kahdella tavalla: runon kokonaisuudessa keskeinen osuus on rytmillä, ja tähän liittyy kiinteästi sointuisuus.
ellauri049.html on line 708: Leconte de Lisle arvosti runon musiikillisuutta ja melodisuutta, hän käytti sisäriimejä ja alkusointuja niitä luodakseen. Leconte de Lisle vaikutti hyvin merkittävästi Sarkiaan, mutta Sarkia ei kuitenkaan ollut hänen jäljittelijänsä. Heidän eronsa pessimismissä oli, että Sarkia ei etäännyttänyt aiheita itsestään, vaan kuvasi runoissaan omaa tuskaansa. Sarkia ei ollut positivisti, pikemminkin päinvastoin, negatiivinen.
ellauri049.html on line 1122: Frithjofin storsucceen jälkeen oli vuorossa depressionen och vägen till biskopsstolen i Uppsala. Där var han föremål till mycket hyllning. Sillä oli 8-10v välein nousukausia ja kiihtyneitä depixiä. Runon Mjältsjukan (1825) eli Pernatauti eli mustasappisuus suomentaa pukersi Aale Tynni loppusointuisasti nimellä Synkkämielisyys.
ellauri049.html on line 1131: Vaakku Koskenniemen mielestä Eskin Fritjof on melkein yhtä hyvä kuin Runkun Fjalar. Piisaa uhoa, ylevöintiä ja paisutusta. Ja nerokkaita loppusointuja! Salosen Unski koitti suomentaa sen, mut tuli sekulia.
ellauri050.html on line 1204: Tänkin pitäs olla Dionysos-Dityrambi, ainaskin Nietschen mielestä, mutta ei tää kovin riehakkaalta vaikuta. Ehkä Nietsche tarkoittaa vaan että sana on vapaa mitan rajoituxista, ei tarvi vahtia niitä saablarin loppsointuja. Muuten tää on enemmän tommonen krapulaisen oloinen, enintään laskukänninen. Pelle runoseppo istuu yxin keittiön pöydän ääressä, ulkona hämärtää, vahakankaalla tukkakuppi täynnä nazoja, tyhjentynyt pullo ja puolityhjä lasi. Täysi tai edes puolitäysi se ei ole ollut enää aikoihin. Nää dityrambit oli Nietschen viimeisiä runoja. Nietsche luultavasti kyllä poltti piippua.
ellauri050.html on line 1224: tat's um des Reimes willen. syy on loppusointu.
ellauri051.html on line 639: 85 Not words, not music or rhyme I want, not custom or lecture, not even the best, En taho sanoja, musaa tai loppusointuja, en palvelua enkä luentoa, en edes parasta,
ellauri051.html on line 1668: 1059 Easily written loose-finger'd chords -- I feel the thrum of your climax and close. 1059 Helposti kirjoitettuja löysäsormeisia sointuja -- tunnen huipentumasi rummun ja sulkeudun.
ellauri073.html on line 244: “Pendelinä?” Tarkoitako "roikkumassa?” Tämmöinen sanakirjasanojen ylikäyttely on kansantauti Wallun kirjoitelmissa: haeskellaan koko ajan hämäriä sanoja, joita meikäläinen saa sitten hakea sanakirjoista, vaan että näyttäis fixummalta ja saisi lukijan tuntemaan izensä epävarmaxi. Ei kukaan käytä sanaa "pendelinä" arkikeskustelussa, eikä tämmösessä puheradioselostuxessa ole mitään syytä tiputella tollasia. Se on siellä yhdestä ja vaan yhdestä syystä: siitä näkyy kuinka iso sanavarasto Wallabylla on, ja kuinka pieni Mattilla. (Myös sanavarasto.) “Oi vau, onpa Wallu hyvä kirjoittaja. Siis tiedäzä, mun piti kazoa sen käyttämä sana sanakirjasta!” Loppu virkkeestä on yhtä hankala, kun Wallu näyttää ymmärtävänsä radiolähetysten tekniikan alkeita, ja vähän tollasta alkusointua heitettynä mausteexi, kuin Dr.Seuss pössyttämässä salviaa. (Tossakin oli alkusointu, huomaatteko? Seuss - salvia! Osataan me muutkin, muttei vaan viizitä.)
ellauri082.html on line 401: Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan.
ellauri093.html on line 358: Hiljan kolmisointu ei ollut pikku-Paulin klassikko "ittutaatanaPOOKKANA" vaan taide uskonto ja isänmaallisuus. Aika paha ellei pahempikin.
ellauri093.html on line 482: Mutta Anders Andilla et kumpp. oli paljon kovempia kieltäymyxiä kuin Hiljalla. He jättivät monena päivänä monen ruokalajin päivällisen syömättä ja tyytyivät juoxeviin eväisiinsä voidaxensa hankkia pääsyliput eturivin paikoille Tivolin varietee-esityxissä. Eivätkä kolmisointulaiset menneet jälkeenpäin mezikköihin puunjuurille laulattamaan letkuja (meitähän oli puolet naisia!). Kuta myöhemmäxi ilta kului, sitä möreämmin virrat vierivät pyökkilehdon pimentoihin.
