ellauri014.html on line 1366: Hyvä muistisääntö on, että yleensä vartija turvaa omaisuutta ja kiinteistöjä. Perustyö on viime kädessä ihmisten auttamista. Riippumatta siitä, mikä on työtehtävä tai toimialue, odotamme henkilöstöltämme valppautta ja kykyä puuttua turvallisuuteen liittyviin epäkohtiin tai vähintään ilmoittaa niistä eteenpäin oikealle taholle.
ellauri028.html on line 564: Odottelemme juuri parhaillaan eli täsmälleen tällä herran sekunnilla, tällä nimenomaisella hetkellä tai tällä kellonlyömällä odotamme Euroopan erikoisuuskirjeenvaihturimme Eino-Mies Porkka-Kosken raporttia reportaashshisarjaamme "Yhdentekevä Eurooppa". Kävelevä sinikantisemme uudisoi meille kohta Helsingin Pinaatintorilta suomalaisten sotavegetaarien 47:nnen teemaviikon paraatia. Aihehan on Eino-Miehelle erittäin tuttu. Mieshän on palvisodan vegetaareja. - Niin, hänhän sai palvisodassa Mannergeimilta neljännen luokan valkoisen ruusukaalin riparikunnan kunniamerkin. Sopan ja kauhan miehiä kerta kaikkiaan. Eikä siinä kaikki, Vuonna 55 hän oli reportterina seuraamassa Porkkanan luovutusta takaisin Suomelle. Toivottavasti hän ei ole tänä juhlallisena vegetaaripäivänä niin nakit silmillä, että joutuisimme taas kuulemaan sen iänikuisen baaritiskitarinan siitä, miten hän listi vielä välirauhaspäivänä 50 punajuuriarmeijan kaaleria itulinjassa paljain käsinein. - Herra jumala! Puhelinhan soi! Pane töpseli nopeasti seinään! Haloo haloo! Täällä alivaltiosihteeri! - Täällä Eino-Mies P-K tanassa ja Burana 200. Saisinko huonepalveluun, tarvizisin Burana 400:sta. Ja jos Suomesta soitetaan ja uzitaan, minua ei saa häiritä eikä vastustaa. Sanokaa vaikka, että minulla on Pipa kukkarossa ja Kippari-Calle taskussa.
ellauri036.html on line 1083: Me odotamme samaa, menetämme enemmän.
ellauri246.html on line 625: "Tiesin, että OVIR-kansalaisista ei vain kutsunut sitä ja edes ajatellut, ei jättänyt minua ulkomaille. Sanoin, että olin täynnä myöhään, kellot seitsemällä illalla, ja he: kiitos ja seitsemässä odotamme. Hän otti minut munasoluihin ja ystävällisesti kysyi mitä kuulin. Kaikki on kunnossa, vastaus. Hän sanoo: Olet saanut kutsun Israelille. Kyllä, sanon, sai; Ei vain Israelissa, vaan myös Italiassa, Englannissa, Tšekkoslovakiassa. Miksi et hyödyntää Israelin kutsua, kysyy eversti. Ehkä luulit, ettet anna sinun? No, ajattelin, vastaan, mutta ei tämä tärkein asia. Mitä? - pyytää eversti. En tiedä mitä tehdä siellä, vastaus. Ja täältä keskustelun muutokset. Kind poliisi "sinä", hän menee "sinuun" Sitä minä kerron teille, Brodski. Täytät nyt tämän lomakkeen, kirjoita lausunto, ja päätämme. Ja jos kieltäydy? - Minä kysyn. Eversti tähän: sitten kuumapäivät tulevat sinulle. Olin istumassa vankilassa kolme kertaa. Kaksi kertaa henkisessä sairaalassa ja kaikki voisivat oppia näissä yliopistoissa, hän hallitsi täynnä. Hyvä, sanon. Missä nämä paperit ovat? Se oli perjantai-iltana. Maanantaina uudelleen puhelu: Mene ja siirry passi. Sitten kauppa alkoi - lähtöä. En halunnut mennä heti. Ja he ovat siinä: sinulla ei ole passia. " Brodsky oli liian sidottu - vanhempansa, hänen poikansa, ystäviensä, kotimaisen kaupunkiin, liian paljon vaalia äidinkielen väliaineen jättää peruuttamattomasti. Leningrad KGB:lla on kuitenkin heidän näkemyksensä vanhasta asiakkaasta. Se esitteli kätevän tapauksen päästä eroon arvaamattomasta runoilijalle kerran ja kaikille. Brodsky ei oikeastaan antanut mitään kerätä eikä sanoa hyvästit. 4. kesäkuuta 1972 kymmenen päivää hänen 39. vuosipäivänsä jälkeen Brodsky lensi Leningradista Wieniin. Poistumasta maasta, koska se näytti olevan ikuisesti, menossa Pulkovon lentokentälle, Brodsky kirjoitti kirjeen CPSU: n pääsihteerille, Leonid Brezhnev:
