ellauri026.html on line 263: Soihtuliljaniityt esiintyy Homeroxella vainajien stomping groundina. Joku typerä linkvisti Steve Reese luulee että Homeros kuuli väärin, kyse oli kata spodelon leimona (tuhkakentällä) väärin kuultuna kat´asphodelon deimona (soihtuliljaniityllä). Paskan marjat Steve, sanonko minne saat ton neronleimauxesi työntää. Me romantikot peukutetaan soihtuliljoja. Tai vähintäänkin narsisseja. Narsissihan on vähän kuin mun oma kukka, hehe.
ellauri118.html on line 44: Markiisitar Merteuil ja varakreivi Valmont on samanlaisia vehkeileviä narsisseja kuin ruma JP Sartre ja sirkkismäinen de Beauvoir. Bylsivät alaikäisiä lokinpoikasia ja vertailevat muistiinpanoja. Ikäviä ihmisiä, ei voi muuta sanoa. Niiden kirjeet on täynnä tervettä narsismia. Minulla on kunnia jne.
ellauri409.html on line 226: Tommy opetteli Kiplingin Danny Deeverin ulkoa jo koulupoikana. Samanlainen kylmiö kuin äitinsä. On ilmeistä että Eliotit oli narsisseja koko porukka, alapartaisesta lähetyssaarnaajasta alkaen tuplatyrä Tomiin saakka. Tyra tyrä mörk mörk. Siihen se sarja taisi sitten päättyä, Tomilla ei ollut jälkeläisiä. Runo on balladi joka kuvaa brittisotilaan teloittamista Intiassa murhasta. Hänen rykmenttinsä katsoo hänen teloitustaan paraatimuodostelmassa, ja runo koostuu kommenteista, joita he vaihtavat nähdessään hänet hirtettynä. Runoilija TS Eliot kutsui runoa "teknisesti (samoin kuin sisällöltään) merkittäväksi" pitäen sitä yhtenä Kiplingin parhaista balladeista. Hän sisällytti runon vuoden 1941 kokoelmaansa A Choice of Kipling´s Verse ja tarjosi runon analyysin johdannossa. Eliot kuvaili runon "raskasta rytmiä ja askelvaihdosta" sekä teknisesti että sisällöltään merkittäväksi. Hän päätteli, että Danny Deever oli "kasarmihuoneballadi, joka saavuttaa jotenkin runouden intensiivisyyden". Sekä Yeats että Eliot kirjoittivat pian Kiplingin kuoleman jälkeen, vuosina 1936 ja 1941, jolloin kriittinen mielipide hänen runoistaan oli alhaalla; molemmat kuitenkin antoivat Danny Deeverille hommiota merkittävänä teoksena. Keskusteltuaan tästä matalasta kriittisestä mielipiteestä vuoden 1942 esseessä George Orwell kuvaili Danny Deeveria esimerkkinä Kiplingistä "pahimmillaan ja myös hänen törkeimmillään... melkein häpeällisenä nautintona, kuten halpojen makeisten maku, joita jotkut ihmiset salaa popsivat keski-iässä". Hän koki työn olevan esimerkki siitä, mitä hän kuvaili "hyväksi huonoksi runoudeksi"; säe, joka on pohjimmiltaan mautonta, mutta kuitenkin kiistatta viettelevä ja "merkki älyllisen ja turveloisen ihmisen emotionaalisesta päällekkäisyydestä".
xxx/ellauri044.html on line 55: Julkkixista, suurmiehistä ja taiteilijoista narsisseja kanzii eziä.
xxx/ellauri044.html on line 211: Kostonhimoisia narsisseja tapaa myös työpaikoilla. Hän saattaa tuntea olonsa loukatuxi tilanteessa, jossa kukaan toinen ei loukkaannu. Hänen kostonhalunsa saattaa kestää vielä pitkään sen jälkeen, kun hänen vihollisensa on ottanut lopputilin tai potkaissut tyhjää.
xxx/ellauri044.html on line 1041: Paskiaisvanhemmilla on paskiaislapsia. Burgo juoruaa Tiger Woodsista peitenimellä. Ison-Masan isä oli ryöstelevä punikki, pojasta tuli saneeraaja ja konsultti. Paska-Nallen isä oli paska-Björn. Kylmiö Goethen isä Caspar oli kylmiö. Jos narsismi periytyy, oliko mun vanhemmatkin narsisseja? Onko mun lapset? Kukilla niin on, paizi hybrideillä. Vaimo ainakaan ei ole, vaan narsissin kasvattaja. Lapset on sitten onnexi risteytyxiä.
xxx/ellauri044.html on line 1251: Onko narsisseja enemmän miehissä kuin naisissa?
xxx/ellauri057.html on line 824: Kriitikko: Eihän niiden kaa mitään tartte naimisiin mennä. Tai jotain tuumasta toimeen terrorismia. Päinvastoin biografin paikannäyttäjä joka näyttää taskulampulla roskaisia rappuja ymmärtää yleisöä paremmin miten niistä tuli sellasia, ilkeitä. Putosivat siniseen värisammioon pienenä. kuten Turzelien pahis Shredder. Se et ymmärtää mix joku on pahis ei tee siitä hyvistä. Ite asiassa paikannäyttäjä on lukenut jo röykkiöittään kuuluisia kirjailijoita jotka oli ällöjä narsisseja. Fasistit menee siinä samassa.
8