ellauri100.html on line 207: Oho! Diili-Sointu räväyttää rohkeilla kuvilla - Tarjoaa auliisti sulojaan ja paljasta pintaa. Sointu Borg kisaa Diili-ohjelmassa paikkaa Jaajo Linnonmaan start up -imperiumin kehitysjohtajaksi. Työkseen Sointu Borg pyörittää emännöinti- ja vip-tapahtumayritystään.. ointu-ravayttaa-rohkeilla-kuvilla-tarjoaa-auliisti-sulojaan-ja-paljasta-pintaa?ref=ilmis">https://www.suomi24.fi/viihde/oho-diili-sointu-ravayttaa-rohkeilla-kuvilla-tarjoaa-auliisti-sulojaan-ja-paljasta-pintaa?ref=ilmis. Diili-kisaaja Sointu Borg rakentaa rohkeaa henkilöbrändiä Instagramissa. Sointu Borg on 28-vuotias tapahtuma-alan yrittäjä Helsingistä. Vapaa-ajallaan Sointu Borg soittaa 39-kielistä konserttikannelta ja hakee vastapainoa kiireiselle työelämälle luonnon helmasta. Kuva: Nelonen. NytjokuRoti.
ellauri110.html on line 502: Paul Gauguinin taulu Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? tulee heti mieleen. Tai myös Leif Salmenin runon lause “Varifrån kommer vi, vart é vi på väg?” Kiitos Lefa siitäkin. Lefa oli pulzarimainen susi jossain Nuoren Voiman sarjakuvassa. En tarkkaan itse tiedä, minne matka tästedes suuntautuu, mutta tunnen sen. Intuitiokin voi olla matkatoverina parempi kuin istuminen paikoillaan. Kännipäisenä Bretagnen matkalla en jaxanut istua hiljaa lepositeissä vasn pyristelin irti turvavöistä kun en ylettynyt konjakkiin. Karttaa en osannut lukea Seijaa paremmin. Tuli vähän tonttuiltua. “Tietä käyden tien on vanki” kuten Aaro Hellaakoski kirjoitti. Tie vie. Tie vie. (Tää on yhestä mun runosta. Hieno loppusointu.)
ellauri111.html on line 840: Miksikä kieltäysit sitä ottamasta? Jos olisit hyväksynyt tuon mahtavan hengen kolmannen tarjouksen, niin olisit voinut tyydyttää kaikkea, mitä ihminen kaipaa maan päällä. Ihminen olisi saanut alinomaisen palveluksen esineen, sellaisen, jonka huomaan hän voisi jättää omantuntonsa, ja sellaisen, joka yhdistäisi kaikki yhdeksi ainoaksi sopusointuiseksi muurahaiskeoksi, sillä juuri kaikkiallisen yhteyden myötäsyntynyt tarve on ihmiskunnan kolmas ja lopullinen kärsimys. Ihmiskunta on aina pyrkinyt yhdistymään yhdeksi kokonaisuudeksi.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri115.html on line 549: Olin yllättynyt ja melkein shokissa kun luin Neuwentitiä. [A Dutch doctor (1654-1718) who wrote a book entitled The Existence of God Demonstrated by the Wonders of Nature.] Miten tää mies saattoi haluta tehdä kirjan luonnon ihmeistä, ihmeistä jotka osoittaa luonnon copyrightin omistajan viisauden? Sen kirjan pitäis olla yhtä iso kuin luonto ize ennenkuin kaikki olis kerrottu, ja heti kun koitetaan mennä detaljeihin, suurin ihme kaikista, nimittäin kokonaisuuden sopusointu ja harmonia, karkaa lahkeesta. Pelkkä orgaanisten ruumiiden tekoprosessi tekee mielen epätoivoisexi; mixei apina voi tehdä vaikka vuohia? Vaikka miten bylsin niitä ei tule kilejä. Tästä näkee että luontoäiti ei ole tarkoittanut sellaista. Se ei ainoastaan järjestänyt juttuja, se suorastaan estää tekemästä tyhmiä.
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan? Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa.
ellauri142.html on line 313: Kristuksen imitoimisesta on saanut nimensä sen ensimmäisen kirjan otsikosta, Kristuxen imitoimisesta ja kaikenlaisten turhuuxien halvexumisesta. Teos sisältää neljä muiden kirjoittamaa kirjaa, ja vaikuttaa se olleen alun perin kirjoitettu jonkinlaisessa runomitassa ja loppusointuisesti. Tämän huomasi ensimmäistä kertaa K. Hirsche vuonna 1874. Ei ne loppusoinnut voineet sitten kovinkaan kummosia olla.
ellauri142.html on line 710: Tiedä myös, että tietämättömyyden yöstä syntynyt tamas on kaikkien ruumiissa asujien pettäjä; se sitoo sielun ajattelemattomuuden, kankeuden ja suruttomuuden siteillä. ”Ilman armoa (tuntemista) on sielu ikään kuin kuivettunut. Kun ihmisruumiin kaikkien porttien kautta paistaa kirkas valo, tiedä silloin, että sattva (sopusointu, valo) on hänessä kypsynyt. Mutta onko jääkaapissa valo kun ovi on kiinni? Mieti sitä!
