ellauri095.html on line 444: Dantesta vielä tämä. Osittain hänen saavutuksensa oli sijainen: hän sinkitti muita monin tavoin, joita ei ollut helppo mitata. Kriitikot ovat eri mieltä Rossettin runollisen saavutuksen laadusta ja mieltymyksistään hänen työnsä eri aikakausiin. Rossettin tuotantoa on vaikeaa ajoittaa tai jakaa jaksoihin, sillä hän jatkuvasti väkersi nuorena aloittamiaan runoja. Monista varhaisista runoista - Siunattu Damozel, Sisar Helen, Niniven taakka, Muotokuva, Jenny, Dante at Verona ja useista soneteista – tuli vähitellen lähes läpi kumitettuja. Vaikka hän oli uransa aikana huolissaan monista samoista teemoista - idealisoitu, ohikiitävä rakkaus ja pettymys - Rossettin keskimmäisessä ja myöhemmässä runoudessa, seksuaalisesta rakkaudesta tuli lähes epätoivoinen halu ylittää aika. Intohimon etu ei ole nautinto tai molemminpuolinen rentoutuminen, vaan koskettava toivo, että hetki voisi kestää kauemmin kuin viiden piston verran. Ei se voi.
ellauri135.html on line 597: Как мимолетное виденье, Kuin ohikiitävä visio
ellauri135.html on line 617: Как мимолетное виденье, Kuin ohikiitävä visio
xxx/ellauri126.html on line 672: Kehon eri puolilla sijaitsevat sexiväylät (ei, en tarkoita nyt niitä reikiä, vaan korvat, kaula jalat ja selkäranka) energisoituvat. Saamme yhteiseen leikittelyymme näin henkistä ulottuvuutta ruumiillisen jatkoxi. Tule tänne emme pelkää, vaikka antaisimme sulle energistä selkää. Narsismista taipunut tiedostaa rakastelunkin aikana, kuinka ohikiitävä hetki elämä loppujen lopuksi onkaan, ja kuinka merkityksetöntä kaikki on paizi tämä ruiskaus.
xxx/ellauri235.html on line 228: Back to its mansion call the fleeting breath? Takaisin sen kartanoon kutsua ohikiitävä hengitys?
xxx/ellauri235.html on line 402: Yksi runon pysyvistä paradokseista piilee ajatuksessa tyydyttävästä toteutumattomuudesta: kylä-Hampdens; mykkä, kunniaton Miltons; syyttömät maaseutuelämän Cromwellit. Paradoksin synnyttää Grayn näkemys ihmiselämästä, jota hallitsee ainoa sen sisältämä väistämättömyys, kuolema. Ennen tätä väistämättömyyttä ihmisen voitot muuttuvat merkityksettömiksi, sillä "kirkkauden polut", kuten kaikki polut, "johtavat vain hautaan". Hautaa vasten asetetaan kronikka tai epitafi, ja jälkimmäinen on runossa huomattavan monimutkainen. Se kehittyy eri modaliteettien kautta ennen kuin se lopulta nousee esiin runoilijan omana epitafina, johon teos päättyy. Kroniikan erityisiä ilmentymiä ovat "köyhien aikakirjat", "kerroksinen uurna", "heraldiikka kerskaus". "animoitu rintakuva", "heikko muistomerkki". Kussakin tapauksessa muistojen kohteet vähenevät määrittävän kontekstin vuoksi: köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin" sen kartanoon kutsukaa ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "heikko". Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä.
6