ellauri031.html on line 770: Messiaaninen juutalainen (mix ne vaan on messiaanisia, jotka ottaa välipalaa näytösten väliajalla, eikä ne jotka vielä odottavat ensi-iltaa?) on siirtynyt sielunvihollisen leiriin, se tarvii apua kuin Alkoholin orpolapset tai Orpo Olli pusikossa emintimää piilossa. Kristityt on listineet jutkuja maailman sivu, ihan sikana, tää on Olavinkin myönnettävä todexi, eipä ihme että ne on vielä siitä hiukan kaunasia. Jahwen paletista puuttuu tää kristikansan jehovalle ominainen anteexiannon pinkki värinappi. Se tuppaa muistelemaan vanhoja.
ellauri069.html on line 620: Ensimmäinen näytös
ellauri069.html on line 624: Toinen näytös
ellauri069.html on line 628: Kolmas näytös
ellauri098.html on line 240: 25. VAIKEA TÄÄSKI: Herolle ehdotetaan testiä - arvoitusta, paljonko penkiltä, kestävyyttä, notkeutta tai muita koitoxia. Onx tää nyt siis tämmönen jälkinäytös vielä vai? Tai sit edeltä on jäänyt jaxo 18 välistä. Esim. Jeesus joutui vastaamaan moniin kiperiin kompakysymyxiin fariseuxilta, Jaakopin piti olla notkea, Daavilta kysyttiin osumatarkkuutta, onhan Jahvella ollut näitä testejä.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri164.html on line 202: The four first acts already past, Neljä ensimmäistä näytöstä jo ohi,
ellauri206.html on line 479: Ehkä toi homo-look onkin Mikille vaan maski joka lisää sen kiinnostavuutta, niinkö anakoreetin imiz libertiini Gassendille. Yhteistä niille saattaa olla eläinten asialla olo. Ensinäytössä The Scenes: Anorexia Is Boring – Miespuolinen Jänis esittää indierockia. Kitara soi, eläimet itkevät vaikkei saisi. Mikin älykkyys ei kyllä ole loogis-matemaattista vaan taiteellista, esim. alvista se ei tajua hevon vittua. Siinä kohtaa sen ja Gassendin tiet eroavat, vaikka kirjailijoita ovat molemmat.
ellauri254.html on line 316: Huonokuntoinen Zinovjev oli yksi Neuvostoliiton vaikutusvaltaisimmista johtajista Vladimir Leninin sairauden ja kuoleman aikoihin vuosina 1922–1925. Hän muodosti Josif Stalinin ja Lev Kamenevin kanssa puoluetta johtaneen troikan, jolla oli ratkaiseva merkitys Lev Trotskin ja vasemmisto-opposition syrjäyttämisessä. Stalin vuorostaan syrjäytti vuosina 1926–1927 sekä Zinovjevin että Kamenevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 oikein näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin.
ellauri254.html on line 677: Lev Borisovitš Kamenev (ven. Лев Борисович Каменев, oik. Rosenfeld (ven. Розенфельд, Rozenfeld); 18. heinäkuuta (J: 6 heinäkuuta) 1883 Moskova, Venäjän keisarikunta – 25. elokuuta 1936 Moskova, Neuvostoliitto) oli bolševikkeja edustanut vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko. Yhdessä Grigori Zinovjevin ja Josif Stalinin kanssa hän muodosti niin sanotun troikan, joka johti Neuvostoliiton kommunistista puoluetta Vladimir Leninin sairastumisen ja kuoleman jälkeen vuosina 1922–1925. Stalin syrjäytti vuosina 1926–1927 Kamenevin ja Zinovjevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin. Kamenev oli etniseltä taustaltaan venäjänjuutalainen.