ellauri143.html on line 582: Eipä tässä muuta kun valmistaudutaan loppupeleihin. Tai mitäs niihin kannattaa paljon valmistautua. Loppuu viimeinkin tää EAT! FUCK! KILL! kolmisointu. Toi mystiikka-arvaus menee kyllä väärinpäin: oikeasti valot sammuu, haju jää. Viimeinen kupleteista on oikeammilla jäljillä.
ellauri145.html on line 471: Un marteau lourd, un grand clou ? pointu, pointu, pointu, Ja raskas vasara, iso naula ? terävä 3x
ellauri145.html on line 475: Et plante le clou pointu ? toc, toc, toc, Se lyö terävän naulan ? tok 3x
ellauri172.html on line 736: Son nom ? Je me souviens qu'il est doux et sonore Sen nimi? Muistan että se on söpö sekä sointuva,
ellauri189.html on line 655: Gaseeli (arab. غزل, ġazal) on persialainen runomuoto. Siihen kuuluu kaksisäkeisiä säkeistöjä. Ensimmäisen säeparin loppusointukaava toistuu myöhemmin parillisissa säkeissä. Persian runouden hallitsevaa muotoa on käyttänyt muun muassa Hafez. Eurooppalaisessa kirjallisuudessa se oli suosittu romantiikan aikana.
ellauri222.html on line 1086: "Minulla on tunne elämän perusakseleista joita täytyy noudattaa, muuten kaikki on pelkkää pelleilyä jonka taustalla piilee tragedia. Minulla on täytynyt jo lapsena olla tuo tunne ja halu pysytellä perusakseleillani ja siitä syystä olen itsepäisesti sanonut ei kaikille taivuttelijoille, vain koska nuo akselit ovat iskeytyneet mieleeni, vaikka eivät ole olleet kovinkaan selviä. Viime aikoina olen tuntenut ne sävähdyttävästi jälleen. Kun pyrin pysähtymään tiellä, ne tulevat kuin taivaan lahjat. Makasin tässä vuoteellani ja äkkia ne värisyttivät koko olemustani. Totuus, rakkaus, rauha, avokätisyys, hyödyllisyys, sopusointu. Ja melu ja kahnaukset, vääristyneisyys, rupattelu, epätoivo, ponnistelu, tarpeettomuus, kaikki häipyivät kuin ne olisivat olleet epätodellisia. Ja uskon että kuka tahansa voi koska tahansa palata näille perusakseleille, vaikka olisi kovan onnen äpärä, vain on rauhallinen ja odottaa.
ellauri240.html on line 229: Ainoa mistä tukkijätkät puhuvat on viina, naiminen ja ruoka. Tässä järjestyxessä. E ja F. Aika sama aihelmisto kuin Pentti Saarikoskella, paizi Pentti ei juuri piittaa ruuasta. Viina, naiminen ja paasaus, se oli Penan kolmisointu.
ellauri241.html on line 352: Of thine harmonious sisters keep in tune sopusointuisista sisaristasi pidä viritettynä
ellauri263.html on line 423: As in most contracts made between two parties, there are mutual obligations, conditions and terms of reciprocity for such a contract to hold up as good. Thus said R. Yannai: "The conditions written in a ketubah, [when breached], are tantamount to [forfeiture of] the ketubah." A woman who denies coitus unto her husband, a condition of the ketubah, was considered legal grounds for forfeiture of her marriage contract, with the principal and additional jointure being written off.
ellauri277.html on line 360: Bahait uskovat, että maailmassa on ainoastaan yksi uskonto, joka on ”Jumalan uskonto”. Kaikki maailman suuret uskonnot ovat erilaisia lähestymistapoja tähän uskontoon. Pienemmistä ei ole väliä. Bahait hyväksyvät muut uskonnot, jahka nämä hyväxyvät Babin memorandumit, eikä niiden harjoittajia syrjitä, vaan bahait pyrkivät rauhaan ja sopusointuun muiden uskontojen kanssa.
ellauri316.html on line 96: jalkaväki oli yllättävän sopusointuinen. Jalkaväki alkoi hyökätä luotettavasti
ellauri330.html on line 317: Ippolit oli mielensä syövereissä kehitellyt kaikenlaisia teorioita Varjenkasta ja tämän luonteesta, mielihaluista ja tarkoitusperistä. Päänsisäinen teoretisointi ei kuitenkaan tavoita Varjenkan todellista olemusta. Loppusointu alleviivaa Ippolitin henkistä eristäytyneisyyttä ja kyvyttömyyttä nähdä todellisuutta ympärillään. Siinä on myös feministinen vivahde. Varjenka ei ole Ippolitin tielle asetettu viettelys tai silmittömästi mystiseen ulkopuoliseen ihastuva neito, vaan omaa elämäänsä elävä, tavallinen ihminen. Tässä voi olla Maximilla jotain omakohtaisesti koettua.
