ellauri002.html on line 359: näkemykseni näin myterä?

ellauri017.html on line 971: Esaiaan kirja ( heprea : ספר ישעיהו [ˈsɛ.fɛr jə.ʃaʕ.ˈjaː.hu] ) on ensimmäinen myöhemmistä profeetoista heprealaisessa Raamatussa ja ensimmäinen suurista profeetoista kristillisessä Vanhassa testamentissa. Se tunnistetaan yläkirjoituksesta 800 -luvulla eaa. eläneen profeetta Isaiah ben Amozin sanoiksi , mutta on todisteita siitä, että suuri osa siitä on sävelletty Babylonin vankeuden aikana ja myöhemmin. Johann Christoph Döderlein ehdotti vuonna 1775, että kirja sisälsi kahden profeetan teoksia, joita erottaa yli vuosisata, ja Bernhard Duhm sai aikaan näkemyksen, joka vallitsi suurimman osan 1900-luvulta yksimielisesti, että kirja sisältää kolme erillistä oraakkelikokoelmaa: Proto -Jesaiah ( luvut 1-39 ), joka sisältää 8. vuosisadalla eaa. profeetta Jesajan sanat; Deutero-Jesaiah ( luvut 40-55 ) , nimettömän 6. vuosisadalla eaa. kirjailijan työ, joka kirjoitti maanpaossa; ja Trito-Jesaiah ( luvut 56-66 ) , sävelletty maanpaosta palaamisen jälkeen. Jesaja 1–33 lupaa tuomion ja ennallistamisen Juudalle, Jerusalemille ja kansoille, ja luvuissa 34–66 oletetaan, että tuomio on julistettu ja ennallistaminen tapahtuu pian.Vaikka harvat tutkijat nykyään pitävät koko kirjan tai jopa suurimman osan siitä yhden henkilön ansioksi, kirjan olennainen yhtenäisyys on noussut revisionistisen tutkimuksen painopisteeksi.
ellauri032.html on line 294: Piispa John Bramhall, vannoutunut arminianismin kannattaja (ks yllä), julkaisi pienen tutkielman Of Liberty and Necessity joka oli osoitettu Hobbesille. Bramhall oli tavannut Hobbesin aiemmin ja väitellyt tämän kanssa, ja kirjoitti jälkeenpäin näkemyksensä Hobbesin vastattavaksi. Hobbes vastasi, mutta ei julkaistavaksi. Eräs ranskalainen tuttava kuitenkin julkaisi vastauksen. Bramhall julkaisi vuonna 1655 vastaiskuna kaiken kirjeenvaihdon heidän välillään nimellä A Defence of the True Liberty of Human Actions from Antecedent or Extrinsic Necessity. Vuonna 1656 Hobbesilla oli puolestaan valmiina teos Questions concerning Liberty, Necessity and Chance, jolla hän vastasi piispalle voimallisesti. Hobbesin vastaukset olivat merkittäviä vapaan tahdon ongelman historiassa mahdollisesti ensimmäisinä selkeän psykologisen determinismin esityksinä. Piispa vastasi syytöksiin vuonna 1658 teoksella Castigations of Mr Hobbes´s Animadversions, johon oli liitetty laaja liite nimellä The Catching of Leviathan the Great Whale. Hobbes ei koskaan vastannut tähän teokseen.
ellauri032.html on line 318: Porvarillisessa ajattelussa yhteiskuntasopimus on jatkuvasti vaarassa murentua ja kaatua kaaokseen, joka hajottaisi kansan takaisin epämääräiseksi rahvaaksi. Alistuminen ja työssä raataminen nähdään aina parempana kuin pelätty vajoaminen kuviteltuun luonnontilaan. Hobbesin näkemyksen ytimessä ovat siis omia etujaan ajavat yksilöt, ja hänen politiikkansa päämääränä on hengen, omaisuuden, lain ja järjestyksen eli "turvallisuuden" takaaminen.
ellauri049.html on line 251: Kaarlo Sarkia imi voimakkaasti vaikutteita muun muassa asuinpaikkakunnasta (lähde?). Vielä aikuisenakin Sarkia saattoi pohtia vaikutuksia näkemyksiinsä: ”…näkemyksen laajuus ja suuripiirteisyys - runoilun kannalta välttämättömiä seikkoja - puuttuvat minulta. Tunnen ahtaitten rajojen puristavan itseäni, en uskalla, en jaksa lähteä lentoon. Pieni elämä, pienet itsekkäät tunteet ja tunnelmat ovat minun piiriini kuuluvaa hyvää.” Runoilijaksi heittäytyminen ei aina ollut helppoa. Taloudelliset vaikeudet ja velkojen maksu vaivasivat. Nuorella ja komealla Sarkialla oli taipumus elää suurellisesti ja näyttävästi. Hän oli aikansa dandy, sillä hänen kirjeissään ja joskus tuotannossaan tulee esiin narsistisia piirteitä (lähde?). "Sillä"? Onko kaikki narsistit dandyja? Ikävä kyllä ei, voin kertoa. Toisin päin hyvinkin. Kalle ei kuitenkaan ollut snobi, pelkästään dandy. Charlottella on danduja, sellaisia uniräsyjä. On lehmädandu, kettudandu ja vielä muita. Isä-Johnilla oli vain 1, nimeltänsä remmus.
ellauri051.html on line 1158: 566 Speech is the twin of my vision, it is unequal to measure itself, 566 Puhe on näkemykseni kaksos, se on eriarvoista mitata itseään,
ellauri052.html on line 608: Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille syntyi erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", minkä perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Käsitys oli ristiriidassa Ervastin pasifistisen näkemyksen kanssa. Ervast uskoi myös maailmanopettajan tuloon mutta jätti henkilöllisyyden auki. J. R. Hannulan myöhemmän ilmoituksen mukaan kyseessä oli Ervast itse. Ervast suhtautui myötämielisesti myös Rudolf Steineriin, joka hänkin irtautui teosofisesta liikkeestä ja perusti antroposofian.
ellauri052.html on line 684: T.E. Lawrence oli siis toisen polven bastardi (mä yhdennentoista). Ei sukua D.H. Lawrencelle jolta tuli tää Lady Chatterleyn rakastaja samoihin aikoihin. Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn välin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa? Kyllä oli!
ellauri054.html on line 521: Browning on useimmiten tunnettu lyhyistä runoistaan,selvennä joista esimerkkeinä ”Rabbi Ben Ezra”, ”How they brought the good News to Aix”, ”Evelyn Hope”, ”The Pied Piper of Hamelin”, ”A Grammarian’s Funeral” ja ”A Death in the Desert”. Alun perin Browningia ei pidetty suurena runoilijana, sillä hänen runojensa aiheet olivat suurten massojen näkemyksen ja ymmärryksen ulkopuolella. Myös runojen teemojen käsittely oli usein vaikeaselkoista ja hämäräperäistä. Lähde?
ellauri058.html on line 551: Aloittaessani Haanpää-tutkimustani 2010 soitin Karoselle ja pyysin tapaamista. Tarkoitukseni oli haastatella häntä ja muita johtavia Haanpää-tutkijoita ja liittää heidän tuoreet näkemyksensä osaksi lähdeaineistoja.
ellauri088.html on line 299: Kettusella oli usein voimakkaita näkemyksiä ja hän kiisteli moneen otteeseen Lauri Hakulisen kanssa muun muassa kielen historiasta. Useammassa kuin yhdessä kiistakysymyksessä on vasta myöhempi tutkimus kyennyt osoittamaan ”rabulisti Kettusen” näkemyksen oikeaksi.
ellauri093.html on line 40: Syyte: Aseellinen muilutusraiskaus Raahessa – oikeus hylkäsi naisen kaikki vaatimukset. Syyttäjän ja naisen mukaan kaksikko oli ollut liikenteessä autolla. Väitteen mukaan mies ajoi autolla syrjäiseen paikkaan ja halusi nimenomaisesti tehdä asianomistajalle seksuaalista väkivaltaa. Syyttäjän näkemyksen mukaan vastaaja raiskasi naisen ensin suuhun ja sen jälkeen yhdynnällä. Tekonsa tueksi mies uhkasi naista ampuma-aseella, oikeudessa väitettiin.
ellauri095.html on line 437: Rossettin huolet keskittyivät vuonna 1871, kun Nykyaika-lehti julkaisi Thomas Maitlandin (Robert Buchanan) pseudonyymiartikkelin, joka hyökkäsi Rossettia vastaan ​​aistillisen himon runoilijakoulun johtajana: "hän on lihallinen kauttaaltaan, hiusten juurista varpaiden latvaan." Vaikka se oli pienen runoilijan työ, Buchananin arvostelu järkytti Rossettia. Rossetti vastasi artikkelilla Athenaeumissa "Kavala kriitikkokoulu", ja Buchanan laajensi näkemyksensä julkaistavaksi omalla nimellään keväällä 1872 nimellä "Lihaisa runoilijakoulu ja muita päivän ilmiöitä."
ellauri096.html on line 372: Tästä syystä Augustinus on saanut katoliselta kirkolta arvonimen Doctor gratiae, "Armon opettaja". Syynä on se, että hän muotoili kirkon näkemyksen armosta Paavalin opetuksen mukaiseksi – ihminen on perisynnin myötä heikko, joten hyviin töihin vaaditaan Jumalan armoa. Augustinuksen armo-oppi johti kuitenkin predestinaatioon, jonka mukaan Jumala on edeltä käsin valinnut ne, joille hän antaa armonsa ja jotka tulevat pelastumaan. Augustinuksen mukaan tämä on mysteeri, jota ihmisjärki ei voi käsittää.
ellauri111.html on line 884: Lantian ym. (2017) mukaan salaliittoteorioihin vahvasti uskovat ihmiset ovat muita todennäköisempiä yliarvioimaan asioiden tapahtumisen todennäköisyyden, näkemään liian helposti asiayhteyksiä paikoissa, joissa niitä ei ole olemassa, sekä he ovat keskivertoa vähemmän analyyttisia ajattelussaan. Salaliittoteorioihin uskovilta puuttuu Thomasin (2013) mukaan arvostelukykyä ja he ovat herkkäuskoisia ja vetävät yksittäistapauksista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Heidän näkemyksensä vahvistuu todisteista riippumatta silloin, kun moni muukin ihminen on samaa mieltä.
ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri118.html on line 891: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Hän myös pyrki muuttamaan oikeuskäsitystä ajanmukaiseksi siten, että kuningas ei olisi ollut enää yhdenvertainen Mooseksen lain edessä muiden juutalaisten kanssa, vaan hänellä olisi ollut asemansa vuoksi erioikeuksia, mikä näkyy Nabotin tuomitsemisena kuolemaan siksi, että hän kieltäytyi myymästä maataan kuningas Ahabille. Isebelin näkemyksen mukaan olisi riittänyt se, että kuningas olisi takavarikoinut maan korvauksetta asemaansa perustuen.
ellauri119.html on line 806: Randin maailmankuva on mustavalkoinen ja hänen näkemyksensä kärjekkäitä. Suurin yllätys vierailulla Ayn Rand -instituuttiin oli se, miten vahvasti Randin virallisena perinnönjakajana toimiva instituutti jatkaa tällä kivikovalla linjalla. Instituutin tapaan myös Björn Wahlroos esittää kärjekkäitä näkemyksiä, kuten esimerkiksi: "1900-luku nosti ennennäkemättömän enemmistön tyrannian aallon ensin fasismina ja toisen maailmansodan jälkeen varsinkin ylimpien tuloluokkien henkilöverotuksen nousuna." (Markkinat ja demokratia)
ellauri141.html on line 172: 5. Mp on yksinkertaisesti mielipide. Voit kysyä ystävältäsi vaikkapa: ”Mp tästä takista?” kun haluat saada ystäväsi näkemyksen selville sanoja tuhlaamatta.
ellauri144.html on line 239: Paitsi että José Martí oli nationalisti, hän oli myös internationalisti. Hänen näkemyksensä mukaan Kuuban ja Latinalaisen Amerikan suvereenisuus olivat toisistaan erottamaton asia. Hän toimi aktiivisesti muun muassa Puerto Ricon itsenäisyyden puolesta. Kirjoituksissaan José Martí usein sivuaa sosialismin perustajan Karl Marxin teesejä. Tästä huolimatta hänen ei katsota olleen sosialisti, koska hän, toisin kuin sosialistit, ei nähnyt kapitalismia perussyynä Yhdysvaltojen imperialistisille pyrkimyksille.
ellauri153.html on line 696: 7. a) Mitä vanhempien tulisi varoa, jos he haluavat opettaa lapsilleen tervehenkisen näkemyksen avioliitosta? b) Mitä Abigail oli päättänyt tehdä?
ellauri153.html on line 698: 7 Viisaat vanhemmat opettavat lapsilleen tervehenkisen näkemyksen avioliitosta. He eivät kannusta lapsiaan solmimaan avioliittoa yxinomaan rahan vuoksi eivätkä painosta heitä aloittamaan seurustelua, kun he ovat vielä liian nuoria ottamaan kannettavakseen aikuisen painoa (1. Kor. 7:36). Abigailin oli kuitenkin liian myöhäistä miettiä tällaisia seikkoja. Hän oli joka tapauksessa naimisissa Nabobin kanssa, ja hän oli päättänyt selviytyä tuossa vaikeassa tilanteessa niin hyvin kuin mahdollista.
