ellauri077.html on line 768: Yleensä on katsottu, että rukous on peräisin Niebuhrilta, mutta sen alkuperästä on esitetty erilaisia arveluja. Niebuhr itse piti itseään rukouksen ensimmäisenä esittäjänä, ja se esiintyy muun muassa hänen teoksessaan The Essential Reinhold Niebuhr: Selected Essays and Addresses (1987) sekä hänen tyttärensä Elisabeth Siftonin teoksessa The Serenity Prayer: Faith and Politics in Times of Peace and War (2003). Siftonin mukaan hänen isänsä oli käyttänyt rukousta vuonna 1943. Hän on kuitenkin ilmeisesti käyttänyt sitä saarnassaan jo vuonna 1932 tai aikaisemmin. Rukous on pantu virheellisesti muun muassa Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen, Franciscus Assisilaisen, Paul Tillichin, Friedrich Christoph Oetingerin ja Udo Kuckucksuhrin nimiin. Kaikki kieltäytyivät.
ellauri077.html on line 782: Felo de se: Felo de se è una locuzione latina, il cui significato letterale è: "fellone da sé" ed è un termine legale arcaico (soprattutto in uso nell´area anglosassone) utilizzato per indicare il suicidio di una persona o la sua morte durante un tentativo di commettere un altro crimine (ad esempio un furto o un omicidio). Typically anglosaxon pig latin. Si trova nel romanzo Infinite Jest di David Foster Wallace, in riferimento alla morte del regista James Orin Incandenza.
ellauri077.html on line 795: Paraskeue perjantai on valmistuspäivä eli kuudes juhlapäivä kärsimysviikolla, dagoxi Sexta Feira. Venäjäxi perjantai on pjatnitsa eli viides päivä, koska venäläisten viikko alkaa maanantaista ponedjelnikistä. Länsipeikoilla viikko alkaa sunnuntaista juutalaiseen malliin ja päättyy sapattiin. Meillä aasanuskoisilla se on Freijan päivä. Kirstityt vaihto sunnuntain juhlapäiväxi nimenomaan eze ei osuis juutalaiseen sapattiin. Jeppe ois muuten sammutettu pyhänä ja noussut ylös nolosti arkipäivänä kuin joku duunari.
ellauri077.html on line 803: the "best people" from the gentlemen´s clubs, and all the frantic fascist captains, united in common hatred of Socialism and bestial horror at the rising tide of the mass revolutionary movement, have turned to acts of provocation, to foul incendiarism, to medieval legends of poisoned wells, to legalize their own destruction of proletarian organizations, and rouse the agitated petty-bourgeoise to chauvinistic fervor on behalf of the fight against the revolutionary way out of the crisis.
ellauri077.html on line 818: Many political words are similarly abused. The word Fascism has now no meaning except in so far as it signifies "something not desirable." The words democracy, socialism, freedom, patriotic, realistic, justice have each of them several different meanings which cannot be reconciled with one another. In the case of a word like democracy, not only is there no agreed definition, but the attempt to make one is resisted from all sides.
ellauri077.html on line 820: It is almost universally felt that when we call a country democratic we are praising it: consequently the defenders of every kind of regime claim that it is a democracy, and fear that they might have to stop using that word if it were tied down to any one meaning. Words of this kind are often used in a consciously dishonest way. That is, the person who uses them has his own private definition, but allows his hearer to think he means something quite different. Statements like Marshal Petain was a true patriot, The Soviet press is the freest in the world, The Catholic Church is opposed to persecution, are almost always made with intent to deceive. Other words used in variable meanings, in most cases more or less dishonestly, are: class, totalitarian, science, progressive, reactionary, bourgeois, equality.
ellauri077.html on line 850: Orin sanoi pitävänsä mielestään juuri siitä, ettei kirjaimellisesti kuullut omia ajatuxiaan, mikä oli ehkä klisee mutta muuttui stadionilla aivan muuxi, hännousi izensä yläpuolelle tavalla, jonka kaltaista izestä pakenemista tenniskenttä ei hänelle koskaan suonut, syntyi vaikutelma jonkin läsnäolosta taivaalla, yleisön ääni vaiktti kuin seurakunnalta, se stadioia tutisuttava kliimaxi, kun pallo piirsi korkeuxiin noustessaan kadetraalimaista kaarta eikä tuntunut putoavan koskaan... Hänelle ei tullut edes mieleen kysyä millaisesta käytöxestä Joelle piti. Hänen ei tarvinnut miettiä strategioita tai edes juonitella. Hän ymmärsi myöhemmin minkä pelkoa pelko oli ollut. Kävi ilmi ettei hänen tarvinnut myöskään luvata mitään. kaikki oli ilmaista.
ellauri078.html on line 34: Infinity is something we are introduced to in our math classes, and later on we learn that infinity can also be used in physics, philosophy, social sciences, etc. Infinity is characterized by a number of uncountable objects or concepts which have no limits or size. This concept can be used to describe something huge and boundless. It has been studied by plenty of scientists and philosophers of the world, since the early Greek and early Indian epochs. In writing, infinity can be noted by a specific mathematical sign known as the infinity symbol (∞) created by John Wallis, an English mathematician who lived and worked in the 17th century.
ellauri078.html on line 36: Pieleen meni jo ekassa kappaleessa. Infinityjä on laskettavia (countable), esim luonnolliset luvut. Laskeminen ei vaan pääty ikinä vaan jatkuu ad nauseam kuten Fosterin loppumaton läppä. Suomalaistyperyxet ml se Hotakaisen ääliö yxinkertaisesti käänsi kirjan nimen väärin. Se on nimenomaan läppä. Jest on pila eikä mikään vitun riemu. Ei Wallu ollut mikään riemun saarnaaja sen enempää kuin Hamlet, vaan sen poinzina oli että ei saa lärviä, pilkanteko sattuu pilkkaajan omaan nilkkaan. Varmaan sen vanhemmat varsinkin äiti oli varsinaisia pilkkakirveitä, nauroivat wakawikko Wallulle selän takana, ja myös edessä. Ne oli wickedly funny, ateisteja, Wallu oli kaappiuskova. Pukuhuoneen kaapin ikonostaasissa Dunlopin maila ja Reebokin tohvelit. Ehtoollisviininä hammasmukillinen hiusvettä ja öylättinä mömmötabuja.
ellauri078.html on line 44: The infinity symbol ( ∞ {\displaystyle \infty } \infty , ∞, or in unicode ∞) is a mathematical symbol representing the concept of infinity. In algebraic geometry, the figure is called a lemniscate.
ellauri078.html on line 52: The infinity symbol (∞) represents a line that never ends. The common sign for infinity, ∞, was first time used by Wallis in the mid 1650s. He also introduced 1/∞ for an infinitesimal which is so small that it can’t be measured. Wallis wrote about this and numerous other issues related to infinity in his book Treatise on the Conic Sections published in 1655. The infinity symbol looks like a horizontal version of number 8 and it represents the concept of eternity, endless and unlimited. Some scientists say, however, that John Wallis could have taken the Greek letter ω as a source for creating the infinity sign.
ellauri078.html on line 54: Overall, there are three major applications of infinity symbol:
ellauri078.html on line 62: Infinity symbol
ellauri078.html on line 103: The earliest known version is found in Christy's Plantation Melodies. No. 2, a songbook published under the authority of Edwin Pearce Christy in Philadelphia in 1853. Christy was the founder of the blackface minstrel show known as the Christy's Minstrels. Like most minstrel songs, the lyrics are written in a cross between a parody of a generic creole dialect historically attributed to African-Americans and standard American English. The song is written in the first person from the perspective of an African-American singer who refers to himself as a "darkey," longing to return to "a yellow girl" (that is, a light-skinned, or bi-racial woman born of African/African-American and European-American progenitors)
ellauri078.html on line 147: Dickinson found the conventional religious wisdom the least compelling part of these arguments. From what she read and what she heard at Amherst Academy, scientific observation proved its excellence in powerful description. The writer who could say what he saw was invariably the writer who opened the greatest meaning to his readers. While this definition fit well with the science practiced by natural historians such as Hitchcock and Lincoln, it also articulates the poetic theory then being formed by a writer with whom Dickinson’s name was often later linked. In 1838 Emerson told his Harvard audience, “Always the seer is a sayer.”
ellauri078.html on line 304: Were toward Eternity – osoittivat iäisyyttä kohti
ellauri078.html on line 306: In a letter to Abiah Root, Dickinson once asked, "Does not Eternity appear dreadful to you . . . I often get thinking of it and it seems so dark to me that I almost wish there was no Eternity. To think that we must forever live and never cease to be. It seems as if Death which all so dread because it launches us upon an unknown world would be a relief to so endless a state of existense."
ellauri079.html on line 85: Jethro mainitaan Läpän loputtoman pitkässä alanootissa 110 s. 998. Se on Jedin serkun Helmi Bodinen poika (vaikka se sanoo Jediä "Roope-sedäxi"). Helmin äiti ja Jedin isä olivat sisaruxia. Hän ajaa Klampetin perheen niiden uuteen kotiin Kaliforniassa ja jää niiden luoxe jatkamaan kasvatustaan. Muut kerskailevat Jethron "kuudennen luokan koulutuxella", mutta hän on tietämätön lähes jokaisesta nykyaikaisen Kalifornian elämän aspektista. Yhdessä episodissa se päättää mennä opistoon. Se ilmoittautuu myöhään lukukaudella paikalliseen sihteeriopistoon ja "ansaizee" diploominsa päivän lopussa koska on niin häirikkö. Ihan niinkun Donald Trump. Tää oli ironinen sisäpiirin vizi: – oikeasti Jethrolla oli kandintutkinto liiketaloudessa, sivuaineena filosofia, Santa Claran yliopistosta. (Missäs tässä oli se ironia? Se livahti nyt ihan ohize.)
ellauri079.html on line 87: Monet juonenkuljetuxet koskevat Jethron ikuista työnhakua. (Vertaa Aku Ankka margariinitehtaalla. Tää on jotain syvällisen amerikkalaista.) Kerran se harkizi ryhtyä aivokirurgixi tai pikakokixi. Sen muita kunnianhimoja oli myllynrakentaja, raitiovaunukuski, "kaksoisnolla" vakooja, tolppa-apina, limsanmyyjä, autonkuljettaja, ilmavoimien kenraali, kuvanveistäjä, ravintolanomistaja (Mummi keittiössä), psykiatri, ja kerran Milburn Drysdalen pankin kirjanpitäjä (kuinka hassua); agentti "serkku" Bessielle ja "serkku" Roille (ks alla); Hollywoodin tuottaja (lattiamanu huomauttaa että Jethrolla on "vaaditut ominaisuudet" tuottajaxi: kuuden luokan koulusivistys ja setä joka omistaa studion; tää sisäpiirin läppä toistui vuoden 1981 elokuvassa (toisto tyylikeinona, ks yllä)).
ellauri079.html on line 122: A lot of fans will remember this awkward but funny family from TV and probably be able to sing the theme song without having to hear it. The Beverly Hillbillies were after all a favorite show back in their day and inspired a lot of other ideas that came much later, like David Foster Wallace´s magnum opus The Infinite Jest. The attempt to make a movie out of the show wasn’t all that successful and kind of left a bad taste in a lot of peoples’ mouths since it was such a poor attempt that even watching the trailer was something that people didn’t want to admit for a while. Sometimes the best thing you can do is remember the good times and think back to the original that made it something special. Lets hope they will never, never try to make a movie out of Infinite Jest. Jim Incandenza tried that once already, with singularly bad results.
ellauri079.html on line 163: Joku opetti että temppelit on vaan kiihkoilijoille, sanoo Wallu ja tarkoittaa että ei. Ne sopii myös rebublikaaneille. Vallan temppeleitä tarvitaan jotta rupusakit valizee sopivimmat huumeet. Miten te sanoittekaan, kysyy feikkikanukki, Anything is going? No ei rebublikaaneista. Ne sanoo going going gone, myyty silinteripäiselle vanhalle Ankalle joka tarjos eniten ja maxoi vähiten.
ellauri079.html on line 210: Häkki. Näitä on useita, kaikki vastustavat kaupallista tv-viihdettä ja tv-mainoxia. Valon lajeja. Synkät logiikat. Kai tennis käy kaikille? "Täällä ei ole häviäjiä". Virtausta laatikossa (Flux in the Box, ks tätä). Nää on tennisaiheisia. Loputon läppä. Näitä on 5? versiota. Kaupallista viihdettä. Anulaarifuusio on ystävämme. Ditto voimistettu valo. Berkeleyn sairaanhoitajien liitto. Cambridgen kielioppiteoreetikkojen liitto. Eklottava Steven "Pinky" Pinker mainitaan. Leskimies. Kuolema Scarsdalessa. Ehkä homoilua. Hupia kera lampaiden. Immanentti valtakunta. Tuskan lajeja. Erilaisia pieniä liekkejä. Näissä on viittauxia aviolliseen uskottomuuteen, varmaan Wallun äitykän. Medusa vastaan odaliski. Vois olla Wallun äiti vs. tyttöystävä. Kone aaveessa. (p.o. Ghost in the Machine eikä toisinpäin.) Homo duplex. Tusinoittain John Waynejä. Painoton teeseremonia. Taivaan ja helvetin avioehtosopimus. Tässä mainitaan taas äiti Teresa. Kenenhän mielestä se oli upea? Läppä. Yleisö näyttelijänä. Hyvin ärsyttävä Wallusta. Yhdysvaltalaisten yritysten keskijohdon kyynelehtiviä edustajia. Keskeneräinen. Tää vois suoraan viitata James D. Wallacen tuotantoon (alla). Disney Leith tuuma tuumalta. Readymade-draama. Jälkimmäisiä taas puolitusinaa. Olix tää se Viihde vai? Mies joka alkoi epäillä olevansa lasia. Skizoilua. Amerikkalainen vuosisata tiilen kautta nähtynä. Muzehän on just tää kirjanen?! Onaniadi. Ei erityisen hauska. Maailmankaikkeus menettää malttinsa. Siipikarja siivillään. Moebius strippaa. Tästä tulee mieleen Klibanin Freud´s first slip. Hyvästi byrokraatille. Verisisko: kovaakin kovempi nunna. Väkivallalla herkuttelua. Tulkoon kevennys. Nimettömiäkin on aika liuta. Poissa on Troy. Siitä tuli violetti ex-kaupunki, saastetynnöri. Voittokuponki on poistettu. Wallun painostava muistelus narisevan sängyn purusta isän kaa. Äiti joka ei tykkää siivoamisesta imuroi. Kuuluisien diktaattorien vauvavalokuvia. Viittaus Eskaton-peliin kai. Seiso naurun takana seisovien miesten takana. Lisää rebublikaanista sosiaalitoimistovihaa. Ihan kuin ennen vanhaan. Painostavia isimuisteluxia. Terävä pikku roisto. Turtanoiden hyinen majesteettisuus. Hyvännäköisiä miehiä pienissä fixuissa huoneissa joiden jokainen sentti käytetään typerryttävän tehokkaasti. Oiskohan toi vika jotain homoilua pöpilässä. Alhaisen lämpötilan yhteiskuntaoppi. Poor Yorick. (Ainakin) 3 hurraahuutoa syylle ja seurauxelle. Antaa ymmärtää että Tavis bylsi Aprillia. Halu haluta. Jotain nekrofiliaa. Turvallinen veneily ei ole sattumaa. Antaa ymmärtää että Joellen naama jäi veneen potkuriin. Erittäin vähäinen vaikutus. Narkoleptinen aerobic-opettaja. Oiskohan se Wallu ize. Yöllä on sombrero päässä. Oidipaalista höpöä. Wallu oli takuulla oidipaalinen. Rikostoveri! ...koko tekotaiteellisen ja raivostuttavan epätasaisen uran typerin, inhottavin, tökeröin ja huonoiten editoitu tuote. Pääosissa ikääntynyt pederasti (James) ja tatuoitu katuprostituoitu (Joelle). Sano H niinkuin himokkuus. Jonkun Bressonin synnin enkelien coveri. Never höörd. Aineeton maa. Yawn. Oli suuri ihme että hän eli isässä häntä tuntematta. Taas painostavia isimuisteluxia. Kuolema ja sinkkutyttö. Joku kilometrin pituinen nimi muka jonkun Peter Weissin näytelmästä tehdylle filmille. James yökkii yleisön päälle tuoden mieleen paskanheiton Oulussa. Liian hauskaa. Niinpä niin. Tuo ei ollut enää hauskaa. Surullinen tapaus nimeltä minä. Pahoillaan joka paikassa.. Tähän se päättyi, tai oikeammin loputtomaan läppään nummero 5.
ellauri079.html on line 218: In this article, we contend that due to their size and emphasis upon addressing external social concerns, the corporate relationship between social enterprises, social awareness and action is more complex than whether or not these organisations engage in corporate social responsibility (CSR). This includes organisations that place less emphasis on CSR as well as other organisations that may be very proficient in CSR initiatives, but are less successful in recording practices. In this context, we identify a number of internal CSR (...)
ellauri079.html on line 238: In this article, the ability of partnerships to generate goods that enhance the quality-of-life of socially and economically deprived urban communities is explored. Drawing on Rawl's study on social justice [Rawls, J.: 1971, A Theory of Justice (Harvard University Press, Cambridge)] and Sen's capabilities approach [Sen, A.: 1992, Inequality Re-Examined (Harvard University Press, Cambridge, MA); 1999, Development as Freedom (Oxford University Press, Oxford); 2009, The Idea of Justice (Ellen Lane, London)], we undertake an ethical evaluation of the effectiveness of different (...)
ellauri079.html on line 252: Community Development and Social Regeneration: How the Third Sector Addresses the Needs of BME Communities in Post-Industrial Cities II. [REVIEW] James Wallace & Nelarine Cornelius - 2010 - Journal of Business Ethics 97 (S1):43-54.
ellauri079.html on line 254: Interest in third sector organisations (TSOs) is growing as their role in addressing social regeneration, especially in urban environments, is regarded as crucial by governmental and supra-governmental organisations. The challenge is increased in multicultural environments, where those from ethnic minorities may struggle to participate in the mainstream economy and society more broadly. There is an assumption that TSOs make a positive contribution to the social good of the diverse communities and client groups that they serve. However, although there have been (...)
ellauri079.html on line 302: The view that we immediately produce actions in our central nervous system has the consequence that our voluntary motions are entirely caused by sequences of events that we initiate unknowingly, events over which we can exercise control over only indirectly. This view, I shall argue below, is unsatisfactory.
ellauri079.html on line 318: Vaikka Sokrateen turpiinanto Thrasymakhoxelle ei suorastaan todista oikeuden etevämmyyttä, ei tätä Valtion tunne paikkasi-argumenttia missään kumota. Pikemminkin päinvastoin, sitä hoetaan periaatteena 'yxi henkilö - yxi jopi' joka on Plaatton ideaalirebubliikin perusta. Mut vaikuttaa aika epäinhimilliseltä rajata jokaisen hommat vaan yhdenlaiseen työhön, vaikka se olisi taloudellisinta ja tehokkainta (mitä se ei ole; kapitalismissa tarvitaan laumaa työttömiä jotka on valmiit tekemään 2-3 eri paskaduunia per päivä ja vaihtamaan työnkuvaa sormen napsutuxesta). Nää piirteet jo riittää tekemään Plaatton rebubliikin ihanne-elämän "meille" maistumattomaxi, puhumattakaan muista fasistista piirteistä joita ei tässä tutkita, kuten yläluokan yhteisöllinen elämä, ja panopuun valinta arpanopalla joka on painotettu eugeniikan eduxi. Hizi nää ei todellakaan ole nykyiseen parannuxia. Kaikista kummallisin piirre Plaatton kansalaisten elämän kuvauxessa on että se ei edes painota ainoaa piirrettä joka näyttää edes jotakuinkin hyvältä - että jokainen kansalainen ylpeilee ja iloizee työstään ja sen tuloxista, kerta ne on jokainen tavallaan ihmispesän eduxi. Tää pätee erityisesti kolmannen luokan jäseniin: parturit, puusepät, lääkärit, arkkitehdit, merimiehet ja ne jotka mainitaan aika nololla yhteisnimellä 'rahanrakastajat' - kerta ne tuottaa valtiolle aineellista hyvää mitä ilman se ei pärjäisi. (Hemmetti tää hapan diatribi on selkeästi rahananastajan kynästä.)
ellauri079.html on line 326: No nyt ei jaxa enää suomentaa jenkkien filosofiasivustosta, sanotaan lyhentäen että sen kirjoittajaa vituttaa kun tää on niin totalitaarista, vahvan valtion etu pannaan vapaan individin edun edelle. Tollasta konservativismia mitä uusliberaali ei siedä kuunnella. Paljon parempi on Karl Popperin avoin yhteiskunta vihollisineen. Tollasessa tarvitaan hirmu määrä "guardians" kuten käsineidossa jotka on ystävällisiä kunnon väelle ja käy patraskin kimppuun kuin rakkikoira. Musakin niille pitää valita tää silmämääränä. Ei mitää räppiä poliisikunnalle. Jne jne. Hirmuisesti vaivaa, ja kallista. Paljon parempi että joka iikalla on päässä stezonit ja/tai lippixet ja käsiase lonkalla. "Take him down" huutaa eskareiden vanhemmat riuhtoen esiin rivolleja kun musta pizzakuski unohti ottaa hupparista hupun pois.
ellauri080.html on line 331:

nit gpt billboard ">
ellauri080.html on line 383: That “something higher” is often divine or spiritual in nature. Many achieve self-transcendence through their faith in God, while others may achieve it through recognition of some system of spirituality or idea of the soul. This faith or spirituality can help individuals find the meaning that will fulfill them and propel them to transcendence. Research has even shown that in elderly patients, the caregiver’s own spirituality had a positive impact on the patient’s well-being (Kim, Reed, Hayward, Kang, & Koenig, 2011).
ellauri080.html on line 431: It seems to be a natural tendency of human nature to want to categorize the infinite variety of phenomenological reality into neat, distinct, and useful components. We have types and varieties from every area of human experience. There is some security when confronted by a brand new situation to be able to instantly ascribe this novelty to a pre-arranged mental coding system. Once we have categories we can describe differences and similarities – we can form hypotheses of relationship. This can be both useful and destructive, as unnecessary stereotyping leads to a relativizing of uniqueness. Jung walks this thin line by simply stating, “In my practical medical work with nervous patients I have long been struck be the fact that besides the many individual differences in human psychology there are also typical differences.”
ellauri080.html on line 437: In Jungian typology, the original ‘unity’ of human consciousness is first divided into two poles of attitude: extraversion and introversion. These represent two fundamentally distinct yet complementary relationships between inner and outer reality. Extraversion is characterized bya flow of energy and interest from the subject to the object, from the inner to the outer. Identification with the outer gives meaning to the inner. Introversion is completely the opposite. It is characterized by a flow of energy and interest from the object to the subject, from the outer to the inner.
ellauri080.html on line 451: IDRLabs.com on tehnyt tälläsen Jungilaisen persoonallisuustyyppijaottelun. Huomiota kiinnittää kuinka "kivoilta" kaikki tyypit on saatu kuulostamaan, vaikka varmasti jokaisessa tyypissä on pakostakin hirmuisia paskiaisiakin mukana. Näkökulma on selvästikin työhaastattelutilanne. Eli minkälaiseen reikään: pyöreään kolmikulmaiseen vai neliömäiseen, kukin palikoista mahtuu.
ellauri080.html on line 518: The other axis seeks to discover, cognate, or comprehend the true nature of things (SI) by compositing the uniting elements between various creative perspectives on things (NE); the image I like to use here is of a diagram showing multiple perspectives of a 3-D object in 2-D space, where each perspective conceals something in order to reveal something else.
ellauri080.html on line 556: Clinicians must take note of the high prevalence and risk of depression among persons with ASD, which may be under-reported. We initially investigated whether temperament and character could be risk factors, but found no association. However, we did find that depression might be a high predictor for suicide ideation, which could remain under-reported in adults with autism, due to impaired communication and problems with expressing emotions and thoughts.
ellauri080.html on line 605: The shipwrecked castaways desperately want to leave the remote island, and various opportunities frequently present themselves, but always fail, usually due to some bumbling error committed by Gilligan. Sometimes this would result in Gilligan saving the others from some unforeseen flaw in their plan.
ellauri080.html on line 617: The appearance or arrival of strange objects to the island, such as a World War II naval mine, an old silent motion picture camera and costumes, a crate of radioactive vegetable seeds, plastic explosives, a robot, a live lion, a jet pack, or a "Mars Rover" that the scientists back in the United States think is sending them pictures of Mars.
ellauri080.html on line 633: Eskaton-pelin aikana Wallulla on 1 hyvä huomio (koska mä olin kexinyt sen jo 70-luvulla): peliteoria on sikäli perseestä että pelin pelaajat on muka pelin ulkopuolella kuin jotkut jumalat, niihin ei voi osua. Näinhän ei oikeasti ole, vaan pelllauta sisältää myös pelaajat jotka muuttuvat kun peli etenee. Kukaan ei oikeasti päätä yhtään mistään, shit just happens. Loordi pelinjohtajana pyörittää punaiseen pipoon kiinnitettyä propellia, joka tarkoittaa että maailmanloppu ei ole tulossa, vaan jo päällä.
ellauri080.html on line 760: Gandhi was drawn to a simple life, and he founded an ashram (model community) based on traditional ways of living.
ellauri080.html on line 766: In April 1942, an early Indian independence leader Sri Aurobindo urged Mahatma Gandhi to accept the proposals of Sir Stafford Cripps which gave India dominion status as a way to secure a united independent India. Gandhi refused the Cripps proposals.
ellauri080.html on line 785: Gandhi believed Indian women who were raped lost their value as human beings. He argued that fathers could be justified in killing daughters who had been sexually assaulted for the sake of family and community honour. He moderated his views towards the end of his life. But the damage was done, and the legacy lingers in every present-day Indian press report of a rape victim who commits suicide out of "shame". Gandhi also waged a war against contraceptives, labelling Indian women who used them as whores.
ellauri080.html on line 793: Gandhi placed great value on self-sufficiency. As a lawyer he learnt to wash his own clothes, and later he also learnt to cut his own hair. Even though he was initially ridiculed for his messy hairstyle. Okay he said and shaved his head. Made him look the jailbird he was.
ellauri080.html on line 898: Tosi-maailman asiaankuuluvuus ja vaikutuxet: Ne jotka osoittavat korkeata avoimuutta yleensä yrittävät enemmän ja sitkeämmin, ovat ajetumpia ja kurinalaisempia, parempia järjestämään ja suunnittelemeaan, suorittavat enemmän, johtavat paremmin, ja elävät kauemmin.
ellauri080.html on line 929: Lampun henki on innostunut hahmo joka on oikea jännityxen ja riemun pyörretuuli. Hän nousee lampustaan ja heti ystävystyy Alladdinin ja Abun kaa. Hän kertoo vizejä, villeja tarinoita, matkii julkkixia ja esittää koko ajan hullua. On äärimmäisen vaikeaa olla pitämättä hänestä ja nähtävästi jokainen filmissä jonka hän tapaa haluaa olla hänen jättimäisen tarmoapursuvan henkilöllisyytensä kanssa.
ellauri080.html on line 961: Cogsworth on korkea-arvoisin jäsen Pedon linnahenkilökunnasta. Hän on aina veizen terällä mestarinsa Pedon päivittäisen aikataulun suunnittelusta ja valmistelusta. Hän on huolissaan pienimmistä virheistä ja odottaa täydellisyyttä izeltään ja jokaiselta ympärillään. Cogsworth on neuroottinen luonne joka huonosta handlaa stressin työpaikallaan. (vrt. Tunnontarkkuus/Korkea.)
ellauri080.html on line 973: iimissä tietää että niille maxetaan sama määrä, mikä innostaa Timin työskentelemään täydellä jännitteellä, kun hän saa saman palkan kuin Dan, joka löysäilee.
ellauri080.html on line 1042: Vaikka naisten ja miesten välillä ei ole johdonmukaisia eroja ongelmanrtkaisussa, erittelytaidossa, kilpailuvietissä, pyrkyryydessä, seurallisuudessa tai oppimiskyvyssä (tosin karvaisuudessa, hopeaselkäisyydessä sekä hauixen ja lisääntymisputken näkyvän osan paxuudessa on eroja, jotka on menestyvässä johtajuudessa tärkeäxi koettuja avuja), on olemassa klisheisiä tyyppejä jotka heittää kielteistä valoa naisiin johtopaikoilla. Siinä missä miestä sanotaan väkeväxi ja pallo hallussa, jos se on menestynyt uralla, naista voidaan (hyvällä syylläkin) sanoa pomottelevaxi ja päällekäyväxi. Naiset ovat (tarkoitamme siis siltä voi jostakusta näyttää) puolueellisia, tunteenomaisia ja kyvyttömiä johtamaan ryhmää tai komppaniaa, rykmentistä puhumattakaan. (Divisioonia en viizi edes mainita.) Tuloxena näyttää julmalta ja epätavalliselta jos nainen on noussut valta-asemaan. Naisethan on yleisesti mukautuvampia ja halukkaita sopeutumaan arvovaltaan, toisin kuin miehet jotka ovat agressiivisempiä ja odottavat voittavansa enemmän. Sandberg koittaa vikistä että tälläset odotuxet ei muka olis geneettisiä, vaan ne olis syntymän jälkeisen kasvatuxen tulosta. Se uskoo ressukka että apinat voisi voittaa tämmöiset odotuxet jos niiden tilaan pannaan toisenlaisia ja niitä rintaruokitaan. Muuten on tuloxena että naiset ei aja takaa uria mahdollisimman tehokkaasti. Naiset on noita sisäänpäinkääntyneitä pelkureita, niiden emättimetkin on kuin sisäänpäin rullattuja siittimiä, tosin isommat kuin apinamiehillä, kerta apinamiehen siitin mahtuu niihin nahkoineen ja karvoineen, mutta piilosssa. Ne ihan piilottelee niitä. Ne pelkää johtoasemia koska menestys ja miellyttävyys toisen sukupuolen silmissä on 1 ja sama miehillä, mutta ihan käänteisiä naisilla. Apinat ei tue eikä kunnioita naisjohtajaa, ne pyllistelee mieluummin hopeaselkäisille karvakäsille.
ellauri080.html on line 1078: Johtaja jotka ohjaavat seuraajiaan kohti kiinnitettyjä maaleja selventämällä osa- ja tehtävävaatimuxia
ellauri082.html on line 54: When David Foster Wallace committed suicide in 2008, it was clear he had been profoundly depressed. But the first major biography of the writer, D.T. Max’s Every Love Story Is a Ghost Story, out on August 30th, reveals an even more troubled mind than anyone realized. From the time he was in college, the brilliant author of Infinite Jest was in and out of institutions as he struggled with depression and addictions to alcohol and marijuana. But the book is also full of all kinds of other strange surprises, painting the most complete, and warmest, portrait of Wallace yet.
ellauri082.html on line 105: Despite his flaws, DFW’s death is still a great tragedy, not because people are without their god of post-post-post-postmodernism, but because his redemptive and humanistic work is now decidedly finite. Well here sure was a humanist as far as technology is concerned. His work could have beeen made infinite by adding to the end: Poles are stupid, please turn over.
ellauri082.html on line 112: What Happens at the End of Infinite Jest? (or, the Infinite Jest ending explained)
ellauri082.html on line 114: Herb: Is there no “ending” to “Infinite Book” because there couldn’t be? Or did you just get tired of writing it?
ellauri082.html on line 284: Robert Frost is by no means the only poet in whom a hunger for recognition comes into conflict with a wariness, an inner reticence, a distaste for self-revelation. But I think in him the conflict was particularly acute. On the one hand he could be quite shameless in his pursuit of favourable reviews and his presentation to the public of a folksy and largely misleading image. On the other hand we have cryptic comments like in this poem it is not made explicit what the ‘things forbidden’ are that he has managed to preserve for himself but I take them to be his poems, or those things that his poems keep alive, and he is rightly confident enough in his own powers as a poet to feel that he has succeeded.
ellauri082.html on line 292: Em oli sanonut että sitä pelotti iäisyys enemmän kuin kuolema. Kuka jaxaa niin kauan olla hereillä. Sitä pelottaa eniten että hevosten turvat sojottaa sinnepäin.
ellauri082.html on line 322: Marin oireita on sosiaalinen eristyneisyys, ahdistunut raukeus ja äärimmäinen izetietoisuus. Toi viimeximainittu on kaikista pahinta. Se on sapiensin homon todellinen kirous. Lakkais Wallukin hyvän sään aikana paapomasta izeään. Mutta nyt on jo paha sää.
ellauri082.html on line 473: Arvaa mistä näistä Hikinen Wallu piti niin paljon että piti mainita. Oikein, p). Sillä oli teininä Peeping Tom julisteita seinällä. Figures. k) oli hyvä arvaus, siitä pisteitä. Pam muistuttaa Wallun naisihanteita Joellea ja Hugh (Helen) Steeplyä. Joiden hybridi oli sen äiskäpäiskä Sally Jean Foster Wallace ellei se ollut aprillia.
ellauri082.html on line 689: Danny ei sopeutunut linnanherran. Näissä kunnissa eniten koulukiusaamista!
ellauri082.html on line 781: "The underrepresentation of girls and women in science, technology, engineering, and mathematics (STEM) is a continual concern for social scientists and policy makers. Using an international database on adolescent achievement in science, mathematics, and reading (n = 472,242), we show girls performed similarly or better than boys in science in two of every three countries, and in nearly all countries, more girls appeared capable of college-level STEM study than enrolled. Paradoxically, the sex differences in the magnitude of relative academic strengths and pursuit of STEM degrees increased with increases in national gender equality. The gap between boys’ science achievement and girls’ reading achievement relative to their mean academic performance was near universal. These sex differences in academic strengths and attitudes toward science correlated with the STEM graduation gap. A mediation analysis suggests that life-quality pressures in less gender equal countries promote girls’ and women’s engagement with STEM subjects."
ellauri083.html on line 33: Google Infinite Jest resources and you'll come up with 62,500 results. Whether's it's the novel's wiki or one of the original Wallace celebration sites, The Howling Fantods, supplement your reading when you're lost or just interested in getting additional context.
ellauri083.html on line 44: Ei siinä mitään, romaanit on autofiktiota, suorapuheisia omaelämäkertoja. Jos ne ei olis fiktiivisiä pitäisi kaunistella paljon enemmän. Toi ize koettu kiinnostaa paljon enemmän kuin toi nimellinen sanottava. Se on kaikki sanottu paljon paremmin niissä lähteissä joita romaanikirjoittajat käyttävät.
ellauri083.html on line 54: Her 1962 novel Satan Never Sleeps described the Communist tyranny in China. Following the Communist Revolution in 1949, Buck was repeatedly refused all attempts to return to her beloved China and therefore was compelled to remain in the United States for the rest of her life.
ellauri083.html on line 63: Alunperin nimeltään Lohtu Silkinkutoja syntyi Hillsborossa Länsi-Virginiassa, United Statesissa, vanhemmille Caroline Maude (Stulting) (1857–1921) and Absalom Sydenstricker. Ne oli etelä-vanhempainneuvostolähetyssaarnaajia, matkustivat Kiinaan pian avioiduttuaan 1880 palaten synnyttämään Helmin United Statesissa. Helmin ollessa 5kk ne palasi Kiinaan, ensin Huai'aniin ja sitten 1896 Tsingkiangiin lähelle Nankingia.
ellauri083.html on line 67: Molemmat vanhemmat tunsivat vahvasti että kiinalaiset oli melkein niiden veroisia (eivätkä käyttäneet sanaa 'pakana' kuin kotioloissa), ja Helmi kasvoi kaxikielisessä kodissa: äiti opetti englantia yläkerrassa ja vinosilmä palvelijat ja niiden lapset paikallista murretta. Klassillista kiinaa opetti kotiopettaja Mr. Kung (Fu? Tse?). Se luki ahnaasti, erityisesti isän kiusaxi Charles Dickensin kirjoja, jotka se sen koommin väitti lukeneensa kaikki kerran vuodessa loppuikänsä. (Mikähän kirjailija lie vaikuttanut Helmiin eniten? Kung? Fu? Tse?)
ellauri083.html on line 79: 1935 Helmi otti pikaeron luuserista Renossa huizin Nevadassa ja nai Richard Walshia vielä samana päivänä. Kiltti Riku auttoi Helmiä koko loppuelämänsä Pennsylvaniassa kuollaxeen siihen 1960. Helmi kuoli keuhkosyöpään 1973. Varmaan se veti röökiä. Sen haudalla lukee Helmi (ei Lohtu?) Silkinkutoja kiinalaisilla merkeillä. Se suunnitteli kiven ize, vrt. Vitalin mummia.
ellauri083.html on line 86: EDGAR WALSH: Someone - and I do not know who - took the manuscript from the house in which she died in Vermont and went away with it. Whoever that person was wound up in Texas, rented a storage unit and put the manuscript in there. And that's where it was found.
ellauri083.html on line 92: I was notified in December of last year that a woman in Texas who has a business buying storage units that have not paid their rent and she had purchased a unit in Fort Worth and discovered this manuscript, which was in a holographic form as a written manuscript, of course. And the woman in Texas wanted to sell it.
ellauri083.html on line 96: WALSH: To whomever. Initially, she wanted to put the manuscript on eBay and try to sell it there. I contacted an attorney in Philadelphia, Peter Hearn, and said we will not give her what she's asking for, but we will pay her a modest sum of money, and we wanted it returned immediately. That worked. I read the manuscript, and I said, you know, I want to get this published.
ellauri083.html on line 116: WALSH: The novel follows the life of a brilliant young man, a genius, from his birth to his military career to a love affair with an older woman in London to Paris, where he meets a Chinese girl. And it is a very personal, fictional explanation of themes, of toleration and humanity that informed Pearl's work.
ellauri083.html on line 219: Madame Thérèse Defarge is perhaps the principal revolutionary villain in Charles Dickens's 1959 novel A Tale of Two Cities; she knits into her needlework the names of the royalists and aristocrats who must be condemned to the guillotine to make way for the new republic. Sen virkasisar Lohtu kutoi silkkiä vastapuolella barrikaadia ja sai porttikiellon kommunistikiinasta.
ellauri083.html on line 305: Miesluola on paikka, jossa miehen mieli lepää. Lepää se muuallakin mutta miesluolassa se on omimmillansa. Huone on suunniteltu täysin miehen maun mukaan ja se sisältää kaiken tarpeellisen, josta suurinosa voi vain haaveilla. Tässä kuvakoosteessa on esiteltynä parhaita miesluolia.
ellauri083.html on line 332: Although they have flirted with the cathectic (affective) and conative (motivational) modes of consciousness, in the context of identity salience or prominence (Stryker 1968, 1980; McCall and Simmons 1978), identity theorists have generally viewed identities in cognitive terms (see MacKinnon 1994).
ellauri083.html on line 336: For all their profusion, these paled in comparison with Sachs's newest display pieces: The Cabinet, 2014, and The Rockeths, 2017. The former was a folding case fashioned from orange-and-white striped barricades and festooned with hundreds of tools, hung in groups and inscribed with the names of individuals who have "inspired, influenced, or frightened" the artist--from Le Corbusier and Louis Kahn to the members of the Wu-Tang Clan--while the latter was less a cabinet than a kind of portable workbench and shelving unit, similarly jam-packed with the tools of the artist's trade, as well as a collection of model rockets, all again labeled to namecheck various figures of personal importance--scientists, musicians, artists; Apollo, Dionysus, Stringer Bell. The fetishistic frisson the assembled materials (pens, pliers, drill bits, tape measures) clearly provoke in Sachs was made even more explicit in McMasterbation, 2016, one of a trio of scale-model space modules arrayed on plinths. Featuring a copy of the legendarily comprehensive McMaster-Carr hardware catalogue spread open like a porn mag centerfold designed for lonely gearheads--alongside a ready supply of Vaseline and a handy tissue dispenser--it was part cathectic confession of objectophilia and part self-derogating indictment of his own work's tendencies toward sometimes masturbatory excess. Smart and stupid, funny and somehow a bit sad, it was classic Sachs: too much information, in every sense of the phrase.
ellauri083.html on line 338: Hendershot recalls that, in the Schreber case, God was believed to manifest his creative and destructive power as celestial rays (Freud 22). As with spider-webs and hedgehogs quills, this radial pattern describing dilation and contraction, movement back and forth from center to circumference and from circumference to center, is the essential figure for the paranoid narcissism of a subject who feels threatened by the world and guilty for having taken "his own body [...] as his love-object" (Freud 60). Signaling Fistule's repressed homosexuality, the rays of his intelligence had first been focused on the masochistic annihilation of his genitals, which he denies were the original object of his love ("organes hideux," "vomitoires de dejections"), and then had been used in reconstructing a sexless new reality. Insisting on his exemption from the Naturalist law of biological determinism, Fistule denies his human parentage and maintains that he was born of a star, which, shining like the rays of his genius, had inseminated him and allowed him to be the father of himself, causa sui. Homosexual guilt initially projected as the corruptibility of matter is overcome by Fistule's principle of Stellogenesis, which turns flesh into radiance and bodies into starlight. As Hendershot concludes: "In Freud's theory, the paranoiac withdraws from the world (decathexis), directs his or her cathectic energy to the ego resulting in self-aggrandizement, and then attempts to reestablish a cathectic relationship with the world in the form of a delusional system"
ellauri083.html on line 352: Eniten meteliä nostaneessa jaxossa ne tappoi palveluxesta vapautetun lääkärin muuten vaan kotimatkalla. Sen lendeka vaan putosi. Siitä nousi hirveä älämölö. Haukat kiljuivat ja höyhenet pöllysivät.
ellauri083.html on line 374: At age seven Dylan first accused Allen of touching her inappropriately—a bombshell allegation that definitively tore apart the blended Allen-Farrow family, which was already reeling from Farrow’s discovery of nude photographs of her adopted daughter Soon-Yi Previn at Allen’s apartment. Dylan’s accusation has reverberated in the media ever since. Dylan would consistently repeat the allegation over the years—to her mother, to therapists, to experts, and to former Connecticut state prosecutor Frank Maco, who found probable cause for bringing a criminal case against Allen. (Maco said he ultimately declined to do so out of concern for retraumatizing a fragile child.)
ellauri083.html on line 378: “What astounds me,” said Ziering in an interview, is that for the past nearly three decades, people assume that this has been a matter of “he said, she said”—meaning Allen’s word versus Farrow’s. But after Ziering and codirector Kirby Dick began their research, they realized, “Actually, it’s been a ‘he said, he said’ situation. Mia didn’t even speak until the Vanity Fair interview [in 2013]. Never. She is such a private person. That’s really important to know. And she was sort of blindsided by all these events that happened to her. And kept trying to navigate the best that she could just to protect her children and family.”
ellauri083.html on line 514: I will tell you why; so shall my anticipation prevent your discovery, and your secrecy to the King and Queen moult no feather. I have of late, but wherefore I know not, lost all my mirth, forgone all custom of exercises; and indeed, it goes so heavily with my disposition that this goodly frame the earth, seems to me a sterile promontory; this most excellent canopy the air, look you, this brave o’erhanging firmament, this majestical roof fretted with golden fire, why, it appears no other thing to me than a foul and pestilent congregation of vapours. What a piece of work is man! How noble in reason? How infinite in faculties, in form and moving, how express and admirable? In action how like an angel? In apprehension, how like a god? The beauty of the world, the paragon of animals. And yet, to me, what is this quintessence of dust? Man delights not me; no, nor woman neither, though by your smiling you seem to say so.
ellauri083.html on line 541: Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kantelein,
ellauri083.html on line 552: I said in mine heart, Go to now, I will prove thee with mirth, therefore enjoy pleasure: and, behold, this also is vanity.
ellauri083.html on line 661: Kay Warren on perustanut miehensä Rick Warrenin kanssa Saddleback-seurakunnan Kaliforniaan. Hän on intohimoinen raamatunopettaja ja arvostettu vähäosaisten puolustaja. Erityisesti homot ja muuten haavoittuvaiset lapset ovat hänen sydämellään. Hän on perustanut Saddleback-seurakunnan yhteydessä toimivan HIV/AIDS Initiative -työmuodon.
ellauri083.html on line 687: These and other events in the Old and New Testaments reveal a lighter side to Christianity, showing that even God has a sense of humor and that “A cheerful heart is a good medicine.”
ellauri083.html on line 697: Eilen havattiin heleään auringonpaisteeseen sinitaivaalta.

