ellauri024.html on line 806: Lauri Viita kirjoitti ja puhui neroudesta, tarkoittaen izeään. Niinkuin Arska huumormiehistä. Mulla ne on narsistit. Late oli kateellinen Väpille: Minua ilikeettää niin perkeleesti! Tuollaista textiä minä kirjoittaisin ziljoonia sivuja! Ihailihan Arska Laten neroa aikansa, mutta kyllästyi loputtomaan paasauxeen, kun ei saanut ize puheenvuoroa. Niinkuin Ailakin, Viita sekosi. Arska juoruilee. Niin minäkin. Ämmättimet laulaa.
ellauri036.html on line 30: Niihin aikoihin keräili kaksi Napoleonin jälkeen suurinta neroa kokoon ne tuskan ja surun ainekset, jotka olivat hajallaan maailmankaikkeudessa. Goethe, uuden kirjallisuuden patriarkka, oli kuvannut Wertherissä onnettoman, kuolemaan vievän intohimon ja luonut Faustissa synkimmän hahmon, mikä milloinkaan on edustanut syntiä ja onnettomuutta. Hänen kirjansa alkoivat niihin aikoihin tulla Saksasta Ranskaan. Itse istuen työhuoneessaan taulujen ja kuvanveistosten ympäröimänä, rikkaana, onnellisena ja tyynenä, näki hän, isällisesti hymyillen, kuinka hänen synkät teoksensa tulivat rajan yli meidän luoksemme.
ellauri047.html on line 35: Saxan ja koko maailman suurta neroa, Jussi Woku Jööttiä, en ole vielä sahannut kunnolla enkä paloitellut. Sivunnut jo sen tuhannen kertaa (ks nimiluettelo), mikä tietty kertoo sen keskeisyydestä. Mut mix ihmeessä siitä on tehty niin iso numero, että sitä vois romanit myydä kadunkulmissa?
ellauri047.html on line 877: Adolf Hitler piti työhuoneensa seinällä Fredrik Suuren muotokuvaa. Frizun pazas piilotettiin sukupolven ajaxi DDR:ssä. Aika paljon mittavampi pikkumies kuin nää 2 muuta saku sammakko neroa, Jöötti ja Aatu. Frizu osas oikeasti soittaa hyvin huilua. Sen runot oli kyllä aika kehnoja, ainaskin mailapojan Moses Mendelsohnin mielestä. Goethe ja Aadolf oli maalareina pelkkiä onnettomia epäonnistuneita tuhertajia.
ellauri049.html on line 363: Belgia oli Baudelairen Kouvola. Se inhos sitä ihan sikana. Pääsi kotiin vasta halvaantuneena suunnilleen jalat edellä. Mulla oli parempi pulla. Sarjassamme siitä puhe mistä puute, Baudelaire peukutti kurinalaista muotoa, järjestystä ja genreä. Sitten se ei saanut oikeen mitään kunnollista kokoon paizi noita pahan kukkia ja jotain senttailua, muunmuassa modernismista. Välähdyxiä-teosluonnoxessa se kirjoitti: Kaavan luominen on neroutta. Minun tulee luoda kaava. Ei tullut kaavaa, ei neroa. Syfilis alkoi vaivata.
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri096.html on line 450: Juotikas hapantelee aika pahasti heppagenrestä. Sitä vituttaa että esiteinit lukee niitä eikä Juotikasta. Siellä liikkuu löysä raha joka saisi mielellään hakeutua nupipään pehmyreiden taskuihin. No ylläri, jos saa valita söpön raudikon tai kaljupään kakantuhriman hasbeenin välillä, niin mitä luulet että valizee? Mäkin luen mieluummin heppahullua kun näitä Jaskan tuherruxia. "Esimerkixi" fantasia ja 'spefi' ovat aina "sallineet paljon tilaa luovalle mielikuvituxelle ja omaperäiselle sanankäytölle". Mitä helvettiä, ei aina samoina toistuvien mielikuvituxettomien satueläinten ja typerien neologismien kexaseminen vaadi kovin kummallista neroa. Ne on vähintään yhtä klisheisiä kuin heppakirjat, klisheet on vaan toisia, enempi tollasia "poikien". Esim Game of thrones on vaan fantasiasaippua. Se knääpiö oli paras. Oli se helmimäisen ahistunut prinsessakin kiva jolla oli lemmikeitä. Helmi haluis ehkä kisun. Avantgarden 2-tahtimekanismia: ensin se maistuu pahalta ja sitten se alkaa maistua - yhä pahalta. Paha yskä ja yhä pahenee.
