Koko ajatus myydä izeään julkisesti netissä eniten tarjoavalle on huorahtava. Mutta sitähän kaupankäynti on, huoraamista. Yhden yön juttuja, I guess. Sotketaan parittelukumppalin hakuun halpaa kaupustelua, se on syyläinen talousliberaali idea. All good things have a number, isoäidillä on hintalappu niskassa. Mummi on punalaputettu tuote, past best before date. Helppohintaiset, iloiset, innokkaat ja intohimoiset ihmiset ovat deittimarkkinoilla hyvässä kurssissa. Hiljaiset ja halukkaat, ketterät ja kurvikkaat, sellaiset me haluaisimme.
ellauri373.html on line 33: Bideeltä on lähtemässä mopo käsistä. Israel ei luovu suunnitelmasta invadoida Rafahia. Kiina harjoittelee fullskalig invaasiota Formosaan. Biden kompuroi eikä muista alaistensa nimiä. Rupikonna Trump kurnuttaa ihan niskassa. Ei ihme että Bidenin hihat palavat ja pelihousut repeää.
xxx/ellauri084.html on line 169: Kristina täti ilmoitti että Netflixissä on nyt poliisisarja jossa poliisit puhuvat letzebürgischiä. Kaikkea ne kexivät. Mitähän seuraavaxi? Saakohan textityxet säädetyxi volapükixi? Näissä poliisisarjoissa vituttaa aivan erityisesti noiden rikosten epäuskottavuus. Sekopäitä roistoja aivan liukuhihnalta jotka jättää arvoituxellisia sana-arvoituxia, pahixet on melkeen aina valkosia keskiluokkaisia tai sitä rikkaampia luihulaisia, koska ei olisi p.c. panna rikollisixi niitä joiden on niitä tosielämässä pakko tehdä, koska niillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Kiinniottajat on enimmäxeen valkoisia myös, mutta voi siellä joukossa olla jokunen token mutiainen tai karvakäsi apumiehenä, taas samaisen p.c.n ja ko. kazojakunnan mielixi. Naispoliisit ovat kyllä aika populäärejä, mutta toki niilläkin pitää olla jotain ongelmia tai luonnevikoja. Ei sentään sovi olla rumia. Lisääntymisikäisiäkin mieluusti. Konnat on hurjan kexeliäitä ja murhat julmia, jotta kumikauloilla on jotain kazottavaa ja onhan se tosi kiva nähdä miten ensin uhrit ja sitten konnat nirhataan, veri roiskuu ja irtopäitä lentelee. Kyllä nää nyt sotaleffat aina hakkaa. Ei ihme että poliisisarjat ovat suosituimpia, ja seuraavana lääkärisarjat, jossa saadaan tappaa jengiä ihan luvan kanssa valko- tai nyttemmin usein vihertakit niskassa ja hölmöt keittolapipot päässä. On vuoronperään hektistä hengenpelastusta ja itkeskelyä sairaan vuoteen ääressä, salaisuuxien paljastusta ja neuvonpitoa perinnönjaosta. Ja luppohetkinä terveydenhoitohenkilökunta bylsii toisiaan siivouskomerossa tai vapautuneissa sairaalapeteissä. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Tällästähän se on tosielämässä, kertoi Petteri, Seija vakuuttaa. Kai sit niin. Tää on dokusaippuaa.
xxx/ellauri114.html on line 600: Edellä jo mainittu Eenokin kirja (slaavien Eenokki) on nähtävästi jutkulahkolaisten työtä 1. vuosisadalta. Viimeisessä osassa kerrotaan miten Melkisedek syntyi neizeestä, Sofonimista (tai Sopanimasta), Nooan veljen Nirin vaimosta. Melkisedek tuli äidin masusta äidin kuoltua ja istui ruumiin vieressä täysin kehittyneenä hyntteet niskassa, singend betend lobend den Herrn, ja papin lätkä rinnassa. 40p myöhemmin Melkizedek temmattin arkkienkeli Gabrielin (joidenkin lähteiden mukaan Mikaelin) toimesta Edeniin ja välttyi siten tuhotulvalta arkin ulkopuolella.
xxx/ellauri175.html on line 768: Siitä lähtien kaikki toimenpiteeni oli laskettu ja toteutettu huolellisesti löytääkseni itseni jonain päivänä sellaiseen asemaan, että jollekin pelottomalle sydämelle yritän saavuttaa sitä, mitä olemme saavuttaneet. Koska, - tämä on huomioitava! - kaikki ei ole kimeeristä tässä olennossa! Ja se on todellakin tuntematon olento, se on todellakin ihanne, todellakin Hadaly, ― sähkön verhojen alla, ― tässä naisellista ihmisyyttä jäljittelevässä hopeahaarniskassa, ― ilmestyi sinulle: koska, jos tiedän rouva Andersonin, Vakuutan teille, etten tunne Sowanaa!