ellauri335.html on line 244: Paremmin nyt lähtiessämme aamupiikille Koskelan vanhusasemalle sopii meille aamuvirsi 538 ja siihen liittyvä kevyt rollaattorishuffle. R-kioskin kohdalla työnsi punaista rollaattoria vanhus jolla oli väriin sointuva punainen pipo ja kassi jossa luki Happy Holidays. Punainen pipo oli myös neljän alakoululaisen tytön remmissä pikku mutiaisella, joka ei päässyt kurkistamaan ryhmän blondin kuningattaren kalliiseen kännykkään. Tulee mieleen Deborah Feldman, unorthodox. Sen luokalla oli 5 Deborahia, koko koulussa niitä oli sata. Kuten muistamme, Debra oli juutalainen tuomari ja esinahka-Joosuan chickenimpi aisapari.
ellauri344.html on line 181: 8. »Sananvapaus» on myöskin eräs »puhtaan demokratian» huomatuimpia tunnussanoja. Kuitenkin työläiset tietävät, ja kaikkein maiden sosialistit ovat sen myöntäneet miljoonia kertoja, että tämä vapaus on petosta niinkauan kun paraat kirjapainot ja suurimmat paperivarastot ovat kapitalistien käsissä ja niinkauan kun kapitalistit hallitsevat lehtiä, valta, joka koko maailmassa ilmenee sitä selvemmin ja terävämmin, niin, vieläpä sitä kyynillisemmin mitä kehittyneempi demokratia ja tasavaltainen hallitus on, kuten esimerkiksi Amerikassa. Kapitalisteilta on ensinnä otettava pois mahdollisuus hankkia palvelukseensa kirjailijoita, ostaa kustantamoja ja varastoja sekä lahjoa sanomalehtiä ennenkuin työtätekevät joukot, työläiset ja talonpojat, saavat nauttia todellisesta yhdenvertaisuudesta ja kansanvallasta, ja sitä varten on murskattava kapitalismin ies, kukistettava riistäjät ja murrettava niiden vastustus. Kapitalistit ovat aina tarkottaneet vapaudella, rikkaiden vapautta hankkia itselleen etuja ja voittoja ja työläisten vapautta kuolla nälkään. Kapitalistit merkitsevät painovapaudella rikkaiden vapautta lahjoa sanomalehdistö, valmistaa ja väärentää n.s. yleistä mielipidettä. »Puhtaan demokratian» puolustajat paljastavat siten itse asiassa olevansa likaisimman, lahjottavimman järjestelmän puolustajia, he puolustavat rikkaiden valtaa hallita joukkojen valistusvälineitä, he ovat kansan pettäjiä, jotka sulosointuisten, mutta läpeensä valheen saastuttamien lauseparsien avulla johdattavat kansan pois sen selvästä historiallisesta tehtävästä: vapauttaa sanomalehdistö kapitaalista.
ellauri362.html on line 430: Crabbe kuvasi kotikyläänsä Aldeburghia ja sen köyhäintaloa sekä seudun vähäosaisia asiallisesti jäykin klassisin parisointuisin säkein.
ellauri365.html on line 92: Sillä mustan metsän takana, terävällä rinteellä, Car derrière un bois noir, sur un coteau pointu,
ellauri401.html on line 184: Pekka pohti paljon keinotekoisen maailmankuvan hyötyä ja etuja, ja hänelle oli selvinnyt useita ”periaatteellisia tukikohtia”: kielen tuli olla mahdollisimman yksinkertainen ja säännöllinen rakenteeltaan ja mahdollisimman soinnukas, mikä viimeksi mainittu seikka merkizi paljon musikaaliselle Pekalle, eli että sen tuli mahdollisimman paljon muistuttaa hänen ihannekieltään italiankieltä. Vuoden 1890 tienoilla Pekka löysi kirjakaupasta ruotsinkielisen esperanto-oppaan. Pekka osti sen ja ryhtyi heti uteliaasti ja innokkaasti lukemaan sitä. Esperanto oli Pekalle suuri ja iloinen yllätys. Esperanton kehittäjä tohtori L. L. Zamenhof oli sangen läheltä saavuttanut sen ihanteen, jonka Pekka oli asettanut päämääräkseen: ”Hänen kielensä oli uskomattoman yksinkertainen rakenteeltaan, mutta samalla taipuisa ja altis hienoillekin ajatusvivahduksille. Ja ennen kaikkea sillä oli italiankieltä muistuttava sointu.” Lähemmin tutustuessaan Pekka löysi esperantostakin rumia kohtia, joista ei pitänyt, mm. saxalaisia ja venäläisiä sanoja. Ne koskivat hänen korviinsa. Myös kieliopin logiikkaan hänellä oli huomauttamista sanojen johtamiseen liittyen.
