ellauri042.html on line 563: Oliver Wolf Sacks (9. heinäkuuta 1933 Lontoo, Britannia – 30. elokuuta 2015 New York, Yhdysvallat) oli neurologian professori, joka tunnettiin tieteenalansa popularisoijana. Hän kirjoitti kliinisiä tapauskertomuksia helposti ymmärrettävällä, välillä lähes anekdoottimaisella tyylillä. Sacks osasi nähdä neurologiset oireet inhimillisessä valossa ja kirjoittaa niistä humoristisesti.
ellauri042.html on line 570: Vuonna 1965 Sacks nimitettiin Albert Einstein College of Medicinen kliinisen neurologian professoriksi. Tutkiessaan migreeniä hän tapasi New Yorkin Bronxissa olevassa Beth Abraham -sairaalassa potilaita, jotka olivat eläneet jo noin 40 vuotta täysin jähmettyneessä tilassa. He olivat selvinneet hengissä vuosina 1916–27 riehuneesta maailmanlaajuisesta unitautiepidemiasta (kyseessä oli ns. eurooppalainen unitauti eli encephalitis lethargica). Saatuaan migreenitutkimuksen valmiiksi Sacks omistautui tämän potilasryhmän tutkimiseen. Nekin oli varmaan varakkaita juutalaisia.
ellauri042.html on line 578: Kirjassaan The Man Who Mistook His Wife for a Hat (1985; suom. Mies joka luuli vaimoaan hatuksi) Sacks kertoo hauskasti, kuinka erilaiset neurologiset häiriöt vaikuttavat ihmisten ja heidän omaistensa arkeen. Kirjasta on tehty sekä ooppera (säveltänyt Michael Nyman) että näytelmä (tekijä Peter Brook). Helsingissä toimiva Lilla Teatern esitti näytelmän vuonna 2003 ja Turun kaupunginteatteri Juha Siltasen ohjaamana keväällä 2010. Ei pientä mitään.
ellauri042.html on line 615: Tourette ja Riemastus oli Charcotin oppilaita. Ne vielä ymmärsi et ruumis ja sielu on sama asia. 1900-luku sit erotti neurologian ja psykiatrian. Vitun humanistit tunki filosofiasta samalle tontille sähläämään ja syntyi psykologia. Eno Kala koti-Suomessa. Nyt ollaan tässäkin asiassa palattu 1800-luvulle. Mielipuolet rauhoitetaan lääkkeillä.
ellauri042.html on line 619: Touretten oireyhtymä (usein Touretten syndrooma, TS) eli yhtäaikainen äänellinen ja motorinen monimuotoinen nykimishäiriö on neurologinen tai neurokemiallinen oireyhtymä, jonka keskeisinä oireina ovat tic-liikkeet eli äkilliset ja nopeat nykäykset ja liikkeet sekä äänet. Tourette liittyy usein autismin kirjon oireyhtymiin.
ellauri050.html on line 826: ”Vauvaa piti käydä katsomassa sairaalassa lasten neurologisella osastolla joka välissä. Pidimme häntä paljon sylissä, jotta hänelle syntyisi heti fyysinen yhteys läheisiin.”
ellauri063.html on line 358: Cotardin oireyhtymä on harvinainen mielenterveyshäiriö, josta kärsivä henkilö luulee olevansa kuollut tai kieltää olevansa olemassa. Hän saattaa myös olettaa, että häneltä puuttuvat aivot tai muita elintärkeitä elimiä. Tilaa kuvaili ensimmäisenä ranskalainen neurologi Jules Cotard (1840–1889) luennollaan Pariisissa vuonna 1890. Ilmiölle saattaa löytyä myös fysiologinen selitys.
ellauri072.html on line 227: Viktor Emil Frankl (26. maaliskuuta 1905 Wien – 2. syyskuuta 1997 Wien) oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka tunnetaan logoterapian perustajana. Hän toimi Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina 1930-luvulla. Hänen logoterapeuttista lähestymistapaansa kutsuttiin psykologian kolmanneksi wieniläiseksi koulukunnaksi Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin jälkeen.
ellauri072.html on line 264: Logoterapian kehitti wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997). Frankl nimesi oman oppinsa logoterapiaksi, mutta käytti siitä myös nimitystä eksistenssianalyysi. Jälkimmäinen termi on edelleenkin logoterapia-nimen rinnalla käytössä etenkin saksankielisellä alueella. Se on osuva nimitys kuten alempana selviää - tää on sitä samaa puoliuskonnollista talouslipilaaripotaskaa.