ellauri155.html on line 617: Kolmannessa asiakokonaisuudessa on kyse Yle Puhe -radiokanavan ohjelman jaksosta "Mitä Jeesus ajatteli homoista?". Siinä Räsänen on syytteen mukaan esittänyt homoseksuaaleja halventavia lausumia. Räsänen on sanonut, että jos homoseksuaalisuus on geneettistä, se on geneettinen rappeuma ja sairautta aiheuttava geeniperimä. Valtakunnansyyttäjä sanoo, että Räsäsen näkemyksen mukaan "homoseksuaalit eivät ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit".
ellauri155.html on line 704: Klassiset compatibilistit uskovat libertaristien kanssa, että tarvitsemme riittävän teorian siitä, mitä vapaa toiminta on, missä sen ymmärretään tarjoavan asiaankuuluvat moraalisen tahdonvapauden ja vastuun edellytykset. Compatibilistit kuitenkin torjuvat näkemyksen, jonka mukaan vapaa toiminta edellyttää determinismin väärennöstä tai että teko ei voi olla sekä vapaa että syy-seuraussuhde, joka edellyttää edeltäviä ehtoja. Klassisen compatibilistisen strategian mukaan vapaus ei ole ainoastaan yhteensopiva syy-seuraussuhteen determinismin kanssa, syy-yhteyden ja välttämättömyyden puuttuminen tekisi vapaan ja vastuullisen toiminnan mahdottomaksi. Eli koko homma on vaan määrittelykymysys.
ellauri155.html on line 745: Humen tutkielman ydintyö – todellakin hänen yleinen (epäuskoinen tai "ateistinen") filosofinen näkemyksensä – on se, että moraalinen ja sosiaalinen elämä eivät perustu eikä vaadi kristillisen metafysiikan dogmeja. Humen naturalistinen kehys moraalisen ja sosiaalisen elämän ymmärtämiseksi sulkee pois paitsi libertarianismin metafysiikan (esim. aineettomien aineiden "moraalisen" syy-yhteyden muodot) lisäksi myös kaikki muut teologisesti inspiroidun metafysiikan, joka yleensä liittyy siihen (eli Jumala, kuolematon sielu, tuleva valtio ja niin edelleen). Uskonnon metafysiikka, Hume ehdottaa, vain hämmentää ja peittää ymmärryksemme näistä asioista ja piilottaa niiden todellisen perustan ihmisluonnossa. Humen näkemykset vapaasta tahdon ja moraalisen vastuun aiheesta, kuten on esitetty kohdissa "Vapauden ja välttämättömyyden" ja muualla hänen kirjoituksissaan, ovat juuri se käännekohta, johon tämä perusteesi kääntyy.
ellauri181.html on line 388: Saat 8 minuutissa kattavan näkemyksen henkilön luontaisesta työkäyttäytymisestä
ellauri206.html on line 413: aistilliselle nautinnolle. Hän luotti aisteihinsa ehkä liikaakin. Oman näkemyksensä
ellauri217.html on line 83: Apostoliset isät väittivät nähneensä jonkun apostolin. Apostolisten isien kirjoitusten joukossa on lähinnä kirjoituksia, jotka tukevat pakanallisuudesta kääntyneiden kristittyjen näkemystä kristinuskosta. Sen sijaan Jerusalemin juutalaiskristittyjen edustamat näkemykset ovat käytännössä katsoen hävinneet ensimmäisten kahden vuosisadan aikana. Paavilaisen näkemyksen mukaan esimerkiksi kristittyjen ei enää tarvinnut noudattaa juutalaista lakia ja esimerkiksi ympärileikkauttaa itseään, pelkkä kaste riitti. Mieluusti uppo, mutta Jordanin ja uimahallin puutteessa käy ripsiminen partavedellä. Ei Jeesus välitä. Parta, korvakiharat, kipa ja naruessu olivat valinnaisia. Sapattina sai painaa duunia ja himoita toisten vaimoja muttei sunnuntaina. Ei hetkinen, se ei sentään tullut mukana.
ellauri246.html on line 574: Dzerzhinskin käräjäoikeudessa Brodskin kuulemistilaisuus pidettiin 18. helmikuuta. NIITÄ. Metteri kuvailee hänen näkemyksensä tästä tapahtumasta: "Oli hämmästyttävää, että tämä nuori mies, jonka vain minulla oli tilaisuus nähdä yksityiskohtaisesti ja tarkkailla, kyllä, vaikka olosuhteissa se on vakavasti hänelle äärimmäinen, tyhjennetään Jotkut muut irrotukset - [tuomari] Savelyeva ei voinut loukata häntä eikä itseään, hän ei pelottanut hänen surullista karkeaa ozaansa Okhricov. Hänen kasvonsa oli joskus hämmentynyt, koska hän innostuksella ei myöskään kykene kehittämään tätä outoa naista, sen sulaa herättävyys; Hän ei pysty selittämään hänelle jopa yksinkertaisinta, hänen mielipiteessään, käsitteitä. "
ellauri246.html on line 625: "Tiesin, että OVIR-kansalaisista ei vain kutsunut sitä ja edes ajatellut, ei jättänyt minua ulkomaille. Sanoin, että olin täynnä myöhään, kellot seitsemällä illalla, ja he: kiitos ja seitsemässä odotamme. Hän otti minut munasoluihin ja ystävällisesti kysyi mitä kuulin. Kaikki on kunnossa, vastaus. Hän sanoo: Olet saanut kutsun Israelille. Kyllä, sanon, sai; Ei vain Israelissa, vaan myös Italiassa, Englannissa, Tšekkoslovakiassa. Miksi et hyödyntää Israelin kutsua, kysyy eversti. Ehkä luulit, ettet anna sinun? No, ajattelin, vastaan, mutta ei tämä tärkein asia. Mitä? - pyytää eversti. En tiedä mitä tehdä siellä, vastaus. Ja täältä keskustelun muutokset. Kind poliisi "sinä", hän menee "sinuun" Sitä minä kerron teille, Brodski. Täytät nyt tämän lomakkeen, kirjoita lausunto, ja päätämme. Ja jos kieltäydy? - Minä kysyn. Eversti tähän: sitten kuumapäivät tulevat sinulle. Olin istumassa vankilassa kolme kertaa. Kaksi kertaa henkisessä sairaalassa ja kaikki voisivat oppia näissä yliopistoissa, hän hallitsi täynnä. Hyvä, sanon. Missä nämä paperit ovat? Se oli perjantai-iltana. Maanantaina uudelleen puhelu: Mene ja siirry passi. Sitten kauppa alkoi - lähtöä. En halunnut mennä heti. Ja he ovat siinä: sinulla ei ole passia. " Brodsky oli liian sidottu - vanhempansa, hänen poikansa, ystäviensä, kotimaisen kaupunkiin, liian paljon vaalia äidinkielen väliaineen jättää peruuttamattomasti. Leningrad KGB:lla on kuitenkin heidän näkemyksensä vanhasta asiakkaasta. Se esitteli kätevän tapauksen päästä eroon arvaamattomasta runoilijalle kerran ja kaikille. Brodsky ei oikeastaan antanut mitään kerätä eikä sanoa hyvästit. 4. kesäkuuta 1972 kymmenen päivää hänen 39. vuosipäivänsä jälkeen Brodsky lensi Leningradista Wieniin. Poistumasta maasta, koska se näytti olevan ikuisesti, menossa Pulkovon lentokentälle, Brodsky kirjoitti kirjeen CPSU: n pääsihteerille, Leonid Brezhnev:
ellauri262.html on line 563: Omien näkemyksensä teologiasta Lewis kuvailee ja keskustelee seksistä, rakkaudesta, ylpeydestä, ahneudesta ja sodasta peräkkäisissä kirjeissä. Lewis, itse Oxfordin ja Cambridgen näiden asioiden harras tutkija, paljastaa työssään, että edes intellektuellit eivät ole läpäisemättömiä tällaisten demonien vaikutukselle, etenkään "historiallisen näkökulman" (kirje XXVII) omahyväisen hyväksymisen aikana.
ellauri276.html on line 488: Toiseksi, pian sen jälkeen, kun Kavanagh hävisi tämän tapauksen, hänellä diagnosoitiin keuhkosyöpä ja hänet vietiin sairaalaan, jossa häneltä poistettiin keuhko. Toipuessaan tästä leikkauksesta rentoutumalla Grand Canalin rannalla Dublinissa Kavanagh löysi uudelleen runollisen näkemyksensä. Hän alkoi arvostaa luontoa ja ympäristöään ja sai niistä inspiraatiota moniin myöhempiin runoihinsa. Elvis Costellosta ja Kavanaghista tuli lopulta hyviä ystäviä, ja Kavanagh huomautti äänestäneensä häntä oikeudenkäynnin jälkeen.
ellauri276.html on line 530: Jotkin "Kyntäjän tarinan" osat, kuten prologi, lisättiin 1500-luvulla, jotta se sopisi paremmin yhteen Chaucerin tarinoista. Prologi ilmoittaa, että tarinassa on saarna. Sen sijaan matkustaja, jolla ei ole mitään Chaucerin kyntäjän (tai minkään aikakauden kirjallisen kyntäjän) ominaisuuksia, kuulee Pelikaanin ja Griffinin keskustelevan papistosta. Suurin osa linjoista on pelikaaneja, jotka hyökkäävät tyypillisiä loukkauksia vastaan ​​evankelikaalisesti, keskustelevat Antikristuksesta ja vetoavat maalliseen hallitukseen kirkon nöyryyttämiseksi. Pelikaani ajetaan pois väkisin, mutta sitten Phoenix vahvistaa sen. Tarina päättyy vastuuvapauslausekkeeseen, jossa kirjoittaja erottaa omat näkemyksensä Pelikaanin näkemyksistä ja toteaa, että hän hyväksyy sen, mitä kirkko vaatii.
ellauri276.html on line 776: Vain 18 lyhyessä kuukaudessa Burns oli käyttänyt suurimman osan julkaistuista runoistaan ​​saaduista varoista, joten vuonna 1789 hän aloitti työt valmisteverovirkailijana Dumfriesissa (ironia ei mennyt hukkaan) ja aloitti uudelleen suhteensa vaimonsa Jeanin kanssa (ei todellakaan). Hänen yhä radikaalisemmat poliittiset näkemyksensä vaikuttivat moniin runojen, laulujen ja kirjeiden ilmiömäiseen määrään, joita hän jatkoi kirjoittaessaan, mukaan lukien kuuluisat teokset kuten For a´ that and a´ that.
ellauri277.html on line 166: Muutaman Ghougassianin mukaan englantilaisen runoilijan William Blaken teoksilla oli "erityinen rooli Gibranin elämässä", ja erityisesti "Gibran yhtyi Blaken apokalyptiseen maailmannäkemykseen, sellaisena kuin tämä ilmaisi sen runoudessaan ja taiteessa". Gibran kirjoitti klovni Blakesta "jumalmiehenä" ja sanoi hänen piirustuksiaan ​​"toistaiseksi syvimmiksi englanniksi tehdyiksi asioiksi - mutta hänen näkemyksensä, piirustuksensa ja runonsa jättäminen syrjään ja siirtyminen näihin mun parannettuihin olisi kaikkein jumalallisinta".
ellauri279.html on line 95: Erään William Harrisonin mukaan Solzhenitsyn oli varsinkin loppupeleissä "arkki-taantumuksellinen", joka väitti, että Neuvostoliiton valtio "tukahdutti" perinteisen iso- ja vähävenäläisen kulttuurin, vaati yhtenäisen slaavilaisen valtion luomista, joka kattaa Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän, ja joka oli Ukrainan itsenäisyyden kova vastustaja. On hyvin dokumentoitu, että hänen kielteiset näkemyksensä Ukrainan itsenäisyydestä muuttuivat radikaalimmiksi vuosien varrella. Harrison väitti myös, että Solzhenitsynillä oli panslaavilaisia ja monarkistisia näkemyksiä. Harrisonin mukaan "Hänen historiallinen kirjoituksensa on täynnä himoa idealisoidun tsaarin aikakauden jälkeen, jolloin näennäisesti kaikki oli ruusuista. Hän etsi turvapaikkaa unenomaisesta menneisyydestä, jossa hän uskoi, että ortodoksiselle perustalle rakennettu yhtenäinen slaavilainen valtio (Venäjän valtakunta) oli tarjonnut ideologisen vaihtoehdon länsimaiselle individualistiselle liberalismille.
ellauri279.html on line 99: Jokaisella kulttuurilla on oma antisemitismimerkkinsä. Solzhenitsynin tapauksessa se ei ole rodullinen. Sillä ei ole mitään tekemistä veren kanssa. Hän ei todellakaan ole rasisti; kysymys on pohjimmiltaan uskonnollinen ja kulttuurinen. Hän muistuttaa jonkin verran Fjodor Dostojevskia, joka oli kiihkeä kristitty ja isänmaallinen ja raivokas antisemiitti. Solzhenitsyn on kiistatta Venäjän äärioikeiston vallankumouksen näkemyksen otteessa, jonka mukaan se oli juutalaisten tekoja. Holokaustista selvinnyt Elie "Pop meni Wiesel" oli eri mieltä ja kirjoitti, että Solzhenitsyn oli "liian älykäs, liian rehellinen, liian rohkea, liian suuri kirjailija" ollakseen antisemiitti.
