ellauri001.html on line 2303: Laakson urheilukentän raunioituneen katsomon seinään on joku nimetön runoilija ikuistanut sanat jotka hämmentävät ja kiihottavat pikku kulkijaa:
ellauri019.html on line 362: An säikäytti Sumerin pahan kerran, porukkaa pelotti. Enlil puhalsi pahan myrskyn, kaupunki hiljeni. Nintud pulttasi kiinni varmuusvarastot. Enkil patosi Tigriksen ja Eufrateen vedet. Utu peruutti tasa-arvo- ja oikeuspykälän. Inana ojensi voiton taistelussa kapinoizijoille. Ninjirsu kaatoi Sumerin kuin maidon koirille. Myllerrys valtaa maan, pahempi kuin miesmuistiin, ennennäkemätön, nimetön, jota ei voinut aavistaa. Maat on sekaisin pelosta. Kaupungin suojelija käänsi selkänsä, paimen häippäsi.
ellauri061.html on line 1559: nimetön kriitikko antoi Poliisin pojalle kolme tähteä viidestä ja
ellauri110.html on line 651: Hande on olevinaan nöyrä mut oikeasti se luulee olevansa jotakin. Se ajattelee salaa olevansa yhtä mestari kuin Eino Leino, vain väärinymmärretympi. Jokainen kirja kirjoitetaan paizi izeä myös nimetöntä lukijaa varten. Kritiikkejä se ei ole vuosikausiin enää lukenut. Ei tarvi kulkea pää punaisena häpeästä. Hande on kirjoistaan ylpeä kun ne menestyy ja häpeää kun saa huonot arvostelut. Siinä on ainexia uskonnolliselle mielelle.
ellauri115.html on line 205: Oli 7 päivää toinen toistensa päällä niinkuin portaat. Minä seisoin ensimmäisellä portaalla ja vahvuus päälläni oli avoinna. Taivaan keskelle oli istutettu puu ja sen vieressä oli kivi. Minun jumalani, minä sanoin niille kasvoilleni langeten, mutta silloin puu kuihtui ja kivi mureni, ja ne olivat poissa. Nousin toiselle portaalle, ja nyt näin paljon kauniita ja juhlallisia jumalankuvia, jotka totisin silmin kazelivat minua. Minä kumarsin niitä ja sanoin: Minun jumalani. Mutta nämä kuvat kukistuivat suurella pauhulla. Kun nousin kolmannelle portaalle, näin kuninkaan ja hänen vieressään paimensauvaa kädessään pitävän miehen. Kaikki kansat palvoivat heitä. Niin minäkin. Mutta tuli verho, ja verho väistyi, eikä heitä enää ollut. Tämän jälkeen näin suuren nahkaleilin, josta juoxi kultaa, joka oli niin kirkasta, että se huikaisi silmäni. Minä sanoin: Tämä on minun jumalani. Silloin kulta peittyi vereen, minä kuulin itkua ja jostakin tuli liekki, joka sulatti kullan olemattomaxi. Viidenneltä portaalta minä näin kansan, joka sanoi olevansa jumala ja kazeli izeään lempeästi. Mutta tuskin se näin sanoi, kun se tarttui miekkoihin, ja minä näin vihaa niillä kasvoilla, jotka äsken olivat olleet lempeät, ja ihmiset tappoivat toisiaan sanoen tahtovansa rauhaa. He saivat sitä, sillä he kuolivat pois. Kuudennelta portaalta minä näin izeni taivaassa ja tiesin silloin ylpeänä, että minä ize olinkin jumala. Kasvoillani maaten minä hartaasti palvoin omaa kuvaani. Kazeeni kohotettuani näin kuvani kutistuvan kokoon kuin palava nahka, ja se muuttui sangen rumaxi kazoa. Kohta sitä ei ollutkaan. Silloin nousi seizemäs porras ylös ja minun sydämestäni kuului huuto, joka sanoi: Minä olen se korkein, joka olen luonut kaikki ja olen kaikki, minä, joka olen nimetön, suvuton ja salattu. Ei minua kukaan tunne, vaikka sanoo tuntevansa, ei minun ääntäni kukaan tulkize, vaikka kaikki ovat tulkizevinaan. Sillä minä en puhu. Sen ihmisen, joka löytää minut, te tapatte sanoen hänen pilkkaavan jumalia.
