ellauri017.html on line 59: Puovo Lipposen seikkailut oli musta pienenä jo paskoja, ällösin tota tekohauskaa huonoo savvoo änkyttävää koleerista paksulaista rahvaanomaisine jaarituxineen. Mut sellaisia ne on suomalaiset liikkeenjohtajat ja poliitikot, ei se ole mikään karikatyyri, vaan realismia, a thing. Tai naturalismia osuvammin sanoen. Vaikka Haju Pisilä tai Turhapuron appi kuppaneuvos Paukku. Kalle Kustaa Korkki on kolmas samanlainen.
ellauri046.html on line 160: Tätä murrosta kuvasivat realismi ja naturalismi. Sen jälkeen alettiin mennä pään sisälle. Oiskohan tärkein muutos ollut joukkoviestimet. Alettiin kuunnella Irjan radiota. Moderni-sanan lanseerasi nykykäyttöön Baudelaire. Maila Talvio ehti mainita sen kauhuissaan aikalaisromaanissa Niiniven lapset 1915, ennenkuin se hukkui suursiivouxessa ja löytyi uudestaan vasta Anhavan ja Haavikon bonsaipuusta 50-luvulla.
ellauri049.html on line 988: 1800-luvulla mentiin kikyloikin eteenpäin. Tuli industrialismi, urbanisaatio, osakeyhtiö, välistävetävä yrittäjyys. Valtio ja sota teollistuivat. Tuli maaltapako, suurkaupungit, jossa kukaan ei tunne ketään. Tehtaat nielee porukkaa kuin Leviathan. Kaupungistumisen murrosta herrasväessä kuvasi realismi ja rupusakissa naturalismi. Tarkasteltiin yxilöitä luokan edustajina muttei vielä menty kallon sisälle.
ellauri054.html on line 221: Giovanni Pico della Mirandola (s. 24. helmikuuta 1463 – 17. marraskuuta 1494) oli firenzeläinen humanisti ja renessanssifilosofi, joka tuli tunnetuksi vuoden 1486 tapahtumien johdosta. 23-vuotias Pico pääsi silloin julkisuuteen suunnitellessaan tilaisuutta, jossa puolustaisi uskontoa, filosofiaa, eettistä naturalismia ja magiaa koskevia 600 teesiä. Niistä 13 oli kerettiläisiä. Pico della Mirandola vaikutti Firenzen Akatemiassa. Piko Mirandola, Firenzen akatemiasta. Hei hei!
ellauri144.html on line 625: Bitter Bierceä haukuttiin aikanaan naturalistixi. Silloin tarkoitettiin varmaan Emile Zolan "pahaa" naturalismia, johon kuului tieteisusko ja determinismi, eikä Norrisin hampaatonta amerikkalaista "naturalismia", joka oli potpurri realismista ja romantiikasta. Zola´s concept of a naturalistic novel traces philosophically to Auguste Comte´s positivism, but also to physiologist Claude Bernard and historian Hippolyte Taine. Hippolyte on jo esiintynyt näissä paasauxissa, kai Akukin on saanut jotain mainintoja. Claude on toistaisexi n.h. (never heard).
ellauri151.html on line 1060: Vuoden 1985 versio oli sekin aikansa lapsi, jossa vaikutuksen tekivät naturalismi ja etenkin moderni kameratyö. Rauni Mollbergin versio on silti vielä kirjallisen oloinen, verkkainen. Kolmannen elokuvan keinoihin kuuluvat visuaalisuus, tehosteet ja toiminnallisuus.
ellauri345.html on line 685: Kaikesta tästä huolimatta Daumer ei ollut ateisti. Hän kuvaili romanttista maailmankatsomustaan ​​teistiseksi naturalismiksi tai harvemmin teistiseksi materialismiksi. Hänen teoksensa The Glory of the Blessed Virgin Mary, joka julkaistiin salanimellä vuonna 1841, osoittaa filosofisen ristiriidan, johon hän joutui. Työ johti läheisen ystävyyden päättymiseen Ludwig Feuerbachin kanssa. Vuonna 1850 hän sai jyrkän hylkäämisen Karl Marxilta, joka oli siihen asti myös ollut Daumerin partisaani. Syy Marxin lähtemiseen oli Daumerin teos Uuden maailmanajan uskonto. Yritys kombinatoris-aforistiseen perusasenteeseen. Marx näki tässä teoksessa "tyhmän talonpoikaidyllin", jonka "modernin maatalouden ja nykyaikaisten koneiden pitäisi kumota."
ellauri348.html on line 1006: Moraalitiede – eettisen naturalismin muodot
ellauri429.html on line 1028: Teologisesti James ei tuntenut myötätuntoa suuren osan 1800-luvun uskonnollisen ajattelun naturalismia kohtaan. Hän piti luomista itsessään "puhtaasti hengellisenä prosessina, joka kuuluu kokonaan kiintymyksen ja ajattelun piiriin". Hänen näkemyksensä mukaan perustavanlaatuinen teologinen ongelma on teodikea eli pahan ongelma. Hänen swedenborgilainen ratkaisunsa pahan ongelmaan perustui Jumalan ja luonnon, tai vaihtoehtoisesti luonnon ja todellisuuden, välisen siteen katkaisemiseen. Todellinen todellisuus (tai Jumala) on Jamesin mielestä täysin hengellinen tavalla, jota luonnon asukkaat tuskin ymmärtävät. Mutta tämän todellisen todellisuuden intuition kautta James ajatteli, että vapautuminen luonnollisten ilmiöiden illuusioista – joihin kuuluvat aika, tila ja itseys – on mahdollista. Tällaisessa vapautumisessa piilee Jamesin mielestä pelastus, kun taas paha – tarkemmin sanottuna hengellinen paha, koska James erottaa tämän "fyysisestä" ja "moraalisesta" pahasta – syntyy itseyden harhaan perustuvasta toiminnasta. C. Hartley Grattan sanoo, että Jamesin filosofiassa "helvetin periaate on itseys ja taivaan periaate on veljellinen rakkaus". Mutta James ei ollut Swedenborgin orjallinen seuraaja. Pikemminkin Swedenborgissa hän löysi hedelmällisimmän tavan tutkia keskeistä oivallustaan, jonka mukaan kaiken pahan lähde oli kiintymys itseen.
ellauri433.html on line 143: Samaa pappispimitystä Jannen ohella on Pallomahan emergentti materialismi ja Popperin kolme maailmaa. Emergentti materialismi voidaan jakaa kahtia näkemykseen, joka kieltää mentaalisen kausaation, sekä näkemykseen, joka sallii kausaaliset vaikutukset. Jälkimmäistä näkemystä, josta on käytetty myös nimitystä biologinen naturalismi, on kannattanut muun muassa John Searle. Suomessa emergenttia materialismia on kannattanut muun muassa Ilkka Niiniluoto (1990).
ellauri443.html on line 257: Se seuraa kolmea sukupolvea Nottinghamshiressä asuvasta Brangwenin perheestä, keskittyen erityisesti yksilön kamppailuun kasvuun ja täyttymykseen englantilaisen sosiaalisen elämän rajoittavissa rakenteissa. Lawrencen vuoden 1920 romaani Women in Love on jatko-osa The Rainbowlle. Lady Chatterley kiellettiin v 1928 maailmansodan jälkeen. Ristiinsuihkinta saaviutti maailmansodassa uusia ennätyxiä. Romaanissa näkyy realismin ja naturalismin perintö, sillä kerronta kuvaa tarkasti genitaalien fyysistä "ympäristöä."  Lawrence sai kovaa kritiikkiä aikalaisiltaan kirjoitustensa siveettömyydestä, vaikka nykynäkökulmasta Lawrencen teoksissa on masentavan vähän seksuaalista sisältöä. Toisaalta Lawrence on saanut kritiikkiä osalta feministeistä hänen setämäisestä tavastaan kuvata naisten seksuaalisuutta.
