ellauri002.html on line 361: mistä mieli murheellinen?

ellauri002.html on line 1914: Tää on meillä Saarssoneilla murhe ainainen, jos ei mene hiljaa, niin menee kovaa. Monomaaninen innostus johki yhteen asiaan (esim runoiluun), sitä jatkuu kiihtyvällä vauhdilla kunnes tulee väistämätön vastavaikutus, joku romahdus. Maniavaiheessa olin varma, et mun väikkäri MS oli kaikkien aikojen neronleimaus. Se meni niin pitkälle, että pelkäsin mennä kadun yli, ettei vaan joku auto aja päälle ja mun hienot aivot mene muusiksi ennenkuin saan kaiken ulos. (Varmaa just sellasella vauhdilla Kalle-Kustaa kymppi ratasti jään yli Köpikseen. Norjassa tuli sit flunssa, ja siihen kuoli hän. - Vai kuoli hän siihen? Juu, siihen kuoli hän.)
ellauri004.html on line 1756: on omat murheensa, se pitää niistä huolen.

ellauri005.html on line 1556: on poikais menestys tai murhe.

ellauri006.html on line 1180: owat murhellinen hengi

ellauri008.html on line 899: 4 Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.

ellauri008.html on line 900: 5 Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.

ellauri008.html on line 1333: Se sanoo opetelleensa kirjoittamaan jo 20 vuotta. Ennuste ei ole kovin valoisa. Vastikään se oli työkierrossa 1/2 vuotta opettelemassa aikakauslehtikirjoittamista. Sekö on vienyt siltä viimeisenkin järjenhivenen. Toimittajien kirjoitustaidon rapistuminen on lukijoiden alituinen murhe. Ihmekö tuo etteivät nuoret lue. Eihän tällaista jaxa jahnustaa dementti vanhuskaan. Alle yläkoulutasoa.
ellauri012.html on line 432: Läpytätkö nyt Heloise mun idealle et sä lähtisit pyhimysten kelkkaan? Saaks sä mun sanoista mitään iloa katumisen harjoituksiin? Eiks sua kaduta sun sekolut, etkö sä haluisi kuin kristuksen huora pestä sun pelastajan jalat kyynelilä? Jos sulla ei ole vielä näitä palavia toiveita, rukoile et sä saisit ne. Mä en koskaan lakkaa suosittamasta sua johtoportaalle mun rukoksissa, ja pyydän herroja auttamaan sua sun suunnitelmassa kuolla pyhänä (jos hyvin käy jo ensi pyhänä). Sä oot sanonut heido maailmalle, ja mikä sua enää pitäisikään siellä? Nosta katse aina tonne ylöspäin siihen jolle olet pantannut elämäsi. Elämä täällä murheen laaksossa on paskamaista; ihan nää elämän välttämättömyydet kuten kusella käynti on tuskaisaa vammaiselle pyhimykselle. Loordi, sanoi kuninkaallinenkin profeetta, siis ennustajakunkku, vapauta mut välttämättömyyksistä. Monet on ressuja jotka ei edes tiedä sitä; ja silti ne on vielä ressukampia jotka tietää kurjuutensa eivätkä silti voi vihata tätä menoa. Ihmiset on hulluja kun ne paneutuu maallisiin asioihin! Ne kyllä sit huomaa virheensä kun on liian myöhäistä. Tosi pyhimykset ei erehdy silleen; ne vapautuu aistinautinnoista ja himoitsee vaan ylös taivaaseen.
ellauri017.html on line 647: Niillä eväillä ei täällä murheen alhossa pitkälle pötkitä.

