ellauri003.html on line 573: mun eessäin, nautintohon autuaaseen

ellauri012.html on line 282: Joo, Abelard, mä vetoon suhun näiden kahleiden nimessä, helpota niiden painoa, ja tee ne mulle niin helpoiksi kuin voi. Opeta vaikka taivaallisen rakkauden säännöt; koska sä olet hylännyt mut, oisin iloinen, jos edes taivas naisi mut. Mun sydän pitäis nyt rouvan tittelistä ja hylkii muita; kerro miten tätä taivaallista rakkautta ravitaan, miten se toimii ja puhdistaa. Kun meidät heitettiin maailman valtamereen, me ei kuunneltu muuta kuin sun värssyjä, jotka julisti kaikkialla meidän iloja ja nautintoja. Nyt kun me ollaan armon satamassa, eikö sopisi että sä saarnaisit mulle tästä uudesta onnesta, ja opettaisit mulle kaiken, mikä voisi lisätä tai parantaa sitä? Näytä mulle samaa miellyttävää naamaa mun nykyisessä olotilassa kuin kun oltiin maailmassa. Ei vähennetä kiihkoa, mutta vaihdetaan sen kohdetta; jätetään laulelut ja veisataan virsiä; nostetan katseet pois sieltä yhdestä paikasta ylös jumalan luo, eikä hekumoida muusta kuin sen kunniasta!
ellauri012.html on line 301: Kyl rakkaus on sitten vittumainen homma! Ja kylläpä hyve on on arvokasta ihan omaa rauhaa ajatellen! Muista meidän intohimon hurjastelut, arvaa mun kauhistus; laske mukaan sun omat huoles, meidän ongelmat; heitä vaikka nää kaikki pois debetin puolelta ja ota krediittinä huomioon vaan rakkauden hellyys ja nautinto. Miten vähän siitä tulee! Ja kuitenkin me kaivataan noita varjomaisia alkuajan nautintoja niin sikana, ettei voida olla kirjoittamatta toisillemme, vaikka ollaan puettuna tuhkaan ja säkkikankaaseen. Me oltais hurjasti onnellisempia jos nöyristely ja kyynelehdintä takais pelastuksen. Nautinnonrakkautta ei saa juuritetuksi sielusta muuten kuin pinnistelemällä ihan raivona; sillä on niin kova puolustusasianajaja sydämessä, että meidän on vaikee siitä itseämme tuomita. Miten mä voin kauhistella syntejäni jos niiden kohde on mulle aina reilu? Miten mä voin erottaa rakastamastani henkilöstä vihattavan rakkauden? Riittääkö itkemäni kyynelet saamaan mut sitä vihaamaan? En tiedä miten mutta rakastetun itkeminen on aina jotenkin myös ihanaa. On vaikea erottaa surustamme katumuksen ja kaipuun osuuksia. Rikkeen ja rikoksen kohteen muistot on liian lähellä toisiaan. Ja rakkaus jumalaan ei tee tyhjäksi rakkautta sen luomaan.
ellauri012.html on line 303: Mut mitä lieventäviä näkökohtia löytyiskään sussa jos rikos oisi anteeksiannettava? Kannattamaton kunnia, vaivalloinen rikkaus ei mua koskaan oisi houkuttanut; mutta noi sulot, toi kauneus, toi ilme, jonka näen silmissäni vielä nyt, ne aiheutti mun lankeemuksen. Sun kasvot oli mun syyllisyyden syy; sun silmät, sun puhe lävisti mun sydämen; ja vaikka mun kunnianhimo ja omatunto koitti panna vastaan, rakkaus kohta voitti. Jumala hylkäs mut mua rangaistakseen. Sä et ole enää maailmassa, sä sanoit sen irti: mä oon munkki olosuhteiden pakosta; eikö meidän pitäisi ottaa lusikka nyt kauniiseen käteen? Koitatko sä tuhota mun hartauden näin alkumetreillä? Pitäiskö mun jättää apottikunta jonka just vasta aloitin? Hylätä valat? Mä tein ne jumalan katsoessa päältä; minne mä pakenen sen vihaa jos mä rikon ne? Anna mun hakea helpompaa oloa työhommista, vaik se onkin vaikeaa. Multa kuluu kokonaisia päiviä ja öitä täällä luostarissa ilman silmän täyttä. Mun rakkaus palaa vaan kuumemmin keskellä näitä huolettomia hessuja, ja mun sydäntä pistää sun surut ja mun omat. Vitsi mä menetin paljon ajatellen sun uskollisuutta! Mitä nautintoja jäikin kokematta! Mun ei pitäs tunnustaa tätä heikkoutta sulle; tiedän että teen siinä virheen. Jos mä voisin olla lujempi, saattaisin suututtaa sut muhun ja sun vihastus vois saada aikaan sen mihin sun tahdonvoima ei näytä riittävän. Mä julkaisin mun heikkouteni maailmalle rakkauslauluissa ja värssyissä, eikö tän rakennuksen pimeät sellit vois peittää saman heikkouden ees vähän? Mut ei! Mä oon yhä sama! Tai jos vältänkin mä pahimman, en pysty hyvään. Velvollisuudentunto, järki ja säädyllisyys, jotka joskus on merkinneet mulle jotakin, on täällä hyödyttömiä. Kaikkien näiden äänten keskellä jotka käskee mun tehdä mitä pitää, mä kuulen ja tottelen vaan salaisen ja epätoivoisen tunteen ääntä. Nauttimatta yhtään hyveestä, välittämättä tilastani ja keskittymättä lukuihin, mä olen mielikuvituksessani koko ajan just siellä missä mun ei pitäis olla, enkä pysty oikaisemaan itseäni. Koko ajan panttaa vastakkain taipumus ja pakko. Olen sekopäinen rakastaja, meluan hiljaisuuden keskellä, olen levoton täällä rauhan sydämessä. Tää on niin vitun noloa!
ellauri012.html on line 328: Älä mutustele liian ankarasti omaa tunne-elämää, vaan opi virheistä ja neuvo heikompia siskoja; sääli niitä omien vikojesi tähden. Ja jos luonto kerran kuussa kiusaa sua levottomilla ajatuksilla, pakene ristin juurelle ja pyydä sieltä apua, sieltäkin löytyy säännöllistä verenvuotoa aina uudelleen delppaavan jumaluuden jalkain välistä. Kun komennat uskonjärjestöä, älä nöyristele, saathan käskeä kunigattaria, käske myös omaa persettä. Punastu pienimmästäkin haksahduksesta. Muista että alttarin juurellakin uhrataan makuulla oleville hengille, ja kaikkein mieluisin suitsuke on niille nunnan nännit. Jos olet oppinut maailmalla rakastelemaan, säästä se nyt jesselle. Kadu kaikkia maallisia nautintoja. Joo joo, syytä kaikesta vaan mua, jos tuntuu siltä, mähän ne sulta ryöväsinkin.
ellauri012.html on line 363: Olisin tosi iloinen jos voisin pestä kyynelillä tyhjäksi noiden nautintojen muiston, jota ajattelen vieläkin niin mielellään. Ainakin yritän kovasti pinnistäen sammuttaa sydämestäni ne halut jotka mun heikko luonne synnyttää, ja koitan harjoittaa itseäni kidutuksilla jota sä oot kokenut sun vihollisilta. Koitan tällä lailla tyydyttää sua ainakin, vaikken pysty lepyttämään kiukkuista jumalaa. Näyttääkseni sulle miten huonoon kuntoon mä oon mennyt, ja miten pitkällä mä oon näissä katumusharjoituksissa, mä uskallan jopa syyttää taivasta siitä että se sotki sut näihin ansanaruihin. Ei kai tästä voi jumalakaan suuttua, kun en pyydä itselleni armoa.
ellauri012.html on line 365: Rikoksen sovitukseen ei riitä kärsiä määrätty rangaistus; kärsiminen ei auta jos sydämeen jää halu entiselleen. On helppo asia tunnustaa heikkous, ja antaa siitä itselle vähän rapsuja, mutta täytyy olla täydellinen itsehallinta jotta voisi sammuttaa nautintojen muiston, jonka tapa on tartuttanut aivoihin. Nähdään aika usein että jotkut tunnustaa omat vikansa, mut vähät niistä ottaa vahinkoa, suorastaan mielissään vaan kertoilevat niistä. Sydämellisesti katua pitäisi tekoa suusanallisen myönnytyksen lisäksi, mut tää toteutuu vaan harvoin. Mä joka olen kokenut niin monta hyvää hetkeä sun kanssa, tunnen vastoin tahtoani etten voikaan niitä katua, enkä välttyä muistoissani nauttimasta niistä taas. Ponnistan vaikka kuinka kovasti, tai käännyn sitten mille kyljelle, ihana ajatus vaan seuraa, ja jokainen tarvekalu tuo mun mieleen mitä mun pitäisi unohtaa. Hiljaisessa yössä kun mun tulis ottaa palloon unta, joka lievittää suurimmatkin huolet, en voi välttää näitä unelmia. Uneksin että olen taas mun rakkaan Abelardin kaa. Mä näen sen, puhun sille ja kuulen sen vastaavan. Toisiimme ihastuneina me unhdetaan kirjat ja ruvetaan taas hommimaan. Joskus mä olen tappelevinani sun vihollisten kaa; mä vastustan niiden raivoa, mä huudan säälittävästi, ja sit mä herään kyyneliin. Jopa kirkkoon alttarille mä vien meidän rakkauden muiston, ja sen sijaan että valittaisin joutuneeni nautintojen uhriksi, mä huokaan ja kaipaan niitä takaisin.
ellauri012.html on line 369: Näiden taistelujen keskellä koitan edes piilottaa heikkouteni niiltä jotka sä olet antanut mun hoitoon. Kaikki mun alaiset ihailee mun hyvettä, mut jos niiden silmät vois tunkeutua mun sydämeen, mitä ne näkiskään siellä? Mun tunteet siellä kapinoi; mä käsken muita mutten pysty käskee itseäni. Mulla on valepuku, ja tää valehyve on tosi pahe. Miehet pitää mua kiitettävänä, mut mä olen syyllinen jahven silmissä; niiltä ei mikään pysy piilossa, ja se näkee suonikiekuroiden läpi suoraan sydämeen. Mä en välty paljastukselta. Ja kuitenkin on kova homma pitää yllä edes tää hyveen näköiskuva, joten kait tääkin teeskentely jotain hyvittää. En aiheuta skandaalia maailmalle, joka on herkkä ottamaan huonoja vaikutteita; en heiluta hyveen venettä noille jotka on mun käskyläisiä. Sydän täynnä rakkauta yhteen mieheen opetan niitä rakastamaaan yhtä jumalaa. Maisten nautintojen hurmaamana koitan näyttää niille että ne on kaikki turhuutta ja petosta. Mulla on just tarpeeksi voimaa kätkeä niiltä mun kaipaus, sitä kai on pidettävä armon työnä. Jos se ei saa mun aikomuksia hyviksi, se ainakin estää mua jauhautumasta jyviksi.
ellauri012.html on line 383: Kun mä kerron mikä kilpailija on tempaissut mun sydämen pois sulta, kiität mun mielenmuutosta, ja pyydät tätä kilpailija liimaamaan sen kii. Tästä sä jo arvaat että jumalahan se on joka vie nyt sulta Heloisen. Jep, mun rakas Abelard, nyt se antaa mulle sen mielentyyneyden jonka meidän kurjuuden kirkas muisto ennen esti. Just taivas joo! mikä muu kilpailija vois ottaa sulta mut? Voisitko kuvitella, että joku vaan, joku ihminen voisi kumittaa sut mun sisältä? Voisitko kuvitella mun vaihtavan jumalisen ja sivistyneen Abelardin kehenkään alempaan kuin jumalaan? Ei, must tuntuu et sä olet arvioinut mut oikein tässä kohtaa. Varmaan sä haluut tietää millä keinoin jumala sai aikaan näin suuren muutoksen? Kerron sulle, että saisit ihmetellä sallimuksen salaisia kiemuroita. Muutama päivä sen jälkeen kun sun vika kirje tuli mä sairastuin vakavasti (Joopa joo, aina tää sama deus ex machina näissä muinaisjutuissa); lääkärit jo luovutti mut kuolemalle. Silloin mun tunne, joka aina ennen oli tuntunut musta viattomalta, alkoi näyttää pahalta. Muistista tulvahti kuin filmissä (joojoo, anakronismi, mutta siltä se varmaan just tuntui) kaikki mun elämän menneet teot, ja mun täytyy tunnustaa että ainoo tuska jonka tunsin oli tunnontuska meidän rakkaudesta. Kuolema jota olin siihen saakka katsonut vain etäältä, häälyi nyt mun edessä kuin syntisillä. Aloin pelätä jumalan kostoa nyt kun olin lähempänä sitä, ja mua kadutti etten mä ollut ottanut kunnolla käyttöön armolahjoja. Ne hellät kirjeet jotka sulle kirjoitin, rakkaat keskustelut joita kävin sun kanssa, kiusas mua nyt yhtä paljon kuin ne oli ennen viehättäny. Voi Heloise-repukka, mä sanoin, jos on rikos lähteä tolla lailla hehkuttamaan, ja jos tämän elämän jälkeen siitä seuraa varma rangaistus, mikset sä vastustanut kunnolla tollaisia kiusauksia? Ajattele mitä kidutuksia on sulle varalla, kauhistu sua venttaavia helevetin koneita, ja muista samalla nautintoja joita sun eksynyt sielu piti niin hitsin hienoina. Äh! eikö vähän harmita että kieriskelit niin falskeissa huveissa? Lyhyesti, Abelard, kuvittele katumusta jota tunsin, niin et ihmettele lehmänkäännöstä.
ellauri012.html on line 391: Ei hyvä herra, maan päällä ei ole muuta nautintoa kuin hyveen antama. Kaikkien maisten ilojen keskellä sydäntä pistää, se on rauhaton ja levoton kunnes se pysähtyy suhun. Miten paljon mä oonkaan kärsinyt, Abelard, niin kauan kun mä koitin pysytellä elossa luostarissa niillä eväillä jotka oli tuhonneet mut maailmassa? Vihasin seiniä jotka ympäröivät mua; tunnit tuntui pitkiltä kuin nälkävuodet. Kaduin tuhannesti että olin haudannut itseni tänne. Mut sen jälkeen kun armo avas mun silmät on kaikki muuttunut; yksinäisyys tuntuu kivalta, ja tän paikan rauha on vuotanut mun sydämeen. Tyytyväisenä että hoidan hommani tunnen iloa joka ylittää kaiken sen minkä rikkaus, komeus tai aistillisuus vois mulle tarjota. Mun tyyntymys on kyllä käynyt mulle kalliiksi, sillä se maksoi mun rakkauden; tein ihan väkisten tän uhrauksen joka tuntui ennen mahdottomalta. Mut jos mä oon vihdoinkin päässyt susta eroon, älä mustasukkaile; jumala jonka ois aina pitänyt omistaa mut on nyt mun sisässä sun sijasta. Ole tyytyväinen että voit vielä nussia mun mieltä, sitä sä et koskaan menetä; ja mä saan aina salaista mielihyvää kun ajattelen sua, ja must on hienoa totella säääntöjä jotka sä mulle teet.
ellauri012.html on line 430: Pysy kurssilla, Heloise, kolme sanaa vaan, luota jumalaan; sitten ei tule niin paljon kiusauksia: kun niitä tulee, niistä ne heti alussa - älä anna niiden pesiä sun sydämeen. Paranna tauti, sanoi ykskin antiikin heppu, kun se alkaa, sillä sit kun se on vauhdissa, lääkkeet ei enää tehoa. Kiusauksillakin on asteita, ne on alussa vaan ajatuksia, eikä vaikuta vaarallisilta; mielikuvitus ei haista vaaraa; nautinto kasvaa, me vatvotaan sitä asiaa, ja lopuksi annetaankin periksi.
ellauri018.html on line 1042: Keskiaikainen shariakäsikirja Umdat al-Salik kertoo Muhammedin antamista ohjeista orjuuden suhteen. Kirjan mukaan ”valloitetun maan naiset ja lapset ovat saalista ja orjia”. Kaikki kuuluu ensin imaamille, ja kun hän on ottanut oman viidenneksen osuutensa, loput annetaan niille sotilaille, jotka ovat osallistuneet sotaan. Jos isä ja äiti on otettu orjiksi, myös kaikki lapset ovat orjia, sillä orjuus periytyy. Orjat ja orjattaret ovat heidän isäntänsä omaisuutta ja hän voi kohdella heitä haluamallaan tavalla. Orjan tyytyväisyydellä ei ole väliä. Joka omistaa orjattaren voi käyttää häntä mielensä mukaan seksuaaliseen nautintoon. Orjattaren seksuaalinen tyydyttyminen ei ole tärkeää. Isäntä saa myös lainata orjatartaan toiselle miehelle seksuaalista kanssakäymistä varten ilman orjattaren suostumusta.
ellauri021.html on line 469: ja muu nautinto on sille kärsimys.
ellauri023.html on line 711: No jopa putkahti Aarnen aivoperseestä republikaaninen pökäle! "Esteettinen elämänlaatu" on yhtä turha kuin "esteettinen asenne", jota se ize moitiskelee alkuerissä. Ja mix just stoalaisuus? Mitä vikaa epikurolaisuudessa? Sen luulis olevan enemmän taidenautintojen asialla? Onx omien handujen käristäminen jotenkin esteettistä? Nousee pekonin käryä. Ehkä tää on uusi peukutus toisaalla mainitulle talonpoikaisestetiikalle. Käyttövarmalle Suomi konepistoolille ja Marsalkka Mannerheimin valkoiselle karvalakille. Joo niin just, jatkossa se hehkuttaa Sakari Pälsiä ja taitavasti salvettuja hirsinurkkia. Siistittyjä hirrenpäitä. Poistettuja kyrvänpäitä. Kyrvänpään poistobluesia. Joosuan esinahkakasoja. Ne oli kauniisti ladottuja.
ellauri024.html on line 604: Fixummat ja sosiaalisemmat elukat tajuaa dramaattista ironiaa: apinat, bordercolliet, varislinnut, mustekalatkin. Siis ne tietää että eri tyypit tilanteissa tietää siitä eri määrän asiaa. Tietävämmät on etevämpiä ja ylempänä muita, koska tietää toisista enemmän kuin ne niistä, ja six niiden on mahollista huijata niitä tietämättömämpiä. Tieto on valtaa, tietävällä on enemmän pelitapoja, strategiasalkku on sillä paxumpi. Tää on peliteoriaa, taloustiedettä. Komiikan tekijän nautintoon kuuluu kohteen tietämättömyys. Vaik vielä parempi on kun ne sitten huomaavat ja suuttuvat, ilman tätä harmin suolaa ilomme oisi vailla terävyyttä. Vahingonilo voi olla halpamaista, mutta huisin hauskaa.
ellauri030.html on line 770: Kaikessa, mikä herättää eloisaa, hytkäyttävää naurua, täytyy olla jotain vastenmielistä (mistä ymmärrys ei pidä). Nauru on affekti joka syntyy jännittyneen odotuxen lauetessa tyhjiin. Just se sama muutos, joka ei ilahduta järkeä, ilahduttaa epäsuorasti hetken tosi kovasti. Siis syyn pitää olla järjen vaikutus ruumiseen ja sen vuorovaikutus mielialaan, eikä niin että käsitys ize olisi mielihyvän kohde (sillä miten voi pettymys olla nautinto?) vaan pikemminkin niin, että se käsitysten pelkästä pelistä syntyy elinvoimien tasapainoa ruumiissa.
ellauri030.html on line 808: Six ei ole ylläri, että filosofit ei ole järin innostuneet huumorista vieläkään. Nyzen vika on että se on irrationaalista. Ja sitähän filosofit kammoaa kuin ruttoa. Nauru on pelkkää fyysistä nautintoa, niinkuin joku pieru. Santayana, vielä yx sakramenskattu ääliö, oli tällä kannalla. Sapaju, rationaalisena apinana, ei voi pitää absurditeetistä enempää kuin nälästä tai kylmästä. Hömelö, kyllähän se tykkää laittaa jalan peiton alta kylmään ja vetää sen takaisin. Onni on differentiaali.
ellauri036.html on line 60: "Ihmisen tehtävä maan päällä on käyttää aistimiaan. Hänellä on hallussaan enemmän tai vähemmän keltaisia ja valkeita kolikoita ja niiden mukaan lasketaan hänen arvonsa. Syödä, juoda, nukkua — se on elää. Ihmisten välinen ystävyys on siinä, että toinen lainaa toiselle rahaa, mutta harvinaista on että toinen suuresti toistansa rakastaisi. Sukulaiset ovat olemassa sitä varten, että heidät saa kerran periä. Rakkaus on ruumiinharjoitusta. Ainoa henkinen nautinto on tyydytetty turhamaisuus."
ellauri036.html on line 64: "Luonto pyrkii ennen kaikkea lisäämään elävien olentojen lukua. Joka paikassa, vuorten huipuilta merien syvyyksiin, kammoo elämä kuolemaa. Säilyttääkseen luomakuntansa elossa on Jumala säätänyt lain, että kaikkien luotujen suurin nautinto liittyy suvun säilyttämisviettiin. Palmu, lähettäessään ilmaan hedelmöittävän siemenensä vapisee rakkaudesta polttavassa tuulessa; kiimainen hirvisonni repii auki vatsan jokaiselta naaraalta, joka tekee sille vastarintaa; naaraskyyhkynen värjöttää kuin rakastunut mimoosa puolisonsa siipien alla; ja kun mies syleilee naista kaikkivaltiaan luonnon rinnoilla, tuntee hän sydämessään saman jumalaisen kipinän, joka on hänet luonut."
ellauri036.html on line 1468: Suudellessaan niiden ozia nautinto on pyörtyä.
ellauri036.html on line 1473: jotka nautinto yxin, kyynelten keskellä,
ellauri036.html on line 1487: joka kalpenee mielihyvästä, juo nautintoa!
ellauri036.html on line 1497: näille kahdelle lapselle jotka ezii nautintoa vuoteesta
ellauri040.html on line 204: Poikain joit ei saatu hyvix eniten ällöömä on autistinen perussuomalainen horisontti, jossa kaikki "hyvät" kirjat on kertomuxia peruskokemuxistamme, surusta, ilosta, vihasta ja kuolemasta. (Minnes pano unohtui? EAT FUCK KILL?) Sellaiset on haistelevaa humanismia, johdonmukaisesti ihmisen puolella muita elukoita ja luontoa vastaan. Niin niin ja lisäxi erilaisuutta, leikkiä, uteliaisuutta ja nautintoa vastaan. Räkänokistakin tulee miehiä, sanoo persut, kuralolloon tollaiset turhan naurajat.
ellauri041.html on line 137: Sitä kiinnostaa vaan se mikä tulee sisään, hetken nautinto, the more

ellauri041.html on line 428: Mix ihmiset melkein ainoina eläimistä saa nautintoa kärsimyxistä?

ellauri041.html on line 440: supermiehenä saa siitä sitten toisenlaista nautintoa, ei yhtään vähempää.

ellauri041.html on line 443: Tästä tuomizemisesta ne saavat vaimeata sijaisnautintoa. Tyhjää parempaa.

ellauri043.html on line 6076: Mutta paha ja hyvä koskee vaan sua — kuten päivä ja yö, nautinto ja tuska, kuolema ja syntymä, jotka on suhteellisia johkin avaruuden kulmaan, erityisoloihin, tietyn apinan intresseihin. Koska vaan äärettöyys pysyy, se on se jumala — ja siinä koko juttu!
ellauri043.html on line 6626:

Mä ezin uusia tuoxuja, isompia kukkia, ennenkuulumattomia nautintoja. Jos mä huomaan jossain miehen jonka henki lepää viisaudessa, mä hyökkään sen kimppuun ja kuristan sen.
ellauri049.html on line 241: »Milloin Sarkia kärsi anomaliasta, sisäisestä ristiriidasta, syyllisyydestä, poikkeavuudesta tai yleensä vain eriasteisesta vieraudesta. Ei voitu suoraan sanoa, että Sarkian syvimmät ongelmat juontuivat ihanteellisesta esteettisyydestä, johon yhdistyi hellittämätön omasta homoseksuaalisuudesta johtuva synnintunto. Myös Sarkian ajoittaista taipumusta hillittömiin nautintoihin tuli kosketella hienovaraisesti.»
ellauri062.html on line 1022: Office of Strategic Services, joka on nykyaikaisen CIA:n edeltäjä, väittää sitten, että hostellilla oli "maine paikana, jossa vanhukset miehet menivät etsimään nuoria miehiä homoseksuaalisten nautintojen vuoksi".
ellauri062.html on line 1062: Ymmärrän temppeliritariston eliittinä, joka vapaaehtoisesti vetää käteen, ja jonka on määrä pakottaa tämä siveellinen normi myös muille. Koska ihmissuku joka tapauksessa jatkuu (miten niin? ), on tärkeätä, että se tapahtuu tiettyjen sääntöjen puitteissa, joissa nautinnollisen seksin mahdollisuus on poissuljettu. Tässä on tietenkin kyse lähinnä naisen nautinnosta; temppeliritari nauttii juurikin tumputuxesta. Temppeliritariston on siis määrä kieltämällä naiselta nautinto myös tehdä mahdottomiksi kaikki miesten väliset kunnianloukkaukset. Nehän johtuu naisten nautinnosta. Vanha keino, when in doubt loukataampa naisia. Parempi kuin pussillinen uusia.
ellauri064.html on line 362: Moi mä oon Marko Suomi! Millaista on kustannustoimittajan työ? Miten voi lukea jatkuvasti työkseen ja nauttia siitä, vai onko nautinto edes oleellista lukemisessa? Kun puhutaan esseekirjallisuudesta, mistä oikeastaan puhutaan ja miten sitä kirjoitetaan? Millaiseen maailmaan Jaakko Yli-Juonikas meidät vie? Näistä aiheista keskustelemassa kanssani Siltalan kustannustoimittaja ja kirjailija Antti Arnkil. Kiitos Antti vierailusta! Herättikö jakso ajatuksia? Ole yhteydessä: https://twitter.com/markosuomi tai marko.suomi@iki.fi Siltala: http://www.siltalapublishing.fi/ Antti Arnkil: https://twitter.com/arnkil Kaikki mainitut kirjat linkkeinä alla.
ellauri079.html on line 195: Pallinaaman näkemyxet viihteestä on hyvin samansuuntaiset kuin Wallacen. Lättypää ei pitänyt Italian ja Sisilian "onnellisesta elämästä", jossa yhtämittaa vietettiin pitoja, 2x päivässä syötiin vazan täydeltä, yöllä ei koskaan nukuttu yxin, ja harrastettiin kaikkea muutakin mitä tuollainen elämäntapa tuo mukanaan. Ei mikään valtio voi pysyä rauhallisena, olipa sillä millaiset lait hyvänsä, jos kansalaiset saavat tuhlata kaiken ylellisyyteen ja lyödä laimin kaiken paizi syömingit, juomingit ja lemmennautintojen mezästämisen. Minnekäs siinä KILL! KILL! unohtuu? Ja filosofia?
ellauri095.html on line 444: Dantesta vielä tämä. Osittain hänen saavutuksensa oli sijainen: hän sinkitti muita monin tavoin, joita ei ollut helppo mitata. Kriitikot ovat eri mieltä Rossettin runollisen saavutuksen laadusta ja mieltymyksistään hänen työnsä eri aikakausiin. Rossettin tuotantoa on vaikeaa ajoittaa tai jakaa jaksoihin, sillä hän jatkuvasti väkersi nuorena aloittamiaan runoja. Monista varhaisista runoista - Siunattu Damozel, Sisar Helen, Niniven taakka, Muotokuva, Jenny, Dante at Verona ja useista soneteista – tuli vähitellen lähes läpi kumitettuja. Vaikka hän oli uransa aikana huolissaan monista samoista teemoista - idealisoitu, ohikiitävä rakkaus ja pettymys - Rossettin keskimmäisessä ja myöhemmässä runoudessa, seksuaalisesta rakkaudesta tuli lähes epätoivoinen halu ylittää aika. Intohimon etu ei ole nautinto tai molemminpuolinen rentoutuminen, vaan koskettava toivo, että hetki voisi kestää kauemmin kuin viiden piston verran. Ei se voi.
ellauri111.html on line 870: Mun miälestä (sanoo Aljoosha) jesuitat ovat vain roomalainen sotajoukko, joka koettaa valmistaa tulevaa ajallista valtakuntaa, missä olisi hiippapäinen hallitsija — roomalainen ylipappi ruhtinaana, Siinä heidän ihanteensa ja tarkotuksensa, ilman mitään salaperäisyyttä tai ylevää kärsimystä. Kaikkein arkipäiväisintä vallanhimoa, elämän alhaisten ja maallisten nautintojen kaipuuta, halua orjuuttamaan kanssaihmisiään, kuten meillä maaorjia ennen pidettiin kurissa — siinä kaikki, mistä heitä voidaan syyttää. Ehkä he eivät usko Jumalaan, sekin lienee mahdollista, mutta sinun kärsivä inkvisitorisi on yksinkertaisesti tekaistu mielikuva!"
ellauri111.html on line 872: "Malta, malta", keskeytti Ivan, hymyillen. "Älä noin kiihdy. Sanot: mielikuvitusta, olkoonpa menneeksi. Tietysti se on mielikuvitusta. Mutta pysähdyppä hetkinen. Luuletko todella, että koko tuo katolinen liike viimeisinä vuosisatoina ei ole ollut muuta kuin halua päästä valtaan pelkkien 'alhaisten nautintojen' vuoksi? Sitäkö isä Paissij sinulle opetti?"
ellauri112.html on line 157: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri112.html on line 309: Hedonismi ('nautinto', 'mielihyvä') on elämänfilosofian oppi, joka asettaa nautinnon tai mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi.
ellauri115.html on line 722: Miehet puhuvat katumuxen äänestä, piilorikosten salaisesta rangaistuxesta, jonka avulla rikoxet usein paljastuu, tai sitten niillä kerskumisesta. Alas yliminä! Kukapa ei olis kuunnellut kiusaxeen sen kuiskutusta. Puhun kokemuxesta, ja mä mielelläni kuristaisin tän komentelevan tunteen joka aiheuttaa mulle niin paljon kärsimystä. Mutta on toteltava luonnon kuzua ja käytävä kusella kun kusettaa; sä näät että sen ies on keveä ja kun me kuunnellaan tota ääntä meillä on hyvä päänalunen. Pahis pelkää ja juoxee karkuun sitä; se haluis päästä eroon izestään; sen ahistuneet silmät vilkuu ympärille ja ezii jotain viihdettä; ilman katkeraa satiiria ja moukkamaista läpänheittoa se olis aina surullinen; toi ivanauru on sen ainut nautinto. Toisin vanhurskas mies, joka löytää rauhan omista pöxyistään; se on yhtä iloinen yxin kuin seurassa, sen tyydytys ei riipu niistä jotka sitä lähestyy, sen housuihin mahtuu vaikka kuinka monta sellaista.
ellauri115.html on line 748: Miten usein mun tutkimusten aikana mä olen kyläsftynyt mun oman sydämen kylmyyteen! [Ei tarvi arvata, tääkin oli retorinen kysymys.] Miten usein on suru ja väsymys kaataneet myrkkynsä mun ekoihiin mietiskelyihin ja tehneet niistä mulle vihattavia! Mun maho "sydän" ei tuottanut muuta kuin heiveröisen nykäyxen ja laimeaa totuudenrakkautta. Mä sanoin näin izelleni nimittäin: Mix mä ponnistaisin löytääxeni olematonta? Moraalinen hyvä on piippu-uni, aistien nautinnot on ainoasti oikeasti hyvää. Kun me on menetetty maku sielunnautintoihin, kuinka vaikeaa on saada se takaisin! [Älä vastaa] Miten paljon vaikeampaa on hankkia se jos meillä ei ole sitä koskaan ollut! Jos olis ketään niin kurjaa ettei olis koskaan tehnyt mitään mitä se voisi muistella mielihyvällä, ja joka tekisi sen iloisexi että tuli elettyä, sellainen mies ei voisi tuöntea izeään, ja ilman hyvän tietoa, johka se on luponnostaan kykenevä, se olis pakotettu pysymään ilkeydessään ja olis aina kurjalistoa. Mutta uskozä että on edes 1 mies maan pääl joka olis niin paska ettei se olis koskaan edes tuntenut kiusausta olla kiltti? Tää kiusaus on niin luonnollinen, niin mukava, että on mahdotonta aina vastustaa sitä; ja ajatus sen suomasta nautinnosta riittää tuomaan sen koko ajan mieleen uudestaan. Valitettavasti on aluxi vaikeaa saada siitä tyydytystä, kuten Rolling Stonesit sanovat; meillä on tukku syitä kieltäytyä seuraamasta syädämen taipumusta; varovaisuus, nk., rajoittaa sydämen oman izen rajojen sisäpuolelle; tuhat yritystä tarvitaan että pääsee siitä häkistä. Hyväntekemisen ilo on hyvin tehneen palkkio, ja meidän pitää ansaita se palkkio ennenkuin se myönnetään. Mikään ei ole makeampaa kuin omenahyve; mutta me ei tiedetä tätä ennenkuin me ollaan sitä maistettu. Kuten sadun Proteus, se ensin ottaa tuhat hirmuista muotoa kun se yrittää meitä halata, ja näyttää todellisen naamataulunsa vaan niille jotka ei päästä irti siitä.
ellauri117.html on line 78: Naiset eivät tyydy yksistään siihen, että ovat hylänneet lasten imettämisen, he lisäksi menettävät halun synnyttää lapsia; onhan tämä seuraus vallan luonnollinen. Niin pian kuin äiteys käy rasittavaksi, keksitään kyllä keino vapautua siitä kokonaan: aviollista yhteyttä tahdotaan harjottaa niin, ettei kartu lapsia, jotta voitaisiin antautua nautintoon niin usein kuin suinkin, ja näin käytetään suvun vahingoksi se viehätys, joka on annettu sen kartuttamista varten. Tämä tapa ynnä muut väkiluvun vähenemisen syyt osottaa meille mikä kohtalo läheltä uhkaa Europpaa. Tämän maanosan synnyttämät tieteet, taiteet, filosofia ja tavat muuttavat sen ennen pitkää erämaaksi. Siinä tulee asumaan villipetoja; eipä se silloin ole suuresti muuttanut asujamia.
ellauri140.html on line 34: "Se ei osaa raakkua oikealla äänellä. Se ei osaa varisten kieltä. Muut varixet eivät pidä siitä." "Sen siitä saa kun kesyyntyy. Ihmisen tahra", Fauni sanoi vailla inhoa tai halvexuntaa tai edes tuomiota, ihan iloisesti. Epäpuhtaus, julmuus, hyväxikäyttö, erhe, paska, runkku - muuta tapaa täällä oloon ei ole. Tai en ainakaan minä ole löytänyt. Sillä ei ole mitään tekemistä armon tai pelastuxen tai lunastuxeen menon kanssa. Se on kaikissa sisäänrakennettuna. Lajiominaisuutena. Fläkki joka on olemassa ennen jättämäänsä jälkeä. Fläkki edeltää tottelemattomuutta (?), hämmentää kaikki selityxet ja ymmärtämisen. Sixi kaikki puhaaminen on vaan vizi. Barbaarinen vizi. Se on kauhistuttavaa. Eikö pyrkimys puhtauteen ole epäpuhtautta? Faunia oli kuin kreikkalaiset, jonka jumalat on pikkumaisia (toisin kuin juutalaisten, LOL). Riitelevät, tappelevat, vihaavat, tappelevat naivat. Zeus yhtyy naiseen oudosti metrin mittaisella kyrvällä siipiään viuhtovana jouzenena. Irstautta, turmelusta, karkeista karkeimpia nautintoja, ja kaikkinäkevän vaimon raivo. Juutalaisten jumala on äärettömän yxinäinen, tuntematon, monomaaninen, jolla ei ole mitään tähdellisempää tekemistä kuin hermoilla jutkuista. Tai kristittyjen epäsexuaalinen kakkosjumala, yhtä tahraton kuin äitinsä, joka synnyttää tahatonta hilpeyttä ja myötähäpeää. Jumalat on tekijänsä kuvia." "Se kai siinä on traagista kun ihmiset synnyttävät varixia", sanoi tyttö joka syötti käärmeelle hiiriä. Feeding frogs to snakes. "Ne eivät tunnista omaa lajiaan. Sitä sanotaan tahriintumisexi", tyttö selitti. Peppu on oikeasti varis joka ei tiedä miten ollaan varis. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti pois sen pyyhältää. Pieni nelkkari kovakantinen kirja jossa söpöjen elukoiden kuvia ja kullattu selkämys. Varisten kultainen kirja. Peppu oli siisteysintoilija, se ei sietänyt epäjärjestystä. Anaalis-retentiivinen luonne. Kaikki vanhat prujut talletettuna satoihin pahvilaatikoihin, shekinkannatkin. Niistä riitelevät haaskalla muut varixet vielä tänäänkin. (s. 126) Mä oon VAAAAALMIS. Tuu PYYYHKIMÄÄN.
ellauri140.html on line 72: Henkilöitäkin on aivan helvetisti, päähenkilöitä 28. Iso osa naisista on hyvixiä, iso osa pahixista on naisia. Tätä voisi tehdä ärrällä korrelaation. Peppu Rothin mielestä kaikki naiset koittaa omistaa, "Useimmat naiset haluavat omistaa kaiken", hän sanoo. "He haluavat omia sinun postisi. He haluavat omia sinun kuvitelmasi. Miten sinä kehtaat nussia jotakuta muuta kuin minua? Minusta sinun pitäisi unelmoida. Mixi sinä kazelet pornoa kun minä olen kotona? He haluavat omia sen mikä mies on, Coleman. Mutta ei kenenkään omiminen ole nautinto. Nautinto on tämä että huoneessa on toinen mestaruuden tavoittelija." (Tää soopa on pantu naisoletetun suuhun, eli Faunian. Se taitaa olla tollanen puoliautomaattinen Talus, paizi vinyylistä, tai modernimmin silikoninen.)
ellauri142.html on line 795: No tulihan se sieltä: Demoniset olennot eivät löydä edes omaa persettään, heissä ei löydy puhtautta, ei oikeutta eikä totuutta. He sanovat: ”maailmassa on olemassa yhtä vähän totuutta, oikeutta kuin jumaluuden olemustakin, ja maailma on syntynyt sattumien leikin johdosta ja on olemassa ainoastaan nautintoja varten”. (No ei, kärsimyxiä varten myös. Ei kärsimyxiä, ei nautintoja. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin.)
ellauri143.html on line 1497: Luku 111. Sindressing stoush (orgasmin nautinto): 1101–1110
ellauri143.html on line 1694: Siddhartha jatkaa vaellustaan, kohdaten matkallaan mm. lautturi Vasuridevan, joka kuljettaa hänet yllättäen ilman korvausta joen toiselle puolelle. Matkan päätteeksi Siddharta ihastuu kamalaan kurtisaaniin. Kamala kurtisaani lupaa opastaa nuorta miestä ruuminnautintojen maailmaan (maksua vastaan). Ansaitakseen Kamalaa varten tarvitsemaansa rahaa Siddharta aloittaa työskentelynsä liikemiehenä, aluksi apulaisena mutta pian menestyen uudessa ammatissaan - oppien myös nauttimaan tästä uudesta elämäntavastaan. Hänellä ja Kamalalla on tiivis rakkaussuhde, josta Siddharta kuitenkin lopuksi luopuu masentuessaan ja päättäessään että tällainen normaali elämä ei kuitenkaan ole hänen oikea kohtalonsa. Liian keskiluokkaista. Se loikkaa Jamiensa selkään ja jättää Villanuevan haciendan ja dona Caritan kyynelehtimään.
ellauri147.html on line 642: Joffe ja Sandler, mutta myös Argelander (kuten kohuttua) vapauttavat narsismin täysin ajavista teoreettisista konnotaatioistaan ja virittävät nautintoperiaatteen lisäksi oman itsesäätelyn turvallisuusperiaatteensa äidin ja lapsen varhaisen sukulaisuuden (kuten Balintin) sisäisenä perintönä. Stolorov kuvailee narsismia eräänlaiseksi henkiseksi termostaatiksi, joka säätelee sisäistä johdonmukaisuutta ja itsetuntoa ulkomaailmaa silmällä pitäen. Ihan höpöhöpöä.
ellauri147.html on line 671: Viittaus näiden kahden maailman väliseen yhteyteen johtuu Freudin legendaarisesta huomautuksesta, jonka mukaan kohdesuhdeteoria haluaa vastustaa primaarisen narsismin tutkielmaa, jonka mukaan nautintoperiaate toimii narsistisissa vauvoissa, "... jos vain lisäät soppaan äidin hoidon." Freud tunnustaa täällä ensisijaisen narsismin oletetun vastustamattomuuden "fiktioksi". Se heijastaa erityistä todellisuuden väärinkäsitystä, jossa kohde edustaa narsistisen kokemuksen muodon itsestään selvää tilaa.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri155.html on line 669: Omistamisen ja oikeuksien välinen ristiriita on piilotettu konflikti liberaalin kapitalismin sydämessä. Oikeudet jaetaan kaikille, mutta niistä ei seuraa vallan tasaista jakautumista, koska kaiken voi kapitalismissa ostaa aina vaalimenestyxestä ja poliitikoista kiinteistöihin, turvallisuuspalveluihin, hoivaan, nautintoihin, terveyteen, rakkauteen, aseisiin, muureihin ja yksityisiin armeijoihin.
ellauri162.html on line 282: Jos sen voisi tehdä uusintana, varottaisin heitä äärimmäisestä keveydestä, jolla he heittäytyvät kaltaiseni pahan ranskalaisen päähän, ja kun kerran olisin päässyt asiaan, ettei minun tarvitsisi palata siihen, ettei tarvizisi enää löytää itseäni siitä tilanteesta, että minun on kieltäydyttävä näin houkuttelevista suosionosoituxista, mikä välttämättä aiheuttaa minulle suurta tuskaa, pyytäisin heitä työntämään kunnialegioonansa sinne missä aurinko ei paista, samoin kuin heidän elysialaiset nautintonsa.
ellauri162.html on line 559: Sidonius Apollinaris jätti useita näytteitä satunnaisesta jakeesta; ja yhdeksän kirjekirjaa, joista W.B Anderson toteaa: "Mitä tahansa ajatteleekin hänen tyylistään ja sananrieskastaan, Sidoniuksen kirjeet ovat korvaamaton tietolähde monista aikansa elämän näkökohdista." Vaikka nämä kirjeet ovat hyvin sanakirjassa, ne paljastavat Sidoniuksen mieheksi, jolla on genaalinen luonne, joka on ihastunut hyvään elämään ja nautintoon.
ellauri163.html on line 827: Tästä epäonnistumisesta huolimatta Mouchette on kuitenkin hieno elokuva, jonka aivotärähdys lisää sen voimaa ja jonka kuvausten takkuisuus syventyy syvemmälle asioihin kuin sen hienoon, mutta luurankomaiseen käsikirjoitukseen. Yksi parhaista tekniikoista, joita Bresson käyttää saadakseen enemmän irti jokaisesta lyhyestä kohtauksesta, on käyttää toimintojen toistoja toisiinsa liittymättömissä kohtauksissa, jotka sitten yhdistävät nämä kohtaukset muihin. Esimerkiksi, kun Mouchetten opettaja rankaisee häntä ja pakottaa hänet laulamaan laulun, se on pakotettuna. Mouchette laulaa saman laulun yrittäessään "hoitaa" häneen tarttuvaa Arsenea. Hänen isänsä työntää Mouchettea aina, kun hän haluaa nautintoa, ja hiän sitten työntää Arsenea kuin töyssyauto ennen kuin hiän harrastaa seksiä hänen kanssaan. Siinä sitten työnneltiin varmaan oikein varren kanssa.
ellauri188.html on line 323: Hänen uskotaan opettaneen, että ihminen voi saavuttaa mielenrauhan parhaiten niin, että pitää nautintoja ja kipuja merkityksettöminä, eikä näin ollen välitä niistä. Hän kuoli tekemällä itsemurhan sen jälkeen kun hän oli saanut onnettomuudessa vakavia vammoja. Eipäs noudattanut omaa oppia. Mielenrauha meni. Rauhattomuus lähti kyllä sitten saman tien.
ellauri192.html on line 184: Enchaînés au plaisir, enchaînés au devoir, nautintoon ja velvollisuuxiin kahlittuna,
ellauri206.html on line 184: Contre le monde, contre la vie on H. P. Lovecraftia käsittelevä teos. Se sisältää Stephen Kingin (yäk) esipuheen, Houellebecqin pitkän esseen Lovecraftin teoksista ja elämästä ja kaksi Lovecraftin pitkää novellia, "The Call of Cthulhu" ('Cthulhun kutsu') ja "The Whisperer of Darkness" (Kuiskaus pimeässä) ranskaksi käännettyinä. Tästä häiskästä on joku aikaisempi paasaus albumissa 204, jossa ruoditaan Rikun jouzenlaulua. Se näyttää piipunrassilta. Siis Thomas. Tai no molemmat. Sitä on syystä sanottu islamofobiseksi, rasistiseksi ja seksistiseksi ja väitetty sen myötäilevän äärioikeistoa. Oikeus nautintoon (Plateforme, 2001. Suomentanut Ville Keynäs) on täyttä millenniaaliroskaa sekin. Jokaisella ihmisellä on oikeus turvalliseen ja nautinnolliseen seksuaalisuuteen. On tärkeää siis tutkiskella itseään ja opetella tunnistamaan jutut, mitkä tuntuvat itsestä nautinnollisilta. Omaan kehoon kannattaa tutustua rauhassa ja selvittää millainen kosketus tuntuu itsestä nautinnolliselta. Myös vammaisilla on oikeus nautintoon, tunnevammaisilla varsinkin.
ellauri206.html on line 186: Kulttuuriministeriössä työskentelevän Michelin elämä on ankeaa ja yksinäistä. Vapaa-aikanaan hän vierailee toisinaan peep-showssa ja nukahtelee tv:n ääreen. Isänsä kuoleman jälkeen hän päättää hetken mielijohteesta matkustaa Thaimaahan. Thaimaassa Michelille avautuu vieras kulttuuri ja eroottisten houkutusten puutarha, jossa kaikki on mahdollista. Michel saa tuntea seksuaalista nautintoa, jonka rinnalla hänen aiemmat käteenvetokokemuksensa kalpenevat. Matkallaan Michel tapaa myös Valérien, joka on matkailualalla. Pariisissa heidän välilleen syntyy intohimoinen suhde, jollaista kumpikaan ei ole ennen kokenut. Michel ja Valérie palaavat Thaimaahan käynnistämään uutta, estotonta seksiturismibisnestä. Matkailijat kuitenkin palautetaan paratiisista elämän kovuuteen varsin dramaattisella tavalla.
ellauri206.html on line 421: nautintojensa orjuudessa, hän oli tuskassa. Panetti niin maan perhanasti. Hän
ellauri207.html on line 261: Sillä toden sanoakseni, naisten yleinen taso ei riitä siihen keskinäiseen yhteydenpitoon, joka tätä pyhää liittoa elättää, eikä heidän sielunsa tunnu olevan kyllin vakaa kestämään niin tiukan ja pitkäaikaisen siteen puristusta. Tosiaan, ellei näin olisi, jos voitaisiin vapaasta tahdosta saada aikaan suhde, josta eivät vain sielut saisi tuota eheää nautintoaan, vaan jossa myös ruumiilla olisi osansa liitosta, mihin ihminen näin olisi koko olemuksellaan sitoutuneena, on varmaa, että tämä täydentäisi ja lisäisi ystävyyttä. Mutta mikään esimerkki ei todista tuon sukupuolen kyenneen tällaiseen, ja antiikin koulukunnat ovat yksimielisesti julistaneet sen siihen kelvottomaksi.
ellauri210.html on line 902: Olen vakava kuin nautinto. Ihmiset eivät tiedä mitä sanovat. Ei ole syytä elää, mutta ei ole syytä kuollakaan. Ainoa jäljellä oleva tapa osoittaa halveksuntaa elämää kohtaan on hyväksyä se. Elämästä ei kannata vaivautua lähtemään. Hyväntekeväisyydestä voi lopettaa sen muilta, mutta itseltään? Epätoivo, välinpitämättömyys, petokset, uskollisuus, yksinäisyys, perhe, vapaus, raskaus, raha, köyhyys, rakkaus, rakkauden puute, kuppa, terveys, uni, unettomuus, halu, impotenssi, litteys, taide, rehellisyys, häpeä, keskinkertaisuus, älykkyys, siinä ei ole mitään millä edes piiskaa kissaa. Tiedämme liian hyvin, mistä nämä asiat on tehty, jotta voimme ottaa niitä huomioon; ne kelpaavat vain edistämään muutamia merkityksettömiä itsemurha-onnettomuuksia. (Epäilemättä on ruumiillista kärsimystä. Minä olen kunnossa: harmillista niille, joilla on maksakipuja. Kaukana siitä, että pidän uhreista, en soimaa ihmisiä, jotka ajattelevat he eivät voi sietää syöpää.)
ellauri211.html on line 283: Esim. Autot-palsta hehkuttaa japsujen Lexus-riisipussia. Kaikki kunnia polttoaineen säästämiselle, mutta silti aidossa, vapaasti hengittävässä V8-moottorissa on upeita ominaisuuxia. Se näät polttaa bensaa aivan vitusti ja päästää vastaavasti peräpäästä paljon ääniä ja päästöjä. Suuret pakoputkien ulostulot eivät ole vain visuaalisesti kauniita, vaan niiden kautta kiirivät ajomelut ja jalankulkijoiden silmiin tupruttavat savut antavat ajonautintoa. Kiesi jäi pois maahantuontiohjelmasta, kun kukaan ei sitä huolinut. Autopalstan nostalgisoiva vanha klani hemmo on struzinmunan näköinen.
ellauri213.html on line 411: "Monet meistä hankkivat rahaa Ginzan yökerhoissa, en minä ollut ainut. Luuletko että pidin niistä rujoista sioista jotka nipistelivät pakaroitani ja kopeloivat rintojani? Minä vihasin heitä. Luuletko todella että olisin nauttinut yhdestäkään kapitalistisesta liikemiehestä joka tyydytti luonnolliset tarpeensa ruumiillani? Etta sain mielihyvää tuntemattomilta irstailijoilta jotka taputtivat selkääni, pumppasivat itsensä tyhjäxi emättimeeni tai purkautuivat suuhuni? Sisimmässäni nauroin, se jotmuili niistä kivasti. Jokaisen aktin hinta meni lyhentämättömänä puna-armeijan tarpeisiin." Hän syleili Marikoa korjaan Fusakoa ja salli tytön kynsiä selkäänsä. Naisen menneisyys ei juurikaan loukannut häntä, tahtomattaan hän huomasi sen kiihottavan itseään. Silti hän ei vakuuttunut siitä etteikö nainen olisi tuntenut minkäänlaista sukupuolista nautintoa Ginzassa. Mariko korjaan Fusako nussi siihen nähden liian hyvin.
ellauri221.html on line 183: luokse vieraisille höpinäfooni mukanani, joka on käsilaukun näköinen, kuten näette. Pois lähtiessäni unohdan sen pöydän tai tuolin alle, ja sitten minulla on nautinto kuulla mitä isäntäväki puhuu minun lähdettyäni. Mita he sitten puhuvat? Sehän on sangen mielenkiintoista, sanoi Mutteri.
ellauri238.html on line 675: Delila kääntyi, näytti meille räkättäville äijille vittunsa ja hymyili kiihottavasti. Minä istuin ensimmäisessä penkkirivissä, niin että olisin voinut koskettaa. Tällaisia huveja löytyy suurkaupungeissa. Aamulla sitten istun kahvilassa sämpylää suussa ja luen lehdestä, että Martin Luther King on tapettu. Kumpihan tuottaa enemmän nautintoa, alastomien tyttöjen tuijottaminen vai murhauutisten lukeminen? Sanoisin että yhtä paljon. Kun porukat puhuvat Ukrainan kansan kärsimyksistä, siinä on sadismia pohjalla. Luulen että rauha maailmassa ei ole mahdollinen, ennen kuin apinat ovat seksuaalisesti vapaita, niin että kyrpä ja vittu leikkivät keskenään iloisesti kuin lapset. Jos sittenkään, kyllä lapsillekin tulee riitaa hiimän- ja barbinukeista tai äidin huomiosta. Kun nyt mietin, ize asiassa saan ASMR kaikista näistä kolmesta: rottasota (K), kädetys (F) ja kossupullo (E).
ellauri240.html on line 441: Miehet, jotka ovat supermachoja ja nöyryyttävät naista; miehet, jotka paheksuvat naisliikettä kiivaasti, suorastaan raivoisasti; miehet, jotka kuohahtavat äkilliseen vihanpurkaukseen, jotka alkavat humalapäissään tapella, miehet jotka kazovat alinomaa kovaa pornoa pöydän alla, ovat niitä jotka saavat huvinsa ja nautintonsa seksin pimeältä puolelta.
ellauri241.html on line 118: And love, and pleasure, and the ruddy strife ja rakkaus ja nautinto, ja sydänten ja huulten punertava riita!
ellauri241.html on line 413: To unperplexed delight and pleasure known. hämmentyneeseen iloon ja nautintoon.
ellauri241.html on line 635: Complete and ready for the revels rude, Se oli täydellinen ja valmis töykeisiin nautintoihin,
ellauri260.html on line 419: Kuten kermaperse Ari totesi: "Se on vapaan ja korkeamielisen miehen osa etsiä, ei hyödyllistä, vaan kaunista." Tämä akuutti ihmisopiskelija on taitavasti kuvaillut ihmisen käyttäytymisen päätyyppejä ja erottanut viisi ajatuksen ja luonteen pääsävyä: suuret, hyvät, ne, jotka rakastavat kunniaa ja valtaa, ne, jotka haluavat hyötyä ja nautintoa, ja lopuksi rikollinen luonne. Tämän jaon totuutta tukee se, että se on säilynyt merkittävästi katolisen kirkon perinteessä ja hindujen kasteissa. Alempikastiset eivät ole luovia, paizi lapion varressa, Schopenhauereina.
ellauri267.html on line 276: Minun on edelleen julistettava vapaasti, että en ole tarkasti noudattanut kolmea draaman yhtenäisyyden mekaanista sääntöä. Tunsin ne ja pidin niitä silmissäni, mutta seurasin niitä vain etäältä; sillä englantilainen nero ei voi sietää liian säännöllistä näytelmää: meille on annettava vaihtelua, jopa nautintoa irstailusta.
ellauri267.html on line 516: Hän on siedettävä, ja minä olen köyhä muukalainen, kaukana paremmista ystävistä ja ruumiillisessa välttämättömyydessä. Nyt minulla on outo kiusaus kokeilla, mitkä muut naiset kuuluvat tähän perheeseen: en ole kaukana naisten asunnosta, olen varma; ja jos nämä linnut ovat etäällä, tässä ne nauravat yhdessä. [ vetää esiin "huilunsa". ] Jos näillä pyhillä markkinoilla on monenlaista maurien lihaa, olisi hulluutta jakaa kaikki rahani ensimmäisellä kaupalla. [ Hän pelaa huilulla. Ritilä avautuu ja Morayma, Muftin tytär, ilmestyy siihen. ]—Ai, siellä on ilmestys! Tämä on muftin arvoinen suupala; tämä on nautintopala salassa; Tämä on hänen Alkoraaninsa mysteeri, joka on jätettävä mautonta profaanin tiedosta; tämä on hänen lomahartautensa. – Katso, hänkin viittoi.
ellauri267.html on line 903: Emp. Ah! Salainen nautinto valuu housuihini: Se toimii lubrikanttina sieluni läpiviennissä,
ellauri290.html on line 96: En ole löytänyt tarkkaa selvitystä, minkälainen Palestinan maanomistussysteemi oli tuohon aikaan. Olen ruvennut epäilemään, että se on ollut niin toivottoman sekava ettei kukaan ole edes ottanut selvittääkseen: paljosta ei ole ollut mitään kirjaanvientiä, vaan asiat on jatkuneet sukupolvien takaisten suullisten sopimusten perusteella, ikimuistoisten nautintojen ja sen semmoisten. Esimerkiksi Jordaniassa oli - Länsirannalla on vieläkin sama Jordanian laki voimassa - että maa jota kukaan ei viljele kymmeneen vuoteen on omistajatonta, "kuollutta maata" niin kuin se oli Turkin laissa man telty, sen voi ottaa käyttöön kuka hyvänsä. Tosin vuosisadan loppupuolella se Turkinkin lain mukaan kuului sulttaanille eli valtiolle, mutta kansa nähtävästi, minkä olen lähteistä löytänyt, eli uusista laeista liikoja tietämättä ja piittaamattakaan; viljeli valtion maata "omanaan" jos sattui sopivan palstan löytämään, ja jos se jäi sitten kesannolle kymmenen vuoden päästä sen saattoi omia joku muu.
ellauri299.html on line 451: Ne saapuvat omasta mielestä käsin, ne lentävät lempeyden ehdoin. Ne ehdottavat, hymyilevät, ne liikkuvat sävelten siivin. Silloin tällöin voivat sellot soida mollisoinnein, urkupiste asettua alas. Mutta aina kantaa avaruus, ylärekisteri välkehtii sateenkaarena, sillä taikurin hattu on mukana. Ja myös Haisuli, Mr Mörkö [mitä vittua!? Morran on Ms.!] mahtuvat mukaan hyväksynnän sakkiin luennon nolousvapaalla vyöhykkeellä. – Filosofia ja systeemiajattelu 2019 tuotantokausi luento 8/8 ”Valkoinen taulu”. Klo 15-18 Aalto-yliopiston Aalto-sali Otaniemessä keskiviikkona 13.3.2019. Silta omaan ajatteluun, kutsu ystävällisen pohdinnan prosessiin, oman kuljeskelevan luovuusmielen laaksohiippailuihin ja auringonnousuihin. ”Filosofia näyttää tarjoavan hämmästyttäviä nautintoja” toivoakseni taas kerran toteutuu, ”mitä tulee niiden pysyvyyteen ja puhtauteen”. (Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka 1177a)
ellauri321.html on line 431: Elokuva on parhaimmillaankin laiha nautinto. Se ei ole näyttelemistä, vaan näyttelemisen valokuva. Siinä ei ole toimintaa, vaan sen muistoa. Se ei ole kouraantuntuva, kolmiulotteinen asia vaan tyhjä varjo, joka vilahtelee valkoisella kankaalla. Se ei anna luettavaxi kirjaa vaan yhden palstan sanomalehtiselostuxen siitä. Se on jonkinlainen taidenautinnon korvike.
ellauri322.html on line 476: Tilaisuus näyttää olevan se muotti, jolla ihmisten hahmot muovataan: niin paljon, että viime aikoina näkemäni perusteella en halua näyttää ankaralta, kun lisään - kysyttyäni aiemmin, miksi papit ovat yleensä ovelia ja valtiomiehet petollisia? - että ihmiset, jotka ovat täysin omistautuneet kaupalle, eivät koskaan hanki tai menetä kaikkea makua ja mielen suuruutta. Rikkauksen näyttävä esittely ilman eleganssia ja nautintojen ahne nauttiminen ilman sentimentaalisuutta kuluttaa heidät, kunnes he kutsuvat kaikkia hyveitä sankarillisiksi, romanttisia pyrkimyksiä johonkin luontomme yläpuolelle ja huolenpitoa toisten hyvinvoinnista, onnettomuuden ezimisexi, josta emme välitä hevon vittua.
ellauri328.html on line 221: Joseph von Eichendorff (10. maaliskuuta 1788 Lubowitz, Ratibor, Ylä-Sleesia, Preussi – 26. marraskuuta 1857 Neisse, Preussi) oli saksalainen vapaaherra sekä viimeinen saksalaisen romantiikan runoilija ja kirjailija. Eichendorff vietti lapsuutensa ylimyksellisen loiston ja nautintojen keskellä, mutta samalla ankaran katolisesti. Alusta alkaen häntä kiehtoivat romantiikan aatteet ja epäluuloisuus vieraita valtioita kohtaan.
ellauri330.html on line 271: Niin mixikä on? Mixikä ei? Kohtahan ei enää ole apinoita ajattelemassa näitä ajatuxia, on vain kiehahtanut kattila. On tärkeää tunnustaa, että jos muilla lajeilla on kokemusta, ensimmäiset asiat, jotka evoluutio antaa niille, ovat kyky tuntea kipua, nautintoa tai kärsimystä monimutkaisen älykkään ajattelun sijaan. Mutta mitäpä niiden kivusta kun niillä ei ole näitä hienoja talousliberaaleja ajatuxia. Sitäpaizi Putinilla ja Hamasilla ei ole niitäkään.
ellauri342.html on line 119: Tämä tuoksuva viini, jota hän rakasti niin paljon, joka piti hänet lämpimänä, joka antoi hänelle siivet, meillä oli julmuutta tuoda se hänelle, siellä, hänen seimessään, saada hänet hengittämään sitä; sitten, kun hänen sieraimet olivat täynnä, kulje ohi, minä näin sinut! kaunis vaaleanpunaisen liekin likööri meni näiden rosvojen kurkusta alas... Ja vaikka he olisivat vain varastaneet hänen viininsä; mutta he olivat kuin paholaisia, kaikki nämä pienet virkailijat, kun he olivat juoneet!... Toinen veti korvistaan, toinen häntästään; Quiquet kiipesi hänen selkäänsä, Béluguet kokeili piippua hänen päällänsä, eikä yksikään niistä... Roistot vain haaveilivat, että urhea peto olisi voittanut työntöllä tai potkulla lähettää heidät kaikki napatähteen ja vielä pidemmälle... Mutta ei! Emme ole turhaan paavin muuli, siunausten ja nautintojen muuli... Vaikka lapset tekivät kuinka kovasti, hän ei suuttunut; ja hän syytti vain Tistet Védèneä... Tämä esimerkiksi, kun hän tunsi miehen takanaan, hänen kavionsa kutisi, ja siinä oli todella jotain toivomisen varaa. Tuo roisto Tistet teki hänelle niin ilkeitä temppuja! Hänellä oli niin julmia keksintöjä juomisen jälkeen!

ellauri350.html on line 827: Optimistiset nunnat elivät 10v kauemmin kuin pessimistiset, 85-vuotiaista 95-vuotiaixi. Pessimistiset pääsivät taivaan iloihin 10v ennemmin. Nauru pidentää ikää. Onnessa on 2 osatekijää, nautinto ja tarkoituxen tunne. On siis vältettävä kipua ja tarkoituxettomuutta. Tätä on kuzuttu nimellä pleasure-purpose-principle (ei kuitenkaan Epikuroxen taholta).
ellauri352.html on line 690: Ilman kehystä tai painopistettä, joka piti löyhästi Centennial-juhlaa yhdessä, tämä massiivinen mutta mielivaltaisesti pirstoutunut itärannikon yhteisön historia – Marylandin saari, 1583–1978 – on lähes vailla perinteistä romaanillista nautintoa. Noin sata hahmoa esitetään lujasti tyypeinä (esim. "Bartley Paxmore, 31-vuotiaana, oli uudentyylinen kveekari"), useimmat heistä ovat kolmen edustavan perheen jäseniä: katoliset, maanomistajat, ylemmän luokan jälkeläiset. Edmund Steed, joka tutki Chesapeakea John Smithin kanssa vuonna 1608; Timothy Turlockin tyhmä, mutta innokas alemman luokan jälkeläinen, joka tuli Marylandiin indentoituneena palvelijana; ja kveekari Edmund Paxmoren vakaa, keskiluokkainen laivanrakennusjälkeläinen, joka hylättiin Marylandissa vuonna 1661 laajojen Massachusettsin ruoskimisen jälkeen. Vuosien varrella näiden klaanien on kohdattava merirosvoja, myrskyjä, insestiä, seksismiä (kyllä, monet naiset täällä ovat epätodennäköisiä feministejä), filanderista syntyneitä paskiaisia, vallankumousta (kaikki kolme jälkeläistä liittyvät lopulta mukaan, jopa rojalisti Steeds), ja - noin puolet kirjasta - orjuuskysymys. Turlockit ovat limaisia ​​orjakauppiaita, Steedit ovat lempeitä orjanomistajia, paxmorit ovat rajuja abolitionisteja, ja - melko häpeämättömänä Rootsista - Caterit ovat orjia, jotka näkyvät ruoskan alla ja peiton alla, mandingotyylisissä kolmioissa. ("Haluatko jäädä pidempään, kulta?").
ellauri362.html on line 437: Oppisopimuskoulutuksensa päättyessä Crabbe palasi kotiin Aldeburghiin ilman tulevaisuudennäkymiä ja hänellä oli hyvin vähän tietoa parantamisen taidosta. Hänen kotinsa oli onneton äitinsä sairauden sekä isänsä hillittömyyden ja väkivaltaisen luonteen vuoksi. Näiden vuosien aikana raudan on täytynyt päästä hänen sieluunsa. Hän yritti harjoittaa ammattiaan Aldeburghissa, ja hänet nimitettiin seurakunnan lääkäriksi. Sillä välin hän kuitenkin opiskeli luontoa ja varsinkin kasvitiedettä tuloksin, jotka, elleivät häntä lääkärinä palvelisi, olisivat hänen runoudelleen suuri arvo. Hän jatkoi paljon lukemista ja pohdiskelua, ja hänen mielensä kääntyi ehdottomasti uskon ja hurskauden puoleen. Sarah Elmy oli hänen lohdutuksensa ja toivonsa (monia vuosia myöhemmin eräässä Tarinassa nimeltä The Lover's Journey hän kirjoitti kuuluisan kuvauksen vierailustaan hänen luonaan); ja hän jatkoi runojen kirjoittamista, josta vähän on säilynyt. Vuosiin 1775–1779 kuuluu useita uskonnollisia runoja, vaikuttava pieni pala Mirristä joka kertoo, kuinka hän veti kirjailijan "väärien nautintojen" helpotuksesta "ylevämpiin käsityksiin", ja tyhjä säeteos nimeltä Midnight, joka, joskin hyvin synkkä, päättyy järkevään ja vahvaan rohkeuteen.
ellauri364.html on line 145: Epänormaalit sopeutuvat hyvin yhteiskuntaan: Newton, Michelangelo, Luther, Strindberg. Kaikki ilmeisen originellit ihmiset ovat psykopaatteja. Kaikki ovat epäonnistuneet ihan tavallisissa arkiasioissa, ovat laskeneet housuihinsa, ja heille on naurettu. Psykopaatti tuntee olonsa oivallisexi, mutta ympäristö kärsii. Esim hysteerinen nainen, kotityranni, nilviäinen, mytomaani, alkkis. Muiden vaiva tuottaa niille tiettyä nautintoa, varsinkin hysteerisille naisille. Suurin osa kirjallisuutta pyrkii vain tyydyttämään ihmisten jännityxen kaipuuta. Viha on hyvä nautintoväline. Kielletty hedelmä maistuu parhaalta.
ellauri377.html on line 376: Vastaus vastalauseeseen 3: Kuten filosofi itse sanoo (Ethic. vii, 6), syy siihen, miksi on häpeällisempää olla pidättäytymättä himossa kuin vihassa, on se, että himo on vähemmän järkeä; ja samassa mielessä hän sanoo (Ethic.iii, 10), että "hillittömyyden synnit ovat kaikkein moitteen arvoisia, koska ne koskevat niitä nautintoja, jotka ovat yhteisiä meille ja matelijanaivoille": näin ollen näiden syntien kautta ihminen voi puhua raa'asti; josta samasta syystä Gregory sanoo (Moral. xxxi, 17), että he ovat häpeällisempiä.
ellauri382.html on line 673: Aikuisena nautinto yksinäisistä älyllisistä harrastuksista tai joutumisesta olemaan yksin, koska todellisia ikätovereita ei ole saatavilla kuin vanhainkodeissa, saatetaan tulkita väärin ja supermiehiä -naisia ja -muita nimittää syrjäisiksi, ylimielisiksi, sosiaalisiksi erakoiksi tai jopa kliinisesti "skitsoideiksi". Käyttöjärjestelmä, joka ei ole synkronoitu, aiheuttaa häpeää ja sisäistä myllerrystä. Bitmap error, järjestelmä on pysähtynyt.
ellauri384.html on line 309: Myöhemmin Persian kuningas Kyyros voitti kuningas Kroisoksen. Kroisos menetti valtakuntansa ja joutui vangiksi. Hänet oli sidottu paaluun ja poltettaisiin elävältä Kyyroksen huviksi, kun Kroesus huusi Solonin nimeä kolme kertaa. Kyros lopetti menettelyn ja kysyi Kroisukselta, oliko tämä Solon mies vai joku jumalista. Kroesos vastasi: "Hän oli yksi Kreikan viisaista, jonka kutsuin palatsiini. Ei siksi, että oppisin mitään, vaan jotta hän voisi todistaa onneani tuolloin. Sen menettäminen on nyt tuskallisempaa kuin sen nautinto oli todellisuudessa vain sanoja ja mielipiteitä, ja nyt Solon näki minut typerässä vaurautessani ja varoitti minua, että minun pitäisi harkita sen loppua elämääni, äläkä kersku liukkaalla maalla, sillä kukaan ei ole onnellinen ennenkuin on kuollut hyvin." Kyyros näki Solonin opetuksen vahvistavan tällaisen merkittävän esimerkin. Hän vapautti Kroisoksen ja piti häntä hovissaan yhtenä arvostetuimmista neuvonantajistaan. Eli hyvin kävi Kroisoxelle loppupeleissä.
ellauri386.html on line 285: Ei nautintoa ilman kipua, mitä rakkaus on
xxx/ellauri013.html on line 355: Jotta ihminen tuntisi olevansa onnellinen, hän ei tarvitse vain nautintoja, vaan hänen täytyy kokoea toiveita, ponnisteluja ja muutoksia. Kuten Hobbes sanoo: onni on nykyisyydessä, ei menneisyydessä koettua menestystä.
xxx/ellauri013.html on line 401: Asianlaita on sentään toisin, kun nautintojen runsas valikoima otetaan puheeksi. Mutta tämän onnen hintana on ollut, että olemme paljon alttiimmat ikävystymiselle.
xxx/ellauri013.html on line 482: Ne aiheuttivat paloittelijalle tarpeellista nautintoa.
xxx/ellauri027.html on line 294: Loistava suomennos, herkkä ja inspiroiva. Filosofia on sanojen taidetta ja ajattelun liikkeen nautintoa. Lainauksia: Kun koetamme ilmaista modernin tekniikan haastavana paljastamisena, mieleen tunkeutuvat sanat "asettaa", "määrätä" ja "varanto". Puitteeksi kutsutaan kokoavaa siinä asettumisessa, joka asettaa ihmisen, toisin sanoen haastaa hänet paljastamaan määräämällä todellisen varantona.
xxx/ellauri044.html on line 396: Herman Hessen Romaani Narkissos ja kultasuu käsittelee keskeisesti ristiriitoja maallisen ja taivaallisen, ruumiin ja sielun, järjen ja tunteen sekä taiteen ja tieteen välillä. Näitä dikotomioita kuvaavat ystävykset Narkissos ja Kultasuu, joista toinen on omistautunut Jumalalle ja toinen etsii nautintoa maallisista iloista. Ystävykset tutustuvat Mariabronnin luostarissa, jossa Narkissos on noviisina ja jonne Kultasuu tulee oppilaaksi. Kultasuu ei kuitenkaan viihdy luostarissa, vaikka ihaileekin suuresti Narkissosta ja toivoo tulevansa hänen kaltaisekseen. Kultasuu lähtee luostarista ja kokee suurta epäonnistumisen tunnetta, koska ei kyennyt noudattamaan ajan ihanteita, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Hän kulkee, kohtaa kauneutta, hyvyyttä ja pahuutta ja päätyy taiteilijaksi, kuvanveistäjäksi. Niinkuin Hessekin, jonka pappi-isä oli pettynyt taiteilijapoikaansa.
xxx/ellauri056.html on line 294: 1800-luvulla valkoiset herrasväet rikastui kuin raketissa köyhälistön ja siirtomaiden selkänahasta. Sama meininki vaan jatkuu sijaiskärsijänä koko pallo. Maurice kermaperse koittaa jarrutella ja tarjoo mammonan kyytipojaxi yleviä näytelmiä kuten Pelleas ja Melisande. "Luultavaa on että jonain päivänä tulee hyvin voimakas vastavaikutus tuota aineellisten nautintojen intohimoa vastaan. " Luulit vaan. Ei tullut, tuli pää vetävän käteen ja suuri kärmistys siitä.
xxx/ellauri076.html on line 505: Nyt minä vuorostani haluan tukea sinua matkallasi kohti syvempää nautintoa, elämäniloa ja kukoistusta. Haluan opettaa sinulle työkalut millä sinä saat itse itsesi syttymään, parannat ja voimautat itsesi myös seksuaalisesti. Haluan inspiroida sinua löytämään rakastavan, nautinnollisen ja levollisen suhteen omaan kehosi, seksuaalisuuteesi, tunteisiin, mieleen ja tietoisuuteen. Tämä kokonaisvaltainen hyvinvointisi näkyy myös kukoistavina ihmissuhteina.
xxx/ellauri081.html on line 203: Nytkö pitäisi olla huolissaan siitä, että suuret kesätapahtumat peruuntuvat. Ei pääse Ilmajoelle eikä Savonlinnaan, ei Sastamalaankaan Vanhan kirjallisuuden sympaattisille päiville. Järjestäjille hankala paikka, mutta kaikesta jo sivuun jääneelle mulahtaa yllättävä helpotus. Ei tarvitsekaan rientää minnekään. Saa kerrankin viettää vanhan ajan vapaan kesän kuin hauki ruovikossa, jolloin korkein kulttuurinautinto on natustella varpaita Jönsin rakentaman laiturin nenässä.
xxx/ellauri081.html on line 422: Mitä syntiä tekevät rotat jotka painavat väsymättä nautintovipua? No ne eivät tuota, kuluta, pidä yhteyttä eivätkä toimi tiimin osana.
xxx/ellauri086.html on line 138: viihdyttävät varakkaita ihmisiä ja tuottaa niille diskreettejä nautintoja
xxx/ellauri087.html on line 434: And tear Pleasures with rough strife, Raiskataan nautintomme raakalaisina, ilomme väkivallalla
xxx/ellauri123.html on line 1179: De l’amoureux plaisir les plus rares délices ; Lemmen nautintojen harvinaista herkkua;
xxx/ellauri126.html on line 668: Paula Salomaa ei oikein näytä miltään petihirmulta. Silti siltä löytyy vinkeitä naintiohjeita tasavertaisille yhtyjille. Luja voima johdattaa rakastavaiset määrätietoisesti kohti haluttua päämäärää. Lempeä voima vapauttaa heidät kohti aistillista nautintoa yhtä vapaana vastuusta kuin vedessä keinuva aalto. Luja on luonnollisesti jättestor ståkuk ja lempeä on tuhero. Paize että osat voivat vaihtua kuin Eskin suhteellisuusteoria! Tää toimii sekä heteroille että homoille!
xxx/ellauri165.html on line 94: Kaunis turhuus on monipuolinen teos 1600- ja 1700-lukujen Ranskasta, missä elettiin todellista kulutusjuhlaa – tosin vain ylhäisön keskuudessa. Köyhät kärsivät nälkää samaan aikaan kun aatelisten peruukit tupsutettiin valkoisiksi jauholla ja naiset kylpivät parfymoidussa maidossa. Työntekijät kuolivat elohopeamyrkytykseen, kun palatseihin valmistettiin aina vain suurempia peilejä. Se kuului yhteiskuntajärjestelmään: jokaisen kuului elää ja kuluttaa säätynsä mukaan. Jotta alemmat luokat eivät rupeaisi matkimaan ylempiään, laadittiin ylellisyyslakeja, joilla säädeltiin niin vaatetusta, sisustusta kuin nautintoaineita. Loputtomiin ei tällaisia lakeja tietenkään voitu pitää yllä, kun aatelisto köyhtyi ja porvaristo rikastui. Vallankumous 1789 merkitsi lopullista niittiä yhdelle ylellisyyden aikakaudelle. Toinen jatkui siitä ilman mainostaukoa.
xxx/ellauri174.html on line 363: "Tottakai! sanoi lordi Ewald: vitsi Luonto jos haluat: tämä kaunis ihminen tanssii, totta, paremmin kuin hän laulaa; Voin kuitenkin kuvitella niin monien viehätysten edessä, että jos aistillinen nautinto riitti ystäväsi sydämeen, tämä nuori nainen vaikutti hänestä rakkaimmalta.
xxx/ellauri177.html on line 120: Se oli kuin hänen koko olemuksensa paniikkikohtaus, tarve suudella hänen "sydäntään", sulautua häneen, makaamaan hänen kanssaan tämän avoimen reiän perällä. Hän rakasti milfiään aktiivisesti, siihen pisteeseen asti, että halusi hänet iankaikkisuuteen kanssaan, olla aina hänen sisällään. Hän rakasti häntä tehokkaasti, oli jatkuvasti hänen perässään, seurasi häntä kaikkialla valvoen häntä pienimmältäkin uskottomuudelta. Hän rakasti häntä hellästi, enemmän kuin kaikkia muita naisia yhteensä, sinisellä, syvällä, äärettömällä rakkaudella kuin taivas. Mistä hän olisi koskaan löytänyt näin halutun rakastajattaren? Minkä maakunnan hyväily oli verrattavissa siihen Marian kengityxeen, jossa hän voitti kävellen? Mitä kurjaa liittoa, mitä saastaista nautintoa voitaisiin punnita tätä ikuista halun ståkukia vastaan, joka aina nousee uudelleen nuupahtamatta? Magnificat ruiskahti ulos hänen kalustaan lopuxi kuin suitsuke. Hän lauloi Marian ilolaulua, ilon jännityxen laukeamista jumalallisen puolison tultua. Hän ylisti Herraa, joka suisti muut "miekat" valtavalta "istuimelta" ja lähetti rouvansa hänen luokseen, hänen, köyhän alastoman lapsen, joka kuoli rakkaudesta runkkulammikkoon sellinsä jäiselle lattialle.
xxx/ellauri177.html on line 126: Sitten yleensä tässä vaiheessa, hengästyneenä, ei vielä kylläisenä, mutta hänen sydämensä voiman paljastavien sanojen ansiosta hän saattoi vain ylistää häntä kuningattaren ja Pipsan tittelillä, jolla hän heitti häntä yhdeksän kertaa kuin suitsutusastiasta yhdeksän pistoa. Hänen laulunsa kuoli ilosta näissä lopullisen voiton huudoissa: neitsyiden kuningatar, kaikkien pyhien kuningatar, ilman syntiä sikana pantu kuningatar! Hän on aina korkeampi, loistava. Hän, viimeisellä askeleella, askeleella, jonka Marien hyvät tutut saavuttavat yksin, pysyi siellä hetken pyörryttynä keskellä hienovaraista limaa, joka hämmensi hänet, vielä liian kaukana suutelemaan sinisen mekon reunaa, tuntien jo miten esa rullaa terolta. Tuttu ikuinen halu mennä reittä ylös, kokeilla tätä yli-inhimillistä nautintoa.
xxx/ellauri177.html on line 170: Minä rakastan sinua sen kuolemassa, mikä elää ja mikä lisääntyy. Teen kanssasi ainoan avioliiton, jota sydämeni kaipaa. Menen korkeammalle, aina korkeammalle, kunnes olen saavuttanut uunin, jossa paistat pentuja. Siellä se on pimeä tähti, valtava valkoinen ruusu, jonka jokainen lehti palaa kuin kuu, hopeinen wc-istuin, josta säteilet niin viattomuuden liekkejä, että koko paratiisi pysyy valaistuna pyllyverhosi yhdellä hohteella. Kaikki mikä on valkoista, aamunkoitto, saavuttamattomien huippujen lumi, tuskin kuoriutuneet liljat, tuntemattomien lähteiden vesi, auringon kunnioittamien kasvien maito, neitsyiden hymyt, kuolleiden lasten sielut kehdossa, sade valkoisilla jaloillasi, suola, sokeri, kokaiini. Sitten minä nousen huulillesi kuin heppa sulattava hienovarainen liekki; Minä astun sisääsi sinun puoliksi avoimen alkusuusi kautta, ja häät pidetään, samalla kun arkkienkelit vapisevat ilostamme. Olla neitsyt, rakastaa itseä neitsyenä, säilyttää immenkalvo ja irroittamaton esinahka suloisimpien suudelmien keskellä! Kaikki rakkaus makaa joutsenen siivilässä, puhtauden pilvessä, valon rakastajan käsissä, jonka hyväilyt ovat sielun nautintoja! Täydellisyys, yli-inhimillinen unelma, halu, josta luuni halkeilevat, ilot, jotka nostavat minut taivaaseen! Oi Maria, valittu astia, kastroi ihmisyyteni, tee minusta eunukki ihmisten keskuudessa, jotta voit pelkäämättä luovuttaa minulle neitsyytesi aarteen! Ja isä Mouret pyörtyi lattialla, hampaita räpiskelemällä, kuumeen valtaamana. Että pitää miestä kepin uittamisen pelottaa. Ei se ole niin hirveää, väpelöinkin oppii auttavasti uimaan autettuna.
xxx/ellauri177.html on line 558: Ja vaikka sanoisit totuuden, kun sinulla oli kädet täynnä nautintoa, kun kannoit minut pois ruusupängylle antaaksesi minulle unelman paratiisista, puolustaisin itseäni vielä epätoivoisemmin syleilyäsi vastaan. Se on meidän välinen sota, maallinen, säälimätön, Darwinin kuvailema sukupuolien taistelu, joka me äijät voitetaan hands down!
xxx/ellauri201.html on line 88: Aikansa vittuani koulittuaan rupesi Isokukko-Uljas tosissaan lykkimään, työnsi aisaansa vakoseeni oikein voimalla. Minua hirvitti se meno, vieläkin aristi, vaikka nautinto ja hekuma niskan päälle pääsivät. Huohotin, ettei nyt enää pitkään naitaisi, ei kestä paikat. Lupasi se Isokukko-Uljas, mutta ei heti kumminkaan lopettanut. Sänky antoi jo sellaista valitusta, että kuului varmasti tupaan. En minä siinä enempää muita joutanut ajattelemaan, kuulkoot vaan, miten emäntää naidaan. Minulla olikin sängyssä nyt semmoinen sonni, ettei ikinä ollut ennemmin ollut. Se polki tosissaan, kun oli, millä polkea! Ai ai ai, että minä aloin ulista, loppua kohden jo huusin suoraa huutoa! Vittua kirveli, yht’aikaa herkisti, liplatteli, värisytti voimalla, kun iso kyrpä täytti joka paikan. Isokukko-Uljas kurotti jalkansa sängynpäätyyn ja alkoi siitä ponnistella. Ai herrajestas, mimmoista astumista se oli! Minä alla valitin, iso vieras mies päällä nussi, murisi mahdissaan, vitussa iso siitin teki työtään, kirnusi minua, nuorta halukasta emäntää, jonka oma ukko ei pystynyt!
xxx/ellauri201.html on line 98: Oli se sama edessä kohta minullakin. Sen yhden yön suostui Isokukko-Uljas huilia pitämään, mutta seuraavana oli jo naimahalut niin kovat, ettei periksi antanut. Minä vielä olisin pillua toisen yön säästellyt, kun arka oli vieläkin. Vaan koulia piti vittua, sillä se tokenisi, sanoi Isokukko-Uljas, hieroi märäksi, lempi ja hellästi karvaisessa sylissään rutisteli. Käänsi minut kontalleni sängyssä, käski takapuolta pyllistää. Itse meni taakse aisa ojollaan, siitospallit taas täysinäisinä riippuivat. Sisään se työntyi, vaikka vittu valitti, minä valitin, voihkin ja kiljahtelin. Paksu oli aisa, vieläkin kiristi vakoa. Isokukko-Uljas käytti miehenvaltaansa, alkoi nussia, murahteli vaan sisään painellessaan. Minä työnsin tyynyliinaa suuhun, kun pisti muuten huutamaan. Koko vartalossani sirkamoi, tulvahteli ja kilpisteli. Sonni takana kehui, että hyvältä tuntui naida, hyvin otti vittu vastaan, hyvä oli astua tätä tammaa. Paukutti kunnolla menemään, isot pallit heilahtelivat, osoittivat uroksen voimaa. Mies köyri karvaisena selässäni, yhtyi voimalla ja puhisi. Jo pääsi liinanen suustani, kuulin huutavani hurmiossa. Taas ailahti sisuksissa suurella voimalla, pillu otti kyrpää, imi siitä hekumaa ja nautintoa. Nussija uhkasi laskea taas sisään, siementää nuoren vittuni sakealla kylvöllään. Yritin kieltää, vaikka turhaa se oli. Ei uskonut Isokukko-Uljas, enemmän vain yltyi hässimään, perille asti survomaan. Syvälle työnsi, kohdun suulle, jäykistyi päälleni, antoi siitoksen tapahtua, ison sukunuijan täyttää työnsä. Ja minä otin kaiken vastaan, avoimena, värisevänä, punaisena kukkana, kuin nainen vain voi.
xxx/ellauri208.html on line 492: Mahfouz kertoo näiden pieneläjien edesottamuksista värikkäästi ja värikkäitä ovat myös heidän puheensa, jotka ovat täynnä sekä vetoamisia uskontoon että meheviä haukkumasanoja. Sikäli kuin mennään kujan ulkopuolelle, paljastuukin enemmän tai vähemmän turmeltunut maailma, jossa harjoitetaan prostituutiota ja juodaan viiniä kujalaisten nautintoaineiden rajoittuessa tupakkaan, hasikseen ja makeisiin. Lisävivahteen teokseen tuovat maassa olevat englantilaiset sotilaat. Kujan ulkopuolisesta maailmasta mainitaan ohimennen juutalaiset. Hieman yllättäen kujan asukkaiden joukossa on myös homoseksuaali. Sävyt vaihtuvat koomisesta melodramaattiseen ja välillä ollaan miltei viihderomaanin ilmapiirissä. Toisinaan ei vaikutelma tekomakeasta aikuisten sadusta ole kaukana.
xxx/ellauri228.html on line 189: Kaiken ikäiset naiset voivat lantionpohjan lihaksiston avulla lämmitellä itseään rakastelua varten. Tämän voi tehdä sekä ennen rakastelun että sen aikana. "Lämmittelyjumppa" nopeuttaa ja vahvistaa seksuaalisia tuntemuksia. "Myös monet miehet tuntevat naisen lantiopohjan lihaksiston puristelun miellyttävänä ja seksuaalista nautintoa", sanoo setä Namusetä, tämän tyttökirjan ainut vanhempi mieshenkilö. Sedällä ei välttämättä seiso ilman pitempää lämmitttelyä.
xxx/ellauri228.html on line 191: Naisen seksuaalinen nautinto paranee, kun lantiopohjan lihaksia supistamalla ja rentouttamalla lisätään lantioalueen verenkiertoa. Jokainen jumppaa kokeileva ja hänen kaverinsa voivat yhdessä tunnustella, miten mukavia ja lämpimiä virtauksia lihaksiston jumppa synnyttää. 80-luvun alussa näitä opetettiin synnyttäneille naisille Kegel-palloilla. Tarkoitus oli pitää nuoren äidin aviomies kotiruuan ääressä.
xxx/ellauri235.html on line 422: Aamu ja huhtikuu väistyvät tauluille, joissa esitetään surun ja lohdutuksen sukulaistoimintaa: "Hymyilee Epäonnen kulmakarvassa / Pehmeän Heijastuksen käsi voi jäljittää; / Ja surun heiton poskelle / Melankolinen armo." Alkuperäisestä kosittelusta tulee toisenlainen sitoutuminen: Suru tavoittelee ruusuista nautintoa, lohdutus lähestyy kurjuutta. "Sekoitettu muoto" on sublimoitunut seksuaalinen kiihko aamun ja huhtikuun välillä, muutettuna depersonalisoituneeksi estetiikaksi, jossa "taiteelliset riidat" ja "voima ja harmonia" syrjäyttävät viettelevän aamun, joka "Pyhällä poskella ja kuiskauksella pehmeästi / ... woo on myöhäinen kevät." Seurustelu muuttuu lohdutukseksi, ja Vicissitudesta tulee toinen hahmo, kuten Contemplation tai Adversity, jonka suojeluksessa halu eliminoituu. Vicissitude, toisin kuin Adversity, on sukupuoleton hahmo, joka ei edusta uhkaavaa seksuaalista kuvaa. Oodi palaa toiseen paikkaan, kun pettynyt puhuja vierailee EtonissaOodi Eton Collegen kaukaisesta näkökulmastatai kun Gray palaa Cambridgeen "Hymn to Ignorance". Tässä paluu "Elegian" alkuun, "pimeyteen" ja maisemaan, jonka yli "kyntäjä kotiinpäin kulkee väsyneen tiensä". Kaikki Grayn runot ovat edistyksen runoja, matkoja, joissa haasteena on löytää jotain muuta kuin alkujen muodostamien päämäärien kiertokulkua ("Ja ne, jotka hiipivät, ja ne, jotka lentävät, / Päättävät sinne, missä alkoivat"). Grayn äiti kuoli 11. maaliskuuta 1753. 5. maaliskuuta 1756 hän muutti kadun toisella puolella olevasta Peterhouse Collegesta Pembroke Collegeen, kuulemma joidenkin opiskelijoiden hänelle tekemän pilan seurauksena. Opiskelijat, tietäen hänen tulipelkostaan, nostivat väärä hälytys. Kun Peterhousen isäntä, tohtori Law, ei onnistunut ottamaan Grayta s valituksen kepponen vakavasti, Gray "muutti" Pembroke. Kun runoilijavoittaja Colley Cibber kuoli vuonna 1757, Graylle tarjottiin paikkaa; mutta hän kieltäytyi. Heinäkuussa 1759 hän muutti Lontooseen opiskelemaan British Museumissa, joka oli avattu yleisölle tammikuussa. Joulukuussa 1761 hän palasi Cambridgeen; Lukuun ottamatta toistuvia matkoja Lontooseen, muualle Englantiin, Skotlantiin ja Walesiin, hän jäi Cambridgeen loppuelämänsä.
xxx/ellauri289.html on line 382: Elämme vaikeita aikoja, ystävä hyvä. Porukat rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti tatuoituja mutta kieltävät silti ydinvoiman. Karta sellaisia!
xxx/ellauri306.html on line 138: Tässä kohtaa kysyt varmasti hämilläsi mixi? Mixi on hyveellistä antaa pois hankkimaan asioita toisten nautittavaksi, mutta paheellista pitää niitä izellään omaa nautintoa silmälläpitäen?
xxx/ellauri356.html on line 292: kauneutta, nautintoa, varallisuutta, voimaa,

xxx/ellauri356.html on line 297: saadaan aikaan pitkäkestoinen nautinto.

xxx/ellauri356.html on line 304: Hän iskee hiänen kimppuunsa ennen kuin tämä on alkanut edes kaipaamaan nautintoa, ja sitten hän ottaa esiin äärettömällä vaivalla pehmeän ja hervottoman jäsenen. Tuskin hän on aloittanut, kun hän on jo tehnyt; hän tekee yhden tai kaksi pistoa ja vajoaa sitten naisen rinnalle valuttamaan siittiöitä, ja se on suurinta mitä hän voi tehdä. Heinrich von Kleist (albumi 72) ja Jean Genet (albumi 178) oli Kixauxen mielestä tälläsiä naismaisia kynämiehiä. Lukijan tulisi hyväxyä kirjoituxen kohdalla ettei sitä aina ymmärrä.
xxx/ellauri358.html on line 115: Nahdessään Cliffordin metsänvartijan Mellerin hinkkaamassa kikkeliä puhtaaxi mökkinsä takapihalla Connie sävähtää halusta. Illalla hän tutkii vartaloaan peilistä ja toteaa sen mauttomaksi. Hän tuntee näivettyvänsä. Kävellessään metsässä han stalkkaa pientä majaa, jossa well-hung Jorma Melleri syö kanoja. Connie vettyy miettiessään ylpeää, kikkeliään puzailevaa miestä. Melleri taas tuntee harmia ja kiukkua aistillista vaikka mautonta, häntä punkkaa kohti vetävää naista kohtaan. He alkaa seukata, rakastella, jopa puhella, ensin kanakopissa ja sitten Mellerin mökissä. Vähitellen Connie onnistuu heittäytymään selälleen seksualiseen nautintoon miehen kanssa. Samalla hän oppi matkimaan miehen aistivoimaista murretta.
xxx/ellauri361.html on line 195: Nehljudov astuu asepalvelukseen, mikä Tolstoin maailmankatsomuksen mukaan " turmelee ihmisiä". Mentyään kaupunkiin ja turmelluttuaan juomisen ja uhkapelaamisen seurauksena hän kuitenkin palaa kaksi vuotta myöhemmin tätiensä tilalle ja hyökkää sisään Katyushaan seksuaalisesti ja jättää tämän raskaaksi. Ja niin, jo sellainen mies, matkalla rykmenttiin, hän pysähtyy kylään tapaamaan tätejään, missä hän viettelee häneen rakastuneen Katyushan, ja viimeisenä päivänä ennen lähtöä tönäisee satasen ruplasetelin häneen, lohduttaen itseään sillä, että "kaikki tekevät näin". Poistuttuaan armeijasta varttiluutnanttina, Nehljudov asettuu Moskovaan, missä hän viettää tylsän esteetin, hienostuneen egoistin toimettomana elämää, joka rakastaa vain omaa nautintoa (mutta pelkää naisia).
xxx/ellauri376.html on line 179: Mutta hakeeko edes kanakaan mielihyvää taistellessaan poikastensa puolesta? Mixi ihmiset voivat saada nautintoa toisten kärsimyxistä? Jaaha, sanos se.
xxx/ellauri376.html on line 323: Druzhinin korostaa vapaata, häiriötöntä elämää luonnon sylissä ja gastronomisia nautintoja "pantagruelismin" pääominaisuuksina. ”Polinka Sax” oli suuri menestys lukijoiden keskuudessa, mikä heijastui silloiseen journalismiin.
xxx/ellauri376.html on line 815: Ilman tätä nautintoa ei enää olisi.
xxx/ellauri385.html on line 282: Ei nautintoa ilman kipua, mitä rakkaus on
xxx/ellauri388.html on line 115: Hän oli voimistellut runkannut ja kävellyt ruumiinsa väsyksiin monena iltana ja kuitenkin usein aamulla herännyt ja muistanut syntisiä, likaisia unia polttava häpeäntunne mielessään. Nyt hän ensimmäisen kerran luki viisaan, jalon miehen ajatuksia sukupuolikysymyksestä ja ymmärsi, että tätä asiaa täytyi voida ajatella samalla tavoin kuin kaikkia muita ihmiselämän asioita puhtaan tunteen ja siveellisen järjen kannalta. Ja koko hänen sielunsa otti intomielisesti vastaan ja hyväksyi tuon ehdottoman puhtauden ja huolellisen alapesun vaatimuksen - lihanhimo ja nautinto oli sama, tapahtui se sitten nuoruudensyntinä, laillisena haureutena tai avioliiton näennäisesti hyveellistämänä.
xxx/ellauri388.html on line 213: Kuuluisa New-Yorkin professori (oik. britti, huom. huom.) Gowers sanoo, että lääkärit, jotka sallivat ja joskus neuvovatkin vietin tyydyttämistä ulkopuolella avioliittoa, ovat väärällä tiellä. Luulo, sanoo hän, että sukupuolielämän nautinto on ihmiselle ehdottomasti välttämätön, on vailla kaikkea järjellistä pohjaa. Lopuksi Gowers suuren kokemuksensa perustuksella, jonka hän on saavuttanut hermotautien alalla, ilmoittaa, ettei kukaan ole koskaan tuntenut terveytensä pilaantuvan kieltäytymisen vuoksi.
xxx/ellauri388.html on line 233: Uskonnollisen moraalin näkökulmasta tämä sama asenne, jommankumman osapuolen ääripäiden välillä, joka tunnustaa seksuaalisen pidättymisen edut, mutta ei vaadi, että niitä ostetaan hinnalla millä hyvänsä, on myös löytänyt edustuksen. Näin ollen Englannissa anglikaaninen pappi, pastori H. Northcote (Christianity and Sex Problems , s. 58, 60) käsittelee maltillisesti ja myötätuntoisesti seksuaalisen raittiuden vaikeuksia, eikä ole millään tavalla vakuuttunut siitä, että tällainen pidättyminen on aina sekoittamaton etu; kun taas Saksassa katolinen pappi, Karl Jentsch (Sexualethik, Sexualjustiz, Sexualpolizei, 1900) ryhtyy vastustamaan Ribbingin tiukkoja ja ehdottomia väitteitä seksuaalisen pidättymisen puolesta. Jentsch ilmaisee siten, mitä hänen mielestään pitäisi olla isien, yleisen mielipiteen, valtion ja kirkon asenne nuorta miestä kohtaan tässä asiassa: "Yritä olla pidättyväinen avioliittoon asti. Monet onnistuvat tässä. Jos voit menestyä, se on hyvä, mutta jos et voi menestyä, on tarpeetonta moittia itseäsi ja pitää itseäsi roistona tai eksyneenä syntisenä, kunhan et hylkää itseäsi pelkkään nautintoon tai tyhmyyteen on välttämätöntä palauttaaksesi mielenrauhasi, omaisuutesi ja iloisen työkykysi ja että noudatat varotoimia, ennenkö lääkärit tai kokeneet ystävät painavat sinuun."
xxx/ellauri388.html on line 241: Pidätystä voi verrata syömishäiriöön. Nadia Nadia Soromnoo on tapaus pisteessä. Anorektisen Nadian motiivi - ajatus, että hän halusi olla hoikka, vastaa pidättyvän miehen ajatusta, että hän haluaa olla "moraalinen", ja eroaa siitä vain sillä etuna, että se on hieman positiivisempi ja henkilökohtaisempi, sillä ajatushenkilö, joka haluaa välttää seksuaalista nautintoa, koska se ei ole oikein, ei useinkaan ole pelkästään negatiivinen, vaan persoonaton ja sosiaalisen ja uskonnollisen ympäristön määräämä. Nadian satunnaiset holtittoman ahneuden purkaukset vastaavat äkillisiä impulsseja turvautua prostituutioon, ja hiänen salaiset heikkoutensa keksien suhteen, jota seuraa innokas katuminen, vertautuu itsetyydytystottumukseen.
xxx/ellauri388.html on line 349: Tosin vanhan testamentin irstaat juutalaiset, pitäen itseänsä kansan opettajina, eivät ajatelleet jokaisen yksityisen asiaksi ymmärtää oman elämänsä tarkoitus, vaan että ainoastaan heidän tehtävänsä oli johtaa kansaa kokonaisuudessaan lakien ja laitosten avulla oikeita kansallisia tarkoituksia kohden. Näin oli avioliittolaitoksenkin tarkoitus pakottaa yksityisten hillittömät sukupuoliset intohimot sopusointuun elämän tarkoituksen kanssa: synnyttää ja kasvattaa lapsia. Avioliiton sisäpuolella taas käsitettiin sukupuolinen yhdyselämä yksityiseen nähden luvallisena nautintona, ilman että yksityisen itse tarvitsi pukilla ollessa sen enempää huolehtia elämän tarkoituksesta.
xxx/ellauri388.html on line 411: "Mitä on tekeminen ihmisten, jotka eivät ole voittaneet taistelussa, vaan langenneet? — Pitäminen lankeemustansa ei minään laillisena nautintona, kuten sitä nyt pidetään, oikeutettaessa sitä avioliittoon vihkimisellä, — ei satunnaisena huvituksena, jota voi uudistaa muiden kanssa, ei onnettomuutena, kun lankeemus on tapahtunut alempisäätyisen kanssa ja ilman vihkimismenoja, vaan pitäminen tätä ensimäistä lankeemusta niinkuin se olisi ainoa, niinkuin se olisi eroittamattoman avioliiton perustaminen. Eihän siitä mitään tullut Lexa, tyttö ei takkupartaa edes huolinut.
131