Antonius kääntyy, ja näkee vielä 3 samanlaista razastajaa samixilla aaseilla, samassa asennossa.

Rouvan kadottua Antonius näkee lapsen hytin kynnyxellä.

Ja Antonius näkee edessään valtavan basilikan.

Aku näkee punaista

Punapyllypaviaaneja

THL:n johtava mutta yxinäinen tutkija Timo Kuappinen näkee yksinasumisen lisääntymiseen useita eri syitä, jotka osittain vaihtelevat ikäryhmittäin. Yksi iso tekijä on ikääntyminen. – Nyt eletään pidempään ja iäkkäämmillä yksin asuminen on yleisempää esimerkiksi erojen ja leskeyden vuoksi. Eliniän lyhentäminen olisi ongelmaan hyvä ratkaisu, myös keskitysleirimajoitusta kannattaa harkita.
ellauri330.html on line 309: Maalla Ippolit tutustutetaan siskon ystävättäreen, Varjenkaan. Varjenka on kaikilla kuviteltavilla tavoilla Ippolitin vastakohta. Häntä kiinnostavat ritariromaanit, ei kuiva yhteiskuntateoria. Hän uskoo syvästi Jumalan johdatukseen. Tätä ei pidä lukea että Varjenka olisi hyveellinen ja hauras neito, kaikkea muuta. Varjenka hoitaa maatilan juoksevat asiat isän ollessa siihen liian raihnas, eikä kainostele alaistensa lyömistä jos näkee sen olevan tarpeen. Hän elää hetkessä, on hyvin fyysinen ja välitön sekä ennen kaikkea suorapuheinen.
ellauri332.html on line 362: Craig paljastaa poliisille, että Ryan oli vienyt autonsa päästäkseen häihin ajoissa. Kun hän etsii Ryanin Google Plus -profiilia, hän näkee, että Ryan menee naimisiin ja paljastaa tämän naisille. Kauhistuneena he pyytävät vapautusta häiden lopettamiseksi, ja heidät päästetään irti, kun he ovat maksaneet aulassa aiheutuneet vahingot. He saapuvat Fort Lauderdalen hotelliin, jossa häät pidetään, mutta on liian myöhäistä lopettaa se. Naiset kohtaavat Ryanin, joka huutaa heitä heittäytymään hänen kimppuunsa. Naiset väittävät edelleen, että oli se väärin, että hän nussi heitä molempia häitä edeltävänä yönä kertomatta heille, että hän oli kihloissa. Ryan myöntää, että hän oli ollut nykyisen vaimonsa Genevieven kanssa yliopiston fuksivuodesta lähtien eikä ole päässyt olemaan kenenkään muun kanssa silleen koko aikana. Kun naiset tapaavat Genevieven, he näkevät tämän pomottavan ja vaativan sexiä vinomunaiselta Ryanilta, ja päättävät olla kertomatta hiänelle hänen teoistaan, koska he tuntevat Ryanin kärsivän yhtä paljon avioliitossaan kuin heidän seurassaan.
ellauri332.html on line 565: Vähäisen polttoainemäärän vuoksi Cooper ja Brand käyttävät Gargantuaa painovoimalinkona päästäkseen Edmundsin planeettalle, mutta mustan aukon läheisyyden vuoksi he menettävät jälleen 51 vuotta. Cooper ja TARS irtautuvat Endurancelta omissa kapseleissaan Gargantuan ytimeen, jossa kaksikko päätyy äärettömän tesseraktin (tämä ihme on takuulla förbitty Sikiön Wallulta) sisälle. Cooper ymmärtää rakennelman olevan kaukaisen tulevaisuuden ihmisten luoma. Hän siirtyy ajassa taaksepäin, jolloin hän näkee Murphin lapsuudenhuoneeseen kirjahyllyn läpi ja huomaa voivansa vaikuttaa rajallisesti huoneen painovoimaan. Hän siirtyy ajassa eteenpäin ja löytää aikuisen Murphin tutkimasta vanhaa huonettaan. Cooper lähettää Murphille datan, jonka TARS on kerännyt tapahtumahorisontin sisäpuolelta, morsettamalla sen hänelle huoneeseen jättämänsä rannekellon sekuntiviisarin avulla. Tästä näperryxestä tesserakti romahtaa. Myöhemmin Cooper herää Saturnusta kiertävässä avaruussiirtokunnassa. Hän tapaa vanhuuteen kuolemaisillaan olevan tyttärensä. Murph oli onnistunut Cooperin lähettämien tietojen avulla suorittamaan loppuun Brandin laskelmat ja ratkaisemaan painovoimapropulsioteorian. Tämän ansiosta tähtien välisen matkustamisen hallitseva ihmiskunta voitiin evakuoida tuhoutuvalta planeetalta. Murph muistuttaa Cooperia siitä, että Amelia on yksin CASEn kanssa Edmundsin planeetalla. Cooper ja TARS lähtevät kohti Edmundsin planeettaa, jossa ilkialasti ilman avaruuspukua kävelevä Amelia valmistautuu Adam-nimisen apinan kaa uuden siirtokunnan perustamiseen.