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
ellauri284.html on line 222: Huolimatta alustavista huolista, että komedia saattaisi vähätellä sodan arvoa, se sai kiitosta ja voitti British Academy Television Award -palkinnon parhaasta komediasarjasta vuonna 1989. Vuonna 2000 se sijoittui alan ammattilaisten toimesta 16. sijalle 100 suurimman brittiläisen televisio-ohjelman listalla. koonnut British Film Institute. Jotkut historioitsijat ja poliitikot ovat kuitenkin kritisoineet sitä liian kriittisen näkemyksen esittämisestä sodasta, mikä vahvistaa yleistä käsitystä "aasien johtamista leijonoista".The Witchin Falklandin sota 1982 oli jymymenestys, mutta Blairin Irakin invaasiosota 2003 emämunaus. Paha siltä pohjalta on vinoilla Ukrainan demilitarisaatiosta. Tai eihän se mitään estä, historia toistaa izeään. Voittoisat sodat on oikeutettuja, tappiot kansanmurhia..
ellauri288.html on line 287: Mukava lukukokemus! Kiihkeä jännitys tarttuu lukijaan ensimmäisistä riveistä lähtien. Oksanen on narukävelijä. Hän kexii kivat yksityiskohdat (mm. runkun popsinta) ja antaa niille vaaditun painon ja merkityksen. Sofi Oksanen on tällä vahvalla, kirjallisella kerronnallaan antanut meille ainutlaatuisen näkemyksen Viron nykyhistorian lisäksi. Lävistävästi ja armottomasti hän paljastaa julmien poliittisten hallintojen inhimillisen haitan. Dagsavisen, Norja
ellauri294.html on line 384: Hollywoodin ohjaajat käyttivät hänen maalauksiaan lähdemateriaalina näkemyksensä muinaisesta maailmasta elokuvissa, kuten DW Griffithin Suvaitsemattomuus (1916), Ben Hur (1926), Cleopatra (1934), ja ennen kaikkea Cecil B. DeMillen eeppinen remake Kymmenestä käskystä (1956). Todellakin, Jesse Lasky Jr. , The Ten Commandmentsin toinen käsikirjoittaja, kuvaili, kuinka ohjaaja tavallisesti levitti Alma-Tadema-maalausten vedoksia ilmaistakseen lavastussuunnittelijoilleen haluamansa ilmeen. Oscar-palkitun roomalaisen eepos Gladiator suunnittelijat käyttivät Alma-Tademan maalauksia keskeisenä inspiraation lähteenä. Alma-Tademan maalaukset olivat myös inspiraationa Cair Paravelin linnan sisustukseen vuoden 2005 elokuvassa The Chronicles of Narnian: The Lion, the Witch and the Wardrobe . Ei siis mikään turha jäbä!
ellauri299.html on line 570: Hän tarkkailee ihmisiä ja saa elämästä vain vähän muuta kuin sardonista hymyä. Hän on vähäpätöisen mustasukkainen Caesarille, koska hän on hänen näkemyksensä mukaan heikompi ihminen kuin hän itse, ja halveksii niitä, jotka tekevät Caesarista melkein jumalan.
ellauri300.html on line 73: Vallitsevan näkemyksen mukaan Singerin aikaisemmassa fiktiossa Singerin projekti on vahvistaa vanhan maailman juutalaisuuden pätevyyttä modernismin edessä. Näin ollen lähes poikkeuksetta jokainen Singerin englanniksi julkaisema fiktio The Family Moskatin (1945) ja The Spinoza of Market Streetin (1961) välillä sijoittuu vuotta 1939 edeltävään Eurooppaan, ja käytännössä kaikki jatkavat Singerin perinteistä Itä-Euroopan juutalaisen kulttuurin ja "näkevän maailmankaikkeuden ennemminkin kuin sokean" edistämistä.
ellauri313.html on line 538: Kahnin näkemyksen mukaan kapitalismilla ja teknologialla oli lähes rajattomat edistysmahdollisuudet, ja avaruuden kolonisaatio oli lähitulevaisuudessa, ei kaukaisessa. Hän esitteli optimistisen skenaarion vuoden 2176 talousolosuhteista.  Hän oli suursyömäri. Viimeisenä vuonnaan 1983 Kahn kirjoitti hyväksyvästi Ronald Reaganin poliittisesta agendasta The Coming Boom: Economic, Political and Social -kirjassa ja pilkkasi suoraan Jonathan Schellin väitteitä ydinsodan pitkäaikaisista vaikutuksista. Saman vuoden heinäkuun 7. päivänä hän kuoli apoplexiaan 61-vuotiaana. Vizi mikä perse! Ja tää on Mika Aaltolan guru sitten. Voi perkele.
ellauri313.html on line 576: Tähän mennessä Mendelssohn oli omistanut kykynsä filosofialle ja kritiikille; nyt kuitenkin tapaus käänsi hänen elämänsä virran juutalaisuuden asian suuntaan. Huhtikuussa 1763 Johann Kaspar Lavater, silloin nuori teologian opiskelija Zürichistä, teki matkan Berliiniin, missä hän vieraili jo kuuluisan juutalaisen filosofin luona muutamien kumppaneiden kanssa. He vaativat Mendelssohnia kertomaan heille näkemyksensä Jeesuksesta ja onnistuivat saamaan häneltä lausunnon, että mikäli historiallinen Jeesus olisi pitänyt itsensä ja teologiansa tiukasti ortodoksisen juutalaisuuden rajoissa, Mendelssohn "kunnioitti Jeesuksen luonteen moraalia". Sehän oli kopioinut pointtinsa paljolti Här
ellauri317.html on line 444: Hän työskenteli kirjansidontatehtaassa ja perusti laittoman painon. Suutarien lakon järjestäjänä Dzeržinski pidätettiin "rikollisesta kiihotuksesta Kaunasin työläisten keskuudessa"; Tältä ajalta peräisin olevissa poliisin asiakirjoissa sanotaan: "Feliks Dzeržinski on hänen näkemyksensä, vakaumustensa ja henkilökohtaisen luonteensa huomioon ottaen erittäin vaarallinen tulevaisuudessa, kykenevä mihin tahansa rikokseen."
ellauri322.html on line 208: Hän oli aina ihaillut Jean-Jacques Rousseaun, vallankumouksen johtajien suosikkifilosofin kirjoituksia, mutta toisin kuin Rousseau, hän uskoi, että naiset pitäisi kouluttaa asianmukaisesti, että heillä on samat poliittiset oikeudet kuin miehillä ja että heidän pitäisi ilmaista näkemyksensä - kuten hän teki loistavasti elokuvassa A Vindication Of The Rights Of Woman (1792).
ellauri325.html on line 276: Nyt suurten miesten elämä on epäilemättä äärettömän mielenkiintoista. Mutta toisinaan minun on tunnustettava reaktio ja ajatus, että tavallisella ihmisellä on oikeus saada myös elämäkerta kirjoitettua. Tämän näkemyksen havainnollistamiseksi kirjoitan John Smithin elämästä, miehen, joka ei ole hyvä eikä suuri, vaan vain tavallinen, jokapäiväinen homo, kuten sinä ja minä ja me muut.
ellauri330.html on line 109: Vaikka Descartes erotti jyrkästi mielen kehosta ja aivoista (hänen näkemyksen mukaan elämä liittyy tietoisuuteen vain ihmisten eläinelämän ollessa täysin mekaanista), uusaristotelialaiset väittävät, että kasveilla on voimia, seuraten Aristoteleen tekemää eroa elävyydestä elottomasta. myös, nimittäin vegetatiiviset voimat ja eläimet lisäksi herkät voimat (descartes piti vegetatiivista ja herkkää sielu mekaanisin termein selitettävinä).
ellauri330.html on line 426: Tuolloin Marx hyväksyi Saksassa tuolloin hallitsevan poliittisen koulukunnan, Hegelin näkemyksen, että valtio oli korkeampi ihmistoiminnan alue kuin jokapäiväisen taloudellisen toiminnan alue ("kansalaisyhteiskunta" ). Tämä johtui siitä, että vaikka jokapäiväisessä taloudellisessa toiminnassaan ihmiset toimivat oman henkilökohtaisen itsekkään etunsa mukaisesti (koska heidän oli ihan pakko selviytyä paremmin kuin Jonesit), valtio oli se valtakunta, jossa "he" tavoittelivat yhteistä hyvää, kaikkien yleistä etua. Valtio konkreettisesti, yhteiskunnan lainsäädäntö- ja lainvalvontainstituutiot (hallitus, parlamentti, tuomioistuimet, armeija, poliisi, vankilat) nähtiin siis edustavan koko yhteisön etuja. Kuten edelleenkin yleensä nähdään.
ellauri333.html on line 250: Tulsidasin liberaali näkemys todellisesta Bhaktista ilmaisee kuitenkin feodaalisen miehen näkemyksen, että valtio ja sen lait sellaisinaan ovat rationaalisia. Joten Ram tappaa lakien mukaan Dalit Shambookin tapasten (katumuksen) syömisestä ja Balin, koska se uskaltaa viedä (oletettavasti kuolleen) veljensä vaimon, ja karkottaa Sitan, ja Bhakt hyväksyy sen. Valmiki Sita näkee, että mieskuninkaiden maskuliiniset tavat liittyvät tiettyyn moraalikoodiin, joka antaa anteeksi Caesarille, mutta ei hänen vaimolleen. Se miesvalta on olemassa, eikä sukupuolten tasa-arvoa ole.
ellauri333.html on line 275: Mohagebin näkemyksen mukaan nuoret tytöt edesauttavat poikien häiriökäyttäytymistä ihailemalla ongelmallisen mentaliteetin omaavia räppäreitä.
ellauri340.html on line 564: Hiljaisten paikkojen kappale, äskettäin laajennettu Handken tietokirjallisuuden kokoelma, "Essee sienihullusta" tarjoaa silmiinpistävän epävarmuuden tunnustuksen, jopa katumuksen hohtavan – tai ainakin itsetietoisuuden. Essee kuvaa "ystävää", joka on pakkomielle sienien keräämiseen. Mutta sitä lukiessa alkaa epäillä, onko kertomus juuri tästä sienenkeräilijästä; se on melkein kuin Handke kysyisi huomaamattomasti neuvoja "ystävälle". Ystävä, sotarikollisia puolustava asianajaja, näkee harrastuksensa kasvavan pakkomielteeksi, kun hän yrittää keksiä joukon kaavoja sienienkeräykseensä – lupaavimmilla paikoilla, parhaimpina vuodenaikoina. Eräänä päivänä hän huomaa oudon mielenhäiriön jälkeen pitelevän sieniä oikeussalissa. Handke pohtii: "Sienten etsiminen ja kaikenlainen etsiminen sai näkökentän kutistumaan, hän väitti, pisteeksi. Pyyhi näkemyksensä kokonaan pois." Handke ei käske lukijoitaan tekemään muita oletuksia, mutta on vaikea olla ihmettelemättä, painiko tämä Handke epäilyksensä kanssa omista vakiintuneista mielipiteistään.
ellauri341.html on line 478: Callen lapsuuden leikkikaveri Max Jakobson kiteyttää näkemyksensä muotoon, että Eichmann oli ”kansanmurhan kansliapäällikkö”. Jakobsonille oli järkytys todeta, ettei Eichmann ollutkaan mikään perverssi sadisti, vaan väritön virkamies, joka oli vain tunnollisesti suorittanut esimiehiltään saamansa tehtävän. Että sellaisiakin on.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 681: Vuonna 1842 julkaistulla The Fire and Moloch Service of the Ancient Hebrews -kirjoituksella hän yritti todistaa, että muinaisten heprealaisten alkuperäinen uskonto oli molokkien jumalanpalvelus, joka vasta myöhemmin kääntyi inhimillisempiin muotoihin ja edelleen vanhaan muotoon. Jehova elää. Hänen näkemyksensä huipentuivat toteamukseen, että Jehova ja Molok olivat alun perin yksi ja sama Jumala. Samana vuonna 1842 hänen ystävänsä Friedrich Wilhelm Ghillany julkaisi Nürnbergissä teoksen, joka oli yhtä epätieteellinen kuin juutalaisvastainen.
ellauri348.html on line 731: Ossian ( / ˈ ɒ ʃ ən , ˈ ɒ s i ən / ; irlantilainen gaeli / skotlantilainen gaeli : Oisean ) on kertoja ja väitetty kirjoittaja skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin julkaisemassa eeppisessä runosarjassa , alun perin Fingal ja (1761) Temora (1763), ja yhdistettiin myöhemmin nimellä The Poems of Ossian. Macpherson väitti keränneensä skotlannin gaelinkielistä suullista materiaalia, jonka sanottiin olevan muinaisista lähteistä, ja että teos oli hänen käännöksensä tästä materiaalista. Ossian perustuu Oisíniin, Fionn mac Cumhaillin pojaan (englanninkielinen Finn McCool), legendaariseen irlantilaisen mytologian bardiin. Nykyaikaiset kriitikot olivat jakautuneet näkemyksensä teoksen aitoudesta, mutta nykyinen yksimielisyys on, että Macpherson sävelsi runot suurelta osin itse, hyödyntäen osittain keräämänsä perinteistä gaelilaista runoutta.
ellauri349.html on line 412: Roi on testannut myös vapaata tahtoa. Hänen näkemyksensä mukaan vapaa tahto on kehittynyt toiminnan ohjauksen muoto, jonka avulla ihmiset voivat toimia prososiaalisilla tavoilla valistunutta omaa etuaan kohti, kun näillä tavoilla toimiminen olisi muuten ristiriidassa evoluutionaalisesti vanhempien matelijanaivon halujen tai vaistojen täyttymisen kanssa. Baumeisterin kollegoidensa (pääasiassa Kathleen Vohsin) puossa tekemä tutkimus on osoittanut, että epäusko vapaaseen tahtoon voi saada ihmiset toimimaan tavoilla, jotka ovat haitallisia itselleen ja yhteiskunnalle, kuten pettämiseen kokeessa, lisääntynyttä aggressiota, vähentynyttä avuliaisuutta, huonompia saavutuksia, Juhaa leukaan sattuminen työpaikalla ja mahdolliset riippuvuuden voittamisen esteet. Vapaata tahtoa voi jumpata, siihen on Roilla izeapukirjoja.
