Monille jotka uskoo mystiikkaan ei ole kovin tärkeetä onko se mihin ne uskoo totta, totuus ei ole niille mikään prioriteetti. Tieto ei ole niille pyhempää kuin satu. Ne ei ole tietouskovaisia, kuivia kireitä realisteja. Ne on loivempia ihmisiä, leväperäisiä, löyhäperseitä. Sillä lailla menee elämäkin lupsakammin.
ellauri012.html on line 58: Onko epämääräisen viiksinen Razumov-hahmo Carlsonin veistämä nykysuomalaisversio Oblomovista, vai onko "ludekämpän avainparista juuri keltaisen ketjun kantajalla" tärkeäkin rooli ajankohtaisen keskustelun ratkaisemisessa? Carlson vetäytyy mystiikkaan, Пустьвсегда буду я, hän toteaa lopulta kääntäessään runolaivansa minäkertojan
ellauri012.html on line 74: Törö suhtautuu vihamielisesti mystiikkaan.
ellauri014.html on line 1127: Jotain mainintaa on Abelardin harhaoppisesta rukouskäsityxestä. Ei sanota mikä siinä oli vikana. Oisko se ollu se huomio et ei sitä sopotusta kukaan kuuntele, paizi sä ize ja ehkä äiti oven raosta, mut se on kivaa ja tekee hyvää sulle izelles. Joo se kai se on. Stultilogiaa. Pröö on sitä mieltä et Julkun ja muiden pietismiin yms mystiikkaan taipuvaisten virhe on rukoilla ihan liikaa. Siitä vaan suu kuivii ja tulee polvet kipeiksi. Ei sovi odottaa nopeaa pöytiin palvelua eikä tilata menun ohitse jotain ihmettä. Ihmeiden aika on ohi, tekniikan ajan valistuneen jumalan on noudatettava luonnon lakeja ja asetuksia.
ellauri052.html on line 613: Ruusuristiläisyys on mystiikkaan perustuva liike, jonka väitetään saaneen alkunsa Christian Rosenkreutzin 1420-luvulla kokoamasta veljeskunnasta. Yleisesti tunnetuksi järjestö tuli Euroopassa 1600-luvulla, ja se oli uuden ajan alun tärkeimpiä okkultistisia virtauksia. 1700-luvulla, rationalismin aikana, ruusuristiläisyyden suosio hiipui. 1800-luvulta alkaen ruusuristiläisiksi itseään sanoneita järjestöjä alkoi syntyä Yhdysvalloissa ja Euroopassa osana okkultismin suosion kasvua.
ellauri074.html on line 297: Koko Cioranin tuotannolle on ominaista pessimismi, jonka juuret monien kriitikoiden mielestä juontavat jo hänen lapsuuteensa (vuonna 1935 Cioranin äiti sanoi hänelle, että olisi tehnyt abortin, jos olisi tiennyt, kuinka onneton hänen lapsestaan tulisi). Cioranin pessimismi, tai oikeastaan hänen skeptisisminsä tai jopa hänen nihilisminsä, on kuitenkin ehtymätöntä ja omalla tavallaan jopa iloista; sille ei voi osoittaa yhtä selkeää alkuperää. Cioran itse ei pitänyt itseään pessimistinä ja katsoi skeptisyytensä liittyvän voimakkaasti mystiikkaan. Cioran onkin sanonut, ettei hänen äitinsä puhe abortista häirinnyt häntä, vaan teki häneen suuren vaikutuksen ja johti hänet voimakkaaseen oivallukseen olemassaolon luonteesta: ”Olen vain sattuman oikku. Miksi suhtautua siihen niin vakavasti?”
ellauri105.html on line 395: En kiellä sitä, että tämä perinteinen kristinoppi voi kuulostaa armottoman dualistiselta, kylmältä ja jotenkin lattealta ”avarampaan” mystiikkaan verrattuna. En kiistä sitäkään, että tämän perinteisen kristinopin kannattajien joukosta löytyy paljon rakkaudettomia suutarisia, jotka voisivat ottaa käytöksessään esimerkkiä liberaaleilta kareisilta. Raamatullinen jumalakuva kuitenkin antaa uskolle kestävän kalliopohjan, ikuisen Rakastajan – ei vain ihmisten varaan jätettyä, pohjimmiltaan persoonatonta rakkautta, joka kaikessa kauneudessaan ei ratkaise perisynnin ongelmaa eikä kerro mitään kaikkein suurimmasta mysteeristä: kuolemanjälkeisestä elämästä.
ellauri151.html on line 651: Yhteinen piirre mystiikkaan taipuvilla hämäräheikeillä on että pyhiä textejä ei tarvi ymmärtää samassa mielessä sanatarkkaan kuin jotain reseptiä tai käyttöohjetta, vaan riittää että tulee sellanen fiilis että "hei must tuntuu etmä tajuan", "I can relate to that", "groovy". Ikäänkuin resonoidaan textin taajuudella. Hamannin ja Ludin poinzi on että koko kieli olis sellasta. Tottahan se on aika useinkin, aika paljonhan viestinnästä menee läpi ilman että kukaan tarkastaa ymmärsikö kukaan siitä mitään, tai ainakaan ketkään 2 saman asian. Se on ihan kivaa ja okei kun ollaan pyllistelemässä jossakin ja pidetään kimppakivaa, hämäräkin kieli hoitaa tehtävänsä siellä. Silti epäilyttää pääseekö sillä tarkkudella ihan kuuhun asti. (Vai menikö sinne kukaan? Oliko se vaan salaliittoteoriaa? Onko keskitysleireillä oikeesti käytettyjä silmälaseja saippuaa ja nahkakukkaroita? Sanos se! Mitähän Hamann ja Wittgenstein olis tuumineet?)
ellauri216.html on line 140: Pseudo-Dionysios Areopagita oli kristitty teologi ja filosofi, joka eli 400- ja 500-lukujen vaihteessa. Hän kirjoittaa apostolien teoissa mainitun Dionysios Areopagitan nimellä. Pseudo-Dionysioksen kootut teokset tunnetaan nimellä Corpus Areopagiticum tai Corpus Dionysiacum. Tämän pseudonyymin ansiosta Pseudo-Dionysioksen teologialle annettiin merkittävä arvo vuosisatojen ajan. Pseudo-Dionysioksen teologia onkin vaikuttanut merkittävästi kristilliseen mystiikkaan.
ellauri257.html on line 552: Kreitman oli Pinkjas Mendl Menachem Zyngerin (laulaja) ja hänen vaimonsa Basheven (Bathsheba), syntyperäisen Zylbermanin tytär. Hänen isänsä oli rabbi ja innokas hasidi, jolla oli intohimo mystiikkaan. Myös Kreitmanin äiti tuli rabbiinisesta, vaikkakaan ei-hasidilaisperheestä. Biłgorajin rabbin tytär, joka oli aikanaan tunnettu älyllisestä ja henkisestä luonteestaan, hän oli hyötynyt veljiensä koulutuksesta.
ellauri277.html on line 177: Kristinuskon, islamin ja sufismin lisäksi Gibranin mystiikkaan vaikuttivat myös teosofia ja jungilainen psykologia. Noin 1911–1912 Gibran tapasi ʻAbdu´l-Bahán, baháʼí-uskon johtajan, joka vieraili Yhdysvalloissa, piirtääkseen hänen muotokuvansa. Tapaaminen teki vahvan vaikutuksen Gibraniin. Yksi Gibranin tutuista myöhemmin elämässä, Juliet Thompson, joka on itsekin aika baháʼí, kertoi, että Gibran ei saanut nukkua tapaamista seuraavana yönä.
ellauri282.html on line 493: Hänestä tuli utelias idän mystiikkaan luettuaan Aldous Huxleyn Ends And Means. Kirja vakuutti Mertonin henkisyyden tärkeydestä. Samaan aikaan hän kirjoitti väitöskirjaansa William Blaken teosten pohjalta, jotka opettivat hänelle uskon tärkeyden. Tällä ratkaisevalla hetkellä hindumunkki neuvoi häntä lukemaan keskiaikaisen ja nykyajan katolisen filosofian teoksia. Sisäinen ääni vielä pakotti osallistumaan katoliseen jumalanpalvelukseen. Merton pyysi opastusta paikalliselta papilta. Hän kehitti uskoaan meditoimalla, mietiskelemällä ja lukemalla henkisiä izehoito-oppaita.
xxx/ellauri139.html on line 158: Bataillen kiinnostus kohdistui mystiikkaan ja buddhalaiseen filosofiaan. Hän haki äärikokemuksia voidakseen ylittää arkitietoisuuden. Hän osallistui surrealistien ja dadaistien toimintaan, kunnes joutui riitoihin Bretonin kanssa. Vittuako se piti koko ajan riitautua Anteron kaa? Noku Andre alotti! Älä sinä jatka! Mulla oli pienenä kaveri Antero joka asui Eirassa. Ei me muistaaxeni riidelty.
xxx/ellauri261.html on line 99: Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budabestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Ne selviteltyään hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa. Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin paljastui luopioxi ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä hyväntuoxuisten lampukoiden heiluttelu veivät mukanaan.
14