ellauri005.html on line 491: Me papit nauroimme niin, sanoi Kangasalan kirkonvartija.
ellauri049.html on line 144: Kailaan ystäväpiiriin kuului monia tulenkantajia – muun muassa toinen nuori runoilija Katri Vala – mutta Kailas itse vieroksui jossain määrin heidän näkemyksiään. Silti esimerkiksi Kailaan runokokoelmasta Purjehtijat (1925) voi löytää samanlaista eksotiikkaa kuin tulenkantajilla, ja mieltymyksen ekspressionismiin Kailas jakoi tulenkantajien kanssa. Tähän aatevirtaukseen Kailas tutustui suomentaessaan saksalaista runoutta Goethesta aina ekspressionisteihin saakka. Kailas suomensi myös Edith Södergrania.Mäkin on suomentanut tässä Goethea, ja Koskenniemi myös. Mitäs me runoilijat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija.
ellauri058.html on line 406: Kriitikoilla on yleensä tutkijan, toimittajan tai taiteilijan (tässä tapauksessa kirjailijan) tausta (Soikkeli 2007: 148). He luonnehtivat izeään mieluusti yhdeksi modernin yhteiskunnan eliitiksi. Ylevyyden portinvartijoina toimivat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Kriitikoiden arvot määräytyvät mieluummin kirjallisuusinstituution sisältä kuin laajemmasta sosiaalisesta ympäristöstä. (Niemi 1991b: 148.)
ellauri401.html on line 441: Kerran kun vaadittiin Seuralle määräysvaltaa, vastasi Pekka: Seura olen minä. Fredrika Riipisen tulkinta oli, että… …Pekka oli kaurisluonne. Nehän ovat aina riippuvaisia toisten luottamuksesta. Pekka sanoikin: ”Jos minua rakastetaan, ei mikään ole mahdotonta minulle saada aikaan.” Hän saattoi olla kuin auringonpaiste, loistaa täydeltä terältä, silloin kun ympäristö oli sopusointuinen, mutta hän oli synkkä kuin ukkospilvi, milloin kaikki ei ollut hyvin hänen mielestään. Synkkänä ollessaan hän oli aivan lamassa, ruumis velttona ja työhön kykenemättömänä. Hänen kasvonsakin näyttivät tummilta. Vihainen hän ei oikeastaan ollut milloinkaan, vaikka hänen joku sanansa saattoi tuntua kiukkuiselta. Hänellä olisi kyllä usein ollut syytä olla meille vihainen, mutta me nauroimme usein hänelle selän takana. Tyypillinen narsisti.
xxx/ellauri057.html on line 169: Vaikka isä-Pransu oli mökkiläinen, poika-Pransu virnuilee tehtaalaisille kuin joku talollinen. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Puovo pikku käsilaukkuineen tulee Treelle Pinsiöstä päin. Sieltä saisi pähkinäpensaan taimia.
xxx/ellauri081.html on line 255: Uunnavuonna onnen pekan Pekka Tarkan kotona Panu kukkoilee kulturpersonlighetinä. Me kirjallisuuden esipapit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Uskomatonta mutta totta, jo tässä vaiheessa alkaa Panu kerskua Katrilla, käskee sytyttää television vaan paistatellaxeen lainavalossa. Vittu mikä kaveri! "Tää nyt on vaan tätä." Yrmf!
xxx/ellauri081.html on line 333: Merimies Rauno Ryöppy on kuin hullunkurisista perheistä. Rauno Ryöppy, merimies. Raija Ryöppy, merimiehen vaimo. Riitta Ryöppy, merimiehen tytär. Raimo Ryöppy, merimiehen poika. Kerää koko sarja, saat ikioman eläintarhan. Ikä nazaa justiinsa eikä melkein, 68v. on miehen ikä, johon mennessä on ehtinyt kerääntyä kokemusta ja kypsää harkintaa. Ei mamu eikä homo, vaan perinteinen perheellinen persumies. Kylä äänestäisin mutkuse on Kotkasta. Terviisiä Kotkasta, persuun käskivätten potkasta. Sen kaljussa on vähän tollasta Pluton mieleen tuovaa kavennusta latvassa. Vasen ja oikea profiilikuva selventäisi asiaa, ja sit viä rintapielessä äänestysnummero. Ei mamu ehkä mutta todennäköisesti sie-mie-miehiä. Ei homo eikä liioin sapiens. Ezimättä tulee mieleen yllättynyt oranki, joka nauroi makeasti styrox-mukista löytyneelle lelulle. Me persut nauroimme niin, sanoi metsämies.
xxx/ellauri400.html on line 341: Olen useasti ylpeänä ajatellut, että kuinka olenkin päässyt kirjoittelemaan tähän samaan julkaisuun (Apu-lehti) kuin aikoinaan Erkki Mikael Salmi, eli nimimerkki Erkki-Mikael, joka on tietysti lukuisien Isaskar Keturi- ja Samuel Väsy -pakinoiden luoja. Ja voihan täytinen miten me penskoina nauroimme näille jutuille. Nauroimme tikahtumiseen asti ja tuo nauraminen on jatkunut minulla läpi elämän ja jatkuu vieläkin.
8