ellauri043.html on line 5581: Mulla on ollut mun ylpeyden päivät. Hyvä Aristophanes talutti mut näyttämölle, ja keisari Claudius Drusus istutti mut pöytäänsä. Patriisien housuissa mä risteilin majesteettisesti! Kultavaasit resonoivat muhun kuin rummut; — ja kun talon herran mureenoista, tryffeleistä ja piiraista täysi suolisto vapautui ryskeellä, tarkkaavainen maailmankaikkeus oppi että ruohti oli ollut ruualla!
ellauri061.html on line 259: Nyzitten palaa näyttämölle Ateenan herrasväet. (Mekot on vaihdettu karviaismarjapensaassa aika vauhdilla.) Karhuntappaminen on näistä vekkuleista hauskaa hälinää. Voi vittu. En ole ihan seurannut, mutta nähtävästi Dimitri nyt styylaakin Helenaa ja Oleanteri ja Hernia myös on sovussa. Loppu hyvä kaikki hyvin, niinkuin komeljassa ainakin. Paragon/paramour pila kääntyy huiluharppu/huuliharppu sanaleikixi. Taas tollasta dynaamista käännöstä. Yx puujalkavizi korvautuu toisella puujalalla.
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri077.html on line 137: Toukok. 28 pnä 1999 Wallu julkaisutti kokoelman 'Vastenmielisten miesten lyhyitä haastatteluja', 23 novellia. Seuraavana vuonna 12 nk. 'haastetteluista' sovitettiin näyttämölle Dylan McCulloughin taholta. Se oli Wallun töiden eka teatterisovitus.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri118.html on line 609: Useimmat Behnin näytelmistä kantaesitettiin Lontoon Dorset Gardenissa, ja siellä myös Veijari sai ensi-iltansa vuonna 1677. Ensi-illassa oli läsnä teatteria harrastava kuningas Kaarle II. Näytelmän suosiota kuvaa myös se, että vuosisadan loppuun mennessä Veijari palasi näyttämölle muutaman vuoden välein. 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla Veijarin suosio vain kasvoi, mutta sitten näytelmä unohdettiin yli kahdeksisadaksi vuodeksi. Veijarin esitykset alkoivat uudestaan, kun Royal Shakespeare Company löysi sen vuonna 1986. Suomen lisäksi Veijaria on esitetty useissa muissa maissa.
ellauri203.html on line 539: Verhojanski senior on nuhjannut emäntänsä Varvaran hameissa 20v uskaltamatta tunnustella hameenalusta. Se harmittaa Varvaraa. Hämäriä naimakauppoja ja ilmaisia panoja kuin kauniissa ja rikkaissa. Pjotr, Verhojanski jr, tulee yllättäen paikalle. Sen perään hiippailee Stavrogin. Sillä on messissä joku Marja, tyypillinen Doston damsel in distress jonka Dosto-avataari Stavro on muka pelastanut, bylsimättä sitä kovin pahasti. Sähläystä Verho Sr:n naimakaupoista jonkun Darjan (ilmeisesti Stavron isän ex-kanasen) kaa. Shatov hipsii näyttämölle ilman puheosaa. Se menee vaan ja vetää mitään sanomatta lättyyn Stavroa. Stavro ei ole moxiskaan, ja Shitov lähtee lätkimään eri nolona.
ellauri242.html on line 78: "Istuin tarinan hirviön kanssa näyttämön takana. Nojasin pitkässä valkeassa puvussani vuoren kupeeseen ja odotin vuoroani astua näyttämölle. Se tuntui upealta. Sain siinä kaikki seitsemän veljestä. Tauno Palo oli Juhani, Tarmo Manni muistaakseni Aapo, Pentti Siimes oli hännänhuippu Eero. Mukana olivat jossain rooleissa myös Ekke Hämäläinen, Holger Salin ja Martti Romppanen ja Oke Tuuri. Meitä oli mahtava kaarti painimassa lavalla!" Pia Hattara sanoi, että olet niin nuori, Sinulla on pitkä ura edessä ja toinen takana.
ellauri323.html on line 62: VITA SACKVILLE-WEST kirjoitti The Edwardians huvikseen ja tehdäkseen rahaa. Hän sai idean kirjasta ollessaan lomalla miehensä Harold Nicolsonin kanssa Rapallossa keväällä 1929, "ja aion kirjoittaa sen tänä kesänä ja tehdä omaisuuteni", hän kirjoitti Virginia Woolfille. "Se tulee olemaan sellainen vitsi, ja kaikki ovat vakavasti suuttuneita." Woolfs' Hogarth Pressin oli määrä julkaista se, ja Vita piti Virginia Woolfin ajan tasalla sen edistymisestä. "Se on aivan täynnä aristokratiaa. Pidätkö siitä? Minusta tuntuu, että jo pelkästään snobisista syistä sen pitäisi olla erittäin suosittu." Se oli. Kun The Edwardians ilmestyi toukokuussa 1930, oli heti selvää, että Hogarth Pressillä oli suosittu menestys käsissään. "Vitan kirja on niin bestseller, että Leonard ja minä vedämme rahaa kuin simpukoita verkosta", Virginia Woolf kertoi veljenpojalleen Quentin Bellille kesäkuun alussa. "Myymme noin 800 joka päivä." Myynti oli ylittänyt 20 000:n jo heinäkuun lopussa. Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Doubleday, Doran, se oli kirjallinen kilta -kirja kuukauden kirja. Se jatkoi myyntiä; se on käännetty useille kielille ja dramatisoitu näyttämölle; se oli Vita Sackville-Westin kaupallisesti menestynein kirja.
ellauri331.html on line 586: "Kun suunnittelimme tätä projektia vuonna 2005, aioimme esitellä toisen vahvan toimijan kansainväliselle näyttämölle, pelaajan, joka ei vain tarjoa puolueetonta kattavuutta Venäjän tapahtumista, vaan myös yrittäisi, haluan korostaa, yrittää murtaa. anglosaksinen monopoli globaaleihin tietovirtoihin... Eihän se toki onnistu, mutta yrittänyttä ei laiteta.
ellauri359.html on line 47: Kenneth Grahame (/ ˈ ɡ r eɪ. ə m / GREY -əm; 8. maaliskuuta 1859 – 6. heinäkuuta 1932), jota sivuttiin albumissa 262, oli brittiläinen kirjailija, syntynyt Edinburghissa Skotlannissa. Hän on tunnetuin lastenkirjallisuuden klassikosta The Wind in the Willows (1908). Kirja mukautettiin myöhemmin näyttämölle ja elokuvalle, joista ensimmäinen oli AA Milnen Toad of Toad Hall, joka perustuu osaan The Wind in the Willows -kirjasta. Muita sovituksia ovat Cosgrove Hall Filmsin Tuuli Willowsissa (ja sen myöhemmät pitkät tv-sarjat) ja Walt Disney -elokuvat (Ichabodin ja herra Toadin seikkailut).
xxx/ellauri376.html on line 296: Ja niin nuori prinssi Galitsky ilmestyy näyttämölle. Galizky on tyhmä mutta hyvännäköinen ja himoo Polinaa aivan kanki jäykkänä. Kerran Aleksanteri oli yrittänyt kosiskella Polinaa, mutta ei osoittanut tarvittavaa päättäväisyyttä ja lähti ulkomaille. Ja kun hän palasi, hän löysi tämän naimisissa olevana naisena. Kokonainen tunteiden pyörre valtasi nuoren prinssin. Hän kokee intohimoa, menetyksen katkeruutta ja kostonhimoa onnellista kilpailijaansa Saxia kohtaan. Pitkän työmatkan aikana Konstantina, Polinka ja Alexander tulevat läheisemmiksi. Saatuaan tietää nuoren vaimonsa uskottomuudesta Sachs lähestyy monimutkaisen ongelman ratkaisua poikkeuksellisella tavalla. Nimittäin mitenkä?
12