ellauri017.html on line 831: Mutta sijtä hyödytyxest cuin tästä Prophetast saadan, ei tarwita täsä paljo puhua. Se cuin händä wiriäst luke, on kyllä idze ymmärtäwä, että hän on täynäns caickinaisia, mitä ikänäns Jumalata pelkäwäinen ja murhellinen sydän taita idzellens turwaxens ja lohdutuxexens anoa.
ellauri017.html on line 924: Ja ruoho ojain tykönä ja caickinainen jywä wetten tykönä pitä lacastuman ja tyhjään tuleman. Ja calamiesten pitä murhettiman ja caicki cuin ongen heittäwät weteen pitä walittaman ja caicki ne cuin wercot weteen laskewat pitä murhellisexi tuleman. Ne pitä häwäistämän jotca hywä langa tekewät ja
ellauri019.html on line 269: Meidän sydämem riemu loppui, meidän dantzim on käändynyt murhexi.
ellauri019.html on line 328: Edom profetioissa. Jo kuningas Ussian hallituskaudella profeetat Joel ja Aamos julistivat, että Jehova tulee varmasti tuomitsemaan Edomin, koska armottomalla miekan käytöllään se ilmaisi talttumatonta vimmaansa Israelia kohtaan (Am 1:6, 11, 12). Sen vuoksi että Edom vastusti ilkeämielisesti Jehovan liittokansaa, se oli menettänyt omistusoikeutensa maahan, jonka Jumala oli sille antanut (Jl 3:19; Am 9:11, 12). Edomilaisten tuho sinetöitiin babylonialaisten valloittaessa Juudan ja Jerusalemin 607 eaa. Edomilaisten viha ilmeni selvästi, kun he yllyttivät Jerusalemin autioittajia (Ps 137:7), iloitsivat Juudan murhenäytelmästä ja jopa luovuttivat vihamielisyydessään ja kostonhalussaan pakoon päässeitä Juudan asukkaita babylonialaisille teurastettaviksi. He ryöstivät maata muiden naapurikansojen kanssa, suunnittelivat ottavansa Juudan ja Israelin hylätyn maan haltuunsa ja puhuivat kerskaillen Jehovaa vastaan. Tästä syystä Jehova käski profeettojensa Jeremian, Hesekielin ja Obadjan vakuuttaa Edomille, että sen ilo jäisi lyhytaikaiseksi ja se saisi osakseen samanlaista kohtelua kuin Juuda. (Va 4:21, 22; Hes 25:12–14; 35:1–15; 36:3–5; Ob 1–16.) Kuten profeetta Jesaja oli aiemmin ennustanut, miekkaa käyttävät edomilaiset joutuisivat Jehovan oman oikeuden ja tuomion miekan alle: kaikista ryhmistä, suurista ja pienistä, tulisi tuhon omaksi vihittyjen teurasuhrieläinten kaltaisia (Jes 34:5–8).
ellauri020.html on line 695: Sit vielä loppuvizi jossain raflassa. Siinä on mukana homopropelli ja Daisy, joka tuoxuu houkuttavasti myrkyltä, ja muita tuttuja, tyttökavereista jäljellä olevat, ei tietystikään Nasua. Tuomaalla on uusi hani alla, vauva tulossa, rahamurheetkin on mennyttä. Suski hoitaa golffarinsa bisnestä. Luota tshekkeihin. Sigmund Riemastus oli tshekkijutku, toinen oli Ransu Naakka.
ellauri023.html on line 61: Tuskinpa, tällästä on tää maallinen vaelluxemme murheen laaxossa.

ellauri023.html on line 771: että ize kullakin iikalla on täällä murheen laaxossa mahd vapaa olla ja mukavaa.

ellauri024.html on line 453: Nauru ja hauska ei ole välttämättä humoristista. Onhan sitä hauskaa muutenkin, ilonaurua, pikkuisilla lapsilla etenkin. Iloinen yllätys, turvallinen jännä, ihan vaan pelkästä onnestakin voi naurattaa. Onhan sekin helpotus tässä murheen laaxossa. Kevyttä oloa.
ellauri024.html on line 1275: Ikävä kyllä Darwinin murheen laaxossa ei ole

