ellauri008.html on line 62: Kuumaan tuoliin joutuivat nämäkin matkustajat,

ellauri063.html on line 483: Minun tulkintani kielletystä syrjinnästä on toinen: olemme Suomessa ilman perustuslaillisia esteitä kieltäneet esimerkiksi moniavioisuuden, katuprostituution, khat-huumeen käytön ja – alkuperäisessä muodossaan – juutalaisislamilaisen teurastustavan. Eivätkö nämäkin säädökset kohdistu käytännössä lähinnä tiettyihin etnisiin ryhmiin tai kansalaisuuksiin?
ellauri077.html on line 177: Huhtik. 15. pnä 2011 ‘Kalpea kuningas’ julkaistiin postuumisti Wallun lesken Karenin toimesta. Vaikka se oli kesken Wallun kuollesssa, romsku oli 1/3 finalistista v. 2012 kaunokirjallisuuden Pulizerin palkintoon. (Eipä voittanut, kukas tuli esaxi? Ei kukaan! jury oli erimielinen. Muut finalistit oli Denis Johnson’s Train Dreams and Karen Russell’s Swamplandia! Never heard nämäkin.
ellauri093.html on line 660: Ei se voinut olla aito Kristus, Dolmen sanoi, eihän Krisse enää ole ristillä! Nyt kohu käy koko laitoxessa, kaikki hyrrää aivan kuumina. Mun on nyt lähdettävä kotio laittamaan pojat kuriin. Vai jäisinkö sittenkin? Oishan meillä vielä se kiva Kolin retki edessä, exje? Hilja loi Dickiin paljonpuhuvia kazeita - ja hän lähti kanssamme Kolille. Pari jutkupoikaa sinne tai tänne, niitä tulee riittävästi lisää sieltä mistä nämäkin.
ellauri242.html on line 260: Kollontai ehdotti lisäksi kollektiivista kasvatusta ja kollektiivisia asuntoja, mutta Uljanova hylkäsi nämäkin suunnitelmat utopistisina. Ne jäivät Israeliin paenneiden juutalaisten toteutettavixi.
ellauri248.html on line 303: Tammen ja WSOY:n Nobel-sarjassa ilmestyi kolmekymmentä kirjaa vuosien 1976 ja 1977 aikana. Lyriikka-antologiaa Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa lukuunottamatta kaikki sarjan nimekkeet olivat uusintapainoksia aiemmin julkaistuista kirjoista. Sarjaan sisältyvät kahden teoksen yhteisniteet ilmestyivät tässä asussa yleensä ensimmäistä kertaa, mutta nämäkin koostuivat aikaisemmin erillisinä ilmestyneistä nimekkeistä. Kaikesta päätellen Nobel-sarjaa ei tarkoitettukaan jatkuvaksi, vaan enemmänkin kertaluonteiseksi paketiksi. Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa -valikoimaan laatimassaan esipuheessa sen koonnut Aale Tynni viittaa kirjallisuuspalkinnon lähestyvään 75-vuotispäivään (ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 1901), joten arvelisin tämän merkkipaalun innoittaneen Tammea ja WSOY:ta ottamaan nobelistiensa teoksista uusia painoksia niiden Nobel-statusta korostaen.
ellauri279.html on line 390: Vuonna 1998 toimittaja O. Davydov esitti version "itsepetoksesta", jossa Solženitsyn syytti itsensä lisäksi neljää henkilöä, joista yksi, N. Vitkevitš, tuomittiin kymmeneksi vuodeksi. Solženitsyn kiisti nämäkin syytökset.
xxx/ellauri013.html on line 451: Vapautumisesta on aina epämukavia seurauksia. Entiset voitolla olleet tuntevat itsensä loukatuiksi ja entiset alistetut käyvät itsetietoisiksi. Mutta toivottavati aika korjaa nämäkin asiat kuten kaiken muunkin. Bert ts. toivoo, että vapautuneista naisista ei tulekaan röyhkeitä, vaan ne pysyy kiltteinä. Oh no, you can't have both, Bertie boy!
xxx/ellauri056.html on line 605: More interestingly, Schellingin puoliso oli vuodesta 1803 Caroline Schelling, o.s. Michaelis (1763–1809), joka oli J. D. Michaëliksen tytär ja August Wilhelm Schlegelin aiempi puoliso. Tätä ennen Schelling oli kihloissa Carolinen tyttären Auguste Böhmerin (k. 1800) kanssa, joka siis oli Jöötin bylsimä. Joku tykkää äidistä joku tyttärestä. Osasivat vatuloida nämäkin.
xxx/ellauri130.html on line 574: Scriblerus-klubin kaveruxet knääpiömäinen Paavi ja pulska Viuhuva olivat lähes elinikäisiä ystäviä, joilla oli yhteisiä kirjallisia tunteita. Mutta heidän välillään oli merkittäviä eroja, entinen englantilainen roomalaiskatolinen, joka ei halunnut osallistua puolueelliseen toimintaan ja taipuvainen erottamaan runouden politiikasta, toinen irlantilainen anglikaani, joka oli syvästi sitoutunut poliittisesti sitoutuneeseen runouteen. Riitaantuivathan ne siitä loppupeleissä, nämäkin koomikot, kun Kloorikanan maisterintutkielma sai paskakaivoarvosanan.
xxx/ellauri138.html on line 335: "Päähineistä" puhumattakaan. Päähineet ovat "resitentit kynäilijät", jotka amerikkalaisyliopistojen uskomattoman omahyväisen tavan mukaan asuvat ilmaiseksi yliopistoalueella. Kenties hiän ei pikku Athenassa ollut nähnyt heistä pahimpia, mutta nämäkin kaksi ovat kyllin kamalia. He ilmaantuvat opettamaan kerran viikossa ja he ovat naimisissa ja he tulevat hiänen tykönsä ja ovat mahdottomia. Milloin me menemme lounaalle, Delphine? Anteeksi vaan, hiän ajattelee, mutta ei tehoa. Hiän oli niin kovasti pitänyt Kunderan luennoista siksi että tämä oli ollut aina vähän epämääräinen, joskus jopa vähän nuhjuinen, suuri kirjailija malgré jamais lu vai mikä se oli. Niin hiän ainakin oli kokenut ja siitä hiän oli pitänyt. Mutta tästä amerikkalaisesta minä-olen-kirjailija -tyypistä hiän ei pidä, hiän ei voi sietää sitä, sillä aina kun se katsoo hiäntä, hiän tietää sen ajattelevan: Voithan sinä olla ranskalaisittain itsevarma ja muodikas sivistynyt ja olethan sinä tietysti hyvin ranskalainen, mutta silti sinä olet yliopistoihminen ja minä olen moukka kirjailija-me emme ole tasavertaisia. Nämä elättikirjailijat omistavat kaikesta päätellen suunnattoman paljon aikaa sukupuoliasioille. Niin, sekä runoilijalla että proosakirjailijalla on pääfetissi, ja siksi Delphine puhuu heistä kirjeissään päähineinä. Runoilijalla on Ressu-mallinen antiikkinen lentäjänlakki joka ei sovi kampuxelle ja proosakirjailija on kalju sekä vähän nuhjuinen. Ne ovat olleet 2x naimisissa keskenään ja ovat uskomattoman izerakkaita. Nuorempi se ressukypäräinen on lukenut vähän Bataillea ja vielä vähemmän Hegeliä. Se on ihan sexitön. Vanhat humanistisedät ovat vielä pahempia. Ne vasta izetyytyväisiä ovatkin. Näin kertaa ikääntynyt Peppu vanhoja kaunoja.
xxx/ellauri174.html on line 468: Sähköinsinööri jatkaa paasausta kuin saarnaaja. Turhuuxien turhuutta, kaikki on vaan saman toistoa. Klicheitä, Klicheitä. No se on nimenomaan juuri totta, auringon alla ei ole mitään uutta, kuten nämäkin paasauxet erinomasesti osoittavat. Ainut mikä vaihtuu on paasaajat, nekin keskenään samanlaisia kuin apinat, mutta eihän ne sitä ize älyä. Luulevatpa olevansa jotain ennenkuulumatonta, vaikka kuinka hirmu nokkelat.
xxx/ellauri202.html on line 64: Pastori abbé Binot on varsinkin aluksi merkittävä suunniteltaessa nuoren Jacquesin tulevaa kohtaloa. Kuitenkin kaiken pahan lähteeksi leimataan Daniel de Fontaine, jonka kanssa Jacquesilla on harmaassa vihkossaan häpeilemätöntä kirjeenvaihtoa. Tämä onkin viimeinen tippa kyrvän kärjessä, joka johdattaa Jacquesin kasvatuslaitokseen. Kuitenkin tämä on vain osasyy, ellei jopa tekosyy - koska oikea syy lienee perheiden erinlaiset uskonnolliset taustat ja polittiset näkemykset. Danielin perhe on rikkonainen, esimerkiksi isä Jeróme on täysin lihallisten viettien kuljetettavissa ja Danielin äiti tulee perässä talutushihnassa. Kuitenkin nämäkin kulissit alkavat rakoilla ja suhteiden elämistä tapahtuu.
xxx/ellauri230.html on line 172: Japanin reisun muistelmat löytyivät onnexi suomen kielellä Emmauxen hyllystä Petterin pierun hajun keskeltä, ja siitä on tämän paasauxen kansikuva. Kustu ei ollut kummonenkaan valokuvaaja, mutta esuperantossa hän oli suorastaan haka, kuten nämäkin tytöt voivat todistaa.
xxx/ellauri280.html on line 352: Sekä Venäjän että Norjan puolella Barentsinmerelle on runsaasti maaöljy- ja -kaasuvaroja. Öljyä alettiin alueelta etsiä 1970-luvulla. Ensimmäinen tuotantoon päässyt kenttä oli norjalainen Snøhvit. Vuonna 1988 Venäjän puolelta löytynyt Štokmanin kaasukenttä on yksi maailman suurimpia. Sen hyödyntämistä on kuitenkin lykätty liuskekiveen varastoituneeseen maakaasuun pohjautuvan tuotannon muutettua maailmanmarkkinoita. Toukokuussa 2012 Statoil- ja Rosneft-yhtiöt sopivat yhteisestä toiminnasta öljyn poraamiseksi Barentsinmerellä ja Ohotanmerellä, niin että tuotanto olisi käynnissä vuodesta 2016 alkaen. Samaan aikaan Norja tarjosi kolmea suurta Barentsinmeren tuotantoaluetta öljy-yhtiöiden väliseen tarjouskilpailuun, jonka tulos on määrä julkistaa alkuvuonna 2015. Mitähän nämäkin öljynäkymät näyttää nyt?
xxx/ellauri281.html on line 754: Pentagonin ja CIA:n pilliinviheltäjille ei ole jaettu rahakkaita urhoollisuuspalkintoja, mutta linnavuosia on kyllä ropsahtanut saman verran ellei enemmän. Ja kaikin keinoin on niitä koitettu saada nalkkiin jostain muusta ruozalaisagenttien avulla, tai kiusatu muuten hengiltä. Assange varmaan viruu nyt jossain amerikkalaisessa vankityrmässä, ellei ole epähuomiossa kuollut sinne. Viimesexi tää Jack Teixeira, ja sitä ennen oli se ryssiin loikannut. Snowdon, ja 70-luvulla Ellsberg. Urheita ihmisiä nämäkin, ei siviilirohkeutta puuttunut. Mutta väärän sivilisaation dissidenttejä hitto vie! Ruoskaa ja järveen!
xxx/ellauri319.html on line 664: Eikä siinä kaikki! Kuppa kullinnupin vei myös Leinon veljexiltä. Enimmäxeen nämäkin aika mitättömiä paasaajan näkökulmasta. Seija muisti vielä Paul Gauguinin joka tautisena pani Antilan Tahitissa pahaa-aavistamattomia naisia. WW2:n jälkeen kuppasten yhdistys on kuihtunut, kiitos penisilliinin. Elohopeaa ei enää ole kellään edes hampaanpaikkana.
17