Jossain poikakirjassa, oisko ollut Kräki-Kalle ja Limperi, joku pieni poika puhui hevosvirrestä, eli siitä joka alkaa "Armollas ruunaa kaunista." Muut nauroivat.
ellauri022.html on line 427: Haha? Sofokles ei ollut mikään viziniekka. Kaskun kärki lienee siinä --- siis missä? --- Ja mies osti lehmän. En ymmärtänyt mutta nauroin kuitenkin. Koska Sofokles oli niin komea. (Viivin nolo vastaus Wagnerille.)
ellauri024.html on line 461: Pilkka on pientä kostoa, punttien tasottamista. Kostajat nauraa kun ne maxaa takaisin. Konnat hähättää ilkeästi Tex Willerille. Tex ja Kit hohottaa lopuxi konnille. Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi. Nauru on temokraattista, kun nauretaan tiimissä salaa tiktaattorille. Tiktaattori sitten nauraa parhaiten. Arskakin nauroi koko matkan pankkiin, kun sai ilman kilpailua sinekuurin ihan henkilökohtaisesti ja ylimääräisesti. Ei tarvinnut enää selvää päivää nähdä.
ellauri024.html on line 499: Dante selitti et sitä nauratti kun Statius ei tuntenu Vergiliusta, puhu siitä 3 persoonassa vaikka se seiso siinä nenän edessä. Mikä siinä oli muka hauskaa? En tajua. Tai tajuan, sehän oli julkkis! Statius loukkaantuu kun luulee et Dante nauro sille. Niin naurokin, vaikka tyhjästä, tyhjän nauraja.
ellauri024.html on line 503: Entä Arska? Ehkä joskus, esim toi enkun mongerrus. Pitkävihainen Arska muistaa vieläkin, et vt apul.prof. Anna Makkonen kerran nauroi tahattomasti Arskan enkun mongerruxelle. Vt apul.prof kaiken kukkurax!
ellauri024.html on line 504: Ja kun lapset nauro sen hattua DDR :ssä. Mieleen jäi kumminkin, hampaankoloon, vaikkei olleet edes lisensiaatteja. Onnexeen.
ellauri024.html on line 636: Hän kuoli taistelussa Akhilleusta vastaan, joka rakastui Penthesileian kauneuteen poistettuaan tämän kypärän ja suri hänen kuolemaansa. Kreikkalainen sotilas Thersites nauroi Akhilleukselle tämän takia. Akhilleus kiivastui ja tappoi Thersiteen. Älä naurrra! Älä ainakaan pyllistä gepardeille, ne näyttävät nopeilta.

Se ei ollut viittätoistakaan kun se tuli; ja se oli utelias kuin kissa, koko ajan kyseli et kuka teki mitä kenellekin missä milloinkin. Oikee kyselijäjyrki. Sitten se kuunteli hartaana - ja jos mä tarvizin jotakin, se toi sen vikkelästi kuin kilipukki, ja oli niin hauska että patriarkatkin nauroi. Siinä poika mun mielen mukaan!

Joskus yksinkertaiset ilmeet tekivät hiänet melkein tavallisen ja joskus hiän oli melkein kaunis. Tämän huomasi myös rakastunut Mikhail Lermontov, ja Barbara Lopukhina ilmestyi ennen lukijaa Faithin muodossa romaanin "Aikakauden sankari" - aivan yhtä yhtenäisenä, syvänä, viehättävänä ja yksinkertaisena, lempeällä ja kirkkaalla hymyllä ja jopa samalla moolilla kasvoilla. Nykyajat kutsuvat tytön "täynnä ihanaa", nuorta, makeaa ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja ystävät tekivät hauskaa tästä moolista ja Varvara Alexandrovna Lopukhina nauroi heidän kanssaan. Naura sinäkin.
ellauri140.html on line 723: At which Cocytus° quakes, and Styx is put to flight. Tikka nauroi pilkkasuu, eikös maistu silkka puu.
ellauri141.html on line 701: ---- Iltaisin TPS:n nuoret kokoontuivat Kupittaan kisakentälle pelaamaan pesäpalloa, heittämään kuraa, lyömään heilaa ja juoksemaan hevosenleikkiä." Horseplay on the float. Kupittaan urheilupuisto oli Huntuvuoren elinaikana kukoistuksessaan 1890-luvun parannustöiden ansioista. Lukijat kyllä nauroivat mutta silti pitivät.
ellauri145.html on line 94: Swift on Anteron käsityxen mukaan eka jonka kokonainen vizikirja säilyi jälkimaailmalle. Rabelaisia ei lasketa, koska se nauroi mukana. Swift vihas apinakööriä, mutta pysytteli piispana ja shtuppi mielellään Varinaa, Stellaa ja Vanessaa. Se lahos latva edellä ja testamenttasi mielisairaalallensa miljoonan. Instructions aux domestiques vaikuttaa yhtä hauskalta kuin Osmo Soininvaaran 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka, ja on yhtä oikealla. Ratkaisuxi köyhien sikiämiselle Swift ehdottaa lasten syöntiä. Vanha vizi, ei naurata. Mixei mieluummin lyödä lihoixi vanhoja lihavia piispoja sekä leukavia subrealisteja. Alaston apina on kuin luuta, paizi päällään seisova, se oivaltaa vielä lopuxi, mutta kuluu kuin se naisten kädessä. Haha. Vitun misogyynejä. Swiftin yhden rivin turauxet on käyt.kaz 1-1 samoja kuin happovaivaisella Ambrose Biercellä.
ellauri150.html on line 211: Miksi Esko Valtaoja nauroi?
ellauri150.html on line 213: Vanhassa testamentissa kerrotaan Aabrahamin vaimon Saaran nauraneen. Hänen kuulemansa asia oli naurettava. Saara nauroi, koska ei uskonut sitä, mitä kuuli.
ellauri152.html on line 319: KORYDON Ei sinne päinkään, Battos. Kazos sen hän antoi mulle ennen lähtöään. En muuten ole yhtään hullumpi huilunvarressa, osaan yhtä sun toista. Glauken ja Pyr1wrhoxen hitit ja tänkin, tiezä: "Ihana on Zakynthoxen kaupunki... ja Lakinian pyhä temppeli..." Siellä Aigon söi yxinään 80 uhrikakkua. Ja siellä se sen häränkin kantoi laitumelta suoraan Amaryllixen eteen, sorkista kiinni vaan ja selkään. Voi miten naiset kiljuivat ja paimen senkun painoi sonnia ja nauroi! LOL! Hahaha!
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
ellauri162.html on line 581: Joka tapauksessa niin tapahtui, että Nooa, vaikka hän juhli iloisesti Jumalan kunniaa, nautti juhlista ja maistaa makeita vinettoja, tunsi vahvan viinin vaikutukset ja voitti raskaan unen, laski huolimattomasti raajat lepäämään tavalliselle sängylleen. Ja samalla hänen vaatteensa, rullattu takaisin, paljastivat hänen ruumiinsa piilotetut paikat, ja - Ham perkele! nämä sinun tekovehkeesi saivat sinut nauramaan! arvoton kinkku! Yritit sotkea veljesi, esikoisen Shemin ja Japhetin, nuorimman, syyllisyyden tahralla! Opi, mitä se, että sinä yksin nauroit, vaatii! Veljienne parempi arvostelukyky on arvokas tilaisuus nöyryyteen.
ellauri197.html on line 130: And laughed upon his breast to think Mä nauroin sen mahan päällä
ellauri213.html on line 411: "Monet meistä hankkivat rahaa Ginzan yökerhoissa, en minä ollut ainut. Luuletko että pidin niistä rujoista sioista jotka nipistelivät pakaroitani ja kopeloivat rintojani? Minä vihasin heitä. Luuletko todella että olisin nauttinut yhdestäkään kapitalistisesta liikemiehestä joka tyydytti luonnolliset tarpeensa ruumiillani? Etta sain mielihyvää tuntemattomilta irstailijoilta jotka taputtivat selkääni, pumppasivat itsensä tyhjäxi emättimeeni tai purkautuivat suuhuni? Sisimmässäni nauroin, se jotmuili niistä kivasti. Jokaisen aktin hinta meni lyhentämättömänä puna-armeijan tarpeisiin." Hän syleili Marikoa korjaan Fusakoa ja salli tytön kynsiä selkäänsä. Naisen menneisyys ei juurikaan loukannut häntä, tahtomattaan hän huomasi sen kiihottavan itseään. Silti hän ei vakuuttunut siitä etteikö nainen olisi tuntenut minkäänlaista sukupuolista nautintoa Ginzassa. Mariko korjaan Fusako nussi siihen nähden liian hyvin.
ellauri216.html on line 64: Uudessa Valamossa kaikki ovat vaimeita. Paizi nuori nainen nauroi naapurissa. Sinne siis! Tein asiaa vessaan. Kun ei tullut, annoin olla. Lapsille ja Susannelle lyhkäset textarit: täällä ollaan, on ikävä, muttei niin ikävä että kesken lähtisin.
ellauri217.html on line 148: Ibn Iisakin tarinassa isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Abrahamiin ja isä Iisakiin. (Olikohan Aabrahaminkaan isyys ihan varmistettu? Mitä Saara nauroi?) Mekasta tulee näin vastaavasti uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed on tällöin vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob eli Israel. Tälle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo.
ellauri238.html on line 58: καὶ γελαίσας ἰμέροεν, τό μ᾿ ἦ μὰν Ja nauroi kuolaten, mullepa se
ellauri238.html on line 422: Doch Gott hat nachher zwei Donner gelacht Mut jälkeenpäin ne nauroivat, Jehova ja Saatana
ellauri244.html on line 498: Aika narsistinen kuvaus klimakteeriselta Camillalta, eikö vaan? Se täytti 45 tässä vaiheessa. Vielä Robinin poikamiespoxista lähtiessä pitää kertaalleen seinää vasten nussia. Camilla oli unohtanut miten nopeasti nuoret pojat latautuvat. Se nauroi tullessaan ja vielä kovempaa lähtiessään.
ellauri244.html on line 523: - Rakkaus, minä nauroin, - koetapa ajatella sanaa "rakkaus" kaksikymmentä kertaa peräkkäin niin huomaat miten naurettavalta ja teeskentelevältä se kuulostaa. Ja minun mielestäni on olemassa kolmenlaisia ihmisiä; ensinnäkin ikäneitsyet sun muut sublimoijat, kuten Velho ja Platon, jotka ovat liian saamattomia löytääkseen paria, jotka yleensä ovat muka älyllisiä ihmisiä ja jotka halukkaan tavatessaan kumminkin takertuvat tähän kuin iilimadot kun kerrankin sänkyyn pääsevät;
ellauri244.html on line 535: Omatunto nauroi huutonaurua kyynelet silmissä. Ville on kuin Janne Kuutio, se ilkkui, Ville ei käsitä ettei näe sieltä ulos, Ville kävelee hitauden ja nopeuden suuntaan ja Ville kävelee edestakaisin ja ympyrää eikä tiedä mikä suunta on oikea, kaiken summa on kumminkin olla nolla Villen kuutiossa ja Ville vain juoksee viskipullossa.
ellauri254.html on line 626: Judenitšin johtama Luoteis-Venäjän armeija eteni 19. lokakuuta 1919 Pietarin kaupungin liepeille. Bolševikkihallitus päätti jo jättää kaupungin valkoisille, mutta bolševikkien vallankumousjohtaja Lev Trotski saapui johtamaan pääkaupungin puolustusta, lisäjoukkoja tuotiin Moskovasta ja tehdastyöläiset organisoitiin punakaarteiksi. 1. marraskuuta ilman suomalaisten tukea käynnistynyt Judenitšin hyökkäys epäonnistui nolosti ja hänen joukkonsa alkoivat vetäytyä. Vuonna 1920 britit evakuoivat Judenitšin joukot Virosta laivalla, ja Judenitš pakeni itse taas Ranskaan, mutta hänellä ei ollut merkittävää osaa Ranskan venäläisessä emigranttiyhteisössä. Maanmiehet nauroivat sille tunarille xa xa xa. Judenitš kuoli aurinkotuoliin Nizzassa Ranskan Rivieralla.
ellauri257.html on line 320: Ruskeiden silmien mukaan Mustien kulmakarvojen mukaan Sydämeni oli repeytynyt, nauroin, Kaatoi kielen, Se vuodatti, kuten taitavasti, Pimeänä yönä, Kirsikkatarhan vihreälle, Tytön hyväilyyn... Steppeille ja haudoille, Mitä Ukrainassa on, Sydämeni jyskytti, en halunnut. He laulavat vieraassa maassa... En halunnut olla lumessa, metsässä, Kasakka-yhteisö nuijilla, nagaikoilla kerää neuvoja. Anna kasakoiden sielut Ukrainassa huimaan nousuun - Se on leveä siellä, se on hauskaa siellä Reunasta reunaan... Kuten se tahto, joka on mennyt ohi, Dnepri on leveä - meri, Steppe ja steppi, myrskyävät kosket, Ja haudat ovat vuoria, -
ellauri258.html on line 783: Oikea vastaus: ELKÄÄ ANTAKO! Ikinä yhtään siimaa, millekään sosiaalivirkalijoille… Täällä ihan aikuisten oikeasti, ei uskota vieläkään sanojani eikä todisteitani. Neljäs piiri ja kolme käynyt täällä toteamassa kaiken olevan kunnossa ja vaan pietään valheellisesta/vääristelevästä huostaanottohakemusehdotuksesta kiinni, kovasti nämä yrittää asiakassuunnitelmaa vääntää miule ja sanoivat että voinko heille lähettää videon, nauroin kovaan ääneen että voi jumalauta. Pidättekö? Mitenkin? Tyhmänä minua, se on todistusaineistoa joka osoittaa teidän ahistelun/häirinnän joka taas aika varmasti kumoaa teidän ehdotuksen lopulta..
ellauri263.html on line 521: H. P. Blavatsky kuvaili alun perin gurunaan pitämänsä henkisen mestarin olemassaoloa, jota kutsuttiin muun muassa Moryaksi. Blavatskyn mukaan Morya ja toinen mestari Koot Hoomi olivat hänen ensisijaisia oppaitaan Teosofisen seuran perustamisessa. Blavatsky kirjoitti myös, että mestarit Morya ja Koot Hoomi kuuluivat kovasti kehittyneiden ihmisten ryhmään, jotka ihan nauroivat ajalle ja paikalle, ja jonka jotkut tuntevat valkoisena veljeskuntana tai valkoisena Loosina (vaikka he eivät kuvailleet itseään näin, kun olivat pikemminkin aika ruskeita). Moriasta tuli lopulta iso riita Judgen ja Besantin välille ja koko seura hajosi. Moria nauroi partaansa: aika aikaa kutakin, ja paikkaakin, totesi ja hävisi.
ellauri264.html on line 116: Louis Theroux koitti haastatella 3 amerikan alt-right someinfluensseria: Nick Fuentes, Baked Alaska ja Beardson Beardy huonolla ratamenestyxellä. Haastattelu kääntyi loppupeleissä yleensä haistatteluxi. Niiden ansaintalogiikka oli kerätä inseleiltä klikkejä ja taaloja vizeixi naamioidulla äärioikispropagandalla: white supremacy, racism, antisemitism, misogyny, and homophobia. Mikä näitä kaikkia asenteita yhdistää? No se että white trash incel miekkonen jää keskiöön. Beardylla oli Louis paita päällä mutta poltti hihat kun Louis japitti sen tekemästä nazitervehdyxestä. Get off my property se huusi kuin katolinen viulunsoittaja. Brittany joka oli ensin mukana sai hampaattomalta parrattomalta Beardyltä anaaliraiskausuhkauxen, ilmeisesti leikillisen kuitenkin koska Beardy nauroi uhkauxen jälkeen pitkään ahdistunutta huutonaurua. Nick Fuentes oli 22-vuotias wannabe pikkuhitleri, joka puhui fyyrerinä kansalle vanhempien kellariin rakentamastaan studiosta. Se kehui olevansa jo miljonääri kiitos jokailtaisten kolmituntisten palopuheiden. Peilisilmälasinen Baked koitti nauraa yhtä kovasti, mutta viimeinen tapaaminen päättyi silti suht vihamieliseen vittuiluun. Bakedin puhelimeen sai muutaman taalan hinnasta soittaa rasistisia ja antisemiittisiä haukkuja. Äänet oli muunnettu niin että inselit kuulostivat alaikäisiltä tytöiltä. Baked Alaska on venäläinen uunijäätelö. Sitä sai ravintola Kasakasta Neizytpolulta. .
ellauri264.html on line 308: Val. v. 3:14 Minä olen caiken minun Canssani nauro/ ja heidän jocapäiwäinen wirtens.

ellauri275.html on line 338: Paimenet nauroivat minulle. Ja ajatteletko ryöstöä!
ellauri276.html on line 131: Kuningas nauroi ja käski antaa kenraalille puolet palkinnosta. Välittömästi kenraali, olkalaukkujen mestari laskettiin lattialle ja kaadettiin anteliaasti häneen. Kuinka kenraali huusi, kuinka hän itki! Hän oli erittäin loukkaantunut mutta myös kiihottunut, koska häntä ruoskittiin ensimmäistä kertaa elämässään. Se tuntui oikeastaan aika jännältä!
ellauri276.html on line 156: Tunnettu ja suosittu on Grekovin runoihin perustuva romanssi "Treffi" (musiikki P. Bulakhov ), P. I. Tšaikovski kirjoitti teoksensa runoihinsa ("Emme kävele kauan ...", "Katso: siellä on pilvi ...", "Odota hetki" ), A. Aljabjev ("En koske mykkä suruun..."), A. Varlamov ("Tähti"), A. Dargomyzhsky ("Olemme helvetissä...", "Peltojen kukat"), A. Gurilev ("Syksypäivä"," Kyynel"," Sydän"," Serenadi", "Merimiehen laulu "), S. Donaurov ("Juon terveydellesi ...", "Tapasimme joskus yöllä ..."), M. P. Mussorgsky ("Missä sinä, tähti ..."), sekä P. P. Bulakhov ("Unettomuus").
ellauri276.html on line 1060: He turned himself round and he laughed in a joke, Hän kääntyi ympäri ja nauroi vitsillä:
ellauri276.html on line 1128: And the master he looked and he laughed at the joke Ja isäntää hän katsoi ja hän nauroi vitsille
ellauri276.html on line 1170: He turned himself round and he laughed at the joke Hän kääntyi ympäri ja nauroi vitsille
ellauri276.html on line 1210: He turned himself round and he laughed at his joke Hän kääntyi ympäri ja nauroi vitsilleen
ellauri276.html on line 1250: Then he turned to one side and he laughed at the joke, Sitten hän kääntyi toiselle puolelle ja nauroi vitsille:
ellauri279.html on line 151: Keskimmäinen poikani Aleksey, hän on 11-vuotias, kertoi nähneensä Danilan kävelevän nopeasti metsästä 3. syyskuuta ja koiramme juoksi hänen perässään. Aleksei kysyi, oliko hän nähnyt Pavelin ja Fjodorin, johon Danila ei vastannut ja vain nauroi. Hän oli pukeutunut itsekudottuihin housuihin ja mustaan ​​paitaan - Aleksei muisti tämän hyvin. Nämä housut ja paita löydettiin Sergei Sergeevich Morozovin luota etsinnässä.
ellauri317.html on line 158: .Katariina II (s. 1762–1766) oli virallisesti esittänyt Ukrainan venäläistämispolitiikan vuonna 1764 kirjeessään luotetulle neuvonantajalleen Aleksanteri Vjazemskille, jossa hän ilmoitti aikovansa "pyyhkiä muiston Hetmanaatin ajasta vähä-Venäjältä". Hiän nauroi mieleenpainuvasti, että Aeneida on täysin arvoton, ja kertoi hänelle "ainoa maine on se, mitä housuissasi on" (1.54).
ellauri317.html on line 170: "Zaporogeissa minua viehättävät vapaus ja ritarillisuuden henki." [Repinin kirjeestä Nikolai Leskoville 19.2.1889] Maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ilja Repinin aikana kasakoita kohtaan tunnettiin Venäjällä kovasti sympatiaa ja Ukrainassa syntynyt Repin itse sanoi kasakoista: ”Kaikki, mitä Gogol kirjoitti heistä, on totta! Pyhä kansa! Kukaan maailmassa ei ole niin pitänyt kiinni vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä.” Repin maalasi teoksen aikana, jolloin Osmanien valtakuntaa pidettiin Venäjän perivihollisena. Repinin mukaan kasakat ”puolustivat koko Eurooppaa” ja ”nauroivat sydämensä kyllyydestä Idän ylimielisyydelle”. Ne oli länkkäreitä hemmetti! Mutta niin oli silloin vielä venäläisetkin.
ellauri321.html on line 274: Mutta eräänä kuumana syyskuun iltana - kun Juan oli kolmannen tai neljännen kerran onnistunut karkaamaan ja istui eräillä portailla maantien varressa, rupesi hän torvisoittoa ja pölypilviä seuratessaan ymmärtämään asioita. Miksi, hän ajatteli, olivat kaikki vanhemmat ihmiset menettäneet järkensä? Miksi he sen sijaan, että olisivat rauhallisia ja hyväntuulisia, olivat kuumia, vihaisia, kiihtyneitä ja aina valmiita itkemään? Hän tiesi, että hänen isoisänsä oli tyhmä vanha äijä, Rhea tyhmä pikkutyttö ja kylän lapset auttamattoman tyhmiä. Oli hauska huomata sellaisia asioita, ja hänen salaperäinen sielunsa hekumoi tämänkaltaisissa huomioissa. Mutta oli kauheata huomata koko maailman tulevan hulluksi. Hän ei voinut nauraa sille... Kaksi sotilasta ajoi hänen ohitseen polkupyörillä. Sitten tuli puoli tusinaa lisää. Heidän polkupyörillään oli raskas kuorma kiväärejä ja khakivärisiä kääröjä. Vähitellen alkoi sieltä kuulua musiikkia, ensin miellyttävän kauniina, mutta muuttuen kovaksi ja läpitunkevaksi lähestyessään. Rykmentin soittokunta tuli näkyviin. Miehet olivat punaisia kasvoiltaan ja pienet tomupilvet kohosivat tiestä, kun heidän jalkansa heiluivat jäykkinä musiikin tahdissa, ja kun he menivät ohi, pitivät torvet huumaavaa melua. Soittokunnan takana ratsasti kaksi upseeria. Toinen heistä oli Juanin mielestä aivan hänen isänsä näköinen. Toinen oli nuori, hauskannäköinen ja ruskettunut. Ja upseerien perässä tuli loputon jono miehiä. Sadat jalat, paksuina ja jäykkinä khakivärisissä sääryksissään, heiluivat väsymättä musiikin mahtavien iskujen mukaan. Jotkut miehistä nauroivat ja laskivat leikkiä. Toiset toljottivat suoraan eteensä. Useimmat olivat aivan nuoria, mutta joillakin oli V:n muotoiset nauhat hihassaan ja he näyttivät julmilta ja itsevarmoilta. Aina vähän ajan kuluttua tuli ratsastava upseeri näkyen korkealla khakivärisen miesjonon yläpuolella. Ja jonolla ei näyttänyt olevan loppua.
ellauri331.html on line 604: Lokakuussa 2022 RT:n juontaja Anton Krasovsky sanoi lähetyksessä, että Ukrainan lapset, jotka olivat aiemmin kritisoineet Neuvostoliittoa Ukrainan miehittäjinä, olisi pitänyt hukuttaa tai polttaa. Lisäksi hän nauroi kertoessaan, että venäläissotilaat raiskasivat iäkkäitä ukrainalaisia ​​naisia ​​vuoden 2022 hyökkäyksen aikana. Simonyan pidätti hänet myöhemmin, ja rikostutkinta aloitettiin. Professori Robert Orttungin George Washingtonin yliopistosta tekemässä tutkimuksessa todettiin, että RT käyttää inhimillisiä tarinoita ilman ideologista sisältöä houkutellakseen katsojia kanavilleen. Emäkieroa!
ellauri332.html on line 435: Mixi jenkkikahvat nauroivat pää punaisena filkkaversiolle Hawthornen Scarlet Letteristä? Kazotaanpa Rotten Tomaateista! Mielipiteitä? Mitä kriitikot sanovat?
ellauri342.html on line 82: Siellä on erityisesti yksi, kunnon vanha mies, jota kutsuttiin Bonifaceksi... Voi! tämä, kuinka monta kyynelettä vuodatimme Avignonissa, kun hän kuoli! Hän oli niin kiltti, niin vieraanvarainen prinssi! Hän nauroi sinulle niin hyvin muulinsa huipulta! Ja kun kuljit hänen ohitseen, - olitpa sitten köyhä hullun ampuja tai kaupungin suuri kirkkoherra - hän antoi sinulle siunauksensa niin kohteliaasti! Todellinen Yvetot'n paavi, mutta Provence'n yvetot'n paavi, jolla on jotain hienoa naurussaan, meiramin oksa barrettessa, eikä vähiten Jeanneton... Ainoa Jeanneton, jonka hän on koskaan tuntenut, tälle hyvälle isälle, se oli hänen viinitarhansa, pieni viinitarha, jonka hän oli istuttanut itse, kolmen liigan päässä Avignonista Château-Neufin myrtleihin.

ellauri342.html on line 162: Tistetin lähdön jälkeen paavin muuli palasi rauhalliseen elämäntapaansa ja entiseen ulkomuotoonsa. Ei enää Quiquetiä, ei enää Béluguetia tallissa. Ranskalaisen viinin kukoistus oli palannut ja heidän mukanaan hyvä huumori, pitkät päiväunet ja pieni gavotte-askel, kun hän kulki Avignonin sillan yli. Seikkailunsa jälkeen häntä on kuitenkin aina kohdeltu hieman kylmästi kaupungissa. Hänen matkallaan kuului kuiskauksia; vanhat ihmiset nyökkäsivät päätään, lapset nauroivat osoittaen kellotornia. Hyvä paavi itse ei enää luottanut yhtä paljoa ystäväänsä kohtaan, ja kun hän viinitarhasta palatessaan antautui pienille päiväunille tämän selässä sunnuntaisinpiti aina tätä taka-ajatusta: "Jos heräisin siellä, laiturilla!" Muuli näki tämän ja kärsi siitä sanomatta mitään, kun Tistet Védènen nimi mainittiin hänen edessään, hänen pitkät korvansa värisivät ja nauraen hän teroitti kavioidensa rautaa jalkakäytävällä.

ellauri342.html on line 163: Tistetin lähdön jälkeen paavin muuli palasi rauhalliseen elämäänsä ja vanhojen aikojen tapoja. Ei enää Quiquetiä tai Beluguetia tallissa. Viinin onnelliset päivät a la francaise palasivat ja tulivat niiden mukana tyytyväisyys, pitkät siestat ja jopa mahdollisuus tehdä omaa vähän gavotte vielä kerran, kun hän meni _sur le pont d'Avignon_. Ja silti, seikkailunsa jälkeen hän tunsi tiettyä viileyttä häntä kohtaan kaupunki. Kuiskaukset seurasivat häntä matkalla, vanhat ihmiset pudistivat päätään, ja nuoret nauroivat ja osoittivat kellotornia. Jopa hyvä Paavi itse ei luottanut niin paljon karvaiseen ystäväänsä ja milloin hän halusi torkut asennettuna muuliin, palaten viinitarhasta Sunnuntaisin hän pelkäsi heräävänsä kellotornin huipulla! The muuli tunsi kaiken tämän, mutta kärsi sen hiljaisuudessa, paitsi kun nimi Tistet Vedene mainittiin hänen edessään, kun hänen korvansa nykivät ja hän haukotteli lyhyesti, kun hän vei rautakengänsä kivetykselle kiviä.
ellauri349.html on line 577: Eli tässä pätkässä oli Eskin mielestä jotain hienoa. Mäkin nauroin sille aika lailla. Jumalan armo näkyi siinä ettei vessassa piilexijän pyssyssä ollut kuteja. Vizi mikä mulkero. Kaveri ei taidakaan olla ihan niin harmiton kuin luulisi, siinä on jotain sikkiä.
ellauri349.html on line 842: Raakel Liehu kirjoitti ensimmäisen riimillisen runonsa kahdeksanvuotiaana. Perheellä oli kotiapulainen, jolle Liehu istui lukemassa runoja keittiön pöydän päällä. Kotiapulainen nauroi, ja se oli Liehulle ”valtava, ihana palaute”. Vasta 33-vuotiaana Liehu julkaisi ensimmäisen kokoelmansa. Sitä ennen tuli avioliitto ja kolme lasta. Tue kristillistä mediaa. Tilaa sanansaattaja.
ellauri365.html on line 142: Hän istui alas ja nauroi nähdessään minun kiroavan häntä. Elle s’assit, riant de me voir la maudire.
ellauri365.html on line 180: Hän nauroi pilkallisesti, röyhkeän kauniina; Elle riait, moqueuse, effrontément jolie ;
ellauri368.html on line 219: mutta suurimmaksi osaksi parodistin kohtalo oli kaikkien humoristien kohtalo - ei otettu vakavasti. Ihmiset nauroivat heidän vitseilleen, nauttivat niistä nokkeluutta ja sarkasmia, mutta jatkoivat omilla vanhoilla tavoillaan ihan sama. Ainoa parodia, joka teki itsensä vahvasti tunnetuksi, oli Joseph Perlin Reveur of Secrets ja jopa tämä merkittävä satiiri tuottanut kyseenalaisia ​​tuloksia
ellauri370.html on line 365: Ben-Shalom nauroi: "En tule pystymään ratkaisemaan mysteeriä - ei ole syntymätodistusta, joka kertoisi hänen olevan juutalainen." Vaan olishan se vähän noloa.
ellauri370.html on line 663: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se voi jo olla Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
ellauri374.html on line 217: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se lopultakin voi olla taas Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
ellauri384.html on line 236: Sekä Hollanti että Ateena olivat käyneet viljakauppaa Venäjän kanssa: Hollanti Itämeren kautta; ateenalaiset Hellespontoksen, Bosporin, kreikkalaiskaupungin Byzantionin ja Mustanmeren kautta, hankkien Krimiltä kaupungilleen elintärkeää vehnää, riisiä ja ohraa. Ateenalaiset joutuivat sotimaan tavan takaa pitääkseen nämä reitit avoinna. Sanotaan, että Zeuxis nauroi itsensä kuoliaaksi, kun häntä pyydettiin kuvaamaan rumaa vanhaa naista.
ellauri384.html on line 253: Kreikan seitsemän viisasta olivat julkkixina hyvin tunnettuja sekä toisilleen että suurelle yleisölle. Anacharsis, joka oli yksi näistä viisaista miehistä, tuli käymään Solonissa Ateenassa. Kun Anacharsis näki Ateenan demokratian toiminnan, hän huomautti, että oli outoa, että Ateenassa viisaat puhuivat ja tyhmät päättivät. Solon ihaili tämän miehen valmisnokkeluutta ja hän viihdytti Anacharsisia vieraana pitkään. Solon näytti Anacharsikselle joitain lakeja, joita hän laati ateenalaisille. Anacharsis nauroi Solonille, koska hän kuvitteli, että ateenalaisten epärehellisyys ja ahneus voitaisiin rajoittaa kirjoitetuilla laeilla. Sellaiset lait, sanoi Anacharsis, ovat kuin hämähäkinverkkoja: ne saavat kiinni heikot ja köyhät, mutta rikkaat voivat repiä niiden läpi.
ellauri386.html on line 121: Niissä yhteiskuntapiireissä, joissa äitinikin silloin liikkui oli vielä naittajaeukkoja. Niinpä erääseen nimenomaan äitiäni varten järjestettyyn tilaisuuteen kutsuttiin kerran kaksi nuorta miestä, jotka etsivät itselleen morsianta. Kun äidiltäni jälkeenpäin kysyttiin, pitikö hän näistä, hän vastasi: En, pidin enemmän siitä ukkelista, joka jutteli ja nauroi koko ajan. Hän tarkoitti isääni. Ennen vanhaan yli neljäkymmenvuotiaita pidettiin jo vanhuksina ja isä, joka oli syntynyt vuonna 1799, oli tuolloin neljäkymmentäkaksivuotias.
ellauri391.html on line 104: Se oli Harcourtin korjattu versio, joka ilmestyi joissakin sanomalehdissä seuraavana huhtikuussa 1939, kun Paderewski vieraili Hooverin luona hänen Palo Alto -kodissaan. Mutta jos tämä korjattu versio on totta, miksi Hoover ei käyttänyt sitä muistelmiensa ensimmäisessä osassa, jotka ilmestyivät vuonna 1951? Hooverin ensimmäinen pitkä kuvaus tapahtumasta kirjoitettiin vasta vuosina 1961–1963, jolloin hän aloitti Magnum Opuksensa Puola-osion parissa. George H. Nash ei koskaan julkaissut Hooverin elinaikana, mutta editoi huolellisesti erilaisia ​​luonnoksia ja julkaisi sen vuonna 2011 nimellä Freedom Betrayed: Herbert Hooverin toisen maailmansodan salainen historia ja sen jälkimainingit . Laajennetussa alaviitteessä Hoover muistelee 1 500 dollarin suorituspalkkiota, mutta hänellä ja hänen ystävillään oli tarjota Paderewskille vain 150 dollaria. Hooverin mukaan: "Paderewski nauroi ja ehdotti, että keskeytämme kihlauksen johonkin tulevaan tilaisuuteen, kun hän oli lännessä. Eräs jäsenistämme ehdotti, että emme ehkä pystyisi tekemään sitä, koska olisimme saattaneet hajota, ja tarjosi jälleen 150 dollaria. Paderewski nauroi taas ja sanoi, että lykkäämme sitäkin. Muistin tämän jakson hänelle, kun tapasin hänet pääministerinä rauhankonferenssissa. Hän naurahti taas."
xxx/ellauri056.html on line 554:

Schiller sanoo että kellomalmin sulatuxeen käytettiin kuusta, Schillerin poika (mezänhoitaja) nauroi sille (koska kuusi on huono polttopuu), mutta Uikipediassa sanotaan että pappa-Schiller oli kuullut ja ymmärtänyt ihan oikein korkealta pallilta.
xxx/ellauri057.html on line 169: Vaikka isä-Pransu oli mökkiläinen, poika-Pransu virnuilee tehtaalaisille kuin joku talollinen. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Puovo pikku käsilaukkuineen tulee Treelle Pinsiöstä päin. Sieltä saisi pähkinäpensaan taimia.
xxx/ellauri059.html on line 45: En varsinaisesti itkenyt Marie Antoinetten kuolemaa. Surin onnetonta rakkautta ja sitä, että hänet erotettiin lapsistaan ja sitä onnetonta kirjettä, jonka hän kirjoitti lokakuisena aamuna 1793. Hänen kälynsä madame Elisabeth ei milloinkaan saanut sitä. Siitä syystä vihaan Robespierreä enemmän kuin hänen muiden julmuuksiensa tähden.Olisi ollut aivan eri asia, jos hän olisi antanut viedä kirjeen perille, ja lapset olisivat saaneet tietää heidän äitinsä ajatelleen heitä viimeiseen henkäykseen asti. Tai että se pieni salainen viesti olisi toimitettu eräälle ruotsalaiselle aatelismiehelle, joka odotti tietoja huolesta harmaana. Moinen inhimillinen ajatus tuskin edes pälkähti Robespierren kylmään, laskelmoivaan päähän. Hän sen sijaan kätki viestit kylmäverisesti omiin patjoihinsa. Saatoin aivan nähdä hänet silmissäni! Hän luki niitä varmasti joka ilta ennen kynttilan sammuttamista: "Eivät voi erottaa sydämiä toisistaan" hah hah, hän nauroi kylmästi ja kätki kirjeen taas patjaansa. Siellä hän piilotteli niitä yhdeksän kuukauden ajan. Mutta eräänä kesäkuun yönä 1794 herra Robespierre ei enää kallistakaan päätään pehmeälle pielukselleen. Hänellä ei nimittäin ole päätä enää, se on katkaistu Place de la Révolutionilla. Silloin kirjeet tulevat esiin. Vastaanottajat vain eivat enää ole tavattavissa. Madame Elisabeth-parka koki saman kohtalon kuin onneton kälynsä, samalla paikalla. Vain kirjeet jäivät. Marie Antoinette-raukka! Hänkin oli kerran nuori ja iloinen, ja asui rakastettuna kauniissa linnassa joka oli koko maailman keskipiste.
xxx/ellauri081.html on line 255: Uunnavuonna onnen pekan Pekka Tarkan kotona Panu kukkoilee kulturpersonlighetinä. Me kirjallisuuden esipapit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Uskomatonta mutta totta, jo tässä vaiheessa alkaa Panu kerskua Katrilla, käskee sytyttää television vaan paistatellaxeen lainavalossa. Vittu mikä kaveri! "Tää nyt on vaan tätä." Yrmf!
xxx/ellauri081.html on line 333: Merimies Rauno Ryöppy on kuin hullunkurisista perheistä. Rauno Ryöppy, merimies. Raija Ryöppy, merimiehen vaimo. Riitta Ryöppy, merimiehen tytär. Raimo Ryöppy, merimiehen poika. Kerää koko sarja, saat ikioman eläintarhan. Ikä nazaa justiinsa eikä melkein, 68v. on miehen ikä, johon mennessä on ehtinyt kerääntyä kokemusta ja kypsää harkintaa. Ei mamu eikä homo, vaan perinteinen perheellinen persumies. Kylä äänestäisin mutkuse on Kotkasta. Terviisiä Kotkasta, persuun käskivätten potkasta. Sen kaljussa on vähän tollasta Pluton mieleen tuovaa kavennusta latvassa. Vasen ja oikea profiilikuva selventäisi asiaa, ja sit viä rintapielessä äänestysnummero. Ei mamu ehkä mutta todennäköisesti sie-mie-miehiä. Ei homo eikä liioin sapiens. Ezimättä tulee mieleen yllättynyt oranki, joka nauroi makeasti styrox-mukista löytyneelle lelulle. Me persut nauroimme niin, sanoi metsämies.
xxx/ellauri091.html on line 95: Nää tuloxet ei hämmästytä. Nuorten tulot ei voi enää mennä huonompaankaan suuntaan. Muutenkin nuoret on toiveikkaampia kuin vanhemmat, jotka näkevät lopun jo häämöttävän ja suunnilleen tietävät mihin asti pääsivät. Niinkauan kuin on elämää on toivoa. Yxi asia mikä on yhteistä nuorille ja vanhuxille on aikapula. Toisille on kiire päästä aloittamaan elämä, toisilla on loppu käsillä. Timo Airaxinen laskee huolissaan että korona-aika on ollut jo 20% sen vapaista päivistä. Nuorille tää on kuin joku sotakokemus. Oli meilläkin aika rankkaa, sanoi Seija, esim. se Vietnamin sota, sitä oli mustavalkoisesta telkasta raskasta seurata. Lapset nauroivat ja pilkkasivat. Ette tiedäkään kuinka tämä kuoleminen on vaikeaa, sanoi Lea Kivelän sängystä.
xxx/ellauri104.html on line 920: Loren Cunningham ja Janice Rogers ”Luovutusvoitto – Jeesukselle luovuttamisen dynamiikka” (Päivä 2001) lainaus sivulta 123: ”Näin tapahtui pienelle tytölle Itä-Saksassa. Kuulin hänen elämästään pastori Gerhard Wessleriltä, kun olin puhumassa hänen seurakunnassaan Frankfurtissa. Tämä pieni kymmenvuotias tyttö oli Mecklenburgissa, Itä-Saksassa asuvan kristityn perheen tytär. Hänen oli käytävä paikallista kommunistikoulua, jossa oppilaiden usko Jumalaan yritettiin järjestelmällisesti tuhota. Opettaja esimerkiksi käski lasten painaa päänsä pulpettia vasten ja pyytää Jumalalta karamellia. Odottaessaan hetken ja nähtyään, ettei mitään tapahtunut, opettaja nauroi ja sanoi: ’Näettekö nyt, Jumalaa ei ole olemassakaan! Mutta pyytäkääpä karamellia hallitukselta.’ Sitten jokaiselle oppilaalle annettiin makeinen hallituksen puolesta.
xxx/ellauri104.html on line 1351: Unessa joku pikku Keith painalsi ja paineskeli lampaita vai oliko ne mamuja. Ne oli söpöjä. Niin tein, se tunnusti. Sen isoveljet nauroivat ja pilkkasivat ja osoittivat sormella. Enempää en muista.
xxx/ellauri114.html on line 762: Raamatun monista vääryyxistä pistää silmään krapulaisen Ukko Nooan silmitön raivostuminen kun pojat yllättää sen munat paljaana. Oliko se käynyt kusella tai kuivilla vai ehkäpä suorastaan pukilla ja nukahtanut kesken kaiken pelit seis perseet olalla? Jää epäselväxi. Mutta mixi siitä piti noin kohtuuttomasti vimmastua? Oma moka, siitähän aina suututaan muille koviten. Samaa voi sanoa Jehovastakin. Ehkä Kanaan vielä nauroi hölmönnäköiselle vaarille ja pilkkasi sen nahatonta mikropenistä. Sellaisesta nenäkkyydestä pitää tehdä loppu!
xxx/ellauri121.html on line 107: Viimeöisessä unessa mulla oli blondi tyttö jolla oli ponnari joka oikeasti näytti tykkäävän jostain syystä musta. Sillä oli veli ja vanhemmat jotka oli jotain rikkaita. Me oltiin ulkomailla ökylomalla ja meidän piti mennä jonnee kaupungille ostoxille. Mun piti pukeutua sika pikana. Sitku me lähettiin jollain mönkijällä mä istuin sen tytön sylissä. Ja sitmä huomasin ettei mulla ollut shorzeja. Ne oli unohtuneet kämpille. Pelkät kalsarit. Tyttö nauroi ja kun kazoin tarkemmin olihan mulla ne, katkaistut vanhat farkut. Muzit huomasin et kengät puuttui. Sama juttu, oli mulla ne mutta voi, ne oli puukengät samaa paria, 2 vasemman jalan klopoa kuin Eikka Erixonilla. Hollannikkaat, sellaiset kuin me saatiin Tanskassa. Pane puukengät jalkaan se on lyhyempi lause. Peit klop. Tyttöä nauratti taas sikana. Siihen heräsin. Pikkuveitikka oli kovana. Hän oli ylösnoussut, vaikka tosin vain katoavaxi hetkexi. Seijan tukka on samalla lailla kuin lentoemäntä Natashalla. Hipaisin Seija kättä. Se heräsi ja ihmetteli: mistäs päin nyt tuulee?
xxx/ellauri127.html on line 498: Kuka vitun Ernestine? Pili opetti jossain Filadelfiassa kirjallisuutta, mutta proffat nauroi sille. Tästäpä nyt saavat kuulla kunniansa kurjat filistiinit.
xxx/ellauri138.html on line 176: He nauroivat. Heitä oli kolme.
xxx/ellauri139.html on line 1220: Karmela Belinkillä oli tapana ottaa ettonet aamuisen kirjoitustyön ja lounaan päälle. Nyt hän oli täpinöissään Mr. Dostojevskin esikoisesta, jonka Martti Anhava on 2008 kökösti kuosittanut nykysuomexi. Kuunnelkaa! Ja hän luki mielestään liikuttavimpia kohtia värisyttäen hermoherkkää ääntänsä. Vissarion Belinski oli suunnannäyttäjä. Muut venäläiset kynäilijät nauroivat ja pilkkasivat syylänenäistä Dostojevskia. Etukäteiskehut oli kihahtaneet Fedjan päähän ja se loukkaantui pahasti. Sotilasinsinöörikoulussa Fjodor luki lisää Pushkinia, Schilleriä ja Scottia sekä Homerosta, Shakespearea, Racinea, Hoffmania, Balzacia, Hugoa, ja Gogolin uusimmat. Hän venäjänsi omasta mielestään verrattomasti Balzacin Eugenie Grandetin. Köyhää väkeä on siitä kopio. Ällö kirjeromaani. "Mamma"?! Mitä vittua, бабочка tarkoittaa perhosta (tai russua)?! Sano rusetti, tytöt sua rannalla kusetti. Mummin ikkunalla kukkii pelargonia. Hoholin ukrainalaistarinoita muistuttavia jutelmia. Laji näytti jo 1840 aikansa eläneeltä. Devushkin oli keski-ikäinen namusetä ja "Mamma" jotenkin mainevammainen nuorehko nainen. Varvarasta oli kiva vittuilla neitokorennolle vapauduttuaan viimein tämän holhouxesta. Nöyryytyxen psykologiaa ja sadomasokismia. Epämääräisenä vellovaa jahkailua ja merkityxettömiä käänteitä. Aito Dostojevskilaisia sentimenttejä. Sekavuuden suota kuten Ukrainassa kelirikkoaikana. Paska haisee Nevan rannalla.
xxx/ellauri148.html on line 548: Seisoin pelästyneenä nurkassa käymälän vieressä ja puristin rintaani vasten nyyttiäni jossa oli melkein pelkästään omia käsikirjoituksia ja vähät kirjani. Piru nauroi sisälläni omia kuvitelmiani. Tiesin aivan hyvin että näin edessäni apinalauman historian olemuksen. Tänään puolalaiset rääkkäsivät juutalaisia, eilen venäläiset ja saksalaiset olivat rääkänneet puolalaisia, huomenna sakemannit rääkkäsivät jutkuja, ylihuomenna jenkit ja jutkut rääkkäävät miehissä rättipäitä. Jokainen historian kirja oli kertomus murhista, kidutuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta, jokainen sanomalehti ja klikkiuutinen ui veressä ja häpeässä. Lukemistani filosofeista pessimistisimmät, Schopenhauer ja Von Hartman molemmat tuomitsivat izemurhan (unohtaen läpän "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi"), mutta sillä hetkellä minä tiesin että on vain yksi pitävä tapa esittää vastalauseensa elämän kauhuille ja se on lingota Jumalalle hänen huonosti valittu lahjansa takaisin kuin Kristina-täti. Oli täysin mahdollista että jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut pistooli tai vyöpommi, olisin tappanut itseni listittyäni ensin summanmutikassa kasan huligaaneja.
xxx/ellauri149.html on line 89: Saarinen väitteli Helsingin yliopistossa joulukuussa 1977 tutkimuksellaan Backwards-Looking Operators in Intensional Logic and in Natural Language, joka käsitteli logiikkaa ja kielifilosofiaa, ja valmistui filosofian tohtoriksi 1978. Väittelynsä jälkeen hän toimi filosofian laitoksen assistenttina ja dosenttina sekä virkaatekevänä professorina. Saarinen haki Helsingin yliopistosta myös vakituista professorin virkaa mutta ei saanut sitä, koska todettiin epäpäteväxi. Kateet kolleegat ja lööpit nauroivat. Toimittuaan yrityselämän parissa Saarinen nimitettiin vuonna 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professoriksi Teknilliseen korkeakouluun.
xxx/ellauri167.html on line 278: Kuljimme pitkään puhumatta. Olimme tulleet Nalewki-kadulle ja kulkeneet Dluga-kadun vankilan ohi, Arsenaalin, kuten sitä kutsuttiin. Vankilan edessä rangaistustaan suorittavat puhdistivat katuojia ja aseistetut vartijat valvoivat heitä. Vankien iho oli keltainen, heidän pukunsa oli kellanharmaa ja vankilan seinissäkin toistui sama likaisen tympeä väri. Eräs vanki nojasi harjaansa ja katseli isää ja minua puolittain huvittuneena omia aikojaan, silmät kahtena hymyilevänä viiruna. Ajattelin että tuo ei ollut elävä ihminen vaan ruumis joka oli hautaamisen sijasta heitetty vankilaan ja nauroi nyt tätä elävien tekemää erehdystä.
xxx/ellauri173.html on line 964: Mutta asiaan! Lähellä pylvästä Hadaly, vielä pitkään mekkoon verhottuna, seisoi ja nojasi modernin mustan pystypianon pystysuoraan, johon oli sytytetty kynttilöitä. Juveniilin sievästi hän osoitti keveän tervetuloeleen Ewaldille. Yhdessä nurkassa oli tekotakka, sekin varmaan samanlainen kuin Seijan luona Eirassa. (Karhuntaljakin siellä oli, vaikkei karhupukua.) Puissa linnut nauroi lensi parittain, eikös kohta tule jo se puolen tunnin onni vain? (tuumii Lortti).
xxx/ellauri174.html on line 535: Tälle vitsille lordi Ewald, jo ennestään hyvin ärsyyntynyt, alkoi nauraa kevyesti; — sitten nähtyään, että Edison myös nauroi, häneen valtasi mitä kummallisin hilpeys: paikka, kellonaika, kokeen aihe, sama pillunajatus, joka heidän välillään sinkoili, kaikki näytti hänestä hetken yhtä pelottavalta kuin se oli järjetöntä: niin, että epäilemättä ensimmäistä kertaa elämässään hän sai todellisen hullun naurun kohtauksen, joka kaikui tämän haudan Eedenin kaikuista. "Olet kauhea pilkkaaja", hän sanoi. "Verraton huromisti."
xxx/ellauri176.html on line 776: 81. Paha Tupajumi sai ansionsa mukaan, siihen sattui kovasti ja kauan ennen kuolemaa. Hahaa! Miten kamala kohtalo, sanoin kuvitellessani tilanteen. "Jos vain pystyn auttamaan muita, niin minähän autan." "Koira joka shoppailee? Kuulostaa tosi hassulta! Haluaisin antaa sille tosi ison luun." Miki hihitti ja häen vanhempansa nauroivat mukana. Hervotonta! Hulvatonta!
xxx/ellauri177.html on line 152: No juu! Abbe Mouret muisti yhtäkkiä. Kuume, josta hän kärsi nyt, oli saavuttanut hänet Désiréen navetassa, vastapäätä vielä munivia kuumia kanoja ja kaneja, jotka repivät hiuksia mahastaan. Sitten hengityksen tunne hänen niskassaan oli niin selvä, että hän kääntyi vihdoin katsomaan, kuka häntä näin kaulasta otti. Ja hän muisti Albinen hyppäävän ulos Paradousta oven paiskattaessa lumotun puutarhan ilmettä; hän muisti hänen laukkaavan pitkin loputonta seinää, seuraten avoautoa sen juoksemassa, heittäen koivunlehtiä tuuleen kuin monta suudelmaa; hän muisti vieläkin hänet hämärässä nauramassa veli Archangiaksen kirosanoille, hänen hameensa laskeutuivat tielle, kuin pieni pölysavu, jonka iltailma kääritteli. Hän oli kuusitoista; hän oli outo, hänen melko pitkät kasvonsa haisi raikkaalta ilmalta, ruoholta, maalta. Ja hänellä oli niin tarkka muisti hänestä, että hän näki naarmun yhdessä hänen notkeista ranteistaan, vaaleanpunaisen valkoisessa ihossa. Miksi hän nauroi niin katsoessaan häntä sinisillä silmillään? Hän oli liimaantunut kiinni tämän nauruun, kuin ääniaaltoon, joka kaikui kaikkialla hänen lihaansa vasten; hän hengitti sitä sisään, hän kuuli sen värähtelevän sisällään. Kyllä, kaikki hänen tuskansa tuli siitä naurusta, jonka hän oli juonut. Sanalla sanoen, Sergeä panetti!
xxx/ellauri177.html on line 188: Albiinilla oli laskevan auringon pölyssä maitomainen liha, hädin tuskin kullanruskea ja päivän kiilto. Ruususade, hänen ympärillään, hänen päällänsä, hukutti hänet vaaleanpunaiseen. Hänen vaaleat hiuksensa, jotka hänen kampansa eivät pitäneet hyvin, saivat hänet näyttämään tähdeltä, kun hän meni nukkumaan, peittäen hänen niskansa viimeisten liekehtivien ryppyjen häiriöillä. Hänellä oli valkoinen mekko, joka jätti hänet alasti, niin elossa hän oli päällänsä, niin paljon hän paljasti käsivartensa, kurkkunsa ja polvensa. Hän näytti viattoman ihonsa, joka kukkii häpeämättä kuin kukka, myski, jolla oli puhdas tuoksu. Hän venytteli, ei liian pitkä, notkea kuin käärme, pehmeillä kaarevilla, raikkaalla linjojen leventymisellä, kaikki syntymässä olevan vartalon ylevyys, vielä lapsuudessa kylvetty, murrosiästä jo turvonnut. Hänen pitkät kasvonsa kapealla otsallaan ja melko täyteläisellä suullaan nauroivat hänen sinisten silmiensä hellälle elämälle. Ja silti hän oli tosissaan, yksinkertaisilla poskilla, lihava leuka, yhtä luonnostaan kaunis kuin puut ovat kauniita. -- Ja että minä rakastan sinua! sanoi Serge vetäen hänet luokseen.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 328: -- oletko nähnyt? sanoi Serge eräänä aamuna, yhtenä noista pitkäveteisista tunneista: siellä oven yläpuolella on maalattu nainen, joka näyttää sinulta. Hän nauroi äänekkäästi. Ja he palasivat maalauksiin; he raahasivat pöytää taas seiniä pitkin yrittäen teloa itsensä. -- Vai niin! ei, mutisi Albine, hän on minua paljon läskimpi. Tai et voi tietää: hän rojottaa niin hassun hauskasti, ylösalaisin! He lopettivat puhumisen. Haalistuneesta maalista, jonka aika oli syönyt, nousi kohtaus, jota he eivät olleet vielä nähneet. Se oli seinän harmaasta esiin nousevan herkän lihan ylösnousemus, elvytetty kuva, jonka yksityiskohdat näyttivät palaavan yksi kerrallaan kesän helteessä. Makaava nainen nojasi taaksepäin vuohenjalkaisen faunin syleilyn alle. Voisi selvästi erottaa selälle heitetyt käsivarret, hylätyn vartalon, tämän pitkän alastoman tytön kiertelevän hahmon, yllättyneenä kukkavyöillä, pikku-Amorien niittämänä, jotka sirppi kädessään lisäsivät soppaan jatkuvasti uusia kourallisia ruusuja. Voit myös nähdä eläimistön ponnistelut, pukin puhaltelevan, hiänen mahansa alta kohoavan juurakon. Sitten toisessa päässä oli vain naisen kaksi jalkaa, jotka nostettiin ilmaan ja lensivät pois kuin kaksi vaaleanpunaista kyyhkystä. "Ei", Albine toisti, "hän ei näytä minulta. Hän on ruma. Mutta ton faunin vekottimet näyttää kyllä sun vastaavilta."
xxx/ellauri177.html on line 507: Albiino nauroi upeasti. Hän kohotti kätensä, hän uhmasi taivasta. Hui! "Sitten", hän sanoi, "sinä pidät Jumalastasi parempana kuin minä!" Sinä uskot siihen minua vahvemmin. Kuvittelet, että hän rakastaa sinua paremmin kuin minua... Tässä! sinä olet lapsi. Joten jätä tämä hölynpöly. Palaamme puutarhaan yhdessä, rakastamme toisiamme, olemme onnellisia ja vapaita. Se on karhun elämää. Saa mettä kämmentää.
xxx/ellauri177.html on line 585: Oliko se kirous rakastaa Albinea? Ei, jos se rakkaus menisi lihan ulkopuolelle, jos se lisäisi toivoa toisen elämän haluun. Miten se sitten oli olla rakastettu? Ilman sanaa, ilman askelta häntä kohti, antaen tämän puhtaan arkuuden hengittää sekä hyvän tuoksun, miellyttävän taivaalla. Siellä Jeesus nauroi lempeästi hyväntahtoisuudesta, lähestyi, rohkaisi tunnustamaan, niin että pappi uskalsi vähitellen kertoa hänelle yksityiskohtaisesti Albiinin kauneutta. Niinkuin Jeppe ei ize tietäisi, olihan hän ollut mukana designeeraamassa Albinea, ja föönaamassa sen upeata tukkaa.
xxx/ellauri177.html on line 587: Hänellä oli enkelin vaaleat hiukset. Hän oli täysin valkoinen ja hänellä oli suuret pehmeät silmät, kuten pyhät, joilla on sädekehät. Jeesus oli hiljaa, mutta nauroi silti. Ja että hän oli kasvanut! Hän näytti nyt kuningattarelta pyöreällä vyötäröllään ja upeilla hartioillaan. Vai niin! ota häntä vyötäröstä edes hetkeksi ja tunne hänen olkapäänsä kääntyvän ylösalaisin tuon syleilyn alla! Jeesuksen nauru hiipui ja kuoli kuin tähtien säde horisontin reunalla. Jeesusta ei enää naurattanut. Isä Mouret puhui nyt yksin. Todellakin, hän oli ollut liian kova. Miksi ajoit Albinen pois sanaakaan hellästi, koska taivas salli rakkauden? - Rakastan häntä, rakastan häntä! hän huusi ääneen hämmentyneellä äänellä, joka täytti kirkon.
xxx/ellauri177.html on line 613: Tällä kertaa hän oli yksin, hän saattoi tuskailla ilman häpeää. Synti oli juuri lyönyt hänet alas sellaisella iskulla, ettei hänellä ollut voimaa poistua alttarin portaalta, jonne hän oli kaatunut. Hän jatkoi haukkomista siellä voimakkaasti hengittäen, poltti ketjussa ihan vaan tuskasta, mutta ei löytänyt kyyneleitä. Ja hän ajatteli menneisyyden rauhallista elämäänsä. Ah! mikä rauha, mikä luottamus hänen saapuessaan Artaudille! Pelastus tuntui hänestä kauniilta tieltä. Hän nauroi tuolloin, kun puhuimme kiusauksesta. Hän eli keskellä pahuutta tietämättä sitä, pelkäämättä sitä, varmuudella lannistavansa sitä. Hän oli täydellinen pappi, niin puhdas, niin tietämätön Jumalan edessä, että Jumala johti häntä kädestä kuin pientä lasta. Nyt kaikki tuo lapsellisuus oli kuollut. Jumala kävi hänen luonaan aamulla, ja heti hän koetteli häntä.
xxx/ellauri177.html on line 635: Hän ei ollut koskaan varhaisessa nuoruudessaan maistanut sellaisen ahkeruuden kasvua. Tämä varhainen nuoruus, jos hän sen nyt herätti, vaikutti hänestä täysin mustalta, kaukana auringosta viettäneeltä, kiittämättömältä, kalpealta, raajarikalta. Myös kuinka hän oli tervehtinyt aurinkoa, kuinka hän oli ihmetellyt ensimmäistä puuta, ensimmäistä kukkaa, pienintä nähtyä hyönteistä, pienintä poimittua kiviä! Kivet itse hurmasivat hänet. Horisontti oli poikkeuksellinen ihme. Hänen aistinsa, kirkas aamu, jolla hänen silmänsä täyttyivät, jasmiinin tuoksu hengitettynä, kiirun laulu kuultu, aiheuttivat hänelle niin voimakkaita tunteita, että hänen raajat pyörtyivät. Hän oli nauttinut pitkään opettaessaan itseään pienimpiinkin elämän jännityksiin. Ja aamulla Albine syntyi hänen vierellään ruusujen sekaan! Hän nauroi edelleen innoissaan muistolle. Hän nousi kuin tähti, joka oli välttämätön auringolle itselleen. Hän selvensi kaiken, selitti kaiken. Hän lopetti hänet.
xxx/ellauri177.html on line 683: Ulkona hän ei ryhtynyt varotoimiin piiloutuakseen. Hän pysähtyi kylän päähän juttelemaan hetkeksi Rosalien kanssa; hän kertoi hänelle, että hänen lapsellaan oli kouristuksia, ja kuitenkin hän nauroi, se puolisuuinen nauru, joka oli hänelle tavallista. Sitten hän syöksyi kivien keskelle ja käveli suoraan kohti murtumaa. Tottumuksesta hän oli ottanut breviaarinsa mukaansa. Koska tie oli pitkä ja kyllästyi, hän avasi kirjan ja luki säännölliset rukoukset. Kun hän pani sen takaisin kainalonsa alle, hän oli unohtanut Paradoun. Hän käveli aina hänen edellään ja ajatteli uutta koteloa, jonka hän halusi ostaa korvatakseen kultaisen kangaskotelon, joka oli varmasti putoamassa pölyyn; Jonkin aikaa hän oli piilottanut kaksikymmentä soua, ja hän laski, että seitsemän kuukauden kuluttua hänellä olisi tarpeeksi rahaa. Hän oli saapumassa korkeuksiin, kun talonpojan laulu kaukaa muistutti häntä laulusta, jonka hän oli kuullut kauan sitten seminaarissa. Hän etsi tämän laulun ensimmäiset säkeet, mutta ei löytänyt niitä. Häntä vaivasi, että hänellä oli niin vähän muistia.
xxx/ellauri201.html on line 74: Pesin Isokukko-Uljaksen leveän selän, oli silläkin mittaa ja vahva se oli kuin talonovi. Jo kääntyi mies ympäri ja pesin karvaisen rinnankin, oikein kunnolla hankasin. Miestä vaan nauratti. Isokukko-Uljas nousi seisomaan ja muut näköjään tiesivät, että ei minun koitokseni vielä ohitse ollut, kun kiilusilmin ovella viipyivät. Eino se yhä ärisi kiukkuaan lauteella. Isokukko-Uljas kysyi, että eikös tässä talossa sitä viimeistä soppea puhtaaksi pestäkään. Ei sitä passannut työmiehen antaa ikätoverinsa taliseksi tulla. Miehet nauraa hekottivat ja seurasivat minua silmä kovana, liekö jokin muukin ollut niillä kovana. Kyllä minä tiesin, mitä Isokukko-Uljas tarkoitti. Olin minä joskus arkana nuorikkona Kustin-rutaleen nahanaluksen joutunut huuhtomaan, siellä sitä haisevaa talia oli ollut. Siinä minä hetken aattelin, mitä pirskattia minä nyt tekisin, mutta niin minä vaan otin kädellä kiinni siitä isosta murikasta, vedin löysän nahkan terskan taakse ja aloin pestä. Puhdashan se oli, mutta puhtaana piti pysyäkin. Miehet nauroivat kuin viimeistä päivää, Isokukko-Uljas hörähteli tyytyväisenä. Silloin loikkasi Eino alas lauteelta kuin riivattu, seisahtui ja hyökätä aikoi Uljaksen päälle. Mutta kun oli vastassa niin iso mies, niin eipä uskaltanut ei, vaan paineli muita sivuun tyrkkien ovesta ulos. Miehet siitä vielä enemmän yltyivät nauramaan, sanoivat, että nyt vietiin Einoltakin vittu.
xxx/ellauri201.html on line 76: Olihan minun itsekin vielä saunottava, kun niin hikiseksi siitä pesemisestä tulin. Antoivat miehet sentään minulle rauhan, menivät jo tupaan. Meni Isokukko-Uljaskin isoine vehkeineen, kas kun jaksoi odottaa yötä. Tuvassa sitä oli hilpeä ehtootunnelma, kun miehet lauloivat ja ruokottomia juttujaan kertoilivat ja niiden päälle nauroivat. Kustin-rutale oli jo kamarissaan makaamassa, eihän se kauan jaksanut valvoa. Ja minä toivoin, etteivät muutkaan jaksa. Tulevaa yötä minä jo odotin. Sitähän ne kaikki odottivat, tiesivät kuulevansa sinä yönä kunnon ryskettä emännän kamarista. Minä se vaan valuin pelkästä ajatuksesta koko illan.
xxx/ellauri218.html on line 170: Wiilmaaa! Open here! huutaa Retu jäätyään sapelihammaskissan sijasta pihalle. Sisaruxet nauroivat. Sellainen jää wannabe lindkvsistille mieleen. Open here luki pantteriaskin kannessa. Retu potkii maasta vauhtia ennenkuin sen auto alkaa startata. Sen kerhoeläin ei ollut coon vaan moose.
xxx/ellauri225.html on line 79: Möhömaha Pao nauroi ihastuttavaa röhönaurua. Nyt ei ole enää ylläri että Pao on Smuttyn butch. Pao on läski kiinanmatu hassuttelija, kuin Pluto, olet oikea Pelle!
xxx/ellauri234.html on line 176: Vartija nauroi ivallisesti: »Kuka nykyään seuraa vankila-asetusta? Meillä ei nyt ole teille housuja. Saatte matkustaa ilman.» Silloin minä suutuin! Olimme saaneet osaksemme paljon pilkkaa, mutta nyt sai riittää. Jotain rajaa! Kieltäydyin ehdottomasti lähtemästä vankilasta ennen kuin vaateongelma oli ratkaistu. Vartija vastasi siihen, että sähkeitse oli tullut käsky, että meidät oli välittömästi vapautettava. Jos en poistuisi vapaaehtoisesti, minut heitettäisiin ulos. Pyynnöstäni hän suostui kutsumaan vartiopäällikön paikalle. Selitin tilanteen hänelle ja ilmoitin samalla, etten suostu lähtemään vankilasta ilman välttämätöntä vaatetusta, ml. housuja.
xxx/ellauri234.html on line 255: Oli kerran venhe ja venheessä mies. Niin nousi myrsky, tuulispää, tuulen huuto täytti ilman, Aioloon luolat tyhjenivät, Poseidon ilkkui ja nauroi. Mies souti, hiki valui hänen kasvoiltaan: Miksi soutaisin, sanoi hän, miksi soutaisin? Minä heitän aironi menemään ja laitan perämoottorin. Tai sitten roimahousuistani purjeen. Tässä on teille juttu, hyvät herrat, vertauskuva, ja ennenkuin
xxx/ellauri237.html on line 152: Marquetta luki mummulle paxua kirjaa Totisesta kristillisyydestä ja toista vielä paxumpaa kirjaa, jossa oli Lutherin saarnoja. Molmmat nauroivat kyljet kipeinä.
xxx/ellauri237.html on line 346: Tyty ja Paula höyläsivät saunakamarin alavuoteessa: Hoo-puh, Hoo-puh. Täällä on kauhean kivaa, säestivät muut tytöt murheellisina. Ursula punasteli ja nauroi tyytyväisenä: teillä täällä Suopellossa on tapana puhua sellaisista asioista joista jumalatkin vaikenevat. Se johtuu siitä että olemme siirtokarjalaisia: Ilo pintaan vaikka syän märkänis! Sie vai mie, mie vai sie, kumpi meist kännissä lie?
xxx/ellauri239.html on line 354: Anne Holmin kirjassa on urheilijoita ja lesboja kuin holmenkollenilla. Urheilijoita nirhataan pyykkikorikaupalla, mikä sinänsä on kyllä hyvä asia. Viihdejulkkisurheilu on punapyllypaviaanin perseestä. Eikä vähiten jalis eli potkupallo. Argentiinan huippupelaaja Antero Massi kiitti jumalaa että se oli loppuottelussa Argentiinan puolella, ja antoi Ranskan hävitä. Ehkä jumala pahastui kun Mbappe nauroi Citizen Kanen naurettavalle kärkkärille karsintapelissä.
xxx/ellauri251.html on line 463: And feared to touch him with my tears, and laughed; Pelkäsin koskettaa sitä kyynelilläni, ja nauroin;
xxx/ellauri268.html on line 462: Ja Vanha Nainen nauroi pudotessaan pois halvat kenkänsä ja pysäköidessään ne sängyn alle, joka sijaitsee hyvän ja pahan puutarhan keskellä. Hän oli nähnyt kaiken. Kaikki temput ehty enemmän kuin kerran. Tänä yönä hän halusi vain nukkua hyvin ja nosti runokirjan sängyn viereen, joka oli päiväkirjan päällä, jota hän piti äitinsä kuollessa.
xxx/ellauri287.html on line 461: Klasu oli kotoisin Lyonista. Hän oli koominen. Historioitsija Suetoniuksen kirjoitusten mukaan Claudius puhui änkyttäen, käveli ontuvasti ja hänen polvensa ja päänsä tärisivät jatkuvasti. Kun Claudius nauroi tai raivostui, hän kuolasi ja hänen nenästään valui räkää. Antiikin maailmassa änkytyksen kaltaisia oireita pidettiin ilmiselvänä merkkinä vähäjärkisyydestä, joten Claudiuksen sukulaiset kuvittelivat hänen olevan henkisesti jälkeenjäänyt. Syy Claudiuksen oireisiin on epäselvä, mutta nykyhistorioitsijat ovat ehdottaneet muiden muassa poliota, CP-vammaisuutta tai Touretten syndroomaa. On kuitenkin epäilty, että Claudius olisi tarkoituksellisesti liioitellut oireitaan ja esiintynyt vajaaälyisenä harmittomana miehenä, jotta häntä ei olisi teloitettu, kuten keisarit Tiberius ja etenkin Clauden veljenpoika Caligula tekivät liian vallanhimoisina pidetyille sukulaisilleen.
xxx/ellauri292.html on line 553: Ateenalaiset tämän kuultuaan nauroivat niin makeasti ettei valinnasta tullut mitään. Isät kättelivät toisiaan ja sopivat tasapelistä.
xxx/ellauri295.html on line 638: Minä räpäytin siipiäni kerran, kaksi. Se tuntui kummalta, tuntea niiden liike, jota sidontaliinat eivät enää kahlinneet. Vapaus tuntui juovuttavalta. Tanssahtelin tasanteen reunalla, allamme odottava tyhjyys nauroi kanssani. Liinankappaleita lojui pitkin poikin jaloissani. Valec tarjosi tikaria ja minä tartuin siihen innolla. Ujutin sen terän varovasti Valecin valtavat siivet tiukasti yhteen puristavien sidontaliinojen alle ja ryhdyin leikkaamaan. Hänen liinansa olivat puhtaan valkoisia, eivät punaisia kuten minulla. Hän oli aina ollut sellainen, täynnä iloa ja kiitosta. Puhtautta. Nyt, kun liinankappaleet yksi kerrallaan putoilivat hänen jalkoihinsa, puhtaus sai väistyä. Me olimme saaneet tarpeeksemme siitä.
xxx/ellauri296.html on line 378: Viimeksi nauroin makeasti, kun katsoin telkkarista Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa. Niiden kirjailijoiden vitsit naurattavat. Hotakainen, Nousiainen ja Kyrö kelpaavat minulle aina.
149