ellauri028.html on line 780: Tätä jatkui ehkä vartin. Minä haukuin poliisia ja hän kirjoitti uusia sakkoja, kunnes sanoi vievänsä minut asemalle jos vielä jatkaisin ja ihmetteli enkö välitä sakoista mitään. En sanonut mitään, vaan odottelin poliisin poistumista.
ellauri108.html on line 324: Yhdessä unessa odottelin masixena jotain Seijan oloista tyttöä kotiin palaavaxi autolla joltain nussiretkeltä. Kun heräsin se oli palannut. Sillä näytti olleen hauskaa siellä, kuinka ikävää. Mut ehkä se silti antais vielä mullekin, pitää koettaa. Yrittänyttä ei laiteta, koittamatta sieltä ei pääse panemaan. Lähdin kipuamaan ylöspäin pitkin sen siroja nilkkoja hilloviivaa kohti. Fortes fortuna adiuvat.
ellauri163.html on line 815: Niinpä, kun elokuvantekijä, kun häntä pyydettiin määrittelemään, mistä elokuvassa oli kyse, vastasi: "Mouchette tarjoaa todisteita kurjuudesta ja julmuudesta. Häntä esiintyy kaikkialla: sotia, keskitysleirejä, kidutuksia, salamurhia", hän oli joko keimaileva tai varovainen. Tietenkin elokuva käsittelee tällaisia negatiivisia juttuja, mutta se käsittelee myös sitkeyttä, kynintää ja sisua. Ja koska se tekee niin, ja tekee niin niin hyvin, tämä on suuri syy siihen, että sen loppu on niin huono, ehkä vastaa Akira Kurosawan Rashomonin huonoa loppua. Jos se olisi tarjonnut vain sitä, mitä Bresson väitti, sen loppu olisi ollut paljon parempi ja elokuvan mukainen, mutta näin ollen koko elokuva olisi ollut paljon huonompi! Eli lyhyesti: jenkkikazojana odottelin valoisampaa loppua. Mouchetten olisi pitänyt ryhdistäytyä ja perustaa Arsenen kanssa vaikka avokanala. Joka ois menestynyt aivan hulluna, ja loppukuvissa Mouchette ja Arsene olis olleet sikarikkaita.
xxx/ellauri086.html on line 782: Eagerly I wished the morrow;—vainly I had sought to borrow Aamua jo odottelin, kammotti toi uuninpelti,
xxx/ellauri201.html on line 78: Minä odottelin sängyssä jännityksissäni, kun tiesin saavani kohta isoa miestä. Jo nousi joku tuvassa, lattia narahteli. Vaan menivätkin äänet poispäin, porstuaan ja ulos. Joku meni tarpeilleen. Aina ne tahtoivat öisin kusta ovenpieleen, vaikka komensin kauemmas menemään. Jo narahteli lattia taas. Nyt tuli joku minun kamarini ovelle. Tumma haamu hiipi sisään ja minua kohti. Einohan se olikin! Mitä se nyt minun päälleni tunki, kun olin sille illan aikana kuiskannut, ettei tänä yönä tulisi. Eino alkoi puristella kovakouraisesti rintoja, koskihan se semmoinen minua. Se oli ihan raivopäinen, oli viinaakin hörpännyt, kun hengitys haisi. Se murisi, että Isokukko-Uljas oli mennyt kuselle tai mihin lie, ja siksi nyt vasta pääsi minun kamariin luikahtamaan. Alkoi jo kopeloida vittuani. Uhosi, että sille minä kuulun, muille en saisi alapäätä antaa. Halusi alkaa naimaan, työnsi jo kovaa häntäänsä hyvää vauhtia pilluani vasten. Minä levitin haaroja, en voinut vastaankaan laitella, kunhan miestä sain. Niin kovat oli halut minulla.
5