ellauri332.html on line 741: Orpo sanoo olevansa "huolissaan" Lähi-idän tilanteesta. ”Jokainen näkee, miten humanitaarinen tilanne pahenee. Tässä on suuri vaara tilanteen eskaloitumiselle. Siksi haluan korostaa, että Yhdysvaltojen ja muiden vahvojen toimijoiden on ajettava samaan aikaan myös rauhanprosessia kun juutalaiset tahollaan toteuttavat Endlösungia.” Uhri huputettiin ja sitten otettiin esiin sähkölamautin. Huputettu mies huusi kivusta, kun kaksi järjestyksenvalvojaa istui hänen päällään ja antoi sähkölamauttimella iskuja.
ellauri335.html on line 67: Ihmiset. Tänä vuonna sisustuksessa näkyvät rouheat materiaalit ja rohkeat värit. On tärkeää lisätä kontrastia, lämpöä ja ulottuvuutta valkoisiin tiloihin, jotta ne eivät tuntuisi kliinisiltä. Korkeakiiltoisia, kylmiä ja kovia harmaita ei tulla enää näkemään tänä vuonna. Puuovien ja marmoristen työtasojen ja välitilan yhdistelmä näyttää upealta. Erona aiempaan skandinaaviseen minimalismiin puun sävy on tummempaa. Lämmin kastanja tai kylläinen väri sisustuksessa, matoissa ja tyynyissä lisäävät viihtyisyyttä ja moniulotteisuutta. Nämä tummemmat puut tuovat luonnetta ja lämpöä sekä lisäävät kontrastia vaaleampiin elementteihin. Tasoihin valitaan luonnonkiveä ja kaappeihin puuta. Puunsyyt jätetään kauniisti näkyville, kun taas kodinkoneet ja sotkut piilotetaan ovien taakse. Vaikka valkoinen on edelleen suosittu valinta keittiöissä vuonna 2023, voimme odottaa, että keittiöt muuttuvat hieman värikkäämmiksi. Ihmiset lämpimämpiä sävyjä ja rohkeita värejä mieluummin kuin yksivärisiä, skandinaavistyylistä minimalismia tai valkoisia ja harmaita maalaistyylisiä keittiöitä. Tänä vuonna näkee paljon orgaanisia ja kylläisiä värejä keittiön kaikilla alueilla. Odotamme, että täysin valkoiset kaapit vaihdetaan lämpimiin, luonnollisiin tummiin ja vaaleisiin puun sävyihin. Sinisen ja vihreän vivahteikkaat, vaaleat sävyt, jotka ovat lähellä valkoista, nostavat suosiotaan. Tämä on uusi tapa käyttää värejä valkoisen sijasta. Perusharmaa ja raikas valkoinen ovat ulkona ja kermaiset luonnonvalkoiset ja lämpimät harmaat tulevat niiden tilalle.
ellauri335.html on line 70: Maalaisromanttinen ja skandinaavinen minimalismi ovat tehneet itselleen nimeä, mutta kun katsot sosiaalista mediaa tai suunnittelijoiden mood boardeja, huomaat, että vuosisadan puoliväli näkyy kaikkialla. Trendi johon ei kyllästytä, vaan se näyttää vain kasvavan vuosien saatossa. 70-luvun nostalgia näkyy vuonna 2023. Suosikkitapamme vangita tämä tyyli on nojata lujasti vuosisadan puoliväliin. Harjaantunut silmä yhdessä ja kaipuu kestävämpiin valintoihin on johtanut kapinaan massatuotantoa vastaan. Paljon näkee myös, että alakaappien ovet korvataan kokonaan esimerkiksi kauniilla pellavaverhoilla.
