ellauri001.html on line 166: joskus tulee mieleen kun näen jotain tuttua.


ellauri001.html on line 377: josta lyhyenä näen ikkunaan.


ellauri005.html on line 633: Miltä olemassaolon taistelu pelimiesten osalta siis näyttää? Katso peliteoriaa: se on kuin luonnon tapahtumat muutenkin tasapainopisteeseen hakeutumista. Minimax, suunnittelu, valinta, kommunikaatio on osa peliä. Silti kaikki voi olla täysin determinististä. Kausaatio riittää. Biologia selittää peliteoriaa, peliteoria biologiaa. Huomaa että valinnan vapaus on tässä ihan todellista, ei vaan näennäistä, malli yksinkertaisesti toimii niin. Ei ole mitään erityistä "oikeesti", joka tästä puuttuis.
ellauri006.html on line 416: Videopelit opasti meidän lapset päätetyöhön. Nää lopun ajan hirvitykset valmistaa niiden lapsia kattoon päältä kun koneet tekee työt, köyhä väki mättää pizzaa ja toljottaa sirkushuveja. Eletään digitaaliaikaa. Pehmeä sormi painaa näennäistä nappia.
ellauri006.html on line 870: sillä minä näen wääryden ja rijdan Caupungisa.

ellauri006.html on line 1849: Sillä haluuminen on mun sylissä ihan liimalla, kauniin aikaansaanti ei. En näät tee hyvää jota tahdon, vaan pahaa mitä en tahdo, sitä puuhaan. Jos näät teen mitä en tahdo, niin en minä enää tee sitä vaan mussa elelevä harha. Löydän siis lain sille etmä haluun tehdä hyvää, nim. et mun sylissä on paha, mä näät tykkään kyllä jumalan laista ihmisten sisällä, mutta näen toisen lain mun jäsenissä joka taistelee mun järjen lakia vastaan, joka häpäisee mut mun jäsenissä olevalla erehdyxen lailla. (Sanoin tän vähän sekavasti toisto tyylikeinona mutta ehkä saatte pointin.)
ellauri009.html on line 144: Joka äijä haluu naida ilmatteexi, mut kukaan mies ei huoli puolisoxi valmiixi naitua, ettei vaan joudu höynäytetyxi, nalkkiin jonkun toisen kakaroiden isäxi. Kaikki ukot haaveilee huorista ja näkee niistä painajaisia, mieluummin kihlaa madonnia, näennäisen jakomielisesti, oikeesti itsekkään johdonmukaisesti.
ellauri012.html on line 251: Paras todiste tästä on mun äärimmäinen haluttomuus naida sua (siis mennä naimisiin, älä ota tätä väärin), vaikka tiedän että vaimona olo on kunniallista maailman ja uskonnon silmissä; olin mieluummin sun rakastajatar, koska se on vapaampaa. Avioliitto, vaikka kunniallista, sitoo liiaksi, enkä mä halunnut joutua sidotuksi mieheen joka ei välttämättä aina rakastaisi mua. Hyljeksin rouvan titteliä jotta eläisin onnellisena rakastajattarena; ja näen sun kirjeestä kaverille, että et ole unohtanut miten hellästi mä aina rakastin sua ja halusin rakastaa enemmän! Huomautit aivan oikein kirjeessä että pidän sellaisia julkisia menoja typerinä jotka sitoo kuolemaan saakka, ja panee elämän ja rakkauden samaan pantaan. Mutta et muistanut lisätä kuinka usein olen sanonut että miljoonasti mieluummin elän Abelardin kokottina kuin kenenkään muun kaa maailman kesiarinnana. Tottelin sua halukkaammin kuin maailman kuninkaan rouva sitä. Rikkaus ja pösöily ei kuulu rakkauteen. Tosi hellyys erottaa rakastetun kaikesta ulkoisesta, panee syrjään aseman ja ammatin, keskittyy vaan siihen itseensä.
ellauri012.html on line 303: Mut mitä lieventäviä näkökohtia löytyiskään sussa jos rikos oisi anteeksiannettava? Kannattamaton kunnia, vaivalloinen rikkaus ei mua koskaan oisi houkuttanut; mutta noi sulot, toi kauneus, toi ilme, jonka näen silmissäni vielä nyt, ne aiheutti mun lankeemuksen. Sun kasvot oli mun syyllisyyden syy; sun silmät, sun puhe lävisti mun sydämen; ja vaikka mun kunnianhimo ja omatunto koitti panna vastaan, rakkaus kohta voitti. Jumala hylkäs mut mua rangaistakseen. Sä et ole enää maailmassa, sä sanoit sen irti: mä oon munkki olosuhteiden pakosta; eikö meidän pitäisi ottaa lusikka nyt kauniiseen käteen? Koitatko sä tuhota mun hartauden näin alkumetreillä? Pitäiskö mun jättää apottikunta jonka just vasta aloitin? Hylätä valat? Mä tein ne jumalan katsoessa päältä; minne mä pakenen sen vihaa jos mä rikon ne? Anna mun hakea helpompaa oloa työhommista, vaik se onkin vaikeaa. Multa kuluu kokonaisia päiviä ja öitä täällä luostarissa ilman silmän täyttä. Mun rakkaus palaa vaan kuumemmin keskellä näitä huolettomia hessuja, ja mun sydäntä pistää sun surut ja mun omat. Vitsi mä menetin paljon ajatellen sun uskollisuutta! Mitä nautintoja jäikin kokematta! Mun ei pitäs tunnustaa tätä heikkoutta sulle; tiedän että teen siinä virheen. Jos mä voisin olla lujempi, saattaisin suututtaa sut muhun ja sun vihastus vois saada aikaan sen mihin sun tahdonvoima ei näytä riittävän. Mä julkaisin mun heikkouteni maailmalle rakkauslauluissa ja värssyissä, eikö tän rakennuksen pimeät sellit vois peittää saman heikkouden ees vähän? Mut ei! Mä oon yhä sama! Tai jos vältänkin mä pahimman, en pysty hyvään. Velvollisuudentunto, järki ja säädyllisyys, jotka joskus on merkinneet mulle jotakin, on täällä hyödyttömiä. Kaikkien näiden äänten keskellä jotka käskee mun tehdä mitä pitää, mä kuulen ja tottelen vaan salaisen ja epätoivoisen tunteen ääntä. Nauttimatta yhtään hyveestä, välittämättä tilastani ja keskittymättä lukuihin, mä olen mielikuvituksessani koko ajan just siellä missä mun ei pitäis olla, enkä pysty oikaisemaan itseäni. Koko ajan panttaa vastakkain taipumus ja pakko. Olen sekopäinen rakastaja, meluan hiljaisuuden keskellä, olen levoton täällä rauhan sydämessä. Tää on niin vitun noloa!
ellauri012.html on line 365: Rikoksen sovitukseen ei riitä kärsiä määrätty rangaistus; kärsiminen ei auta jos sydämeen jää halu entiselleen. On helppo asia tunnustaa heikkous, ja antaa siitä itselle vähän rapsuja, mutta täytyy olla täydellinen itsehallinta jotta voisi sammuttaa nautintojen muiston, jonka tapa on tartuttanut aivoihin. Nähdään aika usein että jotkut tunnustaa omat vikansa, mut vähät niistä ottaa vahinkoa, suorastaan mielissään vaan kertoilevat niistä. Sydämellisesti katua pitäisi tekoa suusanallisen myönnytyksen lisäksi, mut tää toteutuu vaan harvoin. Mä joka olen kokenut niin monta hyvää hetkeä sun kanssa, tunnen vastoin tahtoani etten voikaan niitä katua, enkä välttyä muistoissani nauttimasta niistä taas. Ponnistan vaikka kuinka kovasti, tai käännyn sitten mille kyljelle, ihana ajatus vaan seuraa, ja jokainen tarvekalu tuo mun mieleen mitä mun pitäisi unohtaa. Hiljaisessa yössä kun mun tulis ottaa palloon unta, joka lievittää suurimmatkin huolet, en voi välttää näitä unelmia. Uneksin että olen taas mun rakkaan Abelardin kaa. Mä näen sen, puhun sille ja kuulen sen vastaavan. Toisiimme ihastuneina me unhdetaan kirjat ja ruvetaan taas hommimaan. Joskus mä olen tappelevinani sun vihollisten kaa; mä vastustan niiden raivoa, mä huudan säälittävästi, ja sit mä herään kyyneliin. Jopa kirkkoon alttarille mä vien meidän rakkauden muiston, ja sen sijaan että valittaisin joutuneeni nautintojen uhriksi, mä huokaan ja kaipaan niitä takaisin.
ellauri017.html on line 45: Alan huastoo näen tuttavallisesti, sillä tuttujahan myö ollaan Mini ja Sini. Out siderhan tokkiisa nähnä näköratiossa minun eläimellisen kerraston Apessiniassa, Tiipeti muassa taikka Aahrikan uarniometissä. Ja out sider varmaana tykännä minun toilauxistan - kaek apinathaa niistä tykkövää, sehän on selevä. Enhän minä muuten oeskaan Puovo Lipponen, rinssieversti, kiljuvan nälän komentaja ja ylpiäjohtaja. Nyt minusta kaekenlisäkkeex on tullunna piäylitoimittaja tämän minun iänenkannattimeni palstoelle. Koko ikän minä oun mualimaa kiertännä - ihan siitä lähin kun Pörsänmäiltä läxin. Minä oun ollunna vaikka missä ja vähån siellä muuallai. Ohaan se Kalle-Kustaa X:ki ollunna atjutanttina, mutta minun käissän ovat ohjaxet aiena olleet - ahvääriä tehessä ja muita konnia kurittaessa. Niin ne ovat tässä lehessäi. Minä palkkasin tämän Lauri pojan eli Outsiderin aputoimittajax - hiän kun tuntoo minut ihan rippikoulupoijaasta lähin ja on ollunna minun kirjurinan koko aijan. Minä huastelen niistä seikkaelustan Lapalle ja hiän pannoo nettiin - mie kun oun enemmän ahväärimies ku kirjaelija ja huastelen mieluite vuan tätä Juantehtaan murretta.
ellauri017.html on line 47: Joo. Tämän lehen nimi on Puovo Lipposen seekkailuja. Siinä kerrotaan minusta itestän - ja tulloohan siinä Kalle-Kustaa X:ki maenitux ja muutamia muitai mite aena kullonnii tarvihtee. Joka kuukaus minä kerron uuven seekkailun ja ne ovat riima juttuja joka aenoo. Minä en millonkaan tarjoo huonoo tavaroo myötäväx - työhän tiijätte sen, poijaat, piän tääteen raatanaaloja ja viinoo suap Carlsonien kaapasta. Liittykääpäs nyt koeruuttanne ihan tästä numerosta lähin minun osakeyhtiööni, Carlson Oy:hyn. Minä paenan nappulaa Callen kanssa tiälä tavarataevaassa ja työ otatte ja luvette näetä juttuja. Minunhan ei tarvihe taevaan tavaroo kehua: työ tiijätte sen ennestään. Pirskatti! mikä teitä estää joka ikistä olemasta minun yhtiön hallituxen jäseniä. Pyyvätte papalta rahhoo niiku raatakaappiaan Oscar-poeeka ja sen tytär Tutu, ellei itellänne ou. Ettekä työ toesta näin jännittävee ja kaekinpuolin hyvvee lehtee sua näen halavala. Elekee jättee yhtään nummeroo lukemata, sillä kun ne loppuu, niittei sua ennee mistää paihti tiskin alta antikvariaatista mustanpörssin hintaan. Kerran kuukauvessa tavataan. Elekee olla hooboja.
ellauri017.html on line 376: Numerologia on okkulttinen näennäistiede, jonka mukaan henkilön syntymähetken ja nimen sisältämien kirjaimien lukuarvoista voidaan laskea erilaisia henkilön luonteeseen, tulevaisuuteen ja kohtaloon liittyviä asioita. Nimi tulee latinan sanasta numerus. Numerologiassa on piirteitä astrologiasta ja horoskoopeista. Kreikkalaista Pythagorasta (582–496 eaa.) pidetään numerologian perustajana.
ellauri024.html on line 480: Sardonista myrkyllistä naurua. Sellasta näennäisesti iloista. Sardonion oli sardinialainen yrtti joka aiheutti naamanväänteitä. Nyt on niin kurjasti jo asiat ettei voi enää kun nauraa. Heittää normit hemmettiin ja hohottaa. Tilanne on toivoton muttei vakava.
ellauri029.html on line 267: Olen itse pitänyt itseäni aina ahkerana ihmisenä, mutta dokumentin nähtyäni näen itseni lähinnä hedonistisena laiskiaisena. Oli järkyttävää ja jopa hiukan pelottavaa, miten kiinalaiset työntekijät pitivät ihan normaalina sitä seikkaa, että elämä koostuu vain työnteosta. Tässä huomaa vain suuret ajatusmaailman erot eri kulttuurien välillä. Itseäni hirvittäisi ajatus siitä, että vapaata tahtoani riistettäisiin tai että elämäni koostuisi pelkästä työnteosta. Voisin kuitenkin ottaa osittain oppia kiinalaisten työmoraalista. He todellakin omistautuivat työllensä ja antoivat sille kaiken, oli sitten kyseessä pieni tai suuri työtehtävä. Lisäksi töissä ollessaan he olivat iloisia, aina.
ellauri030.html on line 351: Kysymykseen, kuinka hyvässä maailmassa voi olla pahaa, Khrysippos vastasi: "Pahaa ei voi poistaa, eikä olisi hyvä, jos se poistettaisiin." Ensinnäkin hän väittää vedoten Platoniin, että vastakohdat edellyttävät toisiaan ja sen vuoksi hyvääkään ei voisi olla, ellei olisi pahaa, samoin kuin oikeutta ei voi olla ilman vääryyttä, rohkeutta ilman pelkuruutta, kohtuullisuutta ilman kohtuuttomuutta tai viisautta ilman tyhmyyttä. Toiseksi näennäinen paha on seurausta luonnon hyvydestä. Niinpä on käytännön syistä välttämätöntä, että ihmisen pääkallo muodostuu pienistä ja ohuista luista, mutta tämä ylivertainen hyödyllisyys merkitsee väistämättä, että kallo on alttiina iskuille. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Jokaisessa kullassa on pilvireunus.
ellauri031.html on line 249: Tietyt piirteet fasismissa muistuttavat sosialistista opeista, mutta mitään pitemmälle menevää yhtäläisyyttä tuskini on. Fasistinen hallinto tunnustaa ja suojaa yxityistä omistusoikeutta ja tekee parhaansa rohkaistaxeen yxityisyritteliäisyyttä sikäli kuin se on kansakunnan eduxi. Fasismi tunnustaa myös luokkajaon välttämättömyyden, ja yhteiskunnan jaon johtajiin ja johdettaviin. Mussolini toivoi aina joskus yhdistävänsä näennäiset sovittamattomat vastakohdat, pääoman ja työn, isänmaan ja köyhälistön. (Täh? outo mutta paljastava vastakkainasettelu. Kaikkien maiden proletaarit, älkää yhdistykö keskenänne vaan omiin työnantajiinne. Vähän sellasta paikallista sopimista.) Jo lapsuudessa Mussolinilla oli ajatus luoda uusi luokkajako, ei prolet vs. porvaristo, vaan urkuharmoninen kokonaisuus, joka liittää yhteen yhteiskuntaryhmät ja niiden vastakkaiset edut. Ja näistä eduista ei pidetä uolta minkään luokkataistelun myötä, joka repii kansakuntaa, vaan luokkien yhteistyön kautta.
ellauri032.html on line 715: Nyt tulee tieto. Tieto koostuu jumalallisista totuuksista, jotka eivät kuulu syvällisyyksien alaan vaan ovat selvästi kirjoitetut Raamatussa. Jokainen joka ahkerasti lukee Raamattua ja perusteellisesti tietää ne voi tuntea ne hyvin. Ja se on suuri siunaus, se on Jumalan lahja, tiedon sanat. Silloin tällöin tulee esille asia joka ei ole salaisuus, mutta on silti monien mietintöjen aihe, kuten Roomalaiskirjeen 9 luku. Siinä on nämä kaksi väittämää: ”Jumala on hylännyt hänen oman kansansa” ja ”Jumala ei ole hylännyt hänen omaa kansaansa”. Tässä puhutaan juutalaisten muuttamattomasta valinnasta armoon ja sen hylkäämisestä, joka kerran tapahtui tällä tavalla. (Hänen ja hänen, voi saablari.) Elikkä ristiriita on vain näennäinen, niissä puhutaaan eri asioista: eri kerroista, eri kansoista, eri jumalista, tai jotain. Sanat ymmäretään eri tavalla, pollakhos legetai, kuten Aristoteles sanoisi. Toivottavasti menit jo sekaisin.
ellauri035.html on line 582: näen tän ruokopillin soittajan raskaan tukkapehkon
ellauri037.html on line 510: (Mä sivuutan nyt sen näennäisen ristiriidan, et miten noi järjettömät luontokappaleet onnistuu joka kerta kusettamaan meitä verrattomasti fixumpia luomakunnan herroja. Käsittelen sitä väitöskirjani tukijatkeessa, jahka saan sen valmiixi.)
ellauri041.html on line 108: Totuus: Noni, huomenta. Kiva että... hei mitäs tää nyt on? Voi vitsi, ei tää ollutkaan päällä. No niin, eli... hei Kirsi, laitatko sun mikin äänettömälle kun tää ääni kiertää tosi ikävästi. Hei sori kun mä näytän suohirviöltä, kun mä en oo pessy tukkaa kuuteen päivään. Ei oo aprillia! Tota noin, nyt siis meidän pitäisi katsoa... ok, Kari, nyt mä näen että sun lapsi työntää sukkapuikkoa töpseliin, odotellaan että Kari saa... Eli nää viime viikon luvut oli siis... hei sori, ruokalähetti tuli, meen avaa oven... Katri, ootko siellä, aha, sä pelaat Candy Crushia, hehe, mut keskitytäänkö nyt...
ellauri041.html on line 340: Tässä mielessä Ranskalainen ystävä korostaa, että nykyhetkeä ei kuitenkaan pääse pakoon. Idyllisen paikkakunnan näennäinen rauha on vain silmänlumetta. Rauha on ihmisessä itsessään tai sitten ei - ilmaistakseni kliseisen romaanin yhden teeman yhtä kliseisesti. Päähenkilölle romaanin nimeksi nostettu elintärkeä ranskalainen ystävä on yhtä hyvin Marcel Daignault kuin Gustave Flaubert. Yksi sitoo hänet sängynpäätyyn, toinen mahdollistaa silmien ummistamisen koko jutulta.
ellauri043.html on line 55: Kaikista uskomattominta on, että kukaan, siis ei KUKAAN, mainize, että tää kirja on aivan puhdasta pelleilyä. Siis tää on aivan Aristofanes-luokan herjanheittoa! Flaubert kirjoittaa aivan hysteeristä satiiria uskonnosta näennäisesti täysin vakavalla lärvällä. Ja jengi lukee sitä kuin evankeliumia: hmmm, mielenkiintoista, oiskohan tosiaan noin, täytyypä miettiä. Mitähän kirjoittaja on tarkoittanut tällä kohdalla? Freud esim. otti tän aivan täydestä.
ellauri043.html on line 323:

Mistähän kohtaa se meinas sitä koetella? Pirukin meinas koetella Jeesusta! Mut jeesus voitti, koska se oli jumalampi, ja Salomo koska sen taikasauva oli kovempi. Taikominen on melkoisen kovaa leikkiä! Niinkuin Gandalf ja Saruman vaikka! Vahva taika sinkoo vastustajan seinään! Iloista tiedettä. Mahdollisen taidetta. Silä maailma - näin sen mulle yx filosofi selitti - on himmeli jossa kaikki riippuu kaikesta kuin elimet ruumiista. Täytyy tuntea veto- ja työntövoimat, luonnollinen rakkaus ja inho eri elinten välillä, ja sitten panna toimexi. ...? Silleen voi kai muuttaa asioiden näennäisen muuttumatonta järjestystä?
ellauri043.html on line 4391:

Mua pelottaa! Mä näen sen kitaan!
ellauri043.html on line 6040:

Kyllä mä jonain päivänä vielä näen sen!
ellauri048.html on line 212: Vain näennäisesti vastakohtainen on raamatullinen

ellauri051.html on line 399: I see the tournament--I see the contestants, encased in heavy armor, Näen ampumaradan -- näen mellakkapoliisit raskaissa varusteissaan,
ellauri051.html on line 607: 59 I am satisfied -- I see, dance, laugh, sing; Mä oon tyytyväinen -- näen, tanssin, nauran, laulan;
ellauri051.html on line 782: 206 Where are you off to, lady? for I see you, 206 Minne olet menossa, neiti? sillä minä näen sinut,
ellauri051.html on line 936: 353 The bright suns I see and the dark suns I cannot see are in their place, 353 Kirkkaat auringot, joita näen, ja tummat auringot, joita en näe, ovat paikallaan,
ellauri051.html on line 988: 401 In all people I see myself, none more and not one a barley-corn less, 401 Kaikissa ihmisissä näen itseni, ei enempää eikä ohraa vähemmän,
ellauri051.html on line 1310: 710 Space and Time! now I see it is true, what I guess'd at, 710 Tila ja aika! nyt näen sen olevan totta, mitä luulin,
ellauri051.html on line 1463: 863 I take part, I see and hear the whole, 863 Osallistun, näen ja kuulen kokonaisuuden,
ellauri051.html on line 1764: 1153 Afar down I see the huge first Nothing, I know I was even there, 1153 Kaukana alas näen valtavan ensimmäisen Ei mitään, tiedän, että olin jopa siellä,
ellauri051.html on line 1795: 1183 I open my scuttle at night and see the far-sprinkled systems, 1183 Avaan ikkunaluukun yöllä ja näen kauas sirotettavat järjestelmät,
ellauri051.html on line 1796: 1184 And all I see multiplied as high as I can cipher edge but the rim of the farther systems. 1184 Ja kaikki, mitä näen, on moninkertaistunut niin korkealle kuin voin salata, paitsi kaukaisten järjestelmien reuna.
ellauri051.html on line 1896: 1281 I hear and behold God in every object, yet understand God not in the least, 1281 Minä kuulen ja näen Jumalaa kaikissa asioissa, mutta en ymmärrä Jumalaa vähääkään,
ellauri051.html on line 1900: 1285 In the faces of men and women I see God, and in my own face in the glass, 1285 Miesten ja naisten kasvoissa näen Jumalan, ja omalla kasvoillani lasissa,
ellauri061.html on line 113: Mirkku: Ihme, kumma! Kuink ihania olennoita täällä! Nyt näenkään! Kuink ihminen on kaunis! Suloinen (p.o. uljas) uusi maailma, joss ompi tuollaista kansaa! Tää oli Aldous Huxleyn romskun mottona.
ellauri062.html on line 439: Koska natseja ohjailleen salaisen tahon olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan, Goodrick-Clarke ja saksalainen historioitsija Michael Rißmann ovat kuvailleet lajityyppiä näennäishistoriaksi. Okkultismin ja pakanuuden vaikutuksesta kansallissosialismiin on kuitenkin tehty myös akateemista tutkimusta, ja aihepiiri kuuluu kansallissosialismin uskonnollisesta puolesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun. Jos siinä vaikka sittenkin olisi jotakin!
ellauri065.html on line 344: Olen tällänen yksinäinen, rasistinen nuorimies, joka perustaa maailmankuvansa Jussi Halla-ahon kirjoituksille Eurabiasta ja islamisaatiosta. Kaikessa reppanuudessaan kuitenkin ihan sympaattinen hahmo. Tällainen kirjanoppinut, halla-aholainen nettirasisti. Vähän pelokas, eikä taipuvainen väkivaltaan. Jollain tavalla nörttihahmo, sanoo kirjailija ize. ”Tänään oli ihan popcorn-päivä”, muotoili Jaakko, jonka mielestä oli huvittavaa seurata, miten "iskuja" mediassa kommentoitiin. ”Meidän uuden kirjallisuuden seuran porukkahan on aina riemuissaan, kun jotain tällaista tapahtuu ja pyrkii ottamaan kaiken hyödyn irti”, Yli-Juonikas sanoo. Vaikka rasismi on ilmiönä monella tavoin ikävä, niin näen sen myös taiteellisena mahdollisuutena”, Yli-Juonikas toteaa.
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri066.html on line 40: Opiskeluko? Elettiin aikaa, jolloin ”ikuinen opiskelija” oli vielä legitiimi käsite (”elinikäinen oppiminen” keksittiin myöhemmin). Etenkin humanistisilla ja valtiotieteellisillä aloilla opiskelu muodosti vain yhden osan ammattiin valmistumista – ammattiin, jota monissa tapauksissa ei ollut olemassakaan, ellei sitä itse luonut. Kaikenlaisesta näennäisesti tuottamattomasta touhuamisesta oli se hyöty, että opittiin elämää, ei koulua varten. Itse päädyin opiskelijajärjestöjen ja osakuntatoiminnan myötä aluksi journalismin saralle, olihan yksi aineistanikin tiedotusoppi. Taidehistoriaa ja Suomen historiaa apuna käyttäen sain ansiotöiden ohessa vähitellen aikaan humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon, ja rakkaus kirjallisuuteen vei minut lopulta varsinaisen elämäntyöni kääntämisen pariin. Vanhoja kalenterimerkintöjä selaillessani saatan harvakseltaan törmätä lakoniseen, mutta paljon puhuvaan lausahdukseen: ”Koko ilta kotona.”
ellauri070.html on line 64: – Jossain kohtaa kaikki loksahti paikoilleen. Hyvä Jumala, nyt todella näen, mitä oikeasti on menossa, hän sanoi.
ellauri072.html on line 387: Useita vaihtoehtoisia selitysmalleja on ehdotettu tälle ainakin näennäisesti irrationaaliselle lasten hankinnalle. Ehkä kulttuuriset ja lähipiirin odotukset saavat ihmiset hankkimaan lapsia, vaikka he eivät niitä itse varsinaisesti haluakaan. Ehkä päätökset lastenhankinnasta tehdään epätäydellisen informaation varassa. Toisin sanoen ihmisillä on liian positiivinen kuva lapsista ja niiden kanssa elämisestä, ja todellisuus iskee vasta, kun huonosti nukutun yön jälkeen lastenvaunut eivät mahdu bussiin, tai viimeistään, kun murrosikäinen osoittaa innovatiivisuuttaan nokkelilla haistatteluilla.
ellauri082.html on line 415: Hölmö eikö toi just tee todennäkösexi sitä, että noi mystiset kohtauxet on jotain matelijan aivojen purskahduxia? Niille ei löydy sanoituxia, koska ne on verbaalisen aivokuoren alapuolisia. Ei se että mystiset tilat on todellisia eli hemmo todella kokee sellaisia oman päänsä sisässä (samat reitit aktivoituu päässä siis kuin sen oikeasti jotain nähdessä) tee kokijan kuvitelmista yhtään todennäköisempiä. Pikemminkin päinvastoin. Siinä näät on vähän eroa jos joku sanoo näen jänixen ja toinenkin näkee sen saman jänixen, kun jos se sanoo näen jumalan, eikä toinen näe kuin sen sekopäisen kaverin. Se ero on just unilla ja valvetilalla.
ellauri093.html on line 533: "Mitä näenkään?
ellauri095.html on line 99: Ekliptika on näennäisesti ajateltuna Auringon keskimäärin kulkema vuotuinen rata taivaankannen ympäri. Todellisuudessa ekliptika on maapallon kiertoradan taso.
ellauri095.html on line 435: Koko vuoden 1870 Rossetti yöpyi useissa maalaistaloissa Jane Morrisin luona ja jatkoi runojen kirjoittamista ja sonettien lisäämistä hänen pitkään sarjaansa "Elämän talo". Rossettin ja Jane Morrisin lyhyt näennäisen onnellisuuden ja (oletettavasti) seksuaalisen yhteyden kausi on houkutellut elämäkerran kirjoittajia oletetulla romanttisella epätavallisuudellaan. Voisi olla sympaattisempaa ja realistisempaa pitää mielessä tilanteen heikkoudet ja rajoitteet: Rossettin liikalihavuus, riippuvuus, vetiset kivespussit, huono näkö ja kasvavat ahdistukset; Jane Morrisin jatkuvasti ahdistavat lapset, neuralgia ja huono selkä.
ellauri096.html on line 521: Yli-Juonikkaan jokainen teos on kiehtova tapaus, silloinkin kun ne tuntuvat raivostuttavan turhauttavilta. Kenties vasta myöhemmin ymmärrän kaiken ja näen Galgalim-silmillä, mitä Neljä ratsastajaa yrittävät sanoa, ja pyörrän aiemmat ajatukseni. Sitä odotellessa täytyy tyytyä mieltä sekoittaviin sirpaleisiin. Kaiken kaikkiaaan, melko vulvatonta meininkiä, munatonta myös. Jaska ei suotta tunne peniskateutta.
ellauri105.html on line 393: Nämä ajatukset ovat liberaaleja, jopa panteismia lähenteleviä. Tällainen mystifioitu, humanisoitu ja sekularisoitu kristillisyys tuntuu olevan nykyäänkin suosittua monilla tahoilla. Onko se sopusoinnussa Raamatun sanoman kanssa? Itse näen teologisen kuilun ylittämättömän syvänä johtuen ratkaisevasta erosta jumalakuvassa. Raamattu ei puhu ihmisiin kätketystä persoonattomasta valosta (jonka juuret lienevätkin antiikin gnostilaisuudessa), vaan rakastavasta Isästä (ja syntiä vihaavasta Tuomarista), joka on valmistanut lampaille iankaikkisen pelastuksen (ja vuohille iänikuisen hiilipedin).
ellauri110.html on line 701: Veneziassa Kristiina pissii hunajaa, Hande näyttää tympääntynyttä naamaa kun se ei ole keskipisteenä ja Kristiina osaa italiaa paremmin. Tuolta löytyy (ällön) Ezra Poundin hauta. Saa olla laitimmainen kerta tuumii mauton Hannu Mäkelä. En pidä siitä minkä näen, siis pilaan sen vaimoltanikin. Tuttu juttu sanoisi Natachan lentokapteeni. Barbadoxen matka muistuu mieleen, ja Palermo.