ellauri088.html on line 71: Eli täytyy tietää mitä on pronominit, ymmärtävätkö pääjalkaiset kysymyxiä, ja tiedonvaihtoa, ja paljon muita asioita kuten kapitalismi ennenkuin voi jatkaa syvällisemmillä lauseilla. (Näin menetellään matujen kanssa muutenkin, ks. mun ja CJ Cherryn Ulkkis-sarjaa johon palaan jossain myöhemmässä numerossa.) Max Weber murisee mutta antaa Banxin jatkaa esikouluhommia. Tää kuulosti tosi todenmukaiselta, mullakin on imbesillejä esimiehiä. Yx mun kaverikin sanoi että tää on ihan kuin meidän laitoxelta.
ellauri088.html on line 102: Kazottiin neloskanavalta toi Aliens eiku Arrivals. Onhan niissä paljon yhteistä, ahdistunut naissankari ensinnäkin (mix naisten pitää olla aina ahdistuneita pääosissa?), ja että alienit on jotenkin ällöjä, jotain matelijoita tai mustekaloja. Mix ne on niin harvoin tollasia Star Warsin söpöjä karvaturreja. Kaippa se on tätä termiittiapinan luontaista xenofobiaa.
ellauri088.html on line 106: Luvassa oli siis eeppistä skifi narratiivia. Helevetin huono skifileffa vuodelta 2016, täynnä oikein paxua amerikanismia. Filkan konnia oli vanhat roistot Venäjä ja Kiina ja totaalisen epäuskottavasti Sudan kai arabien takia ja Venezuela tiedät kyllä mix. Sankarinna oli Starwarsin prinsessa Leian näkönen huumoriton pystynenä, jonka piti kääntää Kiinan sotaministerin puhetta kun kukaan armeijassa ei osaa muka kiinaa. Minnekäs tuhannet USAn armeijan vinkuintiaanit oli jemmattu? Tyhmät armeijajäbät oli neekereitä (mustan everstin kakkosmiehenkin pitää olla musta ettei tule käskynjako-ongelmia) ja tiimin haukka sodanliezoja oli ilmeisesti paki. Mustekalat Abbott ja Costello puhalsi mustesavurenkaita. Who's on first?
ellauri088.html on line 110: Maapallon 7 giga-apinaa jännittää penkin reunalla kun fyysikko-Aatami ja lindkvisti-Eeva kahteen pekkaan ratkaisee mustekalaristisanaa. Vaikka mustekalat ja Eeva ja kazojatkin tietää etukäteen mitä tapahtuu. Vahvaa dramaattista ironiaa. Sentimenttiosastossa ruokalistalla on jälleen kerran sairaslapsiteemaa eli Love Storya. Kaikki ovat ällistyttävän epäuskottavia. Parhaiten näyttelevät Abbott ja Costello.
ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.
ellauri088.html on line 400: Hänen mukaansa aamun tunnit ovat tehokkaimpia, koska silloin kukaan ei häiritse.
ellauri088.html on line 529: Elon Musk lähettää nyt avaruuteen Tesla-autoja ja paukuttelee rikki yxityisrahoitteisia huonosti suunniteltuja raketteja joilla oli tarkoitus järjestää upporikkaille valloittavia stratosfäärimatkoja.
ellauri088.html on line 604: Nyttemmin on tietysti selvää mistä tässä oli kyse: sakemannit alkoi uhata brittihegemoniaa just samalla lailla kuin Kiina näyttää uhkalta New Yorkereille nyt. Kohta alkaa kuulua kiinavizejä. Ja sizillä on tietysti näitä setämiesläppiä:
ellauri088.html on line 635: Toblerin huolekas nuori tytär Hildegard valmistaa hotellia vielä ennen Toblerin lähtöä salaa valepukuisen miljunäärin vierailuun ja sen tottumuxiin, mutta ei tule maininneexi salanimeä. Virheellisesti luullaan tri Fritz Hagedornia, työtöntä mainosammattimiestä, joka on voittanut kilpakirjoituxen 1. palkinnon (1 viikko Grand hotellia) pohataxi ja hemmotellaan vastaavalla tavalla. Tobler sitävastoin työnnetään pieneen lämmittämättömään ullakkokammariin, henkilökunta ilkkuu sitä ja panee sen sekatöihin. Jo ekana päivänä Tobler ystävystyy Hagedornin kaa, vaikka kauhistunut staabi koittaa estää veljeilyn niiden välillä. Johann informoi Hildegardia sekaannuxesta ja sen seurauxista. Hildegaard ei kestä enää kotona ja ilmestyy Toblerin emännöizijän Frau Kunkelin kanssa, jonka nimexi ilmoitetaan Julchen-täti, hotelliin iskää kazomaan. Fritz rakastuu tietysti Hildegard „Schulze“en, ja ne sepittävät salaa hääsuunnitelmia. (Hildegard oli sanonut Fritzulle, että sillä on sama sukunimi kuin Eduardilla.)
ellauri089.html on line 53: Bobin isä ja isoveli oli samannimiset, Rex Ivar sr ja jr. Iskä oli kauppa-apulainen v. 1900 ja myöhemmin kassa, kirjanpitäjä ja farmikalujen kiertokauppias. Sotiminen loppui Bobin sukuhaaran osalta Vietnamiin, jota Bob kannatti penkkiurhona ja tuki vielä kuvitteellisesti Vietnamin veteraaneja niteessä Glory Road. Heinleinit olivat siistejä mutta koleerisia sakemanneja. Bobin roistotkin ovat paizi muuten moraalittomia myös hirmu epäsiistejä. Insult upon injury.
ellauri089.html on line 55: Siisteys on sexikästä Bobista. Peewee on melkein nätti kun sen vaatteet on pesty eikä niistä puutu nappeja, ja rintanapitkin on kiinni, tosin Peeweellä ei vielä ole mainittavasti rintoja. 10v kuluttua se voisi olla sievä. Ja älykkyys on sekin sexikästä. Peewee osaa liu'uttaa laskutikkua kuin teekkari. 2*2 = noin 4. I remembered hearing Dad say: "Some people insist that mediocre is better than best. They delight in clipping wings beause they themselves can't fly. They despise brains because they have none. Pfah! They laugh at clean panties because their own are soiled!" Touché, Lapukka, eikö mitä?
ellauri089.html on line 59: He spent his childhood in Kansas City, Missouri. The outlook and values of this time and place (in his own words, "The Bible Belt") had a definite influence on his fiction, especially in his later works.
ellauri089.html on line 81: Veneeriset alienit on kaikki naisia ja kovia kokkaajia. Harsh mistresses. Mutta feminiinisiä. Ei mitään rekkalesboja.
ellauri089.html on line 108: “[T]here seems to have been an actual decline in rational thinking. The United States had become a place where entertainers and professional athletes were mistaken for people of importance. They were idolized and treated as leaders; their opinions were sought on everything and they took themselves just as seriously—after all, if an entertainer is paid a million or more a year, he knows he is important ... so his opinions of foreign affairs and domestic policies must be important, too, even though he proves himself to be ignorant and subliterate every time he opens his mouth.”
ellauri089.html on line 163: Elsa Schiaparelli (1890 Rooma - 1973 Pariisi) oli italialainen muotisuunnittelija. Hänet tunnetaan erityisesti huimapäisten ja humorististen yksityiskohtien tuomisesta haute couture -muotiin sekä yhteistyöstään surrealistitaiteilijoiden kanssa. Yksi tunnetuimmista Schiaparellin luomuksista on hattu, joka näyttää korko ylöspäin päähän asetetulta naisten kengältä.
ellauri089.html on line 202: On the way they unknowingly enjoy the Texas hospitality of Satan himself, but as they near their destination they are separated by the Rapture — Margrethe worships Odin, and pagans do not go to Heaven. Finding that the reward for his faith, eternity as promised in the Book of Revelation, is worthless without her, Alex journeys through timeless space in search of his lost lady, taking him to Hell and beyond.
ellauri089.html on line 333: Anteexi-sana pyytää ilmaisexi eli jää velkaa omasta pahanteosta. Kiitos-sana on IOU eli velkalappu toisen ilmaisesta hyvänteosta. Ole hyvä on pyyntö että toinen antaa jotain hyvää ilmaisexi. Kaikissa on tää "mitä olen velkaa" elementti joka on (Harari) juuri homo sapiensin suuri oivallus: kaikki sujuu paremmin kun myönnetään toisillemme luottoa. Mua onnitelkaa, sen ootte velkaa...
ellauri089.html on line 417: § 7. or simple: for if by definition be meant the analysis of an object of thought, only complex objects can be defined; …
ellauri089.html on line 419: § 8. and of the three senses in which "definition" can be used, this is the most important. …
ellauri089.html on line 457: § 26. Definition of what is meant by "Naturalism".
ellauri089.html on line 517: § 55. and in his first, the appeal to reflective intuition, he fails to put the question clearly (1) in that he does not recognize the principle of organic unities; …
ellauri089.html on line 554: § 72. But a more important source of confusion seems to lie in the supposition that "to be good" is identical with the possession of some supersensible property, which is also involved in the definition of "reality". …
ellauri089.html on line 566: § 78. (1) It has been commonly held, since Kant, that "goodness" has the same relation to Will or Feeling, which "truth" or "reality" has to Cognition: that the proper method for Ethics is to discover what is implied in Will or Feeling, just as, according to Kant, the proper method for Metaphysics was to discover what is implied in Cognition. …
ellauri089.html on line 568: § 79. The actual relations between "goodness" and Will or Feeling, from which this false doctrine is inferred, seem to be mainly (a) the causal relation consisting in the fact that it is only by reflection upon the experiences of Will and Feeling that we become aware of ethical distinctions; (b) the facts that a cognition of goodness is perhaps always included in certain kinds of Willing and Feeling, and is generally accompanied by them: …
ellauri089.html on line 572: § 81. and, once this analogy between Volition and Cognition is accepted, the view that ethical propositions have an essential reference to Will or Feeling, is strengthened by another error with regard to the nature of Cognition—the error of supposing that "perception" denotes merely a certain way of cognising an object, whereas it actually includes the assertion that the object is also true. …
ellauri089.html on line 574: § 82. The argument of the last three §§ is recapitulated; and it is pointed out (1) that Volition and Feeling are not analogous to Cognition (2) that, even if they were, "to be good" could not mean "to be willed or felt in a certain way". …
ellauri089.html on line 601: § 93. (3) Even this latter task is immensely difficult, and no adequate proof that the total results of one action are superior to those of another, has ever been given. For (a) we can only calculate actual results within a comparatively near future. We must, therefore, assume that no results of the same action in the infinite future beyond, will reverse the balance—an assumption which perhaps can be, but certainly has not been, justified; …
ellauri089.html on line 650: § 115. and (2) that a cognition of really beautiful qualities is equally essential, and has equally little value by itself. …
ellauri089.html on line 652: § 116. But (3) granted that the appropriate combination of these two elements is always a considerable good and may be a very great one, we may ask whether, where there is added to this a true belief in the existence of the object of cognition, the whole thus formed is not much more valuable still. …
ellauri089.html on line 656: § 118. from the two judgments (a) that knowledge is valuable as a means, (b) that, where the object of the cognition is itself a good thing, its existence, of course, adds to the value of the whole state of things: …
ellauri089.html on line 662: § 121. Finally (4) with regard to the objects of the cognition which is essential to these good wholes, it is the business of Aesthetics to analyse their nature: it need only be here remarked (1) that, by calling them "beautiful", we mean that they have this relation to a good whole; and (2) that they are, for the most part, themselves complex wholes, such that the admiring contemplation of the whole greatly exceeds in value the sum of the values of the admiring contemplation of the parts. …
ellauri089.html on line 666: § 123. It follows from what has been said that we have every reason to suppose that a cognition of material qualities, and even their existence, is an essential constituent of the Ideal or Summum Bonum: there is only a bare possibility that they are not included in it. …
ellauri089.html on line 674: § 127. and (3) the consciousness of intense pain: this appears to be the only thing, either greatly good or greatly evil, which does not involve both a cognition and an emotion directed towards its object; and hence it is not analogous to pleasure in respect of its intrinsic value, while it also seems not to add to the vileness of the whole, as a whole, in which it is combined with another bad thing, whereas pleasure does add to the goodness of a whole, in which it is combined with another good thing; …
ellauri089.html on line 682: § 131. but (2) That a whole which includes a cognition of something evil or ugly may yet be a great positive good on the whole: most virtues, which have any intrinsic value whatever, seem to be of this kind, e.g. (a) courage and compassion, and (b) moral goodness; all these are instances of the hatred or contempt of what is evil or ugly; …
ellauri090.html on line 103: Quincas Borba is a novel written by the Brazilian writer Machado de Assis. It was first published in 1891. It is also known in English as Philosopher or Dog? The novel was principally written as a serial in the journal A Estação from 1886 to 1891. It was definitively published as a book in 1892 with some small but significant changes from the serialized version.
ellauri090.html on line 107: In contrast to the earlier novel of the trilogy, Quincas Borba was written in third person, telling the story of Rubião, a naive young man who becomes a disciple and later the heir of the titular philosopher Quincas Borba, a character in the earlier novel. While living according to the fictional "Humanitist" philosophy of Quincas Borba, Rubião befriends and is fooled by the greedy Christiano and his wife Sofia who manage to take him for his entire inheritance.
ellauri090.html on line 132: Rubião continues to believe he is Napoleon III, but Doña Fernanda thinks he can be cured. She manages to get him to enter an asylum. She also rescues Quincas Borba and sends the dog to the sanatorium to be with Rubião. After a short time, appearing to be regaining his sanity, Rubião escapes the asylum and returns to Barbacena with Quincas Borba, his only friend. Rubião dies there, and within three days, Quincas Borba dies there as well.
ellauri090.html on line 137: Joo hizi, heti ekassa kappaleessa sanotaan että R. oli ollut professori, ja oli nyt kapitalisti. Tää oli kylmän rauhallisesti puzattu pois tiivistelmästä! Hemmetin jenkkilurjuxet! Ne on puzanneet kirjasta sen koko sanoman! Jäi vaan tollasia Kauniit ja Rohkeat-tyyppisiä juonipaljastuxia. Kirjassa kerrotaan miten viattomasta professorista ison perinnön kautta rappeutui kapitalisti, ja se tuli sitten muutenkin hulluxi. Koirakin kuoli. Toi "fictional Humanitist philosophy" ei ole muuta kuin talousliberalismia.
ellauri090.html on line 139: Humanitismi kuulostaa aivan järkeenkäyvältä. Tai siis tosi tutulta: humanismihan pitää homo sapiensia aivan huippuna, muu luonto tarjoaa sille luontopalveluja. Jos yxi jättää niin toinen ottaa, “Ao vencido, odio ou compaixão; ao vencedor, as batatas.” Näinhän nää talousliberaalitkin laskeskelee, luovaa tuhoa, ne vaan koittaa lohdutella luusereita tolla "win-win" kusetuxella. Kapitalismin kannattajia vaan nolottaa kun se sanotaan näin ilman sarvia ja hampaita.
ellauri090.html on line 150: Täähän kuulostaa ruozalaisten pandemiastrategialta. Geenit ja meemit on suht ikuiset, mutatis mutandis, itiöemät lysähtää, siis vanhuxista viis.
ellauri090.html on line 154: Ouça, ignaro. Sou Santo Agostinho; descobri isto ante-hontem; ouça e cale-se. Tudo coincide nas nossas vidas. O santo e eu passámos uma parte do tempo nos deleites e na heresia, porque eu considero heresia tudo o que não é a minha doutrina de Humanitas; ambos furtámos, elle, em pequeno, umas peras de Carthago, eu, já rapaz, um relogio do meu amigo Braz Cubas. Nossas mães eram religiosas e castas. Emfim, elle pensava, como eu, que tudo que existe é bom, e assim o demonstra no cap. XVI, livro VII das Confissões, com a differença que para elle, o mal é um desvio da vontade, illusão propria de um seculo atrazado, concessão ao erro, pois que o mal nem mesmo existe, e só a primeira affirmação é verdadeira; todas as cousas são boas, omnia bona, e adeus.
ellauri090.html on line 194: Tiozinho Joaquim oli GAL-TAN asteikon vasemmassa yläkulmassa, eli keisarillismielinen poliittinen konservatiivi mutta sydämen asioissa arvoliberaali. Sitä sitten haukkuivat brasseissa valtaanpäässeet republikaanit, jotka oli oikeassa alakulmassa, eli ilkeitä talousliberaaleja ja pahoja arvokonservatiiveja. Akun Roope-setä olisi kai oikeassa yläkulmassa.
ellauri090.html on line 196: Os críticos notam que o "Humanitismo" de Machado não passa de uma sátira ao positivismo de Auguste Comte e ao cientificismo do século XIX, bem como a teoria de Charles Darwin acerca da seleção natural.
ellauri090.html on line 226: Det går ett spöke runt i Europa: folkkapitalismens spöke. Ordet "folkkapitalism" är inte väldigt allmänt, men dyker upp här och där i rapporteringen om sparande, investerinagar och privatekonomi. Ofta framhåller man den så kallade 4-procentsregeln, som säger att man i genomsnitt kan räkna med 4 procents avkastning på sitt kapital. Under järnvägstiden var det 5%. På 1800-talet var det miljoner människor som levde på aktiekapitalets räntor. Nästan de sista var de tyska konstälskande syskonen i London i E.M. Forster's bok Howard's End. 1800-talet var en fin tid för romanförfattare, så många uttråkade välbärgade människor som inget bättre görsmål hade än att bläddra i romaner och diskutera dem. (Touché? Ingalunda!)
ellauri090.html on line 279: Diz-se que Machado não era um homem bonito, mas era culto e elegante.
ellauri090.html on line 288: Tinham, no entanto, uma cadela tenerife (também conhecidos como bichon frisé) chamada Graziela e que certa vez se perdeu entre as ruas do bairro e, atônitos, foram achá-la dias depois na rua Bento Lisboa, no Catete.
ellauri090.html on line 319: e, por fim, Quincas Borba, cuja crítica mais explícita é ao cientificismo e à lei do mais forte e da seleção natural (muito famosa na época, por influência de Charles Darwin), através do filósofo Quincas Borba, teórico do fictício Humanitismo, onde o homem mais esperto recebe vantagem sobre o menos esperto nas sociedades.
ellauri092.html on line 65: Dwight Lyman Moody (February 5, 1837 – December 22, 1899), also known as D. L. Moody, was an American evangelist and publisher connected with Keswickianism, who founded the Moody Church, Northfield School and Mount Hermon School in Massachusetts (now Northfield Mount Hermon School), Moody Bible Institute and Moody Publishers. One of his most famous quotes was “Faith makes all things possible... Love makes all things easy.“ Moody gave up his lucrative boot and shoe business to devote his life to revivalism, working first in the Civil War with Union troops through YMCA in the United States Christian Commission. In Chicago, he built one of the major evangelical centers in the nation, which is still active. Working with singer Ira Sankey, he toured the country and the British Isles, drawing large crowds with a dynamic speaking style. Jesus was a great motivational speaker, and the apostles plus Paul of Tarsus copycatted him to the best of their abilities.
ellauri092.html on line 96: So in June 1873 he arrived again into Liverpool, England, accompanied by his asthmatic wife and song leader Ira Sankey as his other wife. Key men who were leaders and financers who had invited him with the promise of financial help had died since he was last there. There were no meetings, no funds and no committees. What the fuck. It seemed all was lost. Maybe they would just have to return to America? Only one unattractive invitation came from York in the North of England and so there they went. It was hard ground but in the midst of these meetings one unimpressed minister called F.B. Meyer slowly melted and then ignited with holy fervent fire. Our friends fled the scene as fast as they could. Next the Evangelistic foursome moved to Sunderland for several weeks of sole eating meetings where Cod’s power to inflate liver was manifest. In August they brought coals to Newcastle where a daily paper meeting was conducted with some 300 saints in attendance. No other lighting was necessary. News spread throughout the whole land that Creedence Clearvater Revival was coming to churches and salivation to thousands. Other towns were visited in the same manner and left as quickly as the audience caught on that a less inspiring Yankee foursome was doing the song and play.
ellauri092.html on line 98: Next came the invitation to Edinburgh, Scotland. Only eternity will reveal the results of this revival which started in November, 1873. On the first night at the first meeting 2,000 people had to be turned away because the tiller was already filled to capacity. By now Moody had the full backing and support of many great theologians as well as all national financiers of every occupation. It was later said that “The revival in Edinburgh was like a Holocaust to the land”. Cold Calvinism gave way to fiery evangelism. This great city was startled out of its sleep and stirred to its depths. In the New Year they travelled on to see Crocodile Dundee, Glasgow and elsewhere. This was not successful evangelism, it was Creedence Clearwater Revival live. The nine months in Scotland ended, but the revival burned on a few days. Then things returned to normal.
ellauri092.html on line 100: In September 1874 they travelled to Belfast in the North of Ireland for five weeks of meetings like those in Scotland. Then onward to Dublin for a month where several thousand pounds sterling were reported converted to dollars. These were some of the most remarkable meetings ever held in Ireland. In November they sailed for England and continued to minister in the main cities and towns. In March 1875 he moved to London to start a 4 mouth campaign. Initially meetings had about 16,000 people in attendance. He bled the rich and poor, the famous and the destitute, princesses as well as paupers. It is estimated that a million and a half people paid him in this chief of cities. After one very brief visit to Cambridge University he returned home to America and did not return again until 1882 when he administered snake oil in Ireland, Scotland, Wales and England.
ellauri092.html on line 126: luteraanit
ellauri092.html on line 135: unitaarit
ellauri092.html on line 155: The break occurred in 1844, when the Home Mission Society announced that a person could not be simultaneously both a missionary and a slaveowner.[citation needed] Faced with this challenge, the Baptists in the South assembled in May 1845 in Augusta, Georgia, and organized the Southern Baptist Convention, which was pro-slavery. Throughout the remainder of the 19th century and throughout most of the 20th the Southern Baptist Convention continued to protect systemic racism and opposed civil rights for African-Americans, only officially and definitively renouncing slavery and "racial" discrimination with a resolution in 1995.
ellauri092.html on line 157: In matters of sexuality, several Baptist churches are promoting the virginity pledge to young Baptist Christians, who are invited to engage in a public ceremony at sexual abstinence until Christian marriage. This pact is often symbolized by a purity ring. Programs like True Love Waits, founded in 1993 by the Southern Baptist Convention have been developed to support the commitments.
ellauri092.html on line 188: In the early 20th century, many of the splintered Methodist groups joined together to form The Methodist Church (USA). Another merger in 1968 resulted in the formation of The United Methodist Church from the Evangelical United Brethren (EUB) and the Methodist Church.While United Methodist Church in America membership has been declining, associated groups in developing countries are growing rapidly.
ellauri092.html on line 190: United Methodist elders and pastors may marry and have families. They are placed in congregations by their bishop. Elders and pastors can either ask for a new appointment or their church can request that they be re-appointed elsewhere. If the elder is a full-time pastor, the church is required to provide either a house or a housing allowance for the pastor.
ellauri092.html on line 192: Whereas most American Methodist worship is modeled after the Anglican Communion´s Book of Common Prayer, a unique feature was the once practiced observance of the season of Kingdomtide, which encompasses the last thirteen weeks before Advent, thus dividing the long season after Pentecost into two discrete segments. During Kingdomtide, Methodist liturgy emphasizes charitable work and alleviating the suffering of the poor. This practice was last seen in The Book of Worship for Church and Home by The United Methodist Church, 1965, and The Book of Hymns, 1966. While some congregations and their pastors might still follow this old calendar, the Revised Common Lectionary, with its naming and numbering of Days in the Calendar of the Church Year, is used widely. However, congregations who strongly identify with their African American roots and tradition would not usually follow the Revised Common Lectionary.
ellauri092.html on line 194: Adding more complexity to the mix, there are United Methodist congregations who orient their worship to the "free" church tradition, so particular liturgies are not observed. The United Methodist Book of Worship and The Hymns of the United Methodist Church are voluntarily followed in varying degrees. Such churches employ the liturgy and rituals therein as optional resources, but their use is not mandatory.
ellauri092.html on line 196: Methodists stand almost alone among mainline denominations in not performing same-sex marriages, in contrast to the Episcopal Church, the Presbyterian Church (USA), the Evangelical Lutheran Church in America, and the United Church of Christ.
ellauri092.html on line 198: The United Methodist Church delegates met in St. Louis February 26, 2019, and voted 438 to 384 to maintain its policies defining marriage as a covenant between one man and one woman and barring "self-avowed practicing homosexuals" from serving as clergy.
ellauri092.html on line 206: Nää on tosi hämäriä, selityxen jälkeenkin. Pyhitys on se että apinoista ikäänkun tulee jotain pikku jumalolentoja. Uudelleensyntyminen on se hurahdus. Uskonvarmuus tarkoittaa että hurahtaneella on ikäänkuin pääsylippu taivaaseen. Hankittu vanhurskaus on jotain erityisen mefodistista. Täydellinen pyhitys meinaa että pääsee pulmusexi vielä elävänä. Hizi kyllä pitää olla joku tosi tarkka teologinen nitpickeri että saa näistä uskonkiistoista mitään selkoa. Tavallinen syntinen kyllä miettii että mitä eroa, ja sitäpaizi oikeastaan mitä väliä.
ellauri092.html on line 217: Whatever the case, it is indisputable that Baptists have been a major branch of denominations since at least the 17th century. In America, the First Baptist Church of Providence, Rhode Island was founded in 1639. Today, Baptists comprise the largest Protestant family of denominations in the United States. The largest Baptist denomination is also the largest Protestant denomination. That honor goes to the Southern Baptist Convention.
ellauri092.html on line 223: Many people have wondered, are baptist and methodist the same? The answer is no. However, there are some similarities. Both Baptists and Methodist are trinitarian. Both hold that the Bible is the central text in faith and practice (though groups within both the families of denominations would dispute the Bible’s authority). Both Baptists and Methodists have historically affirmed the divinity of Christ, justification by faith alone, and the reality of heaven for those who die in Christ, and eternal torment in hell for those who die unbelieving.
ellauri092.html on line 239: Major Methodist Bodies, such as the United Methodist Church, have outlined their requirements for ordination in the Book of Discipline, and ordination is governed by the denomination, not by local churches. Local church conferences confer with the district conference to select and hire new pastors.
ellauri092.html on line 261: While there are some similarities to those two churches, each on one side of the street, there are many more differences. And that gulf of differences continues to widen as many Baptist churches continue to affirm a high view of Scripture and follow its teaching, while many Methodist congregations – especially in the United States – move away from that view of Scripture and emphasis on the Bible’s teaching.
ellauri092.html on line 324: The emphasis of Keswick is that you are never holy enough. Certainly, this is true. However, I am on the path to greater holiness as God recreates within me the perfect character of His Son, which will not be completed until I reach eternity. This is God’s work of sanctification.
ellauri092.html on line 397: Birthplace: Albany, Albany County, New York, United States
ellauri092.html on line 458: Krohn on alun perin pohjoissaksalainen suku, jonka yksi pietarilainen sukuhaara otti Suomen kansalaisuuden 1800-luvun alussa. Monet Suomen Krohnit polveutuvat Pietarista Suomeen muuttaneesta panimonomistajasta Leopold Wilhelm Krohnista (1806–1890), jonka isä oli suvun kantaisä, Saksasta Rügenin saarelta lähtöisin ollut köyhä leipurinkisälli Abraham Krohn. Osa suvun jäsenistä on suomentanut sukunimen muotoon Kurki-Suonio.
ellauri092.html on line 471: Pikku synnit ovat vaarallisia kuten kateellisuus. Jumala näkee. Pyhä jumala ei suvaitse pienintäkään syntiä. Se on kauhea vihollinen, kuin verikoira, tai pistävä käärme. Se tappaa. Toisaalta se antaa aina ilmatteex. Vielä tänä iltana! Sit voi alottaa taas alusta. Toimii kuin junan vessa. Kristityllä on aina paras edessäpäin.
ellauri092.html on line 507: Leilan mukautumiskyky oli ilmiömäinen. Esimerkkinä Leilan mukautumiskyvystä mainizen 24 vuorokautta kestäneen matkan Durbanista etelä-Afrikasta Buenos-Aireslin. Laiva oli pienehkö ja puutteellisesti varustettu. Niinpä ei ollut lääkäriäkään mukana. Leila rouva hankki kaiken varalta runsaat säilyke-eväät. Tuli sitten niin ankaria myrskyjä, että suorastaan hengenvaara oli kysymyksessä. Mottin täytyi tilata laivan puusepältä erityinen suojus, jotta Leila ei putoaisi vuoteesta. Itse hän asettui lattialle makaamaan. Reippaalla mielellä he silti pysyivät, ja hytissä Leila hoiteli eväs-emännyyttänsä, milloin syöminen kävi päinsä ja palveluskuntakin oli avuton. Toisen kerran heidän oli pakko Japanin merellä matkustaa hytittömässä laivassa ja kaiken yötä maata pitkällään, pidellen kiinni kanteen ruuvatun pöydän jalasta, jotta eivät sinkoaisi yli laidan. Olipa Mottilla uskollisia ja sieviä palkallisia sihteereitäkin. Eräs, jota ei merikipu vaivannut, kiinnitti kirjoituskoneensa laivapöytään ja izensä samoin sängynpäätyyn, voidaksensa hoitaa välttämättömiä tehtäviä. Tietysti heillä oli ihaniakin matkoja, jolloin koko seurue nautti meri-ilmasta ja näköaloista, jopa kansipeleilläkin hankki terveellistä
ellauri092.html on line 542: Näytelmillä Iso paha susi ja Sotta Pyttynen hän nousi eniten esitettyjen suomalaisten nykykirjailijoiden joukkoon.
ellauri092.html on line 550: − Jumalan avulla on mahdollista nähdä tulevaisuuteen ja kirjoittaa tulevaisuutta yhdessä toisten kanssa. Sinä voit näyttää esimerkkiä, niin kuin Paavali antoi Timoteukselle tehtäväksi olla esikuvana muille uskoville, Ketterling rohkaisee. Nyt seurakunnan tavoitteena on lähettää 500 työntekijää niiden pariin, jotka eivät ole vielä kuulleet ilosanomaa. Maailmalle on jo lähtenyt 148 lähetystyöntekijää, ja 200 henkilöä valmistautuu lähtöön. Seurakunnalla on suunnitelmallinen valmennuspolku lähtijöiden varustamiseksi.
ellauri093.html on line 46: »Niin heidän molempain silmät aukenit ja he äkkäsit alasti olevansa, niin he sidoit fiikunalehtiä yhteen ja teit heillens vihtat.
ellauri093.html on line 88: (Bob Zimmermann / Jimi Hendrix / Vanity Fair)
ellauri093.html on line 130: The conversion and example of the seven was one of the grand gestures of 19th-century missions, making them religious celebrities; as a result, their story was published as "The Evangelisation of the World" and was distributed to every YMCA and YWCA throughout the British Empire and the United States.
ellauri093.html on line 152: Me käytiin Fuzhoussa, asuttiin rumassa tornihotellissa keskellä muita tornitaloja. Danin vanhemmat tarjoili ankkalammikon partaalla Maon pyllynreikiä ja kotonansa hyviä lohikäärmeen silmiä. Olohuoneen keskellä oli sohva seinänkokoisen terveen edessä. Ei muita huonekaluja. Fujianin pohjoisosassa oli teefarmi jonne mentiin junalla. Danin äiti oli ostanut sille lahjakortin hääkuvauxiin. Sulhasesta ei ollut tietoa. Dan oli lesbo takuulla. Äiti oli häiriintynyt muka lastenlääkäri. Se pelasi koko matkan matopeliä.
ellauri093.html on line 170: Francis William Newman – younger brother of Cardinal John Henry Newman; excommunicated for denying the Divinity of Christ. Mätämunista puheenollen! Eski kuzui jotakuta kardinaali Newmanixi. Tuskin sentään änkyttävä fonologi Martti Nyman? Ei ainakaan kaljupäinen psykologi Göte Nyman. Se oli joku filosofinplanttu jonka olen autuaasti unohtanut.
ellauri093.html on line 176: Wingate was an exponent of unconventional military thinking and the value of surprise tactics. Assigned to Mandatory Palestine, he became a supporter of Zionism, and set up a joint British-Jewish counter-insurgency unit. Under the patronage of the area commander Archibald Wavell, Wingate was given increasing latitude to put his ideas into practice during the Second World War. He created units in Abyssinia and Burma.
ellauri093.html on line 199: Henry K. Carroll performed an analysis of United States census data in 1912 to assign Roman numerals to various Brethren groups. For example, Brethren III is also known as the Lowe Brethren and the Elberfeld Brethren. Carroll's initial findings listed four sub-groups, identified as Brethren I-IV, but he expanded the number six and then to eight; Arthur Carl Piepkorn expanded the number to ten. Those who have attempted to trace the realignments of the Plymouth Brethren include Ian McDowell and Massimo Introvigne. The complexity of the Brethren's history is evident in charts by McDowell and Ian McKay.
ellauri093.html on line 249: Abuse of eider by someone who is not part of a frustrating relationship, such as workers and business owners, does not fall under the definition of ‘eider abuse’ used in this Tool Kit. For help with consumer-based abuse such as scams and rip offs contact Consumer Affairs (ask for "Victoria").
ellauri093.html on line 321: The term "Eider" is based on the same Scriptures that are used to identify "Bishops" and "Overseers" in other Christian circles, and some Exclusive Brethren claim that the system of recognition of eiders by the assembly means that the Open Brethren cannot claim full adherence to the doctrine of the priesthood of all believers.[27] Open Brethren consider, however, that this reveals a mistaken understanding of the priesthood of all believers which, in the Assemblies, has to do with the ability to directly offer worship to God and His Christ at the Lord's Supper, whether silently or audibly, without any human mediator being necessary—which is in accordance with 1 Timothy 2:5, where it is stated that Christ Jesus Himself is the sole Mediator between God and men ("men" being used here generically of mankind, and not referring simply and solely to "males").
ellauri093.html on line 339: Fathers and male eiders of the Church who saw in the Spirit's intervention an action that consecrated and made fruitful Mary's virginity and transformed her into the 'Abode of the King' or 'Bridal Chamber of the Word', the 'Temple' or 'Tabernacle of the Lord', the 'Ark of the Covenant' or 'Ark of Holiness', tides rich in biblical echoes.
ellauri093.html on line 345: Presbyteriaaninen kirkko on reformoiduista kirkkokunnista varsinkin Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa käytetty nimitys. Termiä presbyteriaanit käytettiin ensin Skotlannin kirkon jäsenistä, ja se johtuu kirkon presbyteerisestä kirkkojärjestyksestä, jossa maallikkohaahkat eli presbyteerit muodostavat samanarvoisina pappien kanssa presbyteerioiksi kutsuttuja kirkollisia hallintoelimiä. Presbyteerioita on kirkollisen hallinnon kaikilla tasoilla paikallisseurakunnista valtakunnalliseen kirkkoon saakka. Presbyteriaaninen kirkkojärjestys vallitsee useiden muidenkin maiden reformoiduissa kirkoissa. Sama systeemi on nyt voimassa Helsingin yliopiston pikku konsistorissa, jossa nuijaa heiluttavat ex-presidentit ja upporikkaat nuijat kuten Herlinin Ilona. Sentään ne on muijia eikä tavanomaisia silverbäkkejä.
ellauri093.html on line 433: Alkaa tuntua että Hilja on ollut puutteenalainen. Olikohan sillä Krissen kanssa salaisuuxia? Sixikö se piti siitä Mataleena-taulusta? Jos se on salaa tyydyttänyt siihen mielenkiintoaan niinkuin Niku sillä Gallén-Kallelan Aino-triptyykillä? Kaiken hymistelyn alla se vaikuttaa vähän kiimaiselta. Tatuoidut lihaxikkaat renttumaiset merimiehet kuumottivat. Hieno paroni halusi Hiljan kotiopettajaxi. Tuskin keski-ikäinen tanskalainen vaaliseurakunnan kirkkoherra teki treffit haudalle ja ojensi siellä Hiljalle hautapazasta kiertävästä viikunasta lehden. Kyse oli Ingemannin fallisesta pazaasta. Maa on yhä kaunis, mutta Ingemannin romaanit on unohtuneet.
ellauri093.html on line 435: Näin pitkän unen jossa mm. käpyläläinen paritalo syttyi tahallisesti palamaan, Irina Krohn kertoi kuumia poliittisia salaisuuxia merimieskapakassa, Jaakko Haaviolla oli ökytalo kadunkulmassa, urheilijat kuristivat toisiaan irvistellen judo-otteilla ohuen lumen peittämässä valtavassa hallissa. Viimeisessä ja parhaassa osassa halasin selvästi alaikäistä mutta halukasta Seija-tyttöstä jolla oli kaunis selkä yöpaidan alla eikä vielä oikeastaan tissejä mutta nännit kovana. Se löysi mun yöpuvun housun halkiosta jäykkänä törröttävän kikkelin ja tökki sitä kummissaan. Mikä tämä on? En tohtinut vielä näyttää enkä selittää. Se tekee sulle ojennuxen koitin sanoa. Aika hyvät pedofiilixet. No siihen heräsin. Olikohan se Heinleinin syytä vai tuliko se Hiljasta.
ellauri093.html on line 606: Kävelimme kirkolle ja sieltä haudalle. Se oli valkoisexi kalkittu, ulkoa aika koruton, paizi koristuxet ulkokultaiset. Kirkko oli somistettu vesiastioissa seisovilla katkaistuilla koivuilla ja narsistien paljoudella. Vaskinen kastemalja oli Grundtvigin lahjoittama ja Alvar Aallon suunnittelema. Alttarille valittiin alttariliina, reunusaiheinansa risti ja rypäleet, huomiotaherättävä kauniilla taiteellisuudellansa. Hiljaisina poikina siirryimme kirkon kupeella makaaville haudoille. Toiseen oli "kätketty" Birkedal vaimoineen, toiseen Povisen Kari. Tilaa oli vielä Povisen leskelle ja tyttärelle. Povisen kivessä oli nimekkään taiteilija Skovgaardin muovaama kaunis korkokuva, joka esittää Jeesusta kättelemässä Pietaria. Kiveen oli piirretty graffiteja ja kirkkoveneitä. Valokuvasin sen. Nyt oli Ryslingen-matkani päätarkoitus täytetty.
ellauri093.html on line 687: Iloisena yllätyxenä laulettiin aamumuonan yhteydessä taas virsiä ja luettiin luku tai useampia vanhasta ja uudesta testamentista, samalla tavalla kuin illallakin lyhyine :) selityxineen. Sen jälkeen pastori luki seinäkalenterista päivän salasanan, johon jokaisen läsnäolijan tuli ulkomuistista liittää joku tunnari, mainiten samalla kyseessä olevan raamatunkirjan luvun ja jakeen. Lopuxi siirryttiin armoistuimen eteen, josta siunaus seurasi suojaavien siipien lailla päivän askareisiin.
ellauri093.html on line 696: Täytyi - jollekulle! Kristillisyys uhkaa tappaa kaiken kauniin ja iloisen! - Ei tappaa vaan pyhittää, sain sanotuxi mehukkaiden pohdintojen lomasta. Niin me tunnittain keskustelimme kriminaalisesti nivustaipeen välisestä vaosta. No täytyy myöntää mä menin pitemmälle, menin pitemmälle. Sellainen pieni lähetyssaarnaaja-asentotehtävä kristillisen taideseuran puolesta nuoren ihmisen alla (ja päälläkin) jonka vanhempia kadehdin suuresti.
ellauri093.html on line 750: Hyvä esimerkki huonosta uskosta on Dickin Hiljalle kertoma "Geschichte", joka "jännittävyydessään oli salapoliisitarinan veroinen": Nuori tanskalainen papintytär oli lähetetty Helene rouvan johdolla oppimaan suurtalousemännän taitoja Helenen Fine tyttären kanssa. Hän menestyi hyvin taloustoimissa kunnes eräänä yönä oli kadonnut, samoinkuin muuan juutalaisista luopiopojista. Nuoret olivat rakastuneet toisiinsa ja yhdessä karanneet. Minne ei kukaan tietänyt. Sähkötettiin tytön isälle (ja juutalaispojan äidille? Denkste!) ja Dolmen matkusti suoraa päätä Lontooseen, jonne jäljet näyttivät johtavan. Monien seikkailujen jälkeen heidät tavoitettiin juuri kun he aikoivat astua Egyptiin lähtevään laivaan. Jälleen kerran Dick Dolmen oli kexeliäs ja uskomattoman kestävä käytännöllisissä rakkauden toimissa (vrt. yllä); sitäpaizi tällä kertaa jumalakin nosti perseensä pilveltä ja vaivautui osoittamaan pelastavan ihmevoimansa. Helene puolestaan oli aivan ymmällään. Hän oli ollut erinomaisen tyytyväinen nuoreen tanskalaistyttöön, asetti sen esikuvaxi Fine tyttärellensä - eikä vähintäkään aavistanut, mitä hameen alla oli liikkunut. Täähän on aivan arkipäiväistä herrasväen reviirinvalvontaa, ei tässä ole jumalalla mitään osuutta. Tai paremminkin: tähänhän se vanhurskaus ja laupeus lopultakin jämähtää, tätähän se on loppupeleissä.
ellauri093.html on line 756: Aika riensi. Lähtömme läheni. Jo aamuhartaudessa meitä oli muistettu monin tavoin, jokainen läsnäolija oli ananut evääxi raamatunlauseen, jonka saimme mukaamme eväspaperille merkittynä. Lounaan jälkeen talon väki lauloi noin neliäänisesti yhtä laulua. Sigrid Tarkkanen laahasi mukana. Kuinka kiitolliset olimmekaan! Dolmenit ripustivat kapyysiin raamatunlausetauluja ja Kunilat kiinnittivät jättiläisneilikoita skunkin rintaan. Jokainen lausui jonkin jumalan sanan hyvästixi. Syvimmin painui mieleen past. Dolmenin jäähyväissana joka saxasta vapaasti käännettynä menee "Sinä ympäröit minut joka puolelta". Tiesin heti mitä sillä oli mielessä. Edestä, takaa, sivulta ja ylhäältä. An, auf, hinter, in, usw. Äkkäättekö? No jos ette antaa olla, ei väliä.
ellauri093.html on line 758: Keväällä 1930 Ilmolla oli töitä Unkarissa ja Saxassa, jonne minäkin matkustin. Yhdyimme sinä vuonna Stuttgartissa, jossa halusin tutustua runoilija Karl Gerokiin, mutta hän osoittautui kuolleexi. Sieltä siirryimme Tübingeniin ottaaxemme osaa nazikristittyjen laululiikkeeseen. Liikkeen päämääränä oli Saxan kansan yhdistäminen, mikäs muu. Koko yllämainittu liike ansaizisi oman selostuxensa, jonka paikka ei kuitenkaan ole näissä puitteissa, koska näitä rivejä piirrettäessä sota on jo ohize ja laulunazeille kävi siinä heikosti.
ellauri093.html on line 804: Ripittäytyminen on säilytetty, ja tapana on, ettei ehtoollista anneta niille, jotka eivät ole saaneet synninpäästöä. Synninpäästön sana on lohduttava, sillä Jumala puhuu sen kautta ja antaa siinä synnit anteeksi. Katsotaan, että aiemmat syntiluettelot, hyvitystyöt, aneet, toivioretket ynnä muut vain kiduttivat omiatuntoja, kun ei puhuttu ripin armollisesta puolesta. Opetetaan myös, ettei ketään voi pakottaa nimeämään syntejään, sillä kukaan ei näe eikä tunne kaikkia syntejään. Synninpäästöä ei saada vain nimetyistä synneistä vaan kaikista.
ellauri093.html on line 828: Piispoilla ei tule olla maallista valtaa, vaan maallinen ja hengellinen valta on erotettava toisistaan. Evankeliumin mukaisesti piispojen valta on Jumalan käsky ja määräys saarnata evankeliumia, antaa synnit anteeksi ja pidättää ne sekä jakaa ja hoitaa sakramentteja. Siellä, missä piispoilla on maallista hallitusvaltaa, se ei kuulu heille piispoina jumalallisen oikeuden perusteella vaan ainoastaan keisarillisen eli inhimillisen oikeuden nojalla, jolloin se on erillään heidän hengellisestä vallastaan, eikä hengellisissä toimissa tule käyttää maallista valtaa. Papit ja seurakunnat ovat velvollisia tottelemaan piispojansa, paitsi jos nämä opettavat tai määräävät evankeliumin vastaisesti, jolloin heitä ei saa totella. Piispoilla ei ole oikeutta säätää uusia seremonioita, ruokasäädöksiä, juhlapäiviä ja uusia kirkollisia arvoasteita, mikäli ne ovat Jumalan sanan vastaisia.
ellauri093.html on line 839: Katolilaiset julkaisivat Augsburgin tunnustukselle vastineen, Paavillisen kumoamisen (Confutatio). Philipp Melanchthon laati tälle vastineen, joka tunnetaan nimellä Augsburgin tunnustuksen puolustus. Se esittää Augsburgin tunnustuksen, jonka puolustamiseksi se on kirjoitettu, laveammin ja enemmän teologisessa muodossa. Siinä on mainittu Confutation tekemät myönnytykset ja käsitellään perusteellisesti niitä kohtia, joita oli arvosteltu. Puolustus on myös tunnustusta jyrkkäsanaisempi. Keisari ei kuitenkaan suostunut ottamaan tätä vastaan. Puolustus julkaistiin 1531 ja käännettiin pian saksaksi.
ellauri093.html on line 859: Kolmas luterilaisten kirkkojen kattojärjestö, Tunnustuksellinen evankelis-luterilainen konferenssi ilmoittaa tunnustuksensa pohjaksi paitsi sana-inspiroidun ja erehtymättömän Raamatun, myös vuoden 1580 Yksimielisyyden kirjaan kootut Tunnustuskirjat, ei sikäli kuin, vaan koska ne opettavat opin Raamatun mukaisesti. Hekään eivät nosta mitään Tunnustuskirjoista merkityksessä muitten yläpuolelle. Voi hemmetti, eihän tästä tule lasta eikä paskaakaan. Luteraanit eivät tiedä izekään mihin uskovat. Jumalalla on varmaan ihan pää pyörällä.
ellauri093.html on line 869: Vapaakirkolliset nuoret olivat kuzuneet Dolmenit maakuntakiertueelle Suomeen. Dickille kelpasivat kaikki kirkot, se ei ollut minkään Augsburgin vaivainen. Hilja läxi Vammelsuuhun ischiastaan hoitamaan (näin pitkälle tässä on jo menty ajassa) ja kuzui Dickin käymään Vammelsuun kuumilla hiekoilla. Oli elokuu ja paras sesonkiaika oli ohize; se oli mennyt Hiljalta sivu suun kun lanko Kaarle sattui kuolemaan epäsopivasti heinäkuussa. Kaarlesta oli aina kaikenlaista harmia.
ellauri093.html on line 871: Dolmenit tulivat linja-autolla, ja kohtaaminen oli riemullinen. Hilja alkoi taas ahdistaa saarnapyynnöillä, Dickiä vitutti, eikö hetkenkään rauhaa tästä hymistelystä? Senpä tautta Wilhokin ympäröi Rauharannan piikkilangalla eikä päästänyt helluntaiystäviä edes portista sisälle. (No Alli Wikman kävi kerran, mutta putosi lahosta laiturista läpitte, kuten lienen jo kertonut. Ja kerran Elmer Korjus, joka perhana ei suostunut muuraamaan keittiön hellasta irronnutta kiveä. Sekin oli lomalla.)
ellauri093.html on line 879: Dick ei innostunut juutalaisten omista seurakunnista. Parempi että sakemannit johtavat. Tai mixei suomalaisetkin, warum nicht. Kyllä sellaisia tulee, mutta vasta jeesuxen toistamiseen tultua. Eli kun lipputangot kukkivat, ne on jo nupulla. Niin uskoivat Dolmenit, mutta Hilja oli epäilevällä kannalla. Silloin mieheni siirtyi niittokoneen ääreen. Eikun soittokoneen. Se veti keskustelun päätteexi schlaagerin "Joudu jo Jeesus" (tai sama saxaxi). Olikohan se tää? Es harrt die Braut so lange schon - kuulostaa Hiljalta. Sinua Kristus odottaa, virsi 11 uudessa virsikirjassa.
ellauri093.html on line 898: Aika paljon taas yhteisrukoilua lähtökiireissä. Siitä Hilja on aina tykännyt. Dolmenit rukoilivat lisää siunausta Hiljan kynälle. Sinä kesänä Hilja kirjoitti "Kadotetun kirjeen". Pitäisikö vilkaista miten hyvin toimi Dickin esirukous?
ellauri093.html on line 915: Helene kuoli slaagiin 1939. Se oli Dickiä 1v nuorempi. Dolmen lähti yxin jenkkeihin eikä päässyt enää koskaan takaisin. Julma kohtalo. - Hei ei sinne päinkään! Se iski uuden hanin alle vielä 82-vuotiaana! Jalo nainen oli toiminut 20v opettajattarena, sitten tyttö-korkeakoulun johtajattarena. Nyt hän oli erään tyttökoulun ylivalvoja. Tosi estrogeeninen. He solmivat avioliiton maaliskuussa 1942. Grace oli syntyisin Kanadasta, 30v nuorempi miestänsä, erinomainen kodinhoitaja... hän on niin hyvä minulle, en ole enää yxin... Niinpä niin, ei ole ihmisen hyvä olla yxin, minäpä teen hänelle kylkiluusta kumppanin. Dolmen ei muistanut mainita Gracen tyttönimeä. Voi olla ettei se muistanut sitä, sen nimimuisti oli surkea.
ellauri094.html on line 35: Hanskissa talonmiehen vaimoa eli Helmi Orvokki Virtasta näytellyt Marita Nordberg muisteli vuonna 2007, että Hanski ei työtä tehdessään ollut yhtään hauska, mutta hyvällä tuulella ollessaan hän oli hurmaava. Häyrinen kertoi Apu-lehdelle vuonna 1981: ”Voi olla, että olen saanut tämän ’ikävän’ luonteeni oudosta lapsuudestani, jossa ei ollut isää eikä äitiä. Mutta minun oli ratkaistava, annanko potkia itseäni jatkuvasti päähän vai ryhdynkö izekin hankalaksi ihmiseksi. Jokin minussa valitsi viimeksimainitun vaihtoehdon.”
ellauri094.html on line 94: Syreeni suggests that the letters of John - written after the predecessor gospels but before the final edition - reveal a schism in the Johannine community that was caused by the majority faction's acceptance of Jesus' death and resurrection, as it was then recorded in the new gospel. By exploring the gospel's different means of legitimizing the passion story, such as the creation of the 'Beloved Disciple' to witness Jesus' passion, and the foreshadowing of the resurrection of Jesus in the miracle of Lazarus, Syreeni provides a bold and provocative case for a new understanding of John.
ellauri094.html on line 183: Tää tuli eteen Swinburnen Baabel-runon ansiosta alempana, Jönsyn mainittua yhden ikävystyttävämmän runon tältä algolagnilta. Ketä oli proffina Baabelin vankeusaikoina? No ainaskin se Jeremia, josta on aikaisemminkin paasattu. Palaan yli vuoden kuluttua näille jäljille kuin koira oxennuxelle. Alkuerissä oli Joel ja Aamos jotka nokitti kiukkusesti Eesaun Edomia. Loppuerissä sit vielä se Hesekiel, joka sai Hiljan veren kiehumaan Kolilla. Ja pikkuprofeetta Obadja.

