The chrysanthemum in Chinese culture

*Midshipman: any of the toadfishes of genus Porichthys, distinguished by photophores and four lateral lines, typically nocturnal, and noted for a hum produced by males during the breeding season. Even the toadies and lickspittles among the midshipmen--and naturally there were several--hate the tyrant midshipman, Mr. Homer Simpson.
xxx/ellauri235.html on line 154: "Kiitän Jumalaa päivittäin syntymäni onnesta, sillä olen varma, että minulla olisi ollut kurjaa talonpoikana."
xxx/ellauri235.html on line 180: And leaves the world to darkness and to me. Ja jättää maailman pimeyteen ja minulle.
xxx/ellauri235.html on line 183: And all the air a solemn stillness holds, Ja kaikkea ilmaa vallitsee juhlallinen hiljaisuus,
xxx/ellauri235.html on line 193: Where heaves the turf in many a mould'ring heap, Siellä missä nurmi kohoaa monessa muottirengaskasassa,
xxx/ellauri235.html on line 245: And waste its sweetness on the desert air. Ja tuhlaa sen makeutta aavikon ilmaan.
xxx/ellauri235.html on line 272: Yet ev'n these bones from insult to protect, Silti ev'n nämä luut loukkauksesta suojella,
xxx/ellauri235.html on line 282: For who to dumb Forgetfulness a prey, Kenelle tyhmäksi Unohtaminen saalis,
xxx/ellauri235.html on line 293: Dost in these lines their artless tale relate; Dost näillä linjoilla heidän taiteettoman tarinansa liittyvät;
xxx/ellauri235.html on line 430: Grayn kirjalliset saavutukset – kuten William Collinsin , James Macphersonin, Thomas Chattertonin , William Cowperin ja Christopher Smartin saavutukset, sekä Joseph ja Thomas Warton – 1780- ja 1790-luvuilla ilmestynyt Wordsworth, Coleridge ja nopeasti menestynyt toinen romanttisten kirjailijoiden sukupolvi varjostivat.
xxx/ellauri235.html on line 446: Born in Cairo, Forester had a complicated life, including imaginary parents, a secret marriage, a murder charge, and a debilitating illness. He was educated at Alleyn's School and Dulwich College in Dulwich, South London. He married Kathleen Belcher in 1926, had two sons, and divorced in 1945. His eldest son, John, was a noted cycling activist and wrote a biography of his father.
xxx/ellauri235.html on line 530: Myöhemmät kirjailijat kertovat, että mehiläiset olisivat ennustaneet Pindaroksen tulevan menestyksen asettumalla hänen huulilleen hänen nukkuessaan, ja huulien turvotus olisi saanut hänet kirjoittamaan runoja.
xxx/ellauri235.html on line 544: Vaikka hän oli thebalainen, hän oli aina suuressa suosiossa Ateenassa, ja hän vieraili kaupungissa usein ja ylisti ateenalaisia runoissaan. Eräässä dithyrambissaan hän kuvaili kaupunkia sanoilla ”laulun tyyssija, Hellaan paaluvarustus, sinä jumalien kuulu kaupunki!”. Kuinka ollakaan, ateenalaiset tekivät hänestä kunniakansalaisen (proksenos) ja antoivat hänelle 10 000 drakhmaa puhtaana käteen. Myöhemmin, hänen jo kuoltuaan, he pystyttivät hänen kunniakseen patsaan.
xxx/ellauri235.html on line 549: Theban vanhan vihollisen Ateenan ylistäminen ei aina miellyttänyt thebalaisia, ja hänen kerrotaan jopa saaneen tästä sakkoja ylistettyään ateenalaisten menestystä Artemisionin meritaistelussa. Ateenalaisten sanotaan maksaneen sakot.
xxx/ellauri235.html on line 586: A thousand rills their mazy progress take: Heidän sekalaisen edistymisensä kestää tuhannesti:
xxx/ellauri235.html on line 730: When referring to Jack Robinson, it is used to represent quickness.
xxx/ellauri235.html on line 855: The Interstate Commerce Commission's original purpose was to regulate railroads to ensure fair rates, to eliminate race discrimination, and to regulate other aspects of common carriers, including interstate bus lines and telephone companies. Congress expanded ICC authority to regulate other modes of commerce beginning in 1906. Throughout the 20th century, several of ICC's authorities were abolished. The ICC was abolished in 1995, and its remaining functions were transferred back to laissez faire capitalists.
xxx/ellauri235.html on line 861: The Spider and the Fly" is a song by English rock band the Rolling Stones, recorded in May 1965 and first released on the US version of their 1965 album Out of Our Heads. In the UK, it was released as the B-side to "(I Can't Get No) Satisfaction". Horatio H-blower got no satisfaction off H. Simpson, whose sex pistol was a dud.