ellauri336.html on line 190: Lisäksi kritiikki ja rangaistus menettävät tehonsa, kun sitä annetaan liian usein. Jos lasta rangaistaan ​​kaikesta, mitä hän tekee väärin, hän ei tunne sitä. Hän oppii laittamaan kirjan housuihin. Siten, kun vanhempi rankaisee lasta jostain vakavasta, sillä on minimaalinen vaikutus, koska lapsi näkee sen vain toisena asiana, josta hänen vanhempansa pitävät. Rav Shimshon R. Hirschin sanoin kritiikin pitäisi olla vähäistä, mutta lujaa.
ellauri336.html on line 219: Siksi lapsen leimaamisen sijaan leimaa teko. Esimerkiksi sen sijaan, että kutsuisit lastasi valehtelijaksi, sano: "Sinä valehtelit". Tämä viittaa selvästi siihen, että lapsi - täysin normaali ihminen - teki jotain väärin valehtelemalla. Säilytät lapsen ihmisarvon ja kunnian leimaamatta tai vihjailematta, että hän on millään tavalla paha tai paha. Kun lapsi aistii tämän positiivisen asenteen häntä kohtaan, se antaa hänelle mahdollisuuden hyväksyä vanhempiensa sanoja ja helpottaa tilanteen korjaamista. Eräs viisas isä sanoi nuorelle pojalleen, joka käyttäytyi väärin: "Es pas dir nit" - se ei sovi sinulle. Huomaa, kuinka valtava positiivinen vaikutus näillä muutamalla sanalla voi olla lapseen. He lähettävät viestin, että lapsi on liian hyvä ja hyvätapainen käyttäytyäkseen huonosti. Kun lapsi näkee, että häntä kohdellaan arvokkaasti ja häntä arvostetaan vanhempiensa silmissä, hän luonnollisesti haluaa parantaa itseään ja elää tämän kuvan mukaisesti.
ellauri336.html on line 678: "Ettekö te tytöt ymmärrä, rouva Meizlish paasaa, "kuinka helppoa on langeta siihen joukkoon, josta käytetään nimeä khote unmakhte es harabim, syntiseksi joka saa toisetkin tekemään syntiä, mikä on syntisistä pahin, sortua sellaiseksi vain siksi, ettei pidä kiinni hameenhelmasta? Aina, kun mies näkee vilaukselta jonkin teidän kehonne osan, jonka Toora määrää peitettäväksi, mies tekee syntiä. Mutta vielä pahempaa on se, että te olette saaneet hänet tekemään syntiä. Te kannatte vastuun hänen synnistään tuomiopäivänä. Hän pääse kuin koira veräjästä."
ellauri338.html on line 111: Juutalainen identiteetti määritellään yleisesti myös etnisyyden kautta. Mielipidemittaukset ovat osoittaneet, että suurin osa nykyjuutalaisista näkee juutalaisuuden ensisijaisesti syntyperästä ja kulttuurista, ei uskonnosta. Kiistaa käydään aiheesta "Kuka on juutalainen?" Israelissa, koska se vaikuttaa kansalaisuuteen ja henkilökohtaiseen asemaan, kuten avioliittoon. Israelin paluulaki myöntää kansalaisuuden niille, joilla on juutalainen vanhempi tai isovanhempi, vaikka he eivät olisi uskonnollisia. Mutta rabbiiniset tuomioistuimet käyttävät avioliittoon halakhilaisia sääntöjä, jotka vaativat ortodoksisia kääntymyksiä niiltä, joilla ei ole juutalaista äitiä. Tämä luo ristiriitoja juutalaisuuden eri alojen välille.
ellauri340.html on line 539: Kun sota kiihtyi 90-luvun alussa, tällä arch-solipsistilla oli vähän mahdollisuuksia toimia välittäjänä. Mutta hän kuitenkin kirjoitti siitä. Vuonna 1995 hän matkusti Serbiaan matkalla, joka kerrottiin A Journey to the Rivers -kirjassa (alaotsikkona "Justice for Serbia"), kirjassa, joka alun perin kirjoitettiin artikkelisarjana Süddeutsche Zeitung -sanomalehteen. Matkakertomus ei poikennut niinkään Handken jo omaksumista menetelmistä, joten kirjailija matkustaa ympäri Serbiaa, näkee, mitä hän haluaa nähdä, eikä näkemättä mitä ei, antautuen "alkumaailman, joka ilmestyi tuntematon sivilisaatio." Reaktio kirjaan oli välitön ja intensiivinen – kriitikot ja kirjailijat arvostelivat sitä jyrkästi. Kirjaan sisältyi vastaus hänen kriitikoilleen, joka otti tehtäväkseen hänen mielestään länsimaisessa mediassa Serbian vastaisena ennakkoasenteena: "Mitä tietää, kun ylivoimainen verkkoverkosto tuottaa vain tietoa, ei sitä tietoa, jota voi tulla. olla vain oppimisen, havainnoinnin ja oppimisen kautta?"
ellauri340.html on line 564: Hiljaisten paikkojen kappale, äskettäin laajennettu Handken tietokirjallisuuden kokoelma, "Essee sienihullusta" tarjoaa silmiinpistävän epävarmuuden tunnustuksen, jopa katumuksen hohtavan – tai ainakin itsetietoisuuden. Essee kuvaa "ystävää", joka on pakkomielle sienien keräämiseen. Mutta sitä lukiessa alkaa epäillä, onko kertomus juuri tästä sienenkeräilijästä; se on melkein kuin Handke kysyisi huomaamattomasti neuvoja "ystävälle". Ystävä, sotarikollisia puolustava asianajaja, näkee harrastuksensa kasvavan pakkomielteeksi, kun hän yrittää keksiä joukon kaavoja sienienkeräykseensä – lupaavimmilla paikoilla, parhaimpina vuodenaikoina. Eräänä päivänä hän huomaa oudon mielenhäiriön jälkeen pitelevän sieniä oikeussalissa. Handke pohtii: "Sienten etsiminen ja kaikenlainen etsiminen sai näkökentän kutistumaan, hän väitti, pisteeksi. Pyyhi näkemyksensä kokonaan pois." Handke ei käske lukijoitaan tekemään muita oletuksia, mutta on vaikea olla ihmettelemättä, painiko tämä Handke epäilyksensä kanssa omista vakiintuneista mielipiteistään.
ellauri341.html on line 123: Teidän edestänne annettu -romaanissa simpanssiksi muuntautunut Jeesus kulkee läpi historian ja näkee ihmisen julmuuden. Elämän monimuotoisuuden näyttävässä romaanissa yli sata fiktiivisistä hahmoa, oikeaa historian henkilöä ja kirjallisuuden ja populaarikulttuurin sankaria saavat roolin historian vastaantulijoina. Oman äänen saavat myös bakteerit. Kuva: Raili Tuikka / Yle, Milja Tuikan kylkimyyryä Isoon Pajaan hiippaileva äiti. 12 min · asia · keskusteluohjelma · pohdiskeleva · lämminhenkinen.
ellauri342.html on line 169: Kun juonittelija Vedene tuli palatsiin, hän oli kasvanut ja laajeni niin paljon, että Pyhä Isä tuskin tunnisti häntä. Se on kuitenkin myönnettävä, että paavi itse oli ikääntynyt eikä voinut näkee liian hyvin ilman silmälasejaan.
ellauri342.html on line 440: Weary of seeing men undressed. joka näkee liikaa äijien persläpiä.
ellauri345.html on line 400: Ottilienin ulkonäössä tämä siveys vaatii kuitenkin paljon enemmän. Se luo vaikutelman luonnollisen elämän viattomuudesta. Pakanallinen, ellei myyttinen, ajatus tästä viattomuudesta on ainakin äärimmäisen ja seurauksellisen neitsyysihanteen muotoilunsa velkaa kristinuskolle. Jos myyttisen alkusyyllisyyden syitä haetaan pelkästä seksuaalisuuden elämänhalusta, niin kristillinen ajattelu näkee vastineensa siellä, missä se on eniten irrallaan rajuista ilmaisuista: Neitsyen elämässä. Mutta tämä selkeä, ellei selvästi tietoinen tarkoitus, sisältää vakavan virheen. On totta, että kuten luonnollinen syyllisyys, elämässä on luonnollista viattomuutta. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole sidottu seksuaalisuuteen - vaikka se olisi negatiivinen - vaan vain sen vastakkaiseen napaan, - yhtä luonnolliseen - anaaliiin. Anista penaaliin! Aivan kuten ihmisen seksuaalisesta elämästä voi tulla luonnollisen syyllisyyden ilmaus, niin hänen hengellinen elämänsä, suhteessa hänen yksilöllisyytensä ykseyteen, on luonnollisen viattomuuden ilmaus. (Mitähän hemmettiä tämäkin on tarkoittavinaan.)
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri346.html on line 84: Kostya tulee järkiinsä tuntemattomassa asunnossa, joka, kuten myöhemmin käy ilmi, on Pietarissa, ja näkee, kuinka kaunis Nadja, Nadezhda Vasilievnan ja Ippolit Georgievitšin tytär, osoittaa häntä kohtaan kiinnostusta. Hiän soittaa sulhaselleen Irakin matulle, joka on jo matkalla hänen luokseen viettämään yhdessä uutta vuotta. Kolmistaan se olisi vielä kivempää! Irakilainen työskentelee Beeline- yrityksen pääjohtajana ja kantaa kuulokkeita mukanaan kaikkialla, jonka kautta hän keskustelee jatkuvasti kollegoiden kanssa, jopa kommunikoidessaan muiden ihmisten kanssa.
ellauri346.html on line 86: Sitten juoni etenee pitkälti samalla tavalla kuin heidän vanhempiensa kanssa 30 vuotta sitten, eli bylsitään kuin jänöt, mutta lähtiessään Kostya pyytää kahvia. Pöydässä istuessaan hän näkee televisiossa Beeline-mainoksen, jossa mies hengittää heliumia ilmapallosta ja puhuu puhelimeen muuttuneella äänellä. Mennessään kylpyhuoneeseen Kostya valitsee Irakin miehen numeron ja puhuu hänelle heliumin vaihtamalla äänellä, teeskenteleen kutsuvansa Irakilaista kiireesti töihin, mikä tekee selväksi, että Kostya ei ole enää humalassa, vaan vain teeskentelee olevansa humalassa. Irakilainen lähtee mutta epäluuloisena ottaa Kostjan mukaan.
ellauri346.html on line 101: Zhenya soittaa Kostjalle ja kysyy kuinka hän voi. Hän vastaa olevansa jo kotona, minkä jälkeen hän soittaa välittömästi Nadya Jr:lle ja kuulee hänen puhelimensa soivan, näkee Nadyan ja kysyy: "Olenko minä kanssasi vai oletko sinä kanssani?" Nadya vastaa: "Mitä väliä sillä on meille nyt? Nussitaax?" Samaan aikaan Zhenya ja Nadezhda Vasilyevna naivat junan käytävällä, ja Zhenya kysyy: "Luuletko, että he onnistuvat?" Nadja vanhempi vastaa samalla tavalla kuin Nadya, ja Zhenyan äiti Marina Dmitrievna huutaa junan vessasta kuin 30 vuotta sitten: "Odotamme ja katsomme!"
ellauri347.html on line 447: Tälläkin on patologinen puoli: esimerkiksi skitsofreenikko yrittää vetäytyä kohdun kaltaiseen olemassaoloon, jossa voisi sanoa, että napanuoraa ei ole koskaan leikattu. On myös neuroottinen, joka pelkää lähteä kotoa, jopa saada postia. Ja siellä on fanaatikko, joka näkee heimonsa, maansa, hänen kirkkonsa... ainoana hyvänä, ainoana todellisena. Kaikki muu on vaarallinen ulkopuolinen, jota tulee välttää tai jopa tuhota. Juu, juuristuminen ei ole ainoastaan hyvä juttu.
ellauri349.html on line 468: Miksikä tämä oli edes tärkeää? Koska siitä näkee miten hömpsykkäpariskunta oli jo silloin huisin urheita veteraaneja, eivät pelänneet Tehtaankadun valvontakomission kostoa. Sotaveteraaneja alettiin kuzua linnaan kahville vasta kun niitä oli niin vähän ettei siitä tullut liian kallista. Veteraanien edut paranivat sitä mukaa kun väki väheni.
ellauri349.html on line 632: Tai kuten Eckhart itse paljastaa saarnan 11 lopussa (Eckhart, 1986, s. 270): "Silmä, jolla näen Jumalan, on sama silmä, jolla Jumala näkee minut; minun silmäni ja Jumalan silmä ovat yksi silmä ja yksi näkevä, yksi tietävä ja yksi rakastava."
ellauri349.html on line 795: Kirsikankukkia-teoksessa näkyy Liehun Pariisin-ajan vaikutus - vaikutteita olivat tuoneet hänelle erityisesti kielen tarkastelun kautta naisen asemaa tutkiva feminismi sekä psykoanalyyttinen ajattelu. Näiden sekä muiden filosofisten ja feminististen vaikutusten ja aiemman akateemisen tiensä pohjalta Liehu kehitti omaa tuoretta näkemystään kansallisvaltioiden maailmasta, joihin ovat usein kuuluneet sodat. Mm. tästä aiheesta hän kirjoitti vuonna 1998 ilmestyneessä 1139-sivuisessa teoksessa Perhosten valtakunta. Myös Hegelin filosofia, joka harsii kokoon kaikenlaisten aiheiden kokonaisuuksia, on ollut Liehulle merkittävä taustavinkki. Perhosten valtakunta-teoksessa Liehu näkee, että ilman epätasa-arvoa on vaikea taata myöskään sotien jatkuvuutta.
ellauri350.html on line 117: JUURI NYT Ministeri Mykkänen: Tämä viikko konkretisoi, miksi tarvitsemme lisää ydinvoimaa. Sielun peili ei ole silmät vaan sisustus. Ehdottomasti tarvitaan kaksi kappalein kaikkea ja sänkyyn oma exit. Miten sen feng shuin laita olikaan täydellisessä deittikodissa? Vimpanpäälle yöpöytää näkee vain Töölön roskalavoilla ja unissaan. Siispä hyvää yötä toivottavat Hennariikka, Amelie ja
ellauri350.html on line 411: Atticus pitää Demiurgia, maailman luojaa Platonin Timaiuksessa, ylimpänä jumalana. Ontologisesti hän näkee Demiurgin ylimpänä ensimmäisenä peripateetikkona; hän identifioi Demiurgin hyvän platoniseen muotoon, hyvään itsessään, joka esiintyy korkeimpana jumalana Platonin tasavallassa. Näin tehdessään hän seuraa keskiplatonismin konservatiivista suuntaa, jota myös joku Albinus (n.h.) edustaa, ja on ristiriidassa näkyvän keskiplatonistin ja uuspythagoralaisen Numeniuksen näkemyksen kanssa. Numenius (n.h.), kuten myöhemmät uusplatonistit Plotinos ja Proclus (no ei näistäkään ole paljon lintuhavaintoja, mutta kz. albumia 357), olivat ymmärtäneet Demiurgin erillisenä kokonaisuutena, "Hyvän" apulaisena. Keskiplatonistien yleisen näkemyksen mukaan Demiurgi luo maailman tarkastelemalla asioiden arkkityyppejä (ideoita) kuin jotain mallikuvia. Atticus jakaa tämän näkemyksen, mutta toisin kuin useimmat keskiplatonistit, hän ei oleta ideoiden maailman olevan Demiurgin älyssä (nous). Pikemminkin hän osoittaa sille erillisen olemassaolon nousin ulkopuolella, sielun tasolla, demiurgin housuissa.
ellauri351.html on line 175: Ei ole yllättävää, että aiempien kirjojensa perusteella Britton ajattelee, että kirjallisuus ja teologia ovat rikkaita mielenelämän mallien lähteitä. Tämä teos sisältää mielenkiintoista uutta materiaalia myytistä mielenelämän mallina sekä Blaken, Miltonin ja Mary Shelleyn kirjoittamisesta. Britton näkee Miltonia itseään vastaan jakautuneena miehenä. De Doctrina Christianin teologin kirjoittajan piti turvautua epäilyltä, että Jumala voisi olla sadisti (tutkimuslinja, jonka Stanley Fish väittää, kulkee Paradise Lostin kautta). Mutta kadonneen Paratiisin runoilija tekee Saatanan runonsa sankariksi ja kuvaa hänet "kokona ihmisenä, joka kokee konfliktia, katumusta ja pelkoa". Saatana (erillään Miltonista) on tuhoava narsisti Herbert Rosenfeldin termein ja olemalla hänen kanssaan mielikuvituksellisesti tekemisissä Milton puolustaa itseään masentavaa melankoliaa vastaan, jonka Britton uskoo olevan hänen teologiansa ytimessä. Brittonilla on elävä käsitys siitä, mikä saavutus on elää konfliktejaan tällä tavalla. Samaan tapaan Britton lukee Blaken taivaan ja helvetin avioliittoa tutkivana sitä, mitä superminän korvaaminen omalla ihanneitsellään sisältää. Vaikuttavin kaikista on luku Mary Shelleyn Frankensteinista ("Mikä teki Frankensteinin olennosta hirviön?"). jonka Britton lukee vertauksena perinataalisen hylkäämisen ehdottomasta kauhusta sekä äidille että lapselle”.