ellauri401.html on line 218: elämäkerturixi, kerta se piti enemmän Sointulan perustaneesta
ellauri401.html on line 379: Vuonna 1901 Kurikka auttoi perustamaan yhteistyöperiaatteisiin pohjautuvan Sointulan, utopistisen saarisiirtokunnan Malcolm Islandille, Brittiläiseen Kolumbiaan. Sointula hajosi utopistisenta siirtomaanta vuonna 1905 Kurikan ahkeran ristiinsuihkinnan, taloudellisten vaikeuksien ja tuhoisan tulipalon vuoksi, mutta jatkoi riitaisana kalastus- ja hakkuuyhteisönä. Kurikka oli yrittänyt perustaa utopistisia yhteisöjä Queenslandin Chillagoeen Australiaan ja toisaalle Kanadaan ennen Sointulaa. Väinö Voionmaan mielestä Kurikka oli säälittävä häviäjä, kolmen maanosan tunari.
ellauri401.html on line 441: Kerran kun vaadittiin Seuralle määräysvaltaa, vastasi Pekka: Seura olen minä. Fredrika Riipisen tulkinta oli, että… …Pekka oli kaurisluonne. Nehän ovat aina riippuvaisia toisten luottamuksesta. Pekka sanoikin: ”Jos minua rakastetaan, ei mikään ole mahdotonta minulle saada aikaan.” Hän saattoi olla kuin auringonpaiste, loistaa täydeltä terältä, silloin kun ympäristö oli sopusointuinen, mutta hän oli synkkä kuin ukkospilvi, milloin kaikki ei ollut hyvin hänen mielestään. Synkkänä ollessaan hän oli aivan lamassa, ruumis velttona ja työhön kykenemättömänä. Hänen kasvonsakin näyttivät tummilta. Vihainen hän ei oikeastaan ollut milloinkaan, vaikka hänen joku sanansa saattoi tuntua kiukkuiselta. Hänellä olisi kyllä usein ollut syytä olla meille vihainen, mutta me nauroimme usein hänelle selän takana. Tyypillinen narsisti.
ellauri402.html on line 500:
— Kahdesti on A. Cunninhamin rohdoskauppa viime kahden viikon ajalla rosvottu liike-apulaisen Edgar E. BrownIn ollessa yksinään kaupassa. Ensi kerralla kolme rosvoa vei kassareklsteristä $50, toisella kertaa kaksi rosvoa hyötyi $70. Mutta nyt oli liikkeen isännöitsijä David M. Pieree asettunut revolveri kourassa vahtiin erääseen pimeään nurkkaan siltä varalta, jos rosvoja taas tulisi. Ja tulikin kolme asestettua neekeriä, jotka komensivat Brownin nostamaan kätensä ylös. Brown totteli, mutta silloin alkoi Pieree kätköpaikastaan ampua rosvoja. Yksi niistä kellahti, kuolettavasti haavotettuna. Hänen kumppaninsa juoksivat säikähtyneinä pakoon, mutta ovella mennessään tointuivat sen verran, että ampuivat lähtölaukaukset Brownia kohden. Yksi luoti sattui hänen leukaansa, särkien leukaluun. Hänen tilansa on arveluttava.
ellauri408.html on line 809: Tekeekö ne surullisia sointuja?
ellauri408.html on line 1004: Mielen kuvallisuus ei merkitse aivan samaa kuin mielikuvitus. Nainen ei tuota hedelmällisiä aatteita, hän vain havaitsee yksityiskohtia; hän järjestelee, kiillottaa, täy- dentää, huomaa poisjättöjä, kaunistaa ulkopintaa. Hän edustaa nokkeluutta ja aistia, hienoutta ja huolellisuutta. Lyhyesti sanoen: hyvin tehty työ edellyttää, että mies sen luo ja hahmottelee ja nainen viimeistelee. Toiselle kuuluu arkkitehtuuri, toiselle pukutaide. Mestariteokset edellyttävät tosiaankin neroa ja kykyä; toinen hankkii aineksen ja luo suhteet, toinen poistaa valinsaumat ja viat. Ja kaikkein vähäisimmätkin työt vaativat molempien voimien sopusointuista vaikutusta, voimien, jotka tosin ovat olemassa jokaisessa taiteilijassa, mutta joista toinen on tavallisesti voitolla eri sukupuolissa. - Niinpä tunnenkin olevani onnellisessa ja suotuisassa asemassa voidessani erään naishenkilön kanssa tarkastaa kaikki, mitä olen muutamien vuosien kuluessa tuottanut. Sellainen avustus ja sellainen tarkastus on minulle suureksi hyödyksi, puhumattakaan siitä, että on erittäin edullista saada pelkän kopistin sijaan älykäs, ulkonäöltä miellyttävä ja harras sihteeri.