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri115.html on line 266: Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia.
ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.]
ellauri115.html on line 752: Mun lapsi! Jospa jonakin päivänä tuntisit mikä taakka poistuu kun, stikun sä oot luodannut ihmisajatusten turhuuden ja maistanut hapanta passiohedelmää, löydät lopulta ihan käden ulottuvilta viisauden kinttupolun, tämän elämän pakkotyön palkkion, sen onnen lähteen jota et uskonut löytäväsi. JOkainen luonnonlain velvollisuus, jonka miehen vääryys oli melkein hinkannut pois mun sydämmestä, on kaiverrettu sinne, toisen kerran sen ikuisen oikeuden tähden joka panee mulle nää verot ja kazoo miten mä maxan ne. Mä tunnen izeni vaan Lujaapierevän instrumentixi, joka haluaa hyvää, joka esittää sitä, joka tekee juttuja mun omaxi hyväxi kunhan mä jelpin sitä, ja käytän näennäistä vapauttani oikein. Mä alistun sen järjestämään järjestyxeen, varmana että yx päivä mä vielä nautin siitä ja löydän siitä onneni; sillä mitä makeampaa iloa on kuin tää, et tuntee olevansa ratas kellossa missä kaikki toimii kuin hieno sveiziläinen kronometri? Kivun saalinakin kestän sen kärsivällisesti muitaen, että se loppuu pian, ja että se tulee ruumiista joka ei edes ole mun. Life is hard and then you die. Jos mä teen salaa jonkun hyvän työn, mä tiedän et partiojohtaja näkee sen, ja mun käytös tässä maailmassa on etumaxua tulevaan. Kunmä kärsin epäoikeutta, mä sanon izelleni, että Lujaapierevä joka tekeee kaiken oikein palkizee muzit myöhemmin; mun kivulias tarpeenteko, mun köyhyys, tekee vaan kuolemasta vähemmän sietämättömän. Sen vähemmän on siteitä katkottavana kun mun vuoronumero tulee nahkurin orrelle.
ellauri118.html on line 261: Arvoisa tieteen edustaja! Mieltäni on askarruttanut vuosien ajan ihmisillä olevat valheelliset käsitykset, jotka saavat heidät suhtautumaan kielteisesti Jumalaan ja evankeliumiin syntien anteeksiantamuksesta. Itse olen entinen ateisti ja evoluutiouskova, ja näen, että nimenomaan evoluutioteoria miljoonine vuosineen on yksi tehokkaimpia tekijöitä siinä, miksi ihmiset torjuvat Jumalan.
ellauri142.html on line 640: Aika kuluttavien liekkien kaltaisina hampaasi näen hajallaan kuin huolimattoman halot liiterin perällä pystyssä ammottavassa kidassasi! En missään turvaa tunne,
ellauri142.html on line 653: Sen jälkeen kun renkipoika oli näin Arjunalle puhunut, hän ilmestyi jälleen entisessä muodossaan; ja lohdutti tuota pettynyttä ottamalla uudelleen esiin kaliiseista rakastettavan muotonsa. Arjuna: Kun minä taas näen Sinut rakastettavassa ihmiskunnossasi, oi
ellauri142.html on line 862: Täydellisesti pyhitetyn toiminta on persoonatonta; hänen yksilöllinen persoonallisuutensa on ainoastaan näennäinen. Hän on oikeasti henkimaailman robotti. Vaikuttaa aika mukavalta veikolta. (Veikkohan se aina on, vai mitä? Sisaret älkööt vaivautuko. Siskot, veikot, barrikaadeille.
ellauri147.html on line 682: Siksi olen ehdottanut (Altmeyer 2000 a,b) ensisijaisen narsismin ja ensisijaisen kohdesuhteen näennäisesti ontologisen kontrastin poistamista ymmärtämällä se epistemologisena erona: Se, mikä tekee vaikutelman ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta taitavasta vuorovaikutuksesta, voidaan empaattisesti ymmärtää varhaisena itsekokemuksena, joka tietää esineestä jo ajattelematta sitä. Bollas (1997) tunnisti varhaisen kohteen "varjon" tässä "ennakoimattomassa tunnetussa" ja aisti siten primaarisen narsismin objektiivisen saastumisen. Vaikka äidin tissillä niin sanotussa primaarisen narsismin vaiheessa on eksistentiaalinen, elintärkeä merkitys ehdottoman riippuvaiselle lapselle, häntä ei voida subjektiivisesti kokea itsenäisenä esineenä. Kohde on suljettu ensisijaisen narsismin kokemuksen maailmaan.
ellauri151.html on line 752: 7:23 mutta jäsenessäni (varsinkin siinä yhdessä) minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna Darwinin laissa, joka minun varajäsenessäni on.

ellauri152.html on line 327: KORYDON Näen, näen, johan se on kynsissäni. Tässä, kazo tämmöinen.
ellauri153.html on line 302: Samaan aikaan toisaalla kuningas lähetti suurlähettiläitä senaattiin näennäisesti pyytämään henkilökohtaisen omaisuutensa palauttamista, mutta todellisuudessa kumoamaan useita Rooman johtavia miehiä. Kun tämä juoni löydettiin, konsulit surmasivat syylliset. Brutus joutui tuomitsemaan kaksi poikaansa, Tituksen ja Tiberiuksen, jotka olivat osallistuneet salaliittoon. Brutus lähti tapaamaan kuningasta taistelukentällä. Silva Argian taistelussa roomalaiset voittivat kovan voiton kuninkaasta ja hänen etruskien liittolaisistaan. Kumpikin osapuoli kärsi kivuliaita tappioita; Konsuli Brutus ja hänen serkkunsa Arruns Tarquinius kaatuivat taistelussa toisiaan vastaan. Tää on siis eri Brutus kuin "sinäkin Brutuxeni", joka sattui vasta puoli vuosituhatta vuotta myöhemmin.
ellauri161.html on line 164: – Kieltämättä kadehdin protestanttisuutta, ja näen siinä paljon hienoa. Mutta en valinnut kirkkoani, vaan se valitsi minut.
ellauri161.html on line 203: Nyölö jatkaa siitä, minkä osaa parhaiten, eli analysoi musiikkimaailmaa ja jaarittelee artisteista. Arvostelun jälkeen suositellaan levyjä, joista "voisit pitää" (ja me Spotifyn käyttäjäthän tunnemme ilmiön). Tämä on näennäiskritiikkiä, joka kelluu irrallaan maailmasta. Siltä ei juuri odoteta moraalista tai filosofista otetta, argumentaatiota koskien maailmaamme, muutosvaatimuksia.
ellauri161.html on line 432: 19Paul Verlaine: Yrjö Kaijärvi suomentaa otsikon "Turtumukseksi" ja säkeet näin "Olen valtakunta, tietoinen rappiostansa, / näen kulkevan kookkaiden, valkeain barbaarien, / minä tylsiä akrostikoneja sepittelen, valaa kultaiseen tyyliin aurinko raukeuttansa" (Paul Verlainen runoja. Otava 1965, s. 90). Kylä jää Ykä kakkosexi, sori vaan.
ellauri162.html on line 579: Vaikka olikin pieni kosto (verrattuna niin suureen syyläisyyteen), se että tuomitsin niin moniin rikoksiin syyllistyneet nostamalla vain kaatosateen ja lievän tulvan, ja olen pikemminkin uudistanut rikollisten asunnon, maan, levittämällä lantaa syvälle siihen, eli siis vaikka olenkin vielä tyytymätön, en enää koeta ihmiskuntaa tällaisella vitsaumalla, vaikka näenkin täältä saakka, että ihmismielet ja epärikkaat kansat joutuvat jälleen kerran erilaisten pahojen tekojensa läpi alkuperäisten rikostensa kautta. Kexin sitten jotain muuta.
ellauri163.html on line 640: Lordi Asriel, näennäisesti Lyran setä, paljastetaan myöhemmin hänen isäkseen. Hän avaa kuilun maailmojen välille etsiessään tohtorinhatullista Pölyä. Hänen unelmansa perustaa taivaan tasavalta kilpailemaan auktoriteetin valtakunnan kanssa saa hänet käyttämään valtaansa kerätäkseen suuren armeijan monialaisia armenialaisia eri puolilta nousemaan kapinaan kirkon voimia vastaan.
ellauri163.html on line 797: Sitten kaupunkiin saapuu messut, ja Mouchette saa kaksi oppituntia ihmisten seksuaalisista suhteista. Ensimmäinen tapahtuu, kun muukalainen antaa hänelle tunnuksen ajaa puskuriautoilla, ja hän harjoittaa kuoppaista flirttailua komean (ja näennäisesti hyvin varakas) pojan kanssa, joka menee pois tieltään jatkuvasti töyssyäkseen häntä ja hymyillen. Matkan jälkeen Mouchette lähestyy poikaa, joka näyttää vastaanottavaiselta, kunnes hänen isänsä kietoutuu ja lyö tyttöä syynä hänen "sluttiness". Hieman myöhemmin Mouchette näkee, kuinka Mathieu nauraa muille miehille, jotka näkevät, kuinka Louisa hieroo kasvojaan mieluummin kuin ratsastaa Arsenen kanssa. Mielenkiintoista on, että Mathieun vaimon (Marie Susini) kasvoilla on lyhyt kuva täydellisestä häpeästä ja hämmennyksestä, joka toistuu myöhemmin elokuvassa sekä Mouchettessa että hänen äidissään, joka yhdistää naisten seksuaalisuuden ahdingon kärsimykseen maskuliinisella käskyllä. Mutta hei se on sivuseikka tässä.
ellauri163.html on line 819: Se sanottuna, syy, miksi elokuva onnistuu ja nousee suuruuteen, lepää kuitenkin ensisijaisesti päänäyttelijä Nadine Nortierin harteilla, joka vähäisestä vuoropuhelusta huolimatta välittää suuria syvyyksiä hahmossaan, vaikka hän oli tuolloin vasta ei-ammattimainen näyttelijä. Paxuista sukista huolimatta (tai ehkä juuri sixi) hän on aivan kuolattava herkkupala. Toisaalta Jean-Claude Guilbert (ammattimainen näyttelijä, joka esiintyi myös Au Hasard Balthazarissa toisena juoppona, Arnold) on myös erittäin hyvä. Loput kipsistä ovat kiinteitä. Kriittisiä virheitä on kuitenkin runsaasti, varsinkin kun jotkut väittävät, että Mouchette on täynnä vihaa. Kyllä, voi hällä olla näennäisen vihan tekoja (heittämällä esim. likaa naispuolisille kilpailijoilleen), mutta selvästi Mouchetten luonne on herkistymisen kävelevä massa. Tämä selittäisi, miksi hän reagoi samalla tavalla kuin hän harrastaa seksiä Arsenen kanssa sen sijaan, että näkisi sen "iskevän takaisin" maailmalle.
ellauri171.html on line 198: Lisäksi hän kunnioitti lupaustaan ​​antamalla hänet takaisin Jumalalle. Herra antoi herra otti, kiitetty on herran nimi. Ota antaa kanankakan kantaa. Samuelista tuli lopulta viimeinen Israelin tuomareista, profeetta ja kuningas Saulin ja Daavidin neuvonantaja. Opimme Hannalta, että kun suurin halusi on antaa kunniaa Jumalalle, hän täyttää tämän pyynnön. Hän on todellinen kunnian imejä. Unbefriedigte Frau, toinen naisen näennäinen rooli Raamatussa. Jatka lukemista alta.
ellauri185.html on line 590: Väkivallan käyttöä lähimmäisen puolustamiseksi häntä uhkaavaa toista väkivaltaa vastaan ei voida pitää oikeutettuna jo sen vuoksi, koska se paha, jota tahdotaan estää, ei vielä ole tapahtunut, ja meidän senvuoksi on mahdoton arvata, kumpi on oleva suurempi paha, sekö, jonka minä aion tehdä, vaiko se, jonka tahdoin estää. Mina näen ryövärin ajavan takaa nuorta nubiilia tyttöä. Minulla on kädessäni kivääri ja minä ammun ryövärin ja pelastan niin nuoren tytön. Mutta ryövärin kuolema tai haavoittuminen on varma tosiasia, jota vastoin minä en voi tietää, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi ampunut. Ehkä ryöväri olikin kristitty ja tyttö sen partneri? Olisimmeko ehkä voineet sulassa sovussa jakaa sen?" (Gottesreich in Euch. S. 13 (27).
ellauri203.html on line 143: Herzenille Dosto kirjoitti 1845: sanoissa jumala ja uskonto näen pimeää, hämärää, kettinkiä ja solmuruoskan. Doston näkö kyllä parani loppupeleissä, se näki tunnelin päässä pilkottavan valoa.
ellauri221.html on line 225: - Minä en halunnut koskaan ennen olla tyttöjen joukossa, luulin poikain olevan parempia, mutta nyt näen, etteivät pojat ole lainkaan parempia. Pojat eivät ole tehneet muuta kuin ärsyttäneet minua, mutta tytöt rupesivat puolustamaan. Tästä lähtien olen aina tyttöjen kanssa sovussa.