ellauri100.html on line 65: Niinkin myöhään kuin 1960-luvun lopulla Lastenklinikan psykiatrisen osaston sympaattinen ja humaani Vappu Taipale opetti sen aikaisen tiedon mukaan hoitohenkilökunnalle, että vastasyntyneenä täysin normaalin lapsen autismi johtui kylmäkatseisista vanhemmista (lue siis ”äideistä”) eikä suinkaan ollut neurologinen sairaus.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri185.html on line 418: Kovasti hapuillen pääsevät neurologit ja filosofit kiinni asian syrjästä. Ettei ole mitään on-off nappulaa josta tietoisuuden valo napsahtaa. Vain Daniel Dennettillä on kyky ajatella ajattelemista, tai ajattelemisen ajattelemista, ja se tekee siitä etevämmän muita eläimiä. Valitettavasti.
ellauri310.html on line 278: akuuteissa neurologisissa tunneissa, joita hän kutsui "tiikerin kynsiksi", jotka
ellauri347.html on line 150: Ensinnäkin hän pääsi Kaliningradin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä, josta hän valmistui 19-vuotiaana. Hän valmistui neurologian ja psykiatrian tohtoriksi 22-vuotiaana. Hän rakasti valitsemaansa alaa ja osoitti sen sitoutumalla siihen loppuelämäkseen.
ellauri349.html on line 78: Kovan ongelman olemassaolo on kiistanalainen. Sen ovat hyväksyneet jotkut mielenfilosofit, kuten Joseph Levine, Colin McGinn ja Ned Block sekä kognitiiviset neurotieteilijät Francisco Varela, Giulio Tononi ja Christof Koch. Toisaalta muut mielenfilosofit, kuten Daniel Dennett, Massimo Pigliucci, Thomas Metzinger, Patricia Churchland ja Keith Frankish, kiistävät sen olemassaolon, kuin myös kognitiiviset neurotieteilijät Stanislas Dehaene, Bernard Baars, Anil Seth ja Antonio Damasio. Kliininen neurologi ja skeptikko Steven Novella on hylännyt sen "kovana ei-ongelmana". Vuoden 2020 PhilPapers -tutkimuksen mukaan suuri enemmistö (62,42 %) tutkituista filosofeista sanoi uskovansa vaikean ongelman olevan todellinen ongelma, kun taas 29,72 % sanoi, että sitä ei ole olemassa.
ellauri351.html on line 172: Hänen uuden kirjansa, Between and Brain: Mielen ja mielen mallit ja mielen mallit, teema on se, että ajattelemme malleissa. Britton on huolissaan enemmän mielestä kuin aivoista, vaikka varhaisissa luvuissa viitataankin nykyajan neurotieteeseen. Ensimmäisessä luvussa Britton esittää kysymyksen, joka aikoinaan kiusasi Freudia: pääsevätkö psykoanalyysi ja aivotiede koskaan olennaisesti päällekkäiseen selvitykseen henkisestä kokemuksesta? Brittonin vastaus on "todennäköisesti ei", vaikka hänen mielestään syyt tähän ovat muuttuneet Freudin ajoista. Kvanttibiologisten mallien menestys neurologiassa on johtanut tilanteeseen, jossa mekaaninen kuvaus aivojen toiminnasta on korvattu todennäköisyydellä (joten tuloksia ei voida koskaan täysin määrittää etukäteen) ja täynnä monimutkaista, vasta-intuitiivista vuorovaikutusta. (Patrick Haggard Queen Squaresta on osoittanut, että useissa tilanteissa aivot toteuttavat aikomuksemme ennen kuin ne ovat tietoisesti muotoiltuja mielessä).
ellauri352.html on line 161: Antonio Damasio (s. 25. helmikuuta 1944, Lissabon) on portugalilais-amerikkalainen aivotutkija ja neurologi, joka toimi lähes 30 vuotta Iowan yliopiston neurologian laitoksen johtajana ja professorina. Tällä hetkellä hän on David Dornsife neurotieteen professori Etelä-Kalifornian yliopistossa, jossa hän johtaa USC:n Brain and Creativity -Instituuttia. Hän on tutkinut tietoisuutta, tunteita ja aivojen toimintaa. Damasion käsitys aivoista pohjautuu muun muassa hänen aivovaurioihinsa. Damasio sai Yrjö Reenpää -lohtupalkinnon Helsingissä vuonna 2000.