ellauri025.html on line 38: Missä huolta, murhetta ei näy
ellauri025.html on line 50: “Eräällä toulouselaisella knaapilla oli tallissaan hyvin kallisarvoinen hevonen. Kun hän kerran halusi katsoa sitä, hän löysi sen pitkin pituuttaan maasta täysin hengettömänä makaamasta. Sen ruumis oli jäykkä ja vailla kaikkea elämän lämpöä, liikettä ja henkeä, jota ilman, kuten lääkärit sanovat, mikään luontokappale ei voi elää. Niinpä hevosen isäntä vetäytyi murheellisena hevosensa menetyksestä syrjäiseen paikkaan ja antoi kuolleen hevosensa puolesta uhrilupauksen Pyhälle Tuomaalle. Välittömästi kun lupaus oli tehty mitä hurskaimmalle Pyhälle Tuomaalle, Jumalan voima, jolla on valta elämän ja kuoleman yli, tuli apuun. Hevonen näet ponnahti jaloilleen ja nousi äkkiä maasta aivan kuin olisi herännyt unesta. Isäntä sen edestä makasi oljilla reporankana. Siitä lähtien hevonen Pyhälle Tuomaalle tekemiensä hurskaiden lupausten mukaisesti vieraili haudalla ja kertoi minulle selvin sanoin ihmeestä lukuisien kirkonmiesten ja maallikoiden läsnäollessa. Sen, että hevonen oli ollut täysin kuollut ja vailla kaikkea lämpöä, liikettä ja tuntoa, se vahvisti juhlallisesti tammikuun puolivälissä.”
ellauri025.html on line 776: Monikalla ei ole omia lapsia. Se on muka päättänyt ize niin. Ehkä se on hyvä asia, mitä vähemmän Monikoita täällä murheen laaxossa sen parempi. Mut aika paljon sillä on synpunkter lasten kasvatuxesta siihen nähden. No onhan sillä kesken jäänyt psykologin tutkinto.
ellauri026.html on line 331: Voi jumalauta, ei ketkään ole onnellisempia kuin ne joita sanotaan hölmöiksi, narreixi, ääliöiksi ja pöntöixi; hienoja titteleitä minusta. Ne eivät pelkää kuolemaa, for one thing. Niitä ei kiusaa omatunto, ne ei pelkää aaveita eikä peikkoja. Niitä ei häirize tulevan pelko eikä haaveilu. Niillä ei sanalla sanoen ole huolia. Ne ei ole nöyriä, pelokkaita, kunnianhimoisia eikä kateellisia, eivätkä roiku kenessäkään toisessa. Siinäkin ne muistuttaa muita eläimiä, että ne ei tee syntiä, kuten papitkin myöntävät. Ajattele omia murheitasi ja mieti, miten monesta ne säästyvät. Ne eivät ainoastaan ole iloisia, pidä hauskaa, laula ja naura izexeen, vaan hauskuttavat muitakin, ja ovat kaikkien kamuja. Petoeläimetkin väistelevät niitä, ja kuninkaat, jotka pitää niitä narreina, tykkää niiden seurasta enemmän kuin ministereistä, koska ne juttelevat hauskoja.
ellauri026.html on line 470: Efraimin mukaan keskiaikalaiset meinas, että maailma on yhtä saatanan tonttia, murheen laaxoa. Piru kulkee kiljuvan jalopeuran lailla rundia. Sen verran oli holotna ja pimeetä, joka paikka täynnä ryösteleviä mamuja.
ellauri030.html on line 581: Ennen kaikkea sit tää filosofinen pessimismi. Se ei ole masista, vaan maailmankazomus tai etiikka, että murheenlaaxo on vaan kestettävä, turha toivo ei vie mihinkään, taivasodotuxet ja usko edistyxeen perusteettomia. Tiukka mutru huuleen vaan ja selkä vastatuuleen. Älä koskaan kuse vastatuuleen, siitä tulee harmeja. Sellaista kuin mesopotamialainen pessimismin vuoropuhelu ja saarnaajan ynnä Jeesus Siirakin tiivistelmä elämästä että se on vaan nöhtä. Absurdia puuhaa, hyvin menee mutta menköön. Tän mä kyllä voin allekirjoittaa.
ellauri031.html on line 674: Meneekö se niinkuin luvussa Callesta ja Hobbesta on kuvattu. Kyse on varainsiirrosta tuonpuoleiseen veroparatiisiin. Jotkut pohatat on keränneet murheenlaaxossa niin paljon massia, että pelätessään haudantakaisia veroseuraamuxia ne siirtää luottoa pilvitileille. Mukanaanhan sitä ei voi viedä muuten kuin just tällä tavalla. Tää luotto on sikälikin hyvä sijoitus, et ilmainen näyte koukuttaa oman tiimin puolelle uusia asiakkuuxia, jotka sitten ostaa meikäläisiltä kovalla rahalla kovempia huumeita: postilloja, pääsiäismunia, joululahjoja ja Oral B hammasharjoja.
ellauri039.html on line 663: Ei kai sitä, että elämme täällä murheen laaxossa,

ellauri041.html on line 1707: Anna heikkojenkin täällä murheen laaksossa

ellauri041.html on line 1794: täältä murheen laaxosta lentämään kohti tähtiä.

ellauri043.html on line 1033:

Muulla on piisannut murheita!