xxx/ellauri075.html on line 526: Cranen kaunokirjalliset teokset edustivat realismia ja varhaista yhdysvaltalaista naturalismia sekä impressionismia. Häntä pidetään nykyisin yhtenä sukupolvensa innovatiivisimmista kirjailijoista. Lisäksi Stephen Crane voidaan sanoa olevan yksi harvoista vakavasti otettavista villiä länttä kuvanneista kirjailijoista. Cranen teksteissä yhdistyvät realistinen kuvaus, korkeakieliset ilmaisut, tavallinen puhekieli ja liioittelevat kielikuvat.
xxx/ellauri075.html on line 530: Tämä oli Cranen esikoiskirja ja nauttii arvoa varhaisena amerikkalaisen naturalismin edustajana, jossa otetaan voimakkaasti kantaa kasvuolosuhteiden vaikutukseen mahdollisuuksiin elämässä, siis vastoin perinteistä amerikkalaista unelmaa että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Ja vaikka realismissa pysytäänkin niin vedetään myös vähän melodraaman puolelle, mikä sinänsä sopii hyvin (melodraamat kun olivat aikakauden alaluokkaisten kaupunkilaisten hupina ja sellaista katsellaan kirjassakin), ja paisuttelulla saadaankin hyvin tunnetiloja esiin lukijasta, harvassa taitavat olla niin kyyniset lukijat että kirjan esitetyt epäoikeudenmukaisuudet eivät edes vähän nostata tunteita.
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri202.html on line 54: Sosiaalisen ympäristön vaikutus yksilön kehitykseen on Rogerinkin sepustusten kantava teema, ja häntä pidetään 1800-luvun realismin ja naturalismin perinteen jälkijättöisenä jatkajana. Martin du Gardin tunnetuin teos on kahdeksanosainen sarja Thibault’n suku (Les Thibault), josta on suomennettu kuusi osaa.
xxx/ellauri397.html on line 79: Alkuperäkysymykseen on olemassa monia teorioita. Jotkut viittaavat fransiskaanien hartauden kasvavaan vaikutukseen 1300-luvulla, joka tuli iskulauseen nudus nudum Christum sequi ("alaston seuraamaan alastonta Kristusta") myötä. Toiset painottavat vähemmän sukuelimiä ja näkevät tämän esityksen pikemminkin osana renessanssin suuntausta kohti anatomista naturalismia. (Tämä suuntaus vietiin toisinaan äärimmäisyyksiin , taiteessa ja elämässä: Pietro Aretino – vaikutusvaltainen 1500-luvun italialainen kirjailija kehotti aikalaisiaan "pyhittämään erityisiä virkoja ja juhlapäiviä sen [peniksen] kunniaksi, eivätkä sulkemaan sitä kangas- tai silkkiromussa.) Ja Euroopan historian aikana, jolloin kreikkalais-roomalainen sivilisaatio "löydettiin uudelleen", on houkuttelevaa yrittää yhdistää pyhän jäykkyyden esitys pakanallisiin esiasteisiin : Priapuksen puutarhaan, bakkanaaliseen. riitit, Pan ja hänen harrastuksensa.
xxx/ellauri442.html on line 166: Taylorin näkemysten ymmärtämiseksi on hyödyllistä ymmärtää hänen filosofinen taustansa, erityisesti hänen kirjoituksiaan Georg Wilhelm Friedrich Hegelistä, Ludwig Wittgensteinista, Martin Heideggeristä ja Maurice Merleau-Pontysta. Taylor torjui naturalismin ja formalistisen epistemologian. Hän oli osa vaikutusvaltaista kanadalaisen idealismin älytöntä perinnettä, johon kuuluivat John Watson, George Paxton Young, C. B. Macpherson Old ja George Grant.
17