ellauri277.html on line 421: Yön ritari (engl. The Dark Knight) on vuonna 2008 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen supersankarielokuva, jonka on ohjannut Christopher Noloin. Se perustuu DC Comicsin sarjakuvahahmoon Batman. Yön ritari on Nolanin Batman-elokuvasarjan toinen osa ja jatko-osa vuoden 2005 elokuvalle Batman Begins. Christian Bale jatkaa Batmanin roolissa; muita palaavia pääosan esittäjiä ovat Michael Caine, Gary Oldman ja Morgan Freeman. Elokuva esittelee Harvey Dentin (Aaron Eckhart), Gothamin vastavalitun piirisyyttäjän ja Bruce Waynen lapsuudenystävän Rachel Dawesin (Maggie Gyllenhaal) kumppanin, joka liittyy Batmanin ja poliisin kanssa jahtaamaan rikollisneroa, joka tunnetaan nimellä ”Jokeri” (Heath Ledger).
ellauri324.html on line 342: Vuonna 1998 George -lehden haastattelussa Westmoreland kritisoi suoran vastustajansa, pohjoisvietnamilaisen kenraalin Võ Nguyên Giápin taistelukentällä . "Tietenkin hän [Giap] oli mahtava vastustaja", Westmoreland kertoi asiasta kuultuna. "Sallikaa minun myös sanoa, että Giap oli koulutettu pienten yksiköiden sissitaktiikoihin, mutta hän jatkoi ison yksikön sodan käymistä aiheuttaen kauheita tappioita omille miehilleen. Hän oli mielestäni menettänyt 1969 alkuun mennessä puoli miljoonaa sotilasta. Se ei tee sotilaallista neroa. Kun amerikkalainen komentaja menettää miehiä tuolla tavalla, hän tuskin kestää enempää kuin muutaman viikon." Vuoden 1974 elokuvassa Hearts and Minds Westmoreland totesi, että "vinkkari ei aseta elämälle yhtä korkeaa hintaa kuin länsimaalainen. Elämää on runsaasti, elämä on halpaa idässä. Ja kuten itämainen filosofia sattuvasti ilmaisee: Elämä ei ole tärkeää."
ellauri345.html on line 431: Saksalainen runous ei saa uskaltaa askeltakaan Goethen ulkopuolelle joutumatta armottomasti illusorisen maailman saaliiksi, jonka houkuttelevimmat kuvat loihti Rudolf Borchardt. Jopa hänen mestarinsa (z. Dante) töissä ei ole puutetta todisteista siitä, että hän ei aina välttynyt hänen neroaan lähimmältä kiusaukselta loihtia esiintymisiä.
ellauri371.html on line 272: Vapaamuurariuden loistava johtaja. Hoitosuunnitelma: ulkonäön täytyy tulla sieltä yhdestä päästä valmiina, koska et voi pitää sitä yhdessä, jos annat sen murskata se on palasiksi monissa mielissä. Siksi voimme tietää toimintasuunnitelman, mutta emme keskustella häntä, jotta se ei häiritse hänen neroaan, yhteyttään jossa on olennaiset osat, salaisen merkityksen käytännöllinen voima sen jokainen kohta. Jos keskustellaan ja muutetaan jotain tällaista syntyy uusi teos useilla äänillä, sitten ne kantavat jälkensä kaikista henkisistä väärinkäsityksistä manioita, jotka eivät tunkeutuneet sen merkityksen syvyyteen ja yhteyteen, sanat sakenevat. Tarvitsemme suunnitelmiemme olevan vahvoja ja tarkoituksellisesti suunniteltu; siksi meidän ei pitäisi hylätä johtajamme loistavaa työtä7 hajottaa joukon tai jopa rajoitetun yhteiskunnan.
ellauri408.html on line 774: Kuten Vätys osuvasti tiivistää: Pestalozzi edustaa kyvytöntä neroa. Häneltä puuttuivat kaikki kyvyt: hän ei osannut puhua, ei kirjoittaa, ei järjestää, ei hallita eikä laskea. Suuresta ajatuksestaan ja suuresta tunteestaan huolimatta hän ei kyennyt milloinkaan selvittämään menetelmäänsä eikä suoriutumaan lukemattomien yritystensä käytännöllisistä vaikeuksista. Hän teki kaikki mahdolliset erehdykset ja koki kaikki mahdolliset pettymykset. Hän oli sanomattoman onneton. Mutta siitä huolimatta hän on nykyaikaisen kasvatusopin ja kansanopetuksen isā.
ellauri408.html on line 1004: Mielen kuvallisuus ei merkitse aivan samaa kuin mielikuvitus. Nainen ei tuota hedelmällisiä aatteita, hän vain havaitsee yksityiskohtia; hän järjestelee, kiillottaa, täy- dentää, huomaa poisjättöjä, kaunistaa ulkopintaa. Hän edustaa nokkeluutta ja aistia, hienoutta ja huolellisuutta. Lyhyesti sanoen: hyvin tehty työ edellyttää, että mies sen luo ja hahmottelee ja nainen viimeistelee. Toiselle kuuluu arkkitehtuuri, toiselle pukutaide. Mestariteokset edellyttävät tosiaankin neroa ja kykyä; toinen hankkii aineksen ja luo suhteet, toinen poistaa valinsaumat ja viat. Ja kaikkein vähäisimmätkin työt vaativat molempien voimien sopusointuista vaikutusta, voimien, jotka tosin ovat olemassa jokaisessa taiteilijassa, mutta joista toinen on tavallisesti voitolla eri sukupuolissa. - Niinpä tunnenkin olevani onnellisessa ja suotuisassa asemassa voidessani erään naishenkilön kanssa tarkastaa kaikki, mitä olen muutamien vuosien kuluessa tuottanut. Sellainen avustus ja sellainen tarkastus on minulle suureksi hyödyksi, puhumattakaan siitä, että on erittäin edullista saada pelkän kopistin sijaan älykäs, ulkonäöltä miellyttävä ja harras sihteeri.
xxx/ellauri126.html on line 494: Siinä Paulan malli nazaa että narsismia on eri pitoisuuxissa, niinkuin hyvää ja pahaa muutenkin, enemp vähemp, kuten rakkautta ja rahaa. Tähän ei tosin tarvi kovin suurta neroa.
xxx/ellauri261.html on line 568: Steinin persoona oli hallitseva ja itsevarma, ja hänellä oli tapana istuutua suurimmalle, muita tuoleja korkeammalle istuimelle keskelle huonetta. Ihme pullistelija! Hän oli tottunut johtamaan puhetta pariisilaisella kaunokirjallisuuden näyttämöllä ja uskoi, että Shakespearen jälkeen vain hän ja ehkäpä myös Henry James olivat tehneet mitään englannin kielen kehittämiseksi. ”Juutalaiset”, hän sanoi kerran – eikä vain piloillaan – ”ovat onnistuneet saamaan aikaan ainoastaan kolme aitoa neroa, Jeesuksen, Spinozan ja minut.
xxx/ellauri303.html on line 373: Geonim on sanan גאון ( Gaon' ) monikko[ɡaˈ(ʔ)on] , joka tarkoittaa "ylpeyttä" tai "loistoa" Raamatun hepreaksi ja 1800-luvulta lähtien "neroa", kuten nykyhepreaksi. Babylonian yliopiston presidentin arvonimenä se tarkoitti jotain "Teidän ylhäisyytenne" kaltaista.
16