ellauri043.html on line 6014: Matikka ja uskonto ei oikein pelaa yhteen, vaikka just matemaaatikoissa onkin yllättävän paljon uskovaisia. Logiikka on palikkaa, uskonto liskoaivojen tekoälyä, joka selviää ristiriitaisistakin datoista. Matemaatikoille, varsinkin geometrikoille, tulee aika vahvoja visuaalisia äärettömyysintuitioita, Anschauungen, josta ne saavat hartauden kokemuxia. Mutta ei niistä oikein käytännön teologeixi ole. Niiden jumalat on yleensä tollasia kädettömiä palloja, jotka vaan pyörii jossain ulottuvuuxissa, eivät pysty ojentamaan auttavaa kättä hukkuvalle apinalle kuse sitä kipeimmin kaipaa. Ei, kyllä murheenlaaxoon jalkautuvan jumalan pitää olla höyhenetön ja 2-jalkainen, mielellään 3, ja puhua syntiselle ymmärtäväisellä äänellä. Väliin tietysti huutaa ja jyrinöidä myös, että pysyy hommat handussa. Ei tollasessa deismissä tai panteismissa ole oikein ytyä, ne on tollasia vapaa-ajan jumaluuxia. Harmaata teoriaa, ajatusleikkejä.
ellauri048.html on line 1275: To put in words the grief I feel; Sanoittaa mun tuntemaani murhetta;
ellauri048.html on line 1446: Calm as to suit a calmer grief, Tyyni sopii tyynempään murheeseen,
ellauri050.html on line 816: Kirjan tapahtumat olivat tuttuja ja työnteon eetos syvä. Soljuva kieli hiveli kaupungissa kärvistelevän korvaa. Puolanka on Kajaanin pohjoispuolella, Iijoelle on siitä vielä aika matka pohjoiseen, Oulun korkeudelle. Ritva ei aavistanut, että ahmien luettu kirja veisi hänet vielä pitkälle tutkimusmatkalle. Ja että Päätalo auttaisi hänet samalla ylös elämän suurimmasta murheesta.
ellauri055.html on line 889: Suomen sisällissodan aikana Sillinpää pyrki olemaan puolueettomana. Hän joutui kuitenkin vuoron perään sodan kummankin osapuolen pidättämäksi ja arvosteli sekä punaisten että valkoisten suorittamia väkivallantekoja. Valkoisten voittonsa jälkeen käynnistämät kostontoimenpiteet teloituksineen herättivät Sillinpäässä suuttumusta. Keskellä sotaa Sillinpää suomensi belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin teosta Köyhäin aarteet (Le trésor des humbles). Veristen selvittelyjen kiihtyessä Sillinpään kotipitäjässä tämä mystiikkaa lähenevä köyhyyden filosofia auttoi tyynnyttämään kirjailijan mieltä. Hän pyrki näkemään pintaa syvemmälle niihin syihin, jotka olivat johtaneet sisällissodan kaltaiseen murhenäytelmään.
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri070.html on line 234: zeigt ihm die Tiere der Trauer, weidend, - und manchmal Näyttää sille murheen surkeat naudat, laiduntavat, ja myötään
ellauri083.html on line 550: Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
ellauri083.html on line 626: Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla,
ellauri088.html on line 257: Mixi köyhä kateellinen Vittoria paukuttaa kermapepuille jumalaa ja syntiä? Ai niin tietysti: sen vanhanaikainen kiivas jumala kostaa sen puolesta menestyneille ja tasaa tilit kuonpuoleisessa. Se toimittaa sama duunia kuin kommunistinen puolue, mut vasta ison kiven takana. Paizi ei: kyllä se tasaa jo täällä murheen laaxossa. Kirkon myyjäisiin pääsee noloissakin hyntteissä ilman pääsylippua ja papin kamuna on parempi ihminen kuin nippu kermapeppuja. Saa roimia herraskakaroita korville sormenpäillä, kunhan ei läimi avokämmenellä kuten Shulem Schnizelissä. Voi rontata omia paskakamoja vielä osattomammille. Sellasta karnevaalimeininkiä, päivä herrana.
ellauri092.html on line 490: No niinpä olikin: Isoova Ilmo sinkosi murheellisesti moottoripyörältä kovalle aukiolle. Ei ollut tuulilasia. Halvatun jumala, muuta en pysty vastaamaan, sanoi emintimä. Pääasia on että pää pannaan käsiin niin että se niihin jää, eikä koskaan oteta takaisin enää.
ellauri093.html on line 614: Myöhemmin tuli suruviesti Rysingestä: maallinen tuomari oli tuominnut Rysingen kirkon ja ökypappilan jäämään Rørstrandin seurakunnalle. Suuri syvä murhe ja tunne huutavasta vääryydestä täytti Povisen ystävien sydämmen. Minkä helvetin takia maallinen tuomiovalta saa ratkaista kirkon elinkysymyxiä? Povisen leski ei enää ala, kiukuspäissään se lakkaa vajaa. Loppuun vielä tuhti annos hymistelyä.
