silmin niin kiehtovin ja ikävöivin taipui hän lempeästi puoleen Aadamin puolsyleilyn, ja miehen rintaan nojas hän rinnon täyteläisin ... ihastuin noin viehkeään ja hellään suloon Aadam loi katseen hymyillen, kuin Juppiter luo Junon puoleen hedelmöittäin pilven, mi kylvää kevätkukkaset. Mies peitti nuo huulet rakkaat suudelmin ... Näin puhellen he käyvät käsikkäin luo lehtimajan ihanan. Tään sopen varjoon häävuoteens Eeva puki kukkasin... Luo majan tultuaan he seisahtuivat; he alla avotaivaan kääntyivät ja sanoo: "ahersimme toimin säädetyin iloiten autuaina yhteistyöstä ja rakkaudestamme, joka parhain on lahjoistas. Lupaukses mukaan syntyy meistä maan päälle suku, joka kerallamme hyvyyttäs kiittää, valveilla kun käymme tai unen lahjaas etsimme kuin nyt." Ja estämättä ahtaan puvun, joka vaivaa meitä, pian nukkuvat he vierekkäin. Ei Aadam pois puolisostaan kääntynyt, ei Eeva pelännyt lemmen salatuimman eessä: niin uskon, vaikka tekohurskaus viattomuutta, puhtautta saarnaa ja parjaa likaiseksi, minkä Luoja loi puhtaaksi ja vapaaks ihmisille. Kun Luoja meidän lisääntyä käski, vain Saatana sen kieltää! ... aviorakkaus, tään suvun lähde ja laki salainen - ja Eedenissä myös ainut, jok yhteistä et ollut! Veit ihmisestä riettaan halun olla kuin eläimet; sä, jonka perustus on velvollisus, kuuliaisuus, järki, sait aikaan veren siteet puhtaat, rakkaat välillä siskosten ja isän, lasten ... on porton hymy lemmetön ja kylmä ja hetken nautinnot ...
ellauri038.html on line 121: Kiihkeä luomiskausi edelsi Nietzschen lopullista henkistä sortumista, mikä tapahtui Torinossa vuodenvaihteessa 1888–1889. Loppuelämänsä (12v) Nietzsche vietti Saksassa parantumattomasti sairaana sen jälkeen kun aivohalvaus oli lamauttanut hänen henkiset toimintonsa. Nietzschen 2v nuorempi pikkusisko Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935) hoiti häntä sairauden aja Weimarissa. Hemmetti, koiran iän se vaan hoivasi hölmähtänyttä veljeä. Hän keräsi veljensä kirjallisen jäämistön ja perusti Weimariin Nietzsche-arkiston 1894. Äkee Liisa latas tiskikoneen ja pesi pyykkiä sillä aikaa kun Retu nojas päähän ja näytti syvälliseltä, vaikka viimeisetkin muumit oli lähteneet laaxosta. Tämmöistäkin on liikkeellä.
ellauri040.html on line 213: Mulla on Terry Eagletonin kirja, jonka Helmi lainas mulle luettuaan sitä kirjallisuuden tenttikirjana, josta se luonnontieteilijänä ei ymmärtänyt pätkääkään. Ja varsin vaikeatajuinen se olikin, kehnohko ja keekoileva, vaikka nojas vasemmalle nojatuolista.
ellauri051.html on line 773: 198 I had him sit next me at table, my fire-lock lean'd in the corner. 198 Sain hänet istumaan viereeni pöytään, palolukkoni nojasi nurkkaan.