ellauri408.html on line 1009: Maaliskuun 27:ntenä 1878 (keskiyö). Jatkanut Rousseaun teosten lukemista (Correspondance, Origine de l´inégalité ja siihen kuuluvia kiistakirjoituksia). Kuinka vaikeata onkaan löytää toista henkilöä, joka on aiheuttanut ja oikeuttanut enemmän vastenmielisyyttä, jonka elämä kumoaa hä- nen periaatteensa, jonka vaalilause ja kyky ovat keskenään ristiriidassa jne., jne. Meissä on paljon yhteistä, paizi että hän on kuuluisa ja minä en. Kyvyn ja luonteen, elämän ja ajattelun, ihmisen ja kirjailijan yhteensointumattomuus herättää kiusallisia tunteita. On ikävä katsella sellaista arvoituksellista ja epäsointuista olentoa. Herkistymätön omatunto ja suunnaton itserakkaus; tulinen kyky ja taipumus teennäisyyteen; ristiriitaa kaikessa ja tumputusta kaikkien nähden. Vaikutelmien ja kuvitelmien johtama; ajatus palvelemassa intohimoa. Kenties kaksimielisyyden uhri, sen, joka on hänen elämänsä ja teostensa perustuksena: Luonnon. Merkitseekö ihmisluonto taipumusta, pyydettä, viettiä? - Paradoksaalinen, kaikkia vastaan hangoitteleva, niskoitteleva, kiivas; kaiken pakon vihamies; koko elämä yhtä ainoata vedonlyöntiä. Tukee esimerkixi Schopenhauerin oppia, jonka mukaan äly on tietämättään tajuttoman tahdon, sokean ja harkitsemattoman virkkeen orja. Epikurolainen, joka on olevinaan stoalai- nen, hekumoitsija, joka esittää itsensäkieltäjän osaa; hänen olemuksensa keskuksen muodostaa kuvittelu. Väärässä ovat aina toiset (ja tarpeen vaatiessa yhteiskunta). Hän itse on yksin oikeassa, hän yksin on hyvä ja oikeamielinen, ja viimeisen tuomion pasuunat voivat pau- hata... loppu tiedetään. Kristillisen psykologian suora vastakohta. Ei nöyryyttä, ei katumusta, ei kääntymystä eikä pyhitystä. Miten tämä kuulostaa niin tutulta? Eikös tässä ole E. Saarinen ja paasaaja?
xxx/ellauri027.html on line 587: Entistä painokkaammin Eski korostaa, että jokaisen on ajateltava itse, raivattava oma polkunsa, mutta ei yksin viidakkoon, vaan yhdessä, toisten rinnalla kulkien, machetella toinen toista auttaen. (Kannattaa pitää sitä viereistä puukkoa kyllä vähän silmällä.) Toisissa on voima, joka nostaa ihmisen ja tuottaa ihmeen. Ammattiliitoista ei ole mihinkään eikä muista luutuneista ratkaisuista, aloitetaanpas taas alusta, palataan utooppisen sosialismin juurille, Colonia Finlandesaan ja ointula">Sointulaan. Tartutaan taas Kurikkaan, seurataan Holger Thesleffin jalanjälkiä. Panama on unelmieni maa. Mutta jätetään se sosialismi siitä pois, eiks je?
xxx/ellauri044.html on line 917: Joulukuussa 1915 hänet vihittiin nuoruudenrakastettunsa Hanna Sjöströmin (o.s. Brummer) kanssa ja he ostivat huvilan Huittulan Pohjasta sahanomistaja Hagenilta. Taakse jäi nuoruuden kiihkeä radikaalikausi Euterpe-lehden piirissä, edessä avioliitto, kaksi poikaa ja Gripenbergien rakastama kukkien viljely. Tosin runoja ei syntynyt ja runoilija mainitseekin: "Näiden vuosien aikana, jotka muuten olivat niin miellyttäviä, lamaantui lyyrillinen tuotantoni. Kun 1917 julkaisin pienen kokoelmani Spillror (Sirpaleita), luulin sen olevan viimeiseni. Ehkä on niin, ettei rauhallinen ja sopusointuinen elämä kiihota runollista tuotantoa." Oliko Hanna Cööström os. Brummer leski naidessaan liikkiön, vaiko vaan elävän leski? Sinkku ei nyt ainakaan. Täytys selvittää, muttei jaxa. lähde? Mieskuoro Sirkat.
xxx/ellauri056.html on line 448: Rauhixen tyttöin huoneessa talvikärpäset tointuivat kun pattereita pantiin päälle. Ne alkoivat hieroskella käpäliä ja pörähdellä. Seija laski niitä ikkunasta ulos.
xxx/ellauri057.html on line 1260: Runo on Vaaralle kuitenkin ennen kaikkea soitin, levyautomaatti. Kokoelman runoissa karva luistaa. Laulua piisaa: ”Kevätyön laulu”, ”Gondoolilaulu”, ”Alakuloinen oodi”, ”Laulu ulapalta”, ”Tulivuoren laulu”. Vaaraa tekee mieli kuulla äänikirjana, niin autistisia hänen runonsa ovat aina hallitusta joikumisesta riemukkaisiin rytmeihin. Rytmi on runon läpi huokuva kiertoilma, tai niin kuin Vaara itse sanoo: ”rytmi on runon veronkierto”. Suomen kieli tarjoaa tähän paljon autistisia mahdollisuuksia; kielestä voi hypittää esiin pitkiä vokaaleja ja diftongeja, riimejä, rytmejä ja sointukuvioita. Joskus äänet Vaaran runoudessakin leikkaavat kiinni, vaikka loppu pyrkii syntymään, niin kuin Vaara itse sanoo, kuitenkin syklisenä toistona ”toisto tyylikeinona”. Näin Vaara runossaan ”Äänetön maa”, jolla on muutenkin kuin nimen tasolla kytköksensä Edith Södergranin runoon ”Maa, jota ei ole”:
xxx/ellauri086.html on line 362: Se kuulee kuinka sitran kielet pingahtaa yxi kerrallaan ja sointu katoaa.
xxx/ellauri087.html on line 446: Riimi tuli Eurooppaan arabeilta joille se oli luontaista, koska arabia on nonkonkatenatiivista ja loppupainoista. Riimit ovat automaattisesti tärkeitä ja tuoreita. Mixi sitten frankit otti riimit saraseeneiltä? Kai se oli muotia ja ne matki niiden trendikkäitä balladeja. Protestanttihihhulit siirsi riimit iskelmistä virsikirjaan, joka levitettiin käännöksinä pohjolaan. Riimi eli loppusointu on suomessa vieraslaji, invasiivinen ukonputki jota Vaakku ajoi kuin putkeen käärmettä. Putkihommat oli sille mieluisia, vaikka piipunrassi olikin. Vaakku matki nazisympparina Schilleriä ja Goethea.
xxx/ellauri091.html on line 147: Haahden kotiin kokoontui v. 1902 hänen ystäviään keskustelemaan sortokauden ja kansallisen heräämisen merkeissä. Kesken kaiken Haahti soitti pianollaan kolmisoinnun, kolme säveltä, joihin hän liitti kristillisyyden, taiteen ja suomalaisuuden. Näin sai alkunsa yhdistys Kolmisointu. Sen toimesta syntyi 17 vuotta myöhemmin Kristillinen taideseura sytyttämään ja tekemään tunnetuksi hyvän taiteen harrastusta. Seura sai monia paikallisosastoja, ja Haahti teki laajoja matkoja näiden järjestämiin juhliin ja neuvonpitoihin. Seuran puheenjohtajana hän tarmokkaasti toimi 27 vuotta, siis v:een 1946 ja oli sen jälkeen kunniapuheenjohtajana. Innoitus kristillisyyteen, taiteeseen ja suomalaisuuteen jatkuvasti sytytti. Haahti kuului ensimmäisiin Suomen kirjailijaliiton jäseniin.
xxx/ellauri123.html on line 846: haluni (= molo) sopusointuun hänen lapsellisten
xxx/ellauri123.html on line 1059: bloodline should be your greatest concern. You gotta know which swain's load impregnated you. No Sointu style surprises please. Let
xxx/ellauri128.html on line 48: Jos Darwin oli oikeassa (ja olihan se tietysti) että apinaa motivoi se kolmisointu EAT! FUCK! KILL! sillä erotuxella että naaras/koirasapinoilla on eri lisääntymisstrategia, niin Vaakun tiiliskivestä löytyvät töräyxet voi jakaa noilla menetelmillä noin kuuteen osioon, joissa toistuu koko ajan samat synonoomit. Valtaosa siteerattuja on koiraita. Niin aina. Tehdäänpä taulukko.
xxx/ellauri175.html on line 545: "Yhtäkkiä nykyinen luonto, joka on huolestunut näistä vihollisen lähestymisistä, kiirehtii, hyppää ja astuu sydämeesi niiden muodollisten oikeuksiensa nojalla, joita ei vielä määrätä. - Ravistaen, hämmentämään sinua, Järjesi loogiset ja sointuvat soittoäänet, kun joku ravistaa lapsen helistystä häiritäkseen sitä, se muistaa sinussa. "Sinun tuskasi?... okei, se on hän!" Hän yksin on se, joka täysin tietoisena kurjuudestaan tämän toisen välittömän maailman läsnäollessa, taistelee, jotta sinä heräisit täysin, - toisin sanoen löytääksesi itsesi hänestä - koska kehosi on osa sitä, jälleen, - ja niin, että sinä juuri tällä teolla karkoitat ihmeelliset isäntäsi karkealta alueelta! "Maalin järkesi?" "Mutta se on eläkkeellä oleva verkko, jolla hän kietoo sinut halvaannuttaakseen valolentosi, turvatakseen itsensä ja valloittaakseen sinut, sinä, hänen vankinsa, joka pakeni sinua! Hymysi, - kun vankityrmäsi seinät on tunnistettu, kerran hyvin maksettu hämärillä tekosyillään - on merkki sen hetken illusorisesta voitosta, jolloin olet aivan vakuuttunut sen huonosta todellisuudesta, joudut jälleen syöksymään ja rajoittuneeksi. uusien vieheissään.
xxx/ellauri208.html on line 143: loppusointuja. Sen mielestä oli
xxx/ellauri208.html on line 519: Minusta se kaikki kuulosti surkealta, mutta oli totta, ettei äidin esimerkin mukainen jalostuminen vaatinut liikoja. Sen kuin asettui sohvalle, levitti jaloilleen torkkupeiton ja uppoutui sointuviin sanoihin, jotka olivat tiivistyneet kivusta ja kodittomuudesta ja purkivat viisautensa lukijan ylle kuin kesäinen alasinpilvi.
xxx/ellauri239.html on line 86: Kiinalaisen vanhan kansanuskon käsityksen mukaan maailmankaikkeuden perimmäinen sopusointu riippuu kahden vastakkaisen voiman, yinin ja yangin tasapainosta. Yinin ja yangin tasapainoinen kokonaisuus on dao, maailmankaikkeuden harmoninen kokonaisuus. Tämä kuvataan ympyränä, jonka ässän muotoinen viiva jakaa kahteen yhtenevään osaan. Oiskoon se jin niikö tää tyhjä kuukuppipuoli, johon miehekkäämpi jang sitten tuppautuu. Eli päästään helpommin sulatettavan tyyppiseen dualismiin! Nykyään daolainen kansanusko elää sekoittuneena Kiinan muihin uskontoihin. Vizi tokko ne siitä ymmärtää izekään tuon taivaallista, mutta väliäkö sillä, uskonto ei enää ole uskontoa jos sen oikein ymmärtää.
xxx/ellauri253.html on line 384: Jukan askeleet on kiireiset. Hän on särkenyt spektrofometrin (sic) tahalteen. Hän kirjoittaa pukkikirjaimin. Vimpelin nopein mies on hävitä juoxussa britti pulisonkiukolle. Jukka marssii vuorenvarmasti viranomaisten puheille. Anger Over kaartoi pysäköintialueelle eli siis parkkipaikalle. Rofeilla menee nyt huonosti mutta onnexi sentään Ervastin parta sointuu sen tummaan kashmir-puolitakkiin. Irves mätkii ohjauspyörää kuin Wolfram Roth. Heikki näppäilee numeroita hiljaa silmissään synkkä tushka.
xxx/ellauri319.html on line 247: Karmeinta tarinassa on "Daven" ja "Nooan" loputtomat 'luottamuxelliset keskustelut' keskinäisen kommunikaation tärkeydestä. Ei ihme että Nooa "napsahtaa" vähän väliä ylisuojelevalle Davelle ja ryntää ovet paukkuen yläkertaan. Sillä aikaa Dave näpelöi sen kännykkää. Davella on varmaan Sointu-tyyppinen ylläri odotettavissa. "Musta mies" on todennäköisesti päässyt Flamingossa hilloviivalle tyyppaamaan ja tuupannut vaimon yxin teoin paxuxi. Daven sperm count oli varmaan pakkasen puolella.
xxx/ellauri388.html on line 349: Tosin vanhan testamentin irstaat juutalaiset, pitäen itseänsä kansan opettajina, eivät ajatelleet jokaisen yksityisen asiaksi ymmärtää oman elämänsä tarkoitus, vaan että ainoastaan heidän tehtävänsä oli johtaa kansaa kokonaisuudessaan lakien ja laitosten avulla oikeita kansallisia tarkoituksia kohden. Näin oli avioliittolaitoksenkin tarkoitus pakottaa yksityisten hillittömät sukupuoliset intohimot sopusointuun elämän tarkoituksen kanssa: synnyttää ja kasvattaa lapsia. Avioliiton sisäpuolella taas käsitettiin sukupuolinen yhdyselämä yksityiseen nähden luvallisena nautintona, ilman että yksityisen itse tarvitsi pukilla ollessa sen enempää huolehtia elämän tarkoituksesta.
xxx/ellauri404.html on line 130: Ottava rima, joka tunnetaan myös nimityksellä stanza, syntyi renessanssin ajan Italiassa, missä Ludovico Ariosto ja Torquato Tasso käyttivät sitä eeppisissä runoelmissaan. Myöhemmin runomuotoa suolsivat teoksissaan muun muassa Byron ja Goethe. Suomessa taitavia ottave rime -säkeitä ovat Eino Leinon ohella kirjoittaneet Otto Manninen ja Kaarlo Sarkia. Loppusointuista jambista pentametriä abababcc kaavalla. Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi nyytiä on kirjoitettu tällä mitalla.
xxx/ellauri417.html on line 523: Arsetes kertoo Clorindalle tarinan hänen alkuperästään Etiopiassa. Hänen isänsä oli Etiopian kuningas Senapus ja hänen äitinsä oli yhtä musta kristitty kuningatar. Hän synnytti epähuomiossa valkoisen Clorindan kuin Paula Pere mustan Sointu-tytön. Kuningatar, joka oli ymmärrettävästi huolissaan (vaikkakin syytön) kuninkaan todennäköisestä mustasukkaisuudesta, päätti salata syntymän ja antoi Clorinda-lapsen Arsetesille kasvattaa. Yhdessä vaiheessa tiikeri imetti häntä, toisessa hän imi tiikeriä. Taivaallinen sanansaattaja käski Arsetesta unessa kastelee hänet, mutta hän ei tehnyt tätä, ja niin hiänet kasvatettiin pakanaksi.
84