ellauri008.html on line 775: Marlow on selkeesti homahtava, sen innostus Lordi Jimiin on aika epäilyttävää, varsinkin monet kauniin pojan ulkonäkökuvauxet. Keskivanha narsisti on innoissaan ja samalla huolissaan nuoresta romanttisesta alter egostaan. Pani miettimään, millainen romantikko mä sit oon. Kyllä aika lailla löytyy ikäviä piirteitä (paizi homoilua, tykkään kyllä suklaasta muissa muodoissa). Mut yxi puuttuu, ja sen mukana kaikki, kuten lohkaisi suomalainen Paavo Ruotsalainen, nimittäin kristuksen sisällinen tunto, siis sosiaalisuus. Tää mun autismi on varmaan pelastanut mut narsismin pahimmilta seurauxilta. Jos välittäisin enemmän mitä muut ajattelee musta, ois varmaan vielä pahempi.
ellauri023.html on line 241: Ihan kiva kirja, väkivaltaa roppakaupalla, mut aika vähän sexiä. Star wars ilman lentäviä lautasia. Eikä ihan vähän myös vanhan ystävämme narsismin hajua, psykopatiaa ja tunnekylmyyttä. Henkilökuvauxessa on selkeitä puutteita. Vähän samaa heikkoutta kuin jehovan romaanissa jeesus nasaretilaisesta. Ainoa huolella kuvattu henkilö on kirjan sankari, ritari moitteeton ja nuhteeton, jossa ei ole mitään vakavia vikoja.
ellauri046.html on line 343: Vaan sen mä sanon et existentialismi on syvältä perseestä. Se on talousliberaalin narsismin palveluxeen puristettua seppoilun filosofiaa, ollakko vaiko eikö olla-tomaattipyreetä. Rodeen vaan.
ellauri055.html on line 1397: Kullinpään kirjojen ihmiset on outoja kyborgeja, biomasiinoita, jotka autistisesti raxuttavat naimaan toisiaan jossain päivänsavussa. Kukkaan ei tiijä mittään toisista eikä välitä, kaik on ihan sumussa. Toope taisi ize olla kaiket päivät jossain impressionistisessa viinahuurussa. Tää on solipsismia, erästä narsismin monista muodoista. Ja tää sit puhtaaxijalostettua narsississismia:
ellauri058.html on line 964: Tää Écluse N:o 1 paljastaa Slimenonin setämiesmäisen narsismin vitun selvästi. Siinä on aivan valtava törkymöykky miehexeen joka tekee vaikka mitä sikailuja, bylsii parhaan kaverinsa vaimolle retardin, kohtelee omaa perhettään kuin jätesäkkiä, mut kun se on Maifretin doppelgänger, pääsee aivan turhasta murhastakin vähällä, saa enintään 2 vuoden kakun, jos sitäkään, Maifret lupailee. Sen läheiset tekee izemurhia ihan joukolla. Vittu mikä sika. Siis Slimenon. Sinänsä vizikästä et Maifret ihmelettää mix törkymöykky Ducraun lytistetty poika tekee izarin. Slimenonin tytär tekee seppukun 60-luvulla. Samasta vitun syystä. Silläkin oli paskiainen iskänä.
ellauri061.html on line 1412: Kirjailijan synneistä suurin on Jari Tervon mielestä tylsyys. Tervo itse jatkaa narsisminsa, rasisminsa, naisvihansa ja vihapuheensa käsittelyä uudessa romaanissaan. Miehellä on muovikassi kädessä ja elämää takana. Hän tulee Helsingin Narinkkatorilla vastaan ostoxet kilisten. Hän on kirjailija Jari Tervo, 59.
ellauri070.html on line 322: Sateenkaarinotko lähestyy loppua. Siv. 852 on ekan kerran jotain aikuisvakavaa keskustelua kahden kesken Katkeron ja Katin välillä. 2 hyljättyä rakastajaa natustaa vanhaa purukumia. Jotain hyvin epäaitoa tässä on. Pientä narsismin makua on purkassa. Ei liikkistä vaan jotensakin mautonta. Onkohan se tarkoitus? Ota Nipsusta nyt selvää. Ei se niin hyvä kirjailija ole.
ellauri107.html on line 79: Peppu-Roth ei osaa kuvata uskottavasti iloa. Ei se osaa kuvata mitään muuta kuin Peppua. Kaikki muu on vain rekvisiittaa päähenkilölle. Koko ajan se kuvittelee kaunottaria jotka pihkaantuvat siihen. Ei siis kääntäen. Tästä näkee sen narsismin syvyyden. Erittäin outoa ja epäuskottavaa että joku naislukija olisi muka liikuttunut kyyneliin noista ekoista 2 miniesseestä. Musta ne oli yxinomaan omahyväisiä ja ällöjä.
ellauri109.html on line 485: Philip elämä on vuorotellen narsistista tyydytystä ja narsismin saamia kolauxia. Sixi se on tollanen maanis-depressiivinen.
ellauri109.html on line 619: "Lue vain eteenpäin, lue koko se suurellinen tyhjänpäiväinen mitäänsanomaton sepustus Goethelta ja Baudelairelta lainattuja alaviitteitä myöten, joiden pitäisi muka osoittaa yhteys narsismin ja taiteen välillä! Jaha, mikä muu on uutta?"
ellauri110.html on line 933: Handen izediagnoosi sen narsismin alkuperästä on uskottava: se on isää vailla kasvatettu poika, joka vaatii kaikilta äidiltä saamaansa pyyteetöntä rakkautta, mutta ihan niin pyyteetöntä ei koskaan löydy, ei toista samanlaista äitykkää, ja sixi se ottaa aina eron juuri ennen kuin se hylätään. Ja jatkaa taas kerran matkaa seuraavalle viivalle.
ellauri111.html on line 886: Salaliittoteorioihin vahvasti uskovilla on muita suurempi tarve kokea olevansa ainutlaatuisia ja he kokevat salaliittoteorioiden kautta olevansa muita tiedostavampia ajankohtaisista tapahtumista. Masonin (2002) mukaan salaliittoteorioihin uskovat näkevät asiat salaisen tiedon narratiivin eli kertomuksen kautta ja että he uskovat, että heillä on salaista tietoa, mitä muilla ei ole saatavilla. Lantian ym. mukaan tämä vahvistaa heidän omaa käsitystä omasta ainutlaatuisuudestaan, joka on taas yhteydessä korostuneeseen narsismiin. Cichocka ym. (2016) havaintojen mukaan paranoidiset ajatukset toimivat yhdistävänä välittäjänä salaliittoteorioiden ja yksilöllisen narsismin välillä salaliittoteorioihin uskovilla henkilöillä.
ellauri118.html on line 420: Ajatellaan vaikka sexuaalisen vapautumisen kynnyksellä olevaa naista katselemassa omaa peilikuvaansa. Se on narsismin ihan perusmeemejä.
ellauri145.html on line 1178: Freudin Sigge koitti urputtaa, että huumorissa erotuxena komiikasta on jotain härmistynyttä ja ylevää. Aivan perseelleen meni Sigge, nimenomaan sitä siinä ei ole. Härmistys tulis (sanoo Piha-Antero) narsismin voitosta, haavoittumaton minä selviää voittajaxi. Mitä vittua? Taas menee tismalleen väärinpäin. Huumori on voittoa narsismista jos jotakin. Naura sinäkin. Minä muka ei anna izensä masentua Ollin kurjuudesta, vaan pikemminkin ilostelee siitä, sanoo Freud, ja antaa hauskan esim: Hirtettävä joka hirtetään maanantaina orjankäteen (potence) "huudahtaa": Kerrankin viikko alkaa kivasti! Ha. Ha. Saatana mikä ääliö toi Sigge oli. No kyllä se sentään huomaa että ego siinä tekee pilaa supermiehestä, nauraa sen kustannuxella. Antero peräsmies terottaa: musta huumori ei ole tyhmyyxiä (bétise), ironiaa, keveätä pilailua ... Se on jotain vallatonta mutta vakavaa, kuin Ilmo Launixella. Ei ainaskaan sentimentaalista, sille se on vihainen kuin rakkikoira. Kruunattu kurjenpää.
ellauri147.html on line 571: Metapsykologian ja ajan diagnoosin välinen yhteys, jonka haluan näyttää teille, on narsismin psykoanalyytisen käsitteen subjektiivinen uudelleenmuotoilu (vrt.) Vain tällainen ratkaiseva temppu antaa meille mahdollisuuden tulkita zeitgeistin ominaisia ilmiöitä peiteltynä heijastavan tunnustuksen etsinnänä, jossa muodostuu niin sanottu postmoderni identiteetti. Suoraan sanottuna: Rehottavassa media-narsismissa tulee esiin inkarnaatio, jossa itse ei heijasta itseään, vaan tunnistaa itsensä toisen peilissä.
ellauri147.html on line 620: "... nymfomaanin tapauksessa, jonka on antauduttava kaikille miehille epätyydyttävän narsistisen rakkauden tarpeen vuoksi, tai frigidivampissa, jonka on viettelettävä kaikki miehet samasta syystä, mutta samalla kieltää heidät narsismin tai jopa naisen tapauksessa, joka puhdistaa itsensä, ja joka päinvastoin laiminlyö itsensä, koska hän uskoo itsensä täysin, joka voi lopulta mennä jopa harhaan.
ellauri147.html on line 628: Teorian historiassa karkea analyysi voi erottaa kolme narsismiteorian perinteen riviä, jotka dokumentoivat metapsykologisen sekaannuksen. Ensimmäinen koskee kiistaa sielun elämän alkuperästä, joka on kytenyt 30-luvulta lähtien: ensisijainen narsismi vaiko kohdesuhde on kiistanalainen kysymys täällä. Toisella rivillä voidaan ottaa huomioon yritykset kaapata narsismin käsite viettiteorian avulla. – Toisaalta kolmas perinnelinja muodostuu kaikista niistä lähestymistavoista, jotka yhdistävät narsismin libidon ulkopuoliseen itsetuntoon (onko sitä?) ja ymmärtävät sen eräänlaisena henkisen sääntelyn periaatteena. Siitä lähtevä rönsyilevä kirjallisuus on pirstaloitunut (ja suoraan sanoen aivan hanurista).
ellauri147.html on line 636: Esimerkiksi Balintin kohdesuhdeteoria kieltää varhaisen sielun luostarielämän ja sen myötä ensisijaisen narsismin olemassaolon. Tämä käsite perustuu yhden hengen psykologiaan, joka on korvattava kahden hengen psykologialla. Eli sielun varhainen elämä perustuu alkuperäiseen kohdesuhteeseen, "ensisijaiseen rakkauteen", eli se on ihan vanhempien vika.
ellauri147.html on line 639: Grunberger ja Chasseguet-Smirgel yrittävät pelastaa libidoteoreettisen mallin monimutkaisessa panohalun ja narsismin dialektikassa olettaen ikuisen narsistisen taantumisen taipumuksen palata jännitteettömään kohdunsisäiseen paratiisiin, taipumus, joka hyödyntää vaistojen kehittymistä hienostuneella tavalla: oidipaalinen fantasia on vain tämän taipumuksen peittäminen toisenlaisella kohtuunpaluulla - kastraatioahdistus on itse asiassa uusi painos paljon vanhanaikaisemmasta pelosta, se aktivoi uudelleen narsistisen halun, nimittäin traumaattisen erottamisen äidin pillusta syntymähetkellä.
ellauri147.html on line 642: Joffe ja Sandler, mutta myös Argelander (kuten kohuttua) vapauttavat narsismin täysin ajavista teoreettisista konnotaatioistaan ja virittävät nautintoperiaatteen lisäksi oman itsesäätelyn turvallisuusperiaatteensa äidin ja lapsen varhaisen sukulaisuuden (kuten Balintin) sisäisenä perintönä. Stolorov kuvailee narsismia eräänlaiseksi henkiseksi termostaatiksi, joka säätelee sisäistä johdonmukaisuutta ja itsetuntoa ulkomaailmaa silmällä pitäen. Ihan höpöhöpöä.
ellauri147.html on line 645: Winnicott käsittelee ensisijaisen narsismin ja kohdesuhteen ilmeistä kontrastia epistemologisena ongelmana, jonka hän ratkaisee itsensä paradokseissa (käytäthän näitä hegelialaista dialektiikkaa muistuttavia formulaatioita: ei ole vauvaa ilman äitiä, joka pitää häntä; hän ei huomaa, että häntä kannetaan ja "putoaisi loputtomasti", jos hän huomaisi sen; hän rakentaa esineen - jonka hän löytää samanaikaisesti; hän voi vain ymmärtää kohteen riippumattomuuden.) Eli näin hän hyväksyy riippuvuutensa), jos hänet tunnustetaan omaksi olennokseen. Winnicottin työssä itsensä synty on käsitteellinen ja sijoitettu kohdun ja kohteen väliseen tilaan - "potentiaaliseen välilihaan" tai siirtymätilaan fantasian ja todellisuuden välillä, jossa narsismin käsitettä käytetään Winnicottissa sen monadologisten konnotaatioiden vuoksi. Siitä puhe mistä puute, rakas Winnicott. Kz myös albumia 298.
ellauri147.html on line 653: Freudilaisen narsismin teorian käsitteellisen sekaannuksen ytimenä voidaan nyt tunnistaa jatkuva ambivalenssi ensisijaisen narsismin rakentamisessa. Freud soittaa kahta käsitystä vierekkäin kahdella kädellä, jotka sisältävät selvästi eriytettyjä, metapsykologisesti yhteensopimattomia säännöksiä. Yhdellä soittimella "minulle" on ominaista monadologinen hiippailu, toisella käsitys dyadologisesta merkityksestä - pyydän Freudin eksegeetikkoja armeliaisuuteen tästä hänen havaintojensa rikkauden yliyxinkertaistuxesta, mutta minun on tiivistettävä tätä ajallisista syistä.


ellauri147.html on line 656: Primaarisen narsismin monadologinen käsitys näkyy Freudin pseudopodin (eli pseudojalan) lähettävän protoplasmatian metaforassa; se on ameeban malli. Rajatun aiheen oletetaan olevan aiheen mukaan, riippuen egosta, eriyttämättömästä Ich-Es-tilasta tai itsestä, joka on alun perin libidossa. (Tokko se izekään täysin ymmärsi tätä.) Osa tästä käyttöenergiasta käytetään nyt kohdeiden ammatteihin ja myös vedetään pois, toinen osa jää egoon. Tässä versiossa narsismi rinnastetaan itserakkauteen eli "itse-edustuksen libidiiniseen miehitykseen", kuten Hartmann myöhemmin "selvensi". Todellisuus on periaatteessa vihamielinen, kohde on enimän näkemätön.
ellauri147.html on line 664: Freud käyttää näitä kahta käsitystä ensisijaisesta narsismista ontogeneettisen alkutilan muunnelmina – lausumattomana ja osittain sisäkkäin toistensa kanssa – vierekkäin käsittelemättä nimenomaisesti niiden ristiriitoja. Ratkaisematon kaksijakoisuus tässä kysymyksessä näkyy esimerkiksi autismin, narsismin ja kohdesuhteen ajallisen suhteen kehityspsykologisessa hämmennyksessä – kumpi tuli ensin? Muna vaiko kana? Itse asiassa se on pyöreä rakenne, kuin intialaisten häntäänsä imuttava käärme, jossa toinen nousee toisesta. Ja se jatkaa narsismin kehitysmuotojen määrittämistä. Haluan vain käsitellä ristiriitaisia käsityksiä siitä, että Freud kehittyy ensisijaisen narsismin "perinnöksi" henkisessä rakenteessa, jonka tiedetään koostuvan itsetunnosta, toissijaisesta narsismista, ego-ihanteesta ja joistakin muista jäännöksistä,joihin tässä kiireessä ei ole aikaa kajota.
ellauri147.html on line 668: Varhaisen narsistisen itsetunnon tutkiminen rajojen purkamisesta ympäristöön nähden kohtaa "oidisynkraattisen puolustuksen" odisynkraattisesta puolustuksesta "oidipal-ajattelija" Freudille, joka vain vastahakoisesti myöntää tällaisen "valtameren tunteen" olemassaolon jopa egon kehityksen kypsemmissä vaiheissa. Ristiriitainen kysymys vastataan siihen, onko "egon narsismi" luonteeltaan ensisijainen vai toissijainen ja siten primaarisen ja toissijaisen narsismin suhteen määrittämisessä. Lopuksi käsitteellinen ambivalenssi näkyy käsitteellisessä siirtymisessä ego-ihanteesta, joka alun perin määriteltiin (täydellisyyden sisällöllä) rakenteelliseksi "ensisijaisen narsismin perinnöksi", supermiehelle, joka on osoitettu "Oidipus-kompleksin perijäksi" paljon myöhempään kehitysvaiheeseen.
ellauri147.html on line 671: Viittaus näiden kahden maailman väliseen yhteyteen johtuu Freudin legendaarisesta huomautuksesta, jonka mukaan kohdesuhdeteoria haluaa vastustaa primaarisen narsismin tutkielmaa, jonka mukaan nautintoperiaate toimii narsistisissa vauvoissa, "... jos vain lisäät soppaan äidin hoidon." Freud tunnustaa täällä ensisijaisen narsismin oletetun vastustamattomuuden "fiktioksi". Se heijastaa erityistä todellisuuden väärinkäsitystä, jossa kohde edustaa narsistisen kokemuksen muodon itsestään selvää tilaa.
ellauri147.html on line 674: Niin sanotussa ensisijaisessa narsistisessa vaiheessa lapsenomainen avuttomuus vastaa jatkuvan hoidon, kokonaisvaltaisen hoidon ja emotionaalisen huomion tarvetta, joka ilmaistaan strukturoitujen kohdesuhteiden kehittämisessä erityisessä rakkauden halussa. Mutta ei itserakkautta, mutta rakastettu on tämän rakkauden halun sisältö, joka tulee vastasyntyneen riippuvuudesta ja "ei koskaan jätä ihmistä enää". (H.S.A) Freud rinnastaa toistuvasti tämän passiivisen tiedostamattoman rakkauden odotuksen rakastettavaksi narsismiin, mutta sitä ei sisällytetä järjestelmällisesti hänen teoriaansa. Tällainen säännös olisi myös ristiriidassa viettiteorian määritelmän kanssa, jossa oletetaan munalle omamiehitys. Jos määrittelisimme narsismin rakastetuksi libidoteorian kannalta, meidän olisi puhuttava kohteen miehityksestä omin käsin – mutta tällaisesta asiasta ei säädetä libidon mallissa, jossa egon ja esineen dualismilla on karteesisia piirteitä.
ellauri147.html on line 682: Siksi olen ehdottanut (Altmeyer 2000 a,b) ensisijaisen narsismin ja ensisijaisen kohdesuhteen näennäisesti ontologisen kontrastin poistamista ymmärtämällä se epistemologisena erona: Se, mikä tekee vaikutelman ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta taitavasta vuorovaikutuksesta, voidaan empaattisesti ymmärtää varhaisena itsekokemuksena, joka tietää esineestä jo ajattelematta sitä. Bollas (1997) tunnisti varhaisen kohteen "varjon" tässä "ennakoimattomassa tunnetussa" ja aisti siten primaarisen narsismin objektiivisen saastumisen. Vaikka äidin tissillä niin sanotussa primaarisen narsismin vaiheessa on eksistentiaalinen, elintärkeä merkitys ehdottoman riippuvaiselle lapselle, häntä ei voida subjektiivisesti kokea itsenäisenä esineenä. Kohde on suljettu ensisijaisen narsismin kokemuksen maailmaan.
ellauri147.html on line 683: Aiheen intersubjektiivinen syntyminen alkaa ensisijaisesta narsistisesta ja silti ympäristöön liittyvästä vauvamaailmasta, ja se on edelleen dokumentoitu narsismin kehittyneimmissä muodoissa.
