ellauri077.html on line 877: Why is it that people want this kind of shelter against failure. That they fit in. Tight enough, but also big enough, with some leeway and freedom and the feeling of being free at least in some respect, other than the duty. Duty line and nothing-to-declare green line. Snakes can well eat bigger things than their heads.
ellauri115.html on line 1138: Hare also co-authored the bestselling Snakes in Suits: When Psychopaths Go to Work (2006) with organizational psychologist and human resources consultant Paul Babiak, a portrayal of the disruptions caused when psychopaths enter the workplace. The book focuses on what Hare refers to as the "successful psychopath", who can be charming and socially skilled and therefore able to get by in the workplace. This is by contrast with the type of psychopath whose lack of social skills or self-control would cause them to rely on threats and coercion and who would probably not be able to hold down a job for long. Hare would classify himself and Mrs. Hare (jänisemo pyrynä viitaan loikki) as first class psychopaths. Successful vs. unsuccessful bad people.
ellauri115.html on line 1140: Hare appeared in the 2003/4 award-winning documentary film The Corporation, discussing whether his criteria for psychopathy could be said to apply to modern business as a legal personality, appearing to conclude that many of them would apply by definition. However, in a 2007 edition of Snakes in Suits, Hare contends that the filmmakers took his remarks out of context and that he does not believe all corporations would meet all the necessary criteria in practice.
ellauri140.html on line 34: "Se ei osaa raakkua oikealla äänellä. Se ei osaa varisten kieltä. Muut varixet eivät pidä siitä." "Sen siitä saa kun kesyyntyy. Ihmisen tahra", Fauni sanoi vailla inhoa tai halvexuntaa tai edes tuomiota, ihan iloisesti. Epäpuhtaus, julmuus, hyväxikäyttö, erhe, paska, runkku - muuta tapaa täällä oloon ei ole. Tai en ainakaan minä ole löytänyt. Sillä ei ole mitään tekemistä armon tai pelastuxen tai lunastuxeen menon kanssa. Se on kaikissa sisäänrakennettuna. Lajiominaisuutena. Fläkki joka on olemassa ennen jättämäänsä jälkeä. Fläkki edeltää tottelemattomuutta (?), hämmentää kaikki selityxet ja ymmärtämisen. Sixi kaikki puhaaminen on vaan vizi. Barbaarinen vizi. Se on kauhistuttavaa. Eikö pyrkimys puhtauteen ole epäpuhtautta? Faunia oli kuin kreikkalaiset, jonka jumalat on pikkumaisia (toisin kuin juutalaisten, LOL). Riitelevät, tappelevat, vihaavat, tappelevat naivat. Zeus yhtyy naiseen oudosti metrin mittaisella kyrvällä siipiään viuhtovana jouzenena. Irstautta, turmelusta, karkeista karkeimpia nautintoja, ja kaikkinäkevän vaimon raivo. Juutalaisten jumala on äärettömän yxinäinen, tuntematon, monomaaninen, jolla ei ole mitään tähdellisempää tekemistä kuin hermoilla jutkuista. Tai kristittyjen epäsexuaalinen kakkosjumala, yhtä tahraton kuin äitinsä, joka synnyttää tahatonta hilpeyttä ja myötähäpeää. Jumalat on tekijänsä kuvia." "Se kai siinä on traagista kun ihmiset synnyttävät varixia", sanoi tyttö joka syötti käärmeelle hiiriä. Feeding frogs to snakes. "Ne eivät tunnista omaa lajiaan. Sitä sanotaan tahriintumisexi", tyttö selitti. Peppu on oikeasti varis joka ei tiedä miten ollaan varis. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti pois sen pyyhältää. Pieni nelkkari kovakantinen kirja jossa söpöjen elukoiden kuvia ja kullattu selkämys. Varisten kultainen kirja. Peppu oli siisteysintoilija, se ei sietänyt epäjärjestystä. Anaalis-retentiivinen luonne. Kaikki vanhat prujut talletettuna satoihin pahvilaatikoihin, shekinkannatkin. Niistä riitelevät haaskalla muut varixet vielä tänäänkin. (s. 126) Mä oon VAAAAALMIS. Tuu PYYYHKIMÄÄN.
ellauri188.html on line 108: Melville ei käsitä mixi taipiit on sille niin ystävällisiä. Mikä luihu taka-ajatus siinä lienee takana? Fattening frogs for snakes perhaps? Mixi ne tunnustelevat Hermannin käsivartta vähän väliä, nuoleskellen huuliaan ja taputellen vazojaan?
ellauri214.html on line 243: It was during the reign of Myrina that the Amazons encountered another race of female warriors known as the Gorgons. The Amazons and their defeated neighbors, the Atlanteans, were at peace with each other, but Atlantis was raided repeatedly by the Gorgons, who lived nearby. In Greek myth, the Gorgons were monsters with snakes instead of hair and faces so fearsome that looking directly at them could turn a mortal into stone. Diodorus scoffed at these stories of monsters and claimed that, like the Amazons, the Gorgons were nothing more than fierce tribal women who were skilled in warfare. Myrina’s large army went to the aid of Atlantis and defeated the Gorgons, capturing more than 3,000 Gorgon warriors. The captive Gorgons began a rebellion but were put down by the Amazons, who killed every remaining prisoner.
ellauri222.html on line 447: Thea, the elder of the two Fenchel sisters, is a glorious-looking girl with kinky black hair and a passionate spirit. She falls in love with Augie at a mineral spring resort, but Augie is in love with her sister, Esther. Thea later comes to find Augie in Chicago, and the two move to Mexico together. Thea, whose name is Greek for “goddess,” is an eccentric woman with wild ideas; she wants to hunt with an eagle and catch poisonous snakes. In the end she finds Augie too ordinary for her. After they part ways, she marries an Air Force captain.
ellauri372.html on line 275: Mithridates laajensi valtakuntaansa ympäri Mustanmeren rantoja, ja hän ajautui kolmesti sotaan Rooman valtakuntaa vastaan. Ensimmäisessä sodassa (89 eaa.–85 eaa.) hän valtasi suuren osan Vähää-Aasiaa ja Rooman valtakunnalle kuuluneet osat, jolloin armenialaisten sanotaan nirhanneen 80 000 roomalaista, vai oliko se 100K, kuten sanoo Oswald Spengler kirjassa Länsimaiden perikato. Se oli varsinainen pogromi, sillä roomalaiset kauppiaat olivat siihen aikaan ikäänkö Vähän-Aasian juutalaisia. Mithridates valtasi myös Kreikan, mutta konsuli Sulla kukisti hänen joukkonsa vuonna 85 eaa., ja Mithridateen oli luovuttava valloituksistaan. Toinen sota (83 eaa.–81 eaa.) oli suppeampi laajuudeltaan. Kolmannessa sodassa (73 eaa.–63 eaa.) roomalaiset sotapäälliköt Lucullus ja Pompeius kukistivat Mithridateen perusteellisesti. Mithridates surmasi tai surmautti itsensä jouduttuaan poikansa Farnakes II:n syrjäyttämäksi.
ellauri399.html on line 155: It was like a game of Snakes and Ladders, with [Steve] as the game master. The ups were hopeful and the downs were extreme. I didn’t know how to hold my own with him because he didn’t play fair. He just played to win — and win at any cost. [Steve] had a way of being spiritually advanced while also being emotionally underdeveloped.
ellauri422.html on line 86: Suomalainen jalkaväkimiinakeskustelukin kielii siitä, ettei venäläisten toivota pysähtyvän Ukrainaan. Sodan nopeasti päättävä Ukrainan antautuminen ei johtaisi edes huonoon rauhaan, vaan julmaan miehitykseen kuten kävi Suomelle 1809. Mutta kun Ukrainalta puuttuu kansainvälinen tuki ja sotilaat sodan kääntämiseksi oikeaan, oikeudenmukaisuutta on paha vaatia. Sotaa ei ole viisasta jatkaa, jos se vain pahentaa vääjäämätöntä tappiota. Ei ole muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus, Pentti Haanpää sanoisi.
xxx/ellauri251.html on line 1321: Lest words turn snakes and bite you uttering them.
xxx/ellauri387.html on line 490: "Who?" said Pococurante sharply; "that barbarian who writes a tedious commentary in ten books of rumbling verse, on the first chapter of Genesis? that slovenly imitator of the Greeks, who disfigures the creation, by making the Messiah take a pair of compasses from Heaven´s armory to plan the world; whereas Moses represented the Deity as producing the whole universe by his fiat? Can I think you have any esteem for a writer who has spoiled Tasso´s Hell and the Devil; who transforms Lucifer sometimes into a toad, and at others into a pygmy; who makes him say the same thing over again a hundred times; who metamorphoses him into a school-divine; and who, by an absurdly serious imitation of Ariosto´s comic invention of firearms, represents the devils and angels cannonading each other in Heaven? Neither I nor any other Italian can possibly take pleasure in such melancholy reveries; but the marriage of Sin and Death, and snakes issuing from the womb of the former, are enough to make any person sick that is not lost to all sense of delicacy. This obscene, whimsical, and disagreeable poem met with the neglect it deserved at its first publication; and I only treat the author now as he was treated in his own country by his contemporaries."
12