ellauri352.html on line 165: Kirjoittaja tekee aluksi laajan yhteenvedon neurologian tunteiden historiasta kuvaamalla ja tutkimalla Gagen tapausta, tapahtumaa, jossa pohjoisamerikkalainen nimeltä Phineas Gage sai otsalohkonsa kiinni rautakangolla koko XX vuosisadan toisen puoliskon ajan. Toisin kuin raamatun Pinehas, joka työnsi kangen nussijoiden läpitte. Tämän tapauksen jälkeen hän selvisi hengissä vain näön menetyksellä raudan osumasta kohdasta. Kautta tämän tapauksen kuvauksen Damásio havainnollistaa ja selventää hermoston ja sen makro- ja mikrorakenteiden toimintaa.
ellauri359.html on line 57: No ei se ainakaan julkihomo ollut. Pieni epäilyxen häivä jää. Kenties se oli pederasti kuten aika monet muutkin lastenkirjailjat. Se selittäisi Alastairin tapauxen. Hoitamaton kuppainfektio voi aiheuttaa kasvuhäiriön, kuulo- ja/tai näkövamman, hammas-, rusto- ja luustovaurioita sekä neurologisia oireita.
ellauri364.html on line 54: Konversiohäiriön olennainen piirre on vähintään yksi tahdonalaisen lihaksen tai aistien toimintaan liittyvä oire tai vajaus, joka muistuttaa neurologista tai muuta ruumiillista häiriötä. Oireen tai toiminnan vajauksen syntyyn liittyy psykologisia tekijöitä, ja oireen ilmenemistä tai pahentumista edeltää erilaisia psyykkisiä ristiriitoja, stressitekijöitä tai traumaattiseen tunnemuistoon liittyviä tapahtumia. Oiretta tai vajavuutta ei voida selittää millään ruumiillisella häiriöllä tai kemiallisen aineen vaikutuksella. Oire tai vajavuus ei myöskään ole tarkoituksellisesti tuotettu tai teeskennelty. Konversiohäiriö on nykyisin suhteellisen harvinainen oltuaan aikaisempina vuosikymmeninä ilmeisesti selvästikin nykyistä yleisempi. Häiriö on yleisempi naisilla. Konversio-oireet ilmenevät yleensä ensi kertaa 10–35 vuoden iässä, joskus kuitenkin myöhemmällä iällä.
ellauri364.html on line 204: Nils Ragnar Eugene Antoni (1887-1968) oli ruotsalainen lääkäri, josta tuli lääketieteen tohtori ja neurologian apulaisprofessori Karolinska-instituutissa vuonna 1920 ollessaan vielä armeijassa pataljoonan lääkärinä. Hän toimi Morbyn sairaalan neuvonantajana vuodesta 1922 ja toimi Henrik Malmstenin hermostosairauksien professorina Tukholman Karolinska-instituutissa 1931-1954.
ellauri364.html on line 206: Nils Antonista, joka jäi eläkkeelle Karolinska-instituutin neurologian osastopäällikkönä vuonna 1954, ei ole saatavilla paljoa elämäkerrallista aineistoa, sillä hän oli varsin tylsä kaveri, ei läheskään niin mieltäkiinnittävä kuin ukulimainen kollegansa Verocay. Siitä ei löydy edes kuvaa netistä. Antoni kuului vanhaan neurologien koulukuntaan, joka piti neuroosilähtöisen neurologian tutkimuksesta ja hänen jäätyään eläkkeelle tämän ruotsalaisen neurologian aikakausi päättyi. Antoni kirjoitti myös kirjan Goethesta Många maskars man (monen madon mies).
xxx/ellauri057.html on line 606: neurologisia oireita: vapina, lievät kognitiiviset häiriöt, motorinen hidastuminen.
xxx/ellauri085.html on line 183: Feneltsiini on hydratsiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Se on monoamiinioksidaasin estäjä, jota käytetään muun muassa masennuksen ja ahdistuksen hoidossa. Feneltsiini ei kuitenkaan ole käytössä Suomessa, koska sillä on neurologisia sivuvaikutuxia, mm. Parkinsonin tautia. Wallu lopetti sen käytön loppupeleissä eikä mikään vaihtoehtolääke toiminut. Paizi leukakiikku loppuviimexi. Siihen loppui tärinä.
xxx/ellauri169.html on line 47: Psychologists usually attribute belief in conspiracy theories and finding a conspiracy where there is none to a number of psychopathological conditions such as paranoia, schizotypy, narcissism, and insecure attachment, or to a form of cognitive bias called "illusory pattern perception". However, the current scientific consensus holds that most conspiracy theorists are not pathological, precisely because their beliefs ultimately rely on cognitive tendencies that are neurologically hardwired in the human species and probably have deep evolutionary origins, including natural inclinations towards anxiety and agency detection. Agent detection is the inclination for animals, including humans, to presume the purposeful intervention of a sentient or intelligent agent in situations that may or may not involve one. Pieni vinous on vain luonnollista (see Fig.3).