ellauri349.html on line 693: Heideggerin näkemyksen mukaan olemme aina jo matkalla kohti Gelassenheitia, avoimuudessa sitä kohti, mutta emme täysin perillä. Samanlainen ajatus löytyy Eckhartin ymmärryksestä jumaluudesta tai jumalallisesta tahdosta, koska hän ei pidä Jumalaa (tai jumalallista tahtoa) jonakin meistä erillisenä. Pikemminkin Eckhart ymmärtää, että meidän on oltava " gelâzen ", jotta ymmärtäisimme, että olemisen salliminen luonnehtii jumaluuden ykseyttä ja sielun perustaa" (Moore, 2019, s. 138). Sekä Heidegger että Eckhart ovat yhtä mieltä siitä, että vapautuminen on tämäntyyppisen pohdiskelun olennainen perusta.
ellauri350.html on line 411: Atticus pitää Demiurgia, maailman luojaa Platonin Timaiuksessa, ylimpänä jumalana. Ontologisesti hän näkee Demiurgin ylimpänä ensimmäisenä peripateetikkona; hän identifioi Demiurgin hyvän platoniseen muotoon, hyvään itsessään, joka esiintyy korkeimpana jumalana Platonin tasavallassa. Näin tehdessään hän seuraa keskiplatonismin konservatiivista suuntaa, jota myös joku Albinus (n.h.) edustaa, ja on ristiriidassa näkyvän keskiplatonistin ja uuspythagoralaisen Numeniuksen näkemyksen kanssa. Numenius (n.h.), kuten myöhemmät uusplatonistit Plotinos ja Proclus (no ei näistäkään ole paljon lintuhavaintoja, mutta kz. albumia 357), olivat ymmärtäneet Demiurgin erillisenä kokonaisuutena, "Hyvän" apulaisena. Keskiplatonistien yleisen näkemyksen mukaan Demiurgi luo maailman tarkastelemalla asioiden arkkityyppejä (ideoita) kuin jotain mallikuvia. Atticus jakaa tämän näkemyksen, mutta toisin kuin useimmat keskiplatonistit, hän ei oleta ideoiden maailman olevan Demiurgin älyssä (nous). Pikemminkin hän osoittaa sille erillisen olemassaolon nousin ulkopuolella, sielun tasolla, demiurgin housuissa.
ellauri350.html on line 423: Atticus puolusti painokkaasti platonista oppia sielun kuolemattomuudesta Aristotelesta vastaan. Hän syyttää Aristotelesta sellaisen näkemyksen puolustamisesta sielusta, joka merkitsee sielun toiminnan kieltämistä, mutta myös sen substanssia ja luonnetta, väittäen, että just tää kuolemattomuus erottaa sielun älystä (nous); Aristoteles tekee sielusta tarpeettoman. Atticukselle maailmansielu järjestää ja läpäisee kaiken, koska vain jos yksi sielullinen voima yhdistää ja pitää kaiken yhdessä, maailmankaikkeutta voidaan hallita järkevästi ja kauniisti. Law and order ja republikanismi vallizee. Presidentti istuu oval officessa valkoisessa talossa. One ring to bind them all.
ellauri350.html on line 429: Klassisessa antiikissa Atticuksen filosofian vaikutus oli huomattava ja kestävä. Hänen opetuksensa kosmologiasta ja sielusta vaikuttivat lääkäri Galenukseen, joka kuitenkin torjui hänen näkemyksensä alkion muodostumisesta. Kyllä siihen sittenkin tarvitaan aimo limaruiskaus kuukerin nellistä. Kuuluisa peripataatti Aleksanteri Aphrodisiac käsitteli Atticuksen Aristotelesta esittämää kritiikkiä. 3. vuosisadalla platonisti Longinus sai valitettavasti vaikutteita Atticuksen metafysiikasta.
ellauri351.html on line 248: Leon Festinger (8. toukokuuta 1919 – 11. helmikuuta 1989) oli yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi, joka loi kognitiivisen dissonanssin ja sosiaalisen vertailun teoriat. Aiemmin hallitsevan biheivioristisen sosiaalipsykologian näkemyksen hylkääminen osoittamalla inhimillisen käyttäytymisen ärsyke-vasteen ehdollistamisen riittämättömyyttä johtuu suurelta osin hänen teorioistaan ja tutkimuksestaan.
ellauri351.html on line 375: Halbwachs syntyi Reimsissä, Ranskassa, ja osallistui École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa. Siellä hän opiskeli filosofiaa Henri Bergsonin johdolla, jolla oli suuri vaikutus hänen ajatteluunsa. Halbwachsin varhainen muistityö oli jossain määrin yhteneväinen Bergsonin näkemyksen kanssa muistin olevan erityisen henkilökohtainen ja subjektiivinen kokemus. Bergson opetti Halbwachia kolme vuotta. Ei ois kannattanut.
ellauri351.html on line 452: Hän opiskeli lääketiedettä Albert Einsteinin lääketieteellisessä koulussa. Hän kasvatti lääketieteellisessä koulussa parran, ainoana opiskelijana, jolla on sellainen. Yhdelläkään sairaalalääkärillä ei ollut partaa. Joen parta liittyi siihen, että hän oli hippi ja vasemmistolainen. Hän osallistui rauhanmarsseihin ja poliittisiin mielenosoituksiin. Muistan, että hänen partaansa oli mahdollista tarttua leikkaussaleissa. Sanomattakin on selvää, että parta, jota hän ei ajanut pois, merkitsi jotain muuta myöhemmin hänen elämässään. Muutama kuukausi sitten hän kertoi minulle vitsillä, että poliittisesti hänen näkemyksensä olivat "Tšingis-kaanin oikealla puolella". Jossain Berke Khanin huudeilla.
ellauri351.html on line 580: Mättö ei tuputa, vaan hän kertoo oman näkemyksensä uskonnoista, niiden välisistä yhteyksistä, sekä tämän päivän yhteiskunnasta, osana Suurta Suunnitelmaa. Hän kehottaa lukijoita kuuntelemaan omaa intuitiivista ääntään kirjaa lukiessaan. Se osa, mikä tuntuu uskottavalta, on varmastikin totta. Se, mikä tuntuu vieraalta, sen voi sivuuttaa. Jokaisella lukijalla on vapaa tahto ottaa vastaan, tai olla ottamatta, Maitreyan opetukset ja Mätön tulkinnat.
ellauri353.html on line 198: Vuonna 1949 Buñuel luopui Espanjan kansalaisuudestaan tullakseen meksikolaiseksi. Los Olvidados Ciudad Mexicon katulapsista pysyy Munuelin teosten joukossa hetkenä, jolloin hän murtautui pinnalle ja räjähti, ennen kuin hän vaipui takaisin kuin ilotulite etuoikeutettujen maailmaan, jossa hänen surrealistinen näkemyksensä rakasti pelata. Buñuelin katulapset eivät ole "jalostettuja" heidän epätoivoisesta selviytymistaistelusta, he ovat itse asiassa armottomia saalistajia, jotka eivät ole parempia kuin heidän yhtä romantisoitumattomat uhrinsa. Kuvaamisen aikana useat miehistön jäsenet vastustivat tuotantoa monin eri tavoin: yksi teknikko kohtasi Buñuelin ja kysyi, miksi hän ei tehnyt "oikeaa" meksikolaista elokuvaa "sen sijaan surkea kuva kuten tämä"; elokuvan kampaaja erosi paikan päällä kohtauksen johdosta, jossa päähenkilön äiti kieltäytyy antamasta hänelle ruokaa ("Meksikossa yksikään äiti ei sanoisi noin pojalleen."); toinen henkilökunnan jäsen kehotti Buñuelia luopumaan "roskakasalla" ampumisesta. Eivät pitäneet rikkaan spanjuunan ilostelusta märkäselkien kustannuxella. Buñuelilta vaadittiin jopa Meksikon kansalaisuuden peruuttamista.
ellauri353.html on line 401: John Updiken mukaan Maxim Gorky sanoi André Malrauxille, että Babel oli "parasta mitä Venäjällä on tarjota". Neljännesvuosisataa myöhemmin Babelin aikalainen Konstantin Paustovsky kirjoitti muistelmissaan: "Hän oli meille ensimmäinen todella Neuvostoliiton kirjailija." Judith Stora-Sandor, yksi Baabelin ensimmäisistä elämäkerran kirjoittajista, kirjoitti vuonna 1968, että Baabelin "kirjallinen herkkyys oli ranskalainen, hänen näkemyksensä juutalainen ja hänen kohtalonsa aivan liian venäläinen".
ellauri369.html on line 424: Carlyle oli yksi harvoista filosofeista, jotka elivät läpi Britannian teollisen vallankumouksen, mutta säilyttivät ei-materialistisen näkemyksen historiallisesta kehityksestä. Mikä tampio!
ellauri370.html on line 320: Tämän näkemyksen mukaan ihmiset olivat itse asiassa enkeleitä, jotka Saatana vietteli ennen taivaassa käytyä sotaa Mikaelin armeijaa vastaan, minkä jälkeen heidän olisi ollut pakko viettää ikuisuus loukussa pahan Jumalan aineellisessa maailmassa.
ellauri377.html on line 72: Gnostilainen kosmogonia tekee yleensä eron korkeimman, piilotetun Jumalan ja pahantahtoisen tunaroivan pienemmän jumaluuden välillä (joka joskus yhdistetään raamatulliseen jumaluuteen Jahveen), joka on vastuussa aineellisen maailmankaikkeuden luomisesta. Tästä johtuen gnostikot pitivät aineellista olemassaoloa virheellisenä tai pahana ja pitivät pelastuksen pääelementtinä suoraa tietoa piilotetusta jumaluudesta, joka saavutettiin mystisen tai esoteerisen näkemyksen kautta. Monet gnostilaiset tekstit eivät käsittele synnin ja parannuksen käsitteitä, vaan illuusiota ja siitä valaistumista.
ellauri377.html on line 139: Bart D. Ehrmanin näkemyksen mukaan Barnabaan kirje on "juutalaisvastaisempi kuin mikään, mikä pääsi Uuteen testamenttiin".
ellauri377.html on line 175: Voegeleinille totuuden ydin on luottamus. Kaikki filosofia alkaa jumaluuden kokemisesta. Koska Jumala koetaan hyväksi, voidaan luottaa siihen, että todellisuus on tiedossa. Tiedon mahdollisuus Voegeleinin mukaan on olemassa kaksi muotoa: tarkoituksellisuus ja valoisuus. Järjestyksen visiot kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Minkä tahansa näkemyksen totuuden vahvistaa sen ortodoksisuus, se, mitä Voegelein nauraen kutsuu sen omaperäisyyden puutteeksi.
ellauri381.html on line 463: Voi arvostella Solženitsyniä siitäkin, että hän oikeutti Neuvostoliiton sotavankien yhteistyön saksalaisten kanssa Suuren isänmaallisen sodan aikana. Vitun jenginpetturi! Vlasovilainen! Ensimmäisen syljen nero! Käytännössä hänen näkemyksensä isänmaallisuudesta, moraalista ja uskonnosta vetivät puoleensa Venäjän yhteiskunnan taantumuksellisinta osaa.
ellauri383.html on line 199: Kirja on kritiikki uusliberalismin isälle, 1930-luvulla saarnannelle Friedrich Hayekille. Stiglitz haluaa kääntää päälaelleen Hayekin näkemyksen siitä, että hallitus on paha ja yksityissektori on hyvä. Liikennevalot on esimerkki hyvästä sääntelystä
ellauri384.html on line 451: Tässä ja "kaiken Raamatun läpi" "elävä sielu" tarkoittaa "elävää henkilöä". Tämä johtuu siitä, kuten Brevard Childs kirjoittaa, raamatullisen näkemyksen mukaan henkilöllä "ei ole" sielua, vaan hän "on sielu".
ellauri384.html on line 465: Monet nykyajan teologit ize asiassa torjuvat näkemyksen, jonka mukaan Raamattu opettaa oppia kuolemattomasta sielusta, ja Hebblethwaite jopa väittää, että oppi on "epäsuosittu kristittyjen teologien tai kristittyjen filosofien keskuudessa nykyään".
ellauri386.html on line 212: Toinen lukemisto selventää Vanjan poinzia seuraavasti. Dostojevskin näkemyksen mukaan, kun Jeesus käänsi Saatanan kolme kertaa pois, hän pakotti ihmiskunnan kantamaan hengellisen vapauden taakan, valinnan uskoa tai olla uskomatta, ja hengellinen vapaus on keskeinen osa Dostojevskin näkemystä Jumalasta, ihmisestä ja uskosta. Eli: ei leipää köyhille vaan nälistystä, ei tietoa uskon sijasta, ei kominterniä globaalikapitalismin asemesta. Kaikki nää on pahaa lääkettä, koska ne poistavat kaikkein tärkeimmän: yrittäjänvapauden. Tää on tosi pahaa oikeistopropagandaa Fedja setä!
ellauri392.html on line 117: Toisaalta hänen näkemyksensä ovat suurelta osin ristiriidassa Martin Heideggerin ja hänen oppilaansa Hans-Georg Gadamerin sekä WK Wimsattin ja Monroe Beardsleyn näkemysten kanssa kirjallisuusteosten "semanttisesta autonomiasta" teoksissa "The Intentional Fallacy". ja "The Affective Fallacy". Wimsatt ja Beardsley uhosivat, että teksti on ensisijainen merkityksen lähde, ja kaikki tekijän halujen tai elämän yksityiskohdat ovat toissijaisia. Nämä ovat elämä ja teos -menetelmän pahimmat mustamaalaajat.
ellauri393.html on line 594: joita ei pitäisi ylittää. Wrightin näkemyksen
ellauri395.html on line 448: Reformoidun uskonnäkemyksen nousu voi tuoda teologista rikkautta mutta aiheuttaa myös törmäyksiä seurakunnissa. Muiden kristillisten perinteiden näkemykset voivat voivat aiheuttaa uskonnäkemysten törmäyksiä kuten tämä:
ellauri401.html on line 322: Ervast hyväksyi Katherine Tingleyn näkemyksen Vesimiehen aikaan siirtymisestä, mutta ei hänen tekemäänsä organisaation muutosta eikä typerää "Yleinen veljeys" nimeä. Ervastkin sai Tingleyn esoteristeille lähettämän kiertokirjeen. Kiertokirjeen mukana oli suurehko valokuva, jossa Tingley istui lähimpien auttajiensa ympäröimänä. Ervast sai kuvasta vaikutelman, joka aivan kuin kuiskasi: ”Usko ja luota minuun, niin sinun käy hyvin.” Kuva vaikutti Ervastiin tympäisevästi. Ervast kirjoitti välittömästi Zanderille ja ilmoitti, että hänen ”oli pakko jättää sekä esoteerinen koulu että Yleinen Veljeys”, johon hän ei halunnut liittyä.
ellauri402.html on line 768: Sen syrjäytti suurelta osin Paavalin apocalypse, suosittu 4. vuosisadan teos, johon Pietarin Apocalypse vaikutti voimakkaasti ja joka tarjoaa oman päivitetyn näkemyksensä taivaasta ja helvetistä. The Apocalypse of Peter on varhainen esimerkki samasta genrestä kuin kuuluisa Danten jumalallinen näytelmä, jossa päähenkilö tekee kiertueen tuonpuoleisen maailmaan. Kreikkalaisen katabasisin tai nekyian muodossa se käsittelee yksityiskohtaisesti kunkin rikostyypin rangaistuksia helvetissä sekä hahmotellaan lyhyesti taivaan luonnetta. Teos etenee kuvaamaan pahoja odottavia rangaistuksia. Monia rangaistuksia valvoo Ezrael, vihan enkeli (todennäköisimmin enkeli Azrael, vaikkakin mahdollisesti turmeltunut viittaus enkeli Sarieliin ). Enkeli Uriel herättää kuolleet uuteen ruumiiseen, jotta heidät voidaan joko palkita tai kiduttaa fyysisesti. Näyn mukaan rangaistuksia helvetissä ovat:
ellauri403.html on line 326: Ivan Alexandrowitsch Iljin ( venäläinen Иван Александрович Ильин ; syntynyt 28. maaliskuuta / 9. huhtikuuta 1883 Moskovassa ; † 21. joulukuuta 1954 Zollikonissa lähellä Zürichiä ) oli venäläinen filosofi, kirjailija ja julkisuudentutkija. Hän oli bolshevismin vastustaja, valkoisen armeijan kannattaja, konservatiivinen monarkisti, slavofiili ja fasismin kannattaja. Hänen näkemyksensä ja ajatuksensa Venäjän ja Neuvostoliiton yhteiskunnallisesta järjestäytymisestä vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen suuresti muihin venäläisiin kirjailijoihin, älymystöihin ja poliitikkoihin, mukaan lukien Aleksanteri Solženitsyniin ja Vladimir Putiniin.
ellauri408.html on line 128: Hullu pakanamaan pietisti Hölderlin meni halpaan että mäjähti. Hölderlinille Rousseau on nero, yksinäinen näkijä ja siten hänen omien tunteidensa ajoneuvo, melkein vain toinen nimi Hölderlinille. Sarja jatkuu Heideggerissä jolle Hölderlin oli vastaavasti Heidegger valepuvussa. Hölmö Hölderlin ajatteli runoilijan olevan jotain hirmu hienoa, ylipappi ihmiskunnan yliopettaja. Friedrich Schlegel kannatti "taidetta uutena uskonnona", kun taas Friedrich Schleiermacher kehitti näkemyksen uskonnosta syvästi esteettisenä kokemuksena.
ellauri408.html on line 584: 1681, Bossuet kirjoitti diskurssin universaalista historiasta, jossa esiteltyään näkemyksensä maailman historiasta (luomisesta katolisen kirkon voittoon muinaisten valtakuntien kaatumisen kautta) hän etsii järkeä Jumalan suunnitelmista kirkkoaan varten. Hän sekoittaa kaizelmusta ja viittauksia lähteisiin (sekä Raamattu ja kirkon tohtorit että kreikkalais-latinalaiset kirjailijat, kuten Herodotos). "Olimme hämmästyneitä", vinoili Voltaire , "tästä majesteettisesta voimasts, jolla hän kuvaili suurten valtakuntien moraalia, hallitusta, kasvua ja tuhoa, ja näistä nopeista energisen totuuden iskuista, joista hän maalaa ja tuomitsee kansakuntia." Dauphinille hän kirjoitti myös traktaatin Jumalan ja itsensä tuntemisesta , jossa hän yleensä noudatti René Descartesin oppia ja osoitti olevansa suunnilleen yhtä syvällinen filosofi kuin historijoizija. Bossuetilla on hyvin kirjaimellinen käsitys Raamatun totuudesta. 1678 hän poltti Richard Simonin teoksen Vanhan testamentin kriittinen historia.
ellauri411.html on line 89: Mansfieldin kuoleman jälkeen Murry toimitti hänen töitään. Marxilaisena aloittaneen Murryn pasifistiset mielipiteet herättivät usein kiistoja. Hän suututti monia vasemmistolaisia ​​(mukaan lukien George Orwell ja Vera Brittain ) väittämällä, että natsi-Saksan pitäisi antaa pitää hallussaan Manner-Eurooppaa. Murry uskoi, että vaikka natsien valta oli tyrannimainen, se oli parempi kuin täydellisen sodan kauhut. Tomin toiveet juutalaisten puzauxesta olis toteutuneet vielä paremmin. Murry "luopui pasifismistaan ​​vuonna 1948 ja... kehotti ennaltaehkäisevään sotaan Neuvostoliittoa vastaan, ja päätti päivänsä konservatiivisena äänestäjänä ". Murrysta tuli myös antifemimisti. Hänen näkemyksensä yhtyivät Eliotin näkemyksiin: hän kannatti elitismiä, jota Samuel Taylor Coleridgen papisto esikuvasi ja jota Matthew Arnold puolusti. Hänen tätinsä kutsui häntä 11-vuotiaana "pieneksi vanhaksi mieheksi".
ellauri411.html on line 102: William Schniedewind huomauttaa, että Oded on ainoa profeetta Chroniclesissa, joka ei puhuttele kuningasta. Kazo tännepäin kun puhuttelen sinua. Schweinefleisch väittää, että tämä johtuu siitä, että " kroonikon näkemyksen mukaan ei ollut laillista pohjoista kuningasta, jolle puhua". William M. Schniedewind (s. 1962, New York City ) toimii Kershaw'n muinaisen itäisen Välimeren tutkimuksen katedraalina ja on raamatullisten tutkimusten ja luoteisseemiläisten kielten professori Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.
ellauri411.html on line 308: Apostolien tekojen epätarkkuudet, tarpeellisen ja selkeän tiedon puute, vakavat kysymykset, jotka se jättää vastaamatta, epäselvyys, ristiriidat, paikalliset interpoloinnit, äkillinen ja luonnoton lopetus (kuten yllä) jne. Apostolien teot osoittavat , että se ei ole tärkeä tai pätevä historiallinen kirja, koska ja jos monet uskaltavat pakottaa meille mielipiteen, että "Luukas" on ensiluokkainen historioitsija. Olemme jyrkästi eri mieltä tämän kannan ja näkemyksen kanssa, ja jos joku vastustaa, niin todista se meille historiatieteen sanelemana! Ensinnäkin kirjoittaja ei vain kirjoita mitään itsestään, hän ei edes mainitse nimeään! Nimeä "Luukas" tämän kirjan kirjoittajana levitti perinne ja koska kirkko halusi sen niin. Ei ole kiistatonta todistetta siitä, kuka todellinen kirjoittaja on, vaikka kuinka monta esoteerista perinnettä vedottaisiin. Sitten emme ymmärrä, kuinka monet useat useat tutkinnot haluavat luokitella tällaisen rakenteen ensiluokkaisiin historiankirjoihin! Ainoa ilmeinen syy, jonka voimme nähdä, on se, että tästä he pitävät tai uskovat mieluummin, ei mitään muuta.
ellauri412.html on line 697: Miten sovitatte näkemyksenne, että Jumala kunnioittaa ihmisen vapaatahnaa, Ezekiel 38:4 ff:in, jossa Jumalan toiminta ihmisten tappamisessa on edetäinen vertain, jossa mies koukutti kalaa ja pakottaa kalat kääntymään suuntaan, johon se ei halua mennä?
ellauri418.html on line 371: Mitä tapahtuisi, jos Venäjä miehittäisi Suomen? Miten maailma reagoisi kyseiseen konfliktiin? No, sieltä (siis maailmalta) tulisi Suomeen joukko ns. sotakirjeenvaihtajia ja eri televisioryhmiä, jotka kertoisivat kykyjensä ja päivärahatilanteensa perusteella näkemyksensä siitä, miten asiat hoidettiin reilut 80 vuotta sitten, ainakin parin ensimmäisen päivän ajan. No, tietenkin myös YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuisi kiireen vilkkaa, mutta ilman tulosta (koska asianomaisia valtioita on veto-oikeuden omaavien pysyväisjäsenten joukossa). Ja sitten todettaisiin, että se oli eräs venäläinen, Vladimir Uljanov, joka antoi Suomelle itsenäisyyden lainaksi vähäksi aikaa, kuten oli jo yli 100 vuotta sitten suunniteltu, että Suomi kuiteskii haluais sittenkii ennen pitkää palata äiti-V: n helmoihin, kuten nyt sattuvasti kävikin. Ja niin homma jäisi maailmalla kiireellisempien asioiden alle. Ja hyvä niin.
ellauri419.html on line 242: Paavo Väyrynen tyrmää Suomen EU- ja Nato-jäsenyyden: ”Suuria virheitä”. Hän ei usko, että Venäjästä olisi ollut uhkaa Suomelle, koska sota oli seurausta Neuvostoliiton valitettavasta hajottamisesta. – Ukrainan sodan alkuvaiheissa 2014 Kiovassa suoritettiin länsimaiden tuella laiton vallankaappaus, ja vaaleilla valittu presidentti Viktor Janukovitš joutui maanpakoon. Uusi hallitus poisti venäjän kieleltä virallisen vähemmistökielen aseman ja päätti Natoon liittymisestä. Nämä päätökset sytyttivät sisällissodan, jossa Krimin niemimaa ja Donbasin alue irrottautuivat Ukrainasta. Ukrainan sota on jatkunut jo yli 1000 päivää eikä loppua ole näkyvissä. – Jos Ukraina olisi suostunut vuoden 2022 alussa toteuttamaan Ranskan ja Saksan tuella vuonna 2015 aikaan saadun Minskin sopimuksen, niin Venäjä ei olisi hyökännyt. Maaliskuussa 2022 oli tarjolla Turkin kanssa neuvoteltu sopimus, joka oli Ukrainalle varsin edullinen, mutta länsimaat kaatoivat sen, Väyrynen sanoo. Tällä hetkellä Ukrainalla ei ole hänen näkemyksensä mukaan muuta vaihtoehtoa kuin suostua maalle epäedulliseen sopimukseen, mikäli sota halutaan saada loppumaan. Jos sota jatkuu, Ukrainan tilanne vain heikkenee.
ellauri420.html on line 253: Malraux väitti, että eri taiteen tyypit menivät sisään ja pois muodista, uusia muotoja tarvitaan, tarvitaan uusia muotoja, muuten ei ole koko taidetta. Kuinka ollakaan, Malraux'n näkemyksen mukaan taiteilija oli kaikista ammateista tärkein, koska taiteilijat olivat ihmishengen tutkijoita ja Kauko-Idän matkailijoita, koska taiteellinen luominen oli ihmisen korkein saavutuksen muoto, sillä vain taide saattoi havainnollistaa ihmiskunnan suhdetta maailmankaikkeuteen.. Kuten Malraux kirjoitti, "on jotain paljon suurempaa kuin historia ja se on nerouden sinnikkyys".
ellauri420.html on line 532: Analyysi (ai): Runo esittää autioituneen näkemyksen Jumalan poissaolosta, luoden syvän menetyksen ja epätoivon tunteen kuolleiden maailmojen ja tyhjän tyhjyyden kuvien kautta. Se toistaa aikakauden romanttista pessimismiä, jolle on ominaista pettymys Napsun rökäletappioon ja eksistentiaalinen kriisi. Verrattuna Nervalin muihin teoksiin tämä runo on esimerkki hänen tutkimisestaan vieraantumisesta, kärsimyksestä ja merkityksen etsimisestä pettyneessä maailmassa. Siinä on yhtäläisyyksiä hänen muiden runoinsa kanssa eloisten kuvien, melankolisen sävyn ja ihmisen tilan tutkimisen suhteen.
ellauri428.html on line 417: Tämän vahvistaa Q or A:n Karmella Lee, terveydenhuollon ammattilainen, yrityskonsultti: Narsisteista tulee usein vainoharhaisia ​​ja epäluuloisia muita kohtaan jossain vaiheessa elämäänsä. Aluksi se ei ehkä näytä itsestään selvältä. Kuitenkin ajan myötä ikääntyvä narsisti tulee ulospäin masentuneeksi. Se ilmenee "kyynisenä näkemyksenä" kun he liioittelevat kaikkia pahoinvointiaan ennustaen loppua maailma on lähellä! Kaikki tämä synkkyys ja tuho ei ole muuta kuin savuverho salatakseen motiivinsa saavuttaa jatkuvaa myötätuntoa. Narsistin isoin inhokki on toinen narsisti.
ellauri429.html on line 1028: Teologisesti James ei tuntenut myötätuntoa suuren osan 1800-luvun uskonnollisen ajattelun naturalismia kohtaan. Hän piti luomista itsessään "puhtaasti hengellisenä prosessina, joka kuuluu kokonaan kiintymyksen ja ajattelun piiriin". Hänen näkemyksensä mukaan perustavanlaatuinen teologinen ongelma on teodikea eli pahan ongelma. Hänen swedenborgilainen ratkaisunsa pahan ongelmaan perustui Jumalan ja luonnon, tai vaihtoehtoisesti luonnon ja todellisuuden, välisen siteen katkaisemiseen. Todellinen todellisuus (tai Jumala) on Jamesin mielestä täysin hengellinen tavalla, jota luonnon asukkaat tuskin ymmärtävät. Mutta tämän todellisen todellisuuden intuition kautta James ajatteli, että vapautuminen luonnollisten ilmiöiden illuusioista – joihin kuuluvat aika, tila ja itseys – on mahdollista. Tällaisessa vapautumisessa piilee Jamesin mielestä pelastus, kun taas paha – tarkemmin sanottuna hengellinen paha, koska James erottaa tämän "fyysisestä" ja "moraalisesta" pahasta – syntyy itseyden harhaan perustuvasta toiminnasta. C. Hartley Grattan sanoo, että Jamesin filosofiassa "helvetin periaate on itseys ja taivaan periaate on veljellinen rakkaus". Mutta James ei ollut Swedenborgin orjallinen seuraaja. Pikemminkin Swedenborgissa hän löysi hedelmällisimmän tavan tutkia keskeistä oivallustaan, jonka mukaan kaiken pahan lähde oli kiintymys itseen.
ellauri433.html on line 145: Neutraali monismi on ontologinen näkemys, jonka mukaan todellisuus koostuu yhdentyyppisestä (monismi) perussubstanssista, joka itsessään ei ole olemukseltaan sen enempää henkistä kuin aineellistakaan, mutta voi ilmetä sekä henkisinä että aineellisina aspekteina tai ominaisuuksina. Neutraali monismi on näin kaksoisaspektiteorian mukainen. Neutraali monismi sijoittuu kahden muun keskeisimmän monistisen näkemyksen, idealismin ja materialismin, väliin.
ellauri433.html on line 248: Ahmed Subhy Mansour ( arabia : أحمد صبحي منصور ; syntynyt 1. maaliskuuta 1949) on egyptiläinen amerikkalainen aktivisti ja koranistitutkija, joka käsittelee islamin historiaa, kulttuuria , teologiaa ja politiikkaa. Hän perusti pienen egyptiläisen koraaniryhmän, joka ei ole sunni eikä shiia. Vuonna 1987 hänet erotettiin Al-Azharin yliopistosta, kun hän oli ilmaissut koranistiset näkemyksensä. Vain yksi hänen kollegansa islamilainen tutkija Al-Azharin yliopistossa, Sheikh Jamal Tahir, omaksui saman Koraanin kannan. Mansour karkotettiin Egyptistä, ja hän asuu Yhdysvalloissa poliittisena pakolaisena. Yhdysvalloissa hän perusti Ahl-Alquran -verkkosivuston.
ellauri437.html on line 349: Keskeisin makrotaloustieteilijöiden ryhmä, joka on ottanut roolia viime vuosien keskustelussa, ovat niin kutsutut uuskeynesiläiset taloustieteilijät. Uuskeynesiläisyys on yksinkertaisesti määriteltynä sellainen makrotaloustieteen suuntaus, joka hyväksyy John Maynard Keynesin näkemyksen kapitalistisen rahatalouden alikysyntätilanteesta (laiskat ja köyhät kuluttajat eivät osta tarpeeksi), mutta pitää sitä aina väliaikaisena ja siksi melko vähäisenä ongelmana. Pidemmän päälle tämän katsannon mukaan talous kuitenkin löytää automaattisesti suotuisan tasapainotilan. Kuitenkin joissain olosuhteissa alikysyntätilannetta kannattaa yrittää talouspolitiikalla, ennen kaikkea rahapolitiikalla mutta äärimmäisissä oloissa myös finanssipolitiikalla, helpottaa.
xxx/ellauri075.html on line 463: Ellisin ensimmäinen ei-fiktiivinen teos on White, jossa hän kertoo oman näkemyksensä kirjailijana Amerikan Psykosta. Tommi Melender sanoo Parnassossa Ellisin teoksesta Kalliit yöt, että se on "häkellyttävän huono romaani".
xxx/ellauri086.html on line 279: Moi. Tosta kyllä nyt tulee kuva, että mulla olis ollu jotain luteisia afgaanikavereita että mä olisin tuonut hassista Afganistanista. Just ne kliseet mitkä mä olin halunnu kiertää. Mutta mähän voin sitten kirjottaa oman näkemykseni jos haluan: pyhimys Peshawariin, surkimus Ceylonille. Ihmisyysikävää Himalajalla. Millainen se matto on? No ei tällä mitään merkitystä ole. Ostin yhdeltä afgaaniperheeltä 150€ rukousmaton tapaisen maton joka on meillä keskilattialla, modernin, mutta jos se on vintillä, voisin ottaa lattialle. En muistanut tällaista.
xxx/ellauri104.html on line 1151: Kirkkomme on siis lähtenyt oikeaan suuntaan tarkistaessaan avioliittokäsitystään tasa-arvoisemmaxi. Mutta millä oikeudella se lähti liikkeelle tähän suuntaan jättäen taakseen Raamatun ja tunnustuskirjojen patriarkaalisen näkemyksen avioliitosta? Miten voidaan teologisesti perustella sitä, ettei ole pysytty siinä selkeässä Raamatun sanassa, joka ohjaa huoneentaulujen patriarkaalisen avioliittoetiikan? Näin kysyessämme joudumme raamattunäkemyksen ja raamatuntulkinnan perimmäisten kysymysten äärelle.
xxx/ellauri104.html on line 1185: Onko kristillisellä kirkolla mahdollisuus, ehkä jopa velvollisuus, eettisen perusnäkemyksensä pohjalta tunnustaa isyys myös tässä tapauksessa ja toimia sen mukaisesti? Jeesuksen sydäntä lähellä olivat ihmiset, joita hänen aikanaan syrjittiin ja pidettiin vähempiarvoisina. Hän näki ja kuunteli missä muut käänsivät katseensa pois ja sulkivat korvansa. Yhteisössä, jossa päivittäin rukoillaan tuhansin ja taas tuhansin äänin, että Jumala kääntäisi katseensa puoleemme, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on mitä läheisin asia.
xxx/ellauri121.html on line 120: Emmanuel Lévinas (myös Levinas; alk. Emmanuelis Levinas; 12. tammikuuta 1906 (J: 30. joulukuuta 1905) Kaunas, Venäjän keisarikunta – 25. joulukuuta 1995 Pariisi, Ranska) oli liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi. Hän kehitti oman fenomenologisen näkemyksensä, joka jatkaa Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin fenomenologiaa ja liittyy samalla juutalaiseen perinteeseen. Erityisen tunnettuja ovat Lévinasin kuvaus etiikasta ja siihen liittyvä toiseuden ja kasvojen käsitys.
xxx/ellauri121.html on line 204: ”Tuntui siltä, että pitäisi jutella tämän miehen kanssa. Kuulla, millaiset hänen näkemyksensä tapahtumista ovat. Ajattelin kyllä, että säpsähdät, kun sanon oman nimeni”, Heikka sanoo Marttiselle.
xxx/ellauri126.html on line 712: Ämmän näkemyksen mukaan kaikkien uskontojen päämäärä on kuitenkin aina sama: saada ihminen oivaltamaan olevansa yhtä Jumalan, (ja vai eli?) kaikkeuden kanssa ja antaa ohjeita siitä, miten tämä oivallus saavutetaan. Ämmän käydessä Suomessa vuonna 2005 arviolta noin kahdeksantuhatta ihmistä jonotti kahden päivän aikana Ämmän jaxuhalia.Amman arvioidaan halanneen ainakin 24 miljoonaa ihmistä viimeisten 30 vuoden aikana. Kriitikoiden mielestä luku on liioiteltu, sillä siihen päästäkseen Amman pitäisi halata kaksi ihmistä jokaisena valveillaolon minuuttina. Nukkumiseen laskelmassa jätetään kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Jos joulupukki toisi lahjat kaikille, se ja porot sulaisivat kitkasta. Kati Saramäki on kertonut löytäneensä väylän Äiti Ämmän luo Mikko von Hertzenin musiikin kautta. Jonkinlainen madonreikä kai.
xxx/ellauri149.html on line 132: "Muutostekijä on yritysjohtaja Ensio Miettisen ja filosofi Esa Saarisen voimakaslinjainen johdatus 1990-luvun yritysajatteluun. Millainen on luova organisaatio? Millaisia ovat työyhteisöjen huomaamattomat nöyryytykset? Mikä vapauttaa, mikä latistaa? Lennokkaassa ja häpeämättömän suorapuheisessa kirjassaan Miettinen ja Saarinen porautuvat aikamme työyhteisöjen ydinkysymyksiin ja hahmottavat tien ulos. Muutostekijä on värikäs ja haastava perusteos, kattava kokonaishahmotus ihmislähtöisestä yrityskultuurista ja uudenlaisista yritysarvoista. Yhdistäen Miettisen käytännön kokemukset liikkeenjohdosta Saarisen filosofiseen tietämykseen, tekijät esittävät Suomessa ennennäkemättömän moniulotteisen, muutosvoimaisen yritysnäkemyksen, joka painottaa avoimuutta ja luovaa vuorovaikutusta hierarkiaa ja rooliutumista vastaan. Tämä kirja antaa käytännöllisen ja filosofisen viitekehyksen ihmiselle, joka 1990-luvun maailmassa haluaa olla muutostekijä työssään ja elämässään."
xxx/ellauri174.html on line 237: Itse asiassa tällaiset feminiiniset olennot – toisin sanoen ne, jotka ovat alentavia ja kohtalokkaita vain harvinaisen ja rehellisen luonteen miehille – tietävät vaistomaisesti, kuinka kekseliäimmällä tavalla antaa tälle rakastajalle kaikkien tyhjyytensä löydöt: yksinkertaiset ohikulkijat, joilla ei ole edes aikaa havaita lukumääräänsä ja vakavuuttaan. - He tottelevat hänen näkemyksensä huomaamattomilla sävyasteikoilla suloiseen valoon, joka turmelee moraalista ja fyysistä verkkokalvoa. Heillä on tämä salainen ominaisuus, että he voivat vahvistaa jokaisen rumuutensa niin tahdikkuudella, että niistä tulee etuja. Ja he päätyvät huomaamattomasti siirtämään (usein kauhean) todellisuutensa alkuperäiseen (usein viehättävään) visioon, jonka he antoivat siitä. Tapa tulee, kaikkine verhoineen; se heittää sumunsa; illuusio pahenee: ― ja loitsusta tulee korjaamaton.
xxx/ellauri186.html on line 401: Mikäs tän Pilin tissikirjan poinzi voisi olla, jos mitään? Varmaan sekin on sekundäärikirjallisuudessa natustettu valmiixi kuin koiran syljettämä purulelu. Kazotaan jahka olen muodostanut siitä oman näkemykseni. Pilin tuntien kokemus olosta jonkun naisen hännän alla. Muun kuin äiskyn siis. Jotain naisen halventamistahan tää tietysti on, coming from Phil.
xxx/ellauri228.html on line 322: Haastattelussa Lem sanoi, että romaani "on aina ollut mehukas saalis kriitikoille", ja tulkinnat vaihtelevat freudilaisuudesta, kontaktin kritiikistä ja kolonialismista, antikommunismiin, jälkimmäisen näkemyksen kannattajat katsovat, että valtameri edustaa Neuvostoliittoa ja avaruusaseman ihmiset edustavat Keski- ja Itä -Euroopan satelliittimaita. Hän kommentoi myös vuoden 1976 painoksen kirjan kannen hämärtymisen järjettömyyttä, jonka mukaan romaani "ilmaisi kirjailijan humanistiset uskomukset ihmisen korkeista moraalisista ominaisuuksista". Lem totesi, että freudilaisen idean julistanut kriitikko todella erehtyi perustamalla psykoanalyysinsä englanninkielisen käännöksen vuoropuheluun, kun taas hänen diagnoosinsa kompastuu alkuperäisen puolalaisen tekstin idiomeihin.
xxx/ellauri230.html on line 429: 1920-1950-luvulla Neuvostoliiton, Kaukoidän seuraajan, Nikolaevsk-on-Amurin konfliktin näkemyksen mukaan tapahtuman virhe oli japanilaisten sotavankien luvaton teloitus toukokuun lopussa 1920, vastoin Geneven sopimusta, ja tapahtumat Nikolaevsk-on-Amurissa 11.-15. maaliskuuta 1920, mainittiin ylilyönnin syyksi. Kaikesta syytettiin Ya. I. Tryapitsyniä, hänen mielivaltaisuutensa vuoksi hänet julistettiin anarkistiksi, tuomittiin ja ammuttiin.
xxx/ellauri231.html on line 136: Ryssän Mustanmeren laivasto laskeutui poliittiseen kaaokseen vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen alkamisen jälkeen. Koltshak potkittiin laivaston komennosta kesäkuussa ja matkusti Petrogradiin (Pietari). Saavuttuaan Petrogradiin (Pietari) Koltshak kutsuttiin väliaikaisen hallituksen kokoukseen. Siellä hän esitti näkemyksensä Venäjän asevoimien tilasta ja niiden täydellisestä demoralisoitumisesta. Hän totesi, että ainoa tapa pelastaa maa oli palauttaa tiukka kuri ja palauttaa kuolemanrangaistus armeijassa ja laivastossa ja mixei muuallakin, WTF.
xxx/ellauri232.html on line 304: Rukous on merkityksetöntä, ellei se ole kumouksellinen, ellei sillä pyritä kaatamaan ja pilaamaan hallinnon jäykkyyden, ja rakentamaan rahan, opportunismin ja valheiden pyramideja. Liturgisesta liikkeestä tulee tulla vallankumouksellinen liike, joka pyrkii kukistamaan voimat, jotka jatkavat lupauksen, toivon ja näkemyksen tuhoamista." (Susannah Heschel (toim.), "Rukouxesta," Siveellinen suuruus ja hengellinen julkeus: Esseitä Abraham Joshua Hescheliltä (New York: Farrar, Straus & Giroux, 1997), 262.)
xxx/ellauri235.html on line 343: Thomas Gray on Alexander Popen ohella yksi 1700-luvun tärkeimmistä englantilaisista runoilijoista. Samuel Johnson oli ensimmäinen monista kriitikoista, joka esitti näkemyksen, jonka mukaan Gray puhui kahdella kielellä, toisella julkisella ja toisella yksityisellä, ja että yksityinen kieli – hänen tunnetuimman ja rakastetuimman runonsa " Elegia Written in a Country Churchyard " (julkaistu vuonna 1751 nimellä Elegy Wrote in a Country Church Yard ) - kuultiin liian harvoin. William Wordsworth päätti esipuheessaan teokselle Lyrical Ballads (1798) käyttämällä Grayn Sonnettia Richard Westin kuolemasta (1775) esimerkkinä, että Grey, jota hallitsee väärä käsitys runollisesta sanasta, puhui väärällä kielellä; ja Matthew Arnold huomautti yhtä tunnetulla tuomiolla, että ikä oli väärä vakavalle runolle, että Gray oli ikänsä turmeltunut eikä kuitenkaan koskaan puhunut siitä ääneen. Tällaiset tuomiot tiivistävät Grayn vastaanoton ja runoilijan maineen tärkeimmän kriittisen historian.
xxx/ellauri235.html on line 410: Oidipaalinen fantasia pelataan pastoraalisessa ympäristössä: "Sinun vihreään syliin laskettiin Luonnon kulta [Shakespeare], / Mihin aikaan, missä selkeä Avon Stray'd, / Hänelle mahtava Äiti paljasti / Hänen kauhistuttavat kasvonsa.... Paljastumisen odotus sai tirkistelijä Miltonin ratsastamaan "ylevällä / Extasyn serafin siipien päällä, / Abyssin salaisuudet vakoilemaan". Silti Joven lait säilyvät: alkuperäistä kohtausta ei koskaan katsota. Hyperionic marssi on tehty merkityksettömäksi "sellaiset muodot, kuten glitter Muse's ray"; nämä muodot kiusaavat Grayn omia "lapsen silmiä" tuoden hänet Shakespearen, "kuolemattoman Pojan" läheisyyteen. "Itämaiset sävyt", jotka häikäisivät lapsen Greyn, olivat "auringosta lainattuja" — toinen ylevän runollisen (hyperionisen) periaatteen hylkääminen. Oidipaalisen halun (halu "mahtavaan äitiin") ja keskirunoilijan yksinäisen ylevän intohimon välillä ei ole sopivaa keskitietä (vaikka Gray toivoo löytävänsä sellaisen). Runoilijan runon lopussa valitsema "kaukainen tie" on välttämätön kieltäytymisestä olla ylevän näkemyksen runoilija (Milton) ja mahdottomuus omistaa luonnonlapselle ilmestyvää äiti-muusaa (Shakespeare) . Suuri osa oodista on täynnä halun kohtauksia – Miltonin ja Shakespearen – ja on siten huolissaan, vaikkakin salaisesti, seksuaalisen voiman ja runollisen näkemyksen välisestä suhteesta. Harmaa'
xxx/ellauri237.html on line 84: Hän ei halunnut kertoa enempää epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jonka kohteeksi oli oman näkemyksensä mukaan joutunut oppilaana, koska katsoi sen olevan siinä määrin henkilökohtainen asia. Kaikkien järkytykseksi hän katui ainoastaan sitä asiaa, ettei opettaja tullut tietämään, miksi hän opettajan surmasi.
xxx/ellauri291.html on line 221: Julia Ward syntyi New Yorkissa. Hän oli neljäs seitsemästä lapsesta. Hänen isänsä Samuel Ward III oli Wall Streetin pörssivälittäjä, pankkiiri ja tiukka kalvinistipiiskopaali. Hänen äitinsä oli runoilija Julia Rush Cutler Ward ja hän oli Francis Marionetin täti, Amerikan vallankumouksen "Swamp Foxin" nimittäin. Hän kuoli synnytyksen aikana, kun Howe oli viisivuotias. (Ei siis oman synnytyxen.) Hänellä oli pääsy isin kirjoihin, joista monet olivat ristiriidassa kalvinistisen näkemyksen kanssa. Hänestä tuli hyvin luettu, vaikkakin sosiaalinen ja tieteellinen. Hän tapasi isänsä menestyneen pankkiirin aseman vuoksi Charles Dickensin, Charles Sumnerin ja Margaret Fullerin. Vaikka Julia kasvoi episkopaalina, hän ajautui unitaarixi vuoteen 1841 mennessä. Howe oli kasvissyöjä 1830-luvun lopulla, mutta söi lihaa jälleen vuoteen 1843 mennessä. Ääreist kiintoisaa.
xxx/ellauri298.html on line 513: Huhtikuusta 2016 lähtien hän on ollut onnellisesti naimisissa Brigitte Grofin kanssa. He asuvat yhdessä Saksassa ja matkustavat sisä- ja ulkomaailmassa rinnakkain. Tietoisuuden ja aineen suhteesta Grof ilmaisi näkemyksensä, että tietoisuus ei ole aineen oheisilmiö, vaan olemisen ensisijainen ominaisuus.
xxx/ellauri303.html on line 446: ultraortodoksiset ryhmät torjuvat evoluution käsitteen ja uskovat maapallon olevan vain muutaman tuhannen vuoden vanha . Muut ortodoksisten ja ei-ortodoksisten juutalaisten ryhmät eivät usko Genesiksen luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan, ja tämän näkemyksen mukaan juutalaisuus ei ole ristiriidassa tieteellisen mallin kanssa, jonka mukaan maailmankaikkeuden ikä on noin 13,77 miljardia vuotta. vanha. Norbert M. Samuelson kirjoittaa "kysymys maailmankaikkeuden tapaamisesta ei ole koskaan ollut juutalaisen filosofian ongelma, viime kädessä siksi, että tämä filosofia ei ole koskaan ottanut Raamatun kirjaimellista merkitystä sen paljastettuna, todellisena merkityksenä".
xxx/ellauri303.html on line 450: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
xxx/ellauri312.html on line 522: Rorty kannattaa sitä, mitä vielä mitättömämpi filosofi Nick Gall luonnehtii "rajattomaksi toivoksi" tai "melankoliseksi meliorismiksi ". Tämän näkemyksen mukaan Rorty korvaa fundalistiset toiveet varmuudesta ikuisen kasvun ja jatkuvan muutoksen toivolla, jonka hän uskoo mahdollistavan keskustelun ja toiveiden lähettämisen uusiin suuntiin, joita emme tällä hetkellä voi kuvitella. Mitä vittua, ikuinen kasvu johtaa täystuhoon, sen luulis ymmärtävän tyhmänkin. Vitun kapitalisti. Hän vertaa tukkutoivoa vähittäiskaupan toivoon. Hän sanoo: "Salli minun tehdä yhteenveto tarjoamalla kolmas ja viimeinen luonnehdinta pragmatismista: Se on oppi, että tutkimukselle ei ole rajoituksia paitsi keskustelun aiheuttamia rajoituksia - ei tukkurajoituksia, jotka johtuvat esineiden tai mielen luonteesta. tai kielestä, mutta vain niitä vähittäismyyntirajoituksia, jotka ovat peräisin muiden tiedustelutovereiden huomautuksista."
xxx/ellauri319.html on line 282: Hänen Ukrainan vastaiset näkemyksensä ilmaistiin erityisen ankarasti kirjallisuuskriitikko Pavlo Annenkoville vuonna 1847 lähettämässään kirjeessä, jossa hän puhui loukkaavasti ukrainalaisista kirjailijoista Taras Shevchenkosta ja Panteleimon Kulishista . Erityisesti Belinsky kirjoitti:
xxx/ellauri319.html on line 291: Belinskyn Ukrainassa oleskelun aikana hänen näkemyksensä muuttuivat jonkin verran. Joten kirjeessään vaimolleen hän raportoi:
xxx/ellauri354.html on line 546: Ortodoksinen juutalaisuus uskoo kolmannen temppelin jälleenrakentamiseen ja korbanin ( uhraukset ) uudelleen aloittamiseen, vaikka onkin erimielisyyttä siitä, kuinka jälleenrakentamisen tulisi tapahtua. Ortodoksiset tutkijat ja rabbiiniviranomaiset uskovat yleisesti, että uudelleenrakentamisen tulisi tapahtua juutalaisen messiaan aikakaudella jumalallisen kaitselmuksen käsissä, vaikka vähemmistön kanta Maimonidesin näkemyksen mukaan katsoo, että juutalaisten tulisi pyrkiä itse rakentamaan temppeli uudelleen aina kun mahdollista. [ epäluotettava lähde? ]
xxx/ellauri354.html on line 550: Maimonides kirjoitti The Guide for the Perplexedissä, että "Jumala on tietoisesti siirtänyt juutalaiset pois uhrauksista rukoukseen, koska rukous on palvonnan korkeampi muoto". Kuitenkin juutalaisessa laissa, Mishneh Torah, hän sanoo, että eläinten uhraukset jatkuvat kolmannessa temppelissä, ja kertoo kuinka ne suoritetaan. Jotkut [ kuka? ] uskovat rabbi Abraham Isaac Kookin näkemyksen, että eläinuhreja ei palauteta. Näitä temppelipalvelusta koskevia näkemyksiä tulkitaan toisinaan väärin (esimerkiksi Olat Raiyahissa, jossa on kommentoitu Malakian profetiaa ("Sitten Juudan ja Jerusalemin viljauhri on Jumalalle otollinen niin kuin muinoin ja entisinä vuosina " [Malakia 3:4]), Kook osoittaa, että vain viljauhreja tarjotaan palautetussa temppelipalvelussa, kun taas asiaan liittyvässä Igrot HaRaiyahin esseessä hän ehdottaa muuta.
xxx/ellauri354.html on line 579: Roomalaiskatolisessa, itä-ortodoksisessa ja protestanttisessa kristinuskossa vallitseva näkemys on, että eläinuhrit temppelissä olivat ennuste uhrille, jonka Jeesus teki maailman syntien edestä ristiinnaulitsemisensa ja verensä vuodatuksen kautta pääsiäisen ensimmäisenä päivänä. Heprealaiskirjeeseen viitataan usein tämän näkemyksen tueksi: temppeliuhreja kuvataan epätäydellisiksi, koska ne vaativat toistamista (ks. 10:1–4) ja liittoon, josta oli tulossa "tuleva". vanhentunut ja vanhentumassa" ja oli "valmis katoamaan" (luku 8:13, ESV). Katso myös Vanhan liiton lakien kumoaminen. Kristuksen ristiinnaulitseminen, joka oli uhri, joka käsitteli synnin kerta kaikkiaan, teki tyhjäksi kaiken tarpeen uusille eläinuhreille. Kristusta itseään verrataan Ylipappiin, joka aina seisoi ja suoritti rituaaleja ja uhrauksia. Kristus kuitenkin uhrattuaan "istui alas" – täydellisyys oli vihdoin saavutettu (ks. 10:11-14,18). Lisäksi kaikkeinpyhimmän esiripun katsotaan repeytyneen ristiinnaulitsemisen yhteydessä – kuvaannollisesti tämän teologian yhteydessä (ch 10:19–21) ja kirjaimellisesti Matteuksen evankeliumin mukaan (ch 27:50). –51). Näistä syistä kolmas temppeli, jonka osittainen tarkoitus olisi eläinuhrien uudelleen järjestäminen, nähdään tarpeettomana ja siten syrjäytyneenä. Toisaalta Irenaeus ja Hippolytus kuuluivat varhaisiin kirkon kirjoittajiin, jotka näkivät temppelin uudelleenrakentamisen tarpeelliseksi Antikristuksen hallituskauden valmisteluun.