ellauri277.html on line 438: Myöhemmin kolme Batman-naamareihin sonnustautunutta miestä ryösti kaksi elokuvateatteria Meksikossa. Aseistautuneet miehet varastivat teattereista yhteensä noin 15 000 euron edestä rahaa. Ryöstöt tehtiin Chihuahuan osavaltiossa Pohjois-Meksikossa elokuvan näytösten aikaan. Ensimmäinen ryöstö tehtiin ennen keskiyötä osavaltion pääkaupungissa. Ryöstäjät varastivat koko lippukassan. Toisessa ryöstössä elokuvateatterin johtaja loukkaantui vakavasti kasvoistaan. Kyseessä saattoi olla Dent, ellei sitten Kissanainen tai Bane.
ellauri300.html on line 376: Lubavitcher Rebbe, rabbi Menachem M. Schneerson, vanhurskas muisti, selittää kuitenkin, että tämä näkökulma on pinnallinen. Kun alamme analysoida Sederiä, ymmärrämme, että näillä kahdella osalla on yhteinen lanka; ne ovat yhden näytelmän kaksi näytöstä, joista kumpikin työskentelee synkronoituna toistensa kanssa tuodakseen esiin Seder-illan teeman. Se teema on Egyptin muistaminen. Ensin istumme alas Maggidille, Sederin askelmalle, kun käytämme puhe-, luovuus- ja mielikuvituslahjojamme kertoaksemme tarinamme orjuudestamme ja lunastuksestamme. Mutta se ei riitä; tarina rajoittuu edelleen vain mieleemme. Joten kun olemme valmiita, otamme pääsiäisruoat sisäistääksemme tuon vapauden tunteen toimillamme. Kun syömme maror, karvas maku antaa meille arvostuksen esi-isiemme kärsimistä vaikeuksista, ja ihannetapauksessa, jos voisimme maistella pääsiäislammasta, sen runsas makeus osoittaisi meille seuranneen vapauden. Piparjuuren ja endiivin syönti mahtoi olla kova vizaus.
ellauri302.html on line 550: Tuotannon provosoivampia kohtauksia muutettiin, mutta se ei riittänyt ortodoksisille lehdille. Jopa jiddishin intellektuelleilla ja näytelmän kannattajilla oli ongelmia näytelmän epäaitoon juutalaisen perinteen esittämisen kanssa, erityisesti Yanklin Tooran käytön kanssa, jota he sanoivat Aschin käyttävän enimmäkseen halpoja tehosteita; he myös ilmaisivat huolensa siitä, kuinka se saattaisi leimata juutalaisia, jotka jo kohtasivat paljon antisemitismiä. Yhdistäminen juutalaisiin ja seksityöhön oli tuolloin suosittu stereotypia. Muut intellektuellit arvostelivat itse kirjoitusta, väitti, että toinen näytös oli kauniisti kirjoitettu, mutta ensimmäinen ja kolmas näytös eivät tukeneet sitä.
ellauri308.html on line 477: Radek palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta Leninin kuoleman jälkeen menetti asemansa NKP:n keskuskomiteassa ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930 ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun johtajan kanssa vankeuteen. Hän kuoli vankeudessa ylä-Uralilla vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa.
ellauri317.html on line 726: 19. heinäkuuta 1922 hänet tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä Jaroslavlissa ja teloitettiin Jaroslavlin maakunnan Chekan pihalla (nykyisin Sobinova-katu, 48) vierailevan korkeimman vallankumoustuomioistuimen sotilaskollegion tuomiolla. Hänet todennäköisesti haudattiin kaupungin Leontievskoe hautausmaalle.
ellauri327.html on line 222: Toinen näytös. (päättyy tähän).
ellauri328.html on line 267: Verwirren sich die Bilder – Kuvat vaihtelevat näytössä -
ellauri369.html on line 74: Vuonna 1885 hän muutti Pariisiin. Hän oli yksi kuuluisan "Viiden manifestin" allekirjoittajista ja kritisoi Emile Zolaa. Vaikka manifestissa tunnustetaan Émile Zolan lahjakkuus, se kritisoi häntä eksymisestä vulgaariin, vakavuuden puutteesta ja itsensä toistamisesta kaupallisissa tarkoituksissa, mikä tahraa hänen työtään. Se neuvoo häntä erityisesti ottamaan yhteyttä tohtori Charcotiin (monesta yhteydestä jo tuttu hysteerikkoja näytösluonteisesti hypnotisoinut Sanchotin liha ja leikkele) sairaalloisten pakkomielteidensä hoitamiseksi.
ellauri369.html on line 201: Avohakkuut alkoivat edetä kovalla tahdilla. Noin 30 vuodessa Suomen metsistä kaadettiin puolet. Vuoteen 1950 mennessä ”kirveen koskemattomat metsät” olivat huvenneet neljännekseen. Ja kun sellu- ja paperiteollisuus alkoivat kasvaa, vauhti kiihtyi entisestään. Vuonna 1967 avohakkuut kirjattiin lakiin. 1970- ja 1980-luvulla käytiin näytösoikeudenkäyntejä, joissa avohakkuista kieltäytyneitä isäntiä syytettiin ja myös tuomittiin omien metsiensä hävittämisestä. Sitten tuli vesakkojen myrkytys ja soiden ojitus. "Valtavia munauxia, aivan hirveitä”, Lähde huokaisee. Plopovin izemurhasiirtoja ihan sarjana.
ellauri386.html on line 478: Samaa mieltä oli britti Joseph Addison (1672 - 1719 jonka näytelmä Cato, a tragedy oli jenkkivallankumouxellisten ihan lemppari. Sieltä on siteerattu mm. Patrick Henryn kuuluisa uhkavaatimus: "Anna minulle vapaus tai anna minulle kuolema!" (näytös II, kohtaus 4), Nathan Halen tunnustus: "Olen pahoillani, että minulla on vain yksi elämä annettavana maani puolesta." (näytös IV, kohtaus 4) ja Washingtonin ylistys Benedict Arnoldille: "Kenenkään miehen vallassa ei ole määrätä menestystä, mutta olet tehnyt enemmän – olet sen ansainnut." (näytös I, kohtaus 2).
ellauri396.html on line 238: Jatkaen ongelmallisten ajatusten esittämistä, Shepherd on äskettäin ilmoittanut, että hän on hylännyt vasemmiston/progressiivisen politiikan, koska se ei ole haluton näkemään "sävyjä" ja tutkimaan "valkoisen nationalismin ja valkoisen ylivallan välistä eroa" (Shepherd). Nämä ovat mielestäni ongelmallisia ja myrkyllisiä mielipiteitä. Tarkoitukseni ei ole kunnostaa Lindsay Shepherdin imagoa, enkä myöskään vivahdella hänen julkistamiaan tuomittavia ajatuksia. Pikemminkin tämä ajatuskokeilu ottaa viittauksen Roxane Gayn ajatuksesta, että feministiset teot voivat nousta ja tulevat esiin ilkeistä, sotkuisista ja ristiriitaisista paikoista, ja kysyy, mitä feministisiä hetkiä syntyy Shepherdin "itkevän valkoisen tytön" #identiteetin ongelmallisesta näytöstä. Se on yritys ehkä löytää jotain tuottavaa tilanteen kuumasta sotkusta. Sellaisenaan katson tarpeelliseksi yrittää sulkea pois hänen viimeisimmät (valkoinen etnationalistinen/ylivaltainen) kommentit ja toimet tästä keskustelusta siltä osin kuin ne voidaan sulkea pois tässä vaiheessa.
ellauri426.html on line 54: Jahka vallankumous tulee ja Suomen neuvostotasavalta on tosiasia, tuomitaan Sanoma Oy:n ja Alma Median toimituxet näytösoikeudenkäynnissä ja arkebuseerataan in corpore. Herlinit ja Reenpäät nostetaan raa'annokkaan muille varoituxexi. Oligarkkien kähminnästä tulee loppu.
ellauri431.html on line 57: 5 dollaria 10 dollaria 20 dollaria 30 dollaria 50 dollaria 100 dollaria Muu – Syötä summa seuraavassa näytössä.