xxx/ellauri170.html on line 657: It’s so good to follow and copy something that works, to follow someone who’s been through it and done it, and to find that modern empirical scientific research is confirming our experiences. And it’s good to be able to describe the process in dictionary definable words and post scientific empirical neurological and genetic research that both confirms actualism and buckets the spiritual belief in an immortal Godly soul. Ah, serendipity abounds … Peter, The Actual Freedom Trust Mailing List.
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri388.html on line 200: Krafft-Ebingillä oli erityinen merkitys homoseksuaalisuuden tieteelliselle tutkimukselle. Hänet johtivat tälle vielä suhteellisen tutkimattomalle työalalle (hänen omien kertomusten mukaan hänelle lähetetyssä kirjeessä) Karl Heinrich Ulrichsin kirjoitukset , jolle hän teeskenteli tukevansa teoriaansa "Urningista" lähes kolmantena sukupuolena. 1800-luvulla yleisö ja varsinkin kirkot pitivät homoseksuaalisuutta laajalti moraalittoman ajattelutavan ja elämäntavan ilmaisuna, joka on seurausta viettelystä, seksuaalisesta liiallisuudesta tai rappeutuneesta perinnöllisyydestä (dekadenssiteoria). Se kriminalisoitiin joissakin maissa, erityisesti Englannissa ja Preussissa, ja siitä tuomittiin ankarilla vankeusrangaistuksilla. Sitä vastoin siitä lähtien, kun Napoleon alkoi laittaa anista pénaliin, se dekriminalisoitiin Hannoverin ja Baijerin kuningaskunnissa ja muissa Saksan maissa. Krafft-Ebing saavutti suurta julkisuutta oikeuslääkärinä ja psykiatrina. Hänen rikosasioissa ja psykiatriassa saatujen tutkimusten perusteella homoseksuaalit kuvattiin perinnöllisesti kuormitetuiksi kieroutuneiksi, jotka eivät olleet vastuussa synnynnäisestä seksuaalisen halunsa "käänteisyydestä" eivätkä siksi olleet rikostuomareiden, vaan pikemminkin neurologien ja psykiatreiden toimivaltaa . Näin hän avasi uuden potilaspohjan hoidolle ja tutkimukselle. Rahantuloa ei voinut estää.
xxx/ellauri388.html on line 219: Lääketieteellisten asiantuntijoiden joukossa, jotka ovat keskustelleet seksuaalisesta pidättymiskysymyksestä pitkään, ei todellakaan yleensä ole mahdollista löytää sellaisia ​​ehdottomia mielipiteitä sen hyväksi, kuin mitä lainaan. Ei voi kuitenkaan olla epäilystäkään siitä, että suuri osa lääkäreistä, lukuun ottamatta merkittäviä ja arvostettuja auktoriteetteja, joutuessaan välinpitämättömästi kohtaamaan kysymyksen, onko seksuaalinen pidättyvyys vaaratonta, valitsee heti ilmeisen vähimmän vastustuksen tien ja vastaa: Kyllä. Vain harvoissa tapauksissa he eivät edes määrittele tätä myöntävää vastausta. Tätä suuntausta havainnollistaa erittäin hyvin tohtori Ludwig Jacobsohnin, Pietarin, tekemä kysely ("Die Sexuelle Enthaltsamkeit im Lichte der Medizin", St. Petersburger Medicinische Wochenschrift , 17. maaliskuuta 1907). Hän kirjoitti yli kahdellesadalle arvostetulle venäläiselle ja saksalaiselle fysiologian, neurologian, psykiatrian jne. professorille ja kysyi heiltä, ​​pitävätkö he seksuaalista pidättymistä vaarattomana. Suurin osa ei vastannut mitään; yksitoista venäläistä ja 28 saksalaista vastasi, mutta neljä heistä vain sanoi, että "heillä ei ollut henkilökohtaista kokemusta" jne.; siellä oli siis jäljellä kolmekymmentäviisi. Näistä Bonnin E. Pflüger suhtautui skeptisesti kaiken pidättymispropagandan etuihin: "Jos kaikki maailman viranomaiset julistaisivat pidättymisen vaarattomuuden, sillä ei olisi mitään vaikutusta nuoriin. Täällä ovat pelissä mukana voimat, jotka murtavat kaiken esteitä."
29