ellauri030.html on line 425: Muista, että olet vain surkea näyttelijä, ja näyttelet väärässä näytelmässä. Sellaisessa näytelmässä kuin porho näytelmäkirjailija päättää – se voi olla lyhyt tai pitkä. Jos hän tahtoo sinun näyttelevän köyhää, rampaa, erakkoa tai virkamiestä (herra varjele), sinun täytyy näytellä roolisi luontevasti. Sillä sinun tehtäväsi on näytellä sinulle määrätty osasi hyvin, roolin valinta on toisen asia. (Tää näyttelijämeemi on tosi yleinen.)
ellauri047.html on line 39: Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä.
ellauri058.html on line 278: Vuonna 2006 Hotakainen sai pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon näytelmästä Punahukka. Romaani Huolimattomat oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2006. Vuonna 2009 ilmestyi romaani Ihmisen osa, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Ritva Valkama luki teoksen äänikirjaksi Yle Radio Suomelle. Vuonna 2011 romaani sai ranskalaisen Prix Courrier International -palkinnon parhaana käännöskirjana.
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri092.html on line 536: Hänen isänsä Sven Krohn toimi Turun yliopiston filosofian professorina. Krohnilla on neljä lasta ensimmäisestä avioliitostaan Leena A. Krohnin (o.s. Salo) kanssa, joista tunnetuimpia ovat Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, helsinkiläinen kunnallispoliitikko Minerva Krohn ja teatteriohjaaja-näytelmäkirjailija Katja Krohn. Kai Krohnin serkkuja ovat muiden muassa kirjailijat Aarni Krohn, Leena Krohn ja Tiina Krohn, näyttelijä Heidi Krohn ja kuvataiteilija Inari Krohn.
ellauri092.html on line 541: Katja Krohn (s. 1. marraskuuta 1966 Helsinki) on suomalainen teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija.
ellauri109.html on line 671: John Dryden (19. elokuuta 1631 – 12. toukokuuta 1700) oli aikansa johtava hahmo englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän työskenteli näytelmäkirjailijana, runoilijana, kääntäjänä ja kirjallisuuskriitikkona. Andrew Chesterman piti sitä kääntäjien suojeluspyhimyxenä.
ellauri145.html on line 154: Christian Dietrich Grabbe (1801–1836) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti useita näytelmiä, joiden vahvin puoli ei ole esitettävyys mutta joissa ilmenevä luonteenerittely on usein nerokas, joskin toisinaan erikoinen ja keinotekoinen. Hänen draamansa Herzog Theodor von Gothland on osaksi mauton, mutta osaxi suurisuuntainen ja syväajatuksinen. Hänen muista draamateoksistaan ovat huomattavia Don Juan und Faust (1829), Kaiser Friedrich Barbarossa (1829), Kaiser Heinrich VI (1830), Napoleon oder die hundert Tage (1831), Hannibal (1835) ja Die Hermansschlacht (julk. 1838). Monet arvostelijat pitivät aikoinaan Grabbea Heinrich von Kleistin rinnalla Friedrich Schillerin jälkeen Saksan suurimpana draamaerona. Minnes unohtui Scherz, Satire, Ironie und tiefere Bedeutung. Lustspiel, geschrieben 1822, Änderungen bis 1827. Uraufführung München 1907, jota suizuttavat Aarne sekä Antero? Vähän tuntuu siltä että Anterolle ja sen mielirunoilijoille olis kaikille pitänyt jakaa kirja "Be Your Own Best Friend". Grabbessa lisää ensi numerossa, jossa Grabbe ja Klopstock razastavat Vormärzin kuuman taivaan alla, te mukana!
ellauri150.html on line 426: Edmond Eugène Alexis Rostand (1. huhtikuuta 1868 Marseille – 2. joulukuuta 1918 Pariisi) oli ranskalainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Silläkin oli pitkät wiixet niin kuin lähes kaikilla fin de siecle tyypeillä (paizi Baudelairella, joka olikin vähän varhaisempaa ikäpolvea). Se kirjotti myös L'homme que j'ai tué, josta tehdystä filmistä Franz me tykättiin, Kristina ei.
ellauri210.html on line 73: Edmund John Millington Synge, John M. Synge, J. M. Synge, (16. huhtikuuta 1871 Rathfarnham, Irlanti - 24. maaliskuuta 1909 Dublin, Irlanti) oli irlantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä. Hänen tunnetuimpiin lähdeteoksiinsa kuuluu näytelmä Länsirannan kisapoika eli vihreän saaren sankari (The Playboy of the Western World) vuodelta 1907.
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.
ellauri243.html on line 757: 1. James Thomson (11. syyskuuta 1700 Ednam, Roxburghshire, Skotlanti – 27. elokuuta 1748 Richmond, Englanti) oli skotlantilainen runoilija ja näytelmäkirjailija, jonka merkittävintä tuotantoa ovat kokoelma The Seasons ja sanat brittiläiseen isänmaalliseen lauluun Rule, Britannia!.
ellauri254.html on line 351: Fjodor Kuzmich Sologub (oikea nimi - Teternikov ; 17. helmikuuta ( 1. maaliskuuta ) 1863 , Pietari - 5. joulukuuta 1927 , Leningrad ) - venäläinen runoilija, kirjailija , näytelmäkirjailija, publicisti, kääntäjä, joka tunnetaan myös nimellä Theodor Sologub, esseisti.
ellauri254.html on line 410: Hugo von Hofmannsthal (1. helmikuuta 1874 Wien, Itävalta – 15. heinäkuuta 1929 Wien) oli itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja esseisti, joka tunnetaan erityisesti lukuisten Richard Straussin oopperoiden libretistinä. Nuorena von Hofmannsthal kuului Nuorwieniläiset-nimiseen avantgarde-kirjailijoiden ryhmään. Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli yliopistossa ensin jonkin aikaa lakitiedettä mutta vaihtoi oppiaineen sitten romaaniseen filologiaan, josta hän väitteli tohtoriksi 1899. Hofmannsthal solmi avioliiton 1901, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin samaan laatikkoon poikansa kanssa. Säästyi siinäkin Kroisoxelta muutama pennonen.
ellauri276.html on line 927: Mary Pix (1666 – 17. toukokuuta 1709) oli englantilainen kirjailija ja näytelmäkirjailija. Aphra Behnin ihailijana ja Susanna Centlivren kollegana Pixiä on kutsuttu "hyperlinkiksi palautus- ja augustilaisten naiskirjailijoiden välillä ".
ellauri276.html on line 933: Kolme naisnäytelmäkirjailijaa saavutti niin paljon julkista menestystä, että heitä kritisoitiin nimettömän satiirisen näytelmän The Female Wits (1696) muodossa. Mary Pix esiintyy "rouva Wellfed, joka edustaa lihavaa, naiskirjailijaa. Hyvä melko seurallinen, hyvin kypsä kumppani, joka ei kärsisi marttyyrikuolemasta vaikka riisuisi 2-3 puskuria kädellä". Hänet kuvataan tietämättömänä naisena, vaikkakin ystävällinen ja vaatimaton. Pix on tiivistetty "tyhmäksi ja avoimeksi". Eräs Powell niminen setämies kusetti Pixiä ja julkaisi sen kirjoittaman näytelmän omissa nimissään. Sen jälkeen Pix ei enää signeerannut töitään.
ellauri290.html on line 820: Szenes syntyi Budapestissa 17. heinäkuuta 1921 assimiloituneeseen juutalaisperheeseen Unkarissa. Hänen isänsä Béla, tunnettu toimittaja ja näytelmäkirjailija, kuoli hänen ollessaan lapsi. Hän asui edelleen äitinsä Catherinen ja veljensä Györgyin kanssa. Hän ilmoittautui protestanttiseen yksityiskouluun tytöille, joka hyväksyi myös katolisia ja juutalaisia oppilaita; Katolisen ja juutalaisen uskonnon edustajien oli kuitenkin maksettava kaksinkertainen ja kolme kertaa protestanttien maksama summa. Sen jälkeen kun hänen äitinsä piti sitä liian kalliina, Szenes julistettiin "lahjakkaaksi opiskelijaksi" ja hänen annettiin maksaa vain kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna.
ellauri297.html on line 629: Heidän avioliittonsa oli vähintäänkin epätavallinen. Sopimus laadittiin yksityiskohtaisesti heidän tulojensa jakautumisesta - Shaw oli odottanut naimisiinmenoa, kunnes hän ansaitsi tarpeeksi rahaa, jotta ei näyttäisi siltä, että hän meni naimisiin rahan vuoksi - ja näytelmäkirjailija kieltäytyi myöhemmin jättämästä yhteistä tuloveroilmoitusta väittäen. että oli nöyryyttävää vaimoa, jolla on omat tulonsa, kohdella miehensä lisäkkeenä. Lisäksi Charlotte, joka ei halunnut synnyttää lapsia, vaati, ettei avioliittoa koskaan täytetä. Se oli järjestely, jonka ilmeisesti hyväksyi myös Shaw, piintynyt tumputtaja.
ellauri301.html on line 358: Merellä ollessaan Mankell kiinnostui teatterista. Mankell on asunut muutaman vuoden myös Skånessa ja useaan otteeseen Mosambikissa ja siellä hän toimi mm. paikallisesssa teatterissa. Mosambikissa asueessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen Wallander-romaaninsa Mördare utan ansikte, joka ilmestyi vuonna 1991. Mankell on toiminut myös Ruotsissa teatterialalla 1970-1980-luvuilla erilaisissa tehtävissä: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, lattiamanuna, ohjaajana ja teatterinjohtajana eri paikkakunnilla.
ellauri308.html on line 465: Stefan Żeromski ([ˈstɛfan ʐɛˈrɔmski] (kuuntele); 14. lokakuuta 1864 – 20. marraskuuta 1925) oli puolalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka kuului Nuoren Puolan -liikkeeseen 1900-luvun vaihteessa. Nuori Puola edisti dekadenssin, uusromantiikan, symbolismin, impressionismin ja jugendin megatrendejä. Häntä kutsuttiin "puolalaisen kirjallisuuden omaksitunnoksi". Hän oli neljä kertaa ehdolla kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajaksi, muttei tärpännyt, mitali oli liian hiljan mennyt 1905 B-joukkueen Sienkiewiczille.
ellauri317.html on line 410: Aleksandr Stepanovitš Levada (ukrainalainen Oleksandr Stepanovitš Levadan oikea nimi - Kosak, ukrainalainen Kosak; 1909-1995) - sosiologin lyhytaikainen isäpuoli, oli neuvostoliiton ja ukrainalainen kirjailija, runoilija, esseisti, pamflettaja, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Kasakat ottavat kaiken mikä ei ole kiinni naulattu.
ellauri325.html on line 232: Penttilän sankarihahmon T.J.A. Heikkilän suusta tuli lohkaisu: "Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan revolveristani varmistimen." Sen väitetään usein tulleen Goebbelsin tai Göringin suusta. Ize asiassa lause kuultiin alkujaan saksalaisen kirjailijan Hanns Johstin näytelmässä Schlageter. Hanns Johst (8. heinäkuuta 1890 Seerhausen, Riesa, Saksi, Saksa – 23. elokuuta 1978 Ruhpolding, Baijeri, Saksan liittotasavalta) oli saksalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Johst kirjoitti "ekspressionistisia" näytelmiä, jotka saivat natsien pidäkkeettömän hyväksynnän. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Gruppenführer. Schlageter oli tehnyt vaikutuksen Adolf Hitleriin, jonka suosikiksi hän pääsi sanomalla: “Kansan yksilöiden tulisi seurata sokeasti yhtä johtajaa, tässä tapauksessa kuvataiteilijaa, jotta kansa tavoittaisi paremman tulevaisuuden”.
ellauri340.html on line 469: Peter Handke (saksa ääntäminen: [ˈpeːtɐ ˈhantkə]; syntynyt 6. joulukuuta 1942 eli jälkeen Stalingradin tappion) on itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija, kääntäjä, runoilija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänelle myönnettiin vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinto "vaikuttavasta työstä, joka kielellisellä kekseliäisyydellä on tutkinut apinallisen kokemuksen reuna-alueita ja erityispiirteitä". Handkea pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista ja omaperäisimmistä saksankielisistä kirjailijoista 1900-luvun jälkipuoliskolla.
ellauri340.html on line 508: Vaikka Handke nousi ensimmäisen kerran esiin näytelmäkirjailijana ja kirjailijana, jolla on tuottelias tuotanto (hän on kymmenien teosten kirjoittaja), hän on tullut paljon tunnetummaksi politiikastaan. Hänen tukensa Serbialle 1990-luvun Balkanin sodissa, erityisesti hänen lausuntonsa Bosnian muslimeihin kohdistuvasta kansanmurhaväkivallasta, on tehnyt hänestä paarian, like Ritu Gagra. Tottunut vastustaja Handke hyväksyi syrjäytyneen asemansa ja tarjosi outoa kiistaa sodan tosiseikoista, jotka vaikuttivat monilta harhaluuloilta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hänellä oli vain välähtävä henkilökohtainen kiinnostus Balkanin politiikkaan – hänen äitinsä oli slovenialainen, josta hän piti kiinni kasvavalla intensiteetillä. Seuraavina vuosina Handke on kaivautunut entistä syvemmälle. Kun Slobodan Milošević kuoli vuonna 2006 sotarikosten oikeudenkäynnissä, Handke puhui hänen hautajaisissaan. Vuosia myöhemmin Serbian hallitus ruokkii ja koristeli hänet. Huolimatta korkean profiilin kirjailijoiden, kuten Elfriede Jelinekin ja Karl Ove Knausgaardin, tuesta, hänen maineensa on kärsinyt. Kun hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2019, protesti oli laajalle levinnyttä ja yksi Nobel-komitean jäsen erosi välittömästi, osittain hänen politiikkansa takia. Olisivat saaneet erota koko porukka, kuten pian nähtiin.
ellauri347.html on line 201: 1910 Paul Heyse Saksa "kunnianosoituksena täydelliselle idealismin läpäisevälle taiteellisuudelle, jonka hän on osoittanut pitkän tuottoisen uransa aikana lyriikkaana, näytelmäkirjailijana, kirjailijana ja maailmankuulujen novellien kirjoittajana".
ellauri348.html on line 219: Françoise Sagan (syntynyt Françoise Delphine Quoirez; 21. kesäkuuta 1935 – 24. syyskuuta 2004) oli Ranskalainen näytelmäkirjailija, kirjailija ja käsikirjoittaja. Sagan tunnettiin teoksistaan, joissa oli voimakkaita romanttisia teemoja, joihin sisältyi varakkaita ja pettyneitä porvarillisia hahmoja. Hänen tunnetuin romaaninsa oli hänen ensimmäinen – Bonjour Tristesse (1954) – joka kirjoitettiin hänen ollessaan teini.
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri383.html on line 86: Siltä vähän näyttää: Wismarissa syntynyt ja Berliinissä asuva näytelmäkirjailija ja kirjailija Anne Rabe on juuri ehdolla Saksan kirjapalkinnon saajaksi. Uudella romaanillaan "Onnen mahdollisuus" hän kertoo autofiktiivisen tarinan Stinestä, joka kasvoi DDR:ssä järjestelmälle uskollisessa perheessä ja jonka koordinaattijärjestelmä joutui sekaisin muutoksen vuoksi. Anne Rabe puhuu myös totalitaarisen yhteiskuntajärjestelmän pitkän aikavälin seurauksista jokaiselle yksilölle.
xxx/ellauri044.html on line 793: Josef Julius Wecksell (19. maaliskuuta 1838 Turku – 9. elokuuta 1907 Helsinki lähde?) oli suomalainen runoilija ja näytelmäkirjailija.
xxx/ellauri056.html on line 375: Pedro Calderón de la Barca y Barreda (17. tammikuuta 1600 – 25. toukokuuta 1681) oli espanjalainen barokin ajan näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Espanjan merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata näytelmää, muun muassa uskonnollisia näytelmiä, laulunäytelmiä, vakavia draamoja ja komedioita. Calderón syntyi vaatimattomaan perheeseen Madridssa, opiskeli jesuiittojen koulussa ja myöhemmin teologiaa Salamancan yliopistossa. Hän otti osaa kuninkaan sotaretkille, kirjoitti lipevästi hovin liepeillä ja lopulta ryhtyi katoliseksi papiksi. Kirjallisen uransa Calderón aloitti 20-vuotiaana runoilijana, ensimmäiset näytelmät ilmestyivät muutamia vuosia myöhemmin.
