ellauri023.html on line 1203: Nyt olen päässyt pienen ohukaisen vihreen kirjan loppuun. Se oli surullinen, muttei masentava. Loppu oli aika lyyrillinen, siis epätodellisen oloinen. Ei käynyt hyvin eikä huonosti, ei oikeastaan käynyt kuinkaan. Ei sattunut. Herttaisia kesämuistoja, sellaisia just joita 60 vuotias täti voisi kertoa 30-luvulta. Kivasti kertomuxen fokus lopuxi nyrjähti, ei enää tiennyt kuka puhuu mitä kenelle. "mezä missä poimimme isäsi kanssa mustikoita kerran". Syöpäinen tyttö lähtee kuplassa elänyttä, jäihin ehkä pudonnutta poikaa vastaan. Kuolema on orjantappura jonka kautta päästään kiinni rubiiniin, runoili Karl Venneberg, Gunnelin ikä- ja ehkä opiskelutoveri, nelkytlukulaisia. Niinpä niin. Uskokoon ken voi.
ellauri115.html on line 758: On semmoinen ikä kun sydän on vielä vapaa, mutta innokas, levoton, ahne onnellisuudelle jota ei vielä tunneta, onnellisuudelle jota se ezii uteliaana ja epäilevänä; aistien pettämänä se pitkän päälle lasettuu tyhjän onnellisuuuden näköispazaan varaan ja ajattelee eze on löytänyt sen muttei olekaan. Mun omassa tapauxessa nää harhakuvat kesti tosi pitkän ajan. Alas harhakuvat! liian myöhään mä pääsin niistä perille, enkä mä ole täysin onnnistunut voittamaan niitä vieläkään; ne kestää yhtä kauan kuin tää kertakäyttöbody josta ne nousevat. Jos ne johtaa mut harhaan, mä en ainakaan enää usko niitä; mä tiedän mitä ne on, ja vaikka mä annan niille perixi, mä halvexin izeäni samalla; mä en pidä niitä mun onnen päämääränä, pikemminkin päinvastoin, sen esteenä. Mä kaipaan aikaa jolloin ruumiin kettingeistä vapautettuna mä saan olla oma izeni, yhtä izeni kaa, enkä enää repeile kahtia, kun mä riitän yxin izelleni onnexi. Sillä aikaa mä oon onnellinen meidankin elamassamme, sillä mä en paljon välitä sen pahoista jutuista, joihin mulla izelläni on tosi vähän syytä, kun taas kaikki oikeasti hyvä on vaan musta izestäni kii. [Nyt nyrjähti Jannella taas pahasti. Tämmöstä sillä aina on, ei se kyllä ole kovinkaan vilpitön.]
xxx/ellauri113.html on line 68: Hawkingin kaveri Kip Thorne sai ärsyttävästi Nobelin fysiikanpalkinnon gravitaatioaalloista (niitä havaittiin ensimmäisen kerran 2015, Eskin mustan reiän törmätessä Erkki Valtaojan vastaavaan), vuotta ennen kuin Hawking kuukahti. Taisi ottaa vähän päähän. Ne puhuivat nuorukaisina enemmän naisista ja kuolemasta kuin fysiikasta. Mustista aukoista juttu nyrjähti ahtaampiin sfääreihin.
xxx/ellauri296.html on line 419: Vielä ei ole selvinnyt oliko Kimmo Koskenniemen (1945) hullut mökkinaapurit, Asko "Hindus" Parpola (1942) ja Simo "Suur-Babylon" Parpola (1940) Seura-Hannun sukulaisia. Askolla oli hurjan söpö MS-tautinen tytär. Simo nyrjähti jotenkin pahemmin, en muista mihin, ainiin kazo albumista 94. Samaan tyyliin nyrjähti Wiikin Kalevi substraattihypoteesilla. Vielä hengittelevät hullut Parpolat, Seura-Hannu on jo ammoin vainaja. Kimmon isä Matti löytyy Norssin matrikkelista suunnilleen Mika Waltarin luokalta. Kimmolla on keuhkofibroosi johon sen on ostettava hirmu kalliita lääkkeitä.
xxx/ellauri400.html on line 58: nyrjähti. Ja selässä oli nakkisämpylä, ja poskillaan oli
5