ellauri019.html on line 348: An, Enlil, Enki ja Ninhurshaja ovat tehneet päätöxen sen kohtalosta, kumota Sumerin esivallat, lukita päällystön kotiarestiin, tuhota talon ja pihaton, tasata lampolan; karja ei seiso enää navetassa, lampaat ei lisäänny karsinassa, ojissa on suolavettä, viljapelloilla kasvaa savikkaa, alavilla mailla on hallan vaara.
ellauri046.html on line 158: Kylämiljöössä kaikki tuntee toisensa. Siellä ei tarvize egoa, koska on yhteistunto. Jokaisella on paikkansa, jonka kaikki tuntevat. Kirkossa on superego ja navetassa se. Niinkuin Anna-sarjassa. Uskonto rulettaa.
ellauri049.html on line 981: Kylämiljöössä kaikki tuntee toisensa. Siellä ei tarvize minuutta, koska on omatunto. Jokaisella on paikkansa, jonka kaikki tuntevat ja osoittavat sille. Niinkuin Anna-sarjassa. Kirkossa on superego, ego on oma suku ja navetassa "se". Uskonto on voimissaan. Vanhoja kunnioitetaan ja lapsia piiskataan, orjia potkiskellaan päähän.
xxx/ellauri177.html on line 152: No juu! Abbe Mouret muisti yhtäkkiä. Kuume, josta hän kärsi nyt, oli saavuttanut hänet Désiréen navetassa, vastapäätä vielä munivia kuumia kanoja ja kaneja, jotka repivät hiuksia mahastaan. Sitten hengityksen tunne hänen niskassaan oli niin selvä, että hän kääntyi vihdoin katsomaan, kuka häntä näin kaulasta otti. Ja hän muisti Albinen hyppäävän ulos Paradousta oven paiskattaessa lumotun puutarhan ilmettä; hän muisti hänen laukkaavan pitkin loputonta seinää, seuraten avoautoa sen juoksemassa, heittäen koivunlehtiä tuuleen kuin monta suudelmaa; hän muisti vieläkin hänet hämärässä nauramassa veli Archangiaksen kirosanoille, hänen hameensa laskeutuivat tielle, kuin pieni pölysavu, jonka iltailma kääritteli. Hän oli kuusitoista; hän oli outo, hänen melko pitkät kasvonsa haisi raikkaalta ilmalta, ruoholta, maalta. Ja hänellä oli niin tarkka muisti hänestä, että hän näki naarmun yhdessä hänen notkeista ranteistaan, vaaleanpunaisen valkoisessa ihossa. Miksi hän nauroi niin katsoessaan häntä sinisillä silmillään? Hän oli liimaantunut kiinni tämän nauruun, kuin ääniaaltoon, joka kaikui kaikkialla hänen lihaansa vasten; hän hengitti sitä sisään, hän kuuli sen värähtelevän sisällään. Kyllä, kaikki hänen tuskansa tuli siitä naurusta, jonka hän oli juonut. Sanalla sanoen, Sergeä panetti!
xxx/ellauri295.html on line 168: Kolosseumin leijona söi suihinsa St. Ignatiuxen, mutta vasta Paavalin poistuttua areenalta. (P. Tahvanaisen kivityxestä oli hieno havainnetaulu Aulangon varaosanavetassa. Seija ei sallinut sen lunastusta.) Ei se ehtinyt nähdä Tituxen riemukaartakaan, joka pystytettiin Jerusalemin säkityxen muistoxi. Säkeissä tuotiin Roomaan liitonarkin sälät, mm näkyvoileipäpöytä.
5