Ketkä ovat olleet suomalaisia maanpettureita, ja mitä he ovat tehneet?

The baddest man on the planet

Poena Cullei

ne">Mölinää

ÖBAUT

ne">Hölinää

Menehtynyt suomalainen ufolääkäri eli uskomattoman elämän - pohdinnat yliluonnollisuudesta hämmensivät

Oman elämänsä Teppo

ne">Teppoilua

Runoni nro 34: Jopa Sellainen on Aika

What countries will you never visit again?

THE EMPEROR       OF EVERYTHING

ne">Kupla kurkussa

The journals flourishing at the start of the century resembled imperial corporations in the extent to which they promoted individual authors, aiding the so-called "minor" romantics in particular. "Old China" illustrates this historically symbiotic collaboration of author with organ not only through its external context in the highly topical London Magazine, but also especially internally, in the essay's ventriloquization of Coleridge.
ellauri389.html on line 65: Elia, in contrast to Bridget (qua Mary) speaks for a modern sensibility that is attuned to constant stimulation and that revels in the contemporary industrial and imperial economy of surplus and novelty goods. His teacup is an object of debate because it epitomizes precisely the kind of dangerous indulgence Bridget fears: it is a luxury commodity and, with its fashion-dependent pattern and place in a "set" of companion pieces, it inevitably entails additional purchasing. Elia's dialectical opposition to Bridget thus is underscored by his capacity to "love" one pattern of porcelain, and "if possible, [love another] still more". Indeed, Elia's susceptibility to new-sprung marketing strategies is suggested by his acknowledgment that china jars were "introduced" into his imagination by the recently invented tactics of advertising.
ellauri389.html on line 67: The historical phenomenon transforming porcelain into the flexible economic symbol of "Old China" is imperialism, the recent "favourable circumstances" Elia points out to Bridget, that have enabled them to acquire such "trifles"as his teacup. In discounting the cup as a "trifle," Elia's comment acknowledges both the fall in prices and the rise in Elia's income brought about by the post-Napoleonic expansion of British global commerce, identifying both the general and specific forces that have increased his buying power. In fact, the porcelain trade was a key site of such economic growth spurred by empire and, as the contrasting consumer sentiments in Bridget and Elia's debate attest, is a powerful index to imperialism's recent rehabilitative impact on luxury consumption.
ellauri389.html on line 69: Elia sees no inconsistency in the fact that porcelain can be both an exclusive luxury item found at "great houses" and an ordinary household accessory such as his teacup, affirming the empire's newly inclusive economy in which porcelain is inexpensive, and a clerk can live like a king; indeed, Elia foregrounds imperialism's integrative effects on porcelain by intimating that his teacup has become precisely the "cheap luxury" for which Bridget always longs. Indeed, the essay itself is replicated by the visual image on Elia's teacup: the cup's picture of "a young and courtly Mandarin, handing tea to a lady from two miles off' is a miniature, orientalized reflection of Elia's and Bridget's (qua Mary) incestuous tea-time smooching.
ellauri389.html on line 71: The nominal occasion of Lamb's essay is not just Elia's purchase of the teacup, but also Britain's en- trance into China, as it began with the East India Company's annexation of Singa Pura (Singapore) in 1819. The event, which was a pivotal moment in British imperial expansion, extended imperial activity from South Asia to the Far East. More importantly, the development revised a longstanding Sino-British trade imbalance that was particularly caused by porcelain and tea, and hence necessitated a change in British attitudes toward luxury purchases such as porcelain that reversed the animus previously demonstrated by Fielding, who complained that brits echanged the gold of one India to the clay ("mud") of another. Indeed, "Old China" facetiously depicts a cultural sinicization presumably precipitated by this intensification in East Asia-based imperial activity: Elia drinks tea "unmixed," in the Chinese fashion, and experiences an "almost feminine" pleasure in porcelain that likens him to the androgynous "men with women's faces" that Elia associates with China. Fuck the guy was obviously gay.
ellauri389.html on line 73: The tempest over a teacup that occurs in "Old China" is Lamb's prosaically imperial scramble for the sign of poetic genius that he associates with Coleridge-that is, China. Indeed, as a series, the Elia essays repeatedly portray Chinese commodities as the definitive form of affordable imperial luxury "made in China". They are themselves a superfoetation of the pre-occupation chinoiserie.
ellauri389.html on line 75: The essay's preoccupation with porcelain is a striking contrast to the way Chinese porcelain appears jumbled among the Japan lacquer, Javanese coffee, and Jamaican sugar that appear in Alexander Pope's Rape of the Lock (1712, 1714), and it is similarly distinguished from the Chinese pagodas promiscuously mingling with Egyptian crocodiles and Indian Buddhas in Thomas De Quincey's more contemporary orientalist work, Confessions of an English Opium-Eater (1821).