xxx/ellauri068.html on line 423: 1 Nipistyspää, kuten aina, taudinsyytutkii ei vain menneitä ja nykyistä, vaan tulevaista. Valtio on ammattiliittojohtoinen (kuten Nazi-Sachsassa); Ne (huom kapitaali) — eli harvainvalta ja kumpp. — juoksevat näytöstä. Ja viattomuuden konseptointi on osa tätä näytöxen juoxemista.
xxx/ellauri113.html on line 546: Vaan ei se siihen päättynyt, nyt tulee toinen näytös vielä. Hohhoijakkaa. Mutta mun deviisi on: exaudi et alteram partem. Ei keskeytetä Pekkaa, annetaan sen päästä urheasti kitkerään loppuun saakka, kusen kyllästämällä kyrvällä.
xxx/ellauri168.html on line 386: Tämä näytös luudan trauma-kuolemasta, sen katkaisemisesta ja heräämisestä takaisin eloon monistettuna on todiste siitä että tätä filmiä oli tarkoitus käyttää opettamaan monipersoonallisuutta lapselle.
xxx/ellauri176.html on line 193: Huonoaseisen Herodias on pitkä, pitempi paljon kuin Elvixen huomattavasti nimekkäämpi ase. Tääkin pätkä on vaan 1 näytös poeettisessa draamassa Herodias, joka Mallarmelta jäi ikävästi kesken. Flaubert väsäsi samaan aikaan omaansa.
xxx/ellauri228.html on line 292: Elokuvan viimeinen näytös on sen merkittävin. Puhtaasti tieteellisestä päätöksestä elokuva luopuu suoraviivaisesta juonesta ja siitä tulee enimmäkseen visuaalinen, tajunnan virtaustarina, joka näyttää Kosketuksen lopputulokset Solarikseen Kelvinin näkökulmasta, mutta yrittämättä selittää sitä. Meidät tuodaan takaisin maan kuviin, samaan maalaismaiseen maisemaan, joka aloitti elokuvan, joka näytettiin vielä enemmän kiintymyksellä kuin ennen; mutta tarkalleen, miten ja miksi Kelvin on siellä, pidetään huolellisesti epäselvänä kauniiseen mutta järkyttävään viimeiseen laukaukseen asti: [SPOILERIVAROITUS!] Se oli vain pöllön silmä!
xxx/ellauri237.html on line 356: Hyvä Veli Yrjö Pernaa ryhtyi 1990-luvun lopulla avustamaan tutkimuksellisesti entisen puolustusvoimien komentajan kenraali Yrjö Keinosen perhekuntaa, kun Keinonen oli saanut syytteet ja tuomion ns. kellarijutussa. Tutkimus tuotti vuonna 2016 kirjan Kenraali Keinosen näytösoikeudenkäynti – tarkoitus pyhitti keinot.
xxx/ellauri303.html on line 123: Genrih Grigorjevitš Jagoda (ven. Генрих Григорьевич Ягода; 1891 Rybinsk – 15. maaliskuuta 1938 Moskova, alun perin Enon Geršonovitš Jehuda) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n päällikkö vuosina 1934–1936. Jagoda oli syntyperältään juutalainen. 1936 Jagoda oli salaisen poliisin riveissä järjestämässä pakkotyöläiset tekemään Vienanmeren–Itämeren kanavaa. Häntä on syytetty kirjailija Maksim Gorkin murhaamisesta myrkyttämällä vuonna 1936. Hän valvoi Moskovan ensimmäistä suurta näytösoikeudenkäyntiä, jossa Lev Kamenev ja Grigori Zinovjev tuomittiin kuolemaan. Tämä oli käännekohta Stalinin vainoissa, koska sen jälkeen pakkotyöleirit laajenivat GULAG-järjestelmäksi. Jagoda joutui itsekin pian Stalinin epäsuosioon, ja menetti paikkansa 16. syyskuuta 1936 Nikolai Ježoville, joka johti pääosan Stalinin suuresta puhdistuksesta. Jagoda tuomittiin ja teloitettiin aivan ansiosta 1938.
30