ellauri093.html on line 666: Kolilla kävi kuten Moldella: herra oli sumupilvessä eikä suvainnut näyttäytyä. Mutta Dick jaxoi vielä kerran, ja kaikki taputtivat. Hilja tulkkasi ja pisti väliin omiaan. Kyllä nämä yxinkertaiset ihmiset olivat kiitollisia. Harvoin heillä oli mitään tällaisia tilaisuuxia, missä hampurilainen matkasaarnaaja puhuu käsittämättömiä jostain Napoleonista. Nuoret jaxoivat vielä kerran koittaa huipulle, Hilja meni Dickin kanssa pötkölleen. Aina tuntuu tälläisistä kokouxista lähtiessä kuin kirkastusvuorelta palattaisiin murheen laaxoon. Pelottaa osanko säilyttää mitä olen saanut? Jos puristaisin polvet oikeen kovaa yhteen? Pysyisikö sisällä? Jaxanko toteuttaa arkielämässä mihin olen kuzuttu? Jaxanko taas Ilmoa ja sen väsyttäviä pentuja?
ellauri105.html on line 37: Seija ihmettelee mixi näissä paasauxissa on niin paljon kerrassaan naurettavia juttuja. Sitä pelottaa, eikai tuo ole jo hullun naurua. They're going to take me away, hahaa, hiihii, hahaa. No Koska se on koko poinzi. Sanon kuin Elizabeth Bennetin isä: mitä varten me apinat olemme täällä murheen laaxossa ellemme nauramassa toisille ja joskus (tosin harvemmin) jopa vähän izelle. Naura sinäkin.
ellauri110.html on line 368: Mixi jeppe juo? Verukkeita on monia. joku on sanonut pahasti, rahatilanne on huono, kirja ei onnistu. Uusia murheita löytyy aina. Mitä väliä millään! Olen vapaa mies, vastaan vain izestäni.
ellauri110.html on line 526: Näin lauloin ma kuolleelle äidillein Sun mieles jo kääntyisi murheisaks Tai ootteko koskaan te painaneet
ellauri110.html on line 544: Nyt tulkaa, te murheet ja vastukset, Se talo, min portilla kilpi on: Oi, ootteko silloin te tunteneet
ellauri110.html on line 564: Kun murheet sun sielusi mustaks saa, Hyvät enkelit, kauniisti hymyilkää, Ken kerran itsensä unhottaa,
ellauri110.html on line 600: Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää, Me synnyimme tänne vaivalla kun riemut ja murheet lapsosen
ellauri110.html on line 753: Kun nyt tämä murhenäytelmä oli loppunut, oli hän aikonut lähteä takaifin Jerufalemiin, kotiinfa waimonfa ja lapfienfa tykö, mutta ei ollut woinut fitä tehdä, waan hänen oli täytynyt lähteä fiitä paikasta, misfä ristiinaulitfeminen oli tapahtunut, aiwan wastakkaifeen fuuntaan - wieraifiin maihin, ja fiellä wuofifatoja wainottuna ja pakolaifena, fuuresfa kurjuudesfa, furullifena ja murheellifena kuljeskellut ympäri maailmaa toifesta paikasta toifeen. Hän oli aina fuuresti ikäwöinyt kerrankin taas faada käydä Jerufalemin kaupungisfa, johon hän Jumalan fallimukfesta oli kerran pääsfytkin, mutta oli tawannut koko kaupungin häwitettynä ja autiokfi faatettuna, eikä muuta nähtäwänä kuin kiviroukkioita ja talojen raunioita. Kokko kaupungin loistosta ja komeudesta, jommoisena se oli ennen Kristukfen kärfimystä ja ristiinnaulitfemista, ei näkynyt wähintäkään jälkeä. Sen lifäkfi oli hän fanonut ei warmuudella tietäwänfä, minkä tähden Jumala oli määrännyt hänet kurjuudesfa ja wiheliäifenä niin pitkänä aikoina kuljeskelemaan ympäri maailmaa monien tuhanfien ihmisten katfeltawakfi, luuli kujitenkin, että Jumala teki niin fiitä fyystä,, että hän fiitä afiasta faarnaifi kaikille juutalaifille ja kaikille parantumattomille fekä kehottaifi heitä katumukfeen ja parannukfeen. Wiimeifekfi hän toiwoi, että Jumala autuaalla kuolemalla wapahtaifi hänet hänen kurjuudestaan ja onnettomuudestaan.
ellauri110.html on line 757: Mitä juutalaifen ykfityiselämään tulee, oli fe, ainakin fen mukaan kuin hän Hampurisfa eleli, ollut hiljaista ja ykfinäistä. Ei hän koskaan puhutelllut ketään, ellei joku fuoraan ollut kyfynyt häneltä jotakin. Jos joku oli kutfunut hänet aterioitfemaan, oli hän fyönyt ja juonut aiwan wähän, ja filloinkin kaikkein halwimpaa ruokaa, mitä pöydällä oli. Jos joku oli tahtonut antaa hänelle rahaa, ei hän koskaan ollut ottanut enempää kuin kahta lübeckiläitä killinkiä, jotka hän tawallifesti heti lahjoitti jollekin toifelle köyhälle ihmifelle, joka fattui wastaan tulemaan. Hänellä oli nimittäin tapana aina fanoa, ettei hän pannut mitään arwoa rahaan, waan luotti aina Jumalaan, että hän ruokkifi ja holhoifi häntä, mihinkä hän waan tulifi, että Jumala taiwuttaifi hyväfydämmifiä ihmifiä antamaan hänelle kyllikfi ruokaa ja waatteita. Hän ei koskaan hymyillyt, waan kulki alinomaa huokaillen, murheisfaan ja furullifena, fyvisfä ajatukfisfa, filloin tällöin toistaen, että hän luotti Jumalaan ja uskoi warmaan, että Jumala taas ottifi hänet armoonfa, koska hän fydämmestään katui fyntiä, jonka hän oli tehnyt Kristukfen ristiinnaulitfemifen päiwänä, ja lakkaamatta rukoili anteekfi antamusta tästä fynnistä.
ellauri110.html on line 865: Ja pian se alkaa vetistellä kuin Hande: Mieleni on murheellinen. Nyt rupeaa minuakin itkettämään. Mixi elän enää? Hyvä kymysys! Rippeet jälellä. Ter. Eikka 33 vee.
ellauri115.html on line 266: Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia.
ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan? Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa.
ellauri135.html on line 769: Musta tää runo on erittäinkin narsistinen, mikä sopii Lermontoville. Muita hittejä Lermontovilta Konstan mielestä ovat Yxin kuljen, yö on tyyni, lauha, Tikari ja Niin ikävää ja murheellista. Ei ole tarpeen edes luetella niitä kaikkia. Lermontov oli mitään pelkäämätön, rumahko ja ylimielinen upseeri. Teloitettiinko se loppupeleissä? Ei vaan se kuoli kyrpiintyneen majurin luodista. Lepokodin suunnalta kuuluu lisää tuttuja säveleitä. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Kukot kiekuvat joen tuolla puolen täyttä kurkkua. Zabolotskilla on erinomaisia runoja ukonilmasta. Zabolotski nousee Tjutsevin rinnalle, jopa kaarteissa täpärästi ohi. Sairas Bunin nauraa iloisesti lukeiessaan Tvardovskia. Koira kuoli koiran kuoleman. Ympärillä kuohuva elämä on täynnä tarkoitusta ja merkitystä.
ellauri142.html on line 212: Arjuna-viṣāda-yogaḥ – Ärjylän murheen jooga
ellauri142.html on line 449: Harva mies on niin täydellinen ja pyhä, ettei hänellä joskus olisi enää haasteita; Emme voi olla täysin vapaita siitä! Kiusaukset ovat kuitenkin meille erittäin hyödyllisiä, vaikka ne olisivatkin vaikeita ja vaikeita; koska hänen pikkumiehensä sitä kautta nöyrtyy, pudistetaan ja huovutetaan. Kaikkia pyhimyksiä on johdatettu monien kiusausten ja murheiden läpi, ja se on ollut heidän vahvuusalueensa.
ellauri142.html on line 726: Parasta A-ryhmää on se jolle ilo ja murhe ovat samankäsitteiset; joka luottaa itseensä; jolle maamöhkäle, kivi ja kultakimppu ovat samanarvoiset; jolle
ellauri142.html on line 913: Intohimoinen tekijä on sellainen, joka kilvoittelee saavuttaakseen tekojensa hedelmiä, joka on ahne, loukkaava, epäpuhdas aikomuksissaan ja joka tuntee iloa tai murhetta (eturaajat).
ellauri144.html on line 718: Poinzina on että tän kurjan vaelluxen murheen laaxossa voi oikeestaan kokonaankin blokata umpikypärällä jossa pyörii metatronin video. Oman ruman naaman ei tarvi näkyä kun sijalla on ziljoonasta tavixesta morfattu avatar. Tässä on paljon samoja elementtejä kuin kristittyjen taivastoivossa. Vaikka viesti tuleekin Metatronilta, jota ei ole minun raamatussani, vaan Talmudissa. Kylä musta grapson olisi ollut nimenä paljon parempi, se on ilmestyskirjasta.
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri151.html on line 1115: Aikanaan Mordecai Meirin vaimo sai lapsen joka oli yhtä vankka ja epäsiisti kuin [uusi] isänsäkin. Vaimo leikki vauvan kanssa, leperteli "Kukkuu, kukkuu". Tarina ei ole aivan lopussa. Mordecai Meirin leski kuoli lavantautiin suuren sodan aikana. Voi murheen päivää. Äitini nyökäytti peruukki vinossa tälle uudelle lenkille päättymättömässä onnettomuuxien ketjussa, johon ei koskaan totu. Se todisti hänelle jällen kerran että elämä on pahaa unta ja että ei hyödytä tehdä syntiä luojaansa vastaan. Ehkä ei pitäisi koskaan syntyäkään... Mutta minkäs sille voi että on syntynyt? [Asiaan on paras puuttua aiemmassa vaiheessa.] Kului muutama kuukausi ja Mordecai Meirin puotiin ilmestyi vieras nainen.
ellauri155.html on line 511: Ps 34:19 HERRA on juuri läsnä nijtä joilla on murhellinen sydän / ja autta nijtä joilla on surkia mieli.
ellauri160.html on line 676: – Stefun exä on tuonut omat murheensa tähän, että hän (siis Martina, tai kyllä Stefu myös) on ollut minua kohtaan niin kamala. Olen tuntenut koko ajan sen, miten joku yrittää mustamaalata minua. En ole päässyt aloittamaan uutta suhdetta normaalisti. En oman exäni takia, enkä hänen exänsä takia, Belórf kuvailee realitysarjassa.
ellauri163.html on line 708: Hänen pimeät materiaalinsa ovat herättäneet uskonkiistoja, pääasiassa joidenkin kristillisten ryhmien keskuudessa. Cynthia Grenier katolisessa kulttuurissa sanoi: "Pullmanin maailmassa Jumala itse (auktoriteetti) on armoton tyranni. Hänen kirkkonsa on sorron väline, ja todellinen sankaruus koostuu molempien kaatamisesta." William A. Donohue Katolisesta liitosta on kuvaillut Pullmanin trilogiaa "ateismiksi lapsille". Pullman sanoi Donohuen boikotista: "Miksemme luota lukijoihin? Se saa minut pudistamaan päätäni murheella, että tällaiset nitwits voivat olla löysällä maailmassa." Mutta se taitaa olla Auktoriteetin tahto. Osa Hänen ennennäkemätöntä suunnitelmaa.
ellauri189.html on line 316: No joo - jos nyt luovuttaisiin moralisoivista sädekehistä ja katsottaisiin aidosti ympärille - moniko täällä on kiinnostunut muista…Ahnehtimisen ja oman taloudellisen hyvinvoinnin kulttuuri rehottaa täällä murheen laaxossa. Hyvin toimeentulevat metelöivät yhteisvastuusta sillä hetkellä, kun oman edun mukainen systeemi on uhattuna -tai olisi. Moraalimalli on päälleliimattu ja muovimainen huutelumalli.
ellauri196.html on line 102: Eemeli on aikamiespoika. Verottajalla on mielestään saatavia Eemeliltä jonka ei auta muu kuin paeta ja yrittää kaupungista työnteolla ansaita puuttuvat rahat. Vossikkakuskina kaupungissa Eemeli auttelee monia ihmisiä heidän murheissaan. Lopussa selviää, että verottajan tavoittelema henkilö on nimeltään Emil, josta Eemeli toteaa nimensä olevan ihan pelkkä Eemeli. Säästyneet rahat Eemeli antaa iäkkäille vanhemmilleen ja käskee herättää vasta sitten, kun ne loppuvat.
ellauri196.html on line 384: Henrik Ibsen: Rakentaja Solness, kolminäytöksinen murhenäytelmä. Karisto 1918
ellauri196.html on line 390: Henrik Ibsen: Inger, Östråtin rouva, viisinäytöksinen murhenäytelmä. Karisto 1919
ellauri204.html on line 106: Mutta kun se laattialle putosi, siinä ei ollutkaan sammakko, vaan kaunis, lempeä-silmäinen kuninkaan-poika. Tästä nyt tuli tytölle hänen isänsä tahdon mukahan rakas kumppani ja puoliso. Tuo prinssi silloin kertoi, että häijy noita-vaimo oli hänen noitunut, ett'ei kukaan muu, kuin ainoastaan hänen nykyinen puolisonsa, olisi saattanut häntä kaivosta pelastaa, ja että he huomenna tulisivat yhdessä lähtemään hänen valtakuntaansa. Sitten he nukkumaan menivät, ja seuraavana aamuna, kun aurinko heidät herätti, saapui sinne vaunut, joita veti kahdeksan valkoista hevosta: kulta-valjahissa hevoset olivat ja niitten oli pää valkoisilla kamelikurjen-sulilla koristettu. Takana seisoi nuoren kuninkaan palvelia, tuo uskollinen Heikki. Tämä rehellinen poika oli, kun hänen herransa muuttui sammakoksi, surrut niin, että hän sydämmensä ympäri panetti kolme rauta-vannetta, jott'ei se surusta ja murheesta särkyisi. Mutta vaunut olivat tulleet nuorta kuningasta noutamaan hänen valtakuntaansa: uskollinen Heikki auttoi molemmat vaunuihin, asettui itse seisomaan taakse ja oli isäntänsä pelastuksesta aivan ihastuksissaan. Kun he kappaleen matkaa olivat kulkeneet, kuuli kuninkaan-poika takanansa rytisevän, ikään-kuin olisi joku särkynyt. Silloin hän kääntyi taakse-päin ja huusi:
ellauri204.html on line 113: se oli murheesta haljeta."
ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala.

Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.

Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.

Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.

ellauri216.html on line 415: Oi, kaikkein pyhin rouva Theotokos ja ikuinen neitsyt Maria, ainoa toivo meille syntisille! Me turvaudumme sinuun ja rukoilemme sinua, ikään kuin sinulla olisi suuri rohkeus Herran Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen edessä, joka on sinusta syntynyt lihan mukaan. Älä halveksi kyyneleitämme, älä halveksi huokauksiamme, älä hylkää surujamme, älä häpeä toivoamme Sinuun, vaan rukoile äidillisillä rukouksillasi Herraa Jumalaa, antakoon Hän meille, syntisille ja arvottomille, vapautua synneistä ja sielun ja ruumiin intohimot, kuole maailmalle ja anna Hänen yksin elää kaikki elämämme päivät. Oi pyhä rouva Theotokos, matkusta ja suojele ja vartioi heitä, vapauta vangit vankeudesta, vapauta vaikeuksista kärsivät, lohduta murheissa, murheissa ja vastoinkäymisissä olevia, lievitä köyhyyttä ja kaikkea ruumiillista pahuutta ja anna kaikille kaikki tarvittava vatsa, hurskaus ja tilapäinen elämä. Pelasta, emäntä, kaikki maat ja kaupungit ja tämä kaupunki, vaikka tämä ihmeellinen ja pyhä kuvakkeesi annetaan lohdutukseksi ja suojaksi, pelasta minut nälänhädältä, tuholta, pelkurilta, tulvilta, tulelta, miekalta, ulkomaalaisten hyökkäykseltä, keskinäisestä riidasta ja käännä pois kaikki viha, joka on oikein kohdistettu meihin. Anna meille aikaa katumukselle ja kääntymykselle, pelasta meidät äkillisestä kuolemasta ja ilmesty meille poistumme aikana ilmestyen Neitsyt Jumalanäidille ja päästä meidät tämän aikakauden ruhtinaiden ilmavista koettelemuksista, varmista oikea käsi Kristuksen kauhealla tuomiolla ja tehkää meistä iankaikkisten siunausten perillisiä, ylistäkäämme ikuisesti Poikasi ja meidän Jumalamme suurenmoista Nimeä, Hänen alkamattoman Isänsä ja Pyhän ja Hyvän ja Hänen elämää antavan Henkensä kanssa, nyt ja ikuisesti ja ikuisesti ja ikuisesti. Aamen.
ellauri221.html on line 411: Vesilinnun näköinen on Nyöleen izekin liian ahtaassa lippalakissaan. Ihme brassailua tympeällä paavinuskolla. Lasten nussiminen papiston taholta on vaan vahinko, sellasta tapahtuu täällä murheen laaksossa, se on tunnustettava, sori vaan ja jatketaan entisvanhaan tapaan. "Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsixeni." No se ei trendaa enää Jesse sori vaan, ei edes se läppä että lisääntykää ja täyttäkäätte maa. Me jätetään se homma hyvällä islamisteille ja keskitytään vaginoiden voiteluun huonovointisilla siittiöillä.
ellauri238.html on line 94: En löydä muistaakseni Kaarlo Kramsun runoa Väinö ja kaverit. Hänellä saattaa olla useampi sen niminen runo, mutta ezimäni runo on Kun Väinö mielin murheisin maan hylkäs isiensä. Siitä on kaksi versiota: Ei sittemmin oo kuitenkaan tuo kannel soinut millin vertaa, Ja vanhempi: Ei sittemmin oo kumminkaan ... koskonkaan. Meillä oli toi Väinölä-kirja Wilhon kirjahyllyssä. Sielun veljien johtohemmo Ismo ei sietänyt Kalevala-mittaa millin vertaa. Onnexi Kaarlo käytti ballaadimittaa, jambista tetrametriä.
ellauri238.html on line 98: Kun Wäinö mielin murheisin Maan hylkäs isiensä, Niin kanteleensa kuitenkin Hän jätti jälkehensä. Ei sittemmin oo kumminkaan Tuo kannel soinut koskonkaan.
ellauri240.html on line 40: Intiaanikesä on kuin menopausaalinen nainen. Kypsänä, kuuma-aaltoisena mutta oikullisena se saapuu ja katoaa halunsa mukaan. Vanhat henkilöt, joiden nuoruus on kuihtunut talven purevissa tuulissa ovat murheellisen tietoisia siitä että intiaanikesä on petollinen haistimus. Eräänä vuonna aikaisin lokakuussa intiaanikesä tuli kaupunkiin nimeltä Peyton Place. Intiaanikesä tuli kuin naurettava, rakastettava nainen asettuen seudulle ja tehden kaiken silmiä hivelevän kauniixi. Havupuut seisoivat kuin pahexuvat vanhat miehet.
ellauri241.html on line 377: Of sorrow for her tender favourite´s woