Rauhottukaa, kyyhkyläiset! Ilman maallista eli pano-onneakin meillä on kivaa tälleen platonisesti. Isän ajan jälkeen tuli pojan vuoro, ja nyt mä ilmoitan jo kolmannen, Papukaijan ajan. (Kuiskaaja: ei parakeet vaan parakleet!) Korjaan Parakleetoxen. Sen ajovalot näky mun taustapeilissä niinä 40 karanteeniyönä kun taivaallinen Jerusalem loisti taivaanvahvuudessa, mun talon päällä Pepussa. (Kuiskaaja: Pepuza!) Korjaan Pepuzassa.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri206.html on line 339: Ja tapahtui niinä päivinä, että dona Caritan

ellauri241.html on line 407: But wept alone those days, for why should she adore? vaan itki yksin niinä päivinä, sillä miksi hänen pitäisi palvoa?
ellauri288.html on line 527: Venäjällä ja Ranskan ajattomuuden, jossa ei ollut mitään sankarillista. Ei mitään niinä vuosina (1838 - 1840) Mikhail työskenteli pala "Aikamme sankari". Hänen luonteensa oli älykkyyttä ja voimaa palvella isänmaan, vaan liittää ne piti mennä minnekään. Ja sankarillinen hahmo, joka näyttää "ilmalaiva", gasps, vaikka todellinen Ranskassa, mikä muuttaa kuninkaat, mutta ei muuta mieletön juhla elämän. Unohdettu loistoa ja voittoja kantoi maan kunniaa. Satunnaiset persoonallisuus ei ole mitään tekemistä täällä.
ellauri386.html on line 462: Tähän liittyvä kysymys: Miksi mursut tulevat esiin Beatlesin sanoituksissa? Paras vastaus: Lennon selitti kappaleen I'm a Walrus alkuperää vuoden 1980 Playboy-haastattelussaan: "Ensimmäinen rivi kirjoitettiin yhdellä happomatkalla eräänä viikonloppuna. Toinen rivi kirjoitettiin seuraavalla happomatkalla seuraavana viikonloppuna, ja loput kun tapasin Yokon. Osa siitä oli Hare Krishnan pilkahtelua. Kaikki nämä ihmiset puhuivat Hare Krishnasta, erityisesti Allen Ginsberg. Viittaus "Elementaariseen pingviiniin" on alkeelliseen, naiivin asenteeseen tallustella kaljuna kauhtanassa, raottaa ovea ja laulaa "Hare Krishnaa" eli ylipäänsä panna koko uskosi johkin idoliin. Kirjoitin epäselvästi, a la Dylan, niinä päivinä."
ellauri403.html on line 134: Kuka tämä on, Herra? Tämä on Nooa vedenpaisumuksesta. Ja heti tervehdimme toisiamme, ja hän suuresti iloiten sanoi minulle: Terve Paavali. Vastasin: Mitä Nooa? PST, hevoset karkaavat! Noh. Mutta minä sanon sinulle, Paavali, että minä käytin sata vuotta arkkia tehdessäni, enkä riisunut päälläni olevaa takkia, enkä ajanut partaa enkä pääni hiuksia. Lisäksi pysyin pidättyväisyydessä, en lähestynyt omaa vaimoani, ja niinä sadan vuoden aikana pääni hiukset eivät kasvaneet suureksi, eivätkä vaatteeni likaantuneet runkkutahroista. Mutta tiedä sinä, että Jumala rakastaa yhtä vanhurskasta enemmän kuin kaikkea jumalattomien maailmaa. On se sen verran epäreilu kaveri.
xxx/ellauri076.html on line 474: Jukka Petäjä moittii kirjailijakolleegaa että se sanoo tolla lailla "aikanaan" vaikka puhuu olleista ja menneistä. Jukan mielestä pitäis sanoa "aikoinaan" siinä yhteydessä ja "aikanaan" vaan kun on puhe tulevaisuudesta. Se taitaa ollakin Wallun (ja etenkin Wallun äidin) virkaveljiä. Kielipoliisi. Tukari. No jos ei ole yhtään muuta sanottavaa, niin sanoo sitten tän. Tarkkaan ottaen 'aikanaan tarkoittaa 'sen omana aikana', ja aikoinaan' suunnilleen 'niinä aikoina kun oli'. Aikoinaan siis on menneen ajan adverbi, mutta aikanaan on neutraali. Kukin voi olla oikeassa aikanaan, ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Paizi Petäjä. Se on aina väärässä.
xxx/ellauri175.html on line 525: Hyvin ! niinä hetkinä, jolloin puolittain valveilla olevana ja järjen ja aistien raskauden vangitsemana mieli on yhä täynnä niiden harvinaisten ja näkemyksellisten unien sekoitettua nestettä, joista puhun sinulle. jokainen mies, jossa käy täältä myöhempien vaalien häntyreitä siemeniä ja joka voi jo hyvin, hänen tekonsa ja taka-ajatuksensa kutovat hänen uudestisyntymisensä lihan ja tulevan muodon tai, jos niin haluat, hänen jatkuvuutensa, tämä mies on tietoinen sisällään ja ympärillään ennen kaikkea toisen sanoinkuvaamattoman tilan todellisuudesta ja jonka näennäinen tila, johon olemme rajattu, on vain hahmo.
xxx/ellauri177.html on line 579: Kuten kahdella ystävällä, jotka eron jälkeen tapaavat uudelleen, menevät pois jonkun yksinäisen joen reunalle, heillä on vähemmän hellää luottamusta; sillä niinä jumalallisen hylkäämisen tunteina Jeesus halusi olla hänen ystävänsä, paras, uskollisin, se, joka ei koskaan pettänyt häntä, joka palautti hänelle vähän kiintymystä vastaan ​​kaikki iankaikkisen elämän aarteet. Varsinkin tällä kertaa pappi halusi pitää sen sisällään oikein pitkään. Kello kuusi iski mykässä kirkossa, jota hän edelleen kuunteli, olentojen hiljaisuuden keskellä.
xxx/ellauri177.html on line 685: Niinpä, kun hän vihdoin muistaa, hän koki hyvin suloisen ilon laulaessaan alasävyllä sanat, jotka tulivat hänelle yksi kerrallaan. Se oli kunnianosoitus Marialle. Hän hymyili, ikään kuin hänen kasvonsa olisivat saaneet raitista ilmaa nuoruudestaan. Kuinka onnellinen hän olikaan niinä päivinä! Varmasti hän saattoi silti olla onnellinen; hän ei ollut kasvanut, hän pyysi aina vain samaa onnea, rauhallista rauhaa, kappelin nurkkaa, johon hänen polvien paikka oli merkitty, yksinäistä elämää, jota elävöitti lapsuuden ihastuttava lapsellisuus. Hän kohotti asteittain ääntään, lauloi laulua kehrättyjen huilujen ääniin, kun hän yhtäkkiä näki murtuman edessään.
xxx/ellauri234.html on line 136: Rauhallisesti tiedustelin, mitä olin tehnyt ansaitakseni kyseisen nopean toimituksen autuaille metsästysmaille. Ylimielisesti ja pilkallisesti hymyilevän »siviilin» sekä muiden vihamieliset katseet riittivät sillä kertaa vastaukseksi. Kehotuksesta riisuin eräitä vaatekappaleita, ja minulle tarjottiin, ei kovin ystävällisesti mutta sitäkin päättäväisemmin, yösijaa poliisin pikemminkin käytännöllisestä kuin mukavasta »huoneesta matkustavaisille». Sellin ovi paiskattiin kiinni, lukko rasahti, pari hakasta laitettiin sijoilleen, ja niin minä olin varmassa säilössä. Pääsin jatkamaan keskeytynyttä untani - kivilattialla, ilman tyynyä ja peittoa. Lienee turhaa todeta, että jo ensimmäisenä vankeudessa vietettynä yönä unen ja levon suhteen oli vähän niin ja näin. Asian laita oli sama myös kaikkina niinä 1238 yönä, jotka vietin vankeudessa siitä lähin.
xxx/ellauri237.html on line 117: Ja kazo tapahtui niinä päivinä, kun valitut Tytyn luona panivat kukin parastaan pitäen hauskaa samalla tavalla kuin aikaihmiset, hylätyt Paula ja Marketta ja heidän lisäkseen Osmo ja Saima pitivat omalla tavallaan hauskaa leikkimällä kuin lepakot vintillä.
xxx/ellauri296.html on line 68: Mutta asiaan. Raamattua tutkistellessa on tärkeä pitää mielessä historian aikajana, joka mulla kyllä on jo jossain paasauxessa (albumi 185). Joosua on moosexenaikuinen valloittaja (14-13 BCE), Samuli myöhäisempi kunkkuvoide (11 BCE). King Charlieta voideltiin nolosti jonkun särmin takana. Nasaretin poikaan ei tittelistä huolimatta levitetty jee-suxivoidetta. Yäk, voiteet ovat ällöttäviä. Jeremiadit kuuluu Babylonin vankeuteen (587-539 BCE). Siinä on vuosisatoja aina välissä. Tosin aika kului hitaammin niinä vuosisatoina, kun oli vähemmän aikaasäästäviä kexintöjä, mutta kului kuitenkin. Ihan eri porukoille oli kotkannenät kulloinkin kiusana, ja kääntäen. Koko länsipuoli pallosta lukee lähi-idän joutomaan telttailijoiden historiankirjoja historiattomasti mieskohtaisena omahoito-oppaana. Outoa.
xxx/ellauri329.html on line 51: Je m’en vais, ces jours-là, vers les tristes banlieues. minä menen niinä päivinä kohti surullisia esikaupunkialueita.
15