xxx/ellauri116.html on line 466: Prinssi ei nimittäin ollut ronkeli kumppaniensa suhteen, ja hänen kerrottiin päätyneen usein samaan sänkyyn myös miesten kanssa. Näihin miehiin kuuluivat huhujen mukaan ainakin vakooja Anthony Blunt ja näytelmäkirjailija Noël Coward.
xxx/ellauri128.html on line 145: Ludwig Anton Salomon Fulda (1862–1939) oli saksalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän sai nuorena vaikutteita Paul Heysen tuotannosta ja liittyi 1888 Berliinissä maltillista realismia harrastaneeseen runoilijaryhmään. Fuldan julkaisemia runokokoelmia ovat Gedichte (1890) ja Neue Gedichte (1900), jotka osoittavat harvinaista kieli- ja muototaituruutta, sekä lukuisia näytelmiä. Miellyttäviä ovat Fuldan novellit Lebensfragmente (1894) ja Die Hochzeitsreise nach Rom (1900).
xxx/ellauri215.html on line 159: Isaak Emmanuilovitš Babel oli venäläinen näytelmäkirjailija ja novellisti. Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti hötäkässä isoisänsä. Tostakohan ne etukirjaimet Lonoffille tulevat. Babel käytti liikaa adjektiiveja.
xxx/ellauri224.html on line 566: Keski-ikäinen (häh? 36vee?) teatteriohjaaja Wall-e kävelee New Yorkin kadulla ja esittelee itsensä kertojanäänen kautta. Hän kertoo olevansa menossa illalliselle vanhan ystävän McCrean kutsumana, vaikkei häntä juuri huvittaisi. Hän kertoo olleensa rikkaan perheen taksilla ajeleva lapsi, joka täytti elämänsä musiikilla ja taiteella. Nyt hän näkee itsensä epäonnisena näytelmäkirjailijana ja teatteriohjaajana, joka on ryhtynyt näyttelijäksi ja on nyt työtön ja rahaton 36-vuotias. Perheen rahat ovat huuhtoutuneet alas kurkusta. Hän kertoo naisystävänsä EVEn käyvän kolmena iltana viikossa tarjoilemassa elättääkseen heidät. Muina iltoina hiän tarjoilee Wall-e:lle molempiin päihin. Ettei joutuisi puhumaan McCrealle tilanteestaan, Wall-e päättää selviytyä illasta tekemällä koko ajan kysymyksiä McCrealle.
xxx/ellauri280.html on line 81: Monet Bennettin romaaneista ja novelleista sijoittuvat Staffordshire Potteriesin fiktiiviseen versioon, jota hän kutsui Viideksi kaupungiksi. Hän uskoi vahvasti, että kirjallisuuden pitäisi olla tavallisten ihmisten saatavilla, ja hän pahoitteli kirjallisia klikejä ja eliittiä. Hänen kirjansa vetosivat suureen yleisöön ja niitä myytiin suuria määriä. Tästä syystä ja hänen sitoutumisestaan realismiin modernistisen koulukunnan kirjailijat ja kannattajat, erityisesti Virginia Woolf , vähättelivät häntä, ja hänen fiktionsa laiminlyötiin hänen kuolemansa jälkeen. Hänen elämänsä aikana hänen journalistisia "self-help" -kirjoja myytiin huomattavia määriä, ja hän oli myös näytelmäkirjailija; hän menestyi teatterissa huonommin kuin romaaneissa, mutta saavutti kaksi merkittävää menestystä elokuvalla Milestones (1912) ja Suuri seikkailu (1913).
xxx/ellauri281.html on line 482: Arthur Asher Miller (ven. А́ртур А́шер Ми́ллер, sv en viss aptyp), 17. lokakuuta 1915, Harlem, New York - 10. helmikuuta 2005 , Roxbury, Connecticut ) on yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Näytelmästä " Death of a Salesman " palkittiin Pulitzer - palkinnolla, useiden Tony - palkintojen voittaja. Marilyn Monroen kolmannexi paras aviomies.