ellauri115.html on line 209: M: En tarkoittanutkaan, että hän puhuu sanoilla. Hän puhui äänettömällä äänellä, jos ymmärrät vertauxeni. Hän on nimetön, mutta minä kuzun häntä korkeimmaxi tai shadu rabbuxi, suurexi vuorexi. Hän on myös bel-ilanu, jumalien herra, sillä hän on ylin.
ellauri210.html on line 644: Bestiaire sans prénom Etunimetön eläintarha
ellauri257.html on line 350: Gombrowiczin outo, karmaiseva loppuromaani tutkii nuorten ja vanhojen välistä kuilua ja tarjoaa samalla groteskin pakkomielteen tunteen. Toipuessaan sota -ajan Varsovasta Puolan maaseudulla nimetön kertoja ja hänen ystävänsä Fryderyk yrittävät pakottaa surun kahden paikallisen nuoren, Karolin ja Henian, välille eräänlaisena rivona viihteenä.
ellauri326.html on line 473: Kahden hupaisan naapuruksen esipuheessa nimetön kirjoittaja sanoo, että kertomus on käännekohta Gogolin tuotannossa, sillä hän jättää siinä hyvästit nuoruuden romanttisille haaveille ja siirtyy nykyarkeen, jossa hän kuitenkin näkee vain sen naurettavat puolet. Gogol yritti turhaan kuvata "ideaaliluonteita", sillä siinä hän epäonnistui todella pahasti. Hän oli omimmillaan kuvatessaan karikatyyrejä.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri350.html on line 255: Atticus on NYT:n bestseller-nimetön runoilija. Hän on kirjoittanut 5 myydyintä kirjaa, mukaan lukien Tähtien välinen pimeä ja Totuus taikuudest, jotka molemmat ovat New York Timesin lehtisellereitä.
ellauri401.html on line 72: Vuosina 1614–1617 julkaistiin kolme nimetöntä manifestia ensin Saksassa ja pian sen jälkeen koko Euroopassa: Fama Fraternitatis RC ( RC:n veljeyden maine , 1614), Confessio Fraternitatis ( RC:n veljeyden tunnustus) , 1615), ja Christian Rosicrossin kemialliset häät vuonna 1459 (1617).
ellauri408.html on line 894: Helmikuun 26:ntena 1876. Tänä iltana saapui vääristellyllä käsialalla kirjoitettu nimetön kirje, joka sinutellen moittii minua kehnoksi professoriksi, väittää, että oppilaani eivät viitsi käydä luennoillani, että he pítävät minua yleisesti tunnettujen asioiden märehtijänä ja että on jo kaikessa hiljaisuudessa ryhdytty toimenpiteisiin, jotta saataisiin toinen henkilö sijaani. Minun täytyy tunnustaa, etteivät luentoni tyydytä itseänikään, että alan olla kelvoton opettaja, koska muistia ja intoa alkaa puuttua ja täytyy sen vuoksi lukea paperista. Oppilaat tarkkaavat ainoastaan yhtä asiaa: että nenäni sukeltaa muistiinpanoihini ja että paperilippuni näyttävät olevan epäjärjestyksessä. Tälläisestä näen vieläkin painajaisia, herään onnellisena että sentään selvisin eläkkeelle asti. En muuten pane ollenkaan pahaxeni: olen kerrassaan irtautunut professorinarvostani ja työstäni. Nylkyttäminen onnistuu vasta monien turhien yritysten jälkeen.
xxx/ellauri057.html on line 875: Ahmavaara pahoitti mielensä Pallomahan pilkasta niin että muutti nimensäkin takas Aulinixi. Pallon isoisä oli matkaposteljooni Kaarlo Niiniluoto. Muuta nimeä ei löydy. Kaarlon isä on jo nimetön ja päätön Ankka.
xxx/ellauri086.html on line 593: Tän ozakkeen mä oon nähnyt 1 zilj. kertaa, mutten jaxanut lukea. Viimexi se tuli vastaan Bob Heinleinin juveniilissa. Bobilla on paljon kulttuurivinkkejä. Edgar Allan Poe on musta ollut aina lähinnä rasittava. Enkä mä pidä muutenkaan detektiivijutuista. Musta on samantekevää kuka oli murhaaja. Tässä purloined letterissä on nimetön kertoja. Olis ollut parempi jos kertoja olis murhattu heti alussa.
xxx/ellauri122.html on line 1117: Manhattanilla. Teoksen nimetön kertoja seuraa Hollyn elämää
xxx/ellauri130.html on line 349: Entä sit toi masentavampi erä KILL! tematiikasta, nimittäin 
(HUU) kuolema? Vaakulla se on positiivisemmin ozikoitu "ELÄMÄ JA KUOLEMA". Aika narsistisesti se siteeraa alkupalaxi nimetöntä töräyttäjää, jonka mukaan elämälle kiitos on turhaa puhetta, kaikki on sittenkin kiinne vaan izestä eli seppoilusta.
xxx/ellauri138.html on line 328: "He" on siis tässä tämä misogyynätty ranskalainen tipu Delfiini ja sen poikaystävä, nimetön isomuna aahrikkalainen neekeri, joka erehtyi Pariisissa tarjoamaan kanaa kaverillekin. Ei hiän sillä lailla olisi erehtynyt omanrotuisensa koiran suhteen. Vapaus koitti vasta kobran vanhan valkoisen professorin alla, joka antoi sexiä ja metafysiikkaa kunderamaisen jyhkeyden muodossa. Vain valkoiset vaivautukohot. Kanat kohottukohot.
xxx/ellauri354.html on line 118: Tämän novellin kertoo ikääntyvä vuokratyttöjen tuntija. Vietettyään elinikänsä prostituoitujen kanssa (heitä oli tarkalleen 514, ennen kuin sekosin laskuissa) nimetön toimittaja kuvittelee mukavan nuoren neitsyen 90-vuotissyntymäpäiväänsä. Ensimmäisenä monista kerroista hän astuu huoneeseen löytääkseen valitun 14-vuotiaan tytön, joka on ilkialasti ja unessa. Ajan myötä hänellä on pakkomielle hiänestä; hän kirjoittaa kolumneja, jotka saavat lukijansa kiihtymään; suutelee häntä sieltä sun täältä ja lukee hänelle omia juttujasn hänen nukkuessaan. Mutta ei koskaan viimeistele suhdetta seksuaalisesti tai näe häntä hereillä. Koko skenaario, jossa tällainen iäkäs mies halusi nukkua jonkun niin nuoren sängyssä kurttuinen muna puoliveteessä, vain tyrmäsi minut, mutta tämä ei ollut sen suurin ongelma. Yksinkertaisesti sanottuna se oli mielestäni tylsä ja laiska. Kertojan nokkeluus ja viehätys eivät riittäneet tasapainottamaan hänen päämäärättömyytensä yksitoikkoisuutta, ja valitettavasti sen seurauksena en koskaan tuntenut mitään ketään asianosaista kohtaan, en edes pientä nytkähdystä, saati boneria. Olisi voinut toimia paremmin, jos olisin yrittänyt katsoa asioita päähenkilön näkökulmasta, mutta päätin olla tekemättä. En halunnut olla hänen mielessään, hänen housuissaan tai sängyssään. Ehkä siinä oli se vika.
19