ellauri309.html on line 678: toimintatasoilla, ja vedämme puoleemme mitä haluamme tai odotamme. Jos
ellauri309.html on line 679: haluamme yhtä ja odotamme toista, meistä tulee kuin itseään vastaan
ellauri348.html on line 822: "Kun odotamme aitojen päästöttömien polttoaineiden ja teknologioiden kehittämistä, meidän on alettava vähentää päästöjä ainoalla varmasti toimivalla tavalla: lentämällä vähemmän", sanoi Aviation Environment Federation.
ellauri349.html on line 666: "Odottaa, mutta ei koskaan odota. […] Odottaminen sallii uudelleenesittämisen; odottaminen mahdollistaa uudelleenesittämisen kokonaan yksin. […] Odottaessa jätämme avoimeksi sen, mitä odotamme. […] Odottaminen vapautuu avoimuuteen, etäisyyden avaruuteen, jonka läheisyydestä se löytää olemuksen, johon se jää. Mutta jääminen on paluuta. […] Avoimuus itsessään olisi sitä, jolle emme voi muuta kuin odottaa. […] Avoimuus itsessään on se-mitä-alueita. […] Joihin meidät vapautetaan odottaessa, kun ajattelemme. […] Silloin ajattelu olisi etäisyyden läheisyyteen tulemista.”
ellauri349.html on line 697: Ainutlaatuisilla tavoillaan kumpikin kirjoittaja puolustelee vapautumisen taidon hiomista ja antaa itsemme levätä avoimessa avaruudessa. Kuten Davis (2007, s. xxix) kaunopuheisesti ilmaisee: "Daseinimme ei ole vielä "siellä" […] emme ole vielä oikein tehneet harppausta (takaisin) Seinin Daaan ". Mutta jos odotamme ja lepäämme avoimessa avaruudessa tarpeeksi kauan, voimme todella tuntea mietiskelevän ajattelun ja olemisen sydämen näyttävän meille välähdyksiä itsestään.
ellauri360.html on line 55: Tarina on tietysti suhteellisen yksinkertainen. Tuntematon sotilas vaeltelee ympäri kaupunkia sotilaallisen tappion jälkeen talven keskellä ja etsii miestä, jolle hän luovuttaa kaatuneen toverin henkilökohtaiset tavarat. Vihollinen saapuu kaupunkiin ja paeta yrittävä sotilas haavoittuu. Hän onnistuu pääsemään naisen asuntoon, jonka aviomies taistelee sodassa, missä hän lopulta kuolee. Voimme nähdä, että tämä ainakin osittain tulee Robbe-Grilletin omista kokemuksista sodassa ja Kafkan vaikutus on myös vahva. Mutta tämä ei ole kafkamainen romaani eikä omaelämäkerrallinen romaani. Vaikka sotilaalla on sokkeloiden pelko, kaupungissa eksyminen, kafkamainen tunne eksymisestä, muttei tiedä missä tai miksi on eksynyt, tämä ei ole romaanin avain. Mitä Robbe-Grillet tekee, kuten hän on tehnyt aikaisemmissa romaaneissaan, keskittyy asioihin, toimiin jne., joilla on hänen mielestään oma merkityksensä. Tietenkin tämän tekeminen tällä tavalla häiritsee meitä, sillä odotamme tavanomaista romaania ja asiat, vaikka ne näyttävätkin normaaleilta, saavat hieman epätavallisen konnotaation vain siksi, että hän on keskittynyt niihin tässä hieman epänormaalilla (kirjallisista odotuksistamme poikkeavalla) tavalla. Siten ahdistuneisuuden tunne, sellainen kuin saamme Kafka-romaanissa, lisääntyy täällä, vaikkakin eri tavalla. Ja kuten Kafkan kohdalla, olemme epävarmoja siitä, mitä tapahtui, paitsi että sotilas kuoli. Kai.