xxx/ellauri357.html on line 374: Siten olemme erottaneet sen, mikä kuuluu Parille, mistä seisoo itsestään: yhdellä ryhmällä on kehon luonne, eikä sitä koskaan ole olemassa erillään kehosta, kun taas kaikki, mikä ei tarvitse ruumista ilmentymiseensä kuuluu nimenomaan Sielulle: ja Ymmärrys tuomitsevana Sense-Impression jälkeen on Ideaalimuotojen näkemyksen kohdalla, näkeminen heille ikään kuin vastaustuntemuksella (eli tietoisuudella) tämä viimeinen pätee joka tapauksessa todellisen sielun ymmärtämiseen. Sitä varten Ymmärtäminen, totta, on Älymysten Act: monissa sen ilmenemismuodoissa se on ulkoisen assimilaatiota ja sovintoa sisäinen.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri363.html on line 671: Jerry keskittyi rahatalouden kasvuun keinona täystyöllisyyden luomisessa. Hän oli myös tietoinen pakkosäästämisen, kulutushalukkuuden, säästämis-sijoitussuhteen ja muiden "nykyaikaisen" tulo- ja työllisyysanalyysin sisällön muodostavista asioista. Hänen rahanäkemyksensä oli lähellä hänen utilitaristisen päätöksenteon mallissaan käytettyjä peruskäsitteitä. Hänen töitään pidetään "modernin hyvinvointitalouden" (anglosaxinen talousliberalismi) varhaisena edeltäjänä. Esimerkiksi 1780-luvulla Bentham piti kirjeenvaihtoa ikääntyvän Adam Smithin kanssa epäonnistuneena yrityksenä saada Smithin vakuuttuneeksi siitä, että korkojen pitäisi antaa kellua vapaasti. Chicagon jutku talousnobelisti Milton Friedman taputti Jerrylle karvakäsiään.
xxx/ellauri388.html on line 237: Rohleder, kokenut lääkäri ja tunnustettu auktoriteetti seksuaalipatologiaan liittyvissä kysymyksissä, on esittänyt nykyiset näkemykset "seksuaalisesta pidättymisestä" etsivälle kritiikille pitkässä ja tärkeässä paperissa (95 s.) Hän kiistää kokonaan sen, että tiukkaa seksuaalista pidättymistä on olemassa. "Seksuaalisen raittiuden", hän huomauttaa, termin kaikissa tiukoissa kohtauksissa on oltava pidättäytyminen ei vain seksuaalisesta kanssakäymisestä, vaan autoeroottisista ilmenemismuodoista: autofellatiosta, autocunnilinguxesta, masturbaatiosta, homoseksuaalisista teoista, kaikista seksuaalisesti kieroutuneista käytännöistä. Sen on lisäksi sisällettävä pysyvä pidättäytyminen eroottiseen mielikuvitukseen ja aistilliseen haaveluun. Kun kuitenkin on mahdollista muuttaa koko psyykkinen kenttä seksitoiminnan osalta tabula rasaksi – ja jos se ei onnistu niin jatkuvasti ja johdonmukaisesti, ei ole olemassa tiukkaa seksuaalista pidättymistä – silloin, Rohleder huomauttaa, voi pohtia, eikö meillä ole seksuaalista anestesiaa, anaphrodisia sexualista. Se on kysymys, joka harvoin, jos koskaan, kohtaa ne, jotka keskustelevat seksuaalisesta pidättymisestä. Se on kuitenkin äärimmäisen ajankohtainen kysymys, koska, kuten Rohleder väittää, jos seksuaalinen anestesia on olemassa, kysymys seksuaalisesta pidättymisestä putoaa maahan, sillä voimme jollain ihme kokovartalopuudutuxella vain "väistää" toimista, jotka eivät ole vallassamme. Täydellinen seksuaalinen anestesia on kuitenkin niin harvinainen tila, että se voidaan käytännössä jättää huomiotta, ja koska seksuaalisen impulssin, jos se on olemassa, täytyy fysiologisesta välttämättömyydestä joskus aktivoitua jossain muodossa – vaikka vain, Freudin näkemyksen mukaan, muuttumalla johonkin sairaalliseen neuroottiseen tilaan – tulemme siihen johtopäätökseen, että "seksuaalinen pidättyminen" on ehdottomasti mahdotonta.
xxx/ellauri394.html on line 379: Rashomon oli Kurosawan läpimurtoelokuva nro 1, ja sen jälkeen yleensäkin japanilainen elokuva on noussut kansainväliseen suosioon. Japanilaisissa kriitikoissa herätti hämmästystä, että elokuva sai lännessä myönteisen vastaanoton. Epäiltiin, että syynä oli toisaalta sen eksoottisuus, toisaalta se, että se on japanilaisia elokuvia länsimaisempi. Heidän näkemyksensä mukaan Kurosawa otti liiaksi vapauksia aineistoon nähden. Kurosawa puolestaan näki japanilaisten kriittisen asenteen johtuvan juuri siitä, että elokuva menestyi lännessä, mikä herättää epäilyksiä sen aitoudesta. Elokuvan juoni asettaa totuuden luonteen kyseenalaiseksi. Japsujen ja lännen keskinäiselle lipomiselle oli kylmän sodan poliittinen tilaus. Katsojan on määrä omaksua epätoivon sijaan myönteinen asenne. Kurosawa tekee loppuratkaisusta toisenlaisen kuin Ryonosuke Akutagawan tarinoiden pessimistinen päätös. Kriitikon mukaan sodan jälkeen tarvittiin toivonkipinää ja ikäville totuuksille vaihtoehtoja.
xxx/ellauri410.html on line 852: Huomaa : Donna me prega ilmaisee näkemyksen rakkaudesta, Amoresta, Marsista (17-18) eikä Venuksesta syntyneenä pimeytenä, joka astuu älyyn kuin lehmänläjään, (21-28), syrjäyttää järjen ja suuntaa tahdon senkaltaiseen (57-66) prosessiin, joka uhkaa kohtalokkaalla (35) sekaannuksella. Se kiihottaa jaloja henkiä, koska sillä on hyveitä (69-70), mutta sillä on taipumus hämärtää älyn valoa (36-56) ja vääristää sitä. Järjen haaste voitetaan vain itsehillinnän avulla, eikä rakkauden iloilla ole ihanteellista merkitystä. Dante otti pohjimmiltaan erilaisen kannan, jossa rakkaus on positiivista ja etenee fyysisestä älylliseen henkiseen ulottuvuuteen. Guidon luonnehdinta rakkaudesta (64-68) muodostaa voimakkaan kuvan, ja vertaisin Guidoa Marloween ja Shelleyyn hänen mahdollisessa ateismissaan, hänen ylpeässään individualistisessa luonteestaan ​​ja poliittisessa osallistumisessaan, mutta ennen kaikkea tässä mielessä pimeiden kaoottisten voimien merkityksessä, jotka johtuvat intohimosta ja voivat käynnistää pään ja sydämen sodan. No Dante ei tiettävästi koskaan päässyt Beatricen häpyhuulille. Helppo sanoa kun ei ole koittanut.
xxx/ellauri414.html on line 147: No ei, kirje Titukselle eli Tituskirje (m.kreik. Πρὸς Τίτον ἐπιστολή, Pros Titon epistolē) on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Perinteisen näkemyksen mukaan sen on kirjoittanut apostoli Paavali työtoverilleen, apostoli Titukselle. Nykytutkimuksen mukaan kirje on todennäköisesti kirjoitettu toisen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Kusetusta taas.
xxx/ellauri415.html on line 96: Äärimmäiset hedonistit ja materialistit, kuten Charvakat, ovat erittäin rehellisiä aistillisten nautintojen tavoittelemisessa. He sanovat: "Marthakamaveva purusharthau" (Rikkaus ja nautinto on elämän summum bonum). Heidän näkemyksensä tueksi on toinenkin sloka – "Anganalingananadijanyam sukhameva purusatha" (Naisen lantion ja muiden kohteiden syleilystä nouseva aistillinen nautinto on korkein hyvä tai päämäärä). Siinäpä järkimiehiä! Siinä ei ole mitään väärää.
xxx/ellauri415.html on line 335: Vakavan epikurolaisen tavoin Herrick pyrkii maksimoimaan nautinnon ja minimoimaan kipua noudattamalla klassista kohtuullisuuden periaatetta. Herrickin näkemyksen mukaan hyvä elämäkin on taipuvainen pienentymään vaatimattomiin odotuksiin: runkkaus ja ystävyys, hyvä ruoka ja juoma, säännöllinen käsityöharrastus ja ennen kaikkea runous.
xxx/ellauri422.html on line 441: Osaavan tappohenkilöstön puute estää Ukrainaa käyttämästä länsimaisia ​​aseita. Ukraina on menettänyt arvokkaimman sodanaikaisen omaisuutensa - eliittihenkilöstönsä. Tämä luo pessimistisen näkemyksen. Mikään rahamäärä tai nykyaikaiset sotilaalliset resurssit eivät voi taata voittoa, jos Ukrainalla ei ole kykyä integroida ja käyttää niitä tehokkaasti, artikkelissa todetaan. Julkaisu huomauttaa, että Vladimir Zelenskin jatkuvat pyynnöt aseiden toimittamisen jatkamisesta lännestä ja hänen rohkaisevat lausuntonsa tässä suhteessa vaikuttavat kyseenalaisilta, koska Ukrainan asevoimien tappiot kasvavat edelleen ja länsimaisten kumppaneiden kouluttaman henkilöstön tulevaisuus on edelleen epävarma.
xxx/ellauri436.html on line 215: Bernien 1. vaimo oli etevämpi tai ainakin kuuluisampi kuin Bernie. Heidän henkilökohtaisten arvojensa erot – hän oli ateisti, hän oli katolinen – rasittivat heidän suhdettaan entisestään. Se saavutti murtumispisteen vuonna 1970, kun Williams loi suhteen Patricia Law Skinneriin, Cambridge University Pressin tilaustoimittajaan ja historioitsija Quentin Skinnerin vaimoon. Hän oli pyytänyt Williamsia kirjoittamaan vastakkaisen näkemyksen utilitarismista: puolesta ja vastaan ​​JJC Smartin (1973) kanssa, ja he olivat rakastuneet. My husband was vulnerable to hopeful women's advances, said the disapointed Shirley Williams. ‘And of course because he was rather good-looking as well as frighteningly clever, he was pinioned by quite a number of – I have to say – hopeful ladies.’
xxx/ellauri438.html on line 142: Gigerenzer väittää, että heuristiikka ei ole irrationaalinen tai aina toiseksi paras optimoinnin jälkeen, kuten tarkkuus-ponnistuksen kompromissinäkymä olettaa, jossa nyrkkisäännöt nähdään oikoteinä, jotka vaihtavat vähemmän vaivaa pienempään tarkkuuteen. Sitä vastoin hänen ja muiden tutkijoiden tutkimukset ovat tunnistaneet tilanteita, joissa "vähemmän on enemmän", eli joissa heuristiikka tekee tarkempia päätöksiä pienemmällä vaivalla. Tämä on ristiriidassa sen perinteisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan enemmän tietoa on aina parempaa tai ei ainakaan voi koskaan haitata, jos se on ilmaista. Vähemmän on enemmän -efektit on osoitettu kokeellisesti, analyyttisesti ja tietokonesimulaatioilla.
xxx/ellauri440.html on line 319: Tämä oli jo tarpeeksi paha, mutta oli olemassa vielä pahempi paha. Sekaantumalla epäjumalanpalveluksen juhliin he toivat noiden juhlien epäpuhtaudet kristillisen kirkon kokouksiin. Ja kaikki tämä tehtiin, se on muistettava, ei pelkästään ruokahalun tyydyttämisenä, vaan osana järjestelmää, jota tuki "oppi", johon liittyi profeetallisen valaistuksen kerskuminen, (2. Piet. 2:1) Se vahvistaa heidän luonteestaan omaksutun näkemyksen, että painopiste on ensisijaisesti nikolaiittojen "teoilla". Näiden tekojen vihaaminen on merkki elämästä kirkossa, joka muuten on heikko ja uskoton. (Ilmestyskirja 2:6) Heidän sietämisensä on lähes samaa kuin menettäisi sen kirkkauden, joka tulee siitä, että on ollut uskollinen vaimon aikana. (Ilmestyskirja 2:14,15)"
xxx/ellauri441.html on line 633: Steineriin vaikutti nuorena syvästi myös Kantin puhtaan järjen kritiikin perustelu, jonka mukaan emme voi tietää asioita sellaisina kuin ne ovat sinänsä, ja hän omisti pitkän luvun The Philosophy of Freedom -kirjasta "Onko tiedolla rajoja?" tämän näkemyksen kumoamiseksi väittäen, että ehei, tiedolla ei periaatteessa ole rajoja. Tämä väite on tärkeä vapaudelle, koska Steinerille vapauteen kuuluu toimintamme todellisen perustan tunteminen. Jos tätä perustaa ei voida tietää, vapaus ei ole mahdollista. Steinerin argumentti vapauden puolesta vastaa myös Spinozan kaltaisille deterministeille, joille ihmisen toiminta on aivan yhtä määräävää kuin mikä tahansa muu koko luontoa hallitseva välttämättömyys.
xxx/ellauri442.html on line 173: Taylor ei pitänyt Oxfordin tiedeuskosta. Se inhosi luonnontieteitä ja positivismia. Siitä tuli ymmärryxen miehiä, se kannusti kognitivismia. Mutta Taylor havaitsi naturalisma vähän joka paikassa. Esimerkiksi vuoden 1978 teoksessa "Kieli ja ihmisluonto" hän löysi naturalistisia vääristymiä erilaisissa nykyaikaisissa "designatiivisissa" kielen teorioissa (Chomsky?) kun taas teoksessa Sources of the Self (1989) hän löysi sekä naturalistisen virheen että tämän näkemyksen syvän moraalisen, motivoivan lähteen [ tarvitaan tosiaankin selvennystä ] erilaisissa individualistisissa itsetilitarismeissa.
141