ellauri001.html on line 860: Mitähän se tuumaa näkemästään.

ellauri140.html on line 1017: And bitter anguish of his guiltie sight, Ja kärsi tuskia näkemästään touhusta,
ellauri143.html on line 1676: 16-vuotiaana Siddhārtha avioitui serkkunsa Yaśohaarān (pāliksi Yasodharā) kanssa. Tarinan mukaan Siddhārtha alkoi vanhemmiten kyllästyä serkkuunsa ja halusi nähdä, mitä sen ulkopuolella oli. Ihastellessaan kaupunkiaan Siddhārtha kuitenkin näki vanhuksen. Hän kummastui näkemästään, sillä ei ollut ikinä nähnyt vanhaa ihmistä. Eikös sillä ollut isovanhempia, vai oliko nekin piilossa kellarissa? Siddhārtha meni kaupungin kujalle ja näki vanhuksen lisäksi sairaan, kuolleen ja askeetikon. Hän käsitti, että maailmassa on myös sairautta, laihuutta, köyhyyttä ja raatoja.
ellauri333.html on line 460: Sikhien kuningaskunnan kaaduttua he alkoivat tehdä läheistä yhteistyötä brittien kanssa, jotka puolestaan värväsivät sikhejä armeijaan ja poliisivoimiin. 1800-luvun loppupuolella syntyi Singh Sabhā -liike, joka pyrki levittämään tietoa oikeaksi näkemästään sikhiläisyydestä ja sen historiasta käyttäen hyväkseen lehdistöä. Liike myös vakuutti britit siitä, että sikhejä tuli kohdella omana poliittisena yhteisönään Intiassa. Ajatus itsenäisestä sikhivaltiosta nousi jälleen, kun Punjabin jakamisesta Pakistanin ja Intian välillä alettiin neuvotella ennen vuotta 1947, jolloin maat itsenäistyivät. Sikhien pieni osuus alueen väestöstä teki kuitenkin suunnitelman mahdottomaksi. Itsenäisessä Intiassa on vaikuttanut sikhien Akālī Dal -puolue, jonka vaikutuksesta perustettiin Intian Punjabin osavaltio, jonka nykyisten rajojen sisällä sikhit ovat enemmistö. Sikhien suhteet keskushallinnon kanssa eivät ole aina olleet hyvät. Sant Jarnail Singh Bhindārnwalen (1947–84) perustama Khālistān-liike ajaa itsenäistä sikhivaltiota ja tämä on johtanut yhteenottoihin keskushallinnon kanssa. Vaikka suurin osa sikheisä asuu edelleen Punjabin alueella, heistä arviolta 10 % on muuttanut muualle maailmaan.
ellauri408.html on line 608: Roman de la Rose on allegorinen rakkausruno, joka saa muodon unelmanäkynä. 25-vuotias kertoja kertoo noin viisi vuotta sitten näkemästään unesta, joka on sittemmin toteutunut. Unessa hän matkusti muurien ympäröimään puutarhaan, jossa hän katseli ruusupensaita Narkissoksen lähteessä. Kun hän meni valitsemaan omaa erityistä kukkaansa, Rakkauden Jumala ampui häntä useilla nuolilla, jolloin hän ihastui ikuisesti yhteen tiettyyn kukkaan. Hänen yrityksensä saada ruusu ei tuottanut tulosta. Varastettu suudelma varoitti ruusun vartijoita, jotka sitten sulkivat sen vielä vahvempien linnoitteiden taakse. Kohdassa, jossa Guillaume de Lorrisin runo katkeaa, päähenkilö, joka kohtaa tämän uuden esteen rakkautensa toteuttamiselle, jää valittamaan kohtaloaan. Jean de Meun päättää tarinan surkealla kuvauksella ruusun nyppimisestä, joka saavutettiin petoksella, mikä on hyvin erilaista kuin Guillaumen idealisoitu käsitys rakkausmatkasta.
xxx/ellauri329.html on line 343: Kotisivuillaan Aleksijevitš kertoo etsineensä kauan kirjallisuudenlajia, joka sopisi hänen tapaansa ajatella ja katsoa maailmaa. Kaikenlaisten kirjallisten kokeilujen jälkeen hän löysi dokumenttiromaanin, joka tuntui heti omalta. Hänen missionaan on sanoittaa historiaa yksilöiden kautta ja tuoda historiakirjoitukseen erityisesti mukaan tunteet: sen miltä ihmisistä tapahtumahetkellä tuntui ja miltä heistä tuntuu nyt, kun tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Harva kauheita kokenut pystyy vuosienkaan jälkeen puhumaan näkemästään ja kokemastaan ilman liikutusta. Historia on täynnä tunnetta, jonka perinteinen historiakirjoitus on häivyttänyt olemattomiin.
6