xxx/ellauri281.html on line 510: Miller kehitti teeman "muukalaisen " kuvan uudelleenmäärittelystä vuoden 1955 draamassa Näkymä sillalta, jonka sankari oli hylkiö ja tiedottaja. Seuraavana vuonna Miller kutsuttiin todistamaan Un-American Activities Commissioniin. Hän kieltäytyi tekemästä niin ja hänet todettiin syylliseksi kongressin halveksumiseen. Hänen kansainvälinen passinsa peruutettiin. Marilyn Monroe , tähän mennessä näytelmäkirjailijan vaimo, seurasi häntä Washingtoniin, missä hän oman elokuvauransa uhalla piti puheen hänen puolustuksekseen. Millerin muistokirjoitus, joka julkaistiin The Guardianissa vuonna 2005, viittaa siihen, että Marilynin uran esitys pelasti hänet vankilasta.
xxx/ellauri281.html on line 512: Konflikti viranomaisten kanssa ja myrskyinen avioliitto Monroen kanssa pakottivat Millerin leikkaamaan jyrkästi kirjallisuutta. Vasta vuonna 1962, Marilynin kuoleman jälkeen, hän kirjoitti ensimmäisen näytelmän seitsemään vuoteen - "Pulkauksen jälkeen". "Pulkauxen" omaelämäkerrallinen luonne aiheutti skandaalin: Milleria syytettiin Marilyn Monroen uran tuomisesta lavalle, kun hänen kuolemansa oli vielä tuoreessa muistissa, vaikka todellisuudessa näytelmäkirjailija vilautteli siinä omaa imagoaan ja ensimmäisen vaimonsa Mary Slatteryn uraa paljon ankarammin.
xxx/ellauri281.html on line 743: Palkinnon perustivat vuonna 2013 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Václav Havelin kirjasto, IBM Oy: n kirjahylly ja Charta 77 -säätiö, ja se myönnetään Tšekkoslovakian ja Tšekin tasavallan entisen presidentin Václav Havelin muistoksi. Se korvaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ihmisoikeuspalkinnon, joka perustettiin vuonna 2009 ja jaetaan joka toinen vuosi, jonka hankaluutena olivat parlamentin toisinajattelijat. Palkinto on yksi monista Euroopan neuvoston eri toimielinten myöntämistä palkinnoista , eikä sitä pidä sekoittaa Václav Havelin luovan erimielisyyden palkintoon, johon sillä ei ole yhteyttä. Václav Havel Prize for Creative Dissent on New Yorkissa toimivan Human Rights Foundationin (HRF) vuonna 2012 perustama palkinto. HRF:n presidentin Thor Halvorssenin mukaan palkinto myönnetään henkilöille, "jotka harjoittavat luovaa erimielisyyttä, osoittavat rohkeutta ja luovuutta haastaakseen epäoikeudenmukaisuuden ja elävät totuudessa". Joulukuussa 2011 kuolleen tšekkiläisen toisinajattelevan näytelmäkirjailijan ja poliitikon Václav Havelin kunniaksi nimetty palkinto perustettiin hänen lesken Dagmar Havlovan avulla. Googlen perustaja Sergei Brin ja PayPalin perustaja Peter Thiel myönsivät osan palkinnon rahoituksesta. Palkinnon saajissa on monenlaisia länkkärimielisiä koomikkoja ja ja pellejä.
xxx/ellauri314.html on line 83: Arthur Asser Miller (17. lokakuuta 1915 New York, New York, Yhdysvallat – 10. helmikuuta 2005 Roxbury, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. Hänen tunnetuin näytelmänsä, Pulitzer-palkittu Kauppamatkustajan kuolema sai ensi-iltansa vuonna 1949.
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri376.html on line 387: Aleksandr Sergejevitš Gribojedov (ven. Александр Сергеевич Грибоедов; 15. tammikuuta (J: 4. tammikuuta) 1795 Moskova, Venäjän keisarikunta – 11. helmikuuta (J: 30. tammikuuta) 1829 Persia) oli venäläinen diplomaatti, näytelmäkirjailija ja säveltäjä.
xxx/ellauri376.html on line 474: Alexis Piron (1689 Dijon, Ranska – 1773 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän toimi asianajajana Dijonissa mutta muutti 1719 Pariisiin, missä hän pian saavutti näytelmillään yleisön ihailun.
44