ellauri191.html on line 2139: Näistä runsaasta sadasta enimmäxeen häiskästä on tuiki tuntemattomia vielä yli neljäkymmentä. Ollaan siis jo voiton puolella! Puhtaasti poliittisia nimityxiä ovat ainakin Churchill, Russell ja Robert Zimmermann. Likaisia poliittisia vetoja länkkärien puolesta on varmasti yli puolet kaikista. Voi olla lisääkin kun luen tarkemmin. Varmaan Mommsenkin on tapaus pisteessä: sen Rooman historia on avainromaani hullun vuoden jälkeiseen Saxan politiikkaan, jossa odoteltiin pukkia, ja se tulikin, nimittäin 2 maailmansodan johtajaa, rautakansleri ja Hitler. Bergson on täys pelle, niitäkin on varmaan muitakin. Nazeja on Hamsun ja Handke ainakin. Pesunkestäviä kommareita voi olla vastapropagandatarkoituxessa mukana jokunen. Ruozalaisia on huisisti enemmän kuin ansaizisi. Vahvaa dynyrahojen kotiinpäin vetoa.
xxx/ellauri087.html on line 70: Hetken hiljaisuuden jälkeen jengi ymmärtää ja koko sali puhkeaa aplodeihin. Sitähän tässä jo vähän odoteltiinkin. Amerikkalaiset 50-luvun viihdejäbät osas ton ajotuxen ihan mikrosekunnilleen. Ne ei koskaan jatkaneet läppää ennekuin läpytys ja hirnunta oli oikeasti tauonnut.
xxx/ellauri091.html on line 206: Oli 7.p. huhtikuuta 1899. Vuosisata oli vaihtumassa, jeesuxen toinen tuleminen oli ilmassa. Kristillisissä ylioppilaspiireissä vallizi jännittynyt odotus. No ei vaitiskaan. mutta yliopilaiden kristillisen maailmanliiton pääsihteeriä Mr. John R. Mottia odoteltiin palaavaxi, siis tulevaxi puhujaxi Helsinkiin. - Vai odoteltiin palaavan? - Juu, odoteltiin paa-laa-van. Nuori mies, 33-vuotias, kerrottiin. Ei hän ollut pappi eikä lukkari, vaan yksinkertaisesti Mister Mott. Amerikkalainen hän oli, mutta osasi englantia, jota harvat siihen aikaan Suomessa edes ymmärsivät.
3