xxx/ellauri177.html on line 152: No juu! Abbe Mouret muisti yhtäkkiä. Kuume, josta hän kärsi nyt, oli saavuttanut hänet Désiréen navetassa, vastapäätä vielä munivia kuumia kanoja ja kaneja, jotka repivät hiuksia mahastaan. Sitten hengityksen tunne hänen niskassaan oli niin selvä, että hän kääntyi vihdoin katsomaan, kuka häntä näin kaulasta otti. Ja hän muisti Albinen hyppäävän ulos Paradousta oven paiskattaessa lumotun puutarhan ilmettä; hän muisti hänen laukkaavan pitkin loputonta seinää, seuraten avoautoa sen juoksemassa, heittäen koivunlehtiä tuuleen kuin monta suudelmaa; hän muisti vieläkin hänet hämärässä nauramassa veli Archangiaksen kirosanoille, hänen hameensa laskeutuivat tielle, kuin pieni pölysavu, jonka iltailma kääritteli. Hän oli kuusitoista; hän oli outo, hänen melko pitkät kasvonsa haisi raikkaalta ilmalta, ruoholta, maalta. Ja hänellä oli niin tarkka muisti hänestä, että hän näki naarmun yhdessä hänen notkeista ranteistaan, vaaleanpunaisen valkoisessa ihossa. Miksi hän nauroi niin katsoessaan häntä sinisillä silmillään? Hän oli liimaantunut kiinni tämän nauruun, kuin ääniaaltoon, joka kaikui kaikkialla hänen lihaansa vasten; hän hengitti sitä sisään, hän kuuli sen värähtelevän sisällään. Kyllä, kaikki hänen tuskansa tuli siitä naurusta, jonka hän oli juonut. Sanalla sanoen, Sergeä panetti!
xxx/ellauri218.html on line 73: Pitkäpalttoinen ja karvalakkinen vihollinen puhuu taas vanhanaikaista liturgista kieltään krimiturkki niskassa. Mixi jokin pallopeli herättää meissä tälläisiä tunteita? Niin, sanos se. Vanhuxet lääkkeenhajuisina Kivelässä kerskuvat: olin siellä kun se tapahtui. So what? Tollanen yhteisöllisyys on kuvottavaa, babiaanilauman pepun hajua.
xxx/ellauri255.html on line 184: Toukokuussa 1849 Bakunin oli Dresdenin kansannousun johtohahmo. Mukana olivat hänen lisäkseen myös muun muassa myöhemmin säveltäjänä maailmanmaineeseen noussut Richard Wagner sekä muuten tuntemattomaxi jäänyt arkkitehti Gottfried Semper. Epäonnistuneen kansannousun jälkeen Bakunin vangittiin Chemnitzissä ja tuomittiin yli vuoden vankeuden jälkeen kuolemaan. Chemnizissä tehdään hyvää vehnäolutta vielä tänäkin päivänä, ja rusikoidaan maahanmuuttajia. Tuomio kuitenkin muutettiin elinkautiseksi, jotta Bakunin olisi voitu viedä oikeuden eteen myös Itävalta-Unkarissa ja Venäjällä. Heinäkuussa 1850 hänet luovutettiin Itävallan viranomaisille, jotka 11 kuukauden vankeuden jälkeen langettivat Bakuninille toisen kuolemantuomion. Tämäkin muutettiin elinkautiseksi, ja toukokuussa 1851 hänet luovutettiin Venäjälle. Bakunin oli vangittuna aluksi Pietarissa sijaitsevassa Pietari-Paavalin linnoituksessa, josta hänet kolmen vuoden kuluttua siirrettiin Laatokan rannalle Pähkinälinnaan. Pähkinälinna (ven. Шлиссельбу́рг, Šlisselburg, vuoteen 1611 saakka Оре́шек, Orešek, vuosina 1611–1702 Нотебург, Noteburg ja vuosina 1944–1992 Петрокрепость, Petrokrepost, saks. Schlüsselburg, ruots. Nöteborg) on kaupunki Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan niskassa lähellä Laatokkaa 41 kilometrin päässä Pietarista. Kaupungissa asui 13 305 henkeä (vuonna 2010).
19