ellauri368.html on line 228: Parodia ei ole niin vanha heprean kirjallisuudessa. Vaikka Toora sisältää runsaasti erilaisia ​​satiirin muotoja, se ei sisällä yhtään esimerkkiä parodiasta, ellei sitä tarkastella sellaisena kokonaisuutena. Talmudista odotamme luonnollisesti löytävämme parodiaa riittävästi edustettuna, sillä muinaisilla rabbeilla oli innokas huumorintaju. Withal, sitä on Talmudissa hyvin vähän, mitä voidaan kutsua puhtaaksi parodiaksi, ja jopa sen transvestitioiden määrä on liian pieni ansaittavaksi enemmän kuin ohimennen. 4 Katso tästä aiheesta: H. Adler, Jewish Wit and Humor: The Nineteenth
xxx/ellauri149.html on line 304: Seminaari antaa Saarisen mafialle paljon, todennäköisesti enemmän kuin odotamme, mutta ei meillä pätäkästä pulaa ole, ei tämä seminaari ole kriisipalaveri tai hätähuuto Bulevardin pelastamiseksi.
xxx/ellauri187.html on line 438: erwarten wir getrost, was kommen mag. odotamme lohdutettuina mitä pitää tuleman.
xxx/ellauri259.html on line 259: Tämä on yksi lyhyimmistä psalmeista ja yksi kauneimmista. Se on ainutlaatuinen, kuulostaa hindulaiselta. Kristillisen nöyryyden armo on täällä ennen aikaansa. Lintu laulaa ennen kuin aurinko on noussut. Jeesuksen henki on täällä. Melkein odotamme psalmin päättyvän sanoihin: "Autuaita sävyisät." Muttei se niin pääty, se on vasta Jeesuxen meemejä. Jumalan rauhan siunaus lepää nöyrällä sielulla. Jumalan käsi on heilauttanut väsyneen hengen tissiltä lepäämään. Valtuutettu versio ei anna tekstin täyttä merkitystä. Meidän pitäisi lukea: "Niinkuin vieroitettu lapsi äitinsä päällä, niin sieluni lepää minun päälläni."
xxx/ellauri388.html on line 155: Kirjassani olen kuvannut, kuinka käsitykseni sisällisestä Jumalasta, eli siitä samasta, jossa nytkin tiedän ainoan totisen elämän olevan, syntyi tämän runkkaussalaisuuteni mukana ja siten että rukouksessani käännyin molo kovana hänen puoleensa. — Mutta minusta näyttää toiselta puolen, että vanhempien motivationaalinen puhe valmistaisi lasta ymmärtämään, että hänen on taisteleminen viettiä vastaan, koska en minä eikä minun esivanhempani ole sitä voittaneet, — että jos hän voittaa ja pysyy puhtaana, niin hän voittaa ikäänkuin meidän puolesta, — että me odotamme sitä häneltä, — että runkkaushalun voittaminen on hänen suuri elämäntehtävänsä. Voi olla ettei lapsi jäisi kylmäksi, vaan saisi itseluottamusta ja intoa, kun käteenvetovietin voittaminen, joka vielä äsken tuntui hänestä tarpeelliselta yksistään vaan hänen oman vähäpätöisen taivastoivonsa vuoksi, yhtäkkiä muuttuisi hänen silmissään siksi, mitä tämä taistelu todellisuudessa onkin: suureksi elämäntehtäväksi, jonka tarkoitus on vapauttaa maailma onanisoinnista. Sen kiduttavan, salaisen häpeäntunteen sijasta, joka on häntä painanut, hän saisi rohkean ja avonaisen mielen, ja hän käyttäisi paheen hävittämiseksi niitä hikisiä kämmeniä, jotka hiipii vähän väliä lapsen nivusiin.
15