ellauri351.html on line 221: tähän traumaattiseen ajanjaksoon hahmotellen voimia – katolisesta byrokratiasta kognitiivista käyttäytymisterapiaa suojelevaan institutionaaliseen ryhmäajatteluun – joiden hän näkee vainonneen hänet pois Harvardista. Nykyään 80-vuotiaana hän asuu suuressa talossa, josta on näköala peltoalueelle ja Berkshiresin metsään. Keskustelussa hän säteilee toisinaan kärsimättömyyttä ja on taipuvainen keskeyttämään muut puhujat. Kun mainitsin, että en ollut vakuuttunut hänen luennolla esittämästä väitteestä, jonka mukaan valtakunnallinen varhaislapsuuden kiintymysinterventioohjelma voisi lopettaa joukkovangittamisen, hän sanoi minulle asiallisesti, ettei minulla ollut pätevyyttä ottaa kantaa. Hän osaa vaihdella mielialan ärtymyksen ja voiton viehätyksen välillä. Retriitin ensimmäisenä päivänä hän haki minut Teslaansa ostaakseen viiniä herkkupalaksi henkilökunnalleen. Kun saavuimme myymälään muutama minuutti sen sulkemisen jälkeen, van der Kolk loisti minua niin synkästi, että lupasin löytää toisen. Myöhemmin varovasti esitin pullot. "Tule huoneeseemme muun joukkueen kanssa", hän sanoi lämpimästi.
ellauri351.html on line 337: Ordin ruåzalainen pomo Oxfordissa Bostrom uskoo, että tekoälyn (AI) edistyminen voi johtaa superälyyn, jonka hän määrittelee "mikä tahansa älyksi, joka ylittää suuresti ihmisten kognitiivisen suorituskyvyn käytännössä kaikilla kiinnostuksen alueilla". Hän näkee tämän suurena mahdollisuuksien ja eksistentiaalisten riskien lähteenä.
ellauri351.html on line 602: – Se on ihmisestä itsestä kiinni, mihin haluaa ryhtyä, Kyösti Lindgren näkee. Mä nään, vahvistaa Riitta Roth.
ellauri352.html on line 66: Hegel näkee herran ja orjan dialektiikan itsetietoisuuden ja identiteetin lähteenä. Itseluottamuksen elementtejä kuvataan "itselle olemiseksi" (isäntä) ja "toisille olemiseksi" (palvelija). Herra saa itseluottamuksensa siitä tosiasiasta, että hänet tunnistetaan; henkensä vaarantamisesta. Hän ei työskentele. Mutta palvelija työskentelee herralle. Ajan myötä hän ei enää saa itseluottamusta siitä, että hän on ja työskentelee jonkun muun hyväksi, vaan siitä että hän työllään saavuttaa luonnon hallinnan. Käske koiraa koira käskee häntäänsä.
ellauri359.html on line 110: Blakella oli elämänsä aikana vain yksi näyttely, jonka hän ripusti veljensä kangaskaupan yläkertaan kesällä 1809 Lontoossa. Näyttelystä julkaistiin vain yksi arvostelu, jonka Megan Hunt kirjoitti The Examineriin. Hän valitti huonosti ymmärrettävistä allegorioista ja turhanpäiväisistä yrityksistä esittää sekä ruumista että sielua, tahroista, läiskistä ja sekasotkuisesta hölynpölystä. Kirjoittaja väitti, että Blake ei osaa piirtää ja että esillä olevat kuusitoista maalausta ovat ”vain penikkatautisten aivojen kuohahduksia” ja Blake itse ”epäonninen mielisairas”, joka kärsii ”häikäilemättömästä turhamaisuudesta”. ”Silmä näkee enemmän kuin sydän tietää", puolusteleixe Blake.
ellauri359.html on line 152: Blake uskoi neliyhteyteen, piru neljäntenä pyöränä. Blake uskoi, että jokaisella ihmisellä oli kaksinkertainen identiteetti, joista toinen puoli oli hyvä ja toinen paha. Blake ei hyväksynyt käsitystä sielusta erillään ruumiista, vaan näkee sielun ruumiin letkumaisena jatkeena. Hän inhosi itsensä kieltämistä ja sexuaalisia sortotoimia.
ellauri359.html on line 192: Urvahtanut ihmishenki nauttii myös kaikista aisteista, ulkoisista ja sisäisistä, joista hän nautti maailmassa. Hän näkee kuten ennen, kuulee ja puhuu kuten ennen, haistaa ja maistuu kuten ennenkin ja tuntee, kun häntä kosketetaan. Hän myös kaipaa, haluaa, himoitsee, ajattelee, pohtii, hermostuu, rakastaa, tahtoo, kuten ennenkin... (Käykö hän paskalla? Saako bylsiä? Ei? Bugger it.)
ellauri362.html on line 126: Viikkoja myöhemmin Darcy palaa Pemberleyyn Lontoosta ja huomaa Elizabethin ja hänen tätinsä ja setänsä Gardinerin kiertämässä Pemberleyn tontteja. He ovat kesälomamatkalla Derbyshiressä ja sen suurissa kartanoissa, ja he päättivät kiertää Pemberleytä sen jälkeen, kun Elizabeth vahvisti, että sen isäntä Darcy on poissa Lontoosta. Darcy opastaa Elizabethin ja Gardinersin ystävällisesti lopun kartanon läpi ennen kuin hän kysyy, voiko hän esitellä hänet sisarelleen Georgianalle kahden päivän kuluessa, kun tämä palaa Lontoosta. Elizabeth ja Gardiners ovat samaa mieltä, ja lopulta he tapaavat Georgianan. Tänä aikana Elizabeth huomaa, että jäykkä, ylpeä herrasmies, jonka hän oli nähnyt Hertfordshiressä, ei ole enää jäykkänä. Ja jopa ylpeä mies Rosings Parkista on poissa. Sen sijaan hän näkee hyvätapaisen, huomaavaisen ja arvostetun herrasmiehen.
ellauri362.html on line 563: näkee autuuden oluessa ja voi antaa viiniä;
ellauri362.html on line 574: Mutta näkee, hyväksytään tasaosuuksin,
ellauri368.html on line 95: Teoksessa " R. Yehudah ha-Levi ". Juuda Halevi saavuttaa Luvatun maan, mutta hänen suudellessaan sen pyhää pölyä arabi hyökkää hänen kimppuunsa ja murhaa hänet. Kuoleman partaalla hän näkee kuolleiden kutsuvan hänet seuraansa, ja hän lähtee tästä elämästä "suloisen armon" ilme kasvoillaan.
ellauri371.html on line 519: Lahjarahoitus. Vero, joka nousee prosentteina pääomalle antaa paljon suuremmat tulot kuin nykyiset, tai edes kansallinen yleismaailmallinen tai väestönlaskenta, mikä meille nyt on hyödyllinen vain levottomuuden herättämiseen goyimien keskuudessa. Voima, johon kuninkaamme luottaa, koostuu tasapainosta ja rauhan takaamisesta, jonka vuoksi kapitalistien on pakko luopua osakkeistaan vähentäen tulojaan valtion toiminnan turvallisuuden vuoksi, kansallinen kassakone kilahtaa. Valtion tarpeita pitää auttaa niiden, joille se ei ole taakka ja keneltä kanssa on paljon otettavaa. Tämä toimenpide toimii vihan tuhoamiseksi köyhälta rikkaalle, jos hän näkee tarvitsemansa taloudellisen tuen heruvan valtiolle, ks tyhmä rauhan ja vaurauden järjestäjä, koska hyö näkevät, että heille maksetaan saavutuksestaan. (Minulla ei ole tarvittavia varoja, tarkoitan nyt ökyrikkaita.)
ellauri374.html on line 456: