ellauri002.html on line 1920: No se olikin itte asiassa aika paska, Hintikalta saatu vähemmän nerokas idea sekin, joka tapauksessa sellanen josta mun pienet aivot ei pystyneet kuorimaan esiin siihen mahd kätkeytyvää salattua nerokkuutta. Ite asiassa valitsin MITn aikanaan kahesta syystä: pro primo, tän suurisuuntaisen idean kehittelyyn tarvittiin syntaksin osaamista, ja pro secundo, halusin johki eurooppalaisempaan paikkaan, en mihkään all-american two horse towniin missä jengi kulkee pesislippikset tai stetsonit päässä ja käy kirkossa, god forbid. (Oops, anakronismi, nythän ne samat lippikset on päässä joka vitun turvelolla täällä kotisuomessakin. Stetsoneit ei sentään vielä.)
ellauri006.html on line 1263: jumalan peli on liian nerokasta meille, ei me voida sitä tajuta
ellauri071.html on line 241: Nyt Pynchon muistelee Gottfriedin housuissa. Isi lateli vain käskyjä, äiti oli dundeellinen ihminen. Koskaan he eivät oikeasti jutelleet keskenään. Tompan suhde Isi-Tomppaan on hyvin suspekti: nerokas Kuolema (h.k.) on pannut isän ja pojan näyttämään toistensa silmissä kauniilta niinkuin Elämä (HK) on tehnyt miehelle ja naiselle... Hiivatti kun ei tästä sateenkaaritouhuilusta tule loppua. Vielä 50 sivua...
ellauri145.html on line 154: Christian Dietrich Grabbe (1801–1836) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti useita näytelmiä, joiden vahvin puoli ei ole esitettävyys mutta joissa ilmenevä luonteenerittely on usein nerokas, joskin toisinaan erikoinen ja keinotekoinen. Hänen draamansa Herzog Theodor von Gothland on osaksi mauton, mutta osaxi suurisuuntainen ja syväajatuksinen. Hänen muista draamateoksistaan ovat huomattavia Don Juan und Faust (1829), Kaiser Friedrich Barbarossa (1829), Kaiser Heinrich VI (1830), Napoleon oder die hundert Tage (1831), Hannibal (1835) ja Die Hermansschlacht (julk. 1838). Monet arvostelijat pitivät aikoinaan Grabbea Heinrich von Kleistin rinnalla Friedrich Schillerin jälkeen Saksan suurimpana draamaerona. Minnes unohtui Scherz, Satire, Ironie und tiefere Bedeutung. Lustspiel, geschrieben 1822, Änderungen bis 1827. Uraufführung München 1907, jota suizuttavat Aarne sekä Antero? Vähän tuntuu siltä että Anterolle ja sen mielirunoilijoille olis kaikille pitänyt jakaa kirja "Be Your Own Best Friend". Grabbessa lisää ensi numerossa, jossa Grabbe ja Klopstock razastavat Vormärzin kuuman taivaan alla, te mukana!
ellauri160.html on line 573: Luoja taivaassa - millainen onnenpotku minua oli kohdannut! Olin ollut valmis heittämään raivopäissäni Jumalalle takaisin hänen lahjansa, mutta enpä heitäkkään! Kohtaloni oli selvästi elää edelleen, kärsiä, tehdä vääryyttä itselleni ja toisille. Lojuin nyt samalla vuoteella jolla olin maanut Ginan kanssa ja nukuin, ilmeisesti samalla tavalla kuin Eesau myytyään esikoisoikeutensa hernerokasta. Unissani olin Varsovassa, Bilgorajssa ja kaupungissa jossa isäni oli rabbiinina. Gina ja kelloseppä Todrosin tytär sulautuivat yhdeksi ja samalla heistä tuli äitini ja sisareni Hindele. "Mitä minulle tapahtuu?" huudahdin unissani. "Menetän taivasosuuteni!"
ellauri288.html on line 304: Sofi Oksasesta on tullut kirjallinen ilmiö. Purge on virheellinen, nerokas teos, joka ei helposti luovu otuksestaan lukijan mielikuvituksesta. The Times, Iso-Britannia
xxx/ellauri113.html on line 151: Hawking toivoo että apinaporukoiden eliitti selviää viime tingassa muulle planeetalle ja huiskuttaa raketin ikkunasta iloiset hyvästit löylyyn jääville muille eläville. Mä henk.koht. toivon ja uskon että nerokas lajimme häipyy huut helkkariin.
xxx/ellauri174.html on line 89: Malebranche hääräsi myös ahkerasti fysiikan ja matematiikan parisssa saamatta aikaan mitään uutta. No esitteli sentään L'Hopitalin Bernouillille. Ja joku Pierre Bayle, Malebranchen bändäri, välitti sen ajatuxet Berkeleyn piispaporsaalle, joka tosta koka maailman mahtumisesta jumalan päähän aivan vimmastui ja kielsi materian kokonaan. Materiankieltäjä! Leibniz oli Malebranchen kanssa samaa mieltä että jumala on tähdännyt enemmänkin maailman yxinkertaisuuteeen kuin sen erinomaisuuteen hännättömien apinoiden häkkinä. Locken mielestä Malebranche oli nerokas mutta aivan tajuton loppupeleissä.
xxx/ellauri174.html on line 264: Nii et enmää tuomize Mr. Anderssonia, vika on näissä ilolinnuissa. Ne mä julistan ennen kaikkea kuolemanrangaistuksen uhriksi, koska rutto-olento, jonka tehtävänä oli kuoriutua taitavasti tuhannen pään hydraa. Ei, tämä olento ei ollut hänelle tämä nerokas Eeva se rakkaus – epäilemättä kohtalokas! - mutta lopulta se rakkaus johti harhaan tätä kiusausta kohti, jonka hänen mielestään täytyy kasvaa jumalalliseen tilaan asti, hänen paratiisin kumppaninsa!... Se oli tietoinen tunkeilija, joka halusi salaisella tavalla ja syntyperäinen, - niin puhua itsestään huolimatta, vihdoinkin – yksinkertaisesta taantumasta vaiston synkimpiin alueisiin ja päivän lopulliseen pimenemiseen ihastuneen tyytyväisyyden, rappeutumisen, surun ja kuoleman ilmassa.
xxx/ellauri202.html on line 182: Salakuuntelemme näitä kahta merkittävää miestä, jotka molemmat ovat Nobel-palkinnon saajia, kun he vaeltavat maaseudulla pitkillä kävelyillä tai istuvat tulessa lasillisen viiniä illallisen jälkeen ja tutkivat aina kaikkea auringon alla ja lakanoiden välissä: heidän elämäänsä ja työtään, mytologiaansa, kuolemaa. Se on rehellinen ja paljastava. Kuuntelemme ja opimme, ja käsityksemme muuttuvat ja syvenevät. Vaikka tämä pieni mutta täydellinen helmi kirjaxeen, joka on kirjoitettu mestarillisella taiteella, valaisee ymmärrystämme suuresta nerokkaasta miehestä ja elämän luonteesta, niin käy selväxi että du Gard ei ollut edes yhtä suuri eikä nerokas kuin Andre Gide, vaikka kummallakin oli puolesa (etenkin taka-).
xxx/ellauri252.html on line 563: Pääpahis Reinhard Heydt pelasi sisilialaisen avauksen Marshall- muunnosta, nerokasta peliä, jonka muuan amerikkalainen merikapteeni oli keksinyt ja sittemmin tehnyt useista sen ajan suurista mestareista häviäjiä, jotka eivät voineet juuri muuta kuin haukkoa henkeä hämmästyksestä. Suuria linjoja, rohkea panoksia, koko jutussa oli miltei hitusen Weserübungin makua.
xxx/ellauri417.html on line 132: Miljoonakaupungin kujilla käyvät vakoojat keskeytyksettä armotonta sotaansa. Yksi heistä on Alex Wolff, säälimätön tappaja, pirullisen nerokas juonittelija. Hän on Rommelin salainen ase. Mitään keinoja kaihtamatta hän sieppaa brittiläisten tarkimmin varjellut suunnitelmat ja viestittää ne Rommelin päämajaan. Wolffilla on apureinaan hekumallinen napatanssijatar Sonja ja Kairon alamaailman pahimmat roistot, niin että veitsi välähtää ja kurkku katkeaa hyvin pienestä rahasummasta.
xxx/ellauri420.html on line 527: Neljännen Pausaniaksen kertoman tarinan mukaan, Atys oli Fryygian kuninkaan Calauksen poika, eikä luonteeltaan kyennyt levittämään rotuaan. Kun hän oli kasvanut, hän meni Lydiaan, jossa hän esitteli Cybelen palvonnan. Kiitollinen jumalatar keksi hänelle sellaisen kiintymyksen, että Zeus vihassaan sitä kohtaan lähetti Lydiaan villisian, joka tappoi monia asukkaista, ja heidän joukossaan myös Atyn. Atysin uskottiin haudatun Pessinukseen Agdistis-vuoren alle. Häntä palvottiin Cybelen temppeleissä tämän jumalattaren kanssa. Taideteoksissa hänet esitetään paimenena, jolla on huilu ja sauva (LOL). Hänen palvontansa näyttää tulleen Kreikkaan suhteellisen myöhään. Böttigerin nerokas näkemys on, että Atysin myytti edustaa luonnon keskinkertaista luonnetta, miehen ja naisen, keskittyneenä yhteen. Wauzi wau.
13