ellauri033.html on line 1171: Vuosina 1897–1902 ilmestyneessä toisessa romaanitrilogiassaan Le Roman de l’énergie nationale (”Kansallisen energian romaani”) Barrès käsittelee muun muassa suhdettaan kotiseutuunsa Lothringeniin (Lorraine). Teosten sanoma kuvastaa hänen omaksumaansa nationalistista katsomusta: side synnyinseutuun ja menneisiin sukupolviin muovaa yksilöt, joten kotiseudun hylkääminen johtaa yksilöllisen identiteetin menettämiseen ja kärsimykseen. Barrèsin myöhemmät romaanit Au Service de l’Allemagne (1905) ja Metzin tyttö (Colette Baudoche, 1909) käsittelevät Saksaan liitetyn Elsass-Lothringenin ranskalaisten asukkaiden lojaliteettiristiriitoja. Näitä teoksia käytettiin Ranskassa sotapropagandana ensimmäisen maailmansodan aikana. Meidän yöjuna pysähtyi Metzissä kun oltiin interreilillä. Tyttöjä ei näkynyt. Paizi Helmiä.
ellauri074.html on line 327: Cioran ei kuitenkaan koskaan ollut fasistisen Rautakaartin (Garda de Fier) jäsen, vaikka hän kannattikin liikkeen nationalistista ideologiaa toisen maailmansodan ensi vuosiin saakka; tosin hän ei oletettavasti hyväksynyt ryhmän väkivaltaisia metodeja. Toisaalta jotkut historioitsijat pitävät Cioranin nuoruuden kiinnostusta äärioikeistolaisuuteen lähinnä teoreettisena. Pariisiin asetuttuaan Cioran hylkäsi täysin ideologian ja keskittyi kirjoittamiseen. Myöhemmin Cioran on useissa haastatteluissa syvästi katunut nuoruudenaikaista innostustaan äärioikeistolaisuuteen. Esimerkiksi vuonna 1972 antamassaan haastattelussa hän tuomitsi Rautakaartin ”sekalaiseksi ryhmittymäksi tai pikemminkin mielipuoliseksi lahkoksi ja puolueeksi” ja sanoi: ”Silloin tajusin – – mitä tarkoittaa, kun joutuu aallon mukaan ilman vähäisintäkään vakaumusta. – – Nyt olen sille immuuni.”
ellauri141.html on line 682: Suomen nuoressa tasavallassa historiankirjoitus oli vahvasti nationalistista ja historiantutkimuksella pyrittiin todistamaan Suomen erityisasema historiassa. Historiantutkijoiden valtaosa asettui valkoisen Suomen tutkijoiksi.
ellauri236.html on line 122: OKSANEN korostaa että Venäjältä puuttuu vapaa media, joten kansa on propagandan armoilla. Suuri osa ihmisistä saa tietonsa valtakunnan televisiosta, joka suoltaa nationalistista informaatiota. Ei nyt ei kyllä tiedä itkeäkö vaiko nauraa.
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri381.html on line 68: 1940-luvun jälkeen termiä "Bandera" käytetään usein viittaamaan kaikkeen ukrainalaiseen nationalismiin. Tätä nimeä käytti erityisen usein Neuvostoliiton propaganda, joka merkitsi sillä koko Ukrainan nationalistista maanalaista toimintaa Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen, samoin kuin ukrainalaisia ​​nationalisteja ulkomailla ja niitä, jotka vastustivat Ukrainassa Neuvostoliiton kansallista politiikkaa. Neuvostoliiton "Banderan" käsitteestä tuli vähitellen yleinen sana, ja sitä sovellettiin kaikkiin ukrainalaisiin nationalisteihin riippumatta heidän jäsenyydestään OUN:ssa.
xxx/ellauri280.html on line 223: 1940-luvun jälkeen termiä "Bandera" käytetään usein viittaamaan kaikkeen ukrainalaiseen nationalismiin . Tätä nimeä käytti erityisen usein Neuvostoliiton propaganda , joka merkitsi sillä koko Ukrainan nationalistista maanalaista toimintaa Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen, samoin kuin ukrainalaisia ​​nationalisteja ulkomailla ja niitä, jotka vastustivat Ukrainassa Neuvostoliiton kansallista politiikkaa. Neuvostoliiton "Banderan" käsitteestä tuli vähitellen yleinen sana, ja sitä sovellettiin kaikkiin ukrainalaisiin nationalisteihin riippumatta heidän jäsenyydestään OUN:ssa.
7