ellauri002.html on line 2198: Mun lisänimi on "professorn", vähän naureskelee pampaksen pojat ja eteläsuomen sivistyneet kielipuolta vanhaa hurtti ukkoa. Oli siellä liikkiksiä tyyppejä, yks hirmu korsto 57 numeron saappaissa ei mahdu riviin, joko on varpaat tai kantapäät poissa linjasta. Se tykkäs kaivaa poteroita. Sen korsu hiekkamäen kyljessä oli kuin asemasodan bunkkeri, ratapölkyillä tuettu, joita se siirteli kuin korsia. Sit oli se toinen heppu jostain takametsistä, jonka felo oli rikki, "Pedin min je ruku", joka halus koittaa mun kirjoituskonetta. Iso sormi paino varmaan viittä nappia yhtä aikaa, vasarat tarttu toisiinsa. Tulkki tarvittiin, kun etelän alikessu puhutteli pampuscheja. Sit oli jotain etelän herraspoikia, von Konow kuin Ruuneperistä. Därek Breitenstein Venezuelasta, sittemmin osti apelta Eiran yksiön, koppava Eevan mies, jonka lapsi hukkui kalliolta Nauvossa. Mä kirjoittelin muistiin hurrien inttislangia, se vihko on kai jossain vielä tallessa. Ja luin C.S. Whiten kirjaa The Once and Future King. Siinä on hyvä pätkä murkuista, ihan kuin armeija, tai ihmiskunta. Jag tar hommio på det. Myror är idioter.
ellauri007.html on line 426: jo apinoista, murkuista, termiiteistä,

ellauri009.html on line 60: Tän eron näkee hyvin murkuista. Hullulta näyttää, kun ne kiskoo pesään korsia, jotenkin autistisesti, joka murkku peruuttaa oma korsi perässä, raahaa sitä väsymättä pesään päin, välillä putoilee, alottaa uudestaan, toiset murkut kulkee kylmän rauhallisesti ohitse, tai suorastaan päältä, ei oo moxiskaan vaikka toinen on ihan jumissa. Ei tässä ole mitään suunnitelmaa, puuttu johto kokonaan, työnjako, tiimit, vastuutus. Hyvä murkut.
3