ellauri226.html on line 129: En tiedä, mikä siinä on, mutta hermostun aina kun näen valkoisen miehen lähestyvän. Sydämeni alkaa pamppailla ja alan välittömästi eziä pakoreittiä sekä jotain, millä puolustaa izeäni. Soimaan izeäni että yleensä tulin tähän maanosaan auringonlaskun jälkeen. Enkö muka huomannut jokaisessa kadunkulmassa vaanivia epäilyttäviä valkoihoisten jengeja Starbucks kahvimukit kädessä ja sonnustautuneina turkoosheihin Gapeihin tai malvanvärisiin J. Crewn jengiväreihin? Mikä idiootti! Nyt tuo valkoihoinen tulee lähemmäs, lähemmäs ja sitten - huh! Hän kulkee ohitseni vahingoittamatta minua, ja huokaan helpotuksesta.
ellauri238.html on line 190: Rauno oli kyllä paha haxahdus. Rauno Setälä (20. heinäkuuta 1939 Loimaa – 25. maaliskuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kulttuurivaikuttaja. Hän oli SKDL:n kulttuurisihteeri vuosina 1964–1971 ja Hämeen Yhteistyö -lehden päätoimittaja 1971–1974. Setälä oli naimisissa Tuula-Liina Puupan kanssa 1963–1965. Raunon toisesta vaimosta ja lapsista ei ole mainintaa, ne olivat kai tavixia. Siinä Rauski oli oikeassa kyllä että laajinkin porvarillinen demokratia on muodollista ja näennäistä ja suurpääoma on aina viime kädessä valmis turvautumaan väkivaltaan, jos se kokee taloudellisen valtansa riittävästi uhatuksi. Niinkuin Mia Berner joka tarttui Penan kanssa kättä pidempään (alla).
ellauri238.html on line 756: Levolle lasken luojani, näen unta nussimisesta, herään kylmään, paskannan, oxennan, kiroilen, päivä alkaa taas, uusi päivä, 1 päivä vähemmän.
ellauri241.html on line 66: Runo kertoo, kuinka jumala Hermes kuulee nymfistä, joka on kauniimpi kuin kaikki. Hermes, joka etsii nymfiä, törmää sen sijaan Leimiään, joka on loukussa käärmeen muodossa. Hiän paljastaa hänelle aiemmin näkymättömän nymfin ja vastineeksi hän palauttaa hiänen ihmismuotonsa. Hän lähtee etsimään Korintin nuorukaista, Lyciusta, kun taas Hermes ja hänen nymfinsä lähtevät yhdessä metsään tekemään arvaa mitä. Lyciuksen ja Leimiän suhde kuitenkin tuhoutuu, kun viisas Apollonius paljastaa Leimiän todellisen henkilöllisyyden heidän hääjuhlissaan, minkä jälkeen hiän näennäisesti katoaa ja Lycius kuolee suruun. Tää läppä taitaa olla sukua sille Starbucks jenkki kahvipaikan merenneidolle Melusinelle, sehän painui kanssa huizin nevadaan kun joku kertoi ezillä on kalanpyrstö, tai oli ollut ainakin. Huoh. No jo on leimiä.
ellauri241.html on line 68: Yhden Michael O´Neillin mukaan Leimiä runossa "kohdellaan ambivalenttisesti, mutta huomattavalla myötätunnolla", mikä tekee "jyrkän kontrastin rauhallisempaan ja näennäisesti kritiikittömään romantiikan käyttöön kahdessa seuraavassa kerronnallisessa runossa.... onneton Lycius on Apollonioksen pelkistävän rationalismin ja Leimiän lumoavan illusorisuuden nalkissa kuin puun ja kuoren välissä."
ellauri241.html on line 797: And shall I see thee made a serpent's prey?" ja näenkö sinut joutuneena käärmeen saaliiksi?"
ellauri247.html on line 226: Veijariromaani eli pikareskiromaani kuvaa usein näennäisen omaelämäkerrallisessa muodossa kuvitteellisen tai historiallisen henkilön seikkailuja, vastoinkäymisiä ja urotekoja parodiseen ja satiiriseen tyyliin. Veijariromaanit ovat sietämättömän tylsiä, ja niiden hahmot voittopuolisesti paskiaisia.
ellauri248.html on line 281: Sisäisesti Venäjän politiikka lähestyy kiehumispistettä, toivoo ajatushautomo CEPA:n tutkija Edward Lucas. "Lännen tehtävänä on valmistautua siihen, mitä seuraavaksi tulee, olipa se sotilasjuntta, näennäisesti ystävällismielinen hallinto tai kaaos, joka johtaa osittaiseen tai jopa täydelliseen Venäjän valtion hajoamiseen”, Lucas kirjoittaa. Silloin tulee kiire kaikille juosta osille niinkuin Venäjällä 1918 ja Saxassa viime maailmansodassa.
ellauri258.html on line 338: luokseen, näennäisesti syödäkseen niitä. Hän jahtaa uhrejaan huhmareessa
ellauri258.html on line 770: tapaista toimintaa, niin näen jo heti
ellauri267.html on line 1110: Muf. Olen kuullut vaimoni huudot; köyhän viattoman karitsan haukkumisen. – Etkö nähnyt mitään, sanotko? Jos näen karitsan makaavan verenvuotoa ja teurastajan hänen vieressään veitsensä vedettynä ja verisenä, eikö se ole riittävä todiste murhasta? Tulen liian myöhään, ja teloitus on jo tehty.
ellauri267.html on line 1320: Maurit kuvataan koko näytelmän ajan ryhmittymien repiminä ääliöinä, ja suurin uhka on keisarin suosikin Benducarin pyrkimys kaataa hänet valtaistuimelta, näennäisesti keisarin veljen Muley-Zeydanin hyväksi, mutta todellisuudessa itselleen. Tässä yrityksessä hän ottaa mukaan väestön uskonnollisen johtajan Mufti Abdallan ja Thoraxin, kristityn, joka on kääntynyt Sebastiania vastaan ja liittynyt maureihin. Borax liittyy myöhemmin Sebastianiin keisarin kaatumisen jälkeen voittaakseen kansannousun ja palauttaakseen arvokkaat johtajat paikoilleen. Koominen osajuoni sisältää kristityn vangin Don Antonion pyrkimykset paeta muftin kotitaloudesta tyttärensä Morayman ja hänen aarteensa kanssa samalla tavalla kuin Lorenzo ja Jessica pakenevat Shylockista Shakespearen Venetsian kauppiaassa (pr. 1604).
ellauri269.html on line 457: Haukotus on Kidan hallitsijan, vanginvartijan, vallan istuin, niinkö helvetti. Se toimii ikuisena vankilana ravintola Kosmoksen vaarallisimmille sieluille ja on yksi vaarallisimmista torneista koko olemassaolossa. Kuten Kita itse, Dominan voima on kudottu Haukotuxen kankaaseen, ja vanginvartijan pahansuopaisuus läpäisee kaiken sen sisällä. Se on paikka vailla toivoa tai (hu-oh) lunastusta. Jokainen loputtomaan kuiluun kohoava kerros on julmempi kuin edellinen kuten Dantella; Haukotuxeen kiipeäminen on nousta syvemmälle epätoivoon. Tornin sisustus uhmaa kaikkea perinteistä logiikkaa: sen käytävät ovat valtavia ja näennäisesti loputtomia, niin pitkälle, että niitä vaeltelemalla voisi viettää ikuisuuden tai ainakin iltakauden ennenkuin isi tulee ovelle vikisemään, ja ne muuttuvat jatkuvasti Vanginvartijan tahdon mukaan. Mitä syvemmälle Torghastiin matkustaa, sitä lähemmäksi pääsee myös itse vanginvartijaa.
ellauri269.html on line 642: Kalisha sanoi: Ainoa asia, jota todella vihaan heissä, on heidän naistensa oudot chihuahua-kasvot - mutta jopa se, että varaan lopullisen tuomion, kunnes näen sen toiminnassa. Jos se on niin huono kuin miltä se näyttää kuvakaappauksissa? Kyllä. Kyllä on. Sen ja sneerin välillä (se ei todellakaan ole snarl), se näyttää Hessulta huonolla tuulella.
ellauri272.html on line 779: Tätä näennäistä porvarillista idylliä hän aikuisena kirjoissaan kritisoi.
ellauri272.html on line 835: – En enää pysty lukemaan niin hyvin kuin aikaisemmin. Minulla pitää olla suurennuslasi, että näen lukea lehteä tai käydä kusella.
ellauri275.html on line 434: Vaikka Gruusian hallitus on virallisesti sanonut tukevansa Ukrainaa, Bukian mukaan todellisuudessa tuki on ollut laimeaa ja näennäistä. Gruusia ei ole asettanut Venäjälle pakotteita, ja kauppa virtaa rajan yli. Länsimielinen Saapasvili viruu vankilassa huonossa hapessa.
ellauri277.html on line 448: Wes ei ostanut Nickin väitettä, jonka mukaan voimme tehdä todellisia valintoja, joilla on ikuiset seuraukset. Wes väitti, että Jumala oli jo tehnyt suuremman valinnan – anteeksiannon, pelastuksen ja iankaikkisen elämän. Jumalan valinta oli lunastaa maailma eikä lukea syntiämme meitä vastaan; kaikki vaatimuksemme, että voimme paeta Jumalan rakkautta tai kieltäytyä siitä, on näennäistä. Wes on kallellaan kalvinismiin päin.
ellauri279.html on line 95: Erään William Harrisonin mukaan Solzhenitsyn oli varsinkin loppupeleissä "arkki-taantumuksellinen", joka väitti, että Neuvostoliiton valtio "tukahdutti" perinteisen iso- ja vähävenäläisen kulttuurin, vaati yhtenäisen slaavilaisen valtion luomista, joka kattaa Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän, ja joka oli Ukrainan itsenäisyyden kova vastustaja. On hyvin dokumentoitu, että hänen kielteiset näkemyksensä Ukrainan itsenäisyydestä muuttuivat radikaalimmiksi vuosien varrella. Harrison väitti myös, että Solzhenitsynillä oli panslaavilaisia ja monarkistisia näkemyksiä. Harrisonin mukaan "Hänen historiallinen kirjoituksensa on täynnä himoa idealisoidun tsaarin aikakauden jälkeen, jolloin näennäisesti kaikki oli ruusuista. Hän etsi turvapaikkaa unenomaisesta menneisyydestä, jossa hän uskoi, että ortodoksiselle perustalle rakennettu yhtenäinen slaavilainen valtio (Venäjän valtakunta) oli tarjonnut ideologisen vaihtoehdon länsimaiselle individualistiselle liberalismille.
ellauri279.html on line 447: Solzhenizyn teki näennäisen takinkäännön henkkoht enkan kääntämällä takkia nuipperin ja näipperin. Mielipiteeni olivat ennen radikaaleja nyt ne ovat konservatiiviset. Carlos Fuentes oli toinen takinkääntäjä. Isä Rafu oli sotinut Wilsonia vastaan Huertan jupakassa, ja sixi Carloskin rupesi eka kommunistixi. Mutta se kävi kouluja Yhdysvalloissa ja opiskeli isän käskystä lakia kynäilyn sijasta, ja sitä tietä Carloxesta tuli ensin hallituxen kätyri ja lopulta takinkääntäjä. Fuentes ja toinen meksikolainen kirjailija, Nobel-palkittu Octavio Paz ajautuivat 1990-luvulla riitoihin. He olivat ystävystyneet 1950 ja olivat tämän tehneet paljon yhteistyötä. Heidän välinsä alkoivat kuitenkin rakoilla 1980-luvulla, kun Fuentes kannatti sittemmin pahoixi takinkääntäjixi osoittautuneita Nicaraguan sandinisteja, jotka Paz tuomitsi. Paz oli oikeassa että Fuentesilta puuttui todellinen meksikolainen identiteetti. Sen se oli korvannut jenkki identiteetillä. Tämän se osoitti kynäilemällä useitakin amerikkalaishenkisiä NYT bestsellerejä.
ellauri279.html on line 456: Hän meni ensin naimisiin meksikolaisen näyttelijättären Rita Macedon kanssa. "Komeana helppoheikkinä" pidetyllä Fuentesilla oli myös korkean profiilin suhteita muiden näyttelijättärien kaa. Hänen ystäviään olivat Luis Buñuel, William Styron ja Friedrich Dürrenmatt. Fuentes synnytti kolme lasta, joista vain yksi selvisi hänestä. Poika, Carlos Fuentes Lemus, kuoli näennäiseen homofiliaan liittyviin komplikaatioihin vuonna 1999 25-vuotiaana. Tytär, Natasha Fuentes Lemus (syntynyt 31. elokuuta 1974), kuoli näennäiseen huumeiden yliannostukseen Mexico Cityssä 22. elokuuta 2005 30-vuotiaana.
ellauri284.html on line 418: Eastwoodin ensimmäinen western ohjaajana oli High Plains Drifter (1973), jossa hän myös näytteli. Elokuvassa oli näennäismoraalinen ja yliluonnollinen teema, jota myöhemmin jäljiteltiin Pale Riderissä. Juoni seuraa salaperäistä muukalaista (Eastwood, tietysti), joka saapuu vauhdikkaaseen länsikaupunkiin, jossa hän ensi töixeen ampuu huvin vuoxi 3 pahaa aavistamatonta kaupunkilaista ja sen päälle pikaraiskaa nuoren neitosen joka sattuu tönäisemään häntä kadulla. Neitonen näyttää Clintiä vielä jälkeenpäin kiittävän, selkään muximinen muuttuu halailuxi Clintin viimeisellä eli viidennellä pistolla. Mixi Clint irvistelee tolleen rumasti? Seija lakkasi kazomasta filmiä tässä kohdassa.
ellauri299.html on line 470: Patti oli sukupuolielämän Honkajoki. Aarne Honkajoki on hahmo Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas. Hän on sotamies, joka on ottanut itselleen humoristin roolin ja laukoo satiirisia kommentteja näennäisesti vakavaa ja totista esittäen. Honkajoki pilkkaa Suomen armeijaa ja sodankäyntiä, mutta on silti tunnollinen sotilas. Hahmo muistetaan parhaiten jousipyssyn mukana kantamisesta sodan keskellä.
ellauri310.html on line 863: Sosiaalietuisuudet eivät ole itsetarkoitus, niillä korjataan vain näennäismarkkinataulouden aiheuttamia ongelmia, kuten palkkoja jotka eivät riitä elämiseen ja teknologisen kehityksen mukanaan tuomaa tilannetta, jonka myötä tuotanto 37.5h työviikkolla ja100% työllisyydellä ylittäisi tuotettujen hyödykkeiden kysynnän. (tämän hetken työttömyyden perimmäinen syy)
ellauri321.html on line 420: Earl Wasserman jatkoi vuonna 1953 keskustelua viimeisistä riveistä ja väitti: Mitä kovempaa vedämme oodin viimeisiä rivejä, sitä enemmän niiden merkityksen silmukka kuristaa ymmärryksemme runosta ... Aforismi on sitä houkuttelevampi, koska se näkyy runon loppupuolella, sillä sen näennäisen huippukohta on yleensä johtanut olettamukseen, että se on runon abstrakti summaus... Mutta oodi ei ole abstrakti lausunto tai retki filosofiaan. Se on vaan runo "asioista".
ellauri330.html on line 140: Uusipaavalniemi uskoo, että jokainen yksinasuva on yksinäinen enemmän tai vähemmän. – On myönnnettävä, että kyllä minä olen yksinäinen. Nyt kun koirakin menehtyi, olen todella yksinäinen. Yksinäisyys korostuu erityisesti viikonloppuisin. Arkipäivät menevät työn touhussa, mutta viikonloput ahistavat.

– Monelle perheelliselle viikonloppu on ihanaa, mutta minulle ei ole mitään eroa, onko arki vai pyhä. Eniten viikonpäivistä ahdistaa perjantai, kun näen pitkäripaisessa, miten muut valmistautuvat vapaapäivien viettoon. Viinakaan ei maistu entisellä tavalla kun sitä vetää arkenakin eikä ole koira ilona.
ellauri330.html on line 537: Lauri. Ei niin, waan "suu awaa kaikkein paimenten" pitää sinun laulaman. Mutta olkoon tässä jo kylliksi, waikene, kuultele ja pane ſuus koreaksi kirkkoſuukſi“, koska minä saarnaan. Niin, nokipoika, lainaa sinä minulle mieles ja wapaa kieles. Minä tahdon saarnan saarnata tässä saarnastuolin päällä Pietarin wanhasta kaprokista ja kymmenestä nappiläwestä. Kuitenkin tahdon ensiksi katsoa lammaslaumani yli, mutta näenpä sydämmeni suureksi furukſi haiſewia wuohia waan ja sen peijakkaan pukkeja. Woi te Kärkölän neitseet, narssut ja naasikat! te pöyhkeilette silkeissä ja saaleissa, kullanhohtawina kuin riikinkukot; mutta sylkekäät minua wasten naamaa, ellette wiimeisenä päivänä huuda wielä Matti pastooria puhelemaan puolestanne. Mutta se on nietua se! Hywää päivää, ukko Räihä! Minä tahdon sinulle sanaſen ſanoa: Ota waari tuosta Kettulan wanhasta waarista. Mutta sinä peewelin Peltolan Paawo, mitä teit sinä Tanun hirsitalkoossa talwella? Sinä klaſia kilistit ja likkoja likistit. Mutta minä ſanon sinulle, poikanalli: ota Jumppilan Jallista waari; muutoin tuomitsee sinua wiimein Matti pappi, pakanat, Krekiläiset ja Prekiläiſet; ja sitten ſäkki päähän ja helwettiin. Awaa siis ajoissa korwaläpes ja kuule mitä sanon ja saarnaan, sillä minä olen keitetty monessa liemessä, ja tässä rinnassa on sydän kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Onhan poika monessakin ollut. Minä olen ollut Helsingissä opisſa, weſikopisſa, jalkapuussa ja monessa muussa konttapuussa. Mutta siitä on paras, etten ole waras, etten ole loannut kenenkään kaiwoa, enkä halaillut toisen miehen waimoa."
ellauri336.html on line 188: Toinen tämän säännön muunnelma on, että lasta ei rangaista tai arvostella jokaisesta hänen tekemästään pienestä virheestä. Vanhempien on opittava katsomaan pois ja jättämään huomiotta pienet ja näennäisesti merkityksettömät asiat, joita heidän lapsensa tekee väärin. Esimerkiksi vanhempi huomauttaa lapselle, että hän unohti peittää hammastahnan, jolloin se tukkii aukon tai läikkyi pesualtaan yli. hän käytti kaakaolusikkaa sokeriksi; hän unohti pyyhkiä kenkänsä kotiin tullessaan; hän unohti tehdä brachan jne. Tällainen vanhemmuus, joka muistuttaa enemmän poliisitarkastajan työtä, saa lapsen jatkuvasti hermostumaan vanhempien jatkuvan valppauden vuoksi. Tämä hermostuneisuus ja paine voivat saada lapsen yhtäkkiä käyttäytymään hyvin erikoisesti. Jotkut ilmenemismuodot ovat yökastelu, änkytys, kynsien pureskelu, levottomuus tai riitely sisarusten kanssa. Lisäksi lapsi tuskin kokee, että hänen vanhempansa rakastavat häntä, jos hän luulee, että häntä jatkuvasti tutkitaan, hyökätään ja rangaistaan ​​jokaisesta pienestä asiasta. (Ajattele sitä: Tuntuisiko pomosi arvostavan ja pitävän sinusta, jos hän seisoisi vierelläsi kuin Hashem ja huomauttaisi kaikista pienistä asioista, joita teit väärin?)
ellauri340.html on line 398: Säännöstöä tarkistettiin useita kertoja vuoden 1971 aikana, alun perin 28. tammikuuta, jotta se sallisi muun muassa joskus "sympaattisen kuvauksen rikollisesta käyttäytymisestä... [ja] virkamiesten korruptiosta" ("niin kauan kuin se on kuvattu poikkeuksellisena ja syyllinen rangaistaan") sekä joidenkin rikollisten toimintojen salliminen tappaa lainvalvontaviranomaisia ​​ja "vihottelun ehdottaminen, mutta ei esittäminen". Lause "Viehaava asento ei ole hyväksyttävä" poistettiin. Myös äskettäin sallittuja olivat "vampyyrit, haamut ja ihmissudet... kun niitä käsitellään klassisen perinteen mukaisesti, kuten Frankenstein, Dracula ja muut korkealuokkaiset kirjalliset teokset, jotka ovat kirjoittaneet Edgar Allan Poe, Saki, Conan Doyle ja muut arvostetut kirjailijat, joiden teoksia luetaan kouluja ympäri maailmaa". Zombit, joilla ei ollut tarvittavaa "kirjallista" taustaa, pysyivät tabuina. Kiertääkseen tämän rajoituksen Marvel kutsui 1970-luvun puolivälissä eri haitilaisten superroistojen näennäisesti kuolleita, mielenhallinnassa olevia seuraajia revenanteixi (zuvembies). Tämä käytäntö siirtyi Marvelin supersankarilinjalle: The Avengers -elokuvassa, kun reanimoitu supersankari Wonder Man palaa kuolleista, häntä kutsutaan "zuvembieksi". DC-sarjakuvat julkaisivat oman zombitarinansa Swamp Thing #16:ssa (toukokuu 1975), jossa vainajat nousevat haudoistaan, kun taas sielua syövä demoni esiintyy Swamp Thing #15:ssä (huhtikuu 1975).
ellauri340.html on line 504: Peter Handken uusin romaani, Krishna Winstonin kääntämä hedelmävaras, alkaa miehen lähtemisestä kävelylle. Hän on umpikujassa ensimmäisestä askeleesta lähtien: Paljain jaloin ruohikolla kävellessä mehiläinen pistää hänet. Pistos avaa ajatusten tulvan – säästä, katkenneesta kengännauhasta, mehiläisten anatomiasta ja siitä, ovatko mehiläisen pistot kosminen merkki. Hän julistaa: "Yhtäkkiä minusta tuntui hyvältä lähteä liikkeelle ilman mitään karttaa." Sieltä kertoja aloittaa oudon, joskus käsittämättömän matkan maakuntakaupunkien ja peltojen halki, jokien yli ja pimeneisiin metsiin. Hän näennäisesti jahtaa salaperäistä naista (hedelmävarasta), mutta koko ajan kertojamme pohtii, kuvailee, tarkentelee – vaikka onkin epäselvää, haluaako hän (tai välittääkö), jos hänen tarkoituksensa ymmärretään.
ellauri340.html on line 554: Tämä unenomainen suvaitsevaisuus poikkeamista kohtaan pyrkii tarjoamaan lukijoille puhdasta tarinankerrontaa, muodollisen yllätysvirran, joka ajaa tarinan, Alice-kaltaisen, aina uudelle alueelle, ja näiden kaninreikien ylellisyydessä on jotain melkein pelottavaa, ikään kuin Handke nauttii siitä, ettei hän vastaa kysymyksiin, joita saatat esittää hänelle. Silti hän ei voi olla vetäytymättä takaisin puolustelemaan itseään, vaikkakin kiertävällä tavalla. The Fruit Thief -elokuvan lopussa ilmestyy Alexian isä, näennäisesti maljaakseen pitkään eronneen perheen kokoontumista yhteen: "Me kansalaisuudettomat ihmiset olemme tässä ja tänään erossa valtiosta, valtion ulottumattomissa. Kaikki muut muuttuivat lahkoiksi – valtioiksi ja kirkoiksi – ja…ja… Ja me? Aikapakolaisia, pakosankareita."
ellauri341.html on line 279: Joulukuussa 1989, kun kommunistinen hallinto virallisesti kaatui Romaniassa, lääketieteellinen komissio piti hätäkokouksen ja päätti vapauttaa Gregorian Bivolarun Poiana Maren vankilasairaalasta. 12. tammikuuta 1990 Gregorian Bivolaru piti jo ensimmäisen luennon ja avasi joogakurssin ja aloitti siten henkisen toimintansa uudelleen näennäisesti vapaassa maassa. Myös tammikuussa 1990 hän perusti Euroopan suurimman joogakoulun ja todellisen hengellisyyden ja joogakurin edistämisen keskuksen Romaniassa: The Movement of Spiritual Integration into the Absolute - MISA.
ellauri343.html on line 154: Mmmm, näen, että rekvisiitta oli huono, jos he eivät löytäneet Suomi KP 31:tä ja käyttivät sen sijaan PPSh: tä.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 454: . Romaania käsittelevässä kirjeessään Zelter kirjoittaa Goethelle: löytyihän sulla loppuviimexi tähän tarkoitukseen sopiva kirjoitustapa, joka on kuin kirkas elementti, jonka ketterät asukkaat uivat toistensa läpi räpytellen tai tummentuen, liikkuen ylöspäin. ja alas eksymättä tai exymättä. Se, mitä Zelterin koskaan tarpeeksi arvostetulla tavalla ilmaistaan, havainnollistaa, kuinka runoilijan kaavamainen, lumoava tyyli muistuttaa lumoavaa refleksiä vedessä. Ja tyylin lisäksi se osoittaa tuon "ilojärven" merkityksen ja lopulta koko teoksen merkityksen. Aivan kuten näennäinen sielu ilmestyy epäselvästi, houkuttelee viattomalla selkeydellä ja johdattaa alas syvimpään pimeyteen, niin myös vesi osallistuu tähän outoon taikuuteen. Koska se on toisaalta musta, tumma, käsittämätön, mutta toisaalta heijastava, selkeä ja kirkastava. Tästä vesiaiheesta lähtee Benjyn sanamylly taas pyörimään:
ellauri345.html on line 460: Ottilienin kauneutta määräävän illusion kanssa epäolennaisuus uhkaa edelleen pelastusta, jonka ystävät saavat taisteluistaan. Sillä jos kauneus on ilmeistä, niin on myös sovinto, jonka se myyttisesti lupaa elämää yes kuolemassa. Heidän uhrauksensa olisi yhtä turhaa kuin heidän kukoistuksensa, ellei heidän sovintonsa olisi sovinnon näyte. Itse todella todella sovinto on olemassa vain Jumalan kanssa. Jos siellä on sovitettu itsensä kanssa yes vain siten voi sovittaa itsensä hänen kanssaan, niin näennäiselle sovinnolle on ominaista halu sovittaa heidän kanssaan ja vain siten sovittaa heidän Jumalan kanssa. Jälleen kerran tämä näennäisen sovinnon yes todellisen sovinnon välinen suhde kohtaa romaanin yes novellin kontrastin.
ellauri345.html on line 504: Erilainen näistä on Ottilien kuori hänen elävänä ruumiinaan. Vain sen avulla laki ilmaisee itsensä selkeästi, joka ilmenee muissa rikkoutuneemmin: mitä enemmän hevoset karkaavat, sitä enemmän näet kaikkea näennäistä kauneutta, joka voi vain tarttua eläviin olentoihin, kunnes yhden ja toisen täydellisen lopun on myös tuhouduttava. Joten mikään kuolevainen ei ole erottamaton. Siksi, jos maksiimit ja pohdiskelut kuvaavat totuudenmukaisesti tällaisen erottamattomuuden äärimmäistä astetta syvällä sanalla: "Kauneus ei voi koskaan tulla selväksi itsensä ulkopuolelle", jää silti Jumala, jonka edessä ei ole mysteeriä ja elämä on laiffia. Ihminen näkyy meille ruumiina ja hänen elämänsä rakkautena, kun he ovat Jumalan edessä. Siksi kuolemalla on valta paljastaa kuten rakkaus. Vain luonto on erottamaton; joka pitää salaisuuden niin kauan kuin Jumala sallii sen olla olemassa. Totuus löydetään kielen olemuksesta.
ellauri345.html on line 584: Joskus ihmettelemme, kuinka alastomat ihmiset voivat tehdä julmia julmuuksia. He toimivat sieluttomasti (ilman rakkautta). Sisälläsi ei ole MITÄÄN elävää henkeä. Rakkaus karkotettiin heistä varhaisessa lapsuudessa. Siitä lähtien he ovat eläneet vailla rakkautta. He ovat elämättömiä, ovat ihmisiä ilman rakkautta - kuten zombeja tai näennäisesti kuolleita. He ovat kylmiä. Hänen sydämensä on tehty kivestä. Rakkautesi on jäässä. He toimivat puhtaasti jämäkästä egosta, joka ei pysty havaitsemaan tunteita. Tämä on pimeä pimeys elämämme varjopuolella. (Ego ei siis sunkaan ole henkeä, niinkuin väitti yllä arvoisa kolleega.)
ellauri346.html on line 241: Suomessa on varauduttava kokoomuxen pelotteluun Venäjän röllipeikolla ennen tammikuun näennäisiä presidentinvaaleja, arvioi kansanedustaja, sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll (kok).
ellauri347.html on line 76: Pyhän häivähdyksiä saatan kokea mökillä pyhäaamuisin postia hakiessa, kun kuuntelen lintujen laulua, poikkean syömään mustikoita tai näen ajovaloihin ilmestyneen peuran.
ellauri347.html on line 102: Eikä se ole muistisairautta jos ei muista perheenjäsenten nimiä eikä merkkipäiviä. Sitä varten on olemassa vaimoja. Sitten on kyllä piru merrassa kun ei enää muista mikä molo on ja mitä sillä tehdään. Vaimo asuu toisessa osakkeessa vastapäätä, näen sitä päivittäin. Voisi tämä sukulointi olla vähemmänkin symbioottista, mutta milloinkas ei hyvässä olisi korjaamisen varaa.
ellauri347.html on line 309: From viittasi autoritaarisuuden ääriversioon masokismi (Sacher-Masoch) ja sadismi (de Sade), ja huomauttaa, että molemmat tuntevat olevansa pakotettuja näyttelemään eri roolejaan, niin että jopa sadisti kaikella näennäisellä vallallaan masokistiin nähden, on ja ei ole vapaa valitsemaan tekojaan. Sen tekee mieli sadistoida niin kovasti ettei se voi sille midiä. Mutta autoritaarisuuden lievempiä versioita ovat kaikkialla. Monilla luokilla on esimerkiksi implisiittinen sopimus opiskelijoiden ja professorien välillä: Opiskelijat vaativat rakennetta ja professori pysyy muistiinpanoissaan. Se näyttää harmittomalta ja jopa luonnolliselta, mutta näin opiskelijat välttävät vastuun ottamista oppimisestaan ​​ja the professori voi välttää alansa todellisten asioiden ottamista esille, esim. välttyä tekemästä kateederilla vaijeritemppua.
ellauri349.html on line 632: Tai kuten Eckhart itse paljastaa saarnan 11 lopussa (Eckhart, 1986, s. 270): "Silmä, jolla näen Jumalan, on sama silmä, jolla Jumala näkee minut; minun silmäni ja Jumalan silmä ovat yksi silmä ja yksi näkevä, yksi tietävä ja yksi rakastava."
ellauri351.html on line 461: Sodat eivät ehkä ole aina välttämättömiä, mutta todennäköisiä ne ovat. Apinoiden ei tarvi aina sotia, mutta sotivat ne silti aina joskus, vähän väliä. Sekin voi olla eräänlainen välttämättömyys.Vahvin terroristimotiivi on yhteenkuuluvuuden tarve ja tarkoituxen saaminen elämälle. Siis juuri niitä juttuja mitä motivaattorit pitävät onnen eväinä. Jotain mätää tässä täytyy olla. Paavosta pahoja terroristitekoja kuten kaxoistornin kaato tehdään näennäisen epäizekkäästi oma taivasosa mieleesä, kuntaas isänmaallis-agressiivista oman pesän puolustusta aidon epäizekkäästi toisten hyvä mielessä. Ei tääkään ihan komputoi. Taitaa olla mahdotonta leikata hyvää pyhää vihaa pahan kyljestä jollain jesuiitan partaveizellä. Se jää lopultakin siihen että meidän tiimin viha on muita parempaa. Syy löytyy kun jaxaa pöyhiä.
ellauri351.html on line 506: Tämä hetki on ihmiskunnan historian saranahetki, josta joko tulemme ulos kaapista uudistuneena tai tarinamme on finito, loppu. Tulemme toki taas löytämään suuntamme ja se suunta johtaa ihmiset keskinäiseen oikeudenmukaisuuteen, mutta emme ilman ponnisteluita, näin otaksun. Oikeudenmukaisuuden saavuttamisen kautta tulemme saavuttamaan kyvyn käydä vuoropuhelua eliöiden kanssa vaikeissakin asioissa. Vuoropuhelun kautta voimme ratkaista vaikeimmatkin ongelmamme. Ja siten askel kerrallaan voimme luoda uuden tulevaisuutemme. Minä näen tulevaisuuden täydellisen positiivisena, vaikka juuri nyt kirveltääkin. Uskon ihmiskunnan kykyyn herätä eliöiden haasteen edessä.
ellauri352.html on line 448: König liittyi NSDAP: hen 1. syyskuuta 1939 ja oli Waffen-SS: n jäsen kesäkuun 1943 puolivälistä lähtien. Luultavasti tässä vaiheessa hänet siirrettiin Auschwitzin ja Auschwitz-Birkenaun pääleirille leirin lääkäriksi. Naisleirillä hän osallistui myös vankien valintaan kaasukammioihin, joissa heidät sitten murhattiin. König suoritti myös näennäislääketieteellisiä sähköiskuhoitoja sairaille naisvangeille. Loppukesästä 1944 Königistä tuli Auschwitz-Monowitzin leirinlääkäri Horst Fischerin seuraajana. Osana Auschwitzin keskitysleirin evakuointia König lähetettiin Mittelbaun keskitysleirin kautta Neuengammen keskitysleirille tammikuussa 1945, jossa hän työskenteli jälleen leirin lääkärinä.
ellauri362.html on line 328: Lainasin kirjastosta David Sedariin päiväkirjan osa I. Sedariista on aikaisempi paasaus albumissa 268. Davea ei oikeastaan pitäisi näin kamalasti sättiä, sillä sen homo päiväkirja on samaa genreä kuin nämä takaa maistuvat muistelmani. David Sedaris on vuotta nuorempi kuin Petteri. Suuri osa Sedariin huumorista on näennäisesti omaelämäkerrallista ja itseään halventavaa, ja se koskee usein hänen perhe-elämäänsä, hänen keskiluokan kasvatusta Raleighin esikaupunkialueella Pohjois-Carolinassa, hänen kreikkalaista perintöään, homoseksuaalisuutta, työpaikkoja, koulutusta, huumeiden käyttöä ja pakkomielteistä käyttäytymistä sekä hänen elämäänsä Ranskassa, Lontoossa, New Yorkissa ja South Downsissa Englannissa. Hän on näyttelijätär Amy Sedariin veli ja kirjoitusyhteistyökumppani.
ellauri364.html on line 261: Sydämeni hyppää ylös, kun näen

ellauri364.html on line 293: Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset pitävät tarkkaa lukua siitä, mitä muut heistä pitävät ja ajattelevat. Tämä herkkyys on suorastaan yksi eetillisen tiedon edellytyksistä. Se voi ilmetä mielistelynä, orjamaisena nöyryytenä tai kunnianhimona, mutta myös näennäisesti stoalaisena ja pohjaltaan ylpeänä välin- pitämättömyytenä kaikkia ulkonaisia asioita kohtaan. Toiset ihmiset ovat kerskailijoita, jotka vaistomaisesti suurentelevat ja kaunistelevat itseään ja vaikuttimiaan, toiset taas ilmeisen halukkaasti alentavat ja halventavat itseään toivon siten saavansa tunnustusta osakseen. Toiset henkilöt ovat eroottisesti erittäin aktiivisia, toiset sukupuolisesti heikkoja ja estyneitä. Mutta tämä kaikki on sinänsä ihan okei! Vasta liiallisuudet käyvät arveluttavikai, etenkin jos arvostelukyky ja tasapaino järkkyvät.
ellauri383.html on line 521: On yhä ilmeisempää että WW3 alkaa tänä tai ensi vuonna. Ja suomalaiset ääliöt on täysin rinnoin mukana länkkäreiden ihmiskilpenä. Kyllä sitten nauru maittaa kun putinistien taktinen ydinohjus osuu Häkkäsen TNT-tehtaaseen. Voi tulla urpo olo vähän kaikille. Suomi aikoo kiireesti rakentaa TNT: n tuotantolaitoksen, yleisradioyhtiö Yle uutisoi, tällainen halu johtuu räjähdysainepulasta Euroopassa. Haluan kysyä: "miksi?". Jos Suomi aikoo taistella Venäjän kanssa, Venäjän ilmailu-ja avaruusjoukot toimittavat tarvittavan määrän TNT: tä suoraan työpaikalle. Kukaan ei lähde loukkaantuneena. pannupäät vahvistavat. Suomi, ainoa limitrof, joka onnistui säilyttämään edes näennäisen valtiollisen itsemääräämisoikeutensa toisen maailmansodan jälkeen, astuu kahdeksankymmenen vuoden takaiseen haravaan ja lyö jälleen vetoa liittoutumisesta Venäjää vastaan.
ellauri390.html on line 505: Kun astun tähän huoneeseen, näen mieleni sellaisena kuin se on. Toivon, että istuttuani tyhjän päälle kaikki kiire lakkaa.
xxx/ellauri013.html on line 353: Filosofian syntymähetki on sattunut ajankohtaan, jona auktoriteetti ei riittänyt synnyttämään yhteiskunnallisten olojen säilymiselle välttämätöntä uskon vähimmäismäärää, niin että oli keksittävä näennäisesti järkeen vetoavia perusteluita, joiden tuli johtaa samaan tulokseen. Tämä syy on johtanut siihen, että sekä antiikin että melkein kaikkeen nykyajan filosofiaan on tarttunut sangen syvälle ulottuvaa epärehellisyyttä. (Bertie ei ole tästä mikään poikkeus.)
xxx/ellauri057.html on line 318: En ma pelkää, vaikka näen,
xxx/ellauri057.html on line 396: Ma iskuni jäljet näen,
xxx/ellauri084.html on line 458: Quoraa lukiessa näen paljon kysymyxiä helpoimmista tavoista päästä johkin ohjelmaan, onko 1 tai toinen ohjelma arvovaltaisempi, helpoimpien professorien löytäminen, työt joista saa eniten rahaa - ja nyt kysymys mixi vakinainen täysprofessori vielä rehkii niin kovasti.
xxx/ellauri113.html on line 248: Lysenkolaisuus tarkoittaa Trofim Denisovitš Lysenkon johtamaa näennäistieteellistä liikettä, joka vastusti Gregor Mendelin kehittämää perinnöllisyystiedettä. 1948 genetiikka julistettiin porvarillisexi psuudutieteexi. 3000 tutkijaa sai potkut, pantiin vankilaan tai likvidoitiin. Muutettiin käteisexi. Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta Stalinin kielitieteen sisartieteenä vuoteen 1965 asti. Sadot pienenivät.
xxx/ellauri113.html on line 300: Reinikainen oli kertomansa mukaan nuorena ateisti mutta kääntyi sitten kristinuskoon, ja hän on nykyään tunnettu useista kristinuskoa ja nuoren Maan kreationismia puolustavista kirjoistaan (esimerkiksi Unohdettu Genesis ja Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu). Reinikainen on puolustanut luomisoppia myös televisiossa ja vastannut katselijoiden kysymyksiin internetissä. Reinikainen on näkyvästi puhunut näennäistieteiksi katsottuja uskomushoitoja vastaan.
xxx/ellauri126.html on line 215: Sitten itse kirjailijasta sen verran, että hänen puheistaan sai sellaisen käsityksen, että narsismi on kuin jokin ohimenevä tila tai sairaus, josta voi parantua, kunhan vaan uhri ja narsisti menevät yhdessä, käsi kädessä terapiaan juttelemaan suhteensa kipupisteistä. Mitä shaibaa! Haastattelussa esitetyt ajatukset tuntuivat muutenkin melko kotikutoisilta ja suorastaan lapsekkailta - tosin vitutuskäyräni ovat jo niin korkealla, että näen varmaan kaikkien nk. kokemusasiantuntijoiden jutuissa pelkkää punaista. On näet tässä vuosien saatossa kadonnu harhaluulot sen suhteen, että narsisti muuttuu, kunhan saa ymmärrystä ja kunhan sille selitetään, ettei noin saiS tehdä. Siis ihmisethän ei juurikaan muutu, ja narsisti viimeisenä. Kaiken lisäksi osa nk. narsisteista on todellisuudessa psykopaatteja eli heidän aivonsa ovat joko vaurioituneet tai siellä koskaan mitään tunnekeskusta ole ollutkaan eli he eivät voi muuttua.
xxx/ellauri138.html on line 348: Koska nuorhegeliläiset pitävät mielikuvia, ajatuksia, käsitteitä, joksikin aivan itsenäiseksi muuttamiaan tajunnan tuotteita yleensä ihmisten tosiasiallisina kahleina — aivan samoin kuin vanhahegeliläiset selittivät ne inhimillisen yhteiskunnan todellisiksi yhdyssiteiksi — käy ymmärrettäväksi, että nuorhegeliläisten tuleekin taistella vain näitä tajunnan illuusioita vastaan. Koska heidän kuvitelmiensa mukaan ihmisten suhteet, heidän kaikki tekonsa ja käyttäytymisensä, kahleensa ja rajoituksensa ovat heidän tajuntansa tuotteita, niin nuorhegeliläiset asettavat johdonmukaisesti ihmisille moraalisen vaatimuksen — korvata heidän nykyinen tajuntansa inhimillisellä, kriittisellä tai egoistisella tajunnalla ja kumota siten omat rajoituksensa. Tämä vaatimus tajunnan muuttamisesta toiseksi huipentuu vaatimukseen olevaisen uudenlaisesta tulkitsemisesta, ts. sen hyväksymisestä antamalla sille toisenlaisen tulkinnan. Nuorhegeliläiset ideologit ovat näennäisesti »maailmaa järkyttävistä» fraaseistaan huolimatta suurimpia konservatiiveja. Nuorimmat heistä ovat löytäneet toiminnalleen täsmällisen ilmaisun vakuuttaessaan taistelevansa ainoastaan »fraaseja» vastaan. He unohtavat kuitenkin, että noiden fraasien vastapainoksi he esittävät vain fraaseja ja että taistellessaan ainoastaan tämän maailman fraaseja vastaan he eivät suinkaan taistele todellista, olevaa maailmaa vastaan. Ainoana tuloksena tästä filosofisesta kritiikistä oli vain muutama ja sitä paitsi yksipuolinen uskonnonhistoriallinen selitys kristinuskosta; nuorhegeliläisten kaikki muut väitteet antavat vain lisäväriä vaatimukselle, että heidän mitätöntä selittelyään olisi pidettävä maailmanhistoriallisena löytönä.
xxx/ellauri138.html on line 354: Aivan päinvastoin kuin saksalaisessa filosofiassa, jossa laskeudutaan taivaasta maahan, me nousemme maasta taivaaseen, me emme ts. lähde siitä, mitä ihmiset puhuvat, luulevat, kuvittelevat, emmekä myöskään puhutuista, ajatelluista, luulluista, kuvitelluista ihmisistä tullaksemme sitä kautta fyysisiin ihmisiin — me lähdemme todella toimivista ihmisistä ja heidän todellisen elämisensä prosessista ja osoitamme myös tämän elämisprosessin ideologisten heijastumien ja kaikujen kehityksen. Ihmisen aivoissa syntyvät utukuvatkin ovat heidän aineellisen, kokeellisesti todettavan ja aineellisista edellytyksistä riippuvaisen elämisprosessinsa väistämättömiä härmistymiä, sublimaatioita. Moraali, uskonto, metafysiikka ja muut ideologian lajit sekä niitä vastaavat tajunnan muodot kadottavat näin ollen näennäisen itsenäisyytensä. Niillä ei ole mitään historiaa, niillä ei ole mitään kehitystä, vaan aineellista tuotantoaan ja aineellista kanssakäymistään kehittävät ihmiset muuttavat tämän todellisuutensa mukana myös ajatteluaan ja ajattelunsa tuotteita. Tajunta ei määrää elämää, vaan elämä määrää tajunnan. Ensimmäisessä tarkastelutavassa lähdetään tajunnasta, ikään kuin se olisi elävä yksilö; jälkimmäisessä, todellista elämää vastaavassa tarkastelutavassa, lähdetään todellisesta elävästä yksilöstä ja tarkastellaan tajuntaa ainoastaan hänen tajuntanaan.
xxx/ellauri170.html on line 57: My heart leaps up when I behold Mun sydän hypähtää kun näen
xxx/ellauri170.html on line 1102: "Kun aika on sitten päättynyt pallon läpi, Yaldabaōthin vastaanottajat tulevat sielunsa perään, ja hän 49 demoninsa kanssa kostaa sille 11 vuotta. Sen jälkeen he kuljettavat sen tulijokiin ja näkeviin pikimeriin, jotka ovat täynnä demoneja sikojen kasvoilla. He syövät niihin ja kostelevat heitä tulijoissa vielä 11 vuotta. Sen jälkeen he kantavat heidät pimeään tuomiopäivään asti, jolloin suuri pimeys tuomitaan; ja sitten ne hajotetaan ja tuhotaan." Niin oikein! Thomas sanoi: "Olemme kuulleet, että maan päällä on joitain, jotka ottavat urossiemenet ja naaraspuolisen kuukausittaisen veren ja tekevät siitä linssipuuron ja syövät sen sanoen: 'Me uskomme Esauun ja Jaakobisiin.' Onko tämä sinusta siivoa tai näennäistä vai ei?"
xxx/ellauri173.html on line 386: "Haluan olla rakastettu niin kuin kukaan ei enää rakasta! ei vain sixi että olen kaunis, vaan sixi koska näen itseni uhriutuneena. Kenkälusikoin itseni tähän ällöön rooliin, johka useimmat vuosisadan naiset suostuvat naamioimaan luonteensa sillä verukkeella, että muoti velvoittaa heidät tekemään niin eli se trendaa nyt.
xxx/ellauri174.html on line 385: - Vai niin! sinulla on ihanne todella uppoutunut sydämeesi! hän huusi viimein. No, koska näin on, vakuutan sinut tällä kertaa! Koska itse asiassa näen olevani pakotettu tekemään niin. Katsokaa, herrani: tässä todellisuudessa köyhä Edward Anderson tuhosi ihmisarvonsa, ruumiinsa, kunniansa, onnensa ja elämänsä.
xxx/ellauri175.html on line 167: "Herra", jatkoi neiti Alicia Clary puristuksissa ja säteilevässä ilmassa, "diivojen tiedetään olevan moraaliltaan enemmän kuin siveetöntä: en jäljittele heitä tässä. Olisin jopa toivonut kunniallisempaa olemassaoloa, ja olen vain alistumassa tähän uraan... koska näen, että sinun täytyy olla vuosisadallasi! ― Ja sitten, kun voit kiistellä tavoista, jopa kummallisista tavoista ansaita omaisuuksia, huomaan, ettei nykyään ole enää typeriä töitä. Lur-Salucesista peräisin oleva vaahto valui yli kupin säteilevän mousselinin.
xxx/ellauri175.html on line 201: "Se on osa ohjelmistoani", huokasi neiti Alicia Clary; Voisin laulaa sen kymmenen kertaa peräkkäin ilman, että se näyttäisi siltä, ​​kun lauloin sinulle eräänä iltana Casta-divaa! lisäsi kaunis virtuoosi kääntyen lordi Ewaldin puoleen. En ymmärrä, miksi kuuntelemme vakavasti laulajia, jotka "saavat mukaansa", kuten he sanovat. Minusta näyttää siltä, ​​​​että löydän itseni keskellä hullujen joukkoa, kun näen tällaisia ​​poikkeamia taputeltuina. - Vai niin! kuinka ymmärrän sinua, neiti Alicia Clary! huudahti sähköasentaja
xxx/ellauri175.html on line 525: Hyvin ! niinä hetkinä, jolloin puolittain valveilla olevana ja järjen ja aistien raskauden vangitsemana mieli on yhä täynnä niiden harvinaisten ja näkemyksellisten unien sekoitettua nestettä, joista puhun sinulle. jokainen mies, jossa käy täältä myöhempien vaalien häntyreitä siemeniä ja joka voi jo hyvin, hänen tekonsa ja taka-ajatuksensa kutovat hänen uudestisyntymisensä lihan ja tulevan muodon tai, jos niin haluat, hänen jatkuvuutensa, tämä mies on tietoinen sisällään ja ympärillään ennen kaikkea toisen sanoinkuvaamattoman tilan todellisuudesta ja jonka näennäinen tila, johon olemme rajattu, on vain hahmo.
xxx/ellauri175.html on line 733: - Mennään ! sanoi Edison, näen, että olet pohtinut joka ilta mökilläsi ja että olet yrittänyt selittää työn itsellesi. Hyvä. Olen varma, että voit arvata jonkin verran alkuperäistä arkaania: mutta - kuka ikinä voisi kuvitella, millä olosuhteilla, satunnaisella ja ihmeellisellä tavalla, minulle annettiin tulla sen herraksi! – Tämä todistaa, että kaikkea tapahtuu niille, jotka etsivät.
xxx/ellauri175.html on line 778: Muista liike – niin luonnollista! ― Hadalysta kauniin Alician valokuvataittoon tässä ympäristössä? Ja alla lämpömittariin päin, joka sopii planeetasäteiden kalorien punnitsemiseen? improvisoitu selitys tälle laitteelle? osakemarkkinoiden kohtaus, niin ainutlaatuinen? Muistatko, kuinka selkeästi Hadaly kuvaili neiti Alicia Claryn tarkkaa wc:tä lukiessaan lampun alla ensimmäisen illan lähetystä vaunuissa? Tiedätkö, millä hienovaraisilla, millä uskomattomilla keinoilla tämä erityisen salainen selvänäköisyys on voinut tapahtua? Tässä se on: "Sinä olet kyllästynyt, tunkeutunut inhotun ja rakkaan elävän olennon hermostolla! Kuitenkin jossain vaiheessa, jos muistat, Hadaly otti sinua kädestä ja johdatti sinut hirvittävään laatikkoon, jossa lepäävät teatteritähden jäännökset. No, Sowanan hermosto oli toisen nesteen läheisen välityksen kautta yhteydessä sinun kanssasi tämän Hadalyn käden paineen ansiosta. Välittömästi hän lensi pois näkymättömissä verkostoissa, jotka jäivät hänen näennäisestä etäisyydestä huolimatta sinun ja kauniin rakastajatarsi väliin: sen vuoksi hän päätyi heidän ylenpalttiseen keskustaan, eli neiti Alicia Claryyn, vaunuun, joka vei hänet. Menlo Parkiin.
xxx/ellauri177.html on line 162: Lapsen poskelle suutelemme hänen sieluaan. Vain lapsi voi sanoa nimesi sotkematta sitä. Myöhemmin suu pilaa, myrkyttää intohimot. Itsekään, joka rakastan sinua niin paljon, joka annoin itseni sinulle, en uskalla soittaa sinulle milloin tahansa, en esim nyt kun mulla jököttää näin rivosti, en halua sinun kohtaavan epäpuhtauksiani miehenä. Minä rukoilin, korjasin lihaani, nukuin vartiosi alla, elin siveästi; ja itken, kun näen tästä lipputangon nupista, etten ole vielä tarpeeksi kuollut tälle maailmalle ollakseni kihlattu. Oi Maria, ihana Neitsyt, miksi en ole viisivuotias, miksi en ole jäänyt lapseksi, joka liimahti huulensa kuviisi! Ottaisin sinut sydämeeni, laittaisin sinut sänkyyn vierelleni, halaisin sinua kuin ystävää, kuin ikäiseni tyttöä, minulla olisi tiukka mekkosi, lapsellinen hunnusi, sininen huivisi, kaikki mikä lapsuus, joka tekee sinusta isosiskon. En haluaisi suudella hiuksiasi, koska hiukset ovat alastomuutta, jota ei pitäisi nähdä; mutta suutelisin paljaita jalkojasi, yksi toisensa jälkeen, kokonaisia öitä, kunnes olisin poiminut huuliltani kultaiset ruusut, suoniemme mystiset ruusut. Noniin, tähän tais päästä pujahtamaan vähän tällästä pedofiliaa, sori siitä.
xxx/ellauri177.html on line 290: -- Minä rakastan sinua! sanoi Serge kevyellä äänellä, joka nosti pienet kultaiset hiukset Albinen temppelistä. Hän halusi löytää toisen sanan muttei löytänyt, joten hän toisti: -- Minä rakastan sinua! Minä rakastan sinua! Albine kuunteli kauniisti hymyillen. Hän opetteli tätä musiikkia. -- Minä rakastan sinua! Minä rakastan sinua! hän huokaisi herkullisemmin, helmimäisellä tyttömäisellä äänellään. Sitten hän kohotti siniset silmänsä, jossa valon aamunkoitto kasvoi, hän kysyi: -- Kuinka rakastat minua? Joten Serge keräsi itsensä. Metsissä oli juhlavaa pehmeyttä, syvät navat pitivät pariskunnan vaimeiden steppien väreet. "Rakastan sinua enemmän kuin juuri mitään", hän vastasi. Olet kauniimpi kuin mikään mitä näen aamulla, kun avaan pyjamani. Kun katson sinua, sinä riität minulle. Haluaisin vain sinut, ja olisin erittäin onnellinen jos saisin nyt.
xxx/ellauri177.html on line 292: Hiän laski silmäluomiaan, hän pyöräytti päätään kuin Markku Lehto. "Rakastan sinua", hän jatkoi. En tunne sinua, en tiedä kuka olet, en tiedä mistä tulet; et ole äitini etkä sisareni; ja silti rakastan sinua, annan sinulle koko mällin "sydämestäni", en pidätä siitä mitään muulle maailmalle... Kuuntele, rakastan silkkisiä poskiasi kuin satiinia, rakastan suutasi, joka tuoksuu ruusuilta, rakastan silmiäsi joissa näen itseni rakkauteni kanssa, rakastan jopa ripsiäsi piirakassa, jopa niitä pieniä suonia, jotka värjäävät kalpeutesi isokainalossa... Tämä kertoo sinulle, että rakastan, että rakastan sinua, Albine. "Kyllä, minä puolestani rakastan sinua", hiän jatkoi. Sinulla on erittäin ohut parta, joka ei satuta minua, kun painan otsaani niskaasi vasten. Olet vahva, olet pitkä, olet kaunis. Ja tuo on myös. Rakastan sinua Serge.
xxx/ellauri187.html on line 501: Minä voin pahoin, kun näen luopioita,
xxx/ellauri208.html on line 729: Voi, Kangilima! Niin, Joonatan, Joonatan, minä näen liman! Siis valon!
xxx/ellauri208.html on line 731: Minä näen valon!
xxx/ellauri208.html on line 851: Veljeni Sebastianin (1985) kaltaista kirjaa en muista hetkeen suomalaisessa kirjallisuudessa kohdanneeni. Pikkuvanhasta 11-vuotiaasta Antista kertova tarina on suomalainen Peltirumpu, näennäisrealismista ponnistava satu.
xxx/ellauri228.html on line 320: Valtameren vastaus tähän tunkeutumiseen paljastaa ihmistieteilijöiden persoonallisuuksien syvemmät, piilotetut puolet paljastamatta mitään itse valtameren luonteesta. Se tekee tämän toteuttamalla fyysisiä äppejä, myös inhimillisiä; Kelvin kohtaa muistoja kuolleesta rakastajattarestaan ja syyllisyydestään sen "izemurhaan." Muiden tutkijoiden "vieraisiin" viitataan vain. Kaikki inhimilliset ponnistelut Solariksen toiminnan ymmärtämiseksi osoittautuvat turhiksi. Kuten Lem kirjoitti: "Näiden ilmiöiden erityispiirre näyttää viittaavan siihen, että havaitsemme eräänlaista rationaalista toimintaa, mutta tämän aurinkokunnan valtameren näennäisesti järkevän toiminnan merkitys on ihmisten ulottumattomissa." Hän kirjoitti myös, että hän päätti tietoisesti tehdä tuntevasta muukalaisesta valtameren välttääkseen persoonallisuuden ja antropomorfismin sudenkuopat kuvatessaan ensimmäistä kosketusta. Jotain genitaalihierontaa siitä olis muussa tapauxessa tullut auttamatta.
xxx/ellauri229.html on line 828: Vai voisiko se, mikä minusta näyttää, olla myös sitä, mitä hänestä näennäisesti näytti? Illuusio illuusion sisällä? Oletetaan, että se on totta - paitsi hän kirjoitti myös siitä, joka istuu meteorin selässä. Nyt se on kyllä ongelma. Näetkö, minusta näyttää siltä, ​​että hänestä näytti, että tämä toinen oli hajareisin meteorilla, mutta jos siltä vain näytti myös tuozsta toisesta, ei voi sanoa mitään kumpaankaan suuntaan! Päätäni on alkanut särkeä jälleen kerran, kuten eilen, niin kuin ennenkin, minun täytyy ajatella piispoja ja sinisiä neniä, silmiä kuin ruiskaunokit, sinistä Tonavaa ja vasikkaa Cordon bleu. Miksi niin? Ja tiedän, että kun keskiyöllä lisään kiihtyvyyttä, ajattelen munakokkelia - ei vaan paistettuja munia, isoilla keltuaisilla, myös porkkanoita, hunajaa ja Mary-tädin jalkoja, juuri kuten jokaisena keskiyönä...
xxx/ellauri231.html on line 147: Hän on ystävällinen ja samalla ankara, reagoiva ja samalla hämmentynyt näyttää inhimillisiä tunteita piilottaen lempeytensä näennäisen ankaruuden taakse. Hän on kärsimätön ja itsepäinen, menettää malttinsa, uhkailee ja sitten rauhoittuu, tekee myönnytyksiä, levittää kätensä avuttomuuden eleenä. Hän vaikka räjähtää saadaxeen olla ihmisten, joukkojen kanssa, mutta kun hän kohtaa heidät, hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä sanoa.
xxx/ellauri237.html on line 484: Ympärilläni näen rasvaisen vyötärösi Olet minun, minun, minun! nainen ihanaisine huulinesi,
xxx/ellauri237.html on line 997: Miten on mahdollista, että näennäisesti mielivaltaisen kriteerin, kuten korttirullan, perusteella he voivat kuvata omia ominaisuuksiaan? Missä on saalis? Vaikka eri esoteeriset tieteenalat eivät voi tarjota tälle mitään selitystä, joka riippuu tulosten väärentämisestä, psykologia on tarjonnut kokeiluun perustuvan rakenteen, joka selventää tätä ilmiötä. Tämä rakenne tunnetaan nykyään Mickey Mouse Effectinä.
xxx/ellauri250.html on line 483: Tässä kohtaamisessa, arvasitte, on elokuvan moottori. Kuosmanen luo itsensä uudelleen kuvissa, kamera kädessä ilman näennäisyyttä, jotka kulkevat junan kapeiden käytävien läpi tai kiirehtivät näkymiään lokeron kapeudessa. Kamera on tunnetusti suljettu, lukitsee meidät sisään, ei vain Lauran kanssa, vaan hänen pelollaan yksinäisyydestä, joka jää ilmaan. Muista, että kyse ei ole vain tilanteesta, vaan asettamisesta.
xxx/ellauri251.html on line 424: Darken with vision; seeing I see not, hear Hämärtyy harhoista; Mä näen enkä näe, kuulen
xxx/ellauri252.html on line 497: USA on pitkään ollut uhkana maailmanrauhalle, ei yksinään sen puoleen, onhan meillä sellaisiakin valtioita kuin Ísrael. Mutta se on suurin ja vaarallisin. Meillä Ruotsissa on näennäissosialistinen hallitus kerskaillut vuosikymmenien ajan puolueettomuudella, joka on läpikotaisin silmänlumetta. Koko ajan, jo kauan ennen kylmää sotaa, ovat ulkopolitiikkamme sanelleet henkilöt, jotka suhtautuvat negatiivisesti sosialismiin ja positiivisesti länsimaiseen kapitalismiin. Esimerkiksi se Dag Hammarskjöld josta kaikki puhuivat yhteen aikaan oli juuri sellainen ihminen. Hänen tärkein tehtävänsä ulkoministeriössä oli valaa pohjaa oikeistopoliittisille kannanotoille. Hän näyttää olleen sitä mieltä että luonnollinen vihollisemme oli sosialistinen Neuvostotasavalta ja looginen liittolaisemme siis USA. Kun sosiaalidemokraattinen hallitus pohjimmiltaan edustaa omia ja yksityisiä kapitalistisia etuisuuksia mutta on onnistunut päntäämään ihmisten päähän että se edustaa eräänlaista sosialismia, on se koko olemassaolonsa ajan taistellut todellista sosialismia vastaan. Se on työntänyt Ruotsin tiedustelupalvelun amerikkalaisten palkkalistoille. Se vastusti muun muassa Vietnam-liikettä siihen hetkeen saakka, kun lopulta tajusi ettei kansaa enää voinut sahata silmään siinä suhteessa.
xxx/ellauri255.html on line 413: И каждый вечер, в час назначенный, Ja joka ilta näen tunnilleen
xxx/ellauri261.html on line 132: Keskustelussamme syntyneiden kielikuvien kautta näen ympärillämme käyvän vipinän ja vilskeen; vainajat jättävät jäähyväisiään fyysiselle maailmalle, suojelusenkelit, kerubit ja serafit rientävät jumalallisissa tehtävissään äänettömästi huutaen ja melskaten.
xxx/ellauri287.html on line 433: Ramsay meni ensin Vähä-Aasiaan, missä monilla Apostolien teoissa mainituista kaupungeista ei ollut edes tarkkaa sijaintia. Rättipäät oli söhränneet lähes kaiken. Myöhemmin elämässään hän päätteli: '"Lisätutkimukset... osoittivat, että kirja kesti pienimmänkin tarkastelun Egeanmeren maailman tosiasioiden auktoriteettina ja että se oli kirjoitettu sellaisella harkintakyvyllä, taidolla, taidolla ja totuuden havainnoilla ollaxeen mallina historiallisesta lausunnosta" ( The Bearing of Recent Discovery, s. 85). Saman kirjan sivulla 89 Ramsay selitti: "Voit painaa Luukkaan sanoja enemmän kuin mikään muu historioitsija". Paavalin kirjeiden kirjoittajuudesta hän päätteli, että kaikki kolmetoista Uuden testamentin kirjettä, jotka Paavali näennäisesti kirjoitti, olivat aitoja, ja että koko raamattukin on sitä lyytä todennäköisesti kirjaimellisesti totta.
xxx/ellauri293.html on line 617: Kaiken kaikkiaan kaiken tämän selitys voi myös vaihdella riippuen ihmisistä, jotka sen näkevät. Yleisesti ottaen voin sanoa, että olen samaa mieltä tästä kokeesta, kun katson elämääni ja näen, että valintani noudattavat ilmeisesti tätä prioriteettilistaa. Entä sinun?
xxx/ellauri295.html on line 116: Kun Paavali puhui vanhurskaudesta, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta, Felix haukotteli ikävystyneenä ja sanoi: "Se riittää toistaiseksi! Voit lähteä. Kun näen sen sopivaksi, lähetän mesen sinulle." Samaan aikaan hän toivoi, että Paavali tarjoaisi hänelle lahjuksen. Niinpä hän lähetti usein textareita Paavalille ja puhui hänen kanssaan.
xxx/ellauri295.html on line 245: Mainostus on propagandaa, mielipidevaikutusta. Se joka huutaa kovimmin myy eniten. Kun näen kilpailijani, tiedän kuka olen. Olen kiro... En minä jaxa. Mixi muut ei viihdy seurassani? Voisiko se johtua pepunhajusta? Haissevatko keilamaiset rintaliivini hikisinä kumilta? Pannako perään vielä lisää Back-Stickiä?
xxx/ellauri298.html on line 372: Kirja on kirjoitettu Peter Reichin näkökulmasta ja käsitteli hänen isänsä inhimillistä puolta, jota valtio kohteli uhkana yhteiskunnalle. Hänen merkittävin työnsä tuli 1930-luvulla, kun Reich keksi näennäisen oudolta "orgonen" käsitteen. Reich sanoi, että tämä on fyysistä energiaa, joka tapahtuu orgasmin aikana. Hän uskoi, että ilmakehä sisälsi tämän orgonienergian, kuten kaikki elävä aine. Tämän energian vangitsemiseksi hän loi niin sanotun Cloudbusterin.
xxx/ellauri306.html on line 606: Isossa-Britanniassa, jos sinulla on kaksi sormeasi ulospäin V-asennossa, se vastaa keskisormen antamista. Sellaisia, joita saatat tehdä, jos joku leikkaa sinut ajon aikana ja käännät hänet pois. "Ylös omaasi", niin sanotusti. Se saa minut värisemään joka kerta kun näen sen, on niin outoa nähdä pienten lasten tekevän sitä! Haluan vain olla kuin ei ei ei ja kääntää käden toisin päin! Sikäli kuin tiedän, kukaan Yhdysvalloissa ei pidä sitä loukkaavana, joten sen täytyy olla vain kulttuurinen asia.
xxx/ellauri306.html on line 696: Jep! Väsyttää edelleen, kun näen ei-brittien nostelevan kahta sormea, joilla ei yksinkertaisesti ole aavistustakaan, kuinka epäkohteliasta se on! Huomaa, että olen laittanut jalkani siihen itsekin puhuessani entisen pomoni kanssa, joka sattui olemaan amerikkalainen, tupakoitsija ja homo. En ole tupakoitsija, mutta koska olin tuolloin nro 2, vietin heidän kanssaan joka tapauksessa ja kysyin, oliko hän menossa ulos polville (savukkeelle), hän oli täysin järkyttynyt (mutta randy) ja minun piti kertoa hänelle nopeasti, mitä tarkoitin sillä hänellä oli jo enemmän kuin semi…
xxx/ellauri307.html on line 393: Tämä tarina havainnollistaa, kuinka jopa näennäisesti negatiiviset tapahtumat tapahtuvat syystä, vaikka tämä syy ei olisikaan ilmeinen, kuten se lopulta tapahtui rabbi Akivalle. Tämän totuuden vuoksi, johon tässä tarinassa viitataan, viisaamme sanoivat, että meidän tulee aina kiittää Jumalaa elämämme ei-niin hyvistä tapahtumista, aivan kuten kiitämme Jumalaa hyvästä elämässämme.
xxx/ellauri329.html on line 66: Je gagne la grand’ rue, où je puis encor voir tulen pääkadulle, jossa näen edelleen
xxx/ellauri357.html on line 493: Shelleys muutti Pisaan tammikuussa 1820, näennäisesti neuvotellakseen heille suositellulta lääkäriltä. Siellä Percy "ystävystyi" irlantilaisen tasavaltalaisen Margaret Masonin ( Lady Margaret Mountcashell) kanssa. Rouva Masonista tuli inspiraationa Shelleyn runolle "The Sensitive Plant".
xxx/ellauri363.html on line 143: Lähetysseuran työn alkuaikoina Ambomaalla oli liikaa työmiehiä ja liian vähän eloa, kustannus/pelastussuhde huono, joten kazeet kääntyivät Kiinan suuntaan. Mantshuria oli ryssillä, mutta boksarit kukistettua päästiin muukalaisvihamieliseen Hunaniin. Ensimmäinen Kiinan-lähetystyöntekijä oli Hannes Sjöblom, joka valmistui papiksi vuonna 1900. Vaimo Ellen seurasi miestään työalueelle. 100v myöh. Sjöblomin jälkeläinen kiltti Matti Keijola kuoli virzarakon syöpään vähän äkkiä. Pani miettimään näenköhän enää ensi kesää ja Rauhista.
xxx/ellauri363.html on line 663: Mutta mixi tyhmä sotilas istuu kranaatin päälle? Mitä tyydytystä se siitä saa? Kas kun koira opetetaan ensimmäistä kertaa istumaan, sille annetaan keksi. Tätä toistetaan, kunnes koira lopulta istuu tarvitsematta keksiä. Psykologiset egoistit voivat väittää, että sellaiset teot, jotka eivät "suoraan" johda positiivisuuteen tai palkkioon, eivät eroa koiran toimista. Tässä tapauksessa toiminnasta (komennolla istumisesta) on tullut tottumuksen voima, ja tällaisen tavan rikkominen johtaisi henkiseen epämukavuuteen. Tätä ehdollistavan käyttäytymisen perusteoriaa, jota sovelletaan muihin näennäisesti tehottomiin positiivisiin toimiin, voidaan käyttää selittämään moraalisia reaktioita, jotka ovat välittömiä ja vaistomaisia, kuten sotilaan hyppääminen kranaatin selkään.
xxx/ellauri376.html on line 693: Mitä minä näen? missä minä olen ? Oi suloinen ekstaasi!
xxx/ellauri376.html on line 798: Ei, näen farkkuni kovenevan;
xxx/ellauri380.html on line 205: Fairbanks piti tätä elokuviensa suosikkina poikansa mukaan. Siinä on paljon samaa kuin Monty Pythonin skezissä Olympics for Upper-class Twits ja kikkailevassa Juha Koistisessa. Mielikuvituksellinen voimistelu sopi urheilutähdelle, jonka "kissanomaiset, näennäisen vaivaton" liikkeet olivat yhtä paljon tanssia kuin voimistelua. Yhdessä hänen aikaisemman Robin Hoodin (1922) kanssa elokuva merkitsi Fairbanksin muutosta nerokkaasta komediasta uraksi "swashbuckler" rooleissa. Elokuva, joka on vahva erikoistehosteissa (lentävä matto, taikaköysi ja pelottavat hirviöt) ja sisältää massiivisia arabialaistyylisiä lavasteita, osoittautui myös ponnahduslautaksi Anna May Wongille, joka esitti petollista mongolien orjaa. Sellaisia viirusilmät ovat.
xxx/ellauri388.html on line 115: Hän oli voimistellut runkannut ja kävellyt ruumiinsa väsyksiin monena iltana ja kuitenkin usein aamulla herännyt ja muistanut syntisiä, likaisia unia polttava häpeäntunne mielessään. Nyt hän ensimmäisen kerran luki viisaan, jalon miehen ajatuksia sukupuolikysymyksestä ja ymmärsi, että tätä asiaa täytyi voida ajatella samalla tavoin kuin kaikkia muita ihmiselämän asioita puhtaan tunteen ja siveellisen järjen kannalta. Ja koko hänen sielunsa otti intomielisesti vastaan ja hyväksyi tuon ehdottoman puhtauden ja huolellisen alapesun vaatimuksen - lihanhimo ja nautinto oli sama, tapahtui se sitten nuoruudensyntinä, laillisena haureutena tai avioliiton näennäisesti hyveellistämänä.
xxx/ellauri388.html on line 137: Vastatessani näihin kysymyksiin olen todella huomannut, että kirjastani, kun siinä loppupuolella ei ole enää kysymystä tästä asiasta, helposti jää löytämättä izeä tyydyttävä selitys. Kirjassa onkin ollut puhe paheesta etupiässä ja takapiässä vaan tarkoituksessa osoittaa, mimmoisten muistojen ja lapsuuden surujen kanssa ensimäinen käsitys Jumalasta syntyy. Jumala on se joka kyylää vessassa ja lyö näpeille pippeliä näpelöidessä. Ja näen nyt hyvin, että jos siitä tahtoo hakea neuvoa, miten pahetta (nim. runkkaus) vastaan on taisteltava, niin neuvon antamisen sijasta saattaa lohdutus tulla riistetyksikin, kirja kun helposti synnyttää muun muassa sen väärinkäsityksen, että rukous on tehoton apukeino pahetta vastaan. Ja se on kuitenkin, oikein ymmärrettynä, ainoa apukeino, nimittäin kun on kädet ristissä ne pysyvät poissa kullinvarresta. (Paizi jos ne ristii kullinvarren ympärille ja runkuttaa siinä, mikä sekin toimii kyllä, olen havainnut.)
179