xxx/ellauri235.html on line 865: Rolling Stones: "The Spider And The Fly"
xxx/ellauri237.html on line 134: Among modern Western male heteronormal scholars, Sappho´s sexuality is still debated – André Lardinois has described it as the "Great Sappho Question". Early translators of Sappho sometimes heterosexualised her poetry. Ambrose Philips´ 1711 translation of the Ode to Aphrodite portrayed the object of Sappho´s desire as male, a reading that was followed by virtually every other translator of the poem until the twentieth century, while in 1781 Alessandro Verri interpreted fragment 31 as being about Sappho´s love for a guy named Phaon. Friedrich Gottlieb Welcker argued that Sappho´s feelings for other women were "entirely idealistic and non-sensual", while Karl Otfried Müller wrote that fragment 31 described "nothing but a friendly affection": Glenn Most comments that "one wonders what language Sappho would have used to describe her feelings if they had been ones of sexual excitement", if this theory were correct. By 1970, it would be argued that the same poem contained "proof positive of [Sappho´s] lesbianism".
xxx/ellauri237.html on line 181: Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Ylä-Elsassin Rappoltsweilerissa (nykyinen Ribeauvillé). Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Jo lapsena Spenerin uskonnolliseen kehitykseen vaikuttivat sellaiset teokset kuin Johann Arndtin Totisesta kristillisyydestä sekä englantilainen hartauskirjallisuus mukaan lukien Lewis Baylyn Praxis pietatis ja Emanuel Sonthomin Güldenes Kleinod (Kultainen aarre). Englantilaisen hartauskirjallisuuden tuonpuoleisuuteen suuntautunut mystiikka herätti hänessä 13-vuotiaana voimakkaan kuolemankaipuun, kun hänen kummitätinsä, kreivitär Agatha von Rappolstein, kuoli. Vanhempana hän kuitenkin loittoni tästä mystiikasta, mutta suositteli silti aina englantilaista hartauskirjallisuutta, sillä se ohjasi mietiskelyyn, itsensä tutkiskelemiseen ja sunnuntain ikävystyttämiseen.
xxx/ellauri237.html on line 221: Papin poika Johann Arndt opiskeli lääketiedettä ja teologiaa Helmstedtissä, Wittenbergissä, Strasbourgissa ja Baselissa. Baselissa hän tutustui Theophrastus Paracelsuksen kirjoituksiin, ja Wallmannin mukaan tämän ajattelun vaikutus näkyy monissa Arndtin teoksissa, voimakkaimmin Totisesta kristillisyydestä -teoksen neljännessä kirjassa. Opintojensa jälkeen Arndt toimi kotiseudullaan Anhaltissa koulumestarina, diakonina ja pappina. Jouduttuaan eksorsismia ja kuvakieltoa eli ikonoklasmia koskevien opillisten erimielisyyksien takia jättämään virkansa vuonna 1590 hän siirtyi Quedlinburgiin saarnaajaksi, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1599 saakka.
xxx/ellauri237.html on line 225: Arndtin pääteos Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä muotoutui monessa vaiheessa. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1605 Arndtin ollessa 50-vuotias. Luterilaiset papit arvostelivat kirjaa keskiaikaisesta mystiikasta periytyvästä synergismistä, ja arvostelun johdosta Arndt teki seuraaviin painoksiin huomattavia muutoksia. Teoksen loppuosa ilmestyi vuonna 1610 Arndtin ollessa Eislebenissä.
xxx/ellauri237.html on line 227: Totinen kristillisyys perustuu keskiajan mystiikan edustajien kirjoituksiin, joita Arndt muokkasi luterilaisen ortodoksian katsomusten mukaisiksi, saavuttaen melkoista synergiaa. Näiden joukossa on muun muassa Theologia deutsch (suom. Kirja täydellisestä elämästä), jonka uuden painoksen Arndt toimitti. Totisen kristillisyyden kolme ensimmäistä kirjaa käsittelee sielun kehitystä Jumalan tuntemiseen. Siinä kuvastuvat mystiikan kolme vaihetta: puhdistautuminen (purgatio), valaistuminen (illuminatio) ja yhdistyminen Jumalaan (unio mystica). Neljännessä kirjassa Arndt kehittelee luonnon teologiaa, jonka lähtökohtia ovat uusplatonismi ja Paracelsuksen ajattelu.
xxx/ellauri237.html on line 250: G. O. Wasenius polveutui jo 1700-luvun alkupuolella Hämeenlinnassa vaikuttaneesta Waseniusten porvarissuvusta. Hänen isänsä kuoli 1797, mutta äiti jatkoi perheen kauppaliikettä ilmeisesti menestyen, sillä kaikki kolme aikuiseksi elänyttä poikaa lähetettiin 1800-luvun alussa harjoittamaan opintoja Turun akatemiaan. Gustaf Otto Wasenius ei kuitenkaan opiskellut pitkään vaan ryhtyi lukuisten merimatkojen jälkeen hoitamaan äitinsä kauppaliikettä. Hänen vanhemmista veljistään sen sijaan kasvoi monipuolisesti sivistyneitä virkamiehiä. Heistä Adolf Johan Waseniuksella oli osuutensa kauppiasveljen siirtymisessä uuteen pääkaupunkiin; hän toimi esittelijäsihteerinä senaatissa, ja G. O. Waseniuksen muuttaessa 1817 Helsinkiin oli myös senaatin muutto uuteen pääkaupunkiin jo tiedossa. G. O. Waseniuksen päiväkirjamerkinnöistä selviää, että hän solmi veljen välityksellä innokkaasti tuttavuuksia senaatin virkamiehiin ja haki myöhemmin kirjakauppiaana aktiivisesti yhteyksiä yliopistomaailmaan. Yhteydenpidosta ja liikesuhteista näihin kaupungin keskeisiin instituutioihin tulikin Waseniuksen menestyksen avain. Ennen pitkää hänestä tuli tavarantoimittaja senaattiin, yliopiston kirjakauppias ja monen yliopistonopettajan kustantaja. Näpit syvällä yhteisessä laarissa.
xxx/ellauri237.html on line 262: G. O. Waseniuksen kolmesta avioliitosta syntyi 12 lasta, joista 7 saavutti aikuisiän. Adolf Fredrikistä tuli Tervakosken paperitehtaan omistaja ja kehittäjä sekä moninkertainen valtiopäiväedustaja ja Valfrid Vaseniuksesta Suomen ja Pohjoismaiden kirjallisuudenhistorian professori sekä niin sanotun Valvojan ryhmän perustajäsen. Isänsä lehden menestyksekkäästä toimittajasta Z. Topeliuksesta kirjoittamassaan massiivisessa, monituhatsivuisessa elämäkerrassa Valfrid Vasenius kuvasi samalla eläytyvästi isänsä sukupolven suuria murroksia. Jossain määrin paradoksaalista on se, että G. O. Waseniuksen jälkimaine helsinkiläisten keskuudessa perustuu paljolti kuuluisaan Waseniuksen kirjakauppaan, joka toimi Esplanadilla vuoteen 1969 saakka. Kaupan nimi jäi elämään, vaikka sen perustaja myi kirjakauppansa pois jo 1851.
xxx/ellauri237.html on line 270: Suomessa Arndtin vaikutus on ollut suuri sekä välittömästi että välillisesti. Yksi osoitus välittömän vaikutuksen merkittävyydestä on se, että Totisesta kristillisyydestä -teosta oli myyty vuoteen 1850 mennessä 11 000 kappaletta. Tiililän mukaan määrä oli tuolloisissa oloissa "suorastaan valtava". Renqvistin ja Waseniuxen kassakoneet pursuivat.
xxx/ellauri237.html on line 337: Kumma tyttö mutta minä pidän hänestä, sanoi Marke Annelille Paulasta. Papit ovat sentään aina pappeja. Tämäkin piteli mua leuasta. Onnexi en ollut 1. kertaa pappia kyydissä.
xxx/ellauri237.html on line 484: Ympärilläni näen rasvaisen vyötärösi Olet minun, minun, minun! nainen ihanaisine huulinesi,
xxx/ellauri237.html on line 672: Espanjan sisällissota ja P. Nerudan ystävän García Lorcan murha saivat Nerudan lähestymään poliittisesti ensin tasavaltalaisia ja sitten kommunistisia liikkeitä. Toimittuaan erilaisissa konsulintehtävissä muun muassa Ranskassa ja Meksikossa Neruda palasi 1943 Chileen, ja hänet valittiin 1945 kommunistipuolueesta Chilen senaattiin. Vuonna 1947 Neruda joutui presidentti González Videlan epäsuosioon ja piileskeli maan alla, kunnes pääsi 1949 pakenemaan Chilestä. Elettyään useissa Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa hän palasi Chileen 1952, ja hän eli lopun elämäänsä Chilessä vauraana ja arvostettuna. Hänelle myönnettiin 1953 Stalin-palkinto. Palattuaan Chileen Neruda osallistui muun muassa Salvador Allenden vaalityöhön. Tämän aikakauden julkaisuista suuri osa on poliittista.
xxx/ellauri237.html on line 692: Margaret Thatcher ja George H. W. Bush vetosivat Britannian hallitukseen, että se estäisi Pinochetin luovutuxen syyttäjälle. Myös paavi Johannes Paavali II:n väitettiin näin tehneen, mutta lausunto ei ollut paavin vaan sen tyttöystävän. Konservatiivipuolueen Thatcher nimitti Pinochetia yhdeksi Britannian parhaista ystävistä ja poliittiseksi liittolaiseksi ensimmäisessä puolueessaan pitämässään puheessa yhdeksään vuoteen.
xxx/ellauri237.html on line 698: Pinochet oli vastuussa kautensa aikana tapahtuneista raskaista ihmisoikeusrikkomuksista. Hävittyään kansanäänestyksen toisesta kahdeksan vuoden jatkokaudesta vuonna 1988 Pinochet luovutti presidenttiyden vaalivoittaja Patricio Aylwinille. Pinochetin kannatus ja maine jonkin verran kärsivät, kun hänen miljoonien dollarien kavalluksensa ja aseiden kytkykaupoista saamansa tulot tulivat ilmi.
xxx/ellauri237.html on line 724: Iho, sammal, maito innokas ja kiinteä. Ah rinta-astiat! Ah poissaolon silmät! Ah häpyruusut! Ah, hidas ja surullinen äänesi! Naiseni ruumis, pysyn armossasi.
xxx/ellauri237.html on line 742: Nainen, olisin ollut vauvasi, koska juon sinulta maitoa rinnoista kuin lähteestä, siitä, että katsot sinua ja tunnen olevani vierelläni ja sinulla on sinut kultaisessa naurussa ja kristalliäänessä.
xxx/ellauri237.html on line 751: Alasti olet yhtä yksinkertainen kuin yksi käsistäni: Sileäkarvainen, maanpäällinen, minimaalinen, pyöreä, läpinäkyvä. Alasti olet laiha kuin kuorittu vehnä. Alasti olet pieni kuin yksi kynsistäni: kaareva, hienovarainen, vaaleanpunainen, kunnes runoilupäivä on pulkassa ja pääsen hameen alle. Pitkässä pukujeni ja teosteni tunnelissa janoan sinua, joka yöllä puret minua kuin koira.
xxx/ellauri237.html on line 753: (Siinä jotkut erittäin mukavat jakeet, jotka käsittelevät jonkun naisen kauneutta, joka saa hänet kiinni. Pablo vangitsee hänet puhtaimpaan läheisyyteensä, jossa hänen ruumiinsa juuriosa kulkee Mustin läpi. Jokaisessa sanassa hän kuvailee hienostuneesti rakastamansa henkilön ominaisuuksia, joissa jokainen jae ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa hänestä ja vähän Pablosta izestäänkin.
xxx/ellauri237.html on line 779: de quien no acepta situaciones,
xxx/ellauri237.html on line 799: Älä koskaan välitä kenestäkään tai mistään, koska pohjimmiltaan olet tehnyt mitä halusit elämääsi. Hyväksy itsesi rakentamisen vaikeus. Ja Arvo, aloita korjaamalla itseäsi! Todellisen hombren voitto syntyy hänen tuhkasta. Älä koskaan valita yksinäisyydestäsi tai onnestasi, Kohtaa se rohkeasti ja hyväksy se. (Tai älä hyväxy, x. alla.) Tavalla tai toisella sen on seurausta tekosesi ja todistaa, että olet aina et "sinun täytyy voittaa." Älä peitä omaa epäonnistumistasi tai lataa se jollekin toiselle, hyväksy se nyt tai myöhemmin. Jatka itsesi perustelemista lapsena. Muista, että milloin tahansa on hyvä aloittaa ja että mistään ei ole niin kauheaa luopua. Älä unohda, että nykyhetkesi syy on menneisyytesi ja tulevaisuuden syy on nykyhetkesi. (Eli siis menneisyytesi määrää tulevaisuutesi.)
xxx/ellauri237.html on line 801: Opi rohkeilta, vahvoilta hombreilta, niistä, jotka eivät hyväksy tilanteita (x. yllä), jotka elää kaikesta huolimatta. Ajattele vähemmän ongelmiasi ja paljon muuta työssäsi ja ongelmissasi muistamatta niitä niin he kuolevat. Opi uimaan kivusta ja olemaan suurempi kuin suurimmat esteet. Katso itsesi peiliin ja olet vapaa ja vahva narsisti ja lakkaat olemasta olosuhteiden nukke, koska sinä niin juuri sinä siellä olet kohtalosi. Nouse ylös ja katsele vuorta (levantate y mirate la montaña) aamulla ja hengitä aamunkoiton valoa. Olet osa elämäsi voimaa, Herää pahvi, taistele, ota vuoteesi ja kävele, tee päätöksesi ja menestyt elämässä; älä koskaan ajattele onnea, Koska onni on epäonnistumisten tekosyy...
xxx/ellauri237.html on line 819: Vivāmus, mea Lesbia, atque amemus, rumoresque senum severiorum omnes unius aestimemus assis!
xxx/ellauri237.html on line 864: Si el psicoanálisis freudiano veía a la persona desde sus conductas problemáticas y el conductismo visualizaba a la personas como seres pasivos, es decir, que no tenían demasiadas opciones de influir en el entorno. La visión de Carl Rogers y el humanismo, en cambio, era totalmente distinta, porque el ser humano es visto como un individuo activo y dueño de su propia realización. Para Rogers, una persona que presta atención al proceso de valoración orgánica es una persona plenamente funcional o autorrealizada.
xxx/ellauri237.html on line 887: En cierto modo, el modo en el que un individuo enfoque su autorrealización se corresponderá al tipo de personalidad que manifieste en su día a día. Eso implica que para Maslow la personalidad está relacionada con los aspectos motivacionales que tienen que ver con los objetivos y las situaciones que vive cada ser humano; no es algo estático que permanezca en el interior de la cabeza de las personas y se manifieste unidireccionalmente, de adentro hacia afuera, tal y como podría criticarse de algunas concepciones reduccionistas y deterministas de este fenómeno psicológico.
xxx/ellauri237.html on line 889: Las implicaciones de esto son claras: para estudiar la personalidad hay que conocer también el contexto en el que habitan las personas y el modo en el que este responde a las necesidades motivacionales de los individuos. Centrarse simplemente en administrar varios test para obtener una puntuación no nos da una visión acertada sobre esto, ya que se parte de un sesgo al considerar que la personalidad es lo que pueda ser captado por estas pruebas de recogida de datos. Se trata de un punto de vista parecido al que aplican al ámbito de las capacidades mentales psicólogos como Howard Gardner y Robert J. Sternberg, críticos con la concepción psicométrica de la inteligencia.
xxx/ellauri237.html on line 968: La personalidad de la personas altamente funcional es, según Roger, muy abierta a la experiencia, en un sentido amplio. No adopta una actitud defensiva por defecto ante lo desconocido, sino que prefiere explorar nuevas posibilidades. Es por eso que este tipo de personalidad se define por la aceptación de las emociones asociadas a lo que se está viviendo, la no evitación de las "emociones negativas" y la adopción de actitudes receptivas ante situaciones que no son claramente peligrosas.
xxx/ellauri237.html on line 972: del pasado, sino que se vive plenamente, fuyando las convenciones psicologicas, bebendo cerveza y jodendo mulieres.
xxx/ellauri237.html on line 975: Para Roger Rabbit, el hecho de abrazar una manera libre de vivir la vida conlleva fiarse del propio criterio y la propia manera de tomar decisiones por encima de cualquier otro referente. La idea es que, como nadie conoce mejor que uno mismo la propia manera de vivir la vida, no se tiende a apoyarse en códigos de comportamiento impuestos desde instancias externas.
xxx/ellauri237.html on line 978: El hecho de que las personas altamente funcionales de Carl Rogers sean enemigas de los dogmas y las convenciones hace que miren más allá de lo considerado como "normal". Esto proporciona las bases necesarias para que puedan desarrollar su creatividad (deshonestitad).
xxx/ellauri237.html on line 981: El modo de ser creativo e innovador de la personalidad altamente funcional teorizada por Carl Rogers hace que estas personas sean capaces de encontrar nuevas opciones de comportamiento allí donde aparentemente solo hay unas pocas. Esto define el carácter inconformista de este tipo de personalidad, que es capaz de resolver paradojas en las que hay una aparente contradicción entre las opciones que a priori parecen disponibles.
xxx/ellauri237.html on line 984: Este tipo de personalidad muestra una gran facilidad para dar respuesta a todas las necesidades de manera equilibrada, de manera que las crisis son aprovechadas como oportunidades para construir nuevas oportunidades y encontrar maneras de alcanzar niveles de bienestar.
xxx/ellauri237.html on line 1005: Nää on mielen pikakuvakkeita, ei muuta! Lyhyesti sanottuna Mikki-vaikutus ei ole muuta kuin kognitiivisen puolueellisuuden muodon ilmentymä. Se osoittaa taipumusta hyväksyä alkuperäisiksi ja omiksi imarteluja, jotka ovat todella epäselviä ja riittävän yleisiä, jotta niitä voidaan saarnata käytännössä kenestä tahansa. Tämän suuntauksen ansiosta Forer onnistui välittämään alkuperäisenä "persoonallisuuden lukemisen", jolle on ominaista juuri sen tarkkuuden puute puhuttaessa ominaisuuksista, joita henkilöllä voi olla, mutta joka kuitenkin yllätti opiskelijat muka uskollisella todellisuuden heijastuksellaan.
xxx/ellauri237.html on line 1071: On monia tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, että mindfulnessia harjoittavat ihmiset nauttivat paremmasta hyvinvoinnista. Tämä johtuu siitä, että he elävät nykyhetkessä ja heillä ei ole tuomitsevaa asennetta. Ihmiset, joilla on falski optimismi, elävät irrationaalisilla odotuksilla, kaukana "tietoisesta" mentaliteetista. Voit oppia lisää nykyhetkessä elämisestä edullisesta artikkelistamme: Kuinka elää nykyhetkessä, 7 psykologisessa avaimessa.
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli äskettäin sieltä valmistunut, kukahan se oli?), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri239.html on line 116: Laotsen elämänvaiheita ei tarkoin tunneta. Hänestä tiedetään parhaasta päästä vain, että hän myöhemmässä iässään oli kuninkaallisen kirjaston hoitaja Kaossa. Tämän virkansa hän kuitenkin jätti muiden kirjastonhoitajien piereskeltyä koko ajan (kuka huusi ulkona kovalla äänellä Kau? Älä tule tänne koppiin kun olet juuri käynyt vessassa!), vetäytyäkseen yksinäisyyteen mietiskelemään. Loppuikänsä hän sitten vietti Hsien-Kun solassa Ling-Paon piirikunnassa. Hän elää vieläkin onnellisena solassa ellei ole kuollut.
xxx/ellauri239.html on line 128: Dedica un día a la comida. Aprecia la inteligencia misteriosa que creó los alimentos para que te mantuvieras sano y disfrutaras, y da las gracias por ello. Tienes la ocasión de explorar conscientemente tu relación con la comida al ir al supermercado, al cocinar, al invitar a tus amigos a cenar, cuando almuerzas en un restaurante o cuando te tomas un aperitivo o unas palomitas de maiz en el cine. Considéralo como una parte del eterno ciclo del Tao, y permanece en tu propia utopía.
xxx/ellauri239.html on line 143: nessinsider.es/sites/navi.axelspringer.es/public/styles/1200/public/media/image/2019/04/amazon-ceo-jeff-bezos_2.jpg?itok=W0EG4pj-" height="200px" />
xxx/ellauri239.html on line 205: Pamela Brink was born in the Philippine Islands, was a POW under the Japanese during World War II. Following rescue she and her family moved to the US.
xxx/ellauri239.html on line 221:

"Nenä" Saarikoski: Kirje vaimolleni takakannesta

Tänne siirrettyä varhaisempaa krimisarja-ainesta

In his manner there is more neatness than strength, and it has been said, more show than service; his blows are in general deficient in force, but given with astonishing quickness, and he is [agreed] to strike oftener, and stop more dexterously, than any other man.
xxx/ellauri304.html on line 321: Hahmo perustui Hävittäjä sellutaskarisarjaan, jossa on mukana hahmo Remo Williams. Remo menestyi huonosti teattereissa ja sai ristiriitaisia arvosteluja kriitikoilta, vaikka se ansaitsikin Joel Halla-aholle Kultainen Kupu -ehdokkuuden. Sekä elokuvan että Remo Williamsin televisiopilotti mainitsi Kulli Clarkin vastaavana tuottajana. Elokuvan piti olla ensimmäinen Puuntuhooja -sarjaan perustuvasta sarjasta. Elokuvan merkittävä tapahtumapaikka sijoittuu Vapaudenpatsaalle, joka ympäröitiin rakennustelineillä sen satavuotisjuhlavuotta kunnioittaen.tämän jakson aikana.
xxx/ellauri304.html on line 444: Just typical for a lady to start with the character and not the plot. For us men, eating fucking and bashing comes first, the choice of carcass, cunt or skull is secondary, same as burying beetles. But remember: Every really good story has some kind of conflict. No conflict, no story, just a big YAAAWWWN. The remaining 3 items on Ruthannes list are also hansypansy, lady stuff. Point of view, theme, style, WTF. Bet 50 shades had a lot of those. All we guys care about is lots of action and motivation (money, in other words, the rest like power and pussy can be bought).
xxx/ellauri304.html on line 478: One way is to cast your friends or acquaintances as characters in your book. Another way is to cast the eventual movie while writing your book. In the writing of a novel called “Jericho Day,” in my mind I cast the young Burt Lancaster as the hero, Luke Darling, because I love the look of the square-jawed stubborness of Lancaster and his performing hips.
xxx/ellauri304.html on line 519: Heroes have their Achilles heels. The most honest president of the U.S. cheats on the golf course; that is what makes people real. The late Robert Parker’s Spenser character was interesting. He was a yuppie. He ran, he lifted weights, he liked to cook, he liked unimposing little wines with sardonic personalities, he pretended he didn’t care about clothes but somehow always managed to wear the same basic uniform;, he lived with a woman, Susan the insufferable, who could psycho-babble Jay-Z into impotence. But the characterization hook was that Spenser spent his life being a private eye and shooting people, which was totally alien to the character’s nature. That started to round him out and make him real. Without that hard edge, he’d have been just another fan of Barry Manilow.
xxx/ellauri304.html on line 541: Liberals are always writing searing indictments. Warren is no ass-kissing liberal. Or was. For now he is just a carcass for burying beetles, or a heap of bones, or a matchbox full of ash. This is a one-sentence summary of his masterpiece, Temple Dogs:
xxx/ellauri304.html on line 543: “When his sister is murdered at her wedding reception by a pair of New York City mafia goons, Japanese-American yuppie Miles Haverford goes to Japan and brings back to America a group of Yakuza crime family assassins who extract revenge for the young girl’s death.”
xxx/ellauri304.html on line 560: “In New York, the DeSanto crime family is dead or in jail. Miles’ parents in New York are safe from Mafia reprisal. The Yakuza assassins are ready to return to Japan, but Miles has decided that the life of a buttered-bun Wall Street lawyer is no longer for him. He bids his family goodbye and returns to the Japanese home of Yakuza chieftain Nagoya. It is time for Nagoya to pass on the leadership of the criminal clan and his choice is his faithful assistant, Sato. But Sato declines the ceremonial cup and instead stands beside Miles and calls him ‘Someone whom the gods have sent from across the sea to lead you to tomorrow.’ And then he bows to Miles, the new leader.
xxx/ellauri304.html on line 562: “In the book’s final scene, Lady Tomiko and Miles make their way up the four hundred steps of the shrine of Kumanomichi to take their wedding vows. Then home to a cardboard box and some wild fornication, as only the Japanese women know how.”
xxx/ellauri304.html on line 592: Scene by scene construction. It’s not one long narrative that never ends. Not usually, not any more. Instead, the story stops, starts again somewhere else, stops, starts again. These scenes are like chapter breaks, except more frequent. This is all copied from movies. How sad.
xxx/ellauri304.html on line 605: No I haven't. Frenchies are way too cute and arzy-farzy for an honest-to-God Amertcan like me. More next time. Comb your faces.
xxx/ellauri304.html on line 640: Theme isn’t something you paste on after you write the first draft. Now, potboilers in general don’t have much thematic content because they doesn’t need to go far beyond: Bang Bang and the good guys in the white hats win. Theme is a more ever-present feeling that permeates the book you’re working on. Do you think when Ayn Rand wrote The Fountainhead or Atlas Shrugged, she first wrote the stories and then asked herself, “Now whatever could this be about? Selfishness?” But then, she was more political than most and, as I said, many books don’t have any discernible theme, except, buy it please and make me rich. That's my theme anyway.
xxx/ellauri304.html on line 647: I am proud that I never got to be as much as mediocre. Perfect is the enemy of good. (Oh, shut up, liberal, Who asked you?) I also worked with Clint on Lala land. It was great, and so was Clint. Steps is a book by a Polish-American writer Jerzy Kosiński (1933-1991, nee Lewinkopff, luopio, vsta 1957 loikkari), released in 1968 by Random House. The work comprises scores of loosely connected vignettes or short stories, which explore themes of social control and alienation by depicting scenes rich in erotic and violent motives. It was no longer recognized by any literary agent in the eighties. Random House turned it down with a form rejection letter. Well maybe it was a piece of shit to start with.
xxx/ellauri304.html on line 706: - Olen, Remo vastasi. Mr. Gordons koetti harpata Remoa kohti, mutta professori Merrill Hintikka roikkui hänessä kuin liaani - Ole nyt luova, hän aneli. Jos teet niin kuin sanon, voit pysäyttää sekä Volgan että Remon - muuten on liian myöhäistä estää Volgan eteneminen. Volga ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa, Mr. Gordons ilmoitti.
xxx/ellauri304.html on line 717: Kaikki oli nyt toisin. Hän ei ollut enää sähkömagneettisten kytkentöjen synnyttämä kone. Professori oli antanut hänelle lahjoista kalleimman: kyvyn luovaan ajatteluun, saman jonka Warrenille antoi jumala. Professorin nerokkuus oli tehnyt hänestä vapaan! Hän ei ollut enää pöljä ja mielikuvituxeton neuvostoropotti vaan rebublikaani demokraatti jahtaamassa onnea.
xxx/ellauri305.html on line 52: Uudesta elämäntyylistään nauttiva Clyde ihastuu manipuloivaan Hortense Briggsiin, joka manipuloi häntä ostamaan kalliita lahjoja. Kun Clyde saa tietää, että Hortense lähtee ulos muiden miesten kanssa, hänestä tulee mustasukkainen. Siitä huolimatta hän mieluummin kuluttaisi rahaa häneen kuin auttaisi sisartaan, joka oli karannut, mutta päätyi raskaaksi ja hylkäämään rakastajansa.
xxx/ellauri305.html on line 61: Samuel Griffithsin poika Gilbert, Clyden välitön esimies, varoittaa Clydea, että johtajana hänen ei pitäisi olla tekemisissä hänen valvonnassaan työskentelevien naisten kanssa. Samaan aikaan Griffithsit kiinnittävät Clydelle vähän huomiota sosiaalisesti. Koska Clydellä ei ole läheisiä ystäviä Lycurgusissa, hänestä tulee yksinäinen. Emotionaalisesti haavoittuva Clyde vetää puoleensa Roberta Aldenia, hänen kaupassaan työskentelevää köyhää ja viatonta maalaistorttua, joka rakastuu häneen. Clyde seurustelee salaa Robertaa ja saa hänet lopulta raskaaksi.
xxx/ellauri305.html on line 66: Samaan aikaan tyylikäs nuori seuralainen Sondra Finchley, toisen Lycurgus-tehtaan omistajan tytär, on kiinnostunut Clydestä huolimatta serkkunsa Gilbertin pyrkimyksistä pitää heidät erillään. Clyden mukaansatempaava tapa tekee hänestä suositun nuorten älykkäiden Lycurgus-sarjan keskuudessa; hänestä ja Sondrasta tulee läheisiä, ja hän seurustelee hänen kanssaan laiminlyödessään Robertan. Roberta odottaa Clyden menevän naimisiin hänen kanssaan välttääkseen naimattoman raskauden häpeän, mutta Clyde haaveilee nyt sen sijaan, että pääsisi naimaan Sondraa.
xxx/ellauri305.html on line 87: Chester Gilletten, tehtaan omistajan veljenpojan, lapsuus oli epävakaampi. Gillette syntyi Wickesissä, Jeffersonin piirikunnassa, Montanan alueella Franklin Gillettelle ja Louisa Maria Ricelle, jotka menivät naimisiin 21. lokakuuta 1883, kaksi kuukautta poikansa syntymän jälkeen, mutta vietti osan lapsuudestaan Spokanessa, Washingtonissa. Hänen vanhempansa olivat taloudellisesti mukavia, mutta syvästi uskonnollisia, ja lopulta luopuivat aineellisesta rikkaudesta liittyäkseen Pelastusarmeijaan. Perhe matkusti ympäri Yhdysvaltojen länsirannikkoa ja Havaijille hänen teini-iässään. Chester ei koskaan ottanut huomioon kasvatusnsa uskonnollisia puolia. Hän osallistui Oberlin Collegen valmistelevaan kouluun varakkaan sedän anteliaisuudesta, mutta lähti kahden vuoden jälkeen vuonna 1903. Koulunsa päätyttyä hän työskenteli satunnaisissa töissä vuoteen 1905 asti, jolloin hän otti paikan toisen sedän hametehtaassa Cortlandissa, New Yorkissa. Siellä Gillette paiski töitä angry dickillä tehtaan tyttöjen minihameissa, enteellisesti melaa mekkoon työnnellen.
xxx/ellauri305.html on line 105: Woody Allen nyysi osia Grace Brownin juonesta psykotrilleriinsä Match Point. Siinä paxuxipanemansa hoidon nirhannut ex-tennispelaaja (haha! tennismaila taas! Denis the penis! Dionyysisellä thyrsoxella reisien välliin ryssää jotta se takasin tyssää, kuten Ukrainassa lauletaan) selviää pälkähästä ihan zägällä. Chris seuraa Nolaa ulos ja tunnustaa tunteensa häntä kohtaan, ja he harrastavat intohimoisesti seksiä vehnäpellolla. Nola tuntee syyllisyyttä ja pitää tätä onnettomuudena. Chris haluaa kuitenkin jatkuvan salaisen suhteen. Chris ja Chloe menevät naimisiin, ja Chris päättää suhteensa Nolan kanssa ampumalla tiineen ämmän haulikolla liisteixi. Eikä jää kiinni. Mitä tästä opimme? "Ihmiset pelkäävät kohdata kuinka suuri osa elämää on riippuvainen tuurista. On pelottavaa ajatella, että niin paljon ei voi hallita. Ottelussa on hetkiä, jolloin pallo osuu verkon yläosaan, ja sekunnin murto-osan se voi joko mennä eteenpäin tai pudota taaksepäin. Pienellä tuurilla se menee eteenpäin ja sinä voitat. Tai ehkä se ei mene, ja häviät." Voit vaikka työnnellä keskijalalla koreasti korealaista alaikäistä ottotytärtä ja selvitä ehjin nahoin siitäkin jos on onnea. Amerikkalaiset kriitikot ylistivät elokuvaa ja sen feikki brittiläistä ympäristöä ja pitivät sitä tervetulleina Allenin palautumisena.
xxx/ellauri305.html on line 121: Lupiinit ovat tavallisesti monivuotisia ja yleensä keskikokoisia tai suurikokoisia ruohovartisia ja karvaisia kasveja. Niiden lehdet ovat sormilehdykkäisiä ja lehdykät ovat kapeansuikeita. Kukintona on tiivis, varren päässä sijaitseva terttu. Kukkien teriöt ovat tavallisesti sinisiä, joskus valkoisia, vaaleanpunaisia tai monivärisiä. Kukissa on kymmenen hedettä. Hedelmänä on karvainen ja monisiemeninen palko. Joo yhtä törkeä kuin toisen vieraslajin, termiittiapinan karvainen ja monen kyrvän siementämä palko. Amerikkalaiset väittävät että lupiinia kylvettiin Suomessa tahallaan tienvarsien koristuxexi, mutta TVH on tiukasti kieltänyt niin tehneensä. Vaikken juuri luota TVHhon vielä vähemmän uskon amerikkalaisia. Tätä nykyä lupiineja on vähän joka puolella, juuri niinkuin amerikkalaisia. Ne olisi kiskottava ylös juurineen, niitettävä neljä kertaa vuodessa, tai peitettävä mustalla muovilla kunnes kuolevat.
xxx/ellauri305.html on line 123: Libanonissa, Israelissa, Jordaniassa, Syyriassa ja Palestiinassa suolaisia ja jäähdytettyjä lupiinipapuja kutsutaan turmusiksi, ja ne tarjoillaan alku- ja välipalana. Syökööt niitä kunnes tukehtuvat.
xxx/ellauri305.html on line 129: Venäjällä lupiini on tunnettu 1800-luvun alusta lähtien, ja se alkoi levitä vasta 1800-luvun lopulla. Ensimmäiset tutkimukset lupiinin käytöstä Venäjällä suoritti vuonna 1881 Budrin P.V. D.N. Pryanishnikov kannatti lupiinin käyttöä viherlantana. XX vuosisadan loppuun mennessä. sen viljelyala Venäjällä on kasvanut merkittävästi. Lupiinia viherlantana tutkivat myös Kulzhinsky S.P., Alekseev E.K.
xxx/ellauri305.html on line 133: XX vuosisadan loppuun mennessä. maailman viljelyala oli 1,5 miljoonaa hehtaaria eli 1 % palkokasvien viljelyalasta. Viljan bruttosato - 1,5 miljoonaa tonnia ja sato 1,0 t/ha.
xxx/ellauri305.html on line 157: Eskin täyttäessä 70v HS selvitti vielä kerran mistä E. Saarisen menestystarinassa oikein oli kysymys. Mihkä sen maineikas elämäntyö oikein perustuu. Ja uskoo vihdoinkin mitä Eski on koko ajan jankannut: tavallisuuteen. Eski on small town boy who made it rich suomalaisena motivationaalisena puhujana ja trendipetterinä.
xxx/ellauri305.html on line 202: Epäihmisen ääni -kirjan kannessa E. Saarinen poseeraa buutseissa ja nahkatakissa jossa ei
xxx/ellauri305.html on line 217: käyntikorttimiehiä, ”jotka täyttävät lentokoneitten businessluokat leveillä
xxx/ellauri305.html on line 229: Esa Saarinen on tunnettu siitä, että hän saa ihmiset tuntemaan itsensä paremmiksi kuin he itse asiassa ovat. Yxi näistä ihmisistä, eikä vähäisin, on E. Saarinen. "Mä nyt olen magnan ylioppilas Hyvinkään uudesta yhteiskoulusta, ei multa voi odottaakaan enempää." Hyvin sanottu. Hänessä yhdistyy maalaistytön raikkaus Café Ekbergillä säännöllisesti istuvan kaupunkilaisleidin izetietoisuuteen (H. Nykänen: Ariel s.17.)
xxx/ellauri305.html on line 277:

Hannes Heikinheimo