ellauri074.html on line 426: harhaoppia.) Moderni tiedeajattelu on kuivakkaa, kun siinä ei ole suuruxena mystikkaa.
ellauri118.html on line 580: Kirjallisuuden mystikkaa ja dialogipelimallin pointti on se ettei source tagit ole esillä, ja että se on just se juju. Fiktion lukeminen on kuin ratkois sanaristikkoja. Kuka mietti mitäkin? Kenes ajatus tää nyt on? Paizi ei niitä kukaan oikeasti ratko, antaa mennä vaan. Kaikki siihen samaan sykkyrään omaan ompelukoriin vaan. Darwinin puutarhuri esimerkiksi. Onxillä nyt niin paljon väliä kuka ajatteli mitäkin. No ehkä joillekuille on.
ellauri219.html on line 577: Nyt Lillokin siteeraa katollista pensasmystikkaa. Niitä on kuultu jo aivan simona. Tuomas Kempiläistä, Simone Weiliä, se yx kaveri jostain Hollannista jota Huishaismanni fanitti jonka nimeä ei löydy, jne jne. Huysmans jäi maitojunaan 1871 sodasta kun sille tuli dysenteria eli plödät housuun. Se kuoli izeaiheutettuun suusyöpään paljon myöhemmin.
xxx/ellauri068.html on line 521: No aika samixia ovat monessa suhteessa. Kanin kirjat ja lauseet on lyhempiä ja ymmärrettävämpiä, ja se on lapioinut niillä lujasti enemmän massia per sana. Muissa suhteissa ne on kuin kaxi mystikkaa. Puujalkamaista hippihuumoria, paljon paranoidia mystifiointia, jotain supermiehiä. Aina bylsimässä hiljaisia ja halukkaita käsineitoja kuin ellun kanat. Tosi toxisia setämiehiä. Sellaisia ne hipit olivat.
xxx/ellauri084.html on line 603: Iskä Gottlieb ja isoiskä Daniel Pyllyverhoilija oli puoliepäilyttäviä pastoreita jossain harppisakuissa. Ei siis ihme että Friedrich läxi teit isäin astumaan. Kohtalokkaasti se jätti vanhan testamentin kielet väliin ja keskittyi vaan uuteen. Sixi se alkoi sotkea kristinuskon soppaan Plaattoa ja myöhemmin Kanttia ja Jacobia ja vielä myöhemmin vielä Spinozaa. Friedrichille ei pietismi riittänyt, vaan se halus järkeillä. Siitä ehti tulla aika skeptikko. Oli vuoronperään professori Hallessa ja pastorina tuppukylissä. Pyllyverhoilija juuniorin paras kaveri oli Aku Schlegel, joka on ohimennen mainittu Puckin ja Oberonin diggaajana. Schlegel ja Schleiermacher oli parantumattomia romantikkoja. Vaikka pyllyverhomies ei ollut vakuuttunut Jee-suxen jumaluudesta, se jaxoi kuitenkin peukuttaa sielun kuolemattomuutta ja muuta siihen liittyvää perusmystikkaa. Sen jutut oli sekametelisoppa ateismia, pietismiä ja Spinozaa. Sen ura lähti heittelehtimään Napsun jälkeisen kurinpalautuxen aikana, sen edustamasta liberaaliteologiasta ei oltu innoissaan johtoportaassa.
5