ellauri094.html on line 211: Archaeological studies have revealed that, although Jerusalem was utterly destroyed, other parts of Judah continued to be inhabited during the period of the exile. Most of the exiled did not return to their homeland, instead travelling westward and northward. Many settled in what is now northern Israel, Lebanon and Syria. The Iraqi Jewish, Persian Jewish, Georgian Jewish, and Bukharan Jewish communities are believed to derive their ancestry in large part from these exiles. These communities are now largely concentrated in Israel. ellauri094.html on line 229: The exilic period was a rich one for Hebrew literature. Biblical depictions of the exile include Book of Jeremiah 39–43 (which saw the exile as a lost opportunity); the final section of 2 Kings (which portrays it as the temporary end of history); 2 Chronicles (in which the exile is the "Sabbath of the land"); and the opening chapters of Ezra, which records its end. Other works from or about the exile include the stories in Daniel 1–6, Susanna, Bel and the Dragon, the "Story of the Three Youths" (1 Esdras 3:1–5:6), and the books of Tobit and Book of Judith. The Book of Lamentations arose from the Babylonian captivity. The final redaction of the Pentateuch took place in the Persian period following the exile,:310and the Priestly source, one of its main sources, is primarily a product of the post-exilic period when the former Kingdom of Judah had become the Persian province of Yehud. ellauri094.html on line 378: We shouldn’t miss that worldviews are at play even with the skeptic’s objection to Christianity. The worldview of the author of the Skeptic Annotated Bible actually doesn’t even allow for such a thing as the law of non-contradiction to be meaningful and intelligible. In other words for him to try to disprove the Bible by pointing out that there’s a Bible contradiction doesn’t even make sense within his own worldview. Check out our post “Skeptic Annotated Bible Author’s Self-Defeating Worldview.” Read also Stanford's bit on contradictory beliefs here. Lisää aiheesta: ellauri094.html on line 596: Hardly took heed, Tuskin panit merkille, ellauri094.html on line 622: He has bought his eternity with a little hour, Se on ostanut ikuisuuden omalla neljännestunnilla, ellauri094.html on line 654: The body of Algernon Charles Swinburne’s poetry is so vast and varied that it is difficult to generalize about it. Swinburne wrote poetry for more than sixty years, and in that time he treated an enormous variety of subjects and employed many poetic forms and meters. He wrote English and Italian sonnets, elegies, odes, lyrics, dramatic monologues, ballads, and romances; and he experimented with the rondeau, the ballade, and the sestina. Much of this poetry is marked by a strong lyricism and a self-conscious, formal use of such rhetorical devices as alliteration, assonance, repetition, personification, and synecdoche. Swinburne’s brilliant self-parody, “Nephilidia,” hardly exaggerates the excessive rhetoric of some of his earlier poems. The early A Song of Italy would have more effectively conveyed its extreme republican sentiments had it been more restrained. As it is, content is too often lost in verbiage, leading a reviewer for The Athenaeum to remark that “hardly any literary bantling has been shrouded in a thicker veil of indefinite phrases.” A favorite technique of Swinburne is to reiterate a poem’s theme in a profusion of changing images until a clear line of development is lost. “The Triumph of Time” is an example. Here the stanzas can be rearranged without loss of effect. This poem does not so much develop as accrete. Clearly a large part of its greatness rests in its music. As much as any other poet, Swinburne needs to be read aloud. The diffuse lyricism of Swinburne is the opposite of the closely knit structures of John Donne and is akin to the poetry of Walt Whitman. ellauri094.html on line 729: So in your view of Christianity, let me get this straight, you honestly believe that God wants you to kill the Jihadists? Am I understanding you right? ellauri094.html on line 737: Neither Nazi Germany nor Imperial Japan were atheistic. Unless you are expanding the definition of atheist to mean anyone who doesn’t agree with you, in which case just call them heathens. ellauri094.html on line 749: It’s also what makes your fabulated god evil when he commands whole cities wiped out. I’m glad our country isn’t based on Christianity and trigger happy, self righteous exterminators like yourself. ellauri094.html on line 809: The bible is a fallible human’s interpretation of God/history/etc. Christians who claim it to be infallible seem to crave something in religion that doesn’t exist in mainstream Christianity: authority. Seems to me, they lack something or someone authoritative like the Catholic Pope or the Mormon Prophet who claims to be God’s spokesman. Since mainstream Christianity lacks an authoritative claim, they nonsensically claim “the word of God” to be their powerful lightning rod. ellauri095.html on line 53: The initial “I” focuses attention on the speaker, but the explicit application of the lesson of the Book of Nature to him does not begin until the line “My heart in hiding/stirred for a bird” at the conclusion of the octet. One biographical interpretation of this line is that he was hiding from fulfilling his ambitions to be a great painter and poet. Instead of ostentatiously pursuing fame in that way, wearing his heart on his sleeve, he had chosen to be the “hidden man of the heart” (1 Peter 3:4), quietly pursuing the imitation of Christ. As Hopkins put it, Christ’s “hidden life at Nazareth is the great help to faith for us who must live more or less an obscure, constrained, and unsuccessful life.” ellauri095.html on line 55: Hopkins did live such a life, but the windhover reminded him of Jesus’ great achievements after Nazareth. The windhover “stirred” his desire to become a great knight of faith, one of those who imitate not only the constraint but also the “achieve of, the mastery of” this great chevalier. The “ecstasy” of the windhover recalls Hopkins’s initial desire in “Il Mystico” to be lifted up on “Spirit’s wings” so “that I may drink that ecstasy/Which to pure souls alone may be.” Ultimately, Hopkins became aware that he had been hiding from the emotional risks of total commitment to becoming a “pure” soul. The phrase “hiding” thus suggests not only hiding from the world or from worldly ambition but also hiding from God. ellauri095.html on line 88: Skiurus orava on varjohäntä. Uranus on taivas. Uraniaanit puikkii hännän varjossa. ellauri095.html on line 101: The Uranians were a small and clandestine group of male homosexual poets who published works between 1858, when William Johnson Cory published Ionica, and 1930. Although most of them were English, they had counterparts in the United States and France. ellauri095.html on line 107: The term Uranian was quickly adopted by English-language advocates of homosexual emancipation in the Victorian era, such as Edward Carpenter and John Addington Symonds, who used it to describe a comradely love that would bring about true democracy, uniting the "estranged ranks of society" and breaking down class and gender barriers. Oscar Wilde wrote to Robert Ross in an undated letter (?18 February 1898): "To have altered my life would have been to have admitted that Uranian love is ignoble. I hold it to be noble—more noble than other forms." ellauri095.html on line 119: Hopkins's initial ambition was to be a painter – he would continue to sketch throughout his life and was inspired as an adult by the work of John Ruskin and the Pre-Raphaelites. ellauri095.html on line 129: Hopkins studied classics at Balliol College, Oxford (1863–1867). He began his time in Oxford as a keen socialite and prolific poet, but seems to have alarmed himself with resulting changes in his behaviour. There he forged a lifelong friendship with Robert Bridges (later Poet Laureate of the United Kingdom), which would be important to his development as a poet and in establishing his posthumous acclaim. ellauri095.html on line 176: Another 1997 study from pro-homosexual researchers who were trying defend homosexuals, examined data of AIDS deaths between 1987 to 1992 in Toronto, and found that the life expectancy for the homosexual men was 8 to 20 years lower than heterosexuals. See also Atheism and life expectancy. Religious people live on average four years longer than their agnostic and atheist peers, new research has found. Actually, the atheists´ life expectancy is way lower than true believers´ (estimated at about one infinity). Source: Conservopedia. ellauri095.html on line 182: The language of Hopkins´s poems is often striking. His imagery can be simple, as in Heaven-Haven, where the comparison is between a nun entering a convent and a ship entering a harbour out of a storm. It can be splendidly metaphysical and intricate, as it is in As Kingfishers Catch Fire, where he leaps from one image to another to show how each thing expresses its own uniqueness, and how divinity reflects itself through all of them. ellauri095.html on line 209: The typical Hopkins drawing is what Ruskin called the “outline drawing”; as Ruskin put it, “without any wash of colour, such an outline is the most valuable of all means for obtaining such memoranda of any scene as may explain to another person, or record for yourself, what is most important in its features.” Many such practical purposes for drawing were advanced by Ruskin, but his ultimate purpose was to unite science, art, and religion. ellauri095.html on line 300: You tell me of our future that you plann´d: Meidän tulevaisuuden suunnitelmista ellauri095.html on line 406: Rossettin, Jane Burdenin ja Morrisin välinen kolmio oli monimutkainen. Rossetti perusti Morrisin ja muiden suunnittelijoiden yrityksen, joka teki koristeellisia töitä kirkkoihin ja yksityisiin taloihin. Morris näyttää olleen tietoinen tapauksesta, ja hän jopa hyväksyi sen jossain määrin. Rossettin ensimmäisiä muotokuvia Jane Burdenista, värikynällä, kynällä ja öljyllä, pidetään yleensä hänen silmiinpistävimpinä taiteellisena työssään. ellauri095.html on line 416: What long, what longer hours, one lifelong night, kuinka pitkät, mitkä pidemmät tunnit, yksi elinikäinen yö, ellauri095.html on line 431: Rossettin, Jane Burdenin ja Morrisin välinen kolmio oli monimutkainen. Rossetti perusti Morrisin ja muiden suunnittelijoiden yrityksen, joka teki koristeellisia töitä kirkkoihin ja yksityisiin taloihin. Morris näyttää olleen tietoinen sarvetuxesta, ja hän jopa hyväksyi sen jossain määrin. Rossettin ensimmäisiä muotokuvia Jane Burdenista, värikynällä, kynällä ja öljyllä, pidetään yleensä hänen silmiinpistävimpinä taiteellisena työssään. Rossettin Morrisille lähettämät kirjeet paljastavat, että vuoteen 1869 mennessä hiänestä oli tullut hänen tunne-elämänsä keskipiste: "Kaikki, mikä koskee sinua, on minua vaivaava kysymys... mikään poissaolo ei voi koskaan viedä minua enää niin kauas sinusta kuin läsnäolosi teki vuosiin. Tästä pitkästä käsittämättömästä muutoksesta tiedät nyt, mitä kiitokseni täytyy olla." Jane Morris kärsi kuitenkin huonosta terveydestä, ja 1860-luvun lopulla Rossetilla oli myös alkanut ilmetä fyysisiä ja henkisiä vaivoja, jotka rasittivat häntä koko loppuelämänsä: epävarma näkö, päänsärky, unettomuus, ylipaino, mahtava vesikives, joka teki istumisesta vaikeaa ja vaati säännöllistä tyhjennystä, sekä kasvava pelko ja vastenmielisyys ulkomaailmaa kohtaan. Rossettin ja Jane Morrisin suhteen tahmaisimmat vuodet osuivat kuitenkin yhteen hänen voimakkaimman runollisen toimintansa kanssa. ellauri095.html on line 473: Nancy J. Chodorow states that homophobia can be viewed as a method of protection of male masculinity. Various psychoanalytic theories explain homophobia as a threat to an individual´s own same-sex impulses, whether those impulses are imminent or merely hypothetical. This threat causes repression, denial or reaction formation. ellauri095.html on line 492: Homoaktivistit syyttävät nyt Vatikaania siitä, että se yrittää peitellä Newmanin homoseksuaalisuutta. Newman oli yksi 1800-luvun merkittävimmistä teologeista ja nyt on menossa suunnitelma hänen autuaaksijulistamisestaan. ellauri095.html on line 512: The Wreck of the Deutschland became the occasion for Hopkins’s incarnation as a poet in his own right. He broke with the Keatsian wordpainting style with which he began, replacing his initial prolixity, stasis, and lack of construction with a concise, dramatic unity. He rejected his original attraction to Keats’s sensual aestheticism for a clearly moral, indeed a didactic, rhetoric. He saw nature not only as a pleasant spectacle as Keats had; he also confronted its seemingly infinite destructiveness as few before or after him have done. In this shipwreck he perceived the possibility of a theodicy, a vindication of God’s justice which would counter the growing sense of the disappearance of God among the Victorians. For Hopkins, therefore, seeing more clearly than ever before the proselytic possibilities of art, his rector’s suggestion that someone write a poem about the wreck became the theological sanction he needed to begin reconciling his religious and poetic vocations. ellauri095.html on line 528: Hopkins eventually began to be critical of mere love of detail, however––“that kind of thought which runs upon the concrete and the particular, which disintegrates and drops toward atomism in some shape or other,” he wrote in his journal––and he became increasingly aware of the importance of religion as the ultimate source of unity. ellauri095.html on line 530: Mäen pidä tollasesta unitystä. siinä on pesän hajua. ellauri095.html on line 533: His religious consciousness increased dramatically when he entered Oxford, the city of spires. From April of 1863, when he first arrived with some of his journals, drawings, and early Keatsian poems in hand, until June of 1867 when he graduated, Hopkins felt the charm of Oxford, “steeped in sentiment as she lies,” as Matthew Arnold had said, “spreading her gardens to the moonlight and whispering from her towers the last enchantments of the Middle Ages.” Here he became more fully aware of the religious implications of the medievalism of Ruskin, Dixon, and the Pre-Raphaelites. Inspired also by Christina Rossetti, the Catholic doctrine of the Real Presence of God in the Eucharist, and by the Victorian preoccupation with the fifteenth-century Italian religious reformer Girolamo Savonarola, he soon embraced Ruskin’s definition of “Medievalism” as a “confession of Christ” opposed to both “Classicalism” (“Pagan Faith”) and “Modernism” (the “denial of Christ”). ellauri095.html on line 591: Pitäisi olla kuva Jeesuksesta yrittämässä pyydystää Maria Magdalenaa Genesaretin järvestä. Kävin kerran Ilmo Launiksen suunnittelemassa venevajasta tehdyssä kirkossa soutuseuran kirpulla Meilahden nyt jo palaneelta ylioppilassoutajien venevajalta käsin aikaisin keväällä jäitten lähdettyä. Vajaa eli kirkkoa tuuletettiin talven jälkeen, ovi oli raollaan. Menin katsomaan, kivisaarelaisena en ollut koskaan käynyt Mustiksessa tai mikä sen saaren nimi nyt oli. ellauri096.html on line 47: Tässä numerossa yhdistelen kahden heppahullun ajatuxia, Hipon piispa Akun ja Jaakko Yli-Juotikkaan niteessä "Tahdon murskatappio". Molempien aiheena on vapaan tahdon ongelma, med mera. ellauri096.html on line 51: Vapaan tahdon pähkinään liittyy tää ennaltatietämisen ongelma. Ennaltatietämisen ongelma on tämmönen teologinen knoppi, johon liittyy peliteoriasta tuttu tiedon iterointi ja vuorotellen arvailu. Kehäajattelua ja omaa häntäänsä purevia todistuxia. Mise en abime-heijastuxia, Drostepurkkeja, narsisteja kazomassa izeänsä tiukasti peiliin. Logiikka ei pidä sellaisesta, kuten paradoxit osoittavat. Yhtenä vuotena kun olin vähän maaninen olin ymmärtävinäni siitä jotakin. Taisi olla taas pääsiäisen aikoja, sillä ajattelin munankuoria: finiittinen logiikka kuten BA antaa kuoren sulkeutua munaxi, infinitaarinen kuten ZF avaa kuoren auki loppumattomasti kohti taivasta. ellauri096.html on line 133: All justificatory chains have a finite length. ellauri096.html on line 136: Foundationalists reject (1). They take some propositions to be self-evident. Coherentists reject (2). They tolerate some forms of circular reasoning. For instance, Nelson Goodman (1965) has characterized the method of reflective equilibrium as virtuously circular. Charles Peirce (1933–35, 5.250) rejected (3), an approach later refined by Peter Klein (2007) and championed at book-length by Scott F. Aikin (2011). Infinitists believe that infinitely long chains of justification are no more impossible than infinitely long chains of causation. Finally, the epistemological anarchist rejects (4). As Paul Feyerabend refrains in Against Method, “Anything goes” (1988, vii, 5, 14, 19, 159). ellauri096.html on line 142: If you know that your beliefs are jointly inconsistent, then you should reject R. M. Sainsbury’s definition of a paradox as “an apparently unacceptable conclusion derived by apparently acceptable reasoning from apparently acceptable premises” (1995, 1). Take the negation of any of your beliefs as a conclusion and your remaining beliefs as the premises. You should judge this jumble argument as valid, and as having premises that you accept, and yet as having a conclusion you reject (Sorensen 2003b, 104–110). If the conclusion of this argument counts as a paradox, then the negation of any of your beliefs counts as a paradox. ellauri096.html on line 171: Kaplan and Montague note that the number of alternative test dates can be increased indefinitely. Shockingly, they claim the number of alternatives can be reduced to zero! The announcement is then equivalent to ellauri096.html on line 191: Yes, there are infinitely many. Kurt Gödel’s incompleteness theorem demonstrated that any system that is strong enough to express arithmetic is also strong enough to express a formal counterpart of the self-referential proposition in the surprise test example ‘This statement cannot be proved in this system’. If the system cannot prove its “Gödel sentence”, then this sentence is true. If the system can prove its Gödel sentence, the system is inconsistent. So either the system is incomplete or inconsistent. (See the entry on Kurt Gödel.) ellauri096.html on line 225: But secular idealists and logical positivists concede that there are some actual unknown truths. How can they continue to believe that all truths are knowable? Astonishingly, these eminent philosophers seem refuted by a pinch of epistemic logic. Also injured are those who limit their claims of universal knowability to a limited domain. For instance, Immanuel Kant (A223/B272) asserts that all empirical propositions are knowable. This pocket of optimism would be enough to ignite the contradiction (Stephenson 2015). ellauri096.html on line 289: Some people wear T-shirts with Question Authority! written on them. Questioning authority is generally regarded as a matter of individual discretion. The surprise test paradox shows that it is sometimes mandatory. The student is rationally required to doubt the teacher’s announcement even though the teacher has not given any evidence of being unreliable. Indeed, the student can foresee that their change of mind opens a new opportunity for surprise. ellauri096.html on line 390: »Jättäkäämme siis niiden arvailut, jotka eivät tiedä mitä sanovat, kun he puhuvat ihmisrodun luonnosta ja alkuperästä. Sillä jotkut katsovat ihmisistä samaa mitä he katsovat maailmasta itsestään, eli että ne ovat aina olleet olemassa [...] Heitä ovat eksyttäneet myös ne hyvin valheelliset kirjoitukset, jotka väittävät historian olevan monituhatvuotinen, vaikka pyhistä kirjoituksista luemme, ettei kuuttatuhatta vuotta ole vielä kulunut.» ellauri096.html on line 395: »Pyhä Augustinus opetti, että Aadamilla oli ennen syntiinlankeemusta vapaa tahto ja että hän olisi voinut pidättäytyä synnistä. Mutta kun hän ja Eeva söivät omenan, turmelus tuli heihin ja siirtyi heistä kaikkiin heidän jälkeläisiinsä, joi[s]ta ainoakaan ei kykene omin voimin karttamaan syntiä. Vain Jumalan armo tekee ihmisen kykeneväksi olemaan hyveellinen. Koska me kaikki olemme perineet Aadamin synnin, me kaikki ansaitsemme iankaikkisen kadotuksen. Kaikki, jotka kuolevat kastamattomina, myös pienet lapset, joutuvat helvettiin kärsimään loppumattomia tuskia Meillä ei ole oikeutta valittaa tätä, koska olemma kaikki pahoja. (Tunnustuksissaan pyhimys luettelee rikokset, joihin hän teki itsensä syypääksi kätkyessä.) Mutta Jumalan vapaasta armosta ovat muutamat kastetuista määrätyt pääsemään taivaaseen; nämä ovat valitut. He eivät pääse taivaaseen siitä syystä, että ovat hyviä; me kaikki olemme turmeltuneita, mikäli ei Jumalan armo, joka on suotu ainoastaan valituille, tee meitä kykeneviksi olemaan toisenlaisia. Ei voida mainita mitään syytä, miksi eräät pelastuvat ja toiset joutuvat kadotukseen; tämän määrää Jumalan motivoimaton valinta. Kadotukseen joutuminen osoittaa Jumalan oikeamielisyyttä, pelastuminen hänen armoansa. Molemmat yhdessä osoittavat hänen hyvyyttään. ellauri096.html on line 419: Obeesilla Akvinolaisen Tompalla oli ylösnoussut hevonen. Suomenhevosia on menossa teuraalle Suezin kanavalla. Nyt ne kuolevat kun kiinalainen konttilaiva tukkii kanavan. - Enminä niistä ole huolestunut sanoo MTKn mies vaan maataloustuottajien koneiden varaosista. Ne ovat nyt siellä jumissa. Wall-E:n näköinen kaivinkone, 1 yxinäinen karvakäsi hytissä, yrittää työntää 400m kokoista laivaa irti mudasta. Kohta sinne höyryää jenkkien sotalaivoja. No ei sentään, Wall-E sai sen irti lopulta. Ehkä Moosexen taikasauvasta lähti säteitä. Naku teinipoika tafsaa naista tissistä. Taiteilija Schopinin unelma. Mun corona-ajan kampaus on suht sama kuin Schopinin Moosexella. Schopen on saxaa ja tarkoittaa kolpakko. Olikohan Chopinit viinamäen miehiä. ellauri096.html on line 438: Pogonophobia is the irrational, persistent and often unwarranted fear of beards. The word is derived from Greek pogon (beard) and phobos (fear). Mothers often warn their daughters to "never trust a man with beard or facial hair unless he is Santa Claus". In the United States, there has not been a president with a beard since the 1800s. ellauri096.html on line 450: Juotikas hapantelee aika pahasti heppagenrestä. Sitä vituttaa että esiteinit lukee niitä eikä Juotikasta. Siellä liikkuu löysä raha joka saisi mielellään hakeutua nupipään pehmyreiden taskuihin. No ylläri, jos saa valita söpön raudikon tai kaljupään kakantuhriman hasbeenin välillä, niin mitä luulet että valizee? Mäkin luen mieluummin heppahullua kun näitä Jaskan tuherruxia. "Esimerkixi" fantasia ja 'spefi' ovat aina "sallineet paljon tilaa luovalle mielikuvituxelle ja omaperäiselle sanankäytölle". Mitä helvettiä, ei aina samoina toistuvien mielikuvituxettomien satueläinten ja typerien neologismien kexaseminen vaadi kovin kummallista neroa. Ne on vähintään yhtä klisheisiä kuin heppakirjat, klisheet on vaan toisia, enempi tollasia "poikien". Esim Game of thrones on vaan fantasiasaippua. Se knääpiö oli paras. Oli se helmimäisen ahistunut prinsessakin kiva jolla oli lemmikeitä. Helmi haluis ehkä kisun. Avantgarden 2-tahtimekanismia: ensin se maistuu pahalta ja sitten se alkaa maistua - yhä pahalta. Paha yskä ja yhä pahenee. ellauri096.html on line 494: Yli-Juonikas törmäsi Asta Ikosen nimeen ja kirjoituksiin alun perin Punk in Finland -sivustolla, jossa maahanmuuttovastaisia ryhmiä seurataan tarkasti. Tuohon aikaan Yli-Juonikas vasta suunnitteli omaa ”ponikirjasarjaansa” ja kiinnostui välittömästi. ellauri096.html on line 533: The First Book of Enoch (71.7) seems to imply that the Ophanim are equated to the "Thrones" in Christianity when it lists them all together, in order: "...round about were Seraphim, Cherubim, and Ophannim". ellauri096.html on line 582: Kenenkä mielikirjailija oli Dickens Gilmoren tytöissä? Ehtikö knoppi jo unohtua? Olixe Tolstoi? Kuka luki kynäilytauoilla David Copperfieldiä? Ball-sack? Dickens oli luotettava kertoja. Ggssa mainitaan yli kolmesataa Roryn lukemaa kirjaa. Niistä on lukemattomia reading listoja netissä. Gilmore Girls Complete Reading List (361 books). ellauri096.html on line 591: Although obscure at the time of its initial publication, Maldoror was rediscovered and championed by the Surrealist artists during the early twentieth century. The work's transgressive, violent, and absurd themes are shared in common with much of Surrealism's output; in particular, Louis Aragon, André Breton, Salvador Dalí, Man Ray, and Philippe Soupault were influenced by the work. Maldoror was itself influenced by earlier gothic literature of the period, including Lord Byron's Manfred, and Charles Maturin's Melmoth the Wanderer. ellauri096.html on line 595: Huoh. Joko taas. Vois vaihtees olla vaikka reliable. Jaska pilkkaa Paul Austeria postmodernismista vaikka sen omat postpostmodernit paasauxet ei ole yhtään modernimpia, pikemminkin päinvastoin. ellauri096.html on line 599: "It is not right that everyone should read the pages which follow; only a few will be able to savour this bitter fruit with impunity. Consequently, shrinking soul, turn on your heels and go back before penetrating further into such uncharted, perilous wastelands." — Maldoror, Part I, Chapter 1. ellauri096.html on line 637: Arvioinnit, eli tietynlaisten rationaalisten kehysten kautta muodostetut näkemykset toimenpiteiden vaikutuksista ovat hallintamentaliteetin näkökulmasta keskeisiä käytäntöjä. Tutkielman tutkimuskysymyksinä on 1) miten Kooma-malli voi olla mahdollinen ja 2) minkälaisia ristiriitoja tähän mahdollisuuteen liittyy. Kysymyksiin vastataan tarkastelemalla ensinnäkin hallintamentalisoitumisen historiaa, jonka kautta makrotaloustieteen muodostuminen on sijoitettu osaksi laajempaa länsimaista hallinnallistumisen tendenssiä. Tutkielmassa laaditaan kriittinen rekonstruktio makrotalousteorian ja siihen kytkeytyvien käytäntöjen syntyhistoriasta ja polveutumisesta sekä siinä ilmaantuneista erilaisista problematisoinneista. Tämän kautta Kooma-malli asetetaan laajempaan sitä mahdollistavaan historialliseen talousteoreettiseen ja teknologiseen kontekstiin. Tästä näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan miten Kooma-malli 'on tullut jostain' erilaisten makrotaloustieteellisten ilmaantumisten myötävaikutuksesta. ellauri096.html on line 639: Kooma-mallia tarkastellaan kriittisen historiallisen rekonstruktion ohella luomalla katsaus sen talousteoreettisiin taustaoletuksiin. Taustaoletukset konstituoivat mallissa ilmeneviä tapoja hahmottaa taloudellista toimijuutta sekä taloudellisten suureiden välisiä suhteita ja niissä vallitsevia prosesseja. Taustaoletusten osalta tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota niissä vallitseviin epävarmuuksiin ja ristiriitaisuuksiin. Esimerkkeinä talousteoreettisista taustaoletuksista tutkielmassa analysoidaan finanssipolitiikan kerroinvaikutuksia, mallien mikroperustaisuutta, rationaalisten odotusten hypoteesia sekä siihen kytkeytyvää ricardolaisen ekvivalenssin teoreemaa. Analyysissa näihin taustaoletuksiin todetaan sisältyvän epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia, jotka liittyvät esimerkiksi finanssipolitiikan kerroinvaikutusten empiirisen tulkinnan tulkinnan vaikeuteen sekä ricardolaisen ekvivalenssin realistisuuteen taloudellisten toimijoiden käyttäytymistä kuvaavana teoreemana. ellauri096.html on line 643: Asiasanat (yso): dsge, foucault, genealogia, hallintamentaliteetti, makrotaloustiede, vaikutusarvioinnit, valtiovarainministeriö, kooma-malli Oppiaine: Yleinen valtio-oppi, politiikan tutkimus, Political Science, Politics, Allmän statslära, politologi. ellauri096.html on line 653: Artikkelissa viitataan myös lukuisiin kansainvälisesti tunnettuihin taloustieteilijöihin: Maailmanpankin entisen pääekonomistin Paul Romerin mukaan DSGE-mallien vuoksi ”makrotaloustiede on taantunut viimeiset 30 vuotta” kun taas IMF:n entisen pääekonomistin Oliver Blanchardin mukaan DSGE-malleissa on vakavia, mutta korjattavia puutteita. (mt.) Kooman oletuxia on ricardolainen kuluttaja. Mikäs epeli se on? taloudellista toimintaa kuvataan yksilötasolla toteutuvana rationaalisuutena, ja jätetään tällöin huomioimatta yhteiskunnassa vallitsevat pakot. Esimerkiksi kun Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa todetaan, että julkisten menojen leikkaamisen myötä ”[k]ulutus näyttäytyy houkuttelevampana kuin työnteko, jolloin työtunnit per nuppi alenevat” (VM 2014, 17), ei tällöin huomioida esimerkiksi työsopimuksissa työntekijöille määriteltyjä työaikoja. Kooma-mallin avulla laadituissa laskelmissa kulutusverojen vaikutuksista todetaan, että ”veronkorotus alentaa työnteosta saatavaa ylijäämää alentaen näin työn tarjontaa” (mt., 18). Tulkitsen väitteen siten, että mallin mukaisesti työstä saatavan tulon vähentyessä työntekijä-kuluttajat alkavat suosimaan enemmän vapaa-aikaa. ellauri096.html on line 695: Hauska huomata että Yli-Juotikas soveltaa Sainte-Beuven peukuttamaa ja mun systemaattisesti soveltamaa elämä ja teoxet menetelmää maalieläimeensä Ansa Ikoseen. Se kaivelee Ansan taustoja ja koittaa selvittää sen kanadalaista sukua löytääxeen ainexia johkin Frantz Fanon-tyyppiseen freudilaiseen selityxeen mixi Ansa ei pidä maahanmuuttajista. Fanonista ei näytä olevan paasausta, pitäisikö olla? No teen tietolaatikoon. Se oli joku sivistynyt siirtomaalainen, jos värin saa mainita niin kakan. Antikolonialismia freudilaisella kuorrutuxella. Tunnettu kirjoista Peau noire, masques blancs ja Les damnés de la terre. Amerikkalaiset mainizevat miinuxena sen marxilaisuuden, ranskixet että se sähläs Algerian puolesta. ellauri096.html on line 704: Cet essai analytique se penche sur le colonialisme, l´aliénation du colonisé et les guerres de libération. Il étudie le rôle que joue la violence entre colonisateur et colonisé. Il prône la lutte anticolonialiste y compris par la violence et l´émancipation du tiers-monde. Le livre expose aussi avec une certaine prémonition les contradictions inhérentes à l´exercice du pouvoir dans l´ère post-coloniale en Afrique. C´est pour cela que Fanon est également connu pour le regard prospectiviste qu´il porte à l´égard de l´État-nation post-colonial africain. ellauri096.html on line 710: La reconnaissance de Frantz Fanon en France fut tardive. Fort-de-France possède désormais une avenue à son nom bien que la proposition qu´en avait faite son maire Aimé Césaire, en 1965, eût été rejetée pendant des années. Il faut attendre 1982 pour que s´organise, sous l´impulsion de Marcel Manville, un mémorial international (colloque) en son honneur en Martinique. Peu à peu, plusieurs hommages lui sont rendus dans son île natale. Le lycée de La Trinité est baptisé en son honneur, la ville de Rivière-Pilote lui consacre une avenue et une bibliothèque. En France métropolitaine toutefois, s´il existe de nombreuses rues portant ce nom, David Macey signale n´avoir trouvé aucune avenue Frantz Fanon. En Algérie, dès 1963, une avenue Frantz Fanon est inaugurée à Alger. La reconnaissance dépasse désormais ces deux pays et la mémoire de Frantz Fanon est honorée dans de nombreux pays (Italie, Nigeria, États-Unis) où des centres de recherche ont été baptisés à sa mémoire. ellauri096.html on line 806: In Piaget´s theory of cognitive development, the third stage is called the Concrete Operational Stage. During this stage, which occurs from age 7-12, the child shows increased use of logic or reasoning. One of the important processes that develops is that of Seriation, which refers to the ability to sort objects or situations according to any characteristic, such as size, color, shape, or type. For example, the child would be able to look at his plate of mixed vegetables and eat everything except the brussels sprouts. ellauri096.html on line 810: "Whether we deal with historical or natural phenomena, the individual observation of phenomena assumes the character of a 'fact' only when it can be related to other, analogous observations in such a way that the whole series 'makes sense.' This 'sense' is, therefore, fully capable of being applied, as a control, to the interpretation of a new individual observation within the same range of phenomena. If, however, this new individual observation definitely refuses to be interpreted according to the 'sense' of the series, and if an error proves to be impossible, the 'sense' of the series will have to be reformulated to include the new individual observation (1955, p. 35)" (1990, pp. 230–231). ellauri096.html on line 820: Armas Josef Pulla (29. maaliskuuta 1904 Viipuri – 14. joulukuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, pakinoitsija, piirtäjä ja mainonnan suunnittelija. ellauri096.html on line 822: Pulla kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista lyseota. Hän suoritti asepalveluksen Pioneeripataljoonassa Korialla vuonna 1922. Hän oli toimittajana eri lehdissä. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1950–1957. Pulla teki pitkän uran mainosalalla. Hän toimi Kustannusosakeyhtiö Kirjan mainospäällikkönä 1925–1933 sekä tekstisuunnittelijana ja sittemmin apulaisjohtajana mainostoimisto Erva-Latvalassa 1933–1964. Viimeisenä työnään Pulla toimi Tukon asiakaslehden Kauppa ja Koti päätoimittajana 1964–69. Wilhon porukat piti saarnailtoja Kirjalla Pohjoisrannassa. ellauri096.html on line 859: Opiskelijat muodostivat aivan oman yhteiskuntaluokkansa. (Ja paskat, kyllä ne oli kermaan menossa, tää oli vaan väliaikasta initiaatiovaihetta.) He lauloivat opiskelijalauluja, miekkailivat ja pukeutuivat yliopistonsa tai osakuntansa väreihin. Pienet teräaseet kuten Victorinox-linkkarit olivat osa miesten normaalipukeutumista, ja vähitellen niistä kehittyi Saksassa erityisiä mensuurimeikkailuun tarkoitettuja miekkoja. Perinteisissä kaksintaisteluissa käytettiin yleensä Ranskasta lähtöisin olevaa kalpaa, jota käyttämällä ottelijan taidot ja nopeus pääsivät oikeuksiinsa. Kalpataisteluissa kuoli kuitenkin runsaasti nuorukaisia, sillä kalvan terävä kärki tunkeutui helposti rintakehään ja saattoi puhkaista esimerkiksi keuhkon. Siksi opiskelijapiireissä kehittyi vähitellen turvallisempi menstruaatiomeikkailu. Siinä miekkailijat pysyivät paikoillaan ja käyttivät tylppäkärkistä korbschläger-miekkaa, joka ei mene sisään kuin valmiista reiästä. ellauri096.html on line 875: Koska menstruaatiomeikkailun keskeinen ajatus oli kuukausittainen kunnaan suomustaminen, kaxintaistelua piti edeltää loukkaus. Mikä tahansa tölväisy ei kuitenkaan kelvannut syyksi. Esimerkiksi läimäystä persauxiin pidettiin pätevänä syynä kaksintaisteluun, ja myös toisen älyn vähättely oli oiva keino saada kutsu osakunnan meikkailusaliin. ”Dummkopf” oli yleinen solvaus, ja myös toisen nimittäminen aasiksi ("Esel") johti yleensä toivottuun lopputulokseen. Ennen taistelua loukkaus piti kuitenkin hyväksyttää osakunnan kunniakomiteassa. Vaatimus loukkauksesta aiheutti joskus ongelmia. Monien osakuntien säännöt vaativat, että niiden jäsenten piti osallistua vähintään kahteen otteluun lukukaudessa. Rauhallisten opiskelijoiden oli kuitenkin usein vaikea haalia riittävästi loukkauksia, ja vuonna 1850 osakunnat alkoivatkin loukata väpelöitä ihan tarkoituxella: "Weiblicher! Virilisierter Mannling! Rotzlöffel! Nichtssagender Furz!!" Meikkailuotteluita järjestettiin sunnuntaisin aamukuudesta iltamyöhään sovitussa paikassa kaupungin laidalla. Puuttuvista loukkauksista aiheuvat ongelmat ratkaisiin potkuilla persauxiin, mutta miekkailijoiden pelkoja ne eivät lievittäneet, päinvastoin pahensivat. Paukantit rauhoittivatkin usein hermojaan konjakilla ja pervitiinillä. Ottelun jälkeen pelko ja jännitys palkittiin: nuorukaiset, joilla oli jossain komeita mensisarpia, herättivät muissa miehissä kiinnostusta ja saivat niiden sydämen pamppailemaan. Veri virtasi paisuvaisissa, kun saksalaiset opiskelijat mittelivät pippeleitään. ellauri096.html on line 892: Maailmanlopustahan tässä niteessä puhutaan. Taitaa se lopussa olla tulossakin. ellauri096.html on line 893: Loppupeleissä mainitaan hallava suomenhevonen. Ei hallakko ole suomenhevosen väri. Mut voikko ei kuulostas yhtä coolilta. ellauri096.html on line 897: Ilmestyskirjan ratsastajat (myös apokalyptiset ratsastajat tai neljä ratsumiestä) ovat neljä Johanneksen ilmestyksen kuudennessa luvussa mainittua vertauskuvallista hahmoa. Varsinkin keskiajalla niitä käytettiin aiheina taiteessa ruton, sodan, nälän ja kuoleman vertauskuvina. ellauri097.html on line 63: Henry Louis Mencken (September 12, 1880 – January 29, 1956) oli jenkki lehtineekeri vaikka matu sakemanni kuten Donald Trump. Kova sakubändäri. Kirjoitti yritelmiä, etenkin satiirisia. Satyriasisko sitä vaivasi. Saxaa puhui pienenä mutta näytti kieltä jenkeille. Amerikansk kulturprofil, tyypillinen sikäli että luuli enemmän kuin tiesi. Sikäli epätyypillinen ettei uskonut enempää kuin luuli. Kommentoi laajasti paikallista skeneä. Pilkkasi Daytonin apinajuttua (sen perusteella teki laulun Antti Syrjäniemi ja Dumari coverin, joka on tullut mainituxi paasauxissa aiemmin.) Oli ateisti ja vastusti Amerikan menoa molempiin maailmansotiin. Ei voinut siis olla läpeensä paha kaiketi. Muttei hyväkään sillä piti mursuwiixisestä maanmiehestään Nietschestä. ellauri097.html on line 65: As a scholar, Mencken is known for The American Language, a multi-volume study of how the English language is spoken in the United States. As an admirer of the German philosopher Friedrich Nietzsche, he was an outspoken opponent of organized religion, theism, populism, and representative democracy, the last of which he viewed as a system in which inferior men dominated their superiors. Mencken was a supporter of scientific progress though he couldn´t find his arse with both hands. He was critical of osteopathy and chiropractic. He was also an open critic of economics. In a word: a royal pain in the ass. ellauri097.html on line 75: Nykyisen Baltimoren lähialueen alkuperäisasukkaita olivat susquehannock- ja piscataway-intiaanit. Intiaanien väkiluku romahti kuitenkin eurooppalaistaustaisten siirtolaisten saapumisen jälkeen ja 1700-lukuun mennessä heitä oli koko Marylandissä vain muutama sata. Englannin kuningas Kaarle I oli antanut vuonna 1632 Baltimoren paroni George Calvertille maita Amerikasta, joista muodostettiin Baltimoren piirikunta vuonna 1659. Alueelle saapuville siirtolaisille jaettiin maata ja Marylandissä alettiin viljellä erityisesti tupakkaa. Vuonna 1696 Daniel ja Charles Carrol -nimiset maanomistajat ostivat 550 eekkerin kokoisen alueen alun perin nimellä Cole’s Harbor tunnetulta paikalta Baltimoren piirikunnasta. Maata myytiin eteenpäin eekkerin kokoisina palstoina, joista alkoi muodostua Baltimoren kaupunki. 1700-luvulla Baltimoren sataman kautta vietiin tupakkaa Eurooppaan ja viljaa Länsi-Intiaan. ellauri097.html on line 79: Baltimoren asema vientisatamana toipui vapaussodan jälkeen ja sen kautta vietiin viljaa etenkin Etelä-Amerikkaan. Ensimmäinen rautatie tuli kaupunkiin vuonna 1828. Vuonna 1851 kaupunki erotettiin Baltimoren piirikunnasta itsenäiseksi kaupungiksi. Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860-luvulla Maryland oli osa Pohjoisvaltioita, mutta monet paikalliset kannattivat Etelävaltioita. Yhtä sekopäitä kuin Menckenkin. Kaupungilla on ollut myös ongelmia poliisin ja etenkin kaupungin mustan väestönosan jännitteiden johdosta. Esimerkiksi vuonna 2015 kaupungissa mellakoitiin mustan miehen kuoltua valkoisen poliisin pidättämänä kuljetuksen aikana. Samaan aikaan esimerkiksi murhien määrä on ollut historiallisen korkealla. Neljäsosa porukoista elää köyhyysrajan alapuolella. Sinnittelee vähäosaisina kuin Gilmoren tytöt. Kaxi kolmesta asukista on mustanpuhuvia. ellauri097.html on line 113: In the summer of 1926, Mencken followed with great interest the Los Angeles grand jury inquiry into the famous Canadian-American evangelist Aimee Semple McPherson. She was accused of faking her reported kidnapping and the case attracted national attention. There was every expectation that Mencken would continue his previous pattern of anti-fundamentalist articles, this time with a searing critique of McPherson. Unexpectedly, he came to her defense by identifying various local religious and civic groups that were using the case as an opportunity to pursue their respective ideological agendas against the embattled Pentecostal minister. He spent several weeks in Hollywood, California, and wrote many scathing and satirical columns on the movie industry and Southern California culture. After all charges had been dropped against McPherson, Mencken revisited the case in 1930 with a sarcastic and observant article. He wrote that since many of that town´s residents had acquired their ideas "of the true, the good and the beautiful" from the movies and newspapers, "Los Angeles will remember the testimony against her long after it forgets the testimony that cleared her." ellauri097.html on line 119: "Supermen" in Mencken´s view, were those wrongly oppressed and disdained by their own communities, but nevertheless distinguished by their will and personal achievement, not by race or birth. Selvää Nietsche-höpötystä. Tietysti se ize oli teris ja mursuwiixi toinen. Supermiesajattelu ei ole koskaan oikein puhutellut mua. En kyllä kexi mixi. ellauri097.html on line 126: Mencken defended the evolutionary views of Charles Darwin, but spoke unfavorably of many prominent physicists and had little regard for pure mathematics. Regarding theoretical physics, he said to longtime editor Charles Angoff, "Imagine measuring infinity! That´s a laugh." Ei se osannut kuin neljä laskutapaa, nekin sinnepäin. ellauri097.html on line 128: Elsewhere, he dismissed higher mathematics and probability theory as "nonsense", after he read Angoff´s article for Charles S. Peirce in the American Mercury. "So you believe in that garbage, too—theories of knowledge, infinity, laws of probability. I can make no sense of it, and I don´t believe you can either, and I don´t think your god Peirce knew what he was talking about." ellauri097.html on line 139: The Jews could be put down very plausibly as the most unpleasant race ever heard of. As commonly encountered, they lack many of the qualities that mark the civilized man: courage, dignity, incorruptibility, ease, confidence. They have vanity without pride, voluptuousness without taste, and learning without wisdom. Their fortitude, such as it is, is wasted upon puerile objects, and their charity is mainly a form of display. ellauri097.html on line 187: Asian mittasuhdetta kuvaa, että Suomi vääntää parhaillaan EU:n kanssa kättä niin sanotusta hiilinielujen erillisjoustosta, jolla lisähakkuita ja hiilinielun pienenemistä voitaisiin tarvittaessa kompensoida lisähakkuilla. Joustolla voisi kompensoida 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia kymmenen vuoden aikana. Sitä ei tässä tohdi mainita että EU pitää koko ehdotusta suomalaisen mezäpuolen kieroiluna. ellauri097.html on line 212: Sairaus Phara — idiopaattinen symmetrinen kalsifikaatio aivojen rakenteista: subkorttinen ganglia, aivokuori, pikkuaivo. Se voi olla oireeton, kliinisesti ilmenevä ekstrapyramidaalisten häiriöiden (hyperkineesi, parkinsonismi), aivomelon häiriöt, henkinen heikkeneminen. Aivokohtaisen CT: n tiedot diagnosoitiin, lukuun ottamatta kalsifioituneiden soikeuksien sekundaarisuutta biokemiallisten, ultraäänitutkimusten, PCR-tutkimusten tulosten perusteella. Hoito on oireileva sellaisten työkalujen käytön kanssa, jotka parantavat kudoksen aineenvaihduntaa, sytoproteaattoreita, huumeita levodopaa, kouristuslääkkeitä. ellauri097.html on line 276: Ce qu 'ily a en moi d'impulsif, de rêveur, de charnel aussi, j'ai tendance à croire que je le dois à l'Irlande; à elle aussi tout ce qui fait que je réussis un jour pour échouer l'autre, tout ce qui m'a poussé à écrire mes livres, enfin le meilleur et le pire de moi-même. Je reconnais l'apport écossais dans mes crises religieuses, dans un amour profond et invariable de l'Ecriture... A travers moi l'humanité passe comme sur une grand-route. Je suis une parcelle de l'Univers. L'Univers est heureux en moi. Je suis le ciel, le soleil, les arbres, la Seine et les maisons qui la bordent... ellauri097.html on line 294: Taas tollanen herkässä iässä äidittömäx jäävä kakara. Noi britti sisäoppilaitoxet oli pahoja paikkoja katamiittimielessä. Siellä kasvuikäisillä pojilla kun pääsee pärähtään hormoonit käyntiin ei ole juuri muuta tarjolla pääsiäisenä kuin suklaamunia. Kuinka paljon paremmin ovatkaan asiat australialaisilla lammasfarmeilla. Lammaspaistia on silmänkantamattomiin. ellauri097.html on line 328: NeigungDefinitionSchriftsteller ellauri097.html on line 370: Ich kann mich jeden Tag beglücken Voin onnitella izeäni päivittäin ellauri097.html on line 402: Der jüngere Kant hatte eine überdurchschnittliche Freude daran, sich auffallend und schick zu kleiden. Deshalb wurde er "eleganter Magister" genannt. In der Zeit bis 1765 trug er häufig einen (hell)braunen Rock - sehr unüblich unter Magistern - und die dazu passende gelbe Weste. Er ließ auch die Röcke mit Goldschnur einfassen und trug, solange es modern war, einen Degen. Ein dänischer Besucher bescheinigte 1791 noch dem älteren Kant eine "etwas übertriebene Galanterie im Anzuge". Noch im höchsten Alter sagte Kant, er wolle keine schwarzen Strümpfe tragen, weil die Farbe schwarz seine dünnen Waden noch dünner erscheinen lasse. ellauri097.html on line 570: Kirjat tehdään edelleen kustantamoissa ja pääosin samalla suunnitelmalla ja rakenteella kuin meitä edeltäneinäkin vuosikymmeninä. ellauri097.html on line 571: Kirjallisuuden ympärille kasvanut kaupallinen, tekninen ja kulttuurinen infrastruktuuri, joka 1900-luvulla säädettiin palvelemaan tehokkuutta ja voimaa, tiedonvälityksen arvokkainta ydinvirtaa – kirjaa – tukee nyt hämärää, epäselvää ideaa, jonka on vaikea uskoa omaan oikeutukseensa. Kirjakaupat, offsetpainot, kirjasyksyt ja suuret arvovaltaiset kustantamot ovat menneisyyden instituutioita. Kuka muistaa ajan, jolloin kirja-ale oli suuri tapaus! Tammikuussa Helsingin Keskuskadulla jonotettiin kirjanhimosta väristen aamukahdeksalta. Nykyään ilmaishyllyistä ja kirjanvaihtopisteistä saa teoksia, oikeita kirjoja, klassikoita, kunnon niteitä, jotka eivät, räikeästi toisin kuin vielä 1990-luvulla, ole Valittujen palojen lyhennelmälukemistoja eivätkä bestsellereiden kirjakerhopainoksia. (Eihän kirjakerhojakaan enää ole. Ne menevät samaa tietä kuin boomerit, joiden ylitäydet lundiat tyhjenevät kirjastojen vaihtopenkille odottamaan turhaan peliaikoja. Buumerit on jättäneet ne tänne alas orvoixi ja liihottaneet ize taivaaseen.) ellauri097.html on line 573: Harvakseltaan ilmestyvät otavalaiset runokokoelmat, joita painetaan tuhatviisisataa kappaletta ja myydään viisikymmentä, sekä suurin toivein kirjoitetut väkevät romaanit, jotka voivat hyvällä onnella olla menestyksiä ja myydä kymmenentuhatta kappaletta mutta todennäköisesti vajoavat unohdukseen kolmen kuukauden kuluttua ilmestymisestään, ovat toki yhä totta, niitä tavataan todellisuudessa, mutta vaarantuneena lajina, lähinnä jonkinlaisina muistoesineinä: näytteinä eilispäivän maailmasta, jossa kirja oli ohittamattoman tärkeä joukkotiedotusväline. ellauri097.html on line 587: Enkö muka omin voimin voisi tavoittaa ne parisataa ihmistä, joita juttuni kiinnostavat? Eli tehdä tollasia on demand kirjoja? Eihän latominen enää mitään maxa, ja ulkoasunkin voi suunnitella ize. Kysy sitä itseltäsi, kirjailija. ellauri097.html on line 601: Tarvitaan manifesti. Tarvitaan toimintasuunnitelma, mutta toiminta on tärkeämpi kuin suunnitelma. Mä voin vaik kust- siis mä voin vaikka fasilitoida tätä prosessia, sopivalla provikalla tietysti. ellauri097.html on line 606: Oli kyllä suullisen perinteen aika, kauan, kauan sitten. Mut kysymys on ennen kaikkea siitä miten tehdään pätäkkää ja kenelle. Tai oikeasti ei vaan se, vaan myös se et miten musta tulee kuolematon kun mun meemit leviää paremmin kuin mun geenit. ellauri097.html on line 617: Mutta – on syytä todeta ja toistaa – varsinkin viimeiset kaksisataa vuotta se on ollut demokraattinen kuvataiteen laji. Teoksia on monistettu tuhatmäärin, eikä niiden hankkiminen ole vaatinut suuria rahamääriä. Kirjat ovat teollisella aikakaudella maksaneet sen verran, että melkein kuka tahansa on kohtuullisin uhrauksin voinut hankkia niitä omakseen. Kirjastoissa kirjoihin on päässyt käsiksi täysin varatonkin. Mutta nyt, kun kirja on lakannut olemasta joukkotiedotusväline ja sellaisena demokratian pyhä instituutio, ei enää tarvita loputtomasti halpoja kirjoja. Voidaan tehdä vähän ja kalliita kirjoja! Vittuun demokratia, nyt ruvetaankin palvelemaan niche-markkinaa, jolla on kunnolla pätäkkää! Pitäkööt romaanit Isot Numerot! ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea. ellauri097.html on line 645: Hämeentien alkupäässä on muuten musteliike, joka myy tosi liikuttavia viime vuosisadan A4-tuotteita kuten jättikumeja todella isoja virheitä varten, tai pitkävartisia nitojia. Suositan! Se on kuin aikamatka Nyölenin syntymän päiviin 70-luvulle. ellauri097.html on line 694: Phillu Rothin homopyllynnuolija Benjy Taylor siteerasi yhtä Frostin runoa ulkomuistista. Tästä heräs epäilys oliko toi Frostkin yhtä lailla Tom of Finland miehiä kuin Phillun aseenkantaja. Ja epäilyxiä on esitetty tietysti siitäkin. Tässä yhteydessä Frostin runo "Tuft of Flowers" usein mainitaan: ellauri097.html on line 804: Kiilusilmäinen Karen Kilcup tutki viime vuosisadan lopulla kostonhimoisesti Frostin homopetteröintiä sata vuotta sitten. Kirjeessä 1838 jollekulle Hautakirstulle Roope Pakkanen kirjoittaa: Todellinen artisti nauttii raakuudesta raaka-aineelle. Se on raakimus joka katkoo kulmat marmorista ja kiskoo korkkaamattoman kaunottaren vuoteesta. Tästä tulee mieleen Wilt Whatman, joka lauleskelee samalla nuotilla "Aatamin lapsissa": Painan hitaasti raa'alla muskelilla / jännitän izeni tehokkaasti, en kuuntele armonpyyntöjä / en vedä ulos ennenkö olen munanasettanut / mitä mullon niin kauan kerääntynyt pussiin. ellauri097.html on line 814: Tää juttu on pitkä kuin nälkävuosi eikä kovin kummonen. Niinkuin Frostin proosarunotkin. Ei noi muutkaan perheaiheiset pöpötyxet paljon hetkauta. Jääköön Frost nyt rauhaan homoepäilyxiltä. Vaik epäilemättä homo sekin oli, vaikka sitten kaapissa. Kyllä se niin söpö oli pienenä. Bella figura kuten Philip Roth. Mutta lieventävänä asianhaarana voi mainita, eze kävi ahkerasti masis vaimon luukulla. Sen voi siitä todeta, että vaikka runoilijan hommissa ei tarvi välttämättä olla hullu, on siitä paljon apua. ellauri098.html on line 162: Noi genret pitäs hajottaa EFK ulottuvuxille. Esim mix vitussa jokasen prujauxen pitää olla rofe ja skoudetarina. Mix pitää olla juoni ja mysteeri, mix pitää olla spoileri. No se on tyypillistä saduille. Kaikki fiktio on satua. Niissä lähdetään reisuun ("quest"), kohdataan vaikeuxia ("issues"), selvitään vaaroista ("challenge eli haaste"), ollaan muita pätevämpiä, voitetaan puoli valtakuntaa ja prinsessa, päästään pukille, pahat eli vastustajat ("bad guys") kuolevat. Kuinkas sitten kävikään. Kai se jännittää jokaista elukkaa että selvitäänkö tästä ja kuka selviää. Survival of the fittest. Päästäänkö lisääntymään. Sehän se on se karkki ja tappio elon kilvassa on se kepponen ellauri098.html on line 171: Kouvolalainen kiltti lohikäärmeturri meni turkulaiseen kerrostaloon ampumaan ilkeän kaniturrin pyssyllä. Pursoona teki tursoonasta roadkilliä. ellauri098.html on line 187: 1. HAJAANNUS: Joku heron tiimistä lähtee kotoa. Tää tiimin hajoominen aiheuttaa jännitystä, sehän nähtiin Sammelistakin jo pentuna. Saatana saa lähtöpassit taivaasta. Muut enkelit skizoovat. Osasta tulee protestantteja. ellauri098.html on line 204: 9. TWIITTI: Hero kuulee edellä mainituista pahixen puuhista. Jahven riistakamerasta näkyy, että Aatami ja Eeva tekee toisillensa vihtahousuja. ellauri098.html on line 349: Universaaleja trooppeja olisivat seuraavat 106: Se olen minä, Olkoon menneexi, Tavis siis pahis, Moukan tuuri, Fanit muistaa tissit, Valkotaulu, Hobonyytti, Isompi parempi, Nuija ja tosinuija, Bonusmazku, Vanhassa vara parempi, Flashback, Tshehovin pyssy, Herot jumissa, Peitto paremmin, Doppelgänger jää kiinni, Hullu idea toimii, Lokalisoimaton vinkkaus, Hidastettu räjähdys, Lähettämätön kirje, Voitto diskauxella, Joku muu saa kiitoxet, Keijut vastaan knääpiöt, Tunteet pintaan, Hyvää pahixessa, Aikuisviihde, Kissa kadoxissa, Tiimin puhetorvi, Pää kädessä, Fiktiivinen vastine, Käsi kamerassa, Akun omatunto, Genrensynnyttäjä, Epäuskottava skene, Genresekoitus, Genrentappaja, Julkkis Japanissa, Elämän päämäärä, Trendikuvaaja, Tiimihali, Rahapuu, Vaarallinen koskea, Oza pöytään, Hero, Eka erä konnalle, Yxi kylä vastustaa, Toivo elää, Ilmainen lounas herolle, Okei olen tekopyhä, Tekopyhä, Lukukelvoton texti, Improvisoitu astalo, Huppupää, Kakun sisästä, Oikeesti kiinnostaa vaan Godzilla, Kuzupilli, Tiiminvetäjä, Diagnoosi pahentaa tautia, Valheenpaljastin, Porsaanreikä, Pitkä tukka on tyttöjen, Emokarhu, Missio venyy, Salaperäinen viesti, Profeetta omalla maalla, Koskaan ei käydä paskalla, Ei suuntavaistoa, Ulos kuvaajasta, Ainoa Toivo, Julle Ankanpää, Sepe Susi, Läpeensä terve, Tinapaperijuoni, Ystävät voimaannuttavat, Epifania, Koirantaputtaja voittaa, Tomppelisyötti, Salainen moraalitesti, Potti nokkiin, Sairasta ja väärin, Narunpätkästä voi olla hyötyä, Keihäänkantaja, Alan uuden elämän, Skene välähdyxinä, Horror silminnäkijän silmistä, Mehukas särkymisen ääni, Oma koti kullan kallis, Saalissäkki, Aika aikaa kutakin, Ariadnen lanka, Suunsoitto ennen mazia, Trilogia, Trooppivihje, Kotonakin on konnia, Puhelinetiketti teeveessä, Yhteensopivat keskustelunkatkelmat, Pidetty konna, Epäluotettava lähde, Epäluotettava kertoja, Nupit yhteentoista, Esitrooppi, Triste post coitum, Sää ei sovi tarkoituxeen, Pyrrhoxen voitto, Sik kun piti olla sak, Kotiinpääsy on estynyt. ellauri098.html on line 400: Voisko noita luonneadjektiveja jotenkin myös piirteistää? Entäs syntiluettelot, kylhän nekin liittyy tähän. Laiskuus ja pelkuruus on syntejä, ja ahnaus. Hizi tää leviää kuin elanto. Ja sit on vielä kokonaan käsittelemättä juonitroopit. Tää ei taidakkaan mennä ihan käden käänteessä. ellauri098.html on line 434: Ja selvästi näkee että jenkkimaailmankuvan tykkäyxet ja tykkäämättä jättämiset näkyy siinä ketkä missäkin lokerossa mainitaan. On selkeesti hyvislokeroita ja pahislokeroita, sanoopa lokeron päälle sokeroitu texti mitä tahansa. Jill Pylkkänen osais sanoa suoralta kädeltä mitkä on hyvislokeroita. Valitettavasti sen omat kiltit lapset ei pääse niihin, vaan putoaa auttamatta väpelöiden vilttiketjuihin. Hyvä Matin lapset! Right on! ellauri098.html on line 442: Kexeliään kieroja juonittelijoita, esim talousliberaalit ja muut tyhjän naurajat, laillistetut kiinteistövälittäjät ja pörssimeklarit ellauri098.html on line 502: Aristophanes, Simone de Beauvoir, Osama Bin Laden, Niels Bohr, Geoffrey Chaucer, Noam Chomsky, Alice Cooper, Leonard Cohen, Dante Alighieri, Fedor Dostojevski, Mahatma Gandhi, George Harrison, Nathaniel Hawthorne, Adolf Hitler, Carl Jung, M.L. King (taas), Marilyn Manson, Robert Mugabe, Plato, J.K. Rowling, Arthur Schopenhauer, Alexandr Solchenitsyn, Baruch Spinoza, Shirley Temple, Leo Tolstoi, Leon Trotsky, Garry Trudeau (Doonesbury), Ludi Wittgenstein, Mary Wollstonecraft, Imi Lo ellauri098.html on line 521: Roope Ankka, Benedict XVI (nazipaavi), Stannis Baratheon, Jeff Bezos, George Bush sr, Karl Dönitz, Kirk Douglas, kuningatar Elisabet II, Henry Ford, Sigmund Freud, Stonewall Jackson, Fredrik Suuri, Martin Heidegger, Thomas Hobbes, Ingvar Kamprad, Alexej Karenin, Julia Roberts, Mitt Romney, Gary Sinise, Severus Snape, Sting, P.Tuomas, Harry Truman, George Washington, Welligtonin herttua, Xenophon ellauri098.html on line 560: Idi Amin, princess Anna (Frozen), Lydia Bennet (Austen), Beyonce (taas), Justin Bieber, Ray Charles, Bill Clinton, Paulo Coelho, Miley Cyrus, Cameron Diaz, Leonardo DiCaprio, Judy Garland, Mel Gibson, Theon Greyjoy, Goldie Hawn, Hugh Heffner, Bob Hope, Lindsay Lohan, P.Markus, Paul McCartney, Michelangelo, Benito Mussolini, Lord Nelson, Jamie Oliver, Dolly Parton, Pietari Suuri, Pippin Took (Tolkien), Elvis Presley, Ronald Reagan, Little Richard, Tony Robbins (motivational speaker), Simba (leijonakuningas), Homer Simpson, Steven Spielberg, Ringo Starr, Serena Williams, ellauri098.html on line 578: Nyt selvitetään, mitä piirretyistä tuttua eläintä muistutat eniten. ellauri098.html on line 580: Vastaamalla kahdeksaan hämmentävään kysymykseen saat selville, mitä Disneyn eläinhahmoista muistutat eniten. ellauri098.html on line 631: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattorin pohjalta David Keirsey on kehittänyt Keirsey Temperament Sorter -testin, joka eroaa siitä lähestymistavassaan ja tarkastelee persoonallisuustyyppejä neljänä erillisenä ryhmänä, temperamentteina. Jako perustuu persoonallisuustyyppien samankaltaisuuksiin ja taipumukseen muodostaa keskinäisiä ihmissuhteita. Sosioniikka on Venäjällä yleistynyt Jungin kehittämiin kognitiivisiin funktioihin perustuva Myers–Briggsin kaltainen teoria. ellauri098.html on line 637: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori perustuu Carl Jungin psykologisiin teorioihin ja Jungin kehittämiin kahdeksaan kognitiiviseen funktioon. Tähän jungilaiseen pohjaan Myers ja Briggs lisäsivät neljännen ulottuvuuden (judgement/perception, J-P). Neljän ulottuvuuden eri yhdistelminä voidaan muodostaa MBTI-jaottelun 16 eri persoonallisuustyyppiä. Persoonallisuustyyppien nelikirjaimiset kirjainyhdistelmät kertovat tosiasiassa persoonallisuustyypin käyttämät kognitiiviset funktiot ja niiden järjestyksen ja ovat siten kognitiivisten funktioiden joukon lyhenteitä. ellauri098.html on line 660: Järjestelmällinen (J) pitää todennäköisesti enemmän suunnitellusta, organisoidusta, selvästä ja täsmällisestä elämäntavasta kuin joustavasta ja spontaanista. ellauri098.html on line 662: Spontaani (P) pitää todennäköisesti enemmän joustavasta ja spontaanista elämäntavasta kuin suunnitellusta ja järjestelmällisestä. ellauri098.html on line 708: ENFP on lämpimästi innokas muutoksen suunnittelija. ellauri098.html on line 713: ENTP on kekseliäs ja analyyttinen muutoksen suunnittelija. ellauri099.html on line 69: Aika viattomalta tää nyt vaikuttaa, mutta silti vittu: viktoriaaneista oli vaarallista vilauttaa poikarakkauden romanttista puolta (josta jo Plato puhui kaunopuheisesti opensa Sokrateen äänitorvella, Sapphosta puhumattakaan, tai Eski Saarisesta). Hyi, sehän on vaan ällöttävää, kakkatouhuja. Pissapuolella on siivo puuhata. Aikalaista kriitikkoa lainaten: ellauri099.html on line 78: Tilastollisesti merkizevä vaihe biografistista emävalhetta on määrittää kullekin kirjailijalle toteemieläin äskenmainittujen jungilaisten linjanvetojemme nojalla. Valintaan vaikuttaa, paizi luonne, ulkonäkö ennen kaikkea, sillä kuten sanoimme ulkonäkö on frenologisesti törkeä ja elimellinen osa luonnetta. Eläin on tässä käsitettävä väljästi, kuten toteemipaalussa. ellauri099.html on line 283: R: Lue se uudestaan. Evankeliumit kertovat passionhedelmistä ja ristipistoista, Sis kärsimyksestä, asiasta joka hämmentää sinua kaikkein eniten, kun et ole ize vielä kokeillut. ellauri099.html on line 433: Teen suunnitelmia ja pysyn niissä. ellauri099.html on line 459: Haluan selvät suunnitelmat etukäteen. ellauri099.html on line 487: Saan suunnitelmat läpi. ellauri099.html on line 557: Seuraan suunnitelmaa / seuraan mielijohdetta. ellauri100.html on line 47: Although not proven, the relationship between Van Gogh and Gauguin was definitely different that your average straight male friendship. Scholars from Harvard having analyzed Van Gogh’s life in depth concluded that Van Gogh very well have been bisexual (accounting for his other relationships with women). You can find evidence of a possible love connection between the two in his writings. ellauri100.html on line 51: Although van Gogh was diagnosed with epilepsy at the time, definitions had changed, Oderwald said. Ultimately, “one single thing cannot explain the entire picture of what happened to van Gogh,” he said. ellauri100.html on line 262: Return to D.C.: When asked why, replied “Give a person an opportunity to feed at the public trough and that person will take the opportunity.” Incentives work! Another incentive was the opportunity to criticize analysis (instead of doing it), as an in-house reviewer of technical reports. Notice how I always returned to my masters like a dog after running awaay. It's Peters principle: I had reached my glass ceiling. I just couldn't do anything else. Unfortunately, my position AND PAY deteriorated at each round, until I ended up basically an over-aged proofreader. ellauri100.html on line 264: Home stretch: Stayed at the think-tank another 18 years. After three years of reviewing reports, seized an opportunity to establish and run the think-tank’s publications department. Promoted a year later to chief financial and administrative officer, with a portfolio consisting of accounting, computer operations, contracting, facility planning and operations, financial management, human resources (a.k.a. personnel), library and technical information services, physical and information security, programming services, and publications. Basically, I ended up doing everything because there were not many people left in that doomed outfit. Became deeply involved in legal matters, including spin-off of the think-tank from parent company, resolution of affirmative-action claims, and complex contract and lease negotiations. Contrived retirement at age 56. Read: that's when they at long last got rid of me because I had sunk the spin-off. ellauri100.html on line 275: In my lifetime I have been related to, known, befriended, and worked with a broad cross-section of humanity. I have seen poverty and squalor, conversed with semi-literates and near-idiots, heard the rantings and taunts of bigots and bullies, known lazy louts and no-account dreamers, and admired hard workers with few skills and little learning who were proud of their meager possessions because they had earned them. ellauri100.html on line 279: My parents’ outlook on life reflected the small-town values of the places in which they were raised. Through a grandmother to whom I was close, I got a good taste of how she, and my parents, had lived. I also came to know the advantages of living in villages, towns, and small cities: physical security and the kind of serenity that is almost impossible to find, for more than a few hours at a time, in the large cities and vast metropolitan areas that now dominate the human landscape of America. ellauri100.html on line 303: My intelligence was recognized at an early age, but its use was not much stimulated by my parents or the K-12 schools I attended. Only when I went to college was I “stretched”, and then the stretching came mostly at my initiative (unassigned reading and long, solitary sessions working through academic theories). The stretching — which was episodic during my working career — continues to this day, in the form of blogging on subjects that require research, careful analysis, and self-criticism of what I have produced. Self-criticism is central to my personality (see next) and leaves me open to new ideas (see next after that). Like religion. Next I am thinking of becoming a Trotskyist. ellauri100.html on line 364: {14:5} He who has not given his money in usury, nor accepted bribes against the innocent. He who does these things will be undisturbed for eternity. ellauri100.html on line 433: The idea behind the IAT is that concepts with very closely related (vs. unrelated) mental representations are more easily and quickly responded to as a single unit. For example, if “me” and “sharing” are strongly associated in one’s mind, it should be relatively easy to respond quickly to this pairing by pressing the “E” or “I” key. If “me” and “sharing” are NOT strongly associated, it should be more difficult to respond quickly to this pairing. By comparing reaction times on this test, the IAT gives a relative measure of how strongly associated the two categories (Me, Not Me) are to mental representations of “ethical” and “unethical”. Each participant receives a single score, and your score appears below. ellauri100.html on line 503: The idea behind the IAT is that concepts with very closely related (vs. unrelated) mental representations are more easily and quickly responded to as a single unit. For example, if “me” and “happy” are strongly associated in one’s mind, it should be relatively easy to respond quickly to this pairing by pressing the “E” or “I” key. If “me” and “happy” are NOT strongly associated, it should be more difficult to respond quickly to this pairing. By comparing reaction times on this test, the IAT gives a relative measure of how strongly associated the two categories (Me, Not Me) are to mental representations of “happy” and “sad”. Each participant receives a single score, and your score appears below. ellauri100.html on line 513: The scale is a measure of your attitudes toward crime and punishment. Some of the items reflected a “progressive” and less punitive attitude toward criminals (for example agreeing with the statement that “punishment should be designed to rehabilitate offenders,” and being opposed to the death penalty). Other items reflected a more “traditional” attitude, including a willingness to use traditional forms of punishment, such as shaming or flogging. We grouped these two kinds of items together to give you a “progressive” and a “traditional” score in the first graph below. We call this the “comprehensive” justice scale because research on justice and punishment has usually taken either a liberal or conservative approach. We are trying to examine the broadest possible range of ideas and intuitions about what you think should happen to the offender, and the victim. Disagreements about crime and punishment have long been at the heart of the “culture war.” By linking your responses here to the information you gave us when you registered, or when you took other surveys, we hope to shed light on what kinds of people (not just liberals and conservatives) endorse what kinds of responses to crime, and why. ellauri100.html on line 517: The second graph shows your results from the items on page 2, where we asked about “alternatives to prison.” This page should produce similar results to what you see from Page 1. We expect liberals to favor the more lenient and rehabilitative alternatives, and conservatives to favor the more punitive options. We are trying out various ways of asking these questions to see which format, or combination of formats, produces the best measurement of people’s attitudes. ellauri100.html on line 557: The idea behind the IAT is that concepts with very closely related (vs. unrelated) mental representations are more easily and quickly responded to as a single unit. For example, if “European American” and “good” are strongly associated in one’s mind, it should be relatively easy to respond quickly to this pairing by pressing the “E” or “I” key. If “European American” and “good” are NOT strongly associated, it should be more difficult to respond quickly to this pairing. By comparing reaction times on this test, the IAT gives a relative measure of how strongly associated the two categories (European Americans, African Americans) are to mental representations of “good” and “bad”. Each participant receives a single score, and your score appears below. ellauri100.html on line 565: It should be noted that my slightly positive score probably was influenced by the order in which choices were presented to me. Initially, pleasant concepts were associated with photos of European-Americans. I became used to that association, and so found that it affected my reaction time when I was faced with pairings of pleasant concepts and photos of African-Americans. The bottom line: My slight preference for European-Americans probably is an artifact of test design. ellauri100.html on line 593: Nyt on Seijan syntymäpäivä. Ja må hon leva 3x, uti hundrade år. Enää puuttuu 31. Ruozalaiset huutaa hip hip huraa 4x, se on dubbel svensk lösen. Turkkilaiset kexivät ampua plazareita kunniansoituxena. Ruozalaiset soturit huusi huraata < m.alasax. hurren 'kiiruhtaa vikkelästi'. Vikkelään nyt pojat! Hurry hurry hurry buy my rice and curry! Ryssät < mr. Roslagen huutaa yhä uraata novgorodilaisten viikinkien perässä. Tätä hurrit tuskin enää muistavat, niin kauan ovat kellexineet rauhan oloissa. Ruozalaiset rannikköjääkärit nolostuivat kun yheltä lensi laatta kesken suomalaisten katselmusta. Sadistinen päällikkö pani pojat sukeltamaan kakassa ja hukutti väpelön oxentajan mäntysuopapaljussa. Mäntysuopa on ruozixi grön såpa. Ruozalaisista poliisisarjoista oppii kaikenlaista jännittävää. ellauri100.html on line 676: Kristina alkoi nälviä prerafaeliitteja 1856 runossa "Taiteilijan yxiössä". Sitä alkoi mietityttää nähtyään useita maalauxia samasta mallista (varmaan siitä izestä). Rossettin miälestä taiteilijan idealisoitu näkemys mallin luonteesta alkaa nitistää sen työtä, kunnes jokainen maalaus on vaan saman toistoa. Dinah Roen miälestä Kristina ei tarkottanut niin paljon izeään kuin Dante-veljeä: taiteilija ize asiassa maalaa koko ajan omakuvia. Fair enough. ellauri100.html on line 678: Rusetin kuuluisin kokoelma, Menninkäisten marketti ja muita runoja, ilmestyi 1862, kun se oli 31. Se sai laajaa kiitosta ja teki siitä aikansa toisexi etevimmän NAISrunoilijan (paitzi Elizabeth Käsiasetta). Epäilyttävät homot ja väpelöt Hopkins, Swinburne ja Tennyson kiitti sitä, ja kun Käsiase (Elizabeth Barrett Browning) vihdoin ymmärsi kuolla 1861 se pääsi kalifixi kalifin paikalle. Kokoelman nimiruno on 1 Rusetin parhaiten tunnettuja. Vaikka siinä on nähtävästi kyse 2 siskon huonoista kokemuxista menninkäisten kaa, kriitikot on saaneet selville, että sen voikin tulkita useillakin tavoilla, eli se on moniteholääke, polyvalentti! Se vois olla allegoria kiusaajista (menninkäiset ois niinku Jari Sairasvyön "kiusoja"!) ja pelastavasta salvasta, tai size vois olla kommentaari Viktorian sukupuoliroolista ja naistoiminnsta, tai sit eroottisesta halusta ja yhteiskunnallisesta lunastuxesta (whatever that is). ellauri100.html on line 1320: Sen mallissa oli 3 vaihetta eli faasia. Eka vaihe on toiminnan semiotiikka, jossa vuorostaan on kolme ossaa, eli mitä sadun hahmot puuhaavat (ne nimittäin hakee kamoja kuin muumipelissä - tää on suoraan tota EAT! tematiikkaa), kertomusskeema (missä järjestyxessä ne puuhat kerrotaan, eli suunnitelma, toteutus ja palkintojen jako), ja lähinnä pintaa kertomuxen aliohjelmien kielioppi, jossa määritellään miten hahmot saa ja menettää pelimerkkejä. ellauri100.html on line 1322: Toisessa vaiheessa sillä on tiedollinen semiotiikka (sémiotique cognitive), missä määritellään kuka tietää ja osaa mitäkin. (Tää ois niinku peliteoriassa siirrot ja pelin informaatioa sekä niistä johdetut strategiajoukot.) Niitä varten on joku modaalinen kielioppi. Tulee mieleen vähän mun dialogipelit ja niiden perustana olleet peliteoreettiset toiminnan modaliteetit. Hizi että nekin on lähes kokonaan jo unohtuneet mielestä. ellauri100.html on line 1336: Ja albumissa 50 mainitaan Pico della Mirandolan yhteydessä ihan sivulauseessa Barthesista että se ei pitänyt muovista. Siitä plussaa kyllä Rollolle. ellauri101.html on line 44: Since the publication of The Hero with a Thousand Faces, Campbell's theories have been applied by a wide variety of modern writers and artists. His philosophy has been summarized by his own often repeated phrase: "Follow your bliss." He gained recognition in Hollywood when George Lucas credited Campbell's work as influencing his Star Wars saga. ellauri101.html on line 48: In 1921, Campbell graduated from the Canterbury School in New Milford, Connecticut. While at Dartmouth College he studied biology and mathematics, but decided that he preferred the humanities. He transferred to Columbia University, where he received a Bachelor of Arts degree in English literature in 1925 and a Master of Arts degree in medieval literature in 1927. At Dartmouth he had joined Delta Tau Delta. An accomplished athlete, he received awards in track and field events, and, for a time, was among the fastest half-mile runners in the world. ellauri101.html on line 54: In 1934, Campbell accepted a position as Professor of Literature at Sarah Lawrence College. Sarah Lawrence College is a private liberal arts college in Yonkers, New York. The college models its approach to education after the Oxford/Cambridge system of one-on-one student-faculty tutorials. Sarah Lawrence emphasizes scholarship, particularly in the humanities, performing arts, and writing, and places high value on independent study. Originally a women's college, Sarah Lawrence became coeducational in 1968. ellauri101.html on line 76: nitytribe.com/personality-assessments">Täältä löyty sivusto jossa on nippu erilaisia luonnerysiä. Ne on tosi samankaltasia, joteska kyllä niissä varmasti on vinha perä. Tommosia me apinat ollaan, karkeasti ottaen. ellauri101.html on line 78: Nyt jo unohtuneilla Yhexänkulmioisilla albumissa 17 on oma pursoonallisuustaulukko ja siihen liittyvä quiz, jolla voi paljastaa oman sisäisen sankarinsa pikku etuveitikan. Enneagram is a model of the human psyche which is principally understood and taught as a typology of nine interconnected personality types. Nää on siitä kivat että kunkin tyypin helmasynnit on hyvin mukana. ellauri101.html on line 140: Jne, jne. Mamma Briggs ja tyär Myers on niin nimekkäitä että ne mainitaan nimeltä jopa Pertti Perusinsinööri sarjakuvassa. PHB tarkoittaa "pointy haired boss". Alusta puuttuva neljäs kirjain on varmasti "F". ellauri101.html on line 160: Tässon vielä 1 psykometrinen sivusto: https://openpsychometrics.org. Siellä on tämmönen "Mikä fiktiivinen hahmo olet" testi. Voisko se tuoda kivaa lisäinfoa? Sivun ylläpitäjän miälestä tuloxet siitä on ihan rändömejä. No tushkin sentään! Testin pitkän version mukaan mä muistutan vähiten Frozenin Elsaa, paavia, Tolkienin Samgeetä ja Potterin Dumbledorea. Eniten mä muistutan Moaning Myrtleä (kekäs se oli?), Klonkkua ja Crusty the Clownia. Siis nää on ainoat tarjotuista samis hahmoista joista mä oon edes kuullut. ellauri101.html on line 181: Vanhaa turvallista kristillistä perinnettä ja tietoyhteiskunnan kaupallisia tuulia. 90-luvun tärkein sinituote oli brändi. ellauri101.html on line 185: Polyvalentti on monisidoxinen aine tai monitehoinen sammutusvaahto tai lääke. Toimii joka vaivaan niinkuin Panadol. Ota Panadol ja tee parannus. ellauri101.html on line 243: Tätä aktanttimallia soveltaa joku ämmyrkäinen Pentti Leinon juhlakirjassa tai lähtiäisniteessä Jjari!n sisäiseen sankariin. Kirjoittajaa selvästi vituttaa että Jjarri! on netonnut tällä paskalla huisisti enemmän kuin kirjoittaja (varmaan akateemiseen prekariaattiin kuuluva pätkätyöläinen) koskaan voi odottaa saavansa rojalteja Pentti Leinon juhlakirjaan kovalla vaivalla väsäämästään yritelmästä. ellauri101.html on line 390: Sisäinen sankari. Sisäinen tuli. Väkevä ja tasapainoinen elämä on ulottuvillasi. Myynnin korkeajännitys. Vapaus! Itsensä johtamisen mahdollisuudet. Verkostomarkkinointi. Captam Apoteko. Huomiotalous. Diilin opetukset. Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä. Sisäinen tuli sammuneena pimeällä tähdellä. Nyt on kyllä tosi pimeää. ellauri101.html on line 426: Sairasvyö on kiinnittänyt entistä enemmän huomiota oman yökyvyn turvaamiseen. Hän varaa viikosta kolme päivää levolle ja noudattaa lopun aikaa laiskanpuikeita elämäntapoja. ellauri101.html on line 564: Tuhannet teinit kysyy hermona kaverilta myymälässä: ei kai tää vaan oo kesy? Tavoiteikä kaikilla on noin 17. El Zorron neizykäisen ikä. Niillä on käytettävissä olevaa aikaa ja irtopätäkkää enemmän kuin kellään, ehkä lukuunottamatta upporikkaita. Joilla on liian kiire rikastua lisää. ellauri101.html on line 578: Siinä missä suuria ikäluokkia on sanottu viimeiseksi moderniksi sukupolveksi, joiden elämää on leimannut jatkuva optimismi ja kehitysusko, X-sukupolvea on pidetty ensimmäisenä postmodernina sukupolvena, jonka elämää leimaa pessimismi ja epäluottamus tulevaisuuteen 1990-luvulla monia rock-yhtyeitä jopa leimattiin X-sukupolven edustajiksi ja muun muassa Nirvana-yhtyeen keulahahmoa Kurt Cobainia pidettiin sen äänitorvena. ellauri101.html on line 615: Globally, there is evidence that the average age of pubertal onset among girls has decreased considerably compared to the twentieth century, with implications for their welfare and their future. In addition, adolescents and young adults have higher rates of allergies, higher awareness and diagnoses of mental health problems, and are more likely to be sleep-deprived. In many countries, youths are more likely to have intellectual disabilities and psychiatric disorders than older people. In some European nations, they are facing declining cognitive abilities, especially among the cognitive elites. ellauri101.html on line 617: Around the world, members of Generation Z are spending more time on their electronic devices and less time reading books than before, with implications for their attention span, their vocabulary, and thus their school grades as well as their future in the modern economy. At the same time, reading and writing fan fiction is of vogue worldwide, especially among teenage girls and young women. In Asia, educators in the 2000s and 2010s typically sought out and nourished top students whereas in Western Europe and the United States, the emphasis was on low-performers. In addition, East Asian students consistently earned the top spots in international standardized tests during the 2010s. ellauri101.html on line 628: For comparison, the United Nations estimated that the human population was about 7.8 billion in 2020, up from 2.5 billion in 1950. Roughly three-quarters of all people reside in Africa and Asia in 2020. In fact, most human population growth comes from these two continents, as nations in Europe and the Americas tend to have too few children to replace themselves. ellauri101.html on line 635: The United Nations estimated in mid-2019 that the human population will reach about 9.7 billion by 2050, a downward revision from an older projection to account for the fact that fertility has been falling faster than previously thought in the developing world. The global annual rate of growth has been declining steadily since the late twentieth century, dropping to about one percent in 2019. In fact, by the late 2010s, 83 of the world´s countries had sub-replacement fertility. ellauri101.html on line 637: During the early to mid-2010s, more babies were born to Christian mothers than to those of any other religion in the world, reflecting the fact that Christianity remained the most popular religion in existence. However, it was the Muslims who had a faster rate of growth. About 33% of the world´s babies were born to Christians who made up 31% of the global population between 2010 and 2015, compared to 31% to Muslims, whose share of the human population was 24%. During the same period, the religiously unaffiliated (including atheists and agnostics) made up 16% of the population but gave birth to only 10% of the world´s children. ellauri101.html on line 639: Statistical projections from the United Nations in 2019 suggest that, by 2020, the people of Niger would have a median age of 15.2, Mali 16.3, Chad 16.6, Somalia, Uganda, and Angola all 16.7, the Democratic Republic of the Congo 17.0, Burundi 17.3, Mozambique and Zambia both 17.6. (This means that more than half of their populations were born in the first two decades of the twenty-first century.) Benin, Burundi, Ethiopia, Madagascar, Malawi, Nigeria, Tanzania, Zambia, Yemen, and Timor-Leste had a median age of 17 in 2017. ellauri101.html on line 643: As a result of cultural ideals, government policy, and modern medicine, there have been severe gender imbalances in China and India. According to the United Nations, in 2018, China and India had a combined 50 million of excess males under the age of 20. Such a discrepancy fuels loneliness epidemics, human trafficking (from elsewhere in Asia, such as Cambodia and Vietnam), and prostitution. ellauri101.html on line 651: Many members of Generation Alpha have grown up using smartphones and tablets as part of their childhood entertainment with many being exposed to devices as a soothing distraction or educational aids. Screen time among infants, toddlers, and preschoolers exploded during the 2010s. Some 90% of young children used a handheld electronic device by the age of one; in some cases, children started using them when they were only a few months old. Using smartphones and tablets to access video streaming services such as YouTube Kids and free or reasonably low budget mobile games became a popular form of entertainment for young children. A report by Common Sense media suggested that the amount of time children under nine in the United States spent using mobile devices increased from 15 minutes a day in 2013 to 48 minutes in 2017. Research by the children´s charity Childwise suggested that a majority of British three and four year olds owned an Internet-connected device by 2018. ellauri101.html on line 658: Hyi helvetti. Sama brasseissa ja Intiassa ja Aahrikassa paizi viimexi mainitut tykkää toistaisexi vielä lastenteosta. Nigeriassa keskim. lapsiluku on sama kuin Riskeillä. No on se Charlottekin aika prinsessa. ellauri101.html on line 676: Grunge oli sen Kurt Cobain vainajan juttuja joka lässähti kun Kurre teki seppukun. Seattlen vaihtoehtorokkia. Grunge sai paljon vaikutteista hardcore punkista, heavy metalista ja indie rockista. Grungen tunnusmerkeiksi mainitaan usein kitaran ”likainen” soundi, raskas rummutus ja masennusta ilmentävät sanoitukset, jotka heijastelivat yhdysvaltalaisen ”X-sukupolven” tuntemuksia. Grungen musiikillisina edelläkävijöinä ja esikuvina on pidetty muun muassa Black Sabbathia ja Neil Youngia. ellauri102.html on line 251: Aku Ankka-taiteilija oli päästä syytteeseen ankkamaalauxista. Sen piti vastedes välttää merimiesnuttua rusettia ja seilorilakkia. Nakua ankkaa ei Disney sentään saanut patentoitua, kun sitä ei missään sen tuotteissa saakaan esiintyä, ja niitä on miljoonittan mallixi kaakattamassa pihoilla (vaikkei luonnossa). Mutta ankan sonnustaminen seiloriasuun ylittää selkeästi teoskynnyxen. On se sevverran omaperäistä. ellauri102.html on line 263: Vittuun kaikki merkkikamat sanon mä! Brändijohtajat tuotesuunnittelijat ja markkinoijat pölkylle! Apinakunnan apuharvennus voidaan aloittaa vaikka siitä. ellauri102.html on line 318: Jeffrey Sachs ja Paul Krugman hinkuu vaan lisää hiostamoja. Niiden mielestä just niissä hikiset vinkuintiaanit ja rullaturvat neekerit pääsee eroon uuvuttavasta maanviljelystä elintasohissin nappuloita painamaan. Taitaa äijät olla Israelin poikia. Niille on kolmas maailma täynnä käyttämättömiä filistealaisia. Joo oikeassa olin, Ruozin Akatemian palkizemia kusipäitä kuten Bob Zimmermann. Vetäkää vaan työlaisnaisten kusikassit päähänne ja tukehtukaa sinne, miljardöörien kumihanskat, liikemiesvainukoirat. Ruozi on erilainen kuin muut pohjoismaat, sanoo Mengele, se on pikku-Amerikka. Sixi siellä kuolee niin helvetisti matuköyhimyxiä. Loppuunkäytettyä apinamateriaalia. ellauri102.html on line 322: Krugman was born to a Russian Jewish family, the son of Anita and David Krugman. In 1922, his paternal grandparents immigrated to the United States from Brest, Belarus, at that time a part of Poland. ellauri102.html on line 336: Siis tätä on jo jauhettu vuosikymmenien ajan ja tuloxet on näkyvissä. Koronan avulla saadaan loputkin nurkissa nuohoajat kotitoimistoihin. Mezätalossa tehdään tilajärjestelyjä. Mun ja Andrewn huoneista tulee 6 hengen koppeja. Elämäntapaintiaanit razastaa aavaa preeriaa. ellauri102.html on line 347: "Yrittäjät", "myyntikumppanit" ja "partnerit" oottaa passissa milloin oisi pätkätyötä jaossa. Johtoporsas tienaa 30 miljoonaa osaketta ja laahus kokee että se VOISI ansaita, mikä on kiva koska toivo pitää liitot loitolla ja palkat pieninä. Taas sama mekanismi, se American Fucking Dream, joka toimii kristinuskossa. Demokratia ja vapaus. Usko toivo rakkaus. Haestakeepa kuulkaa paska. Että mä inhoon unelmia. ellauri102.html on line 368: Johtamisguru Tom Petersin tuorein idea (siis ysärillä) oli, että "Brändi olet sinä." Henkilön on brändinirvanaan päästäkseen luovuttava palkkatyöntekijän univormustaan. Jos aiomme menestyä uudessa taloudessa, meidän on tehtävä itsestämme brändi. Voimme odottaa menestystä työmarkkinoilla vasta sitten, kun kehitymme konsulteiksi ja palveluntarjoajixi. Määritämme oman brändimme arvon ja vuokraamme itseämme valittuihin projekteihin, jotka kartuttavat "kerskailuportfoliotamme". Peters kirjoittaa: "Kutsun tätä lähestymistapaa nimellä Minä Oy. Jokainen on oman ammatillisia palveluja tarjoavan yrityksensä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja." Johtamisguru Faith Popcorn, joka nousi pinnalle vuonna 1991 julkaistun bestsellerinsä The Popcorn Report myötä, suosittelee jopa nimen muuttamista, jotta se "sopii" paremmin huolellisesti suunniteltuun ja markkinoituun brändi-imagoon. Hän on itsekin vaihtanut nimensä - hänen nimensä oli ennen Faith Plotkin. ellauri102.html on line 370: Popcornia ja Petersiä tärkeämpi minä-brändin sanansaattaja on kuitenkin Daniel H. Pink (ent. Prick). Hän on huomannut tilapäisen työn, alihankintasopimusten ja itsensä työllistämisen yleistymisen ja puhuu 'vapaiden agenttien maasta". Pink kirjoitti kirjaa nimeltä Free Agent Nation ja on ylpeä tästä uudesta isänmaastaan. Hän jätti arvostetun työpaikkansa Al Goren puhemyllynä. Hänen kaltaisensa kuikelot ovat markkinointikonsultteja, copywritereitä, headhuntereita ja ohjelmistosuunnittelijoita, jotka kokeilevat 🧘‍♂️ jooga-asentoja verkotetuissa kotitoimistoissa. Sisäileviä sankareita kuten "Jjarrii!" Headhuntteri oli epämiellyttävä lankoni Iso-Masa, ennenkuin sen päässä naxahti. Ja se pikkiriikkinen suonikohjuinen AHDH oli konsultti, se joka pyöri perskärpäsenä mun kimpussa Kouvolan aikoina. "Nimeä ei löydy", sanoo päänsisäinen Contacts-ohjelma. Ne oli narsisteja kumpikin. ellauri102.html on line 372: Ei vittu narsismista on tullut hyve! Se ei ole luonnevika enää vaan sen puute on! 😃 Naimi myöntää reilusti että se ize on bestsellerejä suoltavana friilänsärinä justiinsa tollainen kermapursopylly, varmaan narsistikin jos sen pintaa vähän raaputtaisi. Mutta jokaista menestyvää "Minä Oy"tä kohden on miljoonittain säälittäviä "Tmi Mä" putiikkeja jotka käy siivoomassa näille kusipäille, leikkaa niiden kynsiä tai pesee niiden autoja jonkun vuokrafirman orjana. ellauri102.html on line 536: cpavar den ja rimamátnimydes tnita Ma ellauri105.html on line 34: Ei paska punniten parane. ellauri105.html on line 79: merkki. Nauru kuului rämäyttää kun mainittiin naiminen tai juominen, tai kun toiselta potilaalta petti pokka. Sitä sattui. Joskus hulluus valtasi "miehen" niin ettei hän muistanut koko pokkaa, tai ei välittänyt. ellauri105.html on line 337: 40. Vieläpä he lähettivät sanan miehille, jotka tulivat kaukaa: katso, ne tulivat siinä samassa, kun sana oli lähetetty, nuo, joita varten sinä peseydyit ja maalasit silmäluomesi ja panit päällesi korut. ellauri105.html on line 448: Ulf Kristersson (M) kallar det nya migrationssamarbetet mellan M, SD, KD och L är ett ”stort steg”. De slopar bland annat förslaget om en ny humanitär skyddsgrund, som exempelvis möjliggör att de som omfattas av den så kallade gymnasielagen kan få stanna i Sverige. ellauri105.html on line 449: – Det första gemensamma utspelet mellan de här fyra partierna valde man SD:s hjärtefråga, och att begränsa människors möjligheter att söka asyl i Sverige, genom att begränsa den humanitära skyddsgrunden och rätten till familjeåterförening. Det handlar inte om att hela tjocka släkten ska komma hit, säger C-ledaren. ellauri105.html on line 467: Historiaentusiastit kisaavat siitä mikä on julmin koskaan sota-ase. Oliko se ryssien räjähtävä lelu? Oliko se jenkkien räjähtävä humanitaarinen ruoka-annos? ellauri105.html on line 471: Naurettavaa höpinää. Jolpit herkuttelee ruumiilla, kukin äänestää oman tiimin puolesta. What right did the Soviet Union to tolerate the United States´ existence? Joku nainen sanoi järkevästi että ne on kaikki yhtä julmia koska niiden tarkoitus on tappaa toisia. ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille. ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44 ellauri106.html on line 35: Some consider his best novel, My Life as a Man. He was awarded the 2010 National Humanities Medal by President Barack Obama at the White House in 2011. He died of congestive heart failure on May 22, 2018, at age 85. True — he never won the Nobel Prize for literature. D´oh. ellauri106.html on line 65: Philip Roth was the younger of the 2 boys of Herman Roth (1901–1989) and his wife Bess, nee Finkel (1904–1981). Both parents were assimilated American Jews of the second generation of immigrants. The maternal grandparents came from the area around Kiev, the Yiddish-speaking paternal grandparents, Sender and Bertha Roth, from Koslow in Galicia. Sender Roth had trained as a rabbi in Galicia and worked in a hat factory in Newark. Herman Roth, the middle of seven children and the first child in the United States, first worked in a factory after eight years of schooling, then became an insurance agent selling door-to-door life insurance. By his retirement he made it to the district director of Metropolitan Life. Philip Roth's brother, Sanford (Sandy) Roth (1927–2009), who was four years older than him, studied art at the Pratt Institute, became vice-president of the advertising agency Ogilvy & Mather in Chicago and made a name for himself as a painter after his "early retirement". ellauri106.html on line 67: In October 1956, Philip Roth met the secretary Margaret Martinson Williams in Chicago, whom he married in February 1959. The divorced mother of two children of completely different social origins, who was four years older than him, initially gave Roth the feeling of both a challenge and a liberation. Later, however, the problems and arguments in their relationship increased, which the writer dealt with in retrospect in works such as When She Was Good ( Lucy Nelson or Die Moral, 1967) or My Life As a Man (Mein Leben als Mann, 1974). In his autobiography The Facts (The Facts, 1988) Margaret even advanced as Josie Jensen to the “counter-self”, to the “arch enemy and nemesis ” of the author. The couple separated in 1963, but Margaret Roth refused to consent to a divorce. Five years later she died in a car accident. ellauri106.html on line 78: In the American trilogy, the resurrected alter ego Zuckerman discovers the true identities of the protagonists of a sports idol in American Pastoral ( American Idyll, 1997), a radio star in I Married a Communist ( My Man, the Communist, 1998) and a professor emeritus in The Human Stain ( The Human Blemish, 2000) against the backdrop of changing American eras. American Pastoral was awarded the Pulitzer Prize in 1998 and is considered "a remarkable example of a literary interpretation of the descent of the initially so confident [American] post-war white society into the depths of uncertainty" as a result of the Vietnam War . ellauri106.html on line 90: The rudeness is not only a source of stylistic energy, but also a fundamental moral position, an attack on the state of inhumanity disguised as niceness, as Nathan Zuckerman puts it in The Anatomy Lesson. Roth is thus directed against the social forces of obedience, prohibition and oppression, essential components of mature adulthood, which is why Posnock recognizes an “art of immaturity” in which Roth disregards cultural barriers and abandons himself completely to aesthetic pleasure, in the style of a Cervantes 'or Nabokovs . ellauri106.html on line 126: A committed atheist, Philip Roth feared only one form of posthumous punishment: being trapped for all eternity in a hostile biography. In 2007, Roth, echoing a similar quip from Oscar Wilde, said, “Biography gives a new dimension of terror to dying.” Roth’s had already been the subject of a harsh and unforgiving portrait in Leaving a Doll’s House (1996), the memoirs of his former wife, the actor Claire Bloom. As John Updike noted in The New York Review of Books, “Claire Bloom, as the wronged ex-wife of Philip Roth, shows him to have been, as their marriage rapidly unraveled, neurasthenic to the point of hospitalization, adulterous, callously selfish, and financially vindictive.” This crisp summary ended Roth’s friendship with Updike, even after Updike made clear he was recapping Bloom’s book and not affirming its accuracy. ellauri106.html on line 132: Tässä pöyristyttää eniten miten Phillu-Rothilla ei ollut minkään valtakunnan izetuntemusta, sen mielestä se oli koko ajan synnitön (joitain ihan pikkuvirheitä lukuunottamatta) ja muut vaan ilkeitä ja väärässä. Se on psykopaatin taudinkuva. ellauri106.html on line 134: Phillu rakastui äitiinsä jo kouluiässä, se näytti siitä Mrs. Chiang kai-shekiltä, tarkoitaen siis Soong Mei-lingiä (alla). Sen omat vaimot oli kaikki Mrs. Philip Rotheja, paizi milloin unohtivat kävelypuvun ja lähtivät ilman lupaa sooloilemaan. Siinä vaiheessa Phillu karisti ne äkäseen. 1947 pikku turbojalka oli mustasukkainen Sandy-veljelle intissä, kun äiti itkeskeli sitä eikä turboa kun Frank Sinatra veisasi Mamselleä (alla). Sandy/Sherman oli muusikko ja klovni joka matki mainiosti Luther "Bojangles" Robinsonia, tapdancing ihmettä joka pääsi esiintymään eka kerran soolona, ilman valkoista esiliinaa Shirley Templen leffasssa. Muut mustat sanoi sitä setä Tomixi. Se kuoli pennittömänä ja sen hautajaiset maxoi Ed Sullivan. (Kekähän sekin oli, täytyy joskus kazoa.) Oli Lvovin juutalaiset meinootten aika hyvin integroituneet jenkkimeininkiin. Bojangles tarkoittaa riitapukari. Oikea Sandy oli piirtäjä ja mainosmies. ellauri106.html on line 179: Today the lengthy obituaries are all laudatory. Tomorrow or the next day I can safely predict that the backlash will begin with harshly critical essays. Leading the way will be Feminists critics who will denounce the whole cabal of elite white men as the custodians of the literary cannon. More pointedly they will charge Roth with toxic masculinity and misogyny and will come loaded for bear with plenty of quotes from his work. They will also have the example and testimony of his two ex-wives, both of whom showed up thinly disguised in his novels—a Margaret Martinson in When She Was Good and actress Clare Bloom in I Married a Communist. Bloom penned her own bitter exposé of their 14-year-long relationship and four year marriage in he memoir Leaving the Doll’s House. ellauri106.html on line 276: Second wife Claire Bloom had a daughter, Anna Steiger, from her marriage to American actor Rod Steiger. In all likelihood, Philip Roth was as sterile as a band-aid. In other words, he was barren useless unproductive infertile sanitary antiseptic aseptic unfruitful sterilized disinfected hygienic arid uncontaminated needy untouched fruitless useless unpolluted uninspired boring futile pointless unimaginative unfertile germ-free impotent pure unprofitable childless rich vain trivial invalid effete ineffectual infecund uninfected lifeless inert bootless ellauri106.html on line 386: A committed atheist, Philip Roth feared only one form of posthumous punishment: being trapped for all eternity in a hostile biography. In 2007, Roth, echoing a similar quip from Oscar Wilde, said, “Biography gives a new dimension of terror to dying.” Roth’s had already been the subject of a harsh and unforgiving portrait in Leaving a Doll’s House (1996), the memoirs of his former wife, the actor Claire Bloom. As John Updike noted in The New York Review of Books, “Claire Bloom, as the wronged ex-wife of Philip Roth, shows him to have been, as their marriage rapidly unraveled, neurasthenic to the point of hospitalization, adulterous, callously selfish, and financially vindictive.” This crisp summary ended Roth’s friendship with Updike, even after Updike made clear he was recapping Bloom’s book and not affirming its accuracy. ellauri106.html on line 413: Religion may have given most of these bloodthirsty episodes a badge. It frequently provided a cohesive force, just as human ideas about nationhood and race still do - but it was hardly ever the underlying cause. Admittedly, while organised religion has frequently sanctioned and even blessed such conflicts, giving them some sense of purpose, it has rarely initiated them. ellauri106.html on line 440: As a result, like Leo Tolstoy’s The Death of Ivan Ilych(1886), a retelling of Ivan Ilych’s life that Roth mentions and a work that marks Tolstoy’s return to Christianity of a certain sort, American Pastoral is Roth’s return to Judaism — but also only of a sort. Without Jehovah for starters. Tolstoy was banned from Orthodox Church in 1901 for his anarcho-pacifism. ellauri106.html on line 527: “Comically agnostic,” an apt description, I think, of much of Roth’s later work. With all of history suddenly exposed as fictional constructs, artists were freed to interrogate it with impunity, making it the stuff of parodic play. ellauri106.html on line 543: ... Her parents (Clairen kai) were simple people in the grips of a pipe dream that they could not begin to articulate or rationally defend but for which they were zealously willing to sacrifice friends, relatives, business, the good will of neighbors, even their own sanity, even their children’s sanity.... ellauri106.html on line 546: Battle for advantage, struggle for survival. Helskutinmoinen konservendose, taantumuxen äänitorvi! Just tollaset jutkut lähti lipettiin Ukrainasta myymään lumppujaan sinne missä kauppa käy kuin siimaa. Jenkkikriitikko lepyttelee antikommunisteja ennenkuin ampuu täyslaidallisen #metoo-tykillä: ellauri106.html on line 582: Phillu oli kylmän matelijan näköinen. Oikeassa oli, se oli kammottava. Woodyallenluokan pedofiili joka bylsi puolisonsa lasta. Kumma muuten ettei toi woodyallenismi tule missään mainituxi Phillun syntiluettelossa, vaikka luulisi, oli se sevverran ruma veto, pedofilialla ihan tieten tahtoen aikaansaatu kuolemantuottamus ellei murha. ellauri106.html on line 586: Tää Lakmé tarinakin on Margaretin (Gerald), Phillun (Lakmé) ja Herman-isän toisinto. Phillun isä Herman jakoi Phillun muka autografisia niteitä omalla nimikirjoituxella. Se ei tykännyt pojan julkeudesta mutta kyllä sen julkisuudesta. You can´t have just one without the other, you must have both. ellauri106.html on line 599: Phillu myöntää izekin että Lydian ja Naatanin tarina kuulostaa kexityltä. Mixi niin upea jutku nuorimies tuhoaisi elämänsä tollasen shixan jalkovälissä, josta se ei edes pidä? No se ei viizi mainita hyviä hetkiä, joissa jutkujolppi sai vapaasti keekoilla, keikailla ja kukkoilla blondille shixalle, joka palvoi jokaista sen huulilta vuotavaa sanallista hunajan pisaraa. Niitä hetkiä ei maxa vaivaa mainita, koska niillä ei ole moraalista sisältöä. Mitä VITUN moraalista sisältöä? Ai koska niillä oli tollasta vaan tavista kivaa yhdessä? Sellaista ei lasketa, koska se ei vie wannabe snobia hitustakaan eteenpäin, kuten Lea tapasi sanoa. Egoistille moraali on yhden hengen peliä, pyrkyryyteen tarvittavaa Roope Ankkamaista uutteruutta pihiyttä ja izekuria. ellauri106.html on line 604: Vilt som blir påkört av tågen blir liggande längs banvallarna, där de lockar till sig andra djur som sedan också blir påkörda. På åtta år har minst 618 örnar körts på och nu varnar forskare och ornitologer. ellauri106.html on line 605: – Vi har jobbat med Trafikverket kring detta i 20 år, men det händer ju inget, säger ornitologen PO Nilsson. ellauri106.html on line 617: Kuten mainittiin jo albumissa 55, Amerikan 45. presidentti Donald Trump pyrki ikuistamaan punakeltaisen naamansa lakota-intiaanien pyhän vuoren kylkeen. Parempi loppusijoituspaikka olis ollut 20. vuosisadan toxisen maskuliinisuuden Mount Rushmore: Saul Bellow, Norman Mailer, John Updike ja Philip Roth. ellauri106.html on line 640: No kazottiin American Pastoralista 2016 tehty filmi, joka oli kuten kirjakin aivan vitun epäreilu naisille ja vasemmistonuorille. Shixa nainen oli läpeensä konna (eikä vanhentunut koko aikana) ja arjalaisen näköinen viivasuinen Swede jutku synnitön, pikku pedofiliakin painettiin villaisella. Tämmönen meni 2016 vanhoilliseen yleisöön kuin häkä: nekrut oli taas alkaneet räyhätä poliiseille ja tyhmät nuoret änkyttämättömän mutta autistisen Gretan joholla puhuu jostain typerästä kasvihuoneilmiöstä. Onnex onnex sentään Trump oli justiinsa päässyt vallankahvaan eikä joku demokraatti neekeri. Helvatti amerikkalaiset on amerikkalaisia vaikka ne voissa paistaisi. Vie jutku jenkkeihin, tuo jutku jenkeistä, jutku se on sieltä tultuaankin. ellauri106.html on line 666: Si bene quid memini, causae sunt quinque bibendi: Hospitis adventus, praesens sitis atque futura, Aut vini bonitas, aut quaelibet altera causa. ellauri106.html on line 705: Erittäin hyvää kuvausta ilkeän izekkään ja kylmän narsistin mielenmaisemasta. Näitä maailmankirjallisuudessa piisaa roppakaupalla, äskenmainittujen lisäsi mm. Vaakku, Sillanpää, Hannu Mäkelä, Juhani Peltonen, Hotakainen, Jari Pervo, Sofi Oxanen, Wallu, Nipsu, Sale, Goethe ja Céline. Vain muutamia mainitaxemme. ellauri107.html on line 171: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement in the witch hunt. He entered Bowdoin College in 1821, was elected to Phi Beta Kappa in 1824, and graduated in 1825. He published his first work in 1828, the novel Fanshawe; he later tried to suppress it, feeling that it was not equal to the standard of his later work.[2] He published several short stories in periodicals, which he collected in 1837 as Twice-Told Tales. The next year, he became engaged to Sophia Peabody. He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860. Hawthorne died on May 19, 1864, and was survived by his wife and their three children. ellauri107.html on line 173: Much of Hawthorne's writing centers on New England, many works featuring moral metaphors with an anti-Puritan inspiration. His fiction works are considered part of the Romantic movement and, more specifically, dark romanticism. His themes often center on the inherent evil and sin of humanity, and his works often have moral messages and deep psychological complexity. His published works include novels, short stories, and a biography of his college friend Franklin Pierce, the 14th President of the United States. ellauri107.html on line 179: The zenith of [Hawthorne and Melville’s] relationship was reached . . . when Moby-Dick was published in middle November of 1851 and was dedicated to Hawthorne [“To Nathaniel Hawthorne: In token of my admiration for his genius”]. Hawthorne’s letter to Melville [at the time], like most of those to his friend, has not been preserved, but Melville’s answer on November 17 . . . speaks of the effect Hawthorne’s letter had upon him, in terms characteristic of his impassioned utterances: ellauri107.html on line 181: I felt pantheist then—your heart beat in my ribs and mine in yours, and both in God’s. . . . Whence come you, Hawthorne? By what right do you drink from my flagon of life? And when I put it to my lips—lo, they are yours and not mine. . . . Hence this infinite fraternity of feeling. . . . Ah! It’s a long stage, and no inn in sight, and night coming, and the body cold. But with you for a passenger, I am content and can be happy. . . . ellauri107.html on line 218: The major occurrence in Melville’s life . . . during the writing of Moby-Dick was the growing friendship with Nathaniel Hawthorne . . . . We are reminded that throughout the fall and winter of 1850, and summer of 1851, Hawthorne and Melville were visiting and writing to each other. . Hawthorne encapsulating their conversation [of August 1, 1851] by writing in his journal: “Melville and I had a talk about time and eternity, things of this world and of the next, and books, and publishers, and all possible and impossible matters, that lasted pretty deep into the night . . . .” ellauri107.html on line 250: Billy is first the victim of Claggart’s closet, one with similarities to the Roy Cohn and J. Edgar Hoover kinds that project self-loathing onto their targets. Vere’s condition, on the other hand, while containing degrees of benevolence, ultimately emerges as more deadly than Claggart’s. Associating his heart with his hated feminine side, Vere crushes down his capacity for love and compassion with a thoroughly brutal, Night-of-the-Long-Knives sort of intolerance. He, who would never have initiated Billy’s demise, will not permit his own ardor to soften his inflexible judgment, as that would evidently equate with irresolution and weakness. After all, he might rationalize, he is the Captain and the Captain has an image to uphold – right? Forget justice; forget humane treatment; maintaining machismo holds precedence over all! And the tragic result: mindless, meaningless, totally unnecessary suffering and loss on the altar of nothing less than evil itself! ellauri107.html on line 300: Bill Gatesin vaimo Melinda ottaa siitä eron ja puolet Microsoftista. Bill jäi kiinni rysän päältä Epsteinin tyttökaupasta. Siihenkö loppuu Melinda ja Bill Gates-säätiön luonnonpilaajien charity? Täytyy toivoa. Bill möi Aahrikan neekereille korzuja ja suunnitteli taivaan pimentämistä rikkipilvillä. Toivottavasti se päätyy Pepun rikinkatkuiseen Gehennaan. Ironisen amerikanjuutalaisen romaanikirjailijan kanssa sen sauva kädessä paimentamaan vuohia. ellauri107.html on line 312: Pepun jorina tässä kohtaa on aivan perinteistä setämiesulinaa, ize asiassa sitä kaikista säälittävintä laatua, missä sekundahopeaselät uikuttaa kun ne ei pysty pitämään naaraitansa mieleisessä kurissa. Aivan samanlaisia ovat esim. Grels Teir, Hotakainen, Pervo, Jussi Peltonen, Milan Kundera, Hannu Mäkelä, vaan muutamia mainitaxeni. Niin ja se outo Juhana Brander tietysti. ellauri107.html on line 344: Rothin kantavia teemoja on EAT! FUCK! KILL! Viimeximainittu pakottaa hyväksymän ihmiselämän rajallisuuden. Mitä jää jäljelle? Halu jättää jälki (tai edes tahra) omasta ainutkertaisesta elämästään kanssaihmisten keskelle. No Philip kyllä jätti paljn tahroja, mm. äitykän jääkaapin oveen. Mistä lähtien uhmakkuus on jaloa? Philip Roth on kuollut, allekirjoitus Jehova. ellauri107.html on line 425: Babbitt-baiting became an irritant to American businessmen, Rotarians, and the like, who began defending the Babbitts of the U.S. by way of radio and magazine journalism. They emphasized the virtues of community organizations and the positive contributions that industrial cities have made to American society. ellauri107.html on line 438: Myra Babbitt—Mrs. George F. Babbitt—was definitely mature. She had creases from the corners of her mouth to the bottom of her chin, and her plump neck bagged. But the thing that marked her as having passed the line was that she no longer had reticences before her husband, and no longer worried about not having reticences. She was in a petticoat now, and corsets which bulged, and unaware of being seen in bulgy corsets. She had become so dully habituated to married life that in her full matronliness she was as sexless as an anemic nun. She was a good woman, a kind woman, a diligent woman, but no one, save perhaps Tinka her ten-year-old, was at all interested in her or entirely aware that she was alive. ellauri107.html on line 469: He had, with indignation at the criticism of Zenith, skimmed through a report in which the notorious pessimist Seneca Doane, the radical lawyer, asserted that to throw boys and young girls into a bull-pen crammed with men suffering from syphilis, delirium tremens, and insanity was not the perfect way of educating them. He had controverted the report by growling, “Folks that think a jail ought to be a bloomin' Hotel Thornleigh make me sick. If people don't like a jail, let 'em behave 'emselves and keep out of it. Besides, these reform cranks always exaggerate.” That was the beginning and quite completely the end of his investigations into Zenith's charities and corrections; and as to the “vice districts” he brightly expressed it, “Those are things that no decent man monkeys with. Besides, smatter fact, I'll tell you confidentially: it's a protection to our daughters and to decent women to have a district where tough nuts can raise cain. Keeps 'em away from our own homes.” ellauri107.html on line 487: They grinned and went into the Neronian washroom, where a line of men bent over the bowls inset along a prodigious slab of marble as in religious prostration before their own images in the massy mirror. Voices thick, satisfied, authoritative, hurtled along the marble walls, bounded from the ceiling of lavender-bordered milky tiles, while the lords of the city, the barons of insurance and law and fertilizers and motor tires, laid down the law for Zenith; announced that the day was warm-indeed, indisputably of spring; that wages were too high and the interest on mortgages too low; that Babe Ruth, the eminent player of baseball, was a noble man; and that “those two nuts at the Climax Vaudeville Theater this week certainly are a slick pair of actors.” ellauri107.html on line 496: “Good Lord, I don't know what 'rights' a man has! And I don't know the solution of boredom. If I did, I'd be the one philosopher that had the cure for living. But I do know that about ten times as many people find their lives dull, and unnecessarily dull, as ever admit it; and I do believe that if we busted out and admitted it sometimes, instead of being nice and patient and loyal for sixty years, and then nice and patient and dead for the rest of eternity, why, maybe, possibly, we might make life more fun.” ellauri107.html on line 501: “Look here, Stan; let's get this clear. You've got an idea somehow that it's you that do all the selling. Where d' you get that stuff? Where d' you think you'd be if it wasn't for our capital behind you, and our lists of properties, and all the prospects we find for you? All you got to do is follow up our tips and close the deal. The hall-porter could sell Babbitt-Thompson listings! You say you're engaged to a girl, but have to put in your evenings chasing after buyers. Well, why the devil shouldn't you? What do you want to do? Sit around holding her hand? Let me tell you, Stan, if your girl is worth her salt, she'll be glad to know you're out hustling, making some money to furnish the home-nest, instead of doing the lovey-dovey. The kind of fellow that kicks about working overtime, that wants to spend his evenings reading trashy novels or spooning and exchanging a lot of nonsense and foolishness with some girl, he ain't the kind of upstanding, energetic young man, with a future—and with Vision!—that we want here. How about it? What's your Ideal, anyway? Do you want to make money and be a responsible member of the community, or do you want to be a loafer, with no Inspiration or Pep?” ellauri107.html on line 505: This advance in civilization could be carried too far, Babbitt perceived. Noel Ryland, sales-manager of the Zeeco, was a frivolous graduate of Princeton, while Babbitt was a sound and standard ware from that great department-store, the State University. Ryland wore spats, he wrote long letters about City Planning and Community Singing, and, though he was a Booster, he was known to carry in his pocket small volumes of poetry in a foreign language. All this was going too far. Henry Thompson was the extreme of insularity, and Noel Ryland the extreme of frogginess, while between them, supporting the state, defending the evangelical churches and domestic brightness and sound business, were Babbitt and his friends. ellauri107.html on line 513: Babbitt looked up irritably from the comic strips in the Evening Advocate. They composed his favorite literature and art, these illustrated chronicles in which Mr. Mutt hit Mr. Jeff with a rotten egg, and Mother corrected Father's vulgarisms by means of a rolling-pin. With the solemn face of a devotee, breathing heavily through his open mouth, he plodded nightly through every picture, and during the rite he detested interruptions. Furthermore, he felt that on the subject of Shakespeare he wasn't really an authority. Neither the Advocate-Times, the Evening Advocate, nor the Bulletin of the Zenith Chamber of Commerce had ever had an editorial on the matter, and until one of them had spoken he found it hard to form an original opinion. But even at risk of floundering in strange bogs, he could not keep out of an open controversy. ellauri107.html on line 621: Puritaanit oli tiukkoja, mutta oli niilläkin hyvät puolensa. ellauri107.html on line 623: "Älä unohda että olit nuoruuteni rakkaus ja elämäni tärkein ilo, rakastetuin ja arvollisin maallisesta lohdustani. Sen rakkauden syy on enemmän sisäinen hyvyytesi kuin ulkonaiset hyveesi, vaikka jälkimmäisetkin ovat monet. Jumala tietää, sinä tiedät ja minä voin sen sanoa, että meidän yhteytemme oli sallimuxen työtä, ja jumalan kuva toisissamme eniten meitä veti toisiemme puoleen." ellauri108.html on line 92: Rastas are monotheists, worshipping a singular God whom they call Jah. The term "Jah" is a shortened version of "Jehovah", the name of God in English translations of the Old Testament. Rastafari holds strongly to the immanence of this divinity; as well as regarding Jah as a deity, Rastas believe that Jah is inherent within each individual. This belief is reflected in the aphorism, often cited by Rastas, that "God is man and man is God", and Rastas speak of "knowing" Jah, in the biblical sense, rather than simply "believing" in him. In seeking to narrow the distance between humanity and divinity, Rastafari embraces mysticism. ellauri108.html on line 94: Jesus is an important figure in Rastafari. However, practitioners reject the traditional Christian view of Jesus, particularly the depiction of him as a white European, believing that this is a perversion of the truth. They believe that Jesus was a black African, and that the white Jesus was a false god. Many Rastas regard Christianity as the creation of the white man; they treat it with suspicion out of the view that the oppressors (white Europeans) and the oppressed (black Africans) cannot share the same God. Many Rastas take the view that the God worshipped by most white Christians is actually the Devil, and a recurring claim among Rastas is that the Pope is Satan or the Antichrist. Rastas therefore often view Christian preachers as deceivers and regard Christianity as being guilty of furthering the oppression of the African diaspora, frequently referring to it as having perpetrated "mental enslavement". ellauri108.html on line 98: From its origins, Rastafari was intrinsically linked with Haile Selassie, the Emperor of Ethiopia from 1930 to 1974. He remains the central figure in Rastafari ideology, and although all Rastas hold him in esteem, precise interpretations of his identity differ. Understandings of how Haile Selassie relates to Jesus vary among Rastas. Many, although not all, believe that the Ethiopian monarch was the Second Coming of Jesus, legitimising this by reference to their interpretation of the nineteenth chapter of the Book of Revelation. By viewing Haile Selassie as Jesus, these Rastas also regard him as the messiah prophesied in the Old Testament, the manifestation of God in human form, and "the living God". Some perceive him as part of a Trinity, alongside God as Creator and the Holy Spirit, the latter referred to as "the Breath within the temple". Rastas who view Haile Selassie as Jesus argue that both were descendants from the royal line of the Biblical king David, while Rastas also emphasise the fact that the Makonnen dynasty, of which Haile Selassie was a member, claimed descent from the Biblical figures Solomon and the Queen of Sheba. ellauri108.html on line 104: While he was emperor, many Jamaican Rastas professed the belief that Haile Selassie would never die. The 1974 overthrow of Haile Selassie by the military Derg and his subsequent death in 1975 resulted in a crisis of faith for many practitioners. Some left the movement altogether. Others remained, and developed new strategies for dealing with the news. Some Rastas believed that Selassie did not really die and that claims to the contrary were Western misinformation. To bolster their argument, they pointed to the fact that no corpse had been produced; in reality, Haile Selassie's body had been buried beneath his palace, remaining undiscovered there until 1992. Another perspective within Rastafari acknowledged that Haile Selassie's body had perished, but claimed that his inner essence survived as a spiritual force. A third response within the Rastafari community was that Selassie's death was inconsequential as he had only been a "personification" of Jah rather than Jah himself. ellauri108.html on line 121: In portraying Africa as their "Promised Land", Rastas reflect their desire to escape what they perceive as the domination and degradation that they experience in Babylon. During the first three decades of the Rastafari movement, it placed strong emphasis on the need for the African diaspora to be repatriated to Africa. To this end, various Rastas lobbied the Jamaican government and United Nations to oversee this resettlement process. Other Rastas organised their own transportation to the African continent. Critics of the movement have argued that the migration of the entire African diaspora to Africa is implausible, particularly as no African country would welcome this. ellauri108.html on line 125: Rastafari is a millenarian movement, espousing the idea that the present age will come to an apocalyptic end. Many practitioners believe that on this Day of Judgement, Babylon will be overthrown, with Rastas being the chosen few who survive the upheaval. With Babylon destroyed, Rastas believe that humanity will be ushered into a "new age". This is conceived as being a millennium of peace, justice, and happiness in which the righteous shall live in Africa, now a paradise. In the 1980s, many Rastas believed that the Day of Judgment would happen around the year 2000. A view then common in the Rasta community was that the world's white people would wipe themselves out through nuclear war, with black Africans then ruling the world, something that they argued was prophesied in the Book of Daniel. ellauri108.html on line 137: Rasta women usually wear clothing that covers their head and hides their body contours. Trousers are usually avoided, in favour of long skirts. Women are expected to cover their head while praying, and in some Rasta groups this is expected of them whenever in public. Rasta discourse insists this female dress code is necessary to prevent women attracting men and presents it as an antidote to the sexual objectification of women in Babylon. Rasta men are permitted to wear whatever they choose. Although men and women took part alongside each other in early Rasta rituals, from the late 1940s and 1950s the Rasta community increasingly encouraged gender segregation for ceremonies. This was legitimised with the explanation that women were impure through menstruation and that their presence at the ceremonies would distract male participants. ellauri108.html on line 143: Rastas refer to their cultural and religious practices as "livity". Rastafari does not place emphasis on hierarchical structures. It has no professional priesthood, with Rastas believing that there is no need for a priest to act as mediator between the worshipper and divinity. It nevertheless has "elders", an honorific title bestowed upon those with a good reputation among the community. Although respected figures, they do not necessarily have administrative functions or responsibilities. When they do oversee ritual meetings, they are often responsible for helping to interpret current events in terms of Biblical scripture. Elders often communicate with each other through a network to plan movement events and form strategies. ellauri108.html on line 152: Nyabinghi Issemblies typically take place in rural areas, being situated in the open air or in temporary structures—known as "temples" or "tabernacles"—specifically constructed for the purpose. Any elder seeking to sponsor a Nyabinghi Issembly must have approval from other elders and requires the adequate resources to organise such an event. The assembly usually lasts between three and seven days. During the daytime, attendees engage in food preparation, ganja smoking, and reasoning, while at night they focus on drumming and dancing around bonfires. Nyabinghi Issemblies often attract Rastas from a wide area, including from different countries. They establish and maintain a sense of solidarity among the Rasta community and cultivate a feeling of collective belonging. Unlike in many other religions, rites of passage play no role in Rastafari; on death, various Rastas have been given Christian funerals by their relatives, as there are no established Rasta funeral rites. ellauri108.html on line 156: In Rastafari, cannabis is considered a sacrament. Rastas argue that the use of ganja is promoted in the Bible, specifically in Genesis, Psalms, and Revelation. They regard it as having healing properties, eulogise it for inducing feelings of "peace and love", and claim that it cultivates a form of personal introspection that allows the smokers to discover their inner divinity. Some Rastas believe that cannabis smoke serves as an incense that counteracts immoral practices in society. ellauri108.html on line 162: In many countries—including Jamaica—cannabis is illegal and by using it, Rastas protest the rules and regulations of Babylon. In the United States, for example, thousands of practitioners have been arrested because of their possession of the drug. Rastas have also advocated for the legalisation of cannabis in those jurisdictions where it is illegal; in 2015, Jamaica decriminalized personal possession of marijuana up to two ounces and legalized it for medicinal and scientific purposes. In 2019, Barbados legalised Rastafari use of cannabis within religious settings and pledged 60 acres (24 ha) of land for Rastafari to grow it. ellauri108.html on line 175: Rastas make wide use of the pronoun "I". This denotes the Rasta view that the self is divine, and reminds each Rasta that they are not a slave and have value, worth, and dignity as a human being. For instance, Rastas use "I" in place of "me", "I and I" in place of "we", "I-ceive" in place of "receive", "I-sire" in place of "desire", "I-rate" in place of "create", and "I-men" in place of "Amen". Rastas refer to this process as "InI Consciousness" or "Isciousness". Rastas typically refer to Haile Selassie as "Haile Selassie I", thus indicating their belief in his divinity. Rastas also typically believe that the phonetics of a word should be linked to its meaning. For instance, Rastas often use the word "downpression" in place of "oppression" because oppression bears down on people rather than lifting them up, with "up" being phonetically akin to "opp-". Similarly, they often favour "livicate" over "dedicate" because "ded-" is phonetically akin to the word "dead". In the early decades of the religion's development, Rastas often said "Peace and Love" as a greeting, although the use of this declined as Rastafari matured. ellauri108.html on line 177: Rastas often make use of the colours red, black, green, and gold. Red, gold, and green were used in the Ethiopian flag, while, prior to the development of Rastafari, the Jamaican black nationalist activist Marcus Garvey had used red, green, and black as the colours for the Pan-African flag representing his United Negro Improvement Association. According to Garvey, the red symbolised the blood of martyrs, the black symbolised the skin of Africans, and the green represented the vegetation of the land, an interpretation endorsed by some Rastas. The colour gold is often included alongside Garvey's three colours; it has been adopted from the Jamaican flag, and is often interpreted as symbolising the minerals and raw materials which constitute Africa's wealth. Rastas often paint these colours onto their buildings, vehicles, kiosks, and other items, or display them on their clothing, helping to distinguish Rastas from non-Rastas and allowing adherents to recognise their co-religionists. As well as being used by Rastas, the colour set has also been adopted by Pan-Africanists more broadly, who use it to display their identification with Afrocentricity; for this reason it was adopted on the flags of many post-independence African states. Rastas often accompany the use of these three or four colours with the image of the Lion of Judah, also adopted from the Ethiopian flag and symbolizing Haile Selassie. ellauri108.html on line 197: Rastafari owed much to intellectual frameworks arising in the 19th and early 20th centuries. One key influence on Rastafari was Christian Revivalism, with the Great Revival of 1860–61 drawing many Afro-Jamaicans to join churches. Increasing numbers of Pentecostal missionaries from the United States arrived in Jamaica during the early 20th century, climaxing in the 1920s. ellauri108.html on line 203: Haile Selassie was crowned Emperor of Ethiopia in 1930. A number of Jamaica's Christian clergymen claimed that Selassie's coronation was evidence that he was the black messiah that they believed was prophesied in the Book of Revelation, the Book of Daniel, and Psalms. Over the following years, several street preachers—most notably Leonard Howell, Archibald Dunkley, Robert Hinds, and Joseph Hibbert—began claiming that Haile Selassie was the returned Jesus. They first did so in Kingston, and soon the message spread throughout 1930s Jamaica, especially among poor communities who were hit particularly hard by the Great Depression. Clarke stated that "to all intents and purposes this was the beginning" of the Rastafari movement. ellauri108.html on line 205: Howell has been described as the "leading figure" in the early Rastafari movement. He preached that black Africans were superior to white Europeans and that Afro-Jamaicans should owe their allegiance to Haile Selassie rather than to George V, King of Great Britain and Ireland. The island's British authorities arrested him and charged him with sedition in 1934, resulting in his two-year imprisonment. Following his release, Howell established the Ethiopian Salvation Society and in 1939 established a Rasta community, known as Pinnacle, in Saint Catherine Parish. Police feared that Howell was training his followers for an armed rebellion and were angered that it was producing cannabis for sale. They raided the community on several occasions and Howell was imprisoned for a further two years. Upon his release he returned to Pinnacle, but the police continued with their raids and shut down the community in 1954; Howell himself was committed to a mental hospital. ellauri108.html on line 214: Rastafari's main appeal was among the lower classes of Jamaican society. For its first thirty years, Rastafari was in a conflictual relationship with the Jamaican authorities. Jamaica's Rastas expressed contempt for many aspects of the island's society, viewing the government, police, bureaucracy, professional classes, and established churches as instruments of Babylon. Relations between practitioners and the police were strained, with Rastas often being arrested for cannabis possession. During the 1950s the movement grew rapidly in Jamaica itself and also spread to other Caribbean islands, the United States, and the United Kingdom. ellauri108.html on line 216: In the 1940s and 1950s, a more militant brand of Rastafari emerged. The vanguard of this was the House of Youth Black Faith, a group whose members were largely based in West Kingston. Backlash against the Rastas grew after a practitioner of the religion allegedly killed a woman in 1957. In March 1958, the first Rastafarian Universal Convention was held in the settlement of Back-o-Wall, Kingston. Following the event, militant Rastas unsuccessfully tried to capture the city in the name of Haile Selassie. Later that year they tried again in Spanish Town. The increasing militancy of some Rastas resulted in growing alarm about the religion in Jamaica. According to Cashmore, the Rastas became "folk devils" in Jamaican society. In 1959, the self-declared prophet and founder of the African Reform Church, Claudius Henry, sold thousands of tickets to Afro-Jamaicans, including many Rastas, for passage on a ship that he claimed would take them to Africa. The ship never arrived and Henry was charged with fraud. In 1960 he was sentenced to six years imprisonment for conspiring to overthrow the government. Henry's son was accused of being part of a paramilitary cell and executed, confirming public fears about Rasta violence. One of the most prominent clashes between Rastas and law enforcement was the Coral Gardens incident of 1963, in which an initial skirmish between police and Rastas resulted in several deaths and led to a larger roundup of practitioners. Clamping down on the Rasta movement, in 1964 the island's government implemented tougher laws surrounding cannabis use. ellauri108.html on line 218: At the invitation of Jamaica's government, Haile Selassie visited the island for the first time on 21 April 1966, with thousands of Rastas assembled in the crowd waiting to meet him at the airport. The event was the high point of their discipleship for many of the religion's members. Over the course of the 1960s, Jamaica's Rasta community underwent a process of routinisation, with the late 1960s witnessing the launch of the first official Rastafarian newspaper, the Rastafarian Movement Association's Rasta Voice. The decade also saw Rastafari develop in increasingly complex ways, as it did when some Rastas began to reinterpret the idea that salvation required a physical return to Africa, instead interpreting salvation as coming through a process of mental decolonisation that embraced African approaches to life. ellauri108.html on line 220: Whereas its membership had previously derived predominantly from poorer sectors of society, in the 1960s Rastafari began attracting support from more privileged groups like students and professional musicians. The foremost group emphasising this approach was the Twelve Tribes of Israel, whose members came to be known as "Uptown Rastas". Among those attracted to Rastafari in this decade were middle-class intellectuals like Leahcim Semaj, who called for the religious community to place greater emphasis on scholarly social theory as a method of achieving change. Although some Jamaican Rastas were critical of him, many came under the influence of the Guyanese black nationalist academic Walter Rodney, who lectured to their community in 1968 before publishing his thoughts as the pamphlet Groundings. Like Rodney, many Jamaican Rastas were influenced by the U.S.-based Black Power movement. After Black Power declined following the deaths of prominent exponents such as Malcolm X, Michael X, and George Jackson, Rastafari filled the vacuum it left for many black youth. ellauri108.html on line 229: Enthusiasm for Rastafari was dampened by the unexpected death of Haile Selassie in 1975 and that of Marley in 1981. During the 1980s, the number of Rastas in Jamaica declined, with Pentecostal and other Charismatic Christian groups proving more successful at attracting young recruits. Several publicly prominent Rastas converted to Christianity, and two of those who did so—Judy Mowatt and Tommy Cowan—maintained that Marley had converted from Rastafari to Christianity, in the form of the Ethiopian Orthodox Church, during his final days. The significance of Rastafari messages in reggae also declined with the growing popularity of dancehall, a Jamaican musical genre that typically foregrounded lyrical themes of hyper-masculinity, violence, and sexual activity rather than religious symbolism. ellauri108.html on line 231: The mid-1990s saw a revival of Rastafari-focused reggae associated with musicians like Anthony B, Buju Banton, Luciano, Sizzla, and Capleton. From the 1990s, Jamaica also witnessed the growth of organised political activity within the Rasta community, seen for instance through campaigns for the legalisation of cannabis and the creation of political parties like the Jamaican Alliance Movement and the Imperial Ethiopian World Federation Incorporated Political Party, none of which attained more than minimal electoral support. In 1995, the Rastafari Centralization Organization was established in Jamaica as an attempt to organise the Rastafari community. ellauri108.html on line 233: Rastafari is not a homogeneous movement and has no single administrative structure, nor any single leader. A majority of Rastas avoid centralised and hierarchical structures because they do not want to replicate the structures of Babylon and because their religion's ultra-individualistic ethos places emphasis on inner divinity. The structure of most Rastafari groups is less like that of Christian denominations and is instead akin to the cellular structure of other African diasporic traditions like Haitian Vodou, Cuban Santería, and Jamaica's Revival Zion. Since the 1970s, there have been attempts to unify all Rastas, namely through the establishment of the Rastafari Movement Association, which sought political mobilisation. In 1982, the first international assembly of Rastafari groups took place in Toronto, Canada. This and subsequent international conferences, assemblies, and workshops have helped to cement global networks and cultivate an international community of Rastas. ellauri108.html on line 239: The Bobo Ashanti sect was founded in Jamaica by Emanuel Charles Edwards through the establishment of his Ethiopia Africa Black International Congress (EABIC) in 1958. The group established a commune in Bull Bay, where they were led by Edwards until his 1994 death. The group hold to a highly rigid ethos. Edwards advocated the idea of a new trinity, with Haile Selassie as the living God, himself as the Christ, and Garvey as the prophet. Male members are divided into two categories: the "priests" who conduct religious services and the "prophets" who take part in reasoning sessions. It places greater restrictions on women than most other forms of Rastafari; women are regarded as impure because of menstruation and childbirth and so are not permitted to cook for men. The group teaches that black Africans are God's chosen people and are superior to white Europeans, with members often refusing to associate with white people. Bobo Ashanti Rastas are recognisable by their long, flowing robes and turbans. ellauri108.html on line 242: The Twelve Tribes of Israel were founded in 1968 in Kingston by Vernon Carrington. He proclaimed himself the reincarnation of the Old Testament prophet Gad and his followers call him "Prophet Gad", "Brother Gad", or "Gadman". It is commonly regarded as the most liberal form of Rastafari and the closest to Christianity. Practitioners are often dubbed "Christian Rastas" because they believe Jesus is the only saviour; Haile Selassie is accorded importance, but is not viewed as the second coming of Jesus. The group divides its members into twelve groups according to which Hebrew calendar month they were born in; each month is associated with a particular colour, body part, and mental function. Maintaining dreadlocks and an ital diet are considered commendable but not essential, while adherents are called upon to read a chapter of the Bible each day. Membership is open to individuals of any racial background. ellauri108.html on line 244: The Twelve Tribes peaked in popularity during the 1970s, when it attracted artists, musicians, and many middle-class followers—Marley among them—resulting in the terms "middle-class Rastas" and "uptown Rastas" being applied to members of the group. Carrington died in 2005, since which time the Twelve Tribes of Israel have been led by an executive council. As of 2010, it was recorded as being the largest of the centralised Rasta groups. It remains headquartered in Kingston, although it has followers outside Jamaica; the group was responsible for establishing the Rasta community in Shashamane, Ethiopia. ellauri108.html on line 256: Rastas often claim that—rather than converting to the religion—they were actually always a Rasta and that their embrace of its beliefs was merely the realisation of this. There is no formal ritual carried out to mark an individual's entry into the Rastafari movement, although once they do join an individual often changes their name, with many including the prefix "Ras". Rastas regard themselves as an exclusive and elite community, membership of which is restricted to those who have the "insight" to recognise Haile Selassie's importance. Practitioners thus often regard themselves as the "enlightened ones" who have "seen the light". Many of them see no point in establishing good relations with non-Rastas, believing that the latter will never accept Rastafari doctrine as truth. ellauri108.html on line 258: Some Rastas have left the religion. Clarke noted that among British Rastas, some returned to Pentecostalism and other forms of Christianity, while others embraced Islam or no religion. Some English ex-Rastas described disillusionment when the societal transformation promised by Rastafari failed to appear, while others felt that while Rastafari would be appropriate for agrarian communities in Africa and the Caribbean, it was not suited to industrialised British society. Others experienced disillusionment after developing the view that Haile Selassie had been an oppressive leader of the Ethiopian people. Cashmore found that some British Rastas who had more militant views left the religion after finding its focus on reasoning and music insufficient for the struggle against white domination and racism. ellauri108.html on line 260: Although it remains most concentrated in the Caribbean, Rastafari has spread to many areas of the world and adapted into many localised variants. It has spread primarily in Anglophone regions and countries, largely because reggae music has primarily been produced in the English language. It is thus most commonly found in the Anglophone Caribbean, United States, Canada, United Kingdom, Australia and New Zealand, and Anglophone parts of Africa. ellauri108.html on line 262: Barrett described Rastafari as "the largest, most identifiable, indigenous movement in Jamaica." In the mid-1980s, there were approximately 70,000 members and sympathisers of Rastafari in Jamaica. The majority were male, working-class, former Christians aged between 18 and 40. In the 2011 Jamaican census, 29,026 individuals identified as Rastas. Jamaica's Rastas were initially entirely from the Afro-Jamaican majority, and although Afro-Jamaicans are still the majority, Rastafari has also gained members from the island's Chinese, Indian, Afro-Chinese, Afro-Jewish, mulatto, and white minorities. Until 1965 the vast majority were from the lower classes, although it has since attracted many middle-class members; by the 1980s there were Jamaican Rastas working as lawyers and university professors. Jamaica is often valorised by Rastas as the fountain-head of their faith, and many Rastas living elsewhere travel to the island on pilgrimage. ellauri108.html on line 266: Rastafari was introduced to the United States and Canada with the migration of Jamaicans to continental North America in the 1960s and 1970s. American police were often suspicious of Rastas and regarded Rastafari as a criminal sub-culture. Rastafari also attracted converts from within several Native American communities and picked up some support from white members of the hippie subculture, which was then in decline. In Latin America, small communities of Rastas have also established in Brazil, Panama, and Nicaragua. ellauri108.html on line 268: Some Rastas in the African diaspora have followed through with their beliefs about resettlement in Africa, with Ghana and Nigeria being particularly favoured. In West Africa, Rastafari has spread largely through the popularity of reggae, gaining a larger presence in Anglophone areas than their Francophone counterparts. Caribbean Rastas arrived in Ghana during the 1960s, encouraged by its first post-independence president, Kwame Nkrumah, while some native Ghanaians also converted to the religion. The largest congregation of Rastas has been in southern parts of Ghana, around Accra, Tema, and the Cape Coast, although Rasta communities also exist in the Muslim-majority area of northern Ghana. The Rasta migrants' wearing of dreadlocks was akin to that of the native fetish priests, which may have assisted the presentation of these Rastas as having authentic African roots in Ghanaian society. However, Ghanaian Rastas have complained of social ostracism and prosecution for cannabis possession, while non-Rastas in Ghana often consider them to be "drop-outs", "too Western", and "not African enough". ellauri108.html on line 270: A smaller number of Rastas are found in Muslim-majority countries of West Africa, such as Gambia and Senegal. One West African group that wear dreadlocks are the Baye Faal, a Mouride sect in Senegambia, some of whose practitioners have started calling themselves "Rastas" in reference to their visual similarity to Rastafari. The popularity of dreadlocks and marijuana among the Baye Faal may have been spread in large part through access to Rasta-influenced reggae in the 1970s. A small community of Rastas also appeared in Burkina Faso. ellauri108.html on line 272: In the 1960s, a Rasta settlement was established in Shashamane, Ethiopia, on land made available by Haile Selassie's Ethiopian World Federation. The community faced many problems; 500 acres were confiscated by the Marxist government of Mengistu Haile Mariam. There were also conflicts with local Ethiopians, who largely regarded the incoming Rastas, and their Ethiopian-born children, as foreigners. The Shashamane community peaked at a population of 2,000, although subsequently declined to around 200. ellauri108.html on line 274: By the early 1990s, a Rasta community existed in Nairobi, Kenya, whose approach to the religion was informed both by reggae and by traditional Kikuyu religion. Rastafari groups have also appeared in Zimbabwe, and in South Africa; in 2008, there were at least 12,000 Rastas in the country. At an African Union/Caribbean Diaspora conference in South Africa in 2005, a statement was released characterising Rastafari as a force for integration of Africa and the African diaspora. ellauri108.html on line 277: During the 1950s and 1960s, Rastas were among the thousands of Caribbean migrants who settled in the United Kingdom, leading to small groups appearing in areas of London such as Brixton and Notting Hill in the 1950s. By the late 1960s, Rastafari had attracted converts from the second generation of British Caribbean people, spreading beyond London to cities like Birmingham, Leicester, Liverpool, Manchester, and Bristol. Its spread was aided by the gang structures that had been cultivated among black British youth by the rudeboy subculture, and gained increasing attention in the 1970s through reggae's popularity. According to the 2001 United Kingdom Census there are about 5000 Rastafari living in England and Wales. Clarke described Rastafari as a small but "extremely influential" component of black British life. ellauri108.html on line 279: Rastafari also established itself in various continental European countries, among them the Netherlands, Germany, Portugal, and France, gaining a particular foothold among black migrant populations but also attracting white converts. In France for instance it established a presence in two cities with substantial black populations, Paris and Bordeaux, while in the Netherlands, it attracted converts within the Surinamese migrant community. ellauri108.html on line 297: “Our organization is dedicated to justice in all aspects of its operations and community outreach,” Schindler said in a statement. ellauri108.html on line 299: As a survivor of genocide in Zimbabwe who went on to build a career as a human rights activist and lawyer on three continents, Moyo was seen not only as an impeccable hire to carry on the museum’s vision but also as a bearer of racial progress for the Jewish community as many of its institutions attempt to increase their diversity. She pledged to use her position to fight racism, especially in the wake of last year’s Black Lives Matter protests. ellauri108.html on line 389: Abrahamic / Middle Eastern Christianity, Rasta subvariety ellauri108.html on line 479: During the first three decades of the Rastafari movement, it placed strong emphasis on the need for the African diaspora to be repatriated to Africa. To this end, various Rastas lobbied the Jamaican government and United Nations to oversee this resettlement process. Other Rastas organised their own transportation to the African continent. Critics of the movement have argued that the migration of the entire African diaspora to Africa is implausible, particularly as no African country would welcome this. ellauri108.html on line 485: Rastafari is a millenarian movement, espousing the idea that the present age will come to an apocalyptic end. Many practitioners believe that on this Day of Judgement, Babylon will be overthrown, with Rastas being the chosen few who survive the upheaval. With Babylon destroyed, Rastas believe that humanity will be ushered into a "new age". This is conceived as being a millennium of peace, justice, and happiness in which the righteous shall live in Africa, now a paradise. ellauri108.html on line 487: In the 1980s, many Rastas believed that the Day of Judgment would happen around the year 2000. A view then common in the Rasta community was that the world's white people would wipe themselves out through nuclear war, with black Africans then ruling the world, something that they argued was prophesied in the Book of Daniel. ellauri109.html on line 129: Die Bande der Liebe werden mit dem Tod nicht durchschnitten. ellauri109.html on line 270: In 2000 Searle received the Jean Nicod Prize; in 2004, the National Humanities Medal; and in 2006, the Mind & Brain Prize. He was elected to the American Philosophical Society in 2010. Searle's early work on speech acts, influenced by J. L. Austin and Ludwig Wittgenstein, helped establish his reputation. His notable concepts include the "Chinese room" argument against "strong" artificial intelligence. ellauri109.html on line 274: Shortly after the September 11 attacks, Searle wrote an article arguing that the attacks were a particular event in a long-term struggle against forces that are intractably opposed to the United States, and signaled support for a more aggressive neoconservative interventionist foreign policy. He called for the realization that the United States is in a more-or-less permanent state of war with these forces. Moreover, a probable course of action would be to deny terrorists the use of foreign territory from which to stage their attacks. Finally, he alluded to the long-term nature of the conflict and blamed the attacks on the lack of American resolve to deal forcefully with America's enemies over the past several decades. ellauri109.html on line 282: Searle has five honorary-doctorate degrees from four different countries and is an honorary visiting professor at Tsing Hua University and at East China Normal University. In 2000 Searle received the Jean Nicod Prize; in 2004, the National Humanities Medal; and in 2006, the Mind & Brain Prize. ellauri109.html on line 309: Nimitelkää mua vaan! Kazokaa välitänkö minä! Mut kyl Phil välittää. Se on aivan tavallinen termiittiapina. Peppu ei ollut mistään niin herkkä kuin moraalisesta maineestaan. Ei nyt kuule Peffa alkaa mennä överixi, jotain rajaa. Eniten sitä on vituttanut rahanmenetys. Juukelin jutku. Vai oisko se sittenkin nolo kuva lehdessä naisten alusvaatteissa? Surkea linssilude. ellauri109.html on line 310: Mitä yhteistä on Sokrateella Jeesuxella Abelardilla Phil Rothilla Esa Saarisella ja John Searlella (mainitaxeni vain muutamia tapauxia pisteessä) ? Kaikki on moraalin opettajia jotka on bylsineet tai ainaskin tafsanneet oppilaitansa. Phillu kommentoi eze on aivan erityisen kivaa ja kiihottavaa. Ei pitäisi käyttää kirjoja vihan teppona, varotteli Flaubert. Mut Peppu ei uskonut. Paskansi vaan kansien väliin entistä enemmän. Phillun kirjallisia esikuvia on viälä nää Céline Henry Miller ja Jean Genet. Ne onkin hyvin samanlaisia izensäpaljastajia kuin se, kulkee napit ja takki auki karzalla muna rypistyneenä kylmästä pikku nakixi. ellauri109.html on line 321: The merchant Hans Kohlhase lived in Cölln on the Spree (now incorporated into Berlin) in the Margraviate of Brandenburg in the 16th century. In October 1532 he set out on a trip to the Leipzig Trade Fair in the neighboring Electorate of Saxony. On the way two of his horses were seized, at the command of the Junker von Zaschwitz, as a supposed fee for passage through Saxony. Kohlhase sought redress in the Saxon courts but failed to obtain it. Outraged, he issued a public challenge in 1534 and burned down houses in Wittenberg. Even a letter of admonition from Martin Luther could not dissuade him, and Kohlhase and the band he collected committed further acts of terror. In 1540 he was finally captured and tried, and was publicly broken on the wheel in Berlin on 22 March 1540. From this history Kleist fashioned a novella that dramatized a personal quest for justice in defiance of the claims of the general law and the community. ellauri109.html on line 332: In the spring of 1799, the 21-year-old Kleist wrote a letter to his half-sister Ulrike [de] in which he found it "incomprehensible how a human being can live without a life plan" (Lebensplan). In effect, Kleist sought and discovered an overwhelming sense of security by looking to the future with a definitive plan for his life. It brought him happiness and assured him of confidence, especially knowing life without a plan only saw despair and discomfort. The irony of his suicide is the fodder of his critics. ellauri109.html on line 387: En 1840, le journaliste Alphonse Karr attribue la paternité de l'enfant qu'elle porte à son amant Victor Cousin dans un article intitulé Une piqûre de Cousin. Furieuse, Louise Colet l'agresse avec un couteau de cuisine qu'elle lui plante dans le dos. Alphonse Karr s'en tire avec une égratignure, et renonce à porter plainte au grand soulagement de Victor Cousin. Il se contente de mettre le couteau dont elle avait voulu le frapper sur une étagère avec cette inscription «Donné par Madame Louise Colet (Dans le dos)». Louise Colet est inhumée dans le vieux cimetière de Verneuil-sur-Avre, où résidait sa fille. En 2016, sa tombe est à l'abandon. ellauri109.html on line 425: Quelquefois, on nie un petit peu, tout le monde alors vous engueule et cela finit par s’avouer. Voyageant pour notre instruction et chargés d’une mission par le gouvernement, nous avons regardé comme de notre devoir de nous livrer à ce mode d’éjaculation. L’occasion ne s’en est pas encore présentée, nous la cherchons pourtant. ellauri109.html on line 439: Cette réaction négative de Flaubert a Colet se retrouve des années avant la rupture définitive. ellauri109.html on line 441: Une première rupture avec Louise Colet en apporte la preuve. Dans sa lettre datée du dimanche 7 mars 1847, Flaubert ose enfin clamer à quel point il est allergique32 aux valeurs qu’elle véhicule, valeurs qui baignent et macèrent dans le discours ambiant du romantisme humanitaire33 : « tes idées de moralité, de patrie, de dévouement, tes goûts en littérature, tout cela était antipathique à mes idées, à mes goûts. »34 Ce qui vient immédiatement après est l’affirmation d’une esthétique, sur le mode de l’antithèse : « amoureux exclusif de la ligne pure, du galbe saillant, de la couleur criante, de la note sonore, je retrouvais toujours chez toi je ne sais quel ton noyé de sentiment qui atténuait tout, et altérait jusqu'à ton esprit ». Voilà les griefs d’un amant qui ne sépare pas l’art de la vie. Le lexique sentimental se trouve accaparé par le commentaire stylistique : « amoureux exclusif », écrit Flaubert, non pas d’une femme, comme Louise, elle, le voudrait, mais du tracé ferme, il lui reproche son « ton noyé de sentiment » qu’il interprète comme une déperdition de force et de précision. De même, les muscles relâchés, les lignes floues et les déliaisons trahissent le corps du texte féminin. ellauri109.html on line 461: Il me déplaît pour avoir mis en axiomes et pratique « la Poésie du cœur » (double farce à l'usage des impuissants et des charlatans). En voilà un qui a été peu critique ! Il me paraît avoir eu sur l'humanité le coup d'œil d'un coiffeur sentimental ! Toujours « mon pauvre cœur », toujours les larmes ! — je crois du reste que la mère Colet l'a reproduit assez fidèlement ? et il est facile maintenant de le bien connaître. As-tu remarqué ses affectations de noblesse ? Ses éternels bals aux ambassades ? Comme c'est beau cet homme qui porte sa douleur dans le monde ! — telle qu'un bijou rare, pour l'ébahissement de ces Messieurs et ces Dames ! ellauri109.html on line 472: Tylsä Kleist ja monet muut on tehneet pulukaxikosta heteronormaaleja versioita. Sievistelevät puritaanit anglosaxit ennen kaikkea. ellauri109.html on line 497: »Kaksi katuhuoraa Italiassa, ystävän poski autossa Madisonissa... Karen? Ei! Minusta se on munkkiutta, kun ajattelee avioliittoani. Minusta se on liikuttavaa, sitä juuri! Avioliittonsa alusta asti amerikanitalialaisella runoilijalla oli jonkinlainen vählämielinen käsitys, että kun hän nyt oli aviomies hänen tehtävänsä elämässä olisi olla uskollinen - kenelle, se ei sattunut koskaan juolahtamaan hänen mieleenså. Sanansa pitäminen ja velvollisuuksiensa tekeminen ne juuri olivat alun perin saaneet hänet naimisiin sen äkäpussin kanssa! Jälleen kerran amnerikanitalialainen runoilija teki sitä, mitä hän piti 'miehekkäänä' ja 'rehtinä' ja 'periaatteiden mukaisena' mikä, tarpeetonta sanoakin, olikin vain raukkamaista ja alistuvaista. Piiskaa pennulle, kuten veljeni niin ytimekkläästi sanoo! Tosiasiassa, tohtori Spielvogel, ne kaksi italialaista huoraa ja kollegan vaimo siellä ostoskeskuksessa ja Karen olivat ainoa kunnioitettava, ainoa miehekas, ainoa moraalinen ... ääh, mitä helvettiä.» ellauri109.html on line 509: Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction. ellauri109.html on line 541: In March, 1959, The New Yorker published Roth’s story “Defender of the Faith,” in which a Jewish enlisted man tries to manipulate a Jewish sergeant into giving him special treatment out of ethnic kinship. Various rabbis and Jewish community leaders accused Roth of cultural treason. “What is being done to silence this man?” Emanuel Rackman, the president of the Rabbinical Council of America, wrote. “Medieval Jews would have known what to do with him.” ellauri109.html on line 567: Roth and Bloom divorced, miserably, in 1995. A year later, Bloom published a memoir, “Leaving a Doll’s House,” in which Roth was depicted as brilliant and initially attentive to the demands of her career, but also as unpredictable, unfaithful, remote, and, at times, horribly unkind, not least about Bloom’s devotion to her grown daughter. The book quoted incensed faxes that Roth sent Bloom at the end of their union, demanding that she pay sixty-two billion dollars for failing to honor their prenuptial agreement, and another bill for the “five or six hundred hours” that he had spent going over her lines with her. ellauri109.html on line 609: At the University of Pennsylvania, a friend and colleague—acting, the friend admits, almost as a “pimp”—helped Roth fill the last seats in his oversubscribed classes with particularly attractive undergraduates. Roth’s treatment of a young woman named Felicity (a pseudonym), a friend and house guest of Claire Bloom’s daughter, is particularly disturbing. Roth made a sexual overture to Felicity, which she rebuffed; the next morning, he left her an irate note accusing her of “sexual hysteria.” When Bloom wrote about the incident in her memoir, Roth answered in his unpublished “Notes” with a sense of affront rather than penitence: “This is what people are. This is what people do. . . . Hate me for what I am, not for what I’m not.” ellauri109.html on line 629: Eniten sitä huolettaa tavaroiden tärviö. Uskomatonta millainen keskiluokan kusipää! ellauri109.html on line 668: On 1 December 1663 Dryden married Lady Elizabeth Howard (died 1714). The marriage was at St. Swithin's, London, and the consent of the parents is noted on the licence, though Lady Elizabeth was then about twenty-five. She was the object of some scandals, well or ill founded; it was said that Dryden had been bullied into the marriage by her playwright brothers. A small estate in Wiltshire was settled upon them by her father. The lady's intellect and temper were apparently not good; her husband was treated as an inferior by those of her social status. Oi, monitoinikone! Olli, minä olen mistelin alla! (Doris ja sen menestynyt mies on etelässä joululomalla.) ellauri109.html on line 695: The third part argues that the Tories and the Anglican and Catholic Churches should form a united front against the Nonconformist churches and the Whigs. Taantumuxellinen paska siis. Vrt. T.S. Eliot. ellauri109.html on line 799: nite-children-3.jpg" /> ellauri109.html on line 801: Many Yemenite Jews spent periods in transit camps before being settled in homes, and stories of babies going missing began to arise immediately. ellauri109.html on line 805: On kibbutzes, where some of the Yemenites settled, it was typical for youngsters to be separated from their parents and looked after together, and here too it's said that some children vanished. ellauri109.html on line 816: Three government inquiries have looked into the Yemenite Children Affair, as it is known, since the 1960s, and all have concluded that most children died of diseases and were buried without their parents being informed or involved. ellauri109.html on line 825: One of the disturbing aspects of the Yemenite Children Affair is the way the darker-skinned immigrants appear to have been treated as second-class citizens. The founders of Israel were mostly Ashkenazi Jews, of European descent, some of whom expressed fears that Mizrahi (literally "Eastern") Jews brought with them a backwards "Oriental" culture that might damage the new state. ellauri109.html on line 827: "Zionism - what is it really about?" asks Rafi Shubeli, a Yemenite-Israeli historian and activist from the group Our Brothers Do Exist. ellauri109.html on line 836: Yemenites were housed in tents and had to endure heavy winters. There were child mortality rates of 50%, he points out. ellauri109.html on line 844: She is encouraged by a few cases in which adults in Israel and abroad found out they had been adopted, and managed to trace their Yemenite parents. She is still waiting to find out if there is a match for her. ellauri109.html on line 849: However, it was not until he reached his twenties that he discovered what much of his close-knit community already knew: he was adopted. ellauri109.html on line 852: This showed no signature of consent from his Yemenite biological mother and gave only her first name, Zahara. ellauri109.html on line 866: Saatuaan hyvän työuutisen Bloom rientää kertomaan siitä ystävälleen Rothille. Rothin reaktio on kylmä, hätääntynyt ja tyly. Roth antoi Bloomille kirjansa Pettämässä tavallista myöhemmin. Bloom huomasi että se on epämairitteleva kuvaus anglojuutalaisesta perheestä, joka selvästi on Bloomin oma, ja värikästä kuvausta sankarin ristiinsuihkinnasta joka selvästikin perustuu tositapahtumiin. Sitten tulee kuvaus sankarin näyttelijävaimosta, nimeltä Claire, pääpiirteissään tällänen: ikävystyttävä, keski-ikäinen, vekuttaa koko ajan sankarin rakastajattarien nuoruudesta. Bloomin reaktio oli - ylläri - että tää muotokuva oli ilkeä ja loukkaava, ja sen etunimen käyttö täysin epähyväxyttävää. Roth tuli kotiin mukanaan kalliita helyjä sovitusuhrina; Bloom vaati ezen nimeä ei mainita, mihin Roth pitkin hampain suostuikin. ellauri109.html on line 871: Aluxi aviolitto oli sopuisa ja paransi niiden suhdetta, mutta seuraavana vuonna jo se alkoi huonota, Roth vetäytyi Bloomista kuin letku letkeä, myös tunteenomaisesti: ilmeisesti liika sopuilu häirizi sen luovuutta. Rothilla oli aina ollut vaikee suhde Bloomin tyttäreen (jonka isä oli näyttelijä Rod Steiger),ja tästä tuli stendari. Vaikka Annan vierailuista oli muka sovittu, Rooth kirjoitti kohta kirjeen :(! Bloomille jossa vierailuja rajoitettin kertaan viikossa ja Anna ei saisi olla yötä niiden asunnossa Ne Yorkissa. Sovitteluratkaisuna Bloom salasi kirjeen Annalta ja antoi sen öizeä New Yorkin kämpässä, mikä oli yhtä paljon sen kuin Philipin. Kun Bloom suunnitteli ostaa pienen mökin Italiasta, Roth uhkaili sen rahallista toimeentuloa ja teki raskaita vihjailuja liiton kestosta. Bloom huomasi että Roth oli nauhoittanut niiden puhelinta. ellauri110.html on line 141: A further example of the lack of humanity and emotion in the Houyhnhnms is that their laws reason that each couple produce two children, one male and one female. In the event that a marriage produced two offspring of the same sex, the parents would take their children to the annual meeting and trade one with a couple who produced two children of the opposite sex. This was viewed as his spoofing and or criticising the notion that the "ideal" family produces children of both sexes. George Orwell viewed the Houyhnhnm society as one whose members try to be as close to dead as possible while alive and matter as little as possible in life and death. ellauri110.html on line 147: On the other hand, Swift was profoundly mistrustful of attempts at reason that resulted in either hubris (for example, the Projectors satirised in A Tale of a Tub or in Book III of Gulliver's Travels) or immorality (such as the speaker of A Modest Proposal, who offers an entirely logical and wholly immoral proposal for cannibalism). The Houyhnhnms embody both the good and the bad side of reason, for they have the pure language Swift wished for and the amorally rational approach to solving the problems of humanity (Yahoos); the extirpation of the Yahoo population by the horses is very like the speaker of A Modest Proposal. ellauri110.html on line 152: In the shipping lanes he is rescued by a Portuguese sea captain, a level-headed individual albeit full of concern for others, whose temperament at one level appears intermediate between the calm, rational Houyhnhnms of Houyhnhnmland and the norm of corrupt, European humanity, which Gulliver no longer distinguishes from Houyhnhnmland's wild Yahoos. Gulliver can speak with him, and though now disaffected from all humanity, he began to tolerate his company. Gulliver is returned to his home and family, finds their smell and look intolerable and all his countrymen no better than "Yahoos", purchases and converses with two stabled horses, tolerates the stable boy, and assures the reader of his account's utter veracity. ellauri110.html on line 167: Lennart Merta harmittaa kun Hannu nuolee neuvostolaisia. Lennart on äänittänyt joskus jossain shamaanien loizuja. Niitä kuunneltiin Lauttasaaressa Hannun kalliissa rivitalossa. ellauri110.html on line 219: Yhden sateisen päivän aikana Vetsikolle kuitenkin selviää, että mikään ei ole sitä miltä näyttää, että kuviot vaihtuvat koko ajan, että omat suunnitelmat voivat äkkiä jäädä isompien varjoon. Firma vaihtaa omistajaa, organisaatio muuttuu, ja yllätys se tuntuu olevan ainoastaan Vetsikolle. Nekin joihin on luullut voivansa eniten luottaa ovat tienneet siis enemmän, jostakin. ellauri110.html on line 318: Lydia Volchaninova, a good-looking, but very stern and opinionated young teacher with somewhat dictatorial inclinations is deeply engaged in the affairs of the local zemstvo. Devoted to the cause of helping peasants, she is interested in doing and speaking of nothing but practical work, mostly in the fields of medicine and education. Lydia dislikes the protagonist, a landscape painter, who frequently visits their house. From time to time the two clash over problems of both the rural community and Russia as a whole. ellauri110.html on line 324: Siis tommosta tyypillistä meemit vastaan geenit romantiikkaa. Porvariskodin kasvatus oli tehnyt tehtävänsä tavallistakin paremmin. Pässi sai taas nuolla sorkkiaan. Tää on siis niinkö Wertherin kärsimyxet: ei pääse pukille, paizi tässä lekuri kirjoitti artistikaverinsa tarinan. Levitan oli juutalainen taivaanrannan maalari. Ei kelvannut. ellauri110.html on line 488: Laulu lainaa; Toivo on maanpäällinen kompassini; (Nikolai Dobronravovin sanat, Alexandra Pakhmutovan musiikki) esittivät useat muusikot. Ensimmäisenä esiintyjänä toimi Edita Piekha. Myöhemmin Anna German lauloi laulun. Ja festivaalin viimeisessä konsertissa laulu-75quot; Tarnopolin Hopeaquoti; esittäjä Muslim Magomajev, koska kukaan edellä mainituista naisista ei voinut osallistua konsertin kuvaamiseen. Lisäksi tämän kappaleen esitti yhtye quot; Nadezhda; joka ei saanut nimeään kunniaksi. Lähde - Wikipedia. ellauri110.html on line 497: Kevättä kohti mennään enkä enää antaisi päivääkään pois. Syksyn tyly pimeys on lusittu, vapaus odottaa tuolla edessä. Vapaus tarkoittaa valoa ja vihreän tuloa, raikasta ilmaa, leutoja tuulia, muuttolintuja; sanalla sanoen uutta elämää. Niinkauan kuin on elämää on toivoa. Vain eteensä katsoen voi todella kulkea eteenpäin. JH Erkko peukutti kottaraista "jota harvasti mainitaan". Mun lintu on piiklesien ylistämä mustarastas. ellauri110.html on line 655: Eikka päästää Handen veloista siihen saakka kunnes se ottaa uudet hanit alle ja lisää velkaa. ellauri110.html on line 662: Se on niin handekeskinen ette edes muista mainita Eskin ja 5M muun samaan aikaan pasuttamaa Suomen lätkämestaruutta Ruozista, samana vuonna 1995 kun se sai Eikka Leikan muistelmilla ajankohtaisella nimellä Mestari kauan kaivatun Finlandiapalkintonsa. Mikähän sen ruozalaisen koutsin nimi olil jota Eski hehkutti? Ei ole Ruozi ihan yhtä kunniassa enää: euroviisuissakin tuli "Svede: nyl poääng". Briteillä meni yhtä penkin alle, mutta eihän niitä enää mannermaiden mielipiteet kiinnosta. ellauri110.html on line 727: Kyrvänpäässä käynnit alkaa harveta. Se oli viiden vuoden onni vain. ellauri110.html on line 745: Hän pyfähtyi wastapäätä faarnastuolia ja kuunteli femmoifella hartaudella faarnaa että hän, joka kerta kun Wapahtajan nimeä laufuttiin, notkisti polwiaan, huokafi fywään sekä löi rintaansa. Ja waikka silloin oli ankara talwi, ei hänellä ollut muuta päällänfä kuin wanhat, rikkinäiset houfut, pitkä polwiin asti ulottuva takki, wyöllä kiinnitetty, sekä päällimpänä kauhtana, joka ulottui jalkoihin faakka. Ulkonäöstä päättäen näytti hän olewan noin 30 wuoden ikäinen. Sanottiin hänen olewan syntyifin juutalainen. ellauri110.html on line 747: Koska siihen aikaan yleisesti puhuttiin tästä juutalaifesta ja kaikki ihmettelivät häntä, tiedusteli tohtori von Gitzen hänen majataloanfa ja faatuansa tietää, misfä hän afusteli, oli mainittu tohtori lähtenyt hänen luoksenfa ja kyfellyt kaikkia häntä koskevia afioita. Juutalainen oli mielellään fastannut hänen kyfymykfiinfä ja fanonut fyntyneenfä Jerufalemisfa, misfä hän Kristufen aikana oli fuutarina, fekä että hänen nimenfä oli Ahasverus. Hän oli itfe ollut faapuvilla Wapahtajan ristiinnaulitfemifesfa ja fiitä faakka oli hänen täytynyt moniaita fatoja vuofia kuljekfia ympäri mailmaa, toifesta kaupungifta toifeen. Puheenfa wahfistukfekfi oli hän tarkasti kertonut monta feikkaa, jotka olivat yhteydesfä Kristufen kärfimifen, ristiinnaulitfemifen ja kuoleman kansfa. Hän oli myöskin titetänyt kertoa kaikista muutokfista, jotka olivat tapahtuneet sittenkin Iätmaista fekä kirkollifella että waltiollifella alalla, ja erittäinkin oli hän ilmoittanut, kuinka kauwan jokainen Wapahtajan opetuslapfista oli elänyt fekä mimmoifen lopun jokainen heistä wihdoin oli faanut. ellauri110.html on line 761: Muuten hän oli aina puhesfaan jumalallinen ja hurskas. Aina kun Wapahtajan nimeä mmainittiin, notkisti hän polwiaan jua huokafi fywään. Jos hän kuuli jonkun kiroowan eli fadattelewan taki wäärin käyttäwän Kristukfen nimeä, fanoi hän femmoifelle: "Woi finua kurjaa ja wiheliäistä ihmisraukkaa, minkä tähden käytät wäärin Jumalan ja Wapahtajafi Jefukfen nimeä, fekä minkä tähden puhut pilkallifesti hänen katkerasta kärfimykfestään ja kuolemastaan? Jos finä, niinkuin minä, olifit nähnyt, kuinka Wapahtajamme kidutettiin, ja mitkä haawat hän on meidän tähtemme faanut ja mimmoifen tuskan hän meidän fynteimme tähden on kärfinyt, niin ennemin tekifit omallle ruumiillefi jotain pahaa, kuin pilkallifesti puhuifit hänen pyhästä nimestään, kärsimykfestään ja kuolemastaan." ellauri110.html on line 854: Roope Uusitalon eli Casanovan äiti huiteli näyttelijättärenä näyttelemässä sitä sun tätä eniten maxavalle. Roope oli kiltin isoäidin hoivissa. ellauri110.html on line 890: Joitakin Pushkinin runoja Mäkelä on kääntänyt omalla koruttomalla tyylillään. Eniten pidin tästä seuraavasta, jonka Mäkelä sanoo radiojutussa kääntäneensä opiskeltuaan venättä kaksi vuotta. ellauri110.html on line 913: Ἀκηδία (Akēdia, uh-KAY-DEE-uh), more commonly called Sloth, is one of the Capital Vices, which is a unit in the Goads of Destruction. 1 Appearance 2 Personality 3 History 4 Trivia Sloth has messy light blue hair and dark blue eyes. She wears only a blue long-sleeved nightgown without any footwear. Her seal, a bronze metal cloud, is on her right cheek. Sloth is usually asleep or close ... ellauri110.html on line 931: Hande pupeltaa jotain myös Dovlatovista. Dovlatovia ei ole vielä mainittu paasauxissa, vaikka muistan kyllä lukeneeni jotain sen sepustuxia niiden suomennosten ilmestyttyä. Se lähti lippahivoon Neuvostolasta unelmien maahan (ei kuitenkaan Panamaan), muttei viihtynyt. Eikä ihmekään. Vähän näyttää harmittavan Handea että Pushkinin haudalla käy enempi porukkaa kuin Leinon kuopalla Hietaniemessä. Ei lupaa hyvää Mäkelän mausoleumille. ellauri110.html on line 971: Kylvyssä istuessaan Hemingwau luki lehestä että se oli kuollut. Säikähti niin että paransi tapansa. Tai no joitakuita niistä. Vanhus ja meri-vanhus vei Heminwauta merelle. Kysyi mitä tulee evääxi. Hei juu ja rommia pullo, oli vakiovastaus. Vessanseinään Pappa merkizi tukkimiehen kirjanpidolla montako rommia oli kulauttanut. Tästä taisinkin jo mainita, vai mainizinko jo? Loppu oli traaginen, vaiko koominen? mies ampui izensä. Elukat nauroivat ja taputtivat karvaisia eturaajojaan. Rahalla ei ole sielua, muttei ole apinallakaan. ellauri110.html on line 985: Hande alkoi suunnitella muistelmia joskus elonsa vaelluxen geometrisessa puolitiessä. Niiden nimi piti olla "Näin muistan", mutta "Näin" putosi jossain vaiheessa kyydistä. Vaihtoehtoinen nimi oli "Vaihtoehtoisia totuuxia", mutta se putosi tienoheen kokonaan. Vai oliko se näin? Näin muistan. ellauri110.html on line 999: "Vapaus on illuusio, mutta totta." Puhunko ristiin? Hyvä, puhun ristiin, olen ristihuuli jänö. Toinen suupieli pessimistisesti alaspäin ja toinen optimistisesti ylöspäin. Tunnen vapautta eniten kun kökötän Siikarlassa. No niinhän Ari sanoi, apina on vapaa kun se voi tehdä mitä se haluaa. Mitä vähemmän haluaa, sitä vapaampi saa olla. (Handen mökki olikin Sitarla. Anna Siikarla oli sykkiläisiä, sen serkku Vähäkallio nitisti mailleen tunkeutuneet telttailijat Kytäjällä. Me oltiin joskus teinihipoissa Kytäjän kartanolla. Se oli aika ruma (se kartano), ja Anna parka yritti vähän liikaa olla cool. Kai se oli vain ujo sillä tavalla.) ellauri110.html on line 1013: Eniten paperia kuluu suuriin typeryyksiin. ellauri110.html on line 1024: Salmisen niukkaeleiset, mustaa huumoria viljelevät romaanit koskettelevat uusliberalismiin taipuneen yhteiskunnan kipupisteitä – köyhien, syrjäytyneiden ja huono-osaisten elämää.lähde? Salmisen teoksia on usein luonnehdittu inhorealistisiksi. Provokatoristen aiheiden lisäksi hän sai tunnustusta kirkkaasta kielestään, joka toi estetiikkaa rankkojenkin aiheiden käsittelyyn. (lähde?) ellauri110.html on line 1032: No nytkun on ilosteltu paxun kirjan ajan haukkumalla Handea, mainittakoon joitakin lieventäviä asianhaaroja. Se ei ole poliittisesti äärioikealla, ja sen näkemyxet ryssistä ja mumslimeista on tasapuolisempia kuin useimmilla muilla. Ja se kun se puolusti Jordaniassa pientä taxikuskia oli reilua. ellauri110.html on line 1033: Eikä Hande tosiaankaan kauheesti haukkunut muita ihmisiä, vaikka fiilixexi jää se ettei ne sitä siihen riittävästi kiinnosta. Sillä on riittävästi mieltä kiinnittävää izessään. Se on ilmeisesti enimmäxeen suuna päänä, kun Fedja-sedän sihteerivainaa Tolja oli harvoja jotka puhui vielä enemmän. ellauri110.html on line 1085: George Pattison (1950-) is an English theologian and Anglican priest. Since 2013, he has been Professor of Divinity at the University of Glasgow. He was previously Lady Margaret Professor of Divinity at the University of Oxford. ellauri110.html on line 1097: Dosto on kuin Jaakko Hintikka, eniten kiinnostunut omista kirjoistaan teologin kirjahyllyssä. Joo noinhan se meni, naulan kantaan, hyvin sanottu. Teologista Dosto oli nätti, vaikka potreteissa se näyttää aika sekopäältä. Tästäkin voi arvata mihin suuntaan kexustelu on menossa. Hero worshippiä tää on aasta ööhön. ellauri111.html on line 37: Westerners love psychobabble. American conservatives consider Devils a definitive refutation of socialism. His writing is phantastic but his messages are delusional. The entire Russian literature is depressing. Dostoevsky is theatrical. Apparently, Fyodor improves a lot in translation. ellauri111.html on line 64: BDSM on yleiskäsite eräille sadomasokistisille seksuaalifetisseille. Se sisältää muun muassa hallittua sitomista, alistamista, rankaisemista sekä alistettuna olemista. BDSM:ä ei pidä missään tapauksessa sekoittaa väkivaltaisessa parisuhteessa toteutettavaan fyysiseen tai henkiseen pahoinpitelyyn, sillä siinä uhrilla ei ole sananvaltaa siihen mitä hänelle tapahtuu eikä hän nauti tapahtuvasta tilanteessa. BDSM:ssä kaikki mukana olevat osapuolet ovat vapaaehtoisesti suunnitelleet tapahtuman ja nauttivat siitä. ellauri111.html on line 67: Xenofobinen konservatismi. Dostoyevsky oli aktiivinen ryssien persupiireissä. Se kuoli ennen pogromeja, mutta sen päiväkirjat on täynnä polysemiaa. Eniten se vihas länkkäreitä, etenkin polakkeja (sillä oli vanhaa kaunaa polakeille vankilasta), ja liberaaleja se inhosi. Tämän päivän ryssäpersut, radikaalit oikkarit, ortodoxihihhulit ja militantit lojalistit löytää siltä läjäpäin meemejä. Dosto on sun kaveri jos haluat vastustaa globaaliliberaaleja ja Navalnyjtä ym. oligarkkeja. Nettimeemeistä vois luulla että Dosto on hullu hillbilly jostain Amerikan perämezistä joka on ajautunut Pietariin. Sen käsityxet ihmissielusta jota ahdistavat sisäpuolelta syntiset järjettömät halut ja liberalismin, ateismin ja edistyxen pirut ulkoa, tekis siitä eturiivin jenkkievankelistan, paizi eze ize ällös myös amerikkalaisia. ellauri111.html on line 192: Geronimo (Mescalero-Chiricahua: Goyaałé Athabaskan pronunciation: [kòjàːɬɛ́] "the one who yawns, June 16, 1829 – February 17, 1909) was a prominent leader and medicine man from the Bedonkohe band of the Apache tribe. From 1850 to 1886, Geronimo joined with members of three other Chiricahua Apache bands—the Tchihende, the Tsokanende and the Nednhi—to carry out numerous raids, as well as fight against Mexican and U.S. military campaigns in the northern Mexico states of Chihuahua and Sonora and in the southwestern American territories of New Mexico and Arizona. Geronimo's raids and related combat actions were a part of the prolonged period of the Apache–United States conflict, which started with American settlement in Apache lands following the end of the war with Mexico in 1848. ellauri111.html on line 202: While holding him as a prisoner, the United States capitalized on Geronimo’s fame among non-Indians by displaying him at various events. For Geronimo, it provided him with an opportunity to make a little money. In 1898, for example, Geronimo was exhibited at the Trans-Mississippi and International Exhibition in Omaha, Nebraska. Following this exhibition, he became a frequent "visitor" to fairs, exhibitions, and other public functions. ellauri111.html on line 204: Wow! What an opportunity! He made money by selling pictures of himself, bows and arrows, buttons off his shirt, and even his hat. In 1905, the Indian Office "provided" Geronimo for the inaugural parade for President Theodore Roosevelt. Later that year, the Indian Office "took" him to Texas, where he shot a buffalo in a roundup staged by 101 Ranch Real Wild West for the National Editorial Association. Geronimo was escorted to the event by soldiers, as he was still a prisoner. The teachers who witnessed the staged buffalo hunt were unaware that Geronimo’s people were not buffalo hunters. Aargh! ellauri111.html on line 293: “Nor was I, though it was very frustrating. But you will also remember that he didn’t just go to confess his sin in the way that a normal penitent does: he had even arranged for a full copy to be printed, ready to be published for the world to see.” ellauri111.html on line 303: “Exactly! It’s a performance. It’s not the heart speaking. The heart would say something very different. In fact, the heart wouldn’t need to say very much at all: it has only one thing to say, to love and to ask for love, to forgive and to ask forgiveness. We’ve been talking about people who commit crimes but won’t own up to what they’ve done, people who want to say to anyone who’ll listen: ‘Not guilty! My conscience is clear! Don’t blame me!’ But the real problem is not the evidence of the facts—did he or didn’t he do this or say that. The real problem is that this is completely back to front. The person who loves, even if they haven’t committed any crimes, is the person who wants to be guilty, who doesn’t just want to forgive but wants to be forgiven; the person who thinks of themselves not only as guilty but infinitely guilty, guilty of everything, before everyone, in fact the guiltiest one of all.” ellauri111.html on line 328: Posted in Äärikarismaattisuus, tagged ajan merkit, äärikarismaattisuus, Bill Johnson, Bob Jones, demonit, ehtoosade, eksytys, enkelikohtaamiset, enkelit, harhaopit, hengelliset kokemukset, henkien koetteleminen, henkivallat, ihmeet ja merkit, Joelin armeija, John Arnott, Jumalan Ilmestyslapset, juopuminen, karismaattisuus, Kenneth Copeland, Kenneth Hagin, kundaliini, Lakelandin parantumisherätys, Latter Rain, lopunaika, manifestaatiot, Manifested Sons of God, Marc Dupont, Mike Bickle ... ellauri111.html on line 339: The same thing applies to us as sinners, in principle. We have sinned against God's law and we are criminals--lying, stealing, killing, committing whoredom, taking candy from kids, etc. We have sinned and payment must be made for our crimes. God's penal code for any of these transgressions is rather steep - whatever it is, go to hell and the lake of fire forever, i.e. an eternity of burning in a grill. But don't worry, this need not happen, for: ellauri111.html on line 355: Let's go over it all once more. Repetitio mater studiorum. We are sinners. We sin when we do things that God's word, the Bible, says that we are not do. Every person has sinned. People lie, disobey their parents, steal, kill, commit whoredom (being naked with people that they are not married to, like your parents or in the sauna - makes sense, it is a definite foretaste of hell), are prideful, jealous, envious, covetous, boasters, drunkards, traitors, and more. There are no good deeds that you can do on your own that will erase the sins that you have committed. ellauri111.html on line 465: Dispensationalismin kannattajat uskovat, että Israelin kansakunnalla on Jumalan pelastussuunnitelmassa erillinen rooli kristillisen kirkon rinnalla ja että Jumala täyttää Vanhassa testamentissa esitetyt lupaukset Israelille kansakuntana. Jumalan lupaukset koskevat maata, joka tulevaisuudessa toteutuu tuhatvuotisena valtakuntana, josta Kristus hallitsee maailmaa Jerusalemista käsin. Dispensationalismin suhde Israeliin muistuttaa aatteellisesti kristillistä sionismia. Dispensationalismin opillinen vastakohta on supersuunnittelusessionismi, jonka kannattajien mukaan vain ja ainoastaan kristillinen kirkko on Jumalan lupausten perillinen uudessa liitossa. Koukkunokat on tehty perinnöttömixi. Mutta kenen mukaan? ellauri111.html on line 642: Even when a Christian woman is washing the dishes and taking care of her children she is doing sanctified work--she is fulfilling the scriptures; women are to be keepers at home. When a man provides for his family, he is fulfilling the scriptures. When we consecrate ourselves and our things (house, apartment, furniture, grass, etc.), daily living takes on a new dimension. It also gives you a lot of things to do for the time freed from watching TV and playing with the mobile. Did I mention the mobile? DON´T EVEN THINK OF IT! ellauri111.html on line 772: Ivan kertoo suunnittelemaansa näytelmää, jossa tapahtuma on sijotettu kuudennelletoista vuosisadalle. Mutta saatana ei nuku ja ensimäiset epäilyksen idut, yhä kasvava epäusko tuollaisiin ihmeisiin oli alkanut jo 1500 luvulla versoa kristikunnassa. Juuri tähän aikaan uusi kauhistuttava kerettiläisyys ensiksi esiintyi Pohjois-Saksassa, nim. Luteruksen uskonpuhdistus. ellauri111.html on line 776: Carlssonin pentueen auto da fee oli salainen pieni nuotio Suopellon rannassa juhannuxena. Salaa tuli Jessekin, kuin varas yöllä. Tällä kertaa hän tahtoi saapua incognito ja näyttäytyä lapsiensa keskellä juuri silloin kun poltettaviksi tuotujen kerettiläisten luut olivat alkaneet halkeilla palavassa roviossa. ellauri111.html on line 892: Salaliittoteoreetikot näkevät ize itsensä tutkijoina. Jotkut heistä ovat perehtyneet aiheeseensa hyvin yksityiskohtaisesti, ja he tuntevat aiheen perin pohjin. He kiinnittävät huomiota löytämiinsä lukuisiin poikkeavuuksiin, kuten inhimillisiin virheisiin, hätäisiin lausuntoihin, tiedollisiin aukkoihin ja ristiriitaisuuksiin, ja kutovat niistä yhtenäisen salaliittoteorian siinä missä muut ihmiset eivät näe tällaisissa tavanomaisissa epäsäännöllisyyksissä salaliiton todisteita. Ja jos tapahtuma ei näytä salaliitolta, se on salaliittoteoreetikoille merkki siitä, että salaliittolaiset ovat vaikutusvaltaisia, koska salaliitto on tehokkaasti salattu. ellauri112.html on line 75: Edward Bradford Titchener (11 January 1867 – 3 August 1927) was an English psychologist who studied under Wilhelm Wundt for several years. Titchener is best known for creating his version of psychology that described the structure of the mind: structuralism. After becoming a professor at Cornell University, he created the largest doctoral program at that time in the United States . His first graduate student, Margaret Floy Washburn, became the first woman to be granted a PhD in psychology (1894). Tätä kautta Wundtista tuli kova nimi jenkeissä. ellauri112.html on line 83: Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, mälli lentää, pussit tyhjenee, ja mitä silloin tapahtuu? Äsken istui »minuus» elävästi tietoisena mahdistaan, kaikki langat käsissään, valta-istuimellaan ja hallitsi; nyt se lakkaa olemasta näyttämön ehdoton keskus, siirtyy vähitellen yhä syrjempään, hallitsevasta katselevaan asentoon, ja keskuksen valtaavat mielikuvat, jotka äsken kukistettuina, nyt alkavat saada takaisin itsenäisyyttänsä ja pitää karkeloitaan. Kuta vapaammiksi, irrallisemmiksi ja itsenäisemmiksi ne tulevat, kuta enemmän voimaa ja väriä ne saavat, kuta enemmän lähestymme unennäköä, sitä kalpeammaksi käy minä-tajunta, sitä enemmän herpaantuu sen jännitys, sitä enemmän muuttuu se pelkäksi tajunnan kentäksi, jolla unennäön kirjavat haamut loppumattomana sarjana pitävät temmeltään kummallisessa kuutamoisessa valaistuksessa minkä lähde on tietymätön. Mielikuvat ovat nyt täydelleen itsenäistyneet; kuvista ovat ne muuttuneet olennoiksi ja esineiksi, joiden vaatimus tulla otetuiksi täytenä totena ei kohtaa mitään vastaväitettä. ellauri112.html on line 87: Kekäs se Pierre Janet lienee? Eikai sukua Pierrehumbertin Janetille? Tokkopa, luultavasti pelkkä yhteensattuma. Joo, Pierre oli uraauurtava ranskalainen psykologi, psykoterapeutti ja filosofi. Hän oli ensimmäisiä tutkijoita, jotka kiinnittävät huomiota potilaan traumojen ja elämänhistorian väliseen yhteyteen. Siis vähän niinkuin elämä ja teos-linjan miehiä. Pierre havainnoi somnambulisteja ja sivupersoonallisuuxia joista kexittiin et minä on pelkkä fiktio. ellauri112.html on line 90: Sielu on kuin valtio, tai paremminkin murkkupesä, sanoi Marvin Minsky, sekin juutalainen. Jaakko vei mut sen kotiin vierailulle Bostonissa. Koti oli joku jättimäinen tehdashalli, jossa oli Marvinille leikkipaikaxi kattoon kiinnitetty trapezi. Nain on meidankin elamassamme, eli sama juttu valtiossa ja sielussa: Yxinvalta on pahasta, mutta niin on liika demokratia. Parasta on rebublikanismi jossa senaattoreina heiluu trapezilla Eno Kala-tyyppisiä meritokraatteja. Aivokuori on ikäänkuin haggixen asiantuntijaeliittiä. Yliminä olkoon presidenttinä, mutta se on valittava joka 4. vuosi uudestaan ettei se jumahda. ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat. ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912) ellauri112.html on line 150: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.» ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät. ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa. ellauri112.html on line 173: Lopputulokseksi voimme siis, tarkastellessamme eräiden tieteellisten ja filosofisten käsitysten vaiheita materialismista lähtien, merkitä suurpiirteistä edistystä tapahtuneeksi. Tosin se, mikä eniten on edistynyt, on tietomme omasta suuresta tietämättömyydestämme, mutta se merkitsee itse asiassa pelkkää hyvää: todellisuuden tyhjentymätöntä runsautta ja työalan loppumattomuutta. Ja toiseksi syttyy, reaalisten tietojemme kasvaessa, yhä useampia tuikkivia valoja maailmanhämärään, joiden turvallinen loiste on sitä viehättävämpi, kuta syvempi on salaperäisyys niiden ympärillä. (Uusi Suometar 3.10.1913) ellauri112.html on line 185: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset). ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83). ellauri112.html on line 193: Syy siihen, että juuri käsitteet »vihreä», »punainen» jne. on muodostettu, eikä aivan toisia, piilee tietysti näiden vivahdusten käytännöllisessä merkityksessä. Lauselma: »logiikka ei tavoita vivahduksia» tarkoittaa siis: spekulatiivinen, aprioristinen logiikka ei tavoita vivahduksia. Kaikkia värivivahduksia ei voida ilmaista viidellä tai kuudella värinimityksellä. Mutta kokemustiede, kokemuksellinen logiikka tavoittaa kyllä mitä vivahduksia tahansa. Minulla on tällä hetkellä mielikuva ihan määrätystä punaisen vivahduksesta, joka imupaperillani on; jos tahtoisin, voisin nimittää tätä vivahdusta esim. klm: siten olisi uusi käsite muodostettu, käsite, joka tavoittaisi ihan määrätyn vivahduksen. Tällaisen käsitteen muodostaminen olisi kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaista. Paljon tärkeämpiä kuin äärimäisen yksilölliset vivahdukset, kuin ne ominaisuudet, jotka kussakin esineessä ovat erilaisia, ovat yleensä esineiden yhteiset ominaisuudet. Käsite klm ilmaisisi vain yhdellä tai aivan harvoilla esineillä olevaa ominaisuutta, käsite »punainen» sellaista ominaisuutta, joka on lukemattomilla ja jonka jokainen omasta kokemuksestaan tuntee. Sanoin, että Renan yllämainitulla lauseellaan on lausunut julki Bergsonin filosofian ydinajatuksen. Mutta siinä tapauksessa Bergson on käsittänyt tuon lauseen ihan sananmukaisesti. Bergsonin mukaanhan kaikki logiikka, kaikki ajattelu on voimaton tavoittamaan todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vivahduksia. Hänhän esittää, mitenkä inhimillinen äly on kuin valmiiden vaatteiden varasto, johon yritetään pukea todellisuus, katsomatta kuinka se niihin soveltuu. Hän vertaa älyämme kinematograafikoneeseen, joka ottaa muutamia liikkumattomia silmänräpäyskuvia elämän alituisesta virtailusta, ja yrittää näistä kuolleista kuvista uudelleen panna kokoon elävän todellisuuden. Hän puhuu ymmärryksemme »mekanistisesta vaistosta», joka viettää voittokulkuaan geometriassa, mutta on kykenemätön ratkaisemaan elämän arvoitusta. Tällä tavoin Bergson syyttää tiedettä virheestä, johon ei ollenkaan se, vaan juuri filosofia on tehnyt itsensä syypääksi-- spekulatiivisesta logiikasta, jota monet filosofit ovat rakastaneet, mutta joka tiedemiesten parhaille on ollut kauhistus. Näin yrittää hän riistää tieteeltä sananvallan sen mieltäkiinnittävimmissä kysymyksissä, ja panna sijalle runollisen »intuitionsa», jota ei millään keinoin voi kontrolloida, joka ei sisällä mitään mahdollisuutta eroittaa totuutta erehdyksestä. Jos koskaan, on filosofia Bergsonissa muuttunut »spesialiteetiksi». (Aika 10, 10-18) * * * * * ellauri112.html on line 295: Kahden vahvimman fasistisen valtion johtajat, Italian Benito Mussolini ja natsi-Saksan Adolf Hitler. Fasismi on Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansallismielinen totalitaristinen liike. ellauri112.html on line 457: iso kuva). Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetyttä paheiden luokituksessa pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. ellauri112.html on line 467: Setin Temppeli on initiatorinen ja okkultistinen yhteisö ja Yhdysvalloissa myös virallisesti tunnustettu uskontokunta. ellauri112.html on line 682: Yet to hail the film as a feminist project is to value the representation of the structural co-option of maternity over its interrogation. Tully’s treatment of social reproduction is dangerously simplistic. Cody has spoken in interviews about how her own, financially easier, experience of parenting in L.A. inspired her to explore a narrative in which economic anxieties are combined with the other hardships of parenthood, yet here class and poverty are only fleeting concerns. The transactional system of care that governs child-rearing under capitalism is done away with via Tully’s otherworldliness. Until the revelation of her non-existence, the viewer, although encouraged to believe in her, is never asked to consider her financial reality, and the fact that the service is paid for by Marlo’s wealthy brother is a narrative convenience that reinforces its fairytale quality. Similarly, Tully’s whiteness allows the racial politics of care to be completely overlooked, and the repeated idea that it’s ‘unnatural’ for hired help to bond with your newborn is taken as a given, rather than seen as an impetus for a consideration of the social conditions that require mothers to make that choice. ellauri112.html on line 684: Marlo, already a mother of two, begins the film heavily, outrageously pregnant: we learn, in rapid succession, that this third pregnancy was unwanted, that her husband does little of the domestic labour, and that her “shitty” upbringing is the reason she’s so committed to her nuclear family unit. Postnatal depression, never named, haunts the narrative: her wealthy brother offers to pay for a night nanny to avoid, in his words, the advent of another “bad time” like the one that followed the birth of her son, Jonah. When the nanny arrives – described by more than one reviewer as a “millennial Mary Poppins” – the panacea seems to be working. Not only does she look after the baby at night but she also operates as a kind of empathy machine, listening to Marlo’s problems, sharing sangria in the garden, and baking the Minions cupcakes that Marlo herself never has the time to make. The postnatal depression, it seems, disperses; Jonah – who has “emotional problems” – finds a place at a school more suited to his needs, family dinners get increasingly wholesome, and Marlo does a passable Stevie Nicks impression at a child’s birthday party. And then comes the twist: after a bender in Brooklyn with Tully, a sleep-deprived Marlo, drunk at the wheel, drives her car off a bridge and ends up in hospital, and we realise there was nobody else in the car. Her maiden name, we learn, was Tully. ellauri112.html on line 712: The night they go out starts with an amusing drive at the sound of Cindy Lauper, but becomes severely toxic when they arrive at an underground club and the drunk Marlo jumps in sync with clangorous heavy-metal rhythms and then endures pain due to engorged breasts. However, that pain was infinitesimal when compared to the afflicting news that Tully is quitting. ellauri112.html on line 788: Mikä päivä on pyhäpäivä? Vai onko sillä enää väliä kun viikonloppu on jo 2-päiväinen? Totta KAI sillä on väliä, joka ikinen hyttynen on kuurnittava! Vääränä päivänä ei saa edes auttaa omaa lehmää ojasta! Naapurit kyttäävät ettei liian ahkera naapuri vaan pääse joholle pyhäpäivänä. ellauri112.html on line 826: Regarding children, in most of the United States it is not illegal for children to consume alcohol "in the performance of a religious ceremony or service." In many religions it is also a-ok for men of God to consume kids. ellauri112.html on line 839: He is dead but buy his book What Would Jesus Drink? by Brad Whittington. Price: $0.99 USD. Words: 38,770. Language: English. Published: August 13, 2011. Categories: Autofiction » Religion & Spirituality » Christianity. It includes 247 verses from the bible and the rest of it as appendix for further reading. Brad Whittington's tag cloud: alcohol beer jesus wine. ellauri112.html on line 841: Since 2017, he is sitting on that tiny cloud. Since 2014 with The Whittington Group, Brad has sourced, entitled and sold 10 communities consisting of 1,628 lots to homebuilders. In 2016, Brad's son, Braden, moved to Austin with his family to join Brad in business, fulfilling a lifelong dream of working side by side. A gentle man of faith, Brad was also an avid golfer and seasoned snow skier. ellauri112.html on line 883: First, it suggests that the young evangelist had been resistant to drinking wine with Paul prior to the admonition. If drinking fermented wine was common for the more primitive Christians, the exhortation would scarcely have been needed. ellauri112.html on line 894: In the Lord’s Supper, Christ blesses His people in many ways. He calls His people to remember Him and His saving work, as often as they partake of it. Christ uses it to remind them of His coming again in glory for them. The people of God renew their covenant with Him. They commune with Him, as their ministers, acting in His name, administer the sacrament according to His appointment, to their own growth in grace. As they recall how all Christians eat from the same consecrated bread, they are reminded of the love and unity that binds all Christians in one body and one faith. ellauri112.html on line 941: “Sorry, I thought you were proposing a toast,” he said. "Izvinite, mislio sam da nazdravljate", kazao je on. ellauri115.html on line 105: 1725 JJ saa paikan kaivertajan oppipoikana munittuaan sitä ennen notaarin juoksupojan pestin. ellauri115.html on line 139: 1756 Asettuu Theresen ja anopin kanssa Eremitageen Pariisin lähiöön rouva d'Epinayn tiluxille. Alkaa kirjoittaa Julieta. (55 ei tapahtunut mitään mainittavaa.) ellauri115.html on line 156: 1794 JJ kaivetaan ylös koiran vierestä ja "siirretään" Pantheoniin. Jakobiinit tykkäsivät sen naziajatuxista. ellauri115.html on line 172: 24-vuotiaalle Teresalle J-J oikein lupasi, ettei koskaan menis sen kanssa naimisiin. Paizi 23v myöhemmin valesellaisiin kun Teresa ei vaan lakannut nalkuttamasta. Teresa oli sievä, hyvä pano ja hyvä keittäjä, muttei ihan Jean-Jacquesin henkisellä tasolla. (Tästä Imi Cunt sille vekutti, että mikäs nero luulet ize olevasi hömelö? Tolstoi sanoi myöhemmin eze on saanut eniten vaikutteita J-J:ltä ja evankeljumeista. Voihan hiivatti.) ellauri115.html on line 264: Varakuningas oli aateloinut Huugon varakreivixi ja nimittänyt päärixi. Hänestä tuli Suomen Akatemian jäsen. Vierailevat valtionpäämiehet kävivät kazomassa valtion raha-apajaa ja pyysivät anteexi häiriötä. Huugon 79-vuotispäivää vietettiin suurin juhlallisuuxin. Huugo sai Pariisista nimikkokadun. Marseljeesia soitettiin sen ikkunan alla monen orkesterin voimalla. Pääministeri tuli onnittelukäynnille ja lähetystöt Ranskan tärkeimmistä kaupungeista, ja talon ohize marssi 600.000 ihmisen kulkue Tintti-julisteineen. ellauri115.html on line 279: No ainakin sen panee heti merkille että Montaigne on aika tyytyväinen oloonsa, se vaikuttaa epikurolaiselta. Ja se siteeraa antiikin lähteitä yhtä ahkeraan kuin masentuneempi Burton. Modernimpaa Rousseauta ei vanhat viisaudet enää kiinnosta, valistuneena romantikkona se haluaa ize kexiä, Se on myös tyytymätön osaansa ja kantaa kaunaa vihamiehille. Joku Diogenes mieluummin kuin Epikuros kävisi sen esikuvaxi. Molempia kuitenkin pohdituttaa se, mitä niistä jää jälkipolville. Montaigne huomauttaa että monia kiinnostaa maine ja omaisuus enemmän kuin elämä. Voiko heppua sanoa onnellisexi edes kunnialla kuoltua jos sen jälkeläiset on kurjia ja pennittömiä? Hyvä kymysys, pistää Darwin väliin. Montaigne peukutti sukulaisia, Rousseau oli pelkkä meemipeikko, lapset se jakoi enemmän tarvizeville. Saa toiset ne talletella pienet epelit, ne multa pitkät vain saa. ellauri115.html on line 292: And who is to blame? Well, Christianity, of course. As the new religion swept through the continent, dogma took over. How dare you question the church? Now kiss my pinky ring, and let's kill some Muslims and Jews. Divine right, damn it! Uskokaa tai älkää, Grice and Strawson kirjoitti vielä 1956 paperin In Defense of a Dogma. Well kiss my pinky ring! ellauri115.html on line 356: Jotain sympaattista löytyy Janne-Jaakostakin. Sen synnit on enimmäxeen laiminlyöntisyntejä, mitä nyt on joitakin rikkomuxia. Se ei tahdo koskaan tehdä mitä sen pitäisi. Vapaus ei ole että voi tehdä mitä tahtoo vaan ettei tarvi tehdä mitä ei tahdo. Tässä on paljon tuttua. Janne on vastarannan kiiski. Se epäilee onko maailmassa toista apinaa joka oisi tehnyt vähemmän pahaa kuin se ize. Koska se ei ole tehnyt mielestään ylipäänsä paljon paskaakaan. ellauri115.html on line 366: Izerakkaus ja itsensä rakastaminen ois niinkö jotenkin eri juttuja. Yx paha asia ja toinen ihan kunnossa. Siitä on enemmän siinä Janne tuomizee izeään -niteessä jota en ole lukenut. Kai izerakas haluu muiden läpyjä, se parempi on autistinen versio. ellauri115.html on line 396: Hume still felt, justly, under-appreciated. The "banks of the Thames", he insisted, were "inhabited by barbarians". There was not one Englishman in 50 "who if he heard I had broke my neck tonight would be sorry". Englishmen disliked him, Hume believed, both for what he was not and for what he was: not a Whig, not a Christian, but definitely a Scot. In England, anti-Scottish prejudice was rife. But his homeland too seemed to reject him. The final humiliation came in June 1763, when the Scottish prime minister, the Earl of Bute, appointed another Scottish historian, William Robertson, to be Historiographer Royal for Scotland. ellauri115.html on line 440: Rousseau published Emile, or On Education in 1762. A famous section of Emile, "The Profession of Faith of a Savoyard Vicar", was intended to be a defense of religious belief. Rousseau's choice of a Catholic vicar of humble peasant background (plausibly based on a kindly prelate he had met as a teenager) as a spokesman for the defense of religion was in itself a daring innovation for the time. The vicar's creed was that of Socinianism (or Unitarianism as it is called today). Because it rejected original sin and divine revelation, both Protestant and Catholic authorities took offense. Eikös ne Emersonin porukat olleet unitaareja? Ja se Erasmuxen elämäkerturi Ephraim Emerton Bostonista. Entäs TS Elliotin alaleukapartainen vaari ja Tom ize ennen pyllistymistä? Pyllistivät kolminaisuusopille ja perisynnille. ellauri115.html on line 480: Menin sitten läpitte mielessäni eri mielipiteet joita mulla oli ollut elämäni aikana, jotkut oli uskottavampia kuin toiset, ja mun sisäinen hyväxymisleima riippui tästä uskottavuudesta. Kun olin huomannut tän, tein puolueettoman vertailun kaikkien näiden eri ideoiden välillä, ja havaizin että ensimmäinen ja yleisin niistä oli myös yxinkertaisin ja järkevin, ja että sen olis kuka tahansa hyväxynyt jos se vaan olis ollut viimeinen eikä eka. Kuvittele että kaikki sun filosofit, entiset ja modernit, olis tyhjentäneet omituiset voiman, sattuman, kohtalon, välttämättömyyden, atomien, elollisen maailman, elävän massan ja materialismin eri lajkkeiden järjestelmät. ellauri115.html on line 547: Jos organisoidut ruumit yhtyvät sattumalta kaikilla mahdollisilla tavoilla ennenkuin ne päätyy joihinkin asentoihin, jos vazoja tehdään ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman käsivarsia, epätäydellisiä elimiä kaikenlaisia jotka kuoli sukupuuttoon koska ne ei saaneet sitä sinne, mixei tollaia epäonnistuneita yrityxiä ole nähtävissä tänä päivänä? [Nojoo, haha, huono läppä, mä en kelpaa esimerkixi.] Mixi luonto on lopulta päätynyt lakeihin joista se ei ensin ollut selvillä? Mun ei pidä yllättyä jos se mikä on mahdollista tapahtuisi, ja jos tapahtuman epätodennäköisyyttä kompensoi yritysten lkm. Olkoon niin; silti jos joku sanois mulle et tuu kazomaan, 10.000 apinaa kirjoitti just kirjoituskoneella koko Aeneidin, mä en viizisi edes kazoa sinnepäin. [No Aeneidi on niin kehno ettei siihen tarvizis edes 10 apinaa.] Sä sanot että mä unohdin montako yritystä sallittiin. Mutta miten monta yritystä tarvittaisiin että se olis edes vähänkin todennäköistä? Omasta puolestani ainoa mahdollinenn oletus on että mahixet on ääretön vastaan yxi että lopputulos ei ole sattumaa. [Tää laskelma ei oo mun oma, mä nyysin sen Pascalin Blaiselta.] Tän lisäxi, sattumanvaraiset yhdistelmät ei tuota muuta kuin samanlaisia tuloxia kuin yhdistettävät elementit, niin että elämää ja organisaatioita ei tuoteta atomien virrasta, ja kemisti joka tekee yhdisteitä ei koskaan tuota niille ajatuxia ja tunteita koepullossa [nojoo nojoo, koepullolapsia ei lasketa. Jalkanuotti: Voisko joku uskoa, ellei olis nähnyt, että apinoiden älyttömyys vois mennä niin pitkälle? Amatus Lusitanus väittää että se näki tuuman korkuisen pikkumiehen lasipullossa, jonka Julius Camillus prometheusleiriläisen lailla oli tehnyt alkemistina. Paracelsus (Asioiden luonnosta) opettaa metodin millä voi tehdä näitä pikkumiehiä, ja se väittää että pygmit, faunit ja nymfit on tehty kemiallisesti. Ei kai siinä muuta tarvita, paizi ehkä osoittaa että orgaaninen aine kestää tulta ja sen molekyylit säilyvät kuumimmassa uunissa. Kuumimmassa uunissa ei säily ikuisuuxia kuin syntisraukan sielu tulijärvessä. Vaikka Voltairen, ottaaxemme vaan yhden esimerkin.] ellauri115.html on line 559: Sen jälkeen kun olen kexinyt Jumalalle riittävästi ominaisuuxia että voin tempasta sen olemaan, palaan [tietysti] taas izeeni, ja koitan selvittää mikä mun paikka on sen suuressa suunnitelmassa sikäli kun ymmärrän. Heti, ja ilman epäilyxen häivää, huomaan mitä lajia mä olen; sillä omalla halullani ja tällä kalulla voin toteuttaa mieltymyxeni, mulla on enemmän voimaa kontrolloida muiden ruumiita ja saada ne tekemään mitä haluan tai estää sen, kuin niillä on kontrolloida mua pelkällä haballa; älykkäimpänä mä olen ainoa joka voi tutkia kaikkien muiden jalkovälejä. Mikä olento täällä alhaalla, paizi mies, voi havainnoida muita, mitata niiden penixen, laskelmoida, ennustaa niiden liikkeet, vaikutuxet ja niin sanoaxeni ottaa yhteyttä niihin kaikkiin oman izensä lisäxi? Mitäs absurdia siis siinä ajatuxessa että kaikki muut on tehty mua varten, kun vaan mä nään ne kaikki tästä mun näkökulmasta? [Järkyttävää narsismia.] ellauri115.html on line 643: Mä en pullistu tästä ajatuxesta, mä on siitä hirmu liikuttunut; sillä tää tila ei ollut mun valinta, se ei ollut kiitos elukan jota ei vielä ollut. Miten mä voin pitää izeäni niin merkittävänä onnittelematta izeäni tästä kunniapaikasta, nuolematta kättä joka sen pistouvasi? Ekä paluu omaan napaan on synnyttänyt kiitollisuuden ja kiitollisuuden tunteen mun lajin tekijämiehelle, ja tää fiilis painaa ulos mun ekan kumarruxen siunaavalle puupäälle. Mä palvon sen kaikkivoipaa voimaa ja mun sydän tunnustaa sen sponssauxen. Eli eikö meidän izerakkauden luonnollinen seuraamus ole et me kunnioitetaan meidän mesenaattia ja rakastetaan hyväntekijää? ellauri115.html on line 645: Tässäpä mielenkiintoinen ajatusnyrjähdys. Eziis nimenomaan izerakkaat tyypit mielellään antaa läpyjä jollekulle mesenaatille? Oliskoon se todellakin niin? Kai se olis jonkinlaista transferenssiä, ne tekee jumalansa selfiestä ja voi siten palvoa omaa naamaansa jumalan lammen pinnasta? Kyllähän esim. jääkiekkofanit pullistuu ihan hirveesti jos ja kun Suomen joukkue voittaa kultamitalin? No ei hopeakaan ole häpeä, muttei kukaan sen tähden hyppää Havis Amandan syliin tai kolera-altaaseen. ellauri115.html on line 677: Luonnonlapsi mitä huolinkaan, kunhan vapahana olla saan! Mä en kyllä ole koskaan tajunnut tätä pointtia: jos ainoa mitä mies vapaana voi tehdä on tunaroida jutut, mix siitä pitää pitää niin isoa melua? Kylmä ainakin voisin ottaa vastaan vähän virka-apua, jos paratiisinomaiset olot olis sillä taattuja. Vähemmälläkin izetyytyväisyydellä pärjää, jos on lämmin ja masu ja misu pulleassa kunnossa. Vittuako jumalan piti mennä sen omenapuun kanssa keekoilemaan? Kaikki oli hyvin ennen sitä. Sitäpaizi sori vaan Janne, mut tää sun käsitys miehen harmittomuudesta on osoittautunut harvinaisen vääräxi. Rauhixen pihalla ei kuulu enää kimalaisen pihausta, lupiinit valtaa koko viidakon ja Bursan rannikolla on autonrenkaan vahvuista meriräkää, johon kalat tukehtuvat. Kaikki miehen aikaansaannosta Sallimuxen kazellessa vierestä. ellauri115.html on line 683: Kun kaikki on hyvin, ei ole sellaista kuin epäoikeudenmukaisuus. Oikeus ja hyvyys on erottamattomia; hyvyys on välttämätön seuraus supervoimista ja izerakkaudesta joka on synnynnäistä kaikissa herkissä olennoissa. [Tää kuulostaa aivan tuubalta?! Tai vähintäänkin aivan vitun narsistiselta.] Kaikkivoiva heittää kuvansa, niin sanoaxeni, kuin yliolanheittimellä luomiinsa nautoihin. Luominen ja säilöminen on powerin ikuista duunia; se ei toimi siihen mitä ei ole olemassa; Jumala ei ole kuolleiden jumala [no tää nyt ainakin on harhaoppia!]; se ei voi aiheuttaa harmia ja tuhoa vahingoittamatta izeään. Kaikkivoipa voi haluta vain hyvää. [Jalkanuotti: Muinaiset olivat oikeassa kun ne kuzuivat ylijumalaa optimixi maximixi, mutta olisi ollut vielä parempi sanoa sitä maximixi optimixi, sillä sen hyvyys johtuu sen voimista, se on good koska se on great. Tääkin kuulostaa taaas ihan peliteorialta.] Six se joka on eniten hyvä, koska se on eniten skrode, on myös ylioikeudenmukainen, muuten se puhuisi ristiin kuin liito-orava; sillä se järjestyxen rakkautta joka luo järjestystä me sanotaan hyväxi, ja sitä järjestyxen rakkautta joka pitää sitä pystyssä me sanotaan oikeudexi. Diktatuuria peliin ja poliisivoimia. Ei ihme että Russell sanoi kaimaansa protofasistixi.]] ellauri115.html on line 715: Mun nuori ystävä, kazotaampa polvihousuihin, pannaan syrjään kaikki henk.koht. ennakkoluulot ja mennään tonnne kamariin kokeilemaan mihkä suuntaan meidän taipumuxet johtaa meitä. Tykätäänkö me enemmän toisten kärsimyxistä kuin niiden iloista? [Hmm nojaa...] Onko miellyttävämpää tehdä ystävällinen teko vaiko epäystävällinen, ja kumpi jättää hauskemman muiston jäljestään? Mixi sä tykkäät teatterista? Nautitko rikoxista jotka näet? [Aika monet kyllä.] Itketkö rangaistusta joka tuomitaan rikolliselle? [No ei, vrt. edellä.] Noi sanoo että meitä ei kiinnosta muu kuin oma etu; kuiteskin me saadaan lohtua kärsimyxiin viehättävistä ystävättäristä ja humanitäärisestä avusta; ja nautinnoissakin oltaisiin liian yxinäisiä ja kurjia ellei meillä olis ketään joille niistä kerskua. ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä. ellauri115.html on line 736: Tähän tarkotuxeen riittää johdattaa sut erottamaan meidän hankitut ideat ja luonnolliset fiilixet; sillä fiilis edeltää tietoa, ja koska me ei opita ezimään hyvää ja välttämään pahaa izellemme, vaan me saadaan tää halu luonnosta, samalla lailla hyvän rakkaus ja pahan viha on yhtä luonnollisia meille kuin izerakkaus. Omantunnon asetuxet ei ole tuomioita vaan fiilixiä. Vaik kaiki meidän ideat tulee ulkoa, fiilixet joilla niitä punnitaan tulee sisältä, ja näillä fiilixillä me havaitaan asioiden sopivuus tai sopimattomuus izellemme, joka saattaa meidät hakemaan tai välttämään näitä juttuja. [Eli matelijanaivoilla mennään näissä moraalijutuissa.] ellauri115.html on line 867: 8. Babiaanit kaunistavat niitä kullalla, niinkuin neitsyttä, joka koreutta rakastaa. ellauri115.html on line 927: Barukin kirjan loppu. Tässä on nyt se väärinkäsitys, että babiaanien puukuvat olis jotenkin kertakäyttösempiä kuin Israelin porukoiden pyhät esineet. Ei ne ole sen kummempia kuin liiton arkit, pyhät kirjat tai ikonit, joista tehdään tarpeen mukaan kopioita jotka vihitään "pyhixi" ja ovat sen aikaa "pyhiä" kunnes ne korvataan uudemmilla kopioilla. ellauri115.html on line 934: Sociniolaisuus oli Fausto Paolo Sozzinin (1539–1604) mukaan nimensä saanut unitarianistinen liike. Sozzini vaikutti muun muassa Transilvaniassa ja pakeni valkosipulia ja puuristejä Puolaan, jossa vuonna 1605 kirjoitettiin socinolaisuuden ensimmäinen virallinen julistus, niin sanottu Rakowin katekismus. Liike tukahdutettiin Puolassa 1658, mutta se eli edelleen muun muassa Transilvaniassa ja Englannissa, jossa sitä kutsuttiin unitarianismiksi. Bostonissä niitä oli, Efraim E. ja Ralph Waldo esimerkixi. ellauri115.html on line 936: The ideas of Socinianism date from the wing of the Protestant Reformation known as the Radical Reformation and have their root in the Italian Anabaptist movement of the 1540s, such as the anti-trinitarian Council of Venice in 1550. Lelio Sozzini was the first of the Italian anti-trinitarians to go beyond Arian beliefs in print and deny the pre-existence of Christ in his Brevis explicatio in primum Johannis caput – a commentary on the meaning of the Logos in John 1:1–15 (1562). Lelio Sozzini considered that the "beginning" of John 1:1 was the same as 1 John 1:1 and referred to the new creation,[citation needed] not the Genesis creation. His nephew Fausto Sozzini published his own longer Brevis explicatio later, developing his uncle's arguments. Many years after his death in Switzerland, Sozzini consulted with the Unitarian Church in Transylvania, attempting to mediate in the dispute between Frankenstein and Count Dracula. ellauri115.html on line 938: He moved to Poland, where he married the daughter of a leading member of the Polish Brethren, the anti-trinitarian minority, or ecclesia minor. In 1565, it had split from the Calvinist Reformed Church in Poland. Sozzini never joined the ecclesia minor, but he was influential in reconciling several controversies among the Brethren: on conscientious objection, on prayer to Christ, and on the virgin birth. Fausto persuaded many in the Polish Brethren who were formerly Arian, such as Marcin Czechowic, to adopt his uncle Lelio's views. ellauri115.html on line 942: The name Socinian started to be used in Holland and England from the 1610s onward, as the Latin publications were circulated among early Arminians, Remonstrants, Dissenters, and early English Unitarians. In the late 1660s, Fausto Sozzini's grandson Andreas Wiszowaty and great-grandson Benedykt Wiszowaty published the nine-volume Biblioteca Fratrum Polonorum quos Unitarios vocant (1668) in Amsterdam, along with the works of F. Sozzini, the Austrian Johann Ludwig von Wolzogen, and the Poles Johannes Crellius, Jonasz Szlichtyng, and Samuel Przypkowski. These books circulated among English and French thinkers, including Isaac Newton, John Locke, Voltaire, and Pierre Bayle. ellauri115.html on line 956: That Christ was literally dead in the grave for three days – as a proof of Christian mortalism, resurrection and the humanity of Christ.[6] ellauri115.html on line 958: Most early Socinians accepted the infallibility of the New Testament and so accepted the account of the literal virgin birth of Jesus, but many later Socinians (i.e., Unitarians) did not. ellauri115.html on line 964: Kun d’Alembert syytti Geneven pastoreita sosinianismista. Rousseau piti niiden puolta. “Socinianism was a Christian sect closely allied with the development of Unitarianism. It took its name from its founder, Fausto Sozino, an Italian of the sixteenth century who lived in Poland for a long time, where his movement had great strength. It was popular throughout Europe and was accepted by many Protestant churches. Socinianism was anti-trinitarian and held that reason is the sole and final authority in the interpretation of the scripture. It further denied eternal punishments. Calvin had condemned the doctrine, so that the imputation in d’Alembert’s article was both a daring interpretation of the doctrine of Geneva’s pastors and one which was likely to be dangerous for them.” Allan Bloom, Politics and the Arts (Ithaca: Cornell University Press, 1960) 150. (back) ellauri115.html on line 1130: The Hares moved to the USA to study for a PhD program in psychophysiognomy at the University of Oregon, but due to his daughter falling ill (as expected) the family returned to Canada. Hare then served as a psycho in the prison system in British Columbia (British Columbia Penitentiary) for eight months, an area in which he had no particular qualification or training; indeed he would later recount without pangs of conscience that some prisoners were able to manipulate him more than he could them. ellauri115.html on line 1132: His research led him to don The Mask of Sanity along with American psychiatrist Hervey M. Cleckley, who played a pivotal role in the sort of psychopathy he developed. ellauri115.html on line 1140: Hare appeared in the 2003/4 award-winning documentary film The Corporation, discussing whether his criteria for psychopathy could be said to apply to modern business as a legal personality, appearing to conclude that many of them would apply by definition. However, in a 2007 edition of Snakes in Suits, Hare contends that the filmmakers took his remarks out of context and that he does not believe all corporations would meet all the necessary criteria in practice. ellauri115.html on line 1142: Hare's views are recounted with some skepticism in the 2011 bestseller The Psychopath Test by British investigative journalist Jon Ronson, to which Hare has responded. Hare served as a high functioning sociopath for Jacob M. Appel's Mask of Sanity (2017), a novel source of income. ellauri115.html on line 1199: Lisää tietoa Teofrastos Välipakan kirjasta Luonteita. N. jota hallizee minän julkinen puoli kiinnittää vitusti huomiota mitä muut siitä ajattelevat. Se mäystää jotain häpeän tunteita ja oman onnensa varaan joutumisen pelkoja. Se muuttaa arvojaan mielipiteitään jopa uskontoa. Peittää raivoisasti huonommuudentuntoa kehuen izeänsä maailman parhaaxi. Kokee izensä hylätyxi ja yxinäisexi. Varsinkin vanhetessaan tuntee elävänsä eri maailmassa kuin muut. Se voi heittäytyä passiivisexi ja lakata ottamasta kantaa. Se vieraantuu läheisistään, luovuttaa ja masentuu. Kopioi nuotteja ja kerää kasveja. JJ ilmielävänä tunnustusten jatkovarresta. ellauri115.html on line 1214: Mut mä en yleensä syytä olosuhteita. Siinä suhteessa epätyypillinen narsisti. Narsisti on 3-vuotiaan tasolla. Siinä kazannossa edustan kyllä hyvin tyyppiä. Mut ehkä en täytä määräävää kriteeriä olla kaikkia kohtaan hyökkäävä määräilevä ja kontrolloiva. Vain erästä jänistä, ja siinäkin on puntit tasoittuneet vähäsen, kuin myös testosteronitasotkin. ellauri117.html on line 99: On kuitenkin joskus olemassa hyvänluontoisia nuoria naisia, jotka tässä suhteessa rohkenevat vastustaa muodin valtaa ja sukupuolensa parjaushuutoja, täyttäen hyveisellä pelottomuudella tämän luonnon heille määräämän suloisen velvollisuuden. Oi jospa heidän lukunsa lisääntyisi sen siunauksen viehätyksestä, joka on suotu tuota jaloa menettelytapaa noudattaville! Perustuen mitä yksinkertaisimman järkitoiminnan päätelmiin sekä tekemiini havaintoihin, joita en koskaan ole vääriksi huomannut, rohkenen luvata tällaisille äideille vahvaa ja pysyvää kiintymystä heidän miestensä puolelta, vilpitöntä ja todellista rakkautta heidän lastensa puolelta, kanssaihmisten kunnioitusta ja arvossapitoa, onnellisia synnytyksiä ilman pahoja seurauksia, lujaa ja jäntevää terveyttä ja lopuksi tuon ilon, että kerran näkevät omien tyttäriensä noudattavan heidän esimerkkiään ja että heitä mainitaan muille esikuvana. ellauri117.html on line 224: `Repel and attract, both. They are very repulsive when they are cold, and they look grey. But when they are hot and roused, there is a definite attraction -- a curious kind of full electric fluid -- like eels.' ellauri117.html on line 239: Gerald fastened the door and pushed the furniture aside. The room was large, there was plenty of space, it was thickly carpeted. Then he quickly threw off his clothes, and waited for Birkin. The latter, white and thin, came over to him. Birkin was more a presence than a visible object, Gerald was aware of him completely, but not really visually. Whereas Gerald himself was concrete and noticeable, a piece of pure final substance. ellauri117.html on line 342: Mitä tästä opimme? Että sanokoot meeminikkarit ja kirjoitelkoot sitä taikka tätä, geenit vetää vastustamattomasti puoleensa. Omat pikku siemenet on silti kylvettävä, vaikka hedelmättömäänkin maahan. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä. ellauri117.html on line 344: David Herbert Lawrence (1885-1930) kirjoitti aikansa vapaamielisimmät romaanit. Monet sen kirjat kiellettiin mm. tällästen sexikohtausten takia: ellauri117.html on line 396: Accept you will not be paid tens of thousands of dollars for short story. Accept it will not have an audience measured in millions. Accept it will not be hotly debated on internet forums. Welcome possibility it will be an infinitesimally small thing. Understand that this is what makes it pure. ellauri117.html on line 409: 1920-luku oli Fitzgeraldin kultakautta. Hän keksi termin "jazz-aika", joka kuvaa 1920-lukua. Kultahattu, jota pidetään hänen uransa merkkiteoksena, ilmestyi 1925. Kun sen helmikuussa ensi-iltaan päässyt näyttämöversio menestyi, siitä tehtiin samana vuonna myös elokuva, ohjaajana joku Herbert Brenon. Fitzgerald teki useita matkoja Eurooppaan, etenkin Pariisiin ja Ranskan Rivieralle. Hän ystävystyi monien Pariisin amerikkalaisyhteisön jäsenten kanssa, etenkin kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa, jota hän auttoi tämän kirjailijanuralla. Fitzgeraldin ja Hemingwayn ystävyys kuitenkin kariutui, ja Hemingway hyökkäili Fitzgeraldia vastaan monissa kirjoituksissaan. Ernest oli kade Scottin infinitesimaalisesti pidemmästä pipusta. Ja mustasukkainen siitä Zeldalle. ellauri117.html on line 432: Pitäsköhän luetella kirjalliset älysetämiehet joilla oli omasta mielestään niitä tyhmemmät good old Pät tyyppiset kumppanit kuten Pyhimyxellä joiden kanssa ne oli hyvää pataa loppupeleissä vaimon tyhmyydestä huolimatta tai ehkä juuri sixi? Tyyliin ellauri117.html on line 629: Locke kuoli vuonna 1704 pitkällisen sairauden jälkeen. Hänet on haudattu High Laverin kylän kirkkomaalle, Harlowin itäpuolelle, Essexiin. Some scholars have seen Locke's political convictions as being based from his religious beliefs. Locke's religious trajectory began in Calvinist trinitarianism, but by the time of the Reflections (1695) Locke was advocating not just Socinian views on tolerance but also Socinian Christology. Täähän Sozzini oli Rusakonkin guru. ellauri117.html on line 655: Locke was at times not sure about the subject of original sin, so he was accused of Socinianism, Arianism, or Deism. Locke argued that the idea that "all Adam's Posterity are doomed to Eternal Infinite Punishment, for the Transgression of Adam" was "little consistent with the Justice or Goodness of the Great and Infinite God", leading Eric Half-Nelson to associate him with Pelagian ideas. However, he did not deny the reality of evil. Man was capable of waging unjust wars and committing crimes. Criminals had to be punished, even with the death penalty. ellauri117.html on line 657: With regard to the Bible, Locke was very conservative. He retained the doctrine of the verbal inspiration of the Scriptures. The miracles were proof of the divine nature of the biblical message. Locke was convinced that the entire content of the Bible was in agreement with human reason (The Reasonableness of Christianity, 1695). Although Locke was an advocate of tolerance, he urged the authorities not to tolerate atheism, because he thought the denial of God's existence would undermine the social order and lead to chaos. That excluded all atheistic varieties of philosophy and all attempts to deduce ethics and natural law from purely secular premises. In Locke's opinion the cosmological (i.e. primus motor) argument was valid and proved God's existence. His political thought was based on Protestant Christian views. Additionally, Locke advocated a sense of piety out of gratitude to God for giving reason to men. Locke compared the English monarchy's rule over the British people to Adam's rule over Eve in Genesis, which was appointed by God. And stands to human reason, don't it? ellauri117.html on line 659: What an idiot. Locke ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia. Se oli aivan vissinvarmasti kaappipetteri, asexuaali tahi ei. Se oli anaalinen pedantti, kirjoitti aivan vimmatusti muistikirjoja. Sen kirjastossa oli 3000 kirjaa, eniten uskonnollisia. ellauri117.html on line 670: John Locke was born in 1630s. John Locke is part of G.I. Generation also known as The Greatest Generation. This generation experienced much of their youth during the Great Depression and rapid technological innovation such as the radio and the telephone. The initials "G.I." is military terminology referring to "Government Issue" or "General Issue". It's hard to know John Locke birth time, but we do know his mother gave birth to his on a Sunday. People born on a Sunday can often rely on sympathy from others and generally have luck on their side. ellauri118.html on line 320: the United States ellauri118.html on line 344: And hear their crystal currents beat Ja kuule heidän kristallivirtansa lyönnit ellauri118.html on line 353: Thrill, fill the wild deer-haunted dale, Jännitystä, täytä villi peuran kummittelema laaxo, ellauri118.html on line 390: Bel-tenebros oli Amadixen peitenimi sekobolzina. Komee pimee. Miraflores oli joku paikka joka on mainittu enemmän kuin kerran. Joo se oli se paikka kolmen viemäriputken lähellä jossa Amadis pyrki Orianan hilloviivalle. Taisi päästäkin? "por ganar la gloria de la demanda en la prueva de bien amar". Se on myös joku kunta Columbiassa, se on missä Keiko Fujimorin häitä vietettiin, ja se on ylellinen 5 tähden useasti palkittu Miraflores, joka sijaitsee Costa del Solilla Espanjassa Marbellan ja Fuengirolan puolivälissä. Aurinkorannikko sopii hyvin ympärivuotiseen lomailuun aurinkoisen ja lämpimän ilmaston ansiosta. Costa del Sol tunnetaan myös nimellä Costa del Golf, lukuisien golfkenttien ansiosta. Helkutti aurinkoa tässä enää kaivataan. Ja mikä hemmetti se on että termiittiapinan on pakko tehdä kaikesta monokulttuuria. Mirafiores indeed. Mä kazon lupiininkukkia Rauhixen mäellä ja remmon niitä irti maasta. Se on haitallinen vieraslaji, matukukka. Se tappaa kotimaiset lajit ja tekee täkäläiset kimalaiset mahoixi. Sellaista symbolismia. ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan. ellauri118.html on line 408: Väitän, että monet uskottomuuskirjallisuudessa toistuvat teemat juontavat juurensa kokevien mielten kerronnallistamiseen ja tekstualisointiin liittyvistä ongelmista eli tajunnankuvauksen rakenteellisista ehdoista. Tämä väite edellyttää olemassa olevien narratologisten analyysivälineiden kriittistä muokkaamista. [Sen ymmärtäminen edellyttää kriittisesti lukijan pään muokkaamista. En ymmärtänyt siitä rihman kiertämää.] Tutkimuksen kuluessa havainnollistan, miten romaanitaiteen konventiot tuottavat ”kirjallisen mielen”, joka poikkeaa ratkaisevasti todellisista ihmismielistä, kuten Bill Clintonista ja Miss Levinskystä. [Helskutin kiemuraista textiä, ei siitä ota selvää vanha vihtahousukaan. No ehkä se selviää edempänä.] ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.] ellauri118.html on line 436: Dialogipelimallissa story olis niiko tapahtumia kuvaileva lausejoukko, joukko pieniä mahdollisia maailmoja. Plot on dialogipelisiirrot, joista tuo lausejoukko voidaan päätellä. Se päättelijä on kognitiivisen narratologian luonnostelema tavallinen (naiivi) lukija – tolkun saaja – joka etsii fiktiivisistä maailmoista ne kognitiivisesti tutuksi tekevää ainesta. Lukijan mielestä kehittyy kirjallisuuden kuvaamien fiktiivisten mielten heijastuspinta ja sisartajunta. Entäs veli? Onxtää taas jotain miesten sortoa? Juonipaljastus onkin oikeammin stooripaljastus. ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa? ellauri118.html on line 520: “Dear friends . . . what millennium is it out there?” kysyi Boris porukoilta. Länkkärit tykkää eniten Borisin loppupään tuotannosta, The Poems of Doctor Zhivago and the poems of his last years, joihin Pasternak has injektoinut kristillistä symboliikkaa. Mix ihmeessä, eikös se ollut jutku? Nää runot voi olla sen tunnetuimpia, siitä jenkkipaskiaiset on kyllä huolehtineet. Tätä runoa ei näy kukaan kommentoineen. Musta Boris kertoo siinä taipumuxestaan käydä huorissa. Zhivagon seppoilemia runoja räävitään albumissa 405. ellauri118.html on line 571: Viimeaikaisin puheenvuoro fiktiivisten mielten tutkimukseen on David Hermanin toimittama antologia The Emergence of Mind: Representations of Consciousness in Narrative Discourse in English (2011a). Herman rakentaa kokoelmansa johdannossa jyrkän vastakkainasettelun kognitiotieteellisten ja fiktiivisten mielten erityislaatuisuutta korostavien lähestymistapojen välille. Ensin mainittuun leiriin Herman asettaa itsensä ja kaikki kokoelmansa kirjoittajat, jälkimmäiseen Hamburgerin, Cohnin, luonnottoman narratologian puolestapuhujat sekä tämän tutkielman kirjoittajan (ks. Herman 2011b, 11 ja 31, viite 5). ellauri118.html on line 589: George kannattaa nykyään tämmöstä kuin embodied mind ajatusta: Many features of cognition are embodied in that they are deeply dependent upon characteristics of the physical body of an agent, such that the agent's beyond-the-brain body plays a significant causal role, or a physically constitutive role, in that agent's cognitive processing. No tottahan se on, ainakin miesten ajatteluun osallistuu voimakkaasti pikkuveli. ellauri118.html on line 605: Behnin tuotantoon kuuluu näytelmiä, runoutta ja proosaa. Hänen teoksiaan värittävät monesti seksuaaliset, myös lesbiaaniset teemat. Ainoa Suomessa esitetty Aphra Behnin näytelmä on Veijari eli karkotetut kavaljeerit (Suom. Kersti Juva, Suomen Kansallisteatterin julkaisu, 1995.) Yli kolmesataa vuotta vanha Veijari-näytelmä sai vihdoin pohjoismaisen kantaesityksensä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä vuoden 1996 syyskuuta. Ketti Juvan (1948-) muistan kouluajoilta, se oli Simo Juvan isosisko, eniten isänsä arkkipiispan oloinen. Se on naimisissakin teologian tohtorin Juliette Dayn kanssa. Siltä se voi pyytää apua kielennysongelmiin. ellauri118.html on line 700: A Shape design´d for Love and Play; Esileikkiin suunnitellut muodot; ellauri118.html on line 799: Fronden jälkeen hän itse piti kuulua kirjallista salonkia Société du samedi (´lauantaiseura´), joka oli viimeisiä jossa presiöösin tyylin henkeä vielä vaalittiin. Seuran jäseniä on sanottu ensimmäisiksi sinisukiksi. Tämä yltiöromanttinen ja hienostunut näkemys leimaa myös hänen kirjoittamiaan viittä valtavan suurta herooista historiallista romaania, jotka tosin ilmestyivät hänen veljensä nimissä: Ibrahim, ou l´illustre Bassa (4 osaa, 1641), jonka ansiosta tulivat muotiin turkkilaiset aiheet ja orientalismi, Artamène ou le grand Cyrus (10 osaa, 1649–1653), Clélie, histoire romaine (10 osaa, 1654–1660). Romaanit saivat myrskyisän suosion ja kuuluvat ajan suurimpiin kirjallisiin menestyksiin. ellauri118.html on line 809: La Princesse de Clèves est un roman de Madame de La Fayette, d´abord publié anonymement en 1678. Le roman prend pour cadre la vie à la cour des Valois « dans les dernières années du règne de Henri Second », comme l´indique le narrateur dans les premières lignes du récit. Il peut donc être défini comme un roman historique, même s´il inaugure, par bien des aspects (souci de vraisemblance, construction rigoureuse, introspection des personnages) la tradition du roman d´analyse. C´est en effet un des premiers romans dits psychologiques, ce qui contribue à sa modernité. ellauri118.html on line 858: La Rochefoucauld had been embittered by disappointed ambition, ill health, and the loss of his favorite son; and his opinion of humanity in general and of women in particular was none too lofty, to say the least. Perhaps Mme. de La Fayette´s greatest service in this respect was in toning down the severity of the immortal Maxims. ellauri118.html on line 871: Tämmöstä triangelidraamaa syntyy etenkin omistavassa yläluokassa, missä eniten on lisääntymis- ja reviirimeemien kilpalaulantaa. Kyllä niitä syntyy ilmankin, koska perimmäinen syy on että lisääntymiseen ei riitä pelkkä pano, tarvii huolehtia myös jälkikasvusta. Siihenhän sitä reviiriäkin tarvitaan. Olli Lokin emoista äiskä on aina paikalla, iskä luuhaa ison osan aikaa kokouxissa tai terdellä. Olli Lokkia ei pidä sekoittaa Olli Lehtoon, joka leikki Callen kanssa tinasotilailla. Ed. eli 1916-1994, jälk. 1925-2020. Kun Olli Lokki on liikaa poissa kotoa, syntyy Olli Lehtolapsia. Käki käy sen pesällä. There's a mean black snake sneaking round my baby's back door. Vrt. albumia 5. ellauri118.html on line 901: Ratkaiseva vääryys oli Vanhan testamentin mukaan se, kun Isebel hankki kaksi väärää todistajaa jotta Nabot-niminen mies saatiin raivattua tieltä; hän kieltäytyi myymästä viinitarhaansa kuninkaalle koska se oli perintöosa. Nabot kivitettiin hengiltä; vaikkei sitä tässä kohdin kerrotakaan, vain sitaattina myöhemmin, myös hänen kaikki poikansa surmattiin ja kuningas anasti viinitarhan – mutta pakeni sieltä kauhun vallassa, kun palavasilmäinen ja hurjailmeinen profeetta Elia ilmestyi hänen eteensä ja ennusti: ellauri118.html on line 972: The show modernizes the setting with references to Uber and Craigslist. (Mikä vitun Craigslist? Craigslist is an American classified advertisements website with sections devoted to jobs, housing, for sale, items wanted, services, community service, gigs, résumés, and discussion forums. Craig Newmark began the service in 1995 as an email distribution list to friends, featuring local events in the San Francisco Bay. Privately owned company. Property is theft.) ellauri118.html on line 1114: Growing up, Atwood heard stories from her grandmother about Mary Webster, a colonial woman who was half hanged in Hadley, Massachusetts in 1685 for witchcraft, several years before the infamous Salem witch trials began in 1692. Atwood's grandmother often referred to Webster as a relative, though she sometimes denied it, and her ancestry can't be definitively proven one way or the other. ellauri118.html on line 1128: In January of 1685, Philip Smith, a leading light of the community of Hadley, falls very ill. Based on this, Marshall says, the community decides that to help Smith, they will “do something to Mary.” ellauri118.html on line 1147: I´ve counted exactly three fat women in the six episodes that have aired, two of whom are wives who definitely belong to the category of “small fat,” as they look to be about a size 14-16, which is currently the size of the average American woman. I find it quite strange that I have seen not one handmaid who looks to be the size of the average American woman. ellauri118.html on line 1164: The amount Peixoto earn in different countries varies greatly. In Peru they earn 6.8% more than the national average, earning S/. 20,704 per year; in South Africa they earn 449.72% more than the national average, earning R 1,306,340 per year; in United States they earn 21.93% more than the national average, earning $52,612 USD per year, but in Canada they earn just 1.53% more than the national average, earning $50,441 CAD per year. Hmm. This must be intentional. It tells us something, but what the heck? ellauri119.html on line 35: Onko mikään enää pyhää? Saattaa arvella näiden paasausten lukija, jos jaxaa lukea näin pitkälle. Ja vastaus on, kyllä on! Batman ja Robin sarjassa mainitaan ainakin 50 pyhää asiaa. ellauri119.html on line 50: Holy has been used as an intensifying word from 1837; in expletives since 1880s (such as holy smoke, 1883, holy mackerel, 1876, holy cow, 1914, holy moly etc.), most of them euphemisms for holy Christ or holy Moses. Holy Ghost was in Old English (in Middle English often written as one word). Holy water was in Old English. Scotch whiskey means life water. Eau de vie, akvaviittiä. Aguardiente. Tulivettä tappavaa, kuivat kurkut lutkuttaa. Intiaanit razastaa, aavaa preeriaa. Holy League is used of various European alliances; the Holy Alliance was that formed personally by the sovereigns of Russia, Austria, and Prussia in 1815; it ended in 1830. Hole in one. ellauri119.html on line 53: Definition of holy in Merriam-Webster ellauri119.html on line 78: Middle English, from Old English hālig; akin to Old English hāl whole — more at whole. Not related to hole. Keep scrolling for more. Learn More About holy. Share holy. Post the Definition of holy to Facebook. Share the Definition of holy on Twitter. ellauri119.html on line 88: More Definitions for holy: holy adjective: English Language Learners Definition of holy: ellauri119.html on line 89: connected to a god or a religion, religious and morally good, informal —used in phrases that show surprise or excitement. See the full definition for holy in the English Language Learners Dictionary ellauri119.html on line 91: Kids Definition of holy: holy adjective ho·ly | ˈhō-lē holier; holiest ellauri119.html on line 101: Love words? Need even more definitions? Subscribe to America's largest dictionary and get thousands more definitions and advanced search—ad free! ellauri119.html on line 150: Holy Knit One, Purl Two! ellauri119.html on line 211: Mitkä seikat vaikuttavat vastaajien mielestä eniten lämpimän kehittyvän tunnesuhteen luomiseen? ellauri119.html on line 251: nity.jpg" height="250px" /> ellauri119.html on line 261: The Christian doctrine of the Trinity (Latin: Trinitas, lit. 'triad', from Latin: trinus "threefold") holds that God is one God, and exists in the form of three coeternal and consubstantial persons: the Father, the Son (Jesus Christ), and the Holy Spirit. The three persons are distinct, yet are one "substance, essence or nature" (homoousios). In this context, a "nature" is what one is, whereas a "person" is who one is. ??? ellauri119.html on line 268: The subset of Christianity that accepts this doctrine is collectively known as Trinitarianism, while the subset that does not is referred to as Nontrinitarianism (see also Arianism). Trinitarianism contrasts with positions such as Binitarianism (one deity in two persons) and Monarchianism (no plurality of persons within God), of which Modalistic Monarchianism (one deity revealed in three modes) and Unitarianism (one deity in one person) are subsets. ellauri119.html on line 270: For the majority of Christian denominations, the Holy Spirit, or Holy Ghost, is believed to be the third person of the Trinity, a Triune God manifested as God the Father, God the Son, and God the Holy Spirit, each entity itself being God. Nontrinitarian Christians, who reject the doctrine of the Trinity, differ significantly from mainstream Christianity in their beliefs about the Holy Spirit. In Christian theology, pneumatology refers to the study of the Holy Spirit. Due to Christianity's historical relationship with Judaism, theologians often identify the Holy Spirit with the concept of the Ruach Hakodesh in Jewish scripture, on the theory that Jesus (who was Jewish) was expanding upon these Jewish concepts. Similar names, and ideas, include the Ruach Elohim (Spirit of God), Ruach YHWH (Spirit of Yahweh), and the Ruach Hakodesh (Holy Spirit). ellauri119.html on line 324: Shituf (Hebrew: שִׁתּוּף‎; also transliterated as shittuf or schituf; literally "association") is a term used in Jewish sources for the worship of God in a manner which Judaism does not deem to be purely monotheistic. The term connotes a theology that is not outright polytheistic, but also should not be seen as purely monotheistic. The term is primarily used in reference to the Christian Trinity by Jewish legal authorities who wish to distinguish Christianity from full-blown polytheism. Though a Jew would be forbidden from maintaining a shituf theology, non-Jews would, in some form, be permitted such a theology without being regarded as idolaters by Jews. That said, whether Christianity is shituf or formal polytheism remains a debate in Jewish philosophy. ellauri119.html on line 326: In all branches of Judaism, the God of the Hebrew Bible is considered one singular entity, with no divisions, or multi-persons within, and they reject the idea of a co-equal multi-personal Godhead or "Trinity", as actually against the Shema. They do not consider the Hebrew word for "one" (that is "echad") as meaning anything other than a simple numerical one. ellauri119.html on line 336: God, the Cause of all, is one. This does not mean one as in one of a pair, nor one like a species (which encompasses many individuals), nor one as in an object that is made up of many elements, nor as a single simple object that is infinitely divisible. Rather, God is a unity unlike any other possible unity. This is referred to in the Torah (Deuteronomy 6:4): "Hear Israel, the Lord is our God, the Lord is one." ellauri119.html on line 338: Jewish views, as codified in Jewish law, are split between those who see Christianity as outright idolatry and those who see Christianity as shituf. ellauri119.html on line 343: In Islam, shirk (Arabic: شرك‎ širk) is the sin of idolatry or polytheism (i.e., the deification or worship of anyone or anything besides Allah). Islam teaches that God does not share His divine attributes with any partner. Associating partners with God is disallowed according to the Islamic doctrine of Tawhid (monotheism). Mušrikūn مشركون (pl. of mušrik مشرك) are those who practice shirk, which literally means "association" and refers to accepting other gods and divinities alongside God (as God´s "associates").The Qur´an considers shirk as a sin that will not be forgiven if a person dies without repenting of it. ellauri119.html on line 359: Virginity ellauri119.html on line 361: In the New Testament, by the power of the Holy Spirit Jesus was conceived in the womb of the Virgin Mary, while maintaining her virginity. Virginity is the state of a person who has never engaged in sexual intercourse. Sexual intercourse (or coitus or copulation) is sexual activity typically involving the insertion and thrusting of the penis into the vagina for sexual pleasure, reproduction, or both. This is also known as vaginal intercourse or vaginal sex. ellauri119.html on line 368: Can you get pregnant when you lose your virginity? ellauri119.html on line 372: Whenever semen (cum) or pre-cum gets in your vagina, pregnancy can happen — whether it´s your first time or your hundredth time having sex. Pregnancy can also happen if cum gets on or near your vulva (your outside genitals), or if fingers that have wet cum on them touch your vulva or vagina. Remember: it only takes one tiny sperm to cause pregnancy. Read more about how pregnancy happens. ellauri119.html on line 374: Can you get pregnant without losing your virginity? ellauri119.html on line 385: Define god? In monotheistic thought, God is defined as the supreme being, creator, and principal object of faith. God is usually conceived of as being omnipotent, omniscient, omnipresent and omnibenevolent as well as having an eternal and necessary existence. A good definition because it is creative, too bad that's no longer allowed by the modern logicians. Existence and uniqueness must be proven separately. Damn them to hell! ellauri119.html on line 387: God is most often held to be incorporeal, with said characteristic being related to conceptions of transcendence or immanence. In religion, transcendence is the aspect of a deity´s nature and power that is wholly independent of the material universe, beyond all known physical laws. This is contrasted with immanence, where a god is said to be fully present in the physical world and thus accessible to creatures in various ways. In religious experience, transcendence is a state of being that has overcome the limitations of physical existence, and by some definitions, has also become independent of it. This is typically manifested in prayer, rituals, meditation, psychedelics and paranormal "visions". ellauri119.html on line 400: Paul Matthews van Buren (April 20, 1924 – June 18, 1998) was a Christian theologian and author. An ordained Episcopal priest, he was a Professor of religion at Temple University, Philadelphia for 22 years. He was a Director [NYT obituary says "Associate"] of the Center of Ethics and Religious Pluralism at the Shalom Hartman Institute in Jerusalem. Van Buren was born and raised in Norfolk, Virginia. During World War II, he had served in the United States Coast Guard. He graduated with a bachelor´s degree in government from Harvard College in 1948. A professor at Temple University, he was considered a leader of the "Death of God" school or movement, although he himself rejected that name for the movement as a "journalistic invention," and considered himself an exponent of "Secular Christianity." He died of cancer on June 18, 1998 at age 74. ellauri119.html on line 407: "The death of God is a metaphor," the retired theologian told the Oregonian in 2007. "We needed to redefine Christianity as a possibility without the presence of God." Hamilton had been troubled by such questions since his teens when two friends—a Catholic and an Episcopalian—died while a third friend, the son of an atheist, survived without injury when a pipe bomb the three were making exploded. Talk about theodicy! No fair! ellauri119.html on line 422: Love is considered to be both positive and negative, with its virtue representing human kindness, compassion, and affection, as "the unselfish loyal and benevolent concern for the good of another" and its vice representing human moral flaw, akin to vanity, selfishness, amour-propre, and egotism, as potentially leading people into a type of mania, obsessiveness or codependency. It may also describe compassionate and affectionate actions towards other humans, one's self or animals. In its various forms, love acts as a major facilitator of interpersonal relationships and, owing to its central psychological importance, is one of the most common themes in the creative arts. Love has been postulated to be a function that keeps human beings together against menaces and to facilitate the continuation of the species. ellauri119.html on line 426: Modern authors have distinguished further varieties of love: unrequited love, empty love, companionate love, consummate love, infatuated love, self-love, and courtly love. Numerous cultures have also distinguished ren, yuanfen, mamihlapinatapai, cafuné, kama, bhakti, mettā, ishq, chesed, amore, charity, saudade (and other variants or symbioses of these states), as culturally unique words, definitions, or expressions of love in regards to a specified "moments" currently lacking in the English language, like "orgasm". ellauri119.html on line 430: In addition to cross-cultural differences in understanding love, ideas about love have also changed greatly over time. Some historians date modern conceptions of romantic love to courtly Europe during or after the Middle Ages, although the prior existence of romantic attachments is attested by ancient love poetry. The complex and abstract nature of love often reduces discourse of love to a thought-terminating cliché. Several common proverbs regard love, from Virgil's "Love conquers all" to The Beatles' "All You Need Is Love". St. Thomas Aquinas, following Aristotle, defines love as "to will the good of another." Bertrand Russell describes love as a condition of "absolute value," as opposed to relative value.[citation needed] Philosopher Gottfried Leibniz said that love is "to be delighted by the happiness of another." Meher Baba stated that in love there is a "feeling of unity" and an "active appreciation of the intrinsic worth of the object of love." But who the fuck is Meher Baba? Biologist Jeremy Griffith defines love as "unconditional selflessness". In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. The 20th-century rabbi Eliyahu Eliezer Dessler is frequently quoted as defining love from the Jewish point of view as "giving without expecting to take" (from his Michtav me-Eliyahu, Vol. 1). Rakkaus on siis ekonomisesti sulaa hulluutta! ellauri119.html on line 432: There are several Greek words for "love" that are regularly referred to in Christian circles. Agape: In the New Testament, agapē is charitable, selfless, altruistic, and unconditional. It is parental love, seen as creating goodness in the world; it is the way God is seen to love humanity, and it is seen as the kind of love that Christians aspire to have for one another. Philia: Also used in the New Testament, phileo is a human response to something that is found to be delightful. Also known as "brotherly love" or "homophilia." Two other words for love in the Greek language, eros (sexual love) and storge (child-to-parent love), were never used in the New Testament! Now that's a lacuna! Christians believe that to Love God with all your heart, mind, and strength and Love your neighbor as yourself are the two most important things in life (the greatest commandment of the Jewish Torah, according to Jesus; cf. Gospel of Mark chapter 12, verses 28–34). Saint Augustine summarized this when he wrote "Love God, and do as thou wilt." Right on Gus! Way to go! ellauri119.html on line 446: The term "free love" has been used to describe a social movement that rejects marriage, which is seen as a form of social bondage. The Free Love movement's initial goal was to separate the state from sexual matters such as marriage, birth control, and adultery. It claimed that such issues were the concern of the people involved, and no one else. Many people in the early 19th century believed that marriage was an important aspect of life to "fulfill earthly human happiness." Middle-class Americans wanted the home to be a place of stability in an uncertain world. This mentality created a vision of strongly defined gender roles, which provoked the advancement of the free love movement as a contrast. The term "sex radical" has been used interchangeably with the term "free lover". By whatever name, advocates had two strong beliefs: opposition to the idea of forceful sexual activity in a relationship and advocacy for a woman to use her body in any way that she pleases. These are also beliefs of Feminism. As St. Augustine put it: love God and then do as you please. ellauri119.html on line 571: Agape is derived from ἀγάπη a Greek term for altruistic love. Lee describes agape as the purest form of love, derives this definition of love from being altruistic towards one's partner and feeling love in the acts of doing so. The person is willing to endure difficulty that arises from the partner's circumstance. It is based on an unbreakable commitment and an unconditional, selfless love, that is all giving. It is an undying love of compassion and selflessness. Agape love is often referenced with religious meaning and is signified by the color orange. ellauri119.html on line 606: New York, NY, United States (Heart failure) ellauri119.html on line 618: To escape the growing revolutionary violence in the area they lived, Ayn's family moved to Crimea, where she would finish high school. Here she was introduced to the history of the United States, which inspired her eventual departure from Russia, especially so after her family had suffered in poverty following the seizure of her father´s pharmacy by the communist regime. ellauri119.html on line 622: She went on to briefly attend the State Institute for Cinema Arts, and in 1925 was granted a visa to the United States to visit relatives in Chicago, Illinois, landing first in New York. She decided then to never return to Russia. ellauri119.html on line 625: Ayn Rand and Charles Francis ("Frank") O'Connor were married 15 April 1929 in Los Angeles, California, United States. Frank was from Ohio, and Ayn from Russia, but both had been residing in Hollywood for around five years. ellauri119.html on line 627: On their marriage record, Ayn's parents are listed as Fronz Rosenbaum and Anna Kaplan, and Frank's parents are listed as Dennis O'Connor and Mary Cecil. Despite multiple attempts, she was never able to help her family emigrate to the United States. Or maybe they'd just rather not. ellauri119.html on line 644: There is a very good side to Christianity and a very bad side to Christianity. Rosenbaum strengthened the bad side: zionism, the irrational hatred of Arabs and the sense of choseness of the “elect” in Protestantism; while concurrently weakening the good side of Christianity: social conscience, opposition to usury, communal responsibility, duty, group honor, charity, selflessness, etc. ellauri119.html on line 646: Rosenbaum left Russia at the tail end of the Trust program. She was assisted by bolshevik Hollywood. Like a typical crypto-jew and communist she used a pseudonym. She became, together with Leo Strauss, a leading philosopher of the Trotskyites. She, like Strauss, helped create the philosophy of arrogance and entitlement that justifies the lies of government leaders to the people. Her philosophies misrepresent the realities of how wealth and psychopathic greed coupled with immorality destroys civilization. Her solution to class warfare is group disloyalty of the rich to society and the exploitation of the national resources by a privileged class to destroy the economy and sabotage the nation. She misrepresented American tradition in a way that benefitted our enemies and internationalized our national resources leaving them easy pickings for the exploitation of unregulated international markets. She advocated the ruinous gold standard which allows our enemies the opportunity to deflate our money supply and strangle the economy at their whim. By simply hoarding gold and/or sending it out of the nation the bankers can ruin us under a gold standard. Her philosophy falsely claims that the market can and will correct the actions of the enemy within to ruin the nation by their designs. She wanted to grant the enemy the right to act with impunity and free rein as a Trojan horse within America to completely destroy our nation, and she has nearly succeeded. The removal of the ability of government to impose with force the collective will of the nation inevitably leads to balkanization, and that was well known and desired by our bolshevik enemies, Rosenbaum’s masters. She never pointed out the name and the nature of the enemy, instead scapegoating the poor and the communists for what international jewry was doing, with her as one of its leading members. As far as I know, she NEVER addressed the existential danger of jewish messianic prophecy and the subversion of the American government by Israel. Being herself a jew, she was disloyal to America in favor of Israel. She was disloyal to the American majority population in favor of the banking class. She did absolutely nothing that was ever in any way harmful to the communists or the bankers, who have so harmed America. ellauri119.html on line 714: Your claims against Ayn Rand don’t stand up to scrutiny, though. She never advocated Social Darwinism, either explicitly or implicitly. In my readings, I have read quotes where she damned a CEO who uses only a tenth of his ability and praised a janitor who strive to improve himself. ellauri131.html on line 37: Valemuistoja. Niitä tulee Seijalle liukuhihnalla. Sellaisen näin 13. syysk. vastaisena yönä painajaisena. Petteri tai Pauli oli yökastellut Merikadulla jännittäessään koulun alkua. Vaihdoin sen lakanat ja lähdin harhailemaan kadulla. Exyilin taas kerran Merikatu 3n rapussa. Rapun kiveys oli uusittu, sillä oli hiekkaa ja vettä. Vinttikerroxeen ei taaskaan ollut kaidetta. Piti pelätä. Huoneistossa asui taas rikkaampia serkkuja. Jaakko Hintikka oli perustanut katuja partioivan miliisin johon minun piti kuulua. Eski Saarisen ei jostain syystä tarvinnut. Epätoivoisena kuljin pitkin Bulevardia lumisohjossa, opiskelut venyivät enkä saanut loppuun tutkintoa. Ezin mielenterveyspalvelua ja hukkasin torin kohdalla toisen vaaleanpunaisen sukkani. Mamu kadunlakaisija löysi sen ja huusi perääni: mikä tämä on. Se on minun sukkani, vastasin ja kiitin häntä arabian kielellä. Sikuri. Vai oliko se sokeri. Shukran. Shukran laka. Kösönöm seepän, yhdellä ässällä. Tai no kahdella, muttei kaxoisässällä. ellauri131.html on line 63: Peep Koort (28. toukokuuta 1920 Tartto – 2. kesäkuuta 1977 Tallinna) oli virolaissyntyinen kasvatustieteilijä ja agronomi. Hän toimi Uppsalassa ILU-instituutin johtajana 1961–1970 ja Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorina 1964–1977. Hän julkaisi oppikirjoja muun muassa Kasvatus ja suunnittelu (Gaudeamus, 1973). Hänen isänsä oli taiteilija Jaan Koort. ellauri131.html on line 77: Sotilaspastori Tenkku kuvailee päiväkirjassaan, että saksalaisilla oli tavaton metsä- ja partisaanikammo. Se teki heidät äärimmäisen varovaisiksi – ja näin syntyi partisaaneille yllätysetu. Venäläiset partisaanit ja siviilit sen sijaan pelkäsivät inkerinsuomalaisia, kertoi pastori ylpeänä päiväkirjassaan. – Kun he (inkerinsuomalaiset) tulivat ensi kerran alueelle ja kävivät siviilien luona, nämä aivan vapisivat pelosta. ellauri131.html on line 124: Käsky antoi kaikille upseereille oikeuden surmata vangiksi jääneitä puna-armeijalaisia ja siviilejä ilman mitään muodollisuuksia. Partisaanit ja epäilyksenalaiset siviilit tuli ampua välittömästi. ellauri131.html on line 129: Heitä seisotettiin kylän sisääntulotien sillalla. Perheet pakotettiin tanssimaan muiden kyläläisten ”vastenmieliseksi viihdyttämiseksi”. Sen jälkeen romanit ammuttiin kolmen konekiväärin ristitulessa. ellauri131.html on line 185: Tenkku iloitsi tästä, mutta korosti, että pataljoonan henkiseen huoltoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pastorilla oli perusteltuja syitä huomiolleen. ellauri131.html on line 225: Hoiva-avustaja Anna paljastaa avin sulkeman palvelukodin laiminlyönnit: Lääkkeitä jaettiin ilman lupaa, jopa roskapusseista säästettiin ellauri131.html on line 238: Hoiva-avustaja Anna paljastaa avin sulkeman palvelukodin laiminlyönnit: Lääkkeitä jaettiin ilman lupaa, jopa roskapusseista säästettiin ellauri131.html on line 246: Jussi Tenkku ja minä ehtoollisviinit pelastamassa ellauri131.html on line 248: Tutustuin Jussi ja Liisa Tenkkuun Järvenpään seurakuntaopistolla, ja yhteydenpito oli varsinkin 50-luvun puolella varsin tiivistä. Liisa (s. 1919 Simelius-Simojoen pappissukuun) oli musiikinopettaja, ja samalla uralla olin jo itsekin. Koulujen musiikinopetusta oli uudistettava ankarasti, joten aiheesta riitti keskusteltavaa. Jussi (1917-2005) oli pappi, mutta myös filosofian tutkija ja myöhemmin varsinkin etiikkaan perehtynyt filosofian professori. Hän oli erityisen joviaali mies ja loistava jutunkertoja. Eräs viimeisistä pappistehtävistä oli, että hän vihki minut ja ensimmäisen vaimoni Paulan. Siitä tosin pahoitti mielensä piispa Elis Gulin, johon olin tutustunut Ylioppilaslehden ympärillä käytyjen paneelikeskustelujen aikana. Piispa Gulinin mielestä suudelma oli kihlauxen merkki. 60-lukulaisten Rydbergien eiku manien mielestä sitä ei ollut edes rotkautus. Rydmanit asuvat ja toimivat Valkeakoskella. Sixköhän siellä on niin paha haju? Onkohan se valkovuotoa? Lähettänyt Kari Rydman klo 4.56 Ei kommentteja. ellauri131.html on line 256: Jussille tuli mieleen, että mikäli juodun ehtoollisviinin määrä voitaisiin jakaa pitemmälle aikavälille, miten kauan olisimme siis "synnittömiä", ottaen vielä huomioon tavanomaista vahvemman saksalaisen siunauksen. Tuo kysymys saattoi putkahtaa esiin muusta keskustelustamme, jossa käsiteltiin uskonnonhistorian erikoisuuksia ja hassunkurisia teoreettis-teologisia kysymyksiä joita tuon historian aikana oli pohdittu. Vastausta kysymykseen en muista, eikä sillä ollut tietenkään asiallista merkitystäkään. ellauri131.html on line 302: Established as the United States Junior Chamber of Commerce on January 21, 1920, it provided opportunities for young men to develop personal and leadership skills through service to other men. The Jaycees later expanded to include women after the United States Supreme Court ruled in the 1984 case Roberts v. United States Jaycees that Minnesota could prohibit sex discrimination in private organizations. ellauri131.html on line 366: the Coople's Soul, Jack Canafield, the Country Soul, the Country Soul Music, the College Soul, Jack Canafield, the Canadian Soul, the Chiropractic Soul, the Christian Family Soul, Jack Canafield, and Nancy Autio (2000), Chicken Coop for the Christian Teenage Soul, Jack Canafield, Mark Victor Hansen, Kimberly Kirberger, Patty Aubery and Nancy Mitchell-Autio, the Christian Sole, the Christian Sole 2, the Christian Woman's Hole, Christmas Sole, Christmas in Canada, Christmas Magic, Christmas Treasury, Christmas Treasury for Kids, Healthy Living Series: Weight Loss, where Jack combines inspirational stories with medical advice. The Cat-and-Dog Lovers, Count Your Blessings, Create Your Second Best Future, The Mating Game, the Dental Bowl, The Rental Hole, Dieter's Soul, Divorce and Recovery Soul, where Jack combines inspirational stories with legal advice. The Dog Did What? Same as The Cat? The Dog Lovers' Dreams and Premonitions, Chicken Coop for the Entrepreneur's Black Soul, Jack Canafield, for the Empty Hesters, for Every Mom's Horny Son, for the Expectant Mother, Family Matters, Father's Cock, Father and Daughter videos, Father and Son's Holey Camp, Find Your Happiness, Find Your Inner Strength, Find your Arse with both hands, Finding My Faith, Fisherman's Friend, Jack Canafield, ellauri131.html on line 415: Mainoxesta päätellen tää sanoma on tähdätty maureille tai yleisemmin osattomille värivammaisille naisille. Tästä hetkessä elämisestä on taidettu jo mainita. Mitä kivempaa on tässä hetkessä, sitä ikävämmin lyö todellisuus kohta korville. ellauri131.html on line 557: ”Jos onnistuu kiinnittämään huomionsa epäonnistumisen sijasta omiin onnistumisiin, siitä on kyllä omalle mielenterveydelle paljon hyötyä.” ellauri131.html on line 565: ”Jos onnistuu kiinnittämään huomionsa epäonnistumisen sijasta omiin onnistumisiin, siitä on kyllä omalle mielenterveydelle paljon hyötyä. Kun on tutkittu palautteen antamista, on myös huomattu, että on parempi yrittää vahvistaa positiivista kuin heikentää negatiivista.” ellauri131.html on line 593: Tiede kyllä näyttää, että raha tulee rahan luo. Suurimmat omaisuudet ja tulot ovat globaalisti kasvaneet sitten vuosituhannen vaihteen nopeammin kuin pienet ja keskiverrot. Tutkimukset näyttävät, että sosioekonominen asema, koulutustaso ja taloudellinen tausta periytyvät erityisesti pienituloisilla ja kaikista suurituloisimmilla. ellauri131.html on line 607: Minun huomiota kiinnitti tuossa jutussa erityisesti yksi lause. ellauri131.html on line 639: Marianne: Elokuun alussa olin palannut viinin ja teeveemoskan pariin. Rahat oli lopussa. Universumin shekki oli katteeton. Napsautin tvn päälle. Kardashianit riitelivät Kanyen Kimille ostamista vaatteista. Self help on vaarallista jos rakastaa elämistä pilvilinnoissa. Self help on bisnestä. Isoa bisnestä. Se myy onnentunnetta. ellauri131.html on line 647: According to 911 calls released by TMZ, attendees had "very bad burns," prompting concern that additional units would need to be dispatched. Following the event, multiple reports speculated that firewalkers may have put themselves in danger by pausing to take selfies during the rite of passage. ellauri131.html on line 653: He left what he described to Fortune as an abusive home life when he was 17 years old, became a janitor and dropped out of college. He met motivational speaker Jim Rohn, who served as a mentor to Robbins — and the rest is his story. Robbins went on to eclipse his own mentor and become one of the planet's most in-demand life coaches. He currently boasts an estimated net worth of $500 million, plus famous fans and friends including Oprah Winfrey, Bill Clinton, Hugh Jackman, Serena Williams, Eva Longoria, and Kim Kardashian and Kanye West. ellauri131.html on line 834: Enter Doreen Virtue. Doreen Virtuella ei ole wikipediassa sivua. Doreen Virtue is an American author and a motivational speaker. Virtue has written over 50 books including oracle card decks on the subject of angels and other spiritual topics. In 2017, she converted to Christianity after claiming that Jesus presented himself to her in a vision. ellauri131.html on line 933: That kind of enthusiasm is, to some observers of organizational behavior, appalling. The problem, they say, lies in the message that is being subsidized by management: that individual workers are responsible for their own destinies, and that the way to achieve security and serenity is through continual self-improvement. For a big corporation that is mowing down whole suitefuls of middle managers, critics say, this can be a handy way to get employees to start thinking that if they are laid off, the fault lies somewhere in themselves. "If the individual worker is made to feel the responsibility for his or her condition, the social contract is no longer there. ellauri131.html on line 936: Stephen Covey's Seven Habits of Highly Effective People, briefly, are these: (1) Be proactive. Take the initiative and be responsible. (2) Begin with the end in mind. Start any endeavor -- a meeting, a day at the office, your adult life -- with a mental image of an outcome conforming to values you cherish. (3) Put first things first. Discipline yourself to subordinate feelings, impulses, and moods to your values. (4) Think win/win. Just as it sounds. (5) Seek first to understand, then to be understood. Listen with the intent to empathize, not with the intent to reply. (6) Synergize. Create wholes that are greater than the sum of their parts. (7) Sharpen the saw. Take time to cultivate the four essential dimensions of your character: physical, mental, social/emotional, and spiritual. ellauri131.html on line 940: Covey was raised on an egg farm outside Salt Lake City in a tight-knit Mormon family, and that, too, played a part. "My parents were just constantly affirming me in everything that I did. Late at night I'd wake up and hear my mother talking over my bed, saying, 'You're going to do great on this test. You can do anything you want.' ellauri131.html on line 942: Covey lived with his wife Sandra and their family in Provo, Utah, home to Brigham Young University, where Covey taught prior to the publication of his best-selling book. A father of nine and a grandfather of fifty-five, he received the Fatherhood Award from the National Fatherhood Initiative in 2003. ellauri131.html on line 952: The topic of Covey's Brigham U Ph.D dissertation was the "success literature" of the United States since 1776. Covey found that during the republic's first 150 years, most of that kind of writing focused on issues of character, the archetype being the autobiography of Ben Franklin. But shortly after World War II, success became more a function of personality, of public image, of attitudes and behaviors, skills and techniques, that lubricate the processes of human interaction. He began to think about ways to get people to stop cultivating superficial charm and return to character building. ellauri131.html on line 1008: En ollut izetuhoinen. En suunnitellut tappaa izeäni, en haaveillut kuolemasta. ellauri132.html on line 193: THE YEAR WAS 2081, and everybody was finally equal. They weren’t only equal before God and the law. They were equal every which way. Nobody was smarter than anybody else. Nobody was better looking than anybody else. Nobody was stronger or quicker than anybody else. All this equality was due to the 211th, 212th, and 213th Amendments to the Constitution, and to the unceasing vigilance of agents of the United States Handicapper General. ellauri132.html on line 239: …sama miten viattomia ne on. Sulla voi olla yleiskäsitys mitkä konfliktit ja vastuxet sä heität hahmoille, mut apinoiden empatia rajoittaa sitä. Kuitenkin meistä parhaat tulee paskimmista taustoista, niinkuin vaikka Kardashianit. Se voi tuntua ilkeältä, mut "älä tee elämää liian helpoxi päähenkilölle", kuten William Goldman ehdottaa. Jos sä tahdot että me oikeasti rakastetaan sun hahmoa, sun pitää tehdä kuten Kurt Vonnegut sanoo: ellauri132.html on line 426: Yeah, mä oon varrrma ettezä ollut koskaan tullut ajatelleex tätä kun sä suunnittelit tota perfektiä sexikästä, höyryisää ja tahmeata yötä sun kirjassa. Mun armeijasiippa on opettanut siitä mulle kaiken. Joo, on ne märkiä ja klähmäisiä enemmän kuin 1 tavalla! Just kuten muukin sun tarinassa jonka sä haluut olla aitoa, sä haluut tästä aitoa, myöskin. Tää voi olla vaikeampaa niille joilla ei ole mun sexikokemuxia. Mä suosittelen ezä luet terveysoppikirjoja, sexioppaita ja muitten eroottisia tarinoita mallixi. Äh, mitä vittua, kazo pyykkikorikaupalla pornoleffoja! Se on helpompaa ja visuaalisempaa. Ole rehellinen ja anna sexin heijastaa hahmojesi todellista luonnetta. Seuraavista Ms. Donovanin sanalistoista on ollut mulle paljon apua. ellauri132.html on line 457: Myös Elmore Leonardin poika Peter Leonard on kirjailija ja entinen mainosmies. Häneltä on julkaistu suomeksi rikosromaanit Ihmismetsällä ja Luota minuun. ellauri132.html on line 501: his brows knitted hänen silmäkulmansa neuloivat ellauri132.html on line 614: recognition dawned on her face tunnistus koitti hiänen naamallaan ellauri132.html on line 630: Kynäilykehote on syöttökenttä textipohjaisessa käyttöliittymäruudussa käyttixelle tai ohjelmalle. Kehote, tässä yhteydessä, on jotain suunniteltuna herättämään toimintaa. Kehote koostuu lyhyestä textipätkästä jota seuraa vilkahtava kursosri, joka on mihin käyttäjä kynäilee jotakin. ellauri132.html on line 695: Loppu. Stoorin loppu vastaa dramaattiseen kymysyxeen, jossa on jo piilossa sun lopetus. Esim jos sun kymysys on: Saax Ahab pyydystettyä sen valaan loppupeleissä? Sillon sun stoorin lopetus on se hetki kun se nappaa sen. Usein jännitys lässähtää kesken novellia. Se on kuin tulis ejaculatio ante portas. Six kannatta kirjotta loppu ensin, se on kuin vetäs käteen ennen panoa. Se ei ehkä ole perfekti, ja on ok muuttaa mieltä myöhemmin, mutta on hyvä tietää kliimaxi jota kohti sun hahmojen pyllyt heiluvat. Kun sulla on päätepysäkki, sä pysyt fokusoituneena siihen kesken "keskustalaista arkiryskettä." ellauri132.html on line 699: Juhatus. Tää on stoorin alku. Nouseva toiminto. Kerta stoori on alkanut, on tärkeä luoda jännitettä nostamalla stakeja. (Vittu etmä inhoon noita stakeja. Se on niin JENKKIÄ.) Sun pitää nostaa stakeja pitkin matkaa ja luoda yhä intensiivisempiä esteitä samalla kun pidät silmää tiukasti liimattuna loppupäätelmään. ellauri132.html on line 710: Luo sekundahahmoja jotka tuo lisäjännitteitä stooriin. ellauri132.html on line 780: Hienoille hahmoille ei ole reseptiä, mutta jos olisi — tatuoitu kokki luultavasti loisi jotain yxinkertaista jostain harvoista tuoreista ja fanzuista ainexista eikä kauheesta läjästä monitoimikoneella myllättyä mössöä. ellauri132.html on line 800: Se mitä sun hahmo eniten haluaa ei ehkä esiinny koko tarinassa, muze on kuitenkin se mitä. ne. koko. ajan. ajaa. takaa. Esim. persettä. ellauri133.html on line 77: Alarm clock. Possibly the worst opening of all: “I groaned as the alarm went off. Oh no, I’m late, I thought to myself. I got up, and put on my blue denims, and my cute pink top...” Never miss an opportunity for random misogyny! Anyway, look at the beginnings of world lit classics. You would have ended up mutilating most of them, turning them to more episodes of Paw Patrol. ellauri133.html on line 138: Ernesto ei osaa monitavuisia sanoja. On se silti miehekäs ja jyhkeä vaikka lapsen tasolla. ellauri133.html on line 246: Siirrytään vuosi eteenpäin, kun Bill ja hänen ystävänsä Richie Tozier, Eddie Kaspbrak ja Stanley Uris pääsevät viimeisenä koulupäivänään Derryn alakoulusta pois viettämään kesälomaa. He kuitenkin törmäävät kiusaaja Henry Bowersin johtamaan jengiin, jotka lupaavat tehdä heidän kesästään helvettiä. Beverly törmää taasen (kuka Beverly? Miten niin "taasen"? Missä on continuity girl kun sitä eniten kaivataan?) Ben Hanscomiin, joka on uusi koulussa (ja neekeri, vaikkei sitä saa tässä sanoa), ja kuuntelee New Kids on the Blockia (ne on palefaceja). Beverly huomaa Benin vuosikirjan olevan tyhjä nimikirjoituksista, joten hän kirjoittaa siihen omansa. Benillä on 11-vuotiaaxi iso pippeli (sori, spoileri). ellauri133.html on line 252: Tää luusereiden kerhohan on kuin Harry Potter ja kumppanit, tai vielä enemmän kuin Enid Blytonin find-outerit. Et mua väsyttää tämmöset musketööritiimit.) ellauri133.html on line 299: Toisen luvun kohtalaisen menestyxen jälkeen on idea kolmannestakin elokuvasta ollut puheenaiheena. Tuottaja Barbara Muschietti ilmoitti io9:n haastattelussa Kingin tarinan tulleen kokonaan käsitellyksi jo kahdessa elokuvassa, mutta hänen veljensä ohjaaja Andy Muschietti on kuvaillut kirjan taustalla vellovaa mytologiaa sanoin: “Mytologiassa on aina jotain, mikä tarjoaa mahdollisuuksia tutkimukseen. Se [eli Pennywise] on ollut maapallolla miljoonia vuosia. Hän on ollut kontaktissa ihmisiin satojen vuosien ajan joka 27. vuosi. Joten voit vaan kuvitella sitä ahmittujen lasten määrää.” Myöhemmin Pennywisea näytellyt Bill Skarsgård on ilmoittanut kolmannen elokuvan olevan suunnitteilla, ilmaisemalla sen olevan "jotain ihan muuta". Now for something entirely different! Oiskohan jatko-osassa enemmän kinky lapsisexiä? Minkä verran Tepolla ylipäänsä on sexikohtauxia? Onxe asexuaalinen? Ei toki! ellauri133.html on line 484: Ihmissusi suli suipoxi ja Ben huomasi ezen todellinen muoto oli genitaalinen. ellauri133.html on line 506: Mike uskoi et intiaanit tumpeloi koska niiltä puuttui paleface-uskoa. ellauri133.html on line 555: Hmm, Erkkiä ei kyllä mainita näissä nuoteissa. Ehkei sun tarvi naida Erkkiä. ellauri133.html on line 620: Tultuaan Rotkoon ja tavattuaan sen pääkokin, "Kyrpä" Halloranin, Danny havaiee että hänen psyykkiset voimansa antaa sille vähän tollasta telepatiakykyä. Dannylla on hampaankolossa jättimäinen izehoitoguru nimeltä Tony joka puhuu sille visiossa ja vilauttaa sille tulevaisuutta. "Kyrpä" Halloran kertoo Dannylle että hänkin "hohtaa", ja etä Danny voi ottaa siihen yhteystietoa aina kun se tarvii kokin apua. Nicholsonit kiertää Rotkoa ja jää sitten yxin talvexi. ellauri133.html on line 835: Kurkela oli Shanghain maailmannäyttelyn 2010 Suomen paviljongin eli Kirnun pääsuunnittelija. ellauri133.html on line 837: Teemu Kurkela on kotoisin Pohjois-Iin Ikolasta. Hän on suunnitellut rakenteilla olevan Tanssin talon ja pilannut isiensä talon Pohjois-Iissä. Kärrännyt 24 autokuormaa isän keräämiä kamoja kaatopaikalle, puzannut talon kaikesta vanhasta ja tehnyt siitä jättimäisen air-bnb:n. Siellä käy nyt siivoojaryhmiä ja liikemiehiä kylpemässä sen betonipäällysteisessä spassa ja istumassa sen ize väsäämissä sohvissa. Talo näyttää tyhjyyttä kaikuvalta hylätyltä kansakoululta. Mutta tärkein on vielä tietämättä: onko Teemu homo? Kaikki merkit viittaa siihen (ml homo etunimi Teemu), mutta vastaus ei selviä edes tältä videolta. ellauri133.html on line 872: "Explaining just what I had hoped the story to say is very difficult. I suppose I hoped, by setting a particularly brutal ancient rite in the present and in my own village, to shock the story's readers with a graphic dramatization of the pointless violence and general inhumanity in their own lives." No wonder stones flew through her window. ellauri135.html on line 157: Kirjan on kirjoittanut yksistään Thomas Garoff, katalyyttikemian professori ja historian harrastaja. Ennakkomainonnassa ilmoitettu Markku Berg on suomalaisen Berg-suvun päämies, jonka mainitaan antaneen kirjoittajan käyttöön suuren määrän ”perhetarinoita”. Kristiina Kalleiselle kirja ei sisällä uutta ja varteenotettavaa tietoa, ja Kriden on vaikea nähdä, miksi se on julkaistu. Kristiina on kirjoittanut ja kirjoittaa aina kansallisen tieteen ja taiteen puolesta. ellauri135.html on line 163: Friedrich Georg Magnus von Berg (1845–1938), "Rukkikrahv". Auch verdient um Kartoffelzucht u. Obstbau. Züchtete 1890 d. Sagnitzer Roggen". ellauri135.html on line 173: Bergin uralla Suomi oli vain verraten lyhytaikainen, joskin tärkeä etappi. Hän osallistui jo Napoleonia vastaan käytävään sotaan, johti tutkimusmatkaa Turkestanissa ja toimi Venäjän valtuutettuna Itävallassa Unkarin kansannousun aikaan. Viimeksi mainitun johdosta hän sai itävaltalaisen kreivin arvon. Land der Berge, много воспеваемая Австрия! Sag beim Abschied leise "Servus". ellauri135.html on line 214: Genealogy of the Berg in the Annex to the Tambov edge not yet explored, not explored and the history of the estate of Berga, in the Kirsanov district. Their economy was two miles from the Trinity Church in the village of Semyonovka and 3-4 miles from the river Crows. ellauri135.html on line 229: After the surrender of Sebastopol and the transition of the chief of staff of the Crimean army in Odessa, Berg left the service, and until 1868 was not employed at all, leading the life of a tourist. The war of 1859 between Italy and Austria drew Berg in Lombardy, where he was at different headquarters of the French, Italian and at the end of Garibaldi, the detachment of Alpine rifles, wrote a number of correspondences in the "Russian Gazette" in 1859 the Movement in 1860, in the Lebanese mountains between Druze and Maronites drew Berg to the East. He lived in Beirut, Damascus, visited Jerusalem, said, Alexandria. Cairo, pyramids and Keepaway left an inscription, then the first in the Russian language. The fruit of these wanderings there were a few articles in Moscow and St. Petersburg editions and book "Guide to Jerusalem and its surroundings" (1863). During this trip, Berg studied the Bedouin life, which wandered in the wilderness. In 1861 he returned to Russia and has translated a significant part of "pan Tadeusz" (printed in "Domestic. Notes" 1862). Then again, Berg went to the East, lived again in Beirut, Damascus and Jerusalem, and printed about this trip in several articles in "Fatherlands. Notes", "Russian Gazette", "Our time" and SPb. Statements". ellauri135.html on line 385: И старые грехи забыв в дремоте той. Ja unohtaen vanhat synnit tuon kelkoissa. ellauri135.html on line 407: И разносится эта звень. kellotornit lyövät, Ja tämä linkki leviää. ellauri135.html on line 455: Saman-aikuisia lyyrillisiä runoilijoita mainittakoon vielä veljekset Ticklén, Pyhäjoen Pyhäjärven kappalaisen pojat. Vanhempi veljeksistä, Pietari Ticklén, oli syntynyt 1792, tuli Turun yliopistoon 1811, vihittiin papiksi 1815 ja seppelöittiin maisteriksi 1823, oli enimmän ajan opettajana Oulussa, kunnes v. 1829 pääsi Teuvan pitäjän kirkkoherraksi, jossa virassa kuoli 1838. Hänen lyyrillisiä runoelmiansa löytyy Oulun Viikkosanomien parissa ensimmäisessä vuosikerrassa. ellauri135.html on line 464: Eerikki Ticklén, ylempänä mainitun Pietari T:n veli, syntyi 1794 ellauri135.html on line 657: Vuonna 1828 runoilija saa koulutusta gumanitaarisen profiilin Nobel Boarding Schoolissa ja viestii Lopukhinsin perheen kanssa. Yksi neljästä pojasta tuli myöhemmin runoilijan ystäväksi ja Varvara-tytär musexi. Runoilijan aktiivinen luova toiminta avautuu ja ensimmäiset runot tulevat näkyviin: "Kaukasianpaimenkoira", "Sirkasialaiset", demonin ääriviivat. Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runojen aktiivinen kirjoittaminen alkoi 1900-luvun 30-luvuilla. Samana vuonna hän menestyi menestyksekkäästi Moskovan yliopistossa moraalisessa ja poliittisessa tiedekunnassa, mutta myöhemmin hän ymmärtää virheensä. Vuonna 1832 Mikhail meni Pietariin ja siirtyi koulujen vartijoiden alihankkijoille. Näinä vuosina hänestä tulee yrityksen sielu ja naisen mies. Ensimmäiset julkaisut olivat jo vuonna 1835, ja vuonna 1837 Pushkinin runoilijan kuolemasta tuli perusta saman nimen runolle. ellauri135.html on line 694: Koko on heterogeeninen: Nelijalkainen iambus on leikattu monipysähdyksellä. Sama voidaan sanoa riimeistä: se on joko risti tai rivi riviltä. Partikkelit, pronominit, substantiivit ja äärettömät pronominit. Tällainen runon rakenne auttaa välittämään suosittua puhetta osoittamaan sankarin olevan tavallinen sotilas. ellauri135.html on line 759: Teos on monologi kuolettavasti haavoittuneesta sotilaasta, jonka kanssa hän puhuu läheiselle ystävälleen. Lyyrinen sankari tietää, ettei hänellä ole kauan elinaikaa, joten hän haluaa viettää viimeiset tunnit yksin uskollisimman henkilön kanssa. Tämä ilmaisee Lermontovin henkilökohtaista melankoliaa, joka kärsi jatkuvasti yksinäisyydestä. Runoilijan harvat omistautuneet ystävät jäivät Venäjälle. Kaukasuksella hänellä ei koskaan ollut aikaa tai hän ei voinut päästä lähelle ketään, joten hän pitää "veljensä" läsnäoloa ihmisen kuoleman hetkellä erittäin arvokkaana ja tärkeänä. ellauri135.html on line 887: Joskus katkeamaton jäljitelmä teki hiänestä melkein kodikkaan, ja joskus - melkein kauniin. Huomattuaan tän myös rakkaudesta suli Mihail Lermontov, ja Barbara Lopuchina esiintyi myös Faithin kuvana romaanissa "aikamme uros" lukija - kiinteä, syvä, viehättävä ja yksinkertainen, jossa tarjouksena valoisa hymy, ja jopa saman syntymämerkki hiänen kasvonsa. Aikalaiset kutsuivat tyttö "täydessä merkityksessä ihana" nuori, söpö ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja tyttöystäviä kiusoitteli tätä syntymämerkistä, ja Varvara Lopuchin nauroi mukana. ellauri135.html on line 888: Joskus yksinkertaiset ilmeet tekivät hiänet melkein tavallisen ja joskus hiän oli melkein kaunis. Tämän huomasi myös rakastunut Mikhail Lermontov, ja Barbara Lopukhina ilmestyi ennen lukijaa Faithin muodossa romaanin "Aikakauden sankari" - aivan yhtä yhtenäisenä, syvänä, viehättävänä ja yksinkertaisena, lempeällä ja kirkkaalla hymyllä ja jopa samalla moolilla kasvoilla. Nykyajat kutsuvat tytön "täynnä ihanaa", nuorta, makeaa ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja ystävät tekivät hauskaa tästä moolista ja Varvara Alexandrovna Lopukhina nauroi heidän kanssaan. Naura sinäkin. ellauri135.html on line 900:
Kolme vuotta myöhemmin Varvara Lopukhinan elämäkerta, joka liittyy läheisesti suuren venäläisen runoilijan elämään ja työhön vanhempiensa paineessa, hiän meni naimisiin Tambovin provinssin Nikolai Fyodorovich Bakhmetevin maanomistajan kanssa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei koskaan kadonnut. Se oli kuitenkin täysin keskinäistä, muuten aviomies ei olisi pakottanut Barbaraa tuhoamaan kaikkia runoilijan kirjeitä ja yleisesti kaikkea, mitä heille on annettu ja omistettu hiänelle. Bakhmetev oli merkittävästi vanhempi kuin Varvara Alexandrovna ja Mihail Juryevitš, jotka eivät koskaan tunnistaneet rakastamansa naisen uutta nimeä, ja tämä oli erityisen loukkaavaa. Varvara Lermontov nimitti kaikissa initiaatiomenoissa tyttönimensä nimikirjaimilla. ellauri140.html on line 58: Book IV, despite its title "The Legend of Cambell and Telamond or Of Friendship", Cambell's companion in Book IV is actually named Triamond, and the plot does not center on their friendship; the two men appear only briefly in the story. The book is largely a continuation of events begun in Book III. First, Scudamore is convinced by the hag Ate (discord) that Britomart has run off with Amoret and becomes jealous. A three-day tournament is then held by Satyrane, where Britomart beats Arthegal (both in disguise). Scudamore and Arthegal unite against Britomart, but when her helmet comes off in battle Arthegal falls in love with her. He surrenders, removes his helmet, and Britomart recognizes him as the man in the enchanted mirror. Arthegal pledges his love to her but must first leave and complete his quest. Scudamore, upon discovering Britomart's sex, realizes his mistake and asks after his lady, but by this time Britomart has lost Amoret, and she and Scudamore embark together on a search for her. The reader discovers that Amoret was abducted by a savage man and is imprisoned in his cave. One day Amoret darts out past the savage and is rescued from him by the squire Timias and Belphoebe. Arthur then appears, offering his service as a knight to the lost woman. She accepts, and after a couple of trials on the way, Arthur and Amoret finally happen across Scudamore and Britomart. The two lovers are reunited. Wrapping up a different plotline from Book III, the recently recovered Marinel discovers Florimell suffering in Proteus' dungeon. He returns home and becomes sick with love and pity. Eventually he confesses his feelings to his mother, and she pleads with Neptune to have the girl released, which the god grants. ellauri140.html on line 76: Amaretto F+, the betrothed of Scudamour, kidnapped by Busirane on her wedding night, saved by Britomart. She represents the virtue of married love, and her marriage to Scudamour serves as the example that Britomart and Artegall seek to copy. Amoret and Scudamor are separated for a time by circumstances, but remain loyal to each other until they (presumably) are reunited. Amaretto on mantelilikööri. ellauri140.html on line 111: Libresse F-, alias Duessa, a lady who personifies Falsehood in Book I, known to Redcrosse as "Fidessa". As the opposite of Una, she represents the "false" religion of the Roman Catholic Church. She is also initially an assistant, or at least a servant, to Archipelago. ellauri140.html on line 113: Caramell F+, a lady in love with the knight Marinell, who initially rejects her. Hearing that he has been wounded, she sets out to find him and faces various perils, culminating in her capture by the sea god Proteus. Proteiini nappaa nopeen hiilarin. She is reunited with Marinade at the end of Book IV, and is married to him in Book V. ellauri140.html on line 124: Satyriasis M+-, a wild half-satyr man raised in the wild and the epitome of natural human potency. Tamed by Una, he protects her, but ends up locked in a battle against the chaotic Sansloy, which remains unconcluded. Satyrane finds Florimell´s sanitary napkin, which she drops while falling off from a beast. He holds a three-day tournament for the right to possess the girl. His Knights of Maidenhead win the day with Britomart´s help. ellauri140.html on line 126: Scubamour M+, the lover of Amoret. His name means "Diving gear of love". This character is based on Sir James Scudamore, a jousting champion and courtier to Queen Elizabeth I. Scudamour loses his love of Amoret to the benefit of the sorcerer Busirane. Though the 1590 edition of The Faerie Queene has Scudamour united with Amoret through Britomart´s assistance, the continuation in Book IV has them separated, never to be reunited. ellauri140.html on line 144: In "The Mathematics of Magic", the second of Fletcher Pratt and L. Sprague de Camp's Harold Shea stories, the modern American adventurers Harold Shea and Reed Chalmers visit the world of The Faerie Queene, where they discover that the greater difficulties faced by Spenser's knights in the later portions of the poem are explained by the evil enchanters of the piece having organized a guild to more effectively oppose them. Juppajju, dominoteoria. Hullut vietnam-veteraanit sekoaa kun pitäs syödä lo meiniä. Kiinattaret tuoxuu tutusti halvalta hajuvedeltä ja herneenpalolta. ellauri140.html on line 180: Nää on selkeästi moraalisia vikoja, koska ne koskee aappalauman yhteispeliä. Apina joka ei tunne paikkaansa, koittaa ottaa yhteisestä laarista enemmän kuin sille kuuluu nokintajärjestyxessä, käyttäen apinanraivoa ja monkey bisnestä ihan väärässä paikassa. Ikävä vaan et Spenser taas projektoi nää apinan puutteet fellow elukoihin. (Jos ne edes on nyt puutteita muiden kuin hopeaselkien kirjoissa, Darwinilla tuskin on niihin nokan koputtamista. Kyseessähän on vaan vanha kilpailu eusosiaalisten ja erakoiden elukoiden välillä. Molemmilla on puolesa, kuten sanoi Sirkka-täti, se isänpuoleinen.) On ymmärrettävää mix ylpeys mainitaan ensimmäisenä, sillä nöyrä hoxaa sanomattakin että suutarin paikka on lestin ääressä. (Snob on muuten tarkoittanut suutarin alasinta, kuten on todettu jo toisaalla.) ellauri140.html on line 188: Sikäli hullunkurista että Dosetti siirsi nää ajankohtaiset säätykärhämät Englannin maissipelloilta johkin keskiajalle. No se oli sellasta housukilpeä, säädyllisydeen pyllyverhoa. Ize se palloili ritarien jaloissa Colin Clouttina. Eihän se mikään aatelinen ollut, kaupparyssän kulkuvaatturin poika Lontoosta. Se nousi nousukkaana piireihin aatelisten sihteerinä, osallistu iirimurhiin Irlannissa ja sai sieltä tontin, rikastui. Tästähän on koko ajan ollut kymysys, siirtomaasodista, britit ja latinot kärhämöivät meren herruudesta. Sitne oli anglosaxit vastaan teutonit, sit samat vastaan slaavit. Nytne on länkkärit vastaan vinkkarit. Vitun toistoa. ellauri140.html on line 218: Kersantti Sadler laulaa luupäisen nazin näköisenä tämän countryrenkutuxen, jonka Peppu muistaa mainita muistelmiensa tahraisessa osassa (s. 233). ellauri140.html on line 224: "The Ballad of the Green Berets" is a patriotic song in the ballad style about the United States Army Special Forces. It is one of the few popular songs of the Vietnam War years to cast the military in a positive light and in 1966 became a major hit, reaching No. 1 for five weeks on the Hot 100 and four weeks on Cashbox. It was also a crossover smash, reaching No. 1 on Billboard's Easy Listening chart and No. 2 on Billboard's Country survey. The original Hot 100 end-of-the-year chart for 1966 showed "California Dreamin'" by The Mamas and the Papas at #1 and "Ballad of the Green Berets" at #10. Later, in a revised end-of-the-year chart for 1966, "Berets" was at #1 and "Dreamin'" was at #10 (see Billboard's #1 single for the year 1966). The two songs tied for #1 on the Cashbox end-of-the-year survey for 1966. ellauri140.html on line 232: Barry Sadler was a twenty-five year old active duty Green Beret medic in 1966 when he first performed “Ballad of the Green Berets” on The Ed Sullivan Show. The song soon reached number one in the charts and eventually sold eight million copies. Sadler’s performance and the song’s popularity celebrated The Green Berets as the ultimate example of American military prowess, bravery and commitment. It fed into a specific postwar representation of modernity that was soon to be challenged by the escalation of the war in Vietnam. ellauri140.html on line 511: And knitting all his force got one hand free, Pinnisti aivan vitusti ja sai käden vapaaxi ellauri140.html on line 999: Have knit themselves in Venus shameful chaine, Sun tutut on tuolla kohta kamat pussissa, ellauri141.html on line 140: Spernit, nunc viridi membra sub arbuto Vetää lonkkaa puun alla ojanpenkerellä, ellauri141.html on line 143: Permixtus sonitus bellaque matribus Äitien vihaamasta listinnästä. Yökylmässä ellauri141.html on line 159: Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin anglosax- korjaan kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä. Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät (esim buli), ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa (Danny: nuoret mimmit), jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet. (Horatius: Runoudesta. Suom. J.K. Hidén.) ellauri141.html on line 200: Lue myös: Kalsarikännit ei ole ainoa! Listasimme 16 sanaa, jotka voi ilmaista täydellisesti vain suomen kielellä ellauri141.html on line 282: fabula quanta fui, conviviorum et paenitet, Kavereiden läpät ottaa päähän, ja hävettää, ellauri141.html on line 470: Vuonna 1878 Rudyard Kipling hyväksyttiin oppilaaksi upseerien pojille tarkoitettuun United Services College -yksityiskouluun Devoniin. Koulu oli armeijapalvelukseen valmistava, ja se oli aluksi rankka kokemus Rudyardille, mutta johti lopulta vahvojen ystävyyssiteiden solmimiseen. ellauri141.html on line 484: Jenkkien ja brittien riitaannuttua Venezuelasta Kiplingit pakkasivat nopeasti omaisuutensa ja lähtivät pois Yhdysvalloista. Syyskuusta 1896 lähtien Kiplingit asuivat Torquayssa Devonin rannikolla. Talo sijaitsi rinteessä, ja siitä oli suora merinäköala. Kipling ei pitänyt uudesta talostaan, joka oli hänen mukaansa suunniteltu niin, että se jätti asukkaansa masentuneiksi ja surumielisiksi. Tästä huolimatta Kipling onnistui säilymään tuotteliaana ja sosiaalisesti aktiivisena. ellauri141.html on line 488: "Valkoisen miehen taakka” (The White Man's Burden) (1899) herätti polemiikkia julkaisunsa jälkeen. Kyseiset runot ovat monitulkintaisia. Joidenkin mukaan ne olivat valistuneen ja velvollisuudentuntoisen imperiumin rakentamisen ylistys, joka henki viktoriaanisen ajan henkeä. Toiset näkivät niissä röyhkeää imperialistista propagandaa ja siihen liittyviä rodullisia asenteita. Toiset taas näkivät runoissa ironiaa ja varoituksia imperiumia kohtaavista uhista. Antero Manninen käänsi "Valkoisen miehen taakan" suomeksi 1976. ellauri141.html on line 490: Koulutarinakokoelman Minä ja kumppanit (Stalky & Co.), nuoret päähenkilöt ovat besserwissereitä ja isänmaallisuuteen sekä auktoriteetteihin kyynisesti suhtautuvia. Perheen mukaan Kipling tykkäsi lukea Minä ja kumppanit -tarinoita perheelleen ääneen ja remahti aina välillä nauramaan omille vitseilleen. ellauri141.html on line 498: Johnin kaatuminen oli Rudyardille hyvin paha paikka ja on sanottu, ettei hän koskaan päässyt yli siitä. Hänen kerrotaan käsitelleen suruaan lukemalla Jane Austenia (ja varmaan myös Minä ja kumppanit) ääneen vaimolleen ja jälkeenjääneelle tyttärelleen. ellauri141.html on line 630: Huntuvuoren historialliset romaanit eivät savuttaneet Mika Waltarin globaalia suosiota, mutta täysin uusi tuttavuus tämä naiskirjailija oli allekirjoittaneelle. ellauri141.html on line 665: Artikkelissani tarkastelen keskiaikaista Turkua. Aineistonani ovat kansakoulunopettaja, sittemmin opetusneuvos Hilda Huntuvuoren (1887-1968, vuoteen 1906 Hollmen). Hän kirjoitti 1920-1930-luvuilla nää historialliset romaanit. Ne käsittelevät ellauri141.html on line 668: Huntuvuoren kirjoittaessa myös akateemisen tutkimuksen käsitys tosin oli, että paavi Gregorius IX:n vuoden 1229 kirje piispanistuimen siirtämisestä tarkoitti siirtoa Koroisista Unikankareelle eli Turun perustamista tai jo olemassa olevan kaupungin vakiintumista. Artikkelini aiheena on siis kuvitelma Turusta ennen kaupungin olemassaoloa, ja ajalta ennen mitään Turun kaupungista tai edes piispanistuimesta kertovia lähteitä. Otan tarkasteluuni ennen kaikkea 1100-luvun loppua ja 1200-luvun alkua kuvaavat romaanit Lälli Kooroxen pojat (1926), Kokemäenmaan kuningas (1930) ja Piispa Tuomas (1933). Tarkastelen jonkin verran myös näitä edeltänyttä romaania Suomen Apostoli (1923). ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen. ellauri141.html on line 688: Huntuvuoren fiktion erikoisuus on sen myönteinen suhtautuminen kristinuskoon. Huntuvuoren romaanit ovat puolilleen täynnä kääntymiskertomuksia, pyhyyden kokemuksia, painiskeluja synnintunnossa ja Kristuksen anteeksiannon tuomaa autuuden tunnetta. Kristillisyys ei kuitenkaan ole kansallismielisyyden vastakohta, päinvastoin, internationalismin henget kertoivat vanhalle tietäjälle Kalakytälle, että heidän on väistyttävä "Kiesuksen" tieltä. ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921. ellauri141.html on line 721: Samana vuonna 2012 Hilda Huntuvuoren syntymästä tuli kuluneeksi 125 vuotta. Kirjailijan jäämistöstä oli löytynyt käsikirjoitus Nuori Maunu Koivisto. Monet seniorit muistavat Hilda Huntuvuoren myös kansakoulun lukukirjoista, joita hän toimitti yhdessä E.A. Saarimaan kanssa. Hilda Huntuvuoren esittämän mielipiteen mukaan ”historialliset romaanit eivät vanhene koskaan”. ellauri141.html on line 739: Tollanen nollasummapelin asetelma on aivan perseestä. Ei kukaan ole noin täydellinen, ei ainakaan mikään apina osaa sellasta uskottavasti satuilla. Kun lukee noiden abrahaminuskoisten pyhiä kirjoja, niin niissä on kaikki hemmot vähintään yhtä paskiaisia kuin oikeesti, ellei paskiaisempia just six, että ne on niin yxisilmäisiä sovinisteja. Ja niiden jumalakin, toi muka täydellinen kaveri, osoittautuu ihan yhtä paskiaisexi. Se tässä eniten vituttaa, että nää kirjat ja niissä seikkailevat sankarit on tosiaan aivan moraalisesti mätiä mut sit uskotellaan ihan vakavalla naamalla just päinvastaista. Ei siinä sinänsä mitään et ne on mulkeroita, sellaisiahan aapat ovat, mutta että niitä sitten kehataan ihan etenkehaten kehua jotenkin supermiehixi. Ei ne oo! Ne on aivan surkimuxia, ja ilkeitä vielä kaiken lisäxi. ellauri141.html on line 755: Alexis Leger (pronounced [ləʒe]; 31 May 1887 – 20 September 1975), better known by his pseudonym Saint-John Perse (French: [pɛʁs]; also Saint-Leger Leger),[1] was a French poet-diplomat, awarded the Nobel Prize in Literature in 1960 "for the soaring flight and evocative imagery of his poetry." He was a major French diplomat from 1914 to 1940, after which he lived primarily in the United States until 1967. ellauri141.html on line 767: In 1957, American friends gave him a villa at Giens, Provence, France. He then split his time between France and the United States. In 1958, he married the American Dorothy Milburn Russell. ellauri141.html on line 778: Analyytikon ongelmat keskittyvät sen sijaan muiden mainitsemieni huomioiden ympärille. Mikä oikeastaan on lopullinen vaikutus, jonka runo yrittää saada? Mikä on se tunne, jonka se haluaa herättää, kehittää, lopulta rauhoitella lukijassa hänen kokeessaan runon? Itse asiassa olisi useita tapoja määrittää tämä; mutta kukaan ei olisi niin varma kuin etsiä vastausta tekstistä. Valitettavasti vastausten etsiminen tekstistä on erittäin työläs prosessi. Mitä kysymyksiä kysymme tekstistä? Kirjallisessa analyysissä, kuten oikeudellisessa kuulustelussa, saa vastaukset vain kysymyksiin, jotka osataan kysyä. Tän sai Super-Naomikin karsaasti kokea. Jos joku esittää kysymyksensä kielen ja tyylin suhteen, hän saa vastauksia vain näihin toissijaisiin runouden näkökohtiin. Vaikutukset, jotka hän onnistuu selittämään, ovat yhtä rajallisia, yhtä vähäisiä. Mutta mitä syvemmälle hän tarkastelunsa avulla astuu teoksen kokonaisrakenteeseen, sitä paremmin hän pystyy erottamaan vaikutuksen kokonaisuuden sen oleellisissa aspekteissa. Siksi on tarpeen esittää ne kysymykset, joiden avulla voidaan tunkeutua työn perustavanlaatuiseen organisointiin. ellauri141.html on line 787: « Anabase est une sorte de carrefour à l'intersection entre deux modes d'écriture : celle de l'art « classique » (ordre, harmonie plénitude) et celle de la « modernité » (désarticulation, déconstruction, voire chaos). »
ellauri141.html on line 796: Nojoo, IV laulussa kaupunki n:o 1 perustetaan, ja siinä parasta on tyttöjen kalsongit ikkunoissa. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Kaveri kylästyy taas vaan olemaan ja lähtee aamusella villihanhien mukana kuin Nils Holgersson. Kaupunkeja perustetaan vähän kaikkialle. Poeettojakin ilmestyy katukuvaan. Onkohan tää jotain kolonialistituubaa? On hienoa mennä nitistämään nomadeja, mezästäjä-keräilijöistä puhumattakaan. Kauppa se on joka kannattaa. Juu ja sitä on tarkoitus jatkaa kautta avaruuxien, kun tää pallo on puzattu. A paean for man. Voi helevetti. Tää anabasis on tota exponentiaalista kasvua, sepä tekee apinasta kuolemattoman. Voi helevetin helevetti. Ei ihme että Nobel antoi tälle palkinnon. Seleukidit mainitaan, eli kyltäs vinkataan Alexanteriin. Ne hevosenhajuiset hevoset sit varmaan tuli Xenofonilta, joka kirjoitti kirjan hevosten hoidosta. IX laulussa saadaan entistä parempia naisia, sillä ne tekee meille pentuja. Hahaa tää on aika sama teema kuin Aataminsaaren Eve Future. Ei herkullinen pano ole tärkeintä vaan pennut ovat. Tää on jostain syystä koiraiden vaikea tajuta. Stranger ei enää nouse pukille. Sille tuodaan vettä eze voi pestä suunsa, naamansa ja munansa. Sitä ei hevosenhaju enää kiinnosta.
ellauri141.html on line 800: Dag Hammarskjöld was committed to the arts. Though temperamentally a loner, and introvert, and a bachelor throughout his life (oliko se homo? Det finns inga bevis för att Dag Hammarskjöld var homosexuell. Misstankar verkar dock ha funnits: Eftersom han levde ensam började rykten spridas om att han skulle vara homosexuell och hans motståndare använde detta för att smutskasta honom), he would invite intellectuals and artists, the best of New York’s bohemia, to his Upper East Side apartment where he kept a pet, an African monkey called Greenback. People he invited to his generous dinners included the poet Carl Sandburg, the novelist John Steinbeck, the poet WH Auden, the diplomat George Kennan. Auden was the translator of Hammarskjöld’s posthumously published book of observations, ideas and poems called Waymarks. Hammarskjöld used his influence to get the poet Ezra Pound out of mental hospital. Back in Sweden, he inherited his father’s chair at the Swedish academy when the man died in 1953. The Swedish academy is the body that awards the Nobel Prize in literature. Hammarskjöld was instrumental in getting the rather obscure but doubtless brilliant French poet Saint John Perse his Nobel prize in 1960. He would sketch out the arguments for Perse’s candidacy during translation breaks at UN Security Council meetings.
ellauri142.html on line 38: Annuit cœptis (/ˈænuɪt ˈsɛptɪs/, Classical Latin: [ˈannʊ.ɪt ˈkoe̯ptiːs]) is one of two mottos on the reverse side of the Great Seal of the United States. The literal translation is "favors (or "has favored") [our] undertakings", from Latin annuo ("I nod at"), and coeptum ("commencement, undertaking"). Because of its context as a caption above the Eye of Sarnath, the standard translations are "Crang favors our undertakings" and "Crang has favored our undertakings." Annuit cœptis comes from the Aeneid, book IX, line 625, which reads, Iuppiter omnipotens, audacibus adnue coeptis. It is a prayer by Ascanius, the son of the hero of the story, Aeneas, which translates to, "Jupiter Almighty favour [my] bold undertakings", just before slaying an enemy warrior, Numismaticus. Haha, tappoi numismaatikon. Texti alla tarkoittaa "suuri hylje".
ellauri142.html on line 106: In 1717, Masonry created a formal organization in London, when four lodges united to form the first Grand Lodge. This gave the organization credibility and added to its membership’s mystical allure. Men flocked, begged, coerced, and maneuvered to become members. Everybody wanted in.
ellauri142.html on line 108: The United States Masons, otherwise known as The Freemasons, were a highly political society in the 1700s. The first US lodge was opened in 1730 in New Jersey, where they initiated early plans and strategies used to fight the British. With its growing vault of secrets, expanding political influence, and stealth missions, it was an exciting time to be a Freemason.
ellauri142.html on line 110: Initially, the Freemason creed declared anti-Catholic, anti-Royalty, and anti-Democratic (i.e. Republican) virtues, including self-government, personal freedom, gun laws, and free enterprise. The basic tenet was that no person or organization should be controlled or oppressed by a government or religion, or their respective laws and doctrines. At their start, and for centuries, The Freemasons were a feisty, calculating, and powerful coalition.
ellauri142.html on line 116: In 1870, The Shriners, a group of elite Freemasons, created their first rituals, emblems, and costumes based on Middle Eastern themes, when 11 Master Masons were initiated into the organization.
ellauri142.html on line 128: There is a frightening initiation ceremony that reenacts the construction of Solomon’s temple
ellauri142.html on line 143: Rituals help us physicalize our beliefs, desires, and commitments. For many, performing a weekly or monthly ritual is a profound physical, psychological or emotional workout. Rituals help people connect to themselves, their chosen communities, and their Gods.
ellauri142.html on line 145: Given that all Masons profess beliefs in a monotheistic God, it makes sense that rituals are an essential part of the culture. There are initiation rituals and ceremonies to commemorate a member’s advancement to new Masonic levels.
ellauri142.html on line 149: Without the specificity and allegiance to one particular faith, the community can focus on enjoying, relating to, and helping each other, rather than judging each other or seeking to enroll each other into a specific tradition.
ellauri142.html on line 153: Solomon’s Temple is a substantial part of the rituals and symbolism found within Freemasonry. During membership initiation rites, portions of the story of the structure’s construction on the Temple Mount are reenacted.
ellauri142.html on line 172: niteunknown.net/wp-content/uploads/2017/09/rommel_and_hitler_masonic_handshake.jpg" width="50%" />
ellauri142.html on line 188: If you’re interested in membership, be prepared to be a fiercely loyal member, because new initiates are still sworn to the same rites and secrecy as Scotland’s William Schaw and former President George Washington.
ellauri142.html on line 296: Jonkin ruokalistan tutkiminen ei meitä tee kylliäisiksi, jos emme kokkaa niitä ruokalajeja, jotka tuossa listassa on mainittu. Myös Bhagavad Gîtân tutkiminen saavuttaa tarkoitetun päämääränsä vasta silloin kun me koklaamme siinä esitettyjä repestejä ja täytämme niillä mahamme jokapäiväisessä siitinelämässämme. Jokaisen pitää itse olla oma Ärjylänsä ja pyristellä itsekkyyttänsä, itserakkauttaan, omien etujensa valvomista, halujaan, himojaan ja erehdyksiään vastaan, ennen kuin hän tietää, mitä tuo sota merkitsee. Ei sota yhtä miestä kaipaa, sitähän se lähinnä merkizee että raha joogi-karhun kirstuun kilahtaa.
ellauri142.html on line 345: Tämän kirjan kääntämisen tarkoitus on se, että Saksassa asuxiva yleisö alkaisi kiinnittää huomiotaan Bhagavad Gîtân ja Vedojen opetuksiin, etenkin kun nämä tärkeät teokset ovat tähän saakka olleet ainoastaan oppineiden, "kielentutkijoiden" ja ”orientalistien” käytettävinä. Nämä oppineet kyllä lukevat kirjan sanat, mutta hyvin vähän he käsittävät sen opin henkeä, joka niissä piilee. Tämän perusteella ei tämä kirja ole mikään pedanttinen pikkumaisen turhantarkka käännettyjen sanojen täsmäase, vaan kääntäjä on kiinnittänyt paljon suurempaa huomiota siihen tärkeään seikkaan, että Bhagavad Gîtân henki tulisi esiin mahdollisimman ymmärrettävässä kielellisessä asussa – kääntäjä on vähemmän pitänyt silmällä kirjanoppineiden ja kielentutkijoiden suosion saavuttamista. Mutta vastakaiuksi sitä ennakkoluuloa vastaan, joka sanoo että nämä ”pakanalliset opit” vastustavat kristillisyyttä, olemme kristittyjen mustikkojen lauseista valinneet niitä vastaavia sitaatteja sekä lisänneet kirjaan selvittäviä muistutuksia, jotka sitä paitsi voivat olla tarpeelliset tekstin ja ajatuksen ymmärtämiseksi ja käsittämiseksi. Suurin osa alaviitteistä ja huomautuksista on F. Hartmannin ja muutama suomentajan M. Humun lisäyksiä. Kuten suomentajan loppulauseessa mainitaan, aina ei käy ilmi, kumpi on milloinkin asialla. — Tää oli todennäköisesti taittajan huom.
ellauri142.html on line 383: Tiivistäen voi todeta et nää itisläisten viisut on samaa schaibaa kuin muidenkin pelästyneiden apinoiden. Nääkin järvät unohtaa että muutoxettomuus on yxinomaan tylsää, se ei eroa kuolemasta juuri mitenkään. Toi jälleensyntymisturina ei oikeastaan muuta tarkoita kun että geenit jatkaa kulkuaan. Sillä eihän noi uudet avataarit muuta muista edellisistä kuin mitä on jäänyt muistiin geeneihin. Ja parempi niin. Muuten alkaiskin vähitellen kylästyttää niinkö Sibyllaa: apothanein thelo, nää on jo nähty, taisit kertoa, pankaa bogin nimessä jo pullon korkki kii.
ellauri142.html on line 463: Stilleben. Jos haluat säilyttää rauhan ja harmonian muiden kanssa, sinun on opittava taivuttamaan kaluasi monin tavoin. Ei ole niin kevyttä elää aina ilman loukkausta ja sinnitellä uskollisesti siinä kuolemaan asti. Siunattuja ovat ne, jotka ovat saavuttaneet sen ja lopettaneet tumppuhommat onnellisesti. Natuur mort kalaga. Jos kutsumuksesi ja velvollisuutesi mukaan haluat olla luja ja kasvaa hyvään maahan, ole olevinasi maahanmuuttaja. Vaikutat ehkä hölmöltä paikallisten mielestä, mut mitä väliä.
ellauri142.html on line 471: Etc. etc. ad infinitum. Ei tätä millään jaxa takakanteen saakka.
ellauri142.html on line 489: Kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu luonnon voimien liikkumisesta. Sellainen, jonka sielun täyttää suuruudenhulluus eli itsekkyys, jonka itseluulottelu sokaisee, ajattelee: ”minä olen koneenkäyttäjä”. No sitähän toi jumala just uhoaa, tai bramiinit sen nimissä. Mutta se pitkäkäsivartinen, joka honaa eron luonnon (prakriti) ja sen liikkeen perustana olevien voimien (sanskriti) välillä, ja joka älyää, mitkä voimat kaikissa voimissa muodoissa vaikuttavat, se ei ole omiin toimintoihinsa kiintynyt.
ellauri142.html on line 499: Manu on pikku-Masan oululainen kaveri, joka on aika varakas. Manu siis on ihmiskunnan jumalallisen ajatuskannan edustaja jonkin määrätyn kehityskauden (luomiskauden) kuluessa. Siitä, jolloin Visvasatu Manu, meidän kantaisiemme jumalallinen ajatus ilmestyi, on salaisten laskelmien mukaan kulunut noin 18 618 732 vuotta. (Salainen oppi, kirj. H. P. B.) Tässä luvussa sakemannit innostuvat siteeraamaan maiseri Ekkeharttia tosi lujasti. Tää paasaus kertoo siten väh. yhtä paljon Ekkehartista kuin Manusta.
ellauri142.html on line 511: ”Joka tahtoo kuulla hiljaisuuden äänen itsessään, hänen korvansa pitää olla kuuro kaikille ulkonaisille äänenpuuskille.” (H. P. Blavatsky, Kultaisen opin kirja.) Kun on hiljaista, kuuluu tinnituxen ääni tosi kovana.
ellauri142.html on line 515: Opi tätä tuntemista todellisen nöyryyden, korkeimman kunnioituksen, kysymyksien ja palvelevaisuuden avulla. Viisaat, jotka näkevät totuuden, johdattavat sinut tuntemaan viisautta. Asetu paikallesi nokintajärjestyxessä. Bramiinit on kärjessä, viisat siinä heti seuraavalla pallilla. ”Ihmisen ruumiin pitää oppia oman eikä kenenkään vieraan hengen avulla: mutta hänen henkensä pitää oppia toisen, vieraan hengen avulla, sillä häneltä itseltään usein puuttuu sellaista viisautta.” (Teoph. Paracelsus, Philosophiae, Trac. V.) Totuuden tunteminen on parempi puhdistuskeino kuin Rexona-saippua.
ellauri142.html on line 537: On olemassa henkisen luontoisia hyviä ja pahoja olentoja (devat), jotka ovat meille näkymättömiä. Deva, devil, sak samma. Nää on takuulla jotain skizojen aivokummituxia. Demonit ja elementaariset henget; pirulliset ja jumalattomat. Elementary, my dear Wazon. Seija näkee unta enää madoista.
ellauri142.html on line 555: Se on TAT, jonka kädet ja jalat, silmät, pää ja kasvot ovat kaikkialla. Kuulostaa vähän Donald Trumpilta. Kaikkialla itäeurooppalaisen blondin hameen alla nimittäin. Parabrâhman Brahmân yläpuolella, takana oleva (Para, takana); tuo nimittämätön, mittaamaton, punnitsematon; juureton juuri ja syytön syy. Kaiken olemassa olevan perusta. Sama kuin TAT, kaikkeuden lähde. Sanalla Brahmâ on kahdenlainen merkitys. Yksi on Brahmâ, hengitys, toinen Brahmâ, tuo luova, kehittävä miehis-naisellinen voima maailmankaikkeudessa. Tätä pitää ihan sisäisesti miettiä, ennen kuin käsittää tuon eron. — Suomentaja. Se on serveri, se on serveri, tuo mainio makkaramies. Hän siittää ja Hän hävittää. Kaikilla eläimillä on hissinnappi, joka sanoo ’ylös’ ja ’alas’; Jumalalla sitä ei ole. (Eckhart)
ellauri142.html on line 560: Minä annan lämmön; Minä pidätän ja päästän sateen. Minä olen kuolemattomuus sekä kuolema, Minä olen Sat (oleminen) sekä Asat (olemattomuus). Minä olen vähän kaikkea, paizi nippu puuppia. Definitiivisesti en ole nippu puuppia, make a note of that.
ellauri142.html on line 626: Rudrat, vasut, sâdhyat ja adityat, vishvat, ashvinit, marutsit, ushmapat, gandharvat, yakshat, siddhat, anturat katselevat Sinua ihmettelevissä joukoissa. Henkisiä olentoja, joihin ylläolevat kuuluvat, on seitsemänlaatuisia, nimittäin:
ellauri142.html on line 635:

Benito Juarez	137	Mexico
David Ben Gurion	152	Israel
Mahmoud Ahmadinejad	157	Iran
Abdelaziz Bouteflika	159	Algeria
Kim Yong Ill	160	Korea (North)
Dmitry Medvedev	163	Russia
Queen Elizabeth II	163	UK
Cristina Fernandez de Kirchner	164	Argentina
Nicolas Sarkozy	165	France
Angela Merkel	165	Germany
Silvio Berlusconi	165	Italy
Josef Stalin	165	Russia
Vladimir Lenin	165	Russia
Margaret Thatcher	165	UK
Julia Eileen Gillard	166	Australia
Napoleon	168	France
Winston Churchill	168	UK
Benito Mussolini	169	Italy
Yasuo Fukuda	169	Japan
François Hollande	170	France
Vladimir Putin	170	Russia
Tarja Halonen	172	Finland
François Mitterrand	172	France
Adolf Hitler	173	Germany
Harold Wilson	173	UK
Hugo Chávez	173	Venezuela
Gerhard Schröder	174	Germany
Viktor Orban	174	Hungary

Dekaanit kuuntelevat

Titaanit

Goodreads community reviews on Pamela

Serie A's problematic anti-racism initiative

Kardashianit Miamissa

Standards-Based Thematic Unit "Deutsche Identität"

Herb Simon ja romaanitaide

Lyhyitä kritiikkejä setämiesten niteistä

Man of infinite jest

Definition of holy in Merriam-Webster

Holy Knit One, Purl Two!

Virginity

Jussi Tenkku ja minä ehtoollisviinit pelastamassa

2.3 Birth of the United States

Yleiset termit ja lausekkeet

Romaanit

Ihmiset kysyvät myös: What is a simple definition of transcendentalism?

Oh korsteenit

MARZIAL

Serapionit selvittelee välejä

Simpsonit: Isä, poika ja pyhä henki (The Father, the Son, and the Holy Guest Star)

Poliittista kissanhännän vetoa Solženitsynistä

B. Palestiina vuoden 1947 jakosuunnitelman mukaan

Tefilliinit

Ammi Ruhama Community

Nora "Genital" Roberts

Are Europeans shocked when they first come to the United States?

Simpsonit elokuva [ikävystyttäcä paska]

Kuoleman suunnittelua

Kognitiivinen dissonanssi selittää kusetuxen

Mikä oli Pugatšovin suunnitelma?

Solzhenizynit jenkeissä

Unohda pyllybikinit – Tässä tulevat ensi kesän tärkeimmät uikkaritrendit.

Russian snitch who snitched on snatch is charged himself

Miesten nännit

Herra on antanut jänittävän elämän

Jumalan suuri suunnitelma A - Teuvo Kopra

Jumalan suuri suunnitelma B - Teuvo Kopra

Sota-asu paholaisen suunnitelmia vastaan - Teuvo Kopra

Krohnit taas

Hulluja nuo britannit

Vegaanit on omahyväisiä

Mänzälän Kardashianit

“Psychotic Depression” and Suicide in David Foster Wallace's Infinite Jest

Unity of effect

40. United Kingdom

Juonitiivistelmä

”Eniten loukkasi se salailu”

Top review from the United States

This Hamilton was definitely not a saint nor a virgin.

Kolumnit

Oraali, anaali, ja genitaaliaukon ystävät

Translations genitaalit

Genitaalityypit

From here to eternity ⤴️👼

Vihan banaanit

The Definitive Alternative Truth About Hitler’s Heritage

Humanities indicators

Jännitystä ja kauhua

Immigration to the United States

United States Army

Feminism underifrån

Kari fanitentissä

Grazzini pyhittää Solzhenitsyniä

Liliʻuokalani v. the United States

Ostentatio genitalium

Ostentatio Genitalium renessanssitaiteessa

★ Tarkistettu päivitys vuodelta 2024 ★

`Vegaanit on omahyväisiä`