ellauri389.html on line 77: All this lexical play upon the word "china" that Elia performs has an imperial logic: it lets a teacup metonymize the East Asian empire. Porcelain collecting is a way of possessing the country, as porcelain purchasers such as Elia display a piece of China earth in British domestic space, offering everyday access to another exotic world every time he indulges in a cup of proverbial British tea. Deliberately confusing his cup's porcelain glaze with "the lucid atmosphere of fine Cathay" Elia imperially assumes the painted pictures on his teacup to be a telescopic vision of China itself ("for so we must in courtesy interpret that speck of deeper blue").
ellauri389.html on line 79: In fact it was both the soil and a mastery of firing techniques, bolstered by a fiercely protectionist economy, that maintained Chinese porcelain superiority for so long. For much of the eighteenth century, British porcelain manufacturers were unable to replicate the intense heats required to properly fire porcelain. In addition, China further strained British market development by requiring all payment to be in specie and by remaining closed to foreign traders. As a result, when in the late eighteenth century the firing process was finally mastered by domestic china makers such as Wedgwood, Minton, and Spode, China's fierce restrictions against import trade still prevented the British competitors from threatening the supremacy of Chinese industry. A British mission to open China, for example, was stalled as late as 1816. Ironically, this disadvantageous balance of trade between Britain and China actually added to porcelain's appeal.
ellauri389.html on line 81: Because China's restrictions kept Britain from knowing any more about China than they could learn through the luxury exports - such as porcelain, silk, and especially tea-which were increasingly important in British culture and economy, British culture promulgated a notion of China as a wealthy and highly mannered, albeit bizarre, civilization. But not for long!
ellauri389.html on line 83: Coleridge's "Kubla Khan" already suggests that Coleridge (the Brit) himself is the next poet-hero and successor to China's genius. As a fragment, however, the poem's famously incomplete glimpse of Chinese brilliance foregrounds the poem's failure to realize its promise. Lamb's essay provides a more contemporary explanation of Coleridge's dream: cheap porcelain was the immanent inspiration of "Kubla Khan."
ellauri389.html on line 87: The essay resembles "Old China" in both its paean to Chinese exports ("China pigs have been esteemed a luxury all over the East, from the remotest periods that we read of"), and its detailed understanding of consumer economics. The titular anecdote is a fable about a Chinese boy's discovery, in the "ages when men ate their meat raw," of the pleasure of roast pig. The wondrous qualities of cooked food produce an immediate "tickling" in one's "nether" or "lower regions", just as Arvi Järnefelt warned. Bo-bo discovers the exquisite flavor when he accidentally sets fire to his house and swine. LOL what idiots, the kinks. Interestingly, roast pig and tea are among the luxuries that the Guernsies hoard during the German occupation.
ellauri389.html on line 89: The acceleration of capitalism is the natural result of spontaneous and inevitable consumer desire: with every bite of roast pig Bo-Bo's smell "was wonderfully sharpened," and as each villager becomes addicted to the flavor of roast pork "prices grow enormously dear". The word "porcelain" was be-stowed by the traders who introduced the artifact to Western markets. It derives from the Portuguese word for the pink translucent cowry seashells that in turn were named for baby pigs.
ellauri389.html on line 91: "Roast Pig" congratulates the recent breakthrough of domestic porcelain manufacturers by downplaying the long history of Chinese superiority at porcelain-firing techniques, and instead promoting an Englishman's mastery of these activities. The essay portrays the Chinese as irresponsible consumers and more importantly, authorizes English insurance culture as the one safe guarantee of guiltless consumption.
ellauri389.html on line 93: When "Old China" appeared in 1823, British porcelain had finally gained supremacy over Chinese porcelain. This revolution in the Sino-British trade imbalance was marked when the British porcelain manufacturer Spode began to furnish the Canton branch of the East India Company with English-manufactured "old blue," to compete in local Chinese markets against domestically manufactured porcelain. The event inverted the previously economically crippling import of porcelain to Britain: by 1826 the flow of silver between the countries ran in Britain's favor. The first translation into Chinese of k the Chinese characters that certified real, Chinese-made porcelain. Haha the irony of it all.
ellauri389.html on line 95: In the early nineteenth century, Britain began a reverse trade into China of opium, a product of Britain's colonial holdings in India and the Levant. The economic consequences of this dumping of opium into China were significant, as the drug, which rendered many Chinese addicted consumers, augmented the reversal of Britain's previous consumer subjugation to China in their desire for porcelain and tea, and indeed evocatively displaced a kind of chinamania to China itself. With its catastrophic vision of obsessive Chinese consumers, the "Dissertation upon Roast Pig" is a comically topical glimpse of such opium-like needs and, as such, the earlier essay, like opium, paves the way for the kind of unencumbered pleasure in consumption that "Old China" relates. "Kubla Khan" was written under the influence of opium.
ellauri389.html on line 103: South Sea Company eli Etelämeren komppania perustettiin vuonna 1711 Espanjan Amerikan-siirtomaiden kanssa käytävää kauppaa, erityisesti orjakauppaa, varten. Tuolloin loppuaan lähenevän Espanjan perimyssodan odotettiin päättyvän rauhansopimukseen, joka loisi edulliset olosuhteet kaupankäynnille. Komppanian osakkeille luvattiin vuosittain kuuden prosentin tuotto, ja ne kävivätkin hyvin kaupaksi. Vuonna 1713 solmittu Utrechtin rauhansopimus oli kuitenkin epäedullinen suunnitellun kaupankäynnin kannalta, sillä sen mukaan oli orjien maahantuontia verotettava ja kauppakomppanialla oli lupa lähettää vuosittain Amerikkaan vain yksi kauppalaiva. Ensimmäinen matka tehtiin vuonna 1717, ja sen menestys jäi rajalliseksi. Seuraavana vuonna kuningas Yrjö I kuitenkin asettui henkilökohtaisesti Etelämeren komppanian kuvernööriksi, mikä lisäsi sijoittajien luottamusta hankkeen kannattavuuteen. Pian osakkeille luvattiin jo sadan prosentin vuosituotto.
ellauri389.html on line 105: Etelämeren komppania lupasi vuonna 1720 ottaa hoidettavakseen Ison-Britannian valtionvelan, ja parlamentti hyväksyi esityksen. Sen seurauksena komppanian osakkeiden kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti ja niiden arvo kohosi tammi-elokuun välisenä aikana 128 punnasta yli tuhanteen puntaan. Komppanian osakkeilla käytävän kaupan liepeille syntyi myös muita yrittäjiä, jotka saivat monet kansalaiset houkuteltua harkitsemattomiin sijoituksiin. Ison-Britannian osakemarkkinat romahtivat syyskuussa 1720, ja pian sekä Etelämeren komppanian että muidenkin suurten yhtiöiden osakkeiden arvo putosi pohjalukemiin. Monet sijoittajat menettivät omaisuutensa.
ellauri389.html on line 107: Romahduksen jälkeen parlamentti määräsi suoritettavaksi tutkinnan, joka paljasti ainakin kolmen ministerin ottaneen vastaan lahjuksia ja osallistuneen spekulaatioon. Monet Etelämeren komppanian johdossa toimineet menettivät maineensa. Skandaali edisti valtiomies Robert Walpolen valtaannousua. Pääministeriksi kohonnut Walpole julisti etsivänsä kaikki tapahtumiin syylliset, mutta asettui myöhemmin suojelemaan useiden merkittävien poliitikkojen mainetta.
ellauri389.html on line 109: Etelämeren komppania jatkoi tapahtumien jälkeen toimintaansa. Se myi pääosan oikeuksistaan vuonna 1750 Espanjan hallitukselle, ja toiminta lakkautettiin lopullisesti vuonna 1853. Ranskassa koettiin samaan aikaan vastaava taloudelliseen romahdukseen johtanut spekulaatiovillitys, joka tunnetaan nimellä Mississippin kupla, koittaa britit puolustella.
ellauri389.html on line 111: Lamb's essay tropes contemporary developments in English political economy as it was most prominently figured by the porcelain industry. Under the auspices of an imperial organ, they unleash John Bull in a china shop, facetiously troping these radical changes in Sino-British consumer history in order to wreak havoc on existing protections of romantic genius. "Old China" is literary chinoiserie for an age shaped by the new imperial industry.
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa.
ellauri389.html on line 119: Hänet tunnetaan parhaiten Kublai-kaanista sekä Aku Ankan kuuluisaxi tekemästä vollotuxesta Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä vähemmän merkittävästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri389.html on line 121: Charles Lloyd on yhdysvaltalainen jazz-fagotisti ja -huilisti soitinyhtyeestä Ovet (?). Charles onnistui hyvin 1967 Neuvostoliitossa. Charles Lloyd II (12. helmikuuta 1775 – 16. tammikuuta 1839) oli englantilainen runoilija, joka oli Charles Lambin , Samuel Taylor Coleridgen , Robert Southeyn , William Wordsworthin , Dorothy Wordsworthin ja Thomas de Quinceyn ystävä . Hänen tunnetuin runonsa on "Desultory Thoughts in London". Charles on vaikutusvaltaisen birminghamilaisen Lloyds Bank suvun jäsen.
ellauri389.html on line 123: Around 1811 Charles Lloyd started suffering from auditory hallucinations and "fits of aberration" that resulted in his being confined to an asylum; first at The Retreat, followed by a private asylum at Gretford in Lincolnshire. From 1813 to 1815 he translated nineteen tragedies of Vittorio Alfieri into blank verse (revised and augmented to twenty-two in 1876 by Edgar Alfred Bowring). In 1818 he escaped and turned up at De Quincey's cottage, claiming to be the devil, but managed to reason himself out of that conviction. Soon after he recovered, temporarily, and rejoined his wife in London. A small volume of poems in 1823 ended this burst of creativity, and from that time almost nothing is known of him. He died near Versailles, France, in 1839 aged 63.
ellauri389.html on line 125: Hänen (Samun) ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
ellauri389.html on line 127: Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juveniileja runoja, Sibylline lähtee ja Sekalaisia säkeitä. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Siinä Coleridge ehdottaa, että hän "ei nauttinut poikamäisestä urheilusta", vaan sen sijaan luki "lakanan alla ja pelasi itsellään".
ellauri389.html on line 129: Coleridge loi monia tuttuja sanoja ja lauseita, mukaan lukien "epäuskon jousitus"¹. Hänellä oli suuri vaikutus Ralph Waldo Emersoniin ja amerikkalaiseen transsendentalismiin. Koko aikuisikänsä ajan Coleridge kärsi lamauttavia ahdistuksen ja masennuksen kohtauksia; on arveltu, että hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota ei kuitenkaan ollut määritelty hänen elinaikanaan. Hän oli fyysisesti epäterveellinen, mikä saattoi johtua reumakuumekohtauksesta ja muista lapsuuden sairauksista. Häntä hoidettiin näistä sairauksista laudanumilla, joka edisti elinikäistä oopiumiriippuvuutta. Kupla Kurkussa oli kirjoitettu oopiumihöyryissä.
ellauri389.html on line 131: ¹Suspension of disbelief is the avoidance — often described as willing — of critical thinking and logic in understanding something that is unreal or impossible in reality, such as something in a work of speculative fiction, in order to believe it for the sake of enjoying its narrative. Vähän sama asia kuin Jamesin "will to believe". Coleridge also referred to this concept as "poetic faith", citing the concept as a feeling analogous to the supernatural, which stimulates the mind's faculties regardless of the irrationality of what is being understood. With a film, for instance, the viewer has to ignore the reality that they are viewing a staged performance and temporarily accept it as their reality in order to be entertained. Early black-and-white films are an example of visual media that require the audience to suspend their disbelief that everything is black and white. Not to mention mute films! Tolkien ei uskonut tollaseen, ei kukaan normaalijärkinen oikeasti edes väliaikaisesti usko örkkeihin ja haltioihin. Sehän on vaan satua!
ellauri389.html on line 133: Coleridgen maine eeku paranee kun ei tarvi enää lukea sen sepustuxia. Se toimii enää imperiumin menetetyn suuruuden näköispazaana. The Guardianin vuoden 2018 raportti leimaa hänet "neroksi", joka oli edennyt "yhdeksi tunnetuimmista englantilaisista runoilijoista". Coleridgen mielilukemistoon kuuluivat Virgil ja William Lisle Bowles.
ellauri389.html on line 134: William Lisle Bowles (24. syyskuuta 1762 – 7. huhtikuuta 1850) oli englantilainen pappi, runoilija ja kriitikko. Oxfordissa hän voitti kanslerin palkinnon latinalaisesta säkeestä.
ellauri389.html on line 135: Vähän tuonnempana hänen piispansa John Douglas kokosi hänet prebendal-kioskiin Salisburyn katedraaliin. Vuonna 1818 hänestä tehtiin Prinssi Regentin kappalainen ja vuonna 1828 hänet valittiin Salisburyn kaanoniksi.
ellauri389.html on line 137: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri389.html on line 139: Smith kirjoitti Beachy Headin vuosina 1803–1806, lähellä elämänsä loppua, kun hän kamppaili velkojen ja huonon terveyden kanssa. Runon säveltämisen aikana Englanti osallistui Napoleonin sotiin Ranskan kanssa, ja Beachy Headin katsottiin olevan Ranskan armeijan todennäköinen maihinnousupaikka. Siitä huolimatta Smith jatkoi Ranskan ja vallankumouksellisten ihanteiden tukemista.
ellauri389.html on line 149: Uneliaat aallot, kaukaisten kallioiden repercussive roar
ellauri389.html on line 151: seilorien ääni ankkuroituneesta parkista Of rocks remote; or still more distant tone
ellauri389.html on line 153: joka huutaa tunnin ja käskee soittaa kelloa. The watch relieved; or one deep voice alone,
ellauri389.html on line 155: viiva jonka piirtää hyrskyt rantaviivalle, All is black shadow, but the lucid line
ellauri389.html on line 157: Kuin vaeltavat virvatulet, jotka maalla Or where afar, the ship-lights faintly shine
ellauri389.html on line 166: Hyvän juoksun juossut (no, kävellyt) Sari Essayah kieltää vertaamasta Ukrainan tilannetta Israelin selkkauxeen, ne ovat aivan eri asioita. Niiden maininta edes samana päivänä olisi whataboutismia. Sinänsä hullua että Jeesus, tuo superlunastaja, ainoana ei suositellut tollasta pahan maxamista toisella pahalla, että two bads sum up to one good. Sen isän mielestä kosto oli aivan paikallaan. It's payback time, silmä silmästä ja hammas hampaasta, et tässä tarjoilla mitään toista poskea. Armo käy oikeudesta vasta kun poika on naulattuna ristillä. IOU on kuitattu kun sen takuumies on kivuliaasti tapettu.
ellauri389.html on line 170: BUT: This article has multiple issues. The neutrality of this article is disputed. It is a blatant case of whataboutism. How many were killed by the British Empire? While the precise number of deaths is sensitive to the assumptions we make about baseline mortality, it is estimated that somewhere in the vicinity of 100 million people died prematurely at the height of British colonialism. This is among the largest policy-induced mortality crises in human history.
ellauri389.html on line 173: Whataboutism eli entäily (kuten "entä...?" - jonkun tampion tarjoama "mutkuttelu" on vastineena aivan perseestä) on halventava strategia, jonka mukaan syytteeseen vastataan vastasyytöksellä alkuperäisen syytöksen torjumisen sijaan. Loogisesta ja argumentatiivisesta näkökulmasta whataboutismia pidetään tu -quoque- mallin muunnelmana (latinaksi 'sinä myös', termi vastasyytökselle), joka on ad-hominem-argumentin alatyyppi.
ellauri389.html on line 175: Viestinnän tarkoituksena on usein kääntää huomio pois aiheen sisällöstä (punainen silakka). Tavoitteena voi olla myös kritiikin oikeutuksen ja kriitikon legitiimiyden, rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden kyseenalaistaminen, mikä voi saada kritiikin halveksuvan luonteen, joka voi olla perusteltua tai ei. Argumentin kohteena ovat kaksoisstandardit ja tekopyhyys , mutta sitä voidaan käyttää myös vastapuolen näkemysten tai käyttäytymisen suhteuttamiseksi. Julia Ioffe called whataboutism a "sacred Russian tactic", and compared it to accusing the pot of calling the kettle black. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
ellauri389.html on line 177: Whataboutismi voi tarjota tarvittavan kontekstin sen selvittämiseen, onko tietty kritiikki asiaankuuluva, reilu tai oikeudenmukainen, ja käyttäytyminen, joka saattaa olla kansainvälisten standardien mukaan hiukka epätäydellistä, voi olla sopivaa tietyllä geopoliittisella alueella.
ellauri389.html on line 179: Sanakirjailija Ben Zimmerin mukaan termi syntyi Pohjois-Irlannissa 1970-luvulla. Zimmer lainaa historian opettajan Sean O'Conaillin vuoden 1974 kirjettä, joka julkaistiin The Irish Timesissa ja jossa hän valitti "Whatabouteista", ihmisistä, jotka puolustivat IRA:ta osoittamalla brittivihollisensa väitettyjä väärinkäytöksiä. Onkohan Ben Zimmer juutalainen? Zimmer's research on word origins was frequently cited by William Safire's "On Language" column for The New York Times Magazine. Sen isä Dick Zimmer oli senaattori. Toinen Dick Zimmer oli nazikenraali. Se ei ainakaan lie ollut juutalainen.
ellauri389.html on line 181: "Entä verinen sunnuntai, internointi, kidutus, pakkoruokinta, armeijan pelottelu?". Jokaiseen lopetuskutsuun vastataan samalla tavalla: "Entä Limerickin sopimus; englantilais-irlantilainen sopimus vuodelta 1921; Lenadoon?". Myöskään kirkko ei ole immuuni: "Katolinen kirkko ei ole koskaan tukenut kansallista asiaa. Entä paavin sanktio normannien hyökkäykselle; Moriartyn tuomitseminen fenialaisille; Parnell?" Eihän ne nyt olleet väärinkäytöxiä vaan geopoliittisesti
ellauri389.html on line 184: Vuonna 1978 australialainen toimittaja Michael Bernard kirjoitti kolumnin The Age -lehteen, jossa hän käytti termiä whataboutism Neuvostoliiton taktiikkaan torjua kaikenlaista sen ihmisoikeusloukkauksia koskevaa kritiikkiä luettelemalla länkkäreiden vastaavia. "Ja te lynkkaatte neekereitä" (Neuvostoliiton tunnuslause).
ellauri389.html on line 186: Zimmer kiittää brittiläistä toimittajaa Edward Lucasia siitä, että hän aloitti säännöllisen yleisen käytön sanalle whataboutism putinismista sen ilmestymisen jälkeen blogikirjoituksessa 29. lokakuuta 2007, raportoimalla osana Venäjää koskevaa päiväkirjaa, joka painettiin uudelleen kun Stalin-viittauxet oli vaihdettu Putinixi. The Economistin 2. marraskuuta ilmestyvässä numerossa. 31. tammikuuta 2008 The Economist julkaisi toisen Lucasin artikkelin nimeltä "Whataboutism". Edward Lucas's 2008 Economist article states that "Soviet propagandists during the cold war were trained in a tactic that their western interlocutors nicknamed 'whataboutism'. Writing for Bloomberg News, Leonid Bershidsky called whataboutism a "Russian tradition", while The New Yorker described the technique as "a strategy of false moral equivalences". Myöhemmin Lucas syytti Trumpia whataboutismista, niin että hän "kuulostaa kauheasti Putinilta". Kun juontaja Oh Really kutsui Putinia "tappajaksi", Trump vastasi sanomalla, että myös Yhdysvaltain hallitus syyllistyi ihmisten tappamiseen. Hän vastasi: "Tappajia on paljon. Meillä on paljon tappajia. Mitä luulette - maamme on niin viaton?" Selvää entäilyä!
ellauri389.html on line 188: Ivan Tsvetkov, Pietarin kansainvälisten suhteiden apulaisprofessori, kiittää Lucasia termin moderneista käyttötavoista. Sekä Trumpia siitä että hän vapautti historioizijat kulttuurisesta käänteestä, joka taantumuxellisesti peukutti ylärakenteen avainmerkitystä historian selityxessä. Merkitystä peliin eikä pelkkää vasaraa ja sirppiä. Idealismia siis ruskeassa käärössä toisella lähettäjänimellä.
ellauri389.html on line 190: In 2006, Putin replied to George W. Bush's criticism of Russia's human rights record by stating that he "did not want to head a democracy like Iraq's," referencing the US intervention in Iraq. For example, writing for Slate in 2014, Joshua Keating noted the use of "whataboutism" in a statement on Russia's 2014 annexation of Crimea, where Putin, completely irrelevantly, "listed a litany of complaints about Western interventions, including the previous two Crimean wars 1853-56 and 1918-21."
ellauri389.html on line 192: Synonyyminen kiinankielinen metafora on "haiseva pöppiäinen" -argumentti" ( perinteinen kiina :臭蟲論; yksinkertaistettu kiina :臭虫论; pinyin : Chòuchónglùn ), jonka Lu Xun , modernin kiinalaisen kirjallisuuden johtava hahmo, loi vuonna 1933 kuvaamaan kollegoiden yleistä taipumusta syyttää eurooppalaisia ​​"yhtä huonoista asioista" aina, kun ulkomaalaiset karvaiset paholaiset kommentoivat Kiinan sisäisiä ongelmia.
ellauri389.html on line 194: Azerbaidžania kannattavat Internet-peikot käyttivät whataboutismia vetääkseen huomion pois maata koskevasta kritiikistä. Samoin Turkin hallitus osallistui whataboutismiin julkaisemalla virallisen asiakirjan, jossa luetellaan muiden Turkkia kritisoineiden hallitusten kritiikkiä.
ellauri389.html on line 201: Trumpin entätaktiikan izemurhakäyttö oli järkyttävää amerikkalaisille jotka kommentoivat: "Yksikään muu amerikkalainen poliitikko elävässä muistissa ei ole esittänyt ajatusta, että koko maailma, *mukaan lukien Yhdysvallat*, olisi mätä."
ellauri389.html on line 204: Äiti Jones kutsui taktiikkaa "perinteiseksi venäläiseksi propagandastrategiaksi" ja huomautti: "Whataboutismi on tehnyt paluun ja kehittynyt presidentti Vladimir Putinin Venäjällä."
ellauri389.html on line 205: Äiti Jones -lehteä on koko levikkinsä ajan kritisoitu henkilökunnan toimituksellisesta asemasta, harjoittelijoiden hyväksikäytöstä, kodittomia koskevien tietojen väärin tulkinnasta ja epäjohdonmukaisiksi pidettyjen arvojen edistämisestä lehden irkkuesikuvan Mother Jonesin kanssa. What about that!
ellauri389.html on line 207: Käytäntöä leimata whataboutismi tyypillisesti venäläiseksi tai neuvostoliittolaiseksi moititaan joskus russofobisexi. As early as 1985, Ronald Reagan had introduced the construct of "false ethical balance" to denounce any attempt at comparison between the US and other countries.
ellauri389.html on line 209: Jeane Kirkpatrick näki esseessään The Myth of Moral Equivalence (1986) Neuvostoliiton whataboutismin yrityksenä käyttää moraalista päättelyä esitelläkseen itsensä legitiiminä supervaltana, joka on tasavertainen Yhdysvaltojen kanssa. Vertailu oli periaatteessa mahdotonta hyväksyä, koska oli vain yksi legitiimi suurvalta, USA, ja se ei puolustanut valtaetuja vaan arvoja. BUAAAAAHAHA stop you are killing me!
ellauri389.html on line 211: Lasswellin mukaan jokainen maa yrittää tyrkyttää tulkintakehystään muille, jopa vallankumouksen ja sodan keinoin. Kirkpatrickille nämä eri valtioiden tulkintakehykset eivät kuitenkaan ole samanarvoisia.
ellauri389.html on line 214: Ruåzalainen vässykkä Christensen näkee jopa hyödyllisyyttä argumentin käytössä: "Niin sanotut 'mitäboutistit' kyseenalaistavat sen, mitä ei ole aiemmin kyseenalaistettu, ja tuovat esiin ristiriitoja, kaksoisstandardeja ja tekopyhyyttä. Tämä ei ole naiivia oikeuttamista tai järkeistämistä, se on haaste ajatella kriittisesti (joskus tuskallista) totuutta asemastamme maailmassa." Turpa kiinni Christian sä et tajua nyt mitään.
ellauri389.html on line 218: Vasemmistolaiset akateemikot Kristen Ghodsee ja Scott Sehänon väittävät, että kapitalismin uhrien mahdollisen olemassaolon mainitseminen yleisessä keskustelussa hylätään usein "mitäboutismina", jota he kuvailevat "termiksi, joka viittaa siihen, että vain kommunistien tekemät julmuudet ansaitsevat huomiota".
ellauri389.html on line 221: Tutkijat Ivan Franceschini ja Nicholas Loubere panivat merkille maailmanlaajuiset yhtäläisyydet: islamofobian Kiinan Xinjiangin internointileireillä, kalifaatin höykytyxen Syyriassa, Yhdysvaltain "terrorismin vastaisen sodan" ja muslimimaahanmuuttajien vainon kaikkialla lännessä. Yritysten ja muiden kansainvälisten toimijoiden vaikutus väärinkäytöksiin on tulossa yhä hämärämmäksi. Franceschini ja Loubere päättelevät: tarvitsemme whataboutismia rakentaaksemme kansainvälistä solidaarisuutta ja lopettaaksemme unissakävelemisen kohti kuilua."
ellauri389.html on line 223: Jeesuksen lausunto: "Syytön heittäköön ensimmäisen kiven" (Joh. 8:7), samanlainen vertaus malasta silmässä (Matt. 7:3) ja siihen perustuvat sananlaskut, kuten "Se, joka istuu lasitalossa ei saa heitellä kiviä" ovat selvää whataboutismia.
ellauri389.html on line 225: Paizi Nigel Warburtonin mielestä niitä ei voi lainkaan verrata. Hän näkee eron siinä, että Raamatun ja Sananlaskujen näkökulma on erilainen kuin politiikan. Jeesuksella (kuten USAlla) on oikeus muistuttaa syntistä hänen omasta syyllisyydestään, koska hänellä itsellään ei ole syyllisyyttä, hän on hyvän puolella. Vaikka väärintekijä voi joskus olla oikeassa osoittamalla todellisen puutteen, tämä ei muuta eroa periaatteessa.
ellauri389.html on line 227: Nigel Warburton ( / ˈ w ɔːr b ər t ən / ; syntynyt 1962) on mitätön brittiläinen ex-lehtori. Hänet tunnetaan parhaiten filosofian popularisoijana, koska hän on kirjoittanut useita kirjoja genrestä, mutta hän on kirjoittanut myös akateemisia teoksia estetiikan ja soveltavan etiikan alalta. Eski Saarisluokan soveltava filosofi ja motivational speaker. Warburton suoritti BA-tutkinnon Bristolin yliopistosta ja tohtorin tutkinnon Darwin Collegesta Cambridgessa ja oli luennoitsijana Nottinghamin yliopistossa ennen kuin hän siirtyi avoimen yliopiston filosofian laitokselle vuonna 1994. Toukokuussa 2013 hän erosi työstään lehtorin virasta avoimessa yliopistossa, sai potkut takuulla. Hän on kirjoittanut useita hyvinkin talousliberalismiin johdattelevia filosofiakirjoja, mukaan lukien bestsellerit Philosophy: The Basics (4. painos), Philosophy: The Classics (4. painos) ja Thinking from A to Z (3. painos). Hän ylläpitää filosofiaverkkoblogia Virtual Philosopher ja yhdessä David Edmondsin kanssa tekee säännöllisesti podcast-haastatteluja huippufilosofien kanssa useista eri aiheista Philosophy Bitesissa. Hän myös lähettää podcasteja kirjastaan ​​Philosophy: The Classics. Hän on kirjoittanut Guardian - sanomalehteen. Vauzi vau!
ellauri389.html on line 229: But when we meet in a loud London pub in 2013, he tells me he’s just resigned from his temporary post at the Open University. This is a shock. Philosophers don’t resign. There’s frustration in his voice, but also a certain edgy excitement. What’s going on?
ellauri389.html on line 231: “It’s complicated,” he says. “On the positive side, this is a wonderful time to explore new ways of communicating with a global audience free from the constraints and obligations of academic life. I’ve seen plenty of philosophy lecturers get increasingly bitter about higher education, and I don’t want to end up like them.
ellauri389.html on line 235: “But I feel weighed down by the short sightedness, the petty bureaucracy, and the often pointless activities that are creeping into higher education. These things eat time and, more importantly, sap energy. Meanwhile the sand sifts through the hourglass. At the Open University I’d always hoped that we’d be able to offer a named undergraduate degree in philosophy, but actually the subject has, if anything, become marginalised, with fewer courses available than when I joined nineteen years ago, and with much higher fees. This at a time when philosophy is becoming increasingly popular. There had also been suggestions that I might be able to take on an official role promoting the public understanding of philosophy, but that didn’t materialise either.
ellauri389.html on line 237: “The easy option would have been to sit it out and keep taking the salary, but I respond better to interesting challenges than pay cheques. I knew I’d made the right decision when I felt exhilarated rather than scared after handing in my notice, and already I’ve had numerous offers of paid work of one kind or another, including some interesting journalism and plenty of invitations to speak in schools. Interview me again in ten years to see if I was crazy.” The ten years are gone, where's the interview?
ellauri389.html on line 239: Crazy or not, it’s a worrying sign for philosophy in the academy. Someone who’s very good at conveying complex philosophical ideas in plain English– a good teacher, in other words – has come to the conclusion that a university is not the best place for him to be. An applied philosopher is not like a real one: Barring ordinary language philosophers, if you ask them direct questions in ordinary language they can’t answer without jargon and mystification. When faced with the need to explain what they’re doing and why it should be of interest to anyone at all outside of that culture, they look like flounders, both eyes on the same side of the skull. Not the best ones, like Quentin Skinner, Philip Pettit, and Peter Singer, who are all praised for their minds and their humanity, as well as the ability to think out of the fly and express themselves lucidly. No Perer Rabbit ainaskin on sertifioitu paska, varmaan siis noi 2 muutakin n.h ja Nigel ize.
ellauri389.html on line 244: Philip Noel Pettit AC (s. 1945) on irlantilainen filosofi ja poliittinen teoreetikko . Hän on Laurance S. Rockefeller - yliopiston politiikan ja inhimillisten arvojen professori Princetonin yliopistossa ja myös arvostettu filosofian yliopistoprofessori Australian kansallisessa yliopistossa. Pahalta kuulostaa, Philip Piskuila! Mitäs hän on mieltä tärkeistä kymysyxistä?
ellauri389.html on line 246: Nojuu ensinnäkin hän on republikaani, pitkä miinus heti avauxessa. Hänen mielestään tämä riittääkin ratkaisuxi loppuihinkin ongelmiin. Hänen mielenfilosofiassa puolustamansa näkemykset synnyttävät hänen tarjoamiaan ratkaisuja vapaan tahdon luonteeseen liittyviin metafysiikan ongelmiin ja yhteiskuntatieteiden filosofian ongelmiin, ja nämä puolestaan ​​synnyttävät hänen tarjoamiaan ratkaisuja moraalifilosofian ja poliittisen filosofian ongelmiin. Eli samaa taantumusta kehiin oikein leveällä pensselillä. Lue lisää: Dimova-Cockson, Maria (2012), "Republikanismi, vapauden filosofia ja idealismin historia: Philip Pettitin haastattelu." [kuollut linkki]
ellauri389.html on line 248: Eli mitkä ovat republikanismin 3 pilaria? The Three Legged Stool of the Republican Party", tunnetaan myös nimellä "The Gipper's Stool" eli "Reagan’s Stool" on seuraava. Republikaanipuolueen valtapohja juontaa juurensa "jakkarassa" olevista kolmesta jalasta (ryhmästä), jotka ovat kristillinen oikeisto,  sosiaalikonservatiivit, finanssikonservatiivit ja ulkomaiset interventiot. Neljähän tuosta taisi tulla, mutta same difference. Tämä koalitio syntyi yhdessä uuden oikeiston nousun ja Ronald Reaganin valinnan kanssa. Oligarkia, plutokratia ja law and order, tiivistettynä.
ellauri389.html on line 250: Positiivinen ja negatiivinen vapaus ovat Isaiah Berlinin esseessään Vapauden kaksi käsitettä (Two Concepts of Liberty, 1958) erittelemät yleiset vapauden määritelmät, joskin termit esiintyvät jo John Stuart Millillä. Klassinen yksinkertaistus positiivisen ja negatiivisen vapauden erosta on, että positiivisella vapaudella tarkoitetaan vapautta johonkin ja negatiivisella vapaudella vapautta jostakin.
ellauri389.html on line 251: Quentinin miälestä pelkkä tietoisuus siitä, että joku voi puuttua henkilön elämään, saattaa hänet orjuuden tilaan. Oikeistolainen vapaus on tollasta negatiivista, et ei tarvi tehdä mitä ei tahdo, esim maxaa veroja. Sit varmaan vasemmistolaisuus on tota positiivista eli kapassiteettia, et voi tehdä mitä haluaa.
ellauri389.html on line 253: Vapauden käsite on Quentin Patrickin korjaan Skinnerin tutkimusteema, jossa yhdistyvät useat hänen mielenkiintonsa kohteista: renessanssi, erityisesti Machiavelli, sekä Hobbes ja republikanistinen "ajattelu". Filosofinen keskustelu, johon Skinner vapaus-artikkeleillaan osallistuu, on Isaiah Berlinin ”Two Concepts of Liberty” -esseestä liikkeelle lähtenyt ajatustenvaihto.
ellauri389.html on line 256: Isaiah Berlin (Jesaja Berlins; 6. kesäkuuta 1909 Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 5. marraskuuta 1997 Oxford, Englanti) oli latvialaissyntyinen brittiläinen filosofi ja aatehistorioitsija. Häntä pidetään 1900-luvun merkittävimpiin kuuluvana aatehistorioitsijoita. Arvaa oliko hän esinahaton? Kyl-lä! Isaiah Berlin syntyi Riiassa vuonna 1909 keskiluokkaiseen chabad-lubavitch juutalaiseen perheeseen. Isaiah oli liikemiesisän ja kotiäidin ainoa lapsi. Perhe muutti vuonna 1916 Pietariin. Kun bolševikit nousivat Venäjällä valtaan, juutalaiset Berlinit kokivat olonsa vaikeaksi. Perhe sai vuonna 1920 latvialaisina luvan muuttaa takaisin Riikaan, mistä he muuttivat seuraavana vuonna Britanniaan.
ellauri389.html on line 258: net/onix/images/9780691156200.jpg?w=365&auto=format" />
ellauri389.html on line 261: Berlin was as anti-Communist as only a Russian who witnessed the Russian revolution and its bloody aftermath could have been.
ellauri389.html on line 269: As a kid I wanted to be a biologist. I was intrigued by philosophy, but I thought I would never have been able to do it at university because of parental pressure to do something more useful, and also a complete ignorance in my schools about what philosophy was. I say ‘schools’ because I went to a public school for three years, and then my dad, who was an alcoholic, gambled away the money for my education that my mother had inherited, so then I went to a state school. As a result, I specialized in ethics. My wife once described me as a vicar who’d lost his pulpit.
ellauri389.html on line 271: “I spent most of my time at school playing rugby. I ended up going to Bristol University to do psychology, and I took philosophy and sociology as subsidiary subjects in the first year. I got disillusioned with psychology, dropped out, was a car park attendant for six months, tried to start a new course in English, but I wouldn’t have got a grant, so I carried on into my second year with philosophy, thinking I would become a journalist. Probably because I did so much student journalism I could write well enough that I conned them into a first class degree in philosophy, which meant I could go to Cambridge to do a PhD – there were proper grants in those days. I tried to get a job in publishing in my first year there but didn’t get that, so it’s only philosophy in want of anything better really."
ellauri389.html on line 273: Philosophers could be contributing to something that’s incredibly important. Gay marriage is just one example of many. I don’t think philosophers responded particularly well to 9/11 either. As of free speech, I’m much more sympathetic to the American system actually. Of course I draw the line at incitement to violence, to certain sorts of pornography, plagiarism, false advertising, the disclosure of official secrets – these are the areas where I would shut the buggers up.”
ellauri389.html on line 275: Mutkuttelu-sanan kekkaaja Redditissä oli joku Pauliakin nuorempi lipilaari "Ahto" Apajalahti, kenties viime vuosisadan jouniapajalahtitukkaisen kokoomuspapin pojanpoika, omituinen talousliberaalikuikelo jonka poliitikonura tyssähti väärään puoluevalintaan (piraattipuolue).
ellauri389.html on line 279:

Viimeinen mohikaani

ne">Tappojuttuja

Nuori kiiliäinen