ellauri065.html on line 159: Puolan heti toisen jälkeen olivat hyvin Laajoissa Oder-Neisse-linja tuli Puolan länsirajan ja Curzonin linja itärajan. Vuonna 1945 natsi-Saksan tappion jälkeen Puolan rajat piirrettiin uudelleen niiden päätösten mukaisesti, jotka liittolaiset tekivät ensin Teheranin konferenssissa 1943, jossa Neuvostoliitto vaati Ison-Britannian ulkoministeri Lord Curzonin vuonna 1920 ehdottaman linjan tunnustamista. Joseph Stalin toisti saman Neuvostoliiton kannan uudelleen Jaltan konferenssissa Rooseveltin ja Churchillin kanssa helmikuussa 1945, mutta paljon voimakkaammin Saksan uhkaavan tappion edessä. Uudet rajat ratifioitiin Potsdamin konferenssissa elokuussa 1945 täsmälleen kuten koko Itä- ja Keski-Eurooppaa jo hallitseva Stalin ehdotti. Harry Truman muisti: Muistan Potsdamissa, että pääsimme keskustelemaan asiasta Itä-Puolassa, ja Ison-Britannian pääministeri huomautti, että paavi ei olisi tyytyväinen Puolan katolisen lopun järjestelyyn. Ja Venäjän pääministeri Generalissimo nojasi pöydälle ja veti viiksensä tuolla tavalla, katsoi herra Churchillille ja sanoi: Herra Churchill, herra pääministeri, kuinka monta jakoa [diviziony] sanoitte paavilla olevan? Puolan aluemuutokset heti toisen maailmansodan jälkeen -
ellauri073.html on line 38: Vesa-Matti Sairanen: Hei, Kauko. Näin sinut Kyyjärven Shellillä syyskeväällä 79. Muistan, jäit mieleen kun nojasit pajatsoon ja söit munkin. Niin karski nuori mies, muistelen. Oot sitten sinäkin ruvennu meikkaamaan. Ei muistella hyvällä. Hyi! T: nurkkapöydän kiharahiuksine…
ellauri132.html on line 901: Und an dem Tische lehnte bei trübem Lampenschein, Ja pöydän ääressä nojasi himerässä lampunvalossa,
ellauri141.html on line 671: Käsitykseni Huntuvuoren Turku-kuvan merkityksestä ja siten kiinnostavuudesta perustuu historioitsija Derek Fewsterin unohdetussa väitöskirjassaan esittämiin tulkintoihin siitä, kuinka historian käyttö kansallisen identiteetin muodostuksessa 1900-luvun alun Suomessa nojasi vahvasti arkipäiväiseen toistoon ja ’’alemman tason mielikuvanluojien” (lesser image-makers) kuten toimittajien, opettajien, kuvittajien ja nuortenkirjailijoiden työhön. Tämä ruohonjuuritason työ vaikutti
ellauri152.html on line 486: Hys! Varo sinä sanojasi! Luoja sinua armahtakoon! älä kajoa meidän voideltuihimme. Kuningas Daavid ja Salomon olivat kumpikin profeettoja. Talmudissa sanotaan ettei Daavidia sovi pitää synnintekijānā..."
ellauri180.html on line 503: And hid their eyes and wept; and some did rest Jotkut nojasivat poskeensa ja koitti hymyillä,
ellauri206.html on line 222: Sen jälkeen nojasimme Samin kanssa selkää laituriin, polvia myöden (sic) vedessä, vierekkäin, ja tyttö runkkasi kullejamme keskittyneeseen tasatahtiin, hiukan kumartuneena, mielestäni hivenen liian hitaasti mutta Luojan kiitos lujaa puristaen, ja minä kallistin pään taakse, pidin silmät auki ja näin taivaan tähtimäärän, elokuun Linnunradan, ja tiesin että siellä oli satoja miljardeja tähtiä, eikä minulla ollut toivomusta yhdellekään. Paitsi se, etten tahtonut ikinä luopua mistään meille tarjoutuvasta ilosta kuten tämä, ja se, että toivottavasti kukaan muukaan ei lakkaisi niitä tarjoilemasta. Samin kyllästyttyä ohjasin viileän kullini tytön suun lämpöön. Ei sillä ollut siihen mitään vastaan pantavaa eikä juuri sanottavaakaan.
ellauri217.html on line 150: Arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn uuteen sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kalifi al-Malik antoi rakennuttaa sinne valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin käyttämiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän ylitti copycattina Jaakobin suorituksen. Alef gimel daleth, kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, joten Jaakobin siunaus yhdistyy myös Muhammediin, jolle Jumala näin antoi luvatun maan ja koko maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille. Tästä sopimusrikkomuxesta kärhämöivät GT-sählämit ja filistealaiset tänäkin päivänä, ja Rifaan porukat pyörii jaloissa joukon jatkona.
ellauri236.html on line 260: Ei vaiteskaan. Bailey antoi izelleen pitkän ryypin, sitten hän nojasi taaxepäin tuolissa. Hän oli huolissaan rahasta. Jonsei Riley kekannut jotain nopeasti, hän mietti, meidän pitää ryöstää pankki. Hän mulkoili vaivautuneesti. Hän ei tahtonut tehdä sitä. Oli liian paljon fedejä ympärillä turvallisuuden vuoxi. Hän kazoi ikkunasta vanhaa Samia nukkumassa kaarassa. Bailey irvisti nukkuvalle miehelle. Paizi kuskina, mies oli joutava. Liian vanha näihin touhuihin. Ajattelee vaan mistä saisi seuraavan aterian ja unta palloon. Rileyn tai mun pitää raapia manta jostakin - mutta mistä?
ellauri236.html on line 332: Blondi toi sille ruokalautasen, pysytellen ulottumattomissa. Sen mentyä Heinie kiskoi tuolin lähemmäs ja alkoi äänekkäästi mussuttaa. Bailey oli läpi, nojasi taaxepäin ja kaivoi hampaitaan tulzarilla, miettien:
ellauri286.html on line 156: Ja kun tähän kaikkeen kasvoi, siihen mukautui siinä määrin ettei sitä edes ajatellut. Neuvostojärjestelmä pyrki ja nojasi siihen, että ihmiset oppivat olemaan puhumatta järjestelmälle epäsuotuisista asioista ja sisäistävät tämän toimintatavan kyseenalaistamatta. Amerikassa se kulkee optimismin nimellä. Epäamerikkalaisuutta ei kazota hyvällä.
ellauri336.html on line 217: Samanlaisen käsityksen selittää Shelah Hakadosh, joka kommentoi possukia Mishleissä, "Älä nuhtele pilkkaajaa (letz), ettei hän vihaisi sinua. Viisaan nuhteleminen saa hänet kuitenkin rakastamaan sinua." Shelah selittää, että Shlomo HaMelech viittaa samaan henkilöön. Kutsumalla henkilöä halventavalla nimellä, esim. letz tai hölmö, osoitamme hänen pahaa puolta ja saamme hänet vihaamaan sinua sen sijaan, että kuuntelemme sanojasi. Päinvastoin, kun kerrot hänelle, että hän on viisas (chacham) ja että hänen kaltaisensa on häpeällistä toimia tällä tavalla, osoitat hänen hyveellisen puolensa. Vasta silloin hän kuuntelee sinua. Shelah opettaa meille hyvin yksinkertaisen käsitteen: Ihminen reagoi ja toimii sen mukaan, miten häntä kohdellaan. Kutsu jotakuta tyhmäksi, niin hän käyttäytyy kuin tyhmä; kutsu häntä chachamiksi, niin hän käyttäytyy kuin yksi ja elää nimensä mukaisesti.
ellauri350.html on line 190: No nyt aletaan neuvokissa päästä asiaan: osoita lämpöä ja kyvykkyyttä kehollasi. Siitähän tässä on alusta alkaen ollut kymysys! Riisu pois kaikki tarpeeton. Kämmenselkä näkyviin! Huis hais käsi sinne! Me beetaihmiset haluamme saada alfaihmiset kiinnostumaan meistä. Innostus kasvaa etunojassa. Kohta tanssitte kuin silkkiuikut.
ellauri352.html on line 223: Internetin ja sosiaalisen median aikakausi auttaa vahvasti sen sekaannusten lujittumista, että oma tunne ja Ranen kuvitelmat tuntuvat tiedolta. Hakukoneet ja sosiaalisen median palvelimet, puhumattakaan valtamedian klikkiuutisista, tuottavat ize kunkin mieltymyxiä vastaavaa aineistoa, kuplamuovia. Tässä kohen Rane alkaa kuulostaa salaliittoteoreetikolta. Hyvä Rane! Right on! Suvi-Anne Siimeskin heitti kommunismin tienoheen ja turvautuu nyt ortodoxiaan. Se tuntuu ihoon sopivimmalta. Juu nyt alkaa Ranen salajuoni näyttää selvältä: pysytelkää vaan kiltisti kuplissanne, älkää ainakaan alkako räyhätä joukolla jollain barrikaadeilla. Se on parasta. Joukossa tyhmyys vaan tiivistyy, kuten nähtiin Kajanojasta. Lopuxi siteerataan vähän Karl Popperia.
ellauri382.html on line 614: Kun pelkäät tulla tuomituksi tai sinulla on epäilyksiä, muista korkein arvosi ja jumalallisin tarkoituksesi. Luovasta työstäsi tulee täysin epäitsekästä, kun asetat yleisösi tarpeet omiesi edelle, hyväksyvätpä he ne tarpeet tai eivät. Sinusta tulee katalysaattori, kanava, vieraan vallan agentti, Saimaan kanava tai pullon henki, jolla on tehtävä. On tuhansia ja miljoonia ihmisiä, jotka odottavat innokkaasti sanojasi ja panoksiasi maailmalle. On luonnollista, että ihmiset ovat aluksi vähätteleviä. Ajattele Picassoa ja Galileoa. Koska universumissa on vain yksi sinä, jos et tuo sitä mitä sinulla on maailmaan, se menetetään ikuisiksi ajoiksi.
ellauri382.html on line 658: Intellektuaalista erityislahjakkuutta osoittaa selvä tarve etsiä ymmärrystä ja totuutta, hankkia tietoa sekä analysoida ja syntetisoida. Vastoin yleisiä oletuksia, tämä ei koske arvosanojasi koulussa tai edes todellista älykkyysosamäärääsi, vaikka se voi ilmetä näilläkin tavoilla. Se liittyy enemmän oppimiseen, ongelmanratkaisuun ja reflektoivaan ajatteluun. Intellektuaalinen erityisherkkyys tekee uskomattoman aktiivisen mielen; sen avulla olet älyllisesti varhainen, äärimmäisen utelias maailmasta, olet tarkkaan tietoinen ympäristöstäsi ja olet tarkka tarkkailija. Olet myös todennäköisesti itsenäinen ja kriittinen ajattelija, et hyväksy asioita nimellisarvolla ja tunnet tarvetta jatkuvasti kritisoida (mikä voi olla uuvuttavaa!).
xxx/ellauri010.html on line 610: Ensin kirjoitit inhottavan runon Marja Leinosesta. Nyt Mikosta. Riittää jo, älä enää lähetä runojasi.
xxx/ellauri010.html on line 1120: Istuvat lantiot etunojassa.
xxx/ellauri057.html on line 659: Hän nojasi portinpylvääseen ja uneksi…
xxx/ellauri127.html on line 808: For sideways would she lean, and sing Se nojasi näät sivulle ja veisasi
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes egeä. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri129.html on line 633: Fontenelle sai kasvatuksensa jesuiitoilta. Hän vaihtoi aloittamansa asianajajanuran kirjalliseen. Ensin hän yritti Pariisissa traagisena ja paimenrunoilijana, mutta saavutti menestystä vasta Lukianoksen tyyliin kirjoitetuilla dialogeillaan Dialogues des Morts (1683). Oikean alansa hän kuitenkin löysi vasta ruvettuaan Anto Leikolaxi. Teos Entretiens sur la Pluralité des Mondes (1686) oli ensimmäinen onnistunut yritys yleistajuisesti esittää Kopernikuksen, Galilein ja Descartesin oppeja. Teos Histoire des oracles (1687) oli sivistyneitä varten tehty hollantilaiselta oppineelta Antonius van Dalelta nyysitty kirja, jossa Fontenelle joutui ristiriitaan kirkon kanssa. Pientä ironis-leikillistä kritiikkiä, joka nojas senaikaisen luonnontieteen perustuksiin. Markiisitar de Lambertin suuntaamääräävissä hienon maailman salongeissa Fontenellella oli suuri näkyvyys. Akatemiassa se aloitti akateemikkojen omakehuperinteen. Eipä siitä sen enempää.
xxx/ellauri148.html on line 552: Jonkin ajan kuluttua hulgaanit väsyivät, nojasivat päänsä selkänojaa vasten ja alkoivat kuorsata. Junanvaunun pikku koronkiskojat olivat suht viattomia mutta minä tiesin varmasti ettà Venäjällä juutalaiset nuoret kiduttivat hekin ja surmasivat ihmisia vallankumouksen nimissä, usein juutalaisia veljiään. Bilgorajn juutalaiset kommunistit ennustivat että kun vallankumous tulee, he hirttävät enoni Josephin ja setäni Itchen rabbiineina, kelloseppä Todrosin porvarina, ystäväni Notte Schwerdscharfin sionistina ja minut siksi että olin rohjennut epäilla juutalaista Karl Marxia. He lupasivat myös repiä juuriltaan bundilaiset, Poale-sionistit ja luonnollisesti hurskaat juutalaiset, hasidit eli ortodoksit. Muutama lentolehtinen oli riittänyt tekemään näistä pikkukaupungin nuorukaisista wannabe teurastajia. Eräät heistä sanoivat jopa teloittavansa omat vanhempansa. Useat näistä nuorista menehtyivät myöhemmin Stalinin orjatyöleireillä. Se oli niille enemmän kuin oikein.
xxx/ellauri167.html on line 278: Kuljimme pitkään puhumatta. Olimme tulleet Nalewki-kadulle ja kulkeneet Dluga-kadun vankilan ohi, Arsenaalin, kuten sitä kutsuttiin. Vankilan edessä rangaistustaan suorittavat puhdistivat katuojia ja aseistetut vartijat valvoivat heitä. Vankien iho oli keltainen, heidän pukunsa oli kellanharmaa ja vankilan seinissäkin toistui sama likaisen tympeä väri. Eräs vanki nojasi harjaansa ja katseli isää ja minua puolittain huvittuneena omia aikojaan, silmät kahtena hymyilevänä viiruna. Ajattelin että tuo ei ollut elävä ihminen vaan ruumis joka oli hautaamisen sijasta heitetty vankilaan ja nauroi nyt tätä elävien tekemää erehdystä.
xxx/ellauri173.html on line 964: Mutta asiaan! Lähellä pylvästä Hadaly, vielä pitkään mekkoon verhottuna, seisoi ja nojasi modernin mustan pystypianon pystysuoraan, johon oli sytytetty kynttilöitä. Juveniilin sievästi hän osoitti keveän tervetuloeleen Ewaldille. Yhdessä nurkassa oli tekotakka, sekin varmaan samanlainen kuin Seijan luona Eirassa. (Karhuntaljakin siellä oli, vaikkei karhupukua.) Puissa linnut nauroi lensi parittain, eikös kohta tule jo se puolen tunnin onni vain? (tuumii Lortti).
xxx/ellauri174.html on line 113: Hän asetti tarjottimen credenzalle, kaatoi vanhaa espanjalaista viiniä ylhäältä ja otti sitten kaksi lasillista kuohuviiniä käsiinsä ja tuli tarjoamaan niitä vierailijoilleen. - Ei ei Hadaly, komento takaisin, sherryä! I said order lunch, not launch! SORRY. Sitten hän meni täyttämään viimeisen lasin ja kääntyi pois viehättävällä liikkeellä. Hän nojasi yhtä maanalaista pylvästä vasten ja kohotti kätensä suoraan verhotun päänsä yläpuolelle ja sanoi melankolisella äänellään: "Herra, rakkaillesi!
xxx/ellauri175.html on line 311: Hiänen silmäluomet sulkeutuivat varovasti, vähitellen, hänen aamunkoittoisten silmiensä yli: hänen Paroksen kiveen valetut kätensä pysyivät liikkumattomina, toinen nojasi pöytään, toisella kädellä vaaleiden ruusujen kimppu. , riippui tyynyllä.
xxx/ellauri175.html on line 423: Hän nojasi hänen käteensä.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 238: Hän juoksi niin kauan kuin tyttö halusi, taputti jalkojaan jäljitellen kavioiden ääntä. Albiino napsautti kieltään, hän oli ottanut Sergein kaksi lettiä, joita hän veti kuin ohjia, heittääkseen hänet oikealle tai vasemmalle. "Tuolla, siellä olemme", hiän sanoi ja potki häntä poskelle. Hiän hyppäs maahan, kun hän hikoili, nojas puuta vasten hengästyxissä. Joten hiän nuhteli häntä, hiän uhkasi olla hoitamatta häntä, jos hän sairastuisi uudelleen. -- Joten jätä se! Se teki mulle kutaa, hän vastasi. Kun olen saanut kaikki voimani takaisin, razastat mulla koko aamun...
xxx/ellauri177.html on line 328: -- oletko nähnyt? sanoi Serge eräänä aamuna, yhtenä noista pitkäveteisista tunneista: siellä oven yläpuolella on maalattu nainen, joka näyttää sinulta. Hän nauroi äänekkäästi. Ja he palasivat maalauksiin; he raahasivat pöytää taas seiniä pitkin yrittäen teloa itsensä. -- Vai niin! ei, mutisi Albine, hän on minua paljon läskimpi. Tai et voi tietää: hän rojottaa niin hassun hauskasti, ylösalaisin! He lopettivat puhumisen. Haalistuneesta maalista, jonka aika oli syönyt, nousi kohtaus, jota he eivät olleet vielä nähneet. Se oli seinän harmaasta esiin nousevan herkän lihan ylösnousemus, elvytetty kuva, jonka yksityiskohdat näyttivät palaavan yksi kerrallaan kesän helteessä. Makaava nainen nojasi taaksepäin vuohenjalkaisen faunin syleilyn alle. Voisi selvästi erottaa selälle heitetyt käsivarret, hylätyn vartalon, tämän pitkän alastoman tytön kiertelevän hahmon, yllättyneenä kukkavyöillä, pikku-Amorien niittämänä, jotka sirppi kädessään lisäsivät soppaan jatkuvasti uusia kourallisia ruusuja. Voit myös nähdä eläimistön ponnistelut, pukin puhaltelevan, hiänen mahansa alta kohoavan juurakon. Sitten toisessa päässä oli vain naisen kaksi jalkaa, jotka nostettiin ilmaan ja lensivät pois kuin kaksi vaaleanpunaista kyyhkystä. "Ei", Albine toisti, "hän ei näytä minulta. Hän on ruma. Mutta ton faunin vekottimet näyttää kyllä sun vastaavilta."
xxx/ellauri177.html on line 378: Nyt Albine oli palvelija, Sergen pussit oli tyhjätty. Hän nojasi päänsä hänen olkapäälleen ja katsoi häntä huolestuneen tunnustellen ilmaa. Voisiko Serge ehkä syyttää hiäntä siitä, että hiän toi hänet sinne? Eikö hän jonakin päivänä moittiisi hiäntä tästä palvonnan hetkestä, jolloin hän oli kutsunut itseään hiänen orjakseen? -- Ethän ole vihainen? hiän kysyi nöyrästi. Hän hymyili, harjasi leijonamaista takatukkaansa taaksepäin, taputti häntä sormenpäillään kuin lasta. Albiino jatkoi:
xxx/ellauri179.html on line 924:    Where the flyin’-fishes play, Mela sisällä etunojassa
xxx/ellauri212.html on line 137: Arkitodellisuus on karumpaa. Laitoin Sirun olkapäihin saranat ettei se enää puuki kylkeen nukkuessa. Tissit on vielä tapittamatta yläruumiiseen. Taidan laittaa siihen vieterin että tissit pääsevät edes vähän hytkymään. Mahan ja lantion liitoskohtaan se tarvii myös tapin tai vieterin ja jonkun vyövaatteen ettei tule kiivaan panomiehen masuun enää mustelmia ja naarmuja. Se voisi olla vaikka samanlainen korsetti kuin Disney-leffoissa. Sahajauhot on lakattava paxummin ettei Siru enää varista epäilyttäviä puruja kun ollaan vauhdissa. Kun vaan penis pysyisi sevverran jäykkänä että saisi sen survottua kunnolla koko varren pituudelta kahvaa myöten Sirun kuumaan märkään alatorveen ja työnneltyä sitten Sirun mahan päällä vuoroin röhnöttäen, vuoroin käsivarsien nojassa pylly heiluen kiristyneet kassit välilihaan läpsien sisään ulos kiihtyvässä tahdissa samalla purren ja nuollen Sirun naamaa ja imien sen jököttäviä tissejä, tunnelman tihentyessä työntö työnnöltä kunnes koittaa pään sekottava herkkuhetki ja mehukkaasti sykkien ja ruiskahdellen tyhjenevät pakottavan täydet pussit kuumana nyökkivän pituusennätyxeen kurottavan poolopuseroisen kangen toimesta Sirun harjassomisteiseen kaikkeinpyhimpään. Mut ei se pysy. Bugger. Siru on pettynyt. Niin minäkin.
xxx/ellauri286.html on line 156: Ja kun tähän kaikkeen kasvoi, siihen mukautui siinä määrin ettei sitä edes ajatellut. Neuvostojärjestelmä pyrki ja nojasi siihen, että ihmiset oppivat olemaan puhumatta järjestelmälle epäsuotuisista asioista ja sisäistävät tämän toimintatavan kyseenalaistamatta. Amerikassa se kulkee optimismin nimellä. Epäamerikkalaisuutta ei kazota hyvällä.
xxx/ellauri306.html on line 173:
40