ellauri147.html on line 712: Horkheimerin diagnoosi "hupenevasta" egosta(2), Adornon viittaus narsismin "sosialisoituun narsismiin" tai "kollektiivisiin johdannaisiin" (3), Marcusen sanelu "psykoanalyysin ikääntymisestä"(4) jakavat tämän aikadiagnostisen ytimen. Habermas omaksuu myös tämän opinnäytetyön diagnosoidessaan "oidipaalisen ongelman vähenevän merkityksen" ydinperheen rakenteellisella muutoksella ja toteaa, että toisin kuin lähes "sukupuuttoon kuollut" hysteria ja "huomattavasti" vähentynyt pakko-oireinen neuroosi viittaamalla nimenomaisesti Kohutiin: "sen sijaan narsistiset häiriöt kerääntyvät".
ellauri147.html on line 732: Jos on totta, että psykopatologisten oireiden diagnostinen luokittelu riippuu erityisesti terapeutin teoreettisesta suuntautumisesta ja normatiivisista vaihtoehdoista, kiistassa "aikaisempien" tai "narsististen häiriöiden" lisääntymisen lauseesta, narsismin käsitteen käsitteellinen selvennys tulee vielä tärkeämmäksi kuin se jo on: Kliinisesti "narsistinen persoonallisuushäiriö" on nimittäin semanttisesti rispaantunut yleismaailmallinen luokka. Vaikka se on päässyt kansainvälisiin psykodiagnostisiin luokitusjärjestelmiin, se ei ole menettänyt pahamaineista määrittelyongelmaansa tällä tavalla. Miksi kutsumme "narsistista häiriötä"?
ellauri147.html on line 804: "Eettisten periaatteiden" joukossa on "ilmeinen innostus sosiaalipoliittisiin huolenaiheisiin" (näkyvä) ja "epäusko viranomaisia kohtaan" narsistisen persoonallisuuden ominaisuuksina, ja "kognitiivisessa tyylissä" narsismin luonnehtiminen on (näkyvä) "kielen suosiminen" ja "nopean tiedon saamisen suosiminen" sekä (salainen) "kielen ja puheen käyttö itsetunnon säätelemiseksi", joiden on tarkoitus luonnehtia narsismia. (ibid., s. 18f.)
ellauri147.html on line 812: Psykoanalyyttinen prosessidiagnoosi etenee eri tavalla. Siirto-vastatranstransassiprosessin terapeuttisessa tilanteessa voimme tuntea narsismin ja sen häiriön. Differentiaalidiagnoosin kannalta merkitykselliset vihjailevat viestit ovat:
ellauri332.html on line 73: Terveen narsismin perusta syntyy jo varhaislapsuudessa. Se kehittyy lapsen minuuden ja hoitavan ympäristön myönteisiä kokemuksia vahvistavassa vuorovaikutuksessa esimerkixi leijonakuninkaan huushollissa.
ellauri340.html on line 103: Christopher Lasch (1. kesäkuuta 1932 Omaha – 14. helmikuuta 1994 Pittsford) oli yhdysvaltalainen historioitsija, moraalifilosofi ja yhteiskuntakriitikko, joka toimi historian professorina Rochesterin yliopistossa. Lasch pyrki käyttämään historiaa välineenä tuodakseen esiin sen, kuinka laajalti amerikkalaisyhteiskunnassa merkittävät julkiset ja yksityiset instituutiot heikensivät perheiden ja yhteisöjen toimivaltaa ja riippumattomuutta. Hän pyrki luomaan historiatietoisen yhteiskuntakritiikin, joka voisi auttaa amerikkalaisia käsittelemään hillitöntä konsumerismia, köyhtymistä ja sitä, mitä hän kutsui tunnetuksi tulleella termillään "narsismin kulttuuri".
ellauri348.html on line 1038: Taylor ja Brown ehdottivat, että positiiviset illuusiot suojaavat ihmisiä negatiiviselta palautteelta, jota he saattavat saada, ja tämä puolestaan ​​​​säilyttää heidän psykologisen sopeutumisensa ja subjektiivisen hyvinvointinsa. Myöhemmissä tutkimuksissa kuitenkin havaittiin, että positiiviset illuusiot ja niihin liittyvät asenteet johtavat psykologisiin sopeutumattomiin olosuhteisiin, kuten huonompiin sosiaalisiin suhteisiin, narsismin ilmenemiseen ja negatiivisiin tuloksiin työpaikalla, mikä vähentää positiivisten illuusioiden positiivisia vaikutuksia subjektiiviseen hyvinvointiin. onnea ja tyytyväisyyttä elämään.
ellauri351.html on line 445: Hänen viimeisimmät kirjansa ovat: Malice Through the Looking Glass (2009) 2. painos, Lontoo: Teva Publications Centers of Power: The Convergence of Psychoanalysis and Kabbalah (Stanley Schneiderin kanssa) (2008) NY: Jason Aronson Why I Hate You and You Hate Me: Kateuden, ahneuden, mustasukkaisuuden ja narsismin vuorovaikutus (2013) Lontoo: Karnac Books ja The Hidden Freud: His Hassidic Roots (2015) Lontoo: Karnac Books. Oliko Berkemann siis hasidi?
xxx/ellauri044.html on line 148: vaikka niissä on nähtävissä narsismin dynamiikkaa;

xxx/ellauri044.html on line 308: Älä saa raivokohtausta, jos liu'uit äärioikealle. Kyse on ainoastaan narsismin asteesta. Narsuja äidin oomme kaikki, sinä ja minä, kaikissa sioissa on pikkuisen likaa. Ja sitäpaizi: mitä pitemmälle pääset oikealle, sitä enemmän sussa on yrittäjäainesta.
xxx/ellauri044.html on line 1155: narsismin takia, osoittaa kyllä huonoa uskoa,

xxx/ellauri116.html on line 482: Monen narsismin uhrin ensimmäinen narsistinen hovi, johon he ovat kuuluneet, on ollut vanhemman ympärillä oleva, lapsista puolisosta ja muista läheisistä (Seija Laine) muodostunut joukko, jossa henkilöitä on nostettu arvoon ja painettu alas sen mukaan, miten syvästi he ovat hovin kuningattaren valtaan antautuneet.
xxx/ellauri126.html on line 187: Sisäistetty, myrkyllinen häpeä on narsismin lisäksi myös masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien aiheuttaja. Häpeä on kaikkien riippuvuuksien äiti ja aiheuttaa paniikki- ja syömishäiriöitä sekä itsetuhoisuutta.
xxx/ellauri126.html on line 219: Paula Salomaa on tietokirjailija. Ei siis tietääkseni psykoterapeutti, psykologi eikä psykiatri. Studio55:n haastattelussa hän puhuu "narsismin vuosisadasta" viitaten 1900-lukuun sekä "tietoisuuden evoluution seuraavasta vaiheesta", joka alkaa nyt 2000-luvulla johtaen ???? jonnekin. Tämä jäi vähän epäselväksi. Itse uskon, että asia on juuri päinvastoin noiden vuosisatojen suhteen.
xxx/ellauri126.html on line 559: 1 narsismin tunnusmerkeistä on muiden narsistien tuomitseminen ja arvostelu. Kaikkea minkä kiellämme izeltämme halveximme toisissa. Esim lorttoja ja jynkyllä runkkaavia keijoja.
xxx/ellauri186.html on line 405: Sen narsismin takia se on niin kuolemanpelkonenkin. Narsismi ja kuolemanpelko on saman lantin eri puolia. Phil luuli tosiaan että tissinä oleminen vaatii sisua. Sen mielestä tää tissi oli sen herooisin henkilöhahmo. No ei se kovin pitkälle pötkinyt sillä saralla. Luulis että sellainen olis parempi sankari joka ei koko ajan vaan ajattele izeään vaan myös ja enemmänkin toisia. Sellaista Pilistä ei saa tekemälläkään.
xxx/ellauri215.html on line 241: Narsismi on hyvä asia. Esim wikipedia: "Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena." ja "Terveen narsismin puutetta voidaan pitää lähes yhtä haitallisena asiana kuin narsistista luonnehäiriötä."
xxx/ellauri224.html on line 466: Jos itseään narsistina pitänyt ihminen on pystynyt näin taltuttamaan narsisminsa, niin miksi hän ei uskoisi – tietäisi – että jokainen voi tehdä saman, muuttumatta dramaattisesti?
47