ellauri024.html on line 326: Sitäkin on vaivannut vuodenaikadepressio. Oiskohan tää joku ihmistyyppi, johon me molemmat kuulutaan? Toivottavasti ei. Se on aina nukkunut päikkäreitä niinkuin maalaiset, ja kiinalainen Kun Ji. Kasvantaviärä savolainen irvileuka, sekin vielä. Mezän omistus toki rauhoittaa, kuin myös kesämökki ja iso velkavapaa lukaali krunikassa.
ellauri051.html on line 3282: J’ai hiverné dans mon passé Mä oon nukkunut talviunta menneisyydessä
ellauri055.html on line 899: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri094.html on line 492: That for ages of agony hast endured, and slept, Joka oot kestänyt tuskaa ikipäiviä, ja nukkunut
ellauri101.html on line 566: Mut multa on jäänyt kyllä kokonaisia sukupolvia välistä. Ihan kuin olisin nukkunut niiden ohi niinkun Siebenschläfer tai sen amerikkalainen kollega Rip van Winkle. Kuka esim oli Kurt Cobain? Tai se joku Amy Vaatehuone?
ellauri236.html on line 242: Päivää herra, hiän sanoi kirkkaasti. Fiu! Eikö ole kuuma? En nukkunut silmällistäkään viime yönä.
ellauri342.html on line 150: Onneton peto ei nukkunut koko yönä. Hänestä tuntui aina, että hän pyöri tuolla kirotulla lavalla alapuolella olevan kaupungin naurun kanssa, ja sitten hän ajatteli sitä surullisen kuuluisaa Tistet Védèneä ja kaunista iskua kaviollaan, jonka hän aikoi antaa hänelle seuraavana aamuna. Ah! ystäväni, mikä tukos! Pamperigostesta näkisimme savun... Nyt, kun tätä kaunista vastaanottoa hänelle valmistettiin tallilla, tiedätkö mitä Tistet Védène teki? Hän kulki alas Rhône-jokea laulaen paavin keittiössä ja meni Napolin hoviin nuorten aatelisten kanssa, jotka kaupunki lähetti joka vuosi kuningatar Joanille harjoittelemaan taitojaan.diplomatiaa ja hyviä tapoja. Tistet ei ollut jalo; mutta paavi halusi palkita hänet hänen eläimelleen antamastaan ​​hoidosta ja pääasiassa toiminnasta, jota hän oli juuri osoittanut pelastuspäivän aikana.

ellauri390.html on line 358:
ellauri409.html on line 357: Jules Laforgue ( ranska: [ʒyl lafɔʁɡ] ; 16. elokuuta 1860 – 20. elokuuta 1887) oli nuorena nukkunut ranskalais-uruguaylainen runoilija, jota kutsutaan usein symbolistirunoilijaksi. Kriitikot ja kommentaattorit ovat myös osoittaneet sormella impressionismia suorana vaikuttimena ja hänen runouttaan on kutsuttu "osittain symbolistiksi, osittain impressionistiksi". Savupiippuhattuinen Sepe Suden oloinen Laforgue oli jopa mallina Pierre-Auguste Renoirille, mukaan lukien Renoirin vuoden 1881 maalaukselle Luncheon of the Boating Party.
xxx/ellauri086.html on line 282: Faktat luteista on että joku muu kuin minä oli nukkunut mun sängyssä ja sen jälkeen sieltä löytyi luteita. Oliko ne mujahediinejä vai suomalaisia sissejä ne eivät kertoneet. Mustaa afgaa sai pressolta l. perunatorilta, ei sitä tarvinnut Kabulista asti ize hakea. Se pikku matto on Seijan mukaan nyt sen sohvan päällyxenä. Ei se riitä keskilattialle matoksi. Sitäpaizi mielestäni sain sen sulta tuliaisena. Ottaa antaa kanankakan kantaa :)
xxx/ellauri170.html on line 318: Ja kun tunteet nyt oli päästetty taas ehdottomaan valtaan, väsäsi nojatuoliepidemiologinakin äkkipätevöitynyt Ukkola oikein kunnon pelkopornokolumnin, jonka arvokkaasti ikääntynyt otsikko kuuluu "Tätä vauhtia kymmenettuhannet suomalaiset kuolevat koronaan – miksi Suomi ei yritä estää sitä?" Zombiapokalypsilla säikyttelyn ohella Ukkola, joka varmastikin oli nukkunut edeltävällä viikolla, laskeskeli, että ruumiita olisi Suomessa tulossa jopa 70 000, ja tuskaili, että hallinto mieluummin yritti valmistella asioita kunnolla (valmiuslaki astui voimaan viiden päivän sisällä) kuin riehua päättömänä kanana pitkin erikoismensalaisten somevääntöjä. "Viranomaiset näyttävät ainakin ulospäin torjuvan epidemian sijasta pelkoa ja paniikkia", Ukkola moittii, vaikka voisi sitä luulla, että paniikki jossain määrin haittaisi hallinnon toimintaa ja epidemian torjuntaa sekin. "Hysteriaan ei ole syytä, he [viranomaiset] toistelevat papukaijan tavoin", täysin ei-hysteerinen kolumnisti jatkaa. (Meillä ei ole tässä tilaa mennä tarkemmin siihen, miksi on viehättävää, että itsensä yhä epävireisempään papukaijointiin erikoistunut kolumnisti löytääkin näin sattuvat ja kuluneet sananparret kaikkien muiden kohdalla.) Spoilerivaroitus: kolmen kuukauden sisällä noin kolme ja puoli sataa ihmistä oli kuollut koronavirukseen Suomessa, mikä on melkein 70 000 vähemmän kuin se, mistä Ukkola varoitti. Kiitoksia tai tunnustusta viranomaisille ja poliitikoille siitä hyvästä, että nämä eivät tapattaneet kymmeniä tuhansia suomalaisia vaaralliseen tartuntatautiin, ei ole Ukkolalta virallisemmin kuulunut. Ei kuulu tyyliin.
xxx/ellauri175.html on line 705: Hän sulki silmänsä, kuin olisi nukkunut.
xxx/ellauri201.html on line 64: Kolmannen yönsä oli Isokukko-Uljas meidän talon tuvassa nukkunut muiden kortteerimiesten kanssa, ennen kuin rupesi naimisenasioista minulle haastamaan. Jättäytyi tupaan, kun muut miehet saunaan läksivät. Minä en sinä iltana välittänyt mennäkään, ja Kustin-tursake taas omiaan kamarissaan hääräsi, rahojaanko lie laskeskellut. Isokukko-Uljas kysäisi omaan reiluun tapaansa, että onkos tässä talossa tapana, että metsätyömiehet emännän sänkyä käyvät lämmittämässä, eikös isännästä enää ole siihen. Minä sitä vähän hämmästyin, ilokin pyrki pintaan, mutta koetin suutani vetää viivalle vaan. Sanoin siihen, että ei sitä kaikki sinne päässeet, emännän kamariin. Isokukko-Uljas kyseli, että Einokos se ainoastaan semmoista erityiskohtelua saapi. Minä siihen, että saa kuka saa. Oli se siinä vaiheessa jo päättänyt minua naida, kyllä sen näki silmistä. Ai ai ai, miten se katsoi raukeasti isoilla silmillään kuin viekas sonnimullikka! Kysyi se sitten, että jos hänellekin ensi yönä sitä herkkua riittäisi, kun oli jo viidettä päivää ilman joutunut olemaan. Kyllä minä jo siinä kohtaa semmoista himoa tunsin, että naurun päästin vastaukseksi, se riitti Isokukko-Uljakselle. Se sanoi yöllä saapuvansa ja käski sanoa entiselle sängynlämmittäjälle, että jättäisi se tulematta.
xxx/ellauri234.html on line 258: Te olette petollisia, hyvät herrat, puhuessanne maanpuolustuksen yhteydessä edesvastuuttomasta kiihoituksesta sotavarustelujen ja sodan hyväksi. Puhutteko tosiaankin vakavasti, vai vetoatteko vain suurten sanojen agitatooriseen tehokkuuteen, hyvät herrat? Sillä luuletteko tosiaankin, että kolmimiljoonaisen kansan armeijat voisivat karata satamiljoonaisen kansan kimppuun kuin lilliputit Gulliverin nukkuessa? (Sitähän tuli koitettua jatkosodassa, paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Venäjä ei nukkunutkaan.)
xxx/ellauri255.html on line 71: Mannergeim tarkasti ympäristönsä, peitteli jälkensä ja kaivautui siirtolohkareen alle. Hän oli nukkunut jo monta kymmentä talviunta, mutta yhä lähempänä hän oli jo tavoitettaan, Leningradia! Karttaa tutkiessaan hän havaitsi olevansa pian jo sadan viidenkymmenen kilometrin päässä tuosta ryssän suolle rakentamasta kusiaispesästä. Hieman häntä harmitti että kuusikymmentä vuotta sitten - saati silloin aikaisemmin, sata vuotta sitten, kun olin omaishoitajana - ei oltu lähdetty mukaan kunnon kähinään ja pommitettu entistä tsaarin aikojen loisteliasta mutta sittemmin proletariaatin rappioon ajamaa sudenpesää saunapuiksi, mutta minkäs teet. Marskin vanha mietelause "turha rypistää kun paska on jo housussa" oli pitänyt hänet elossa monet epätoivoiset, hysterian ja deliriumin täyttämät kevätaamut.
xxx/ellauri291.html on line 521: Vanhemmat hakivat hoitopaikasta 3. tammikuuta 1987 Jarnon kengät ja villasukat . Hoitaja ”vaikutti olevan aika sekaisin ja kertoi, ettei ollut nukkunut koko yönä lainkaan”.
xxx/ellauri366.html on line 56: Herra Huun kotiolot olivat niin ja näin kuten svedukrimeissä. Huu oli nukkunut yhden yön jättiläismäisen paviaanin sylissä. Isoisä Aaron oli joskus heittänyt pöydälle kepin joka oli muuttunut käärmeexi ja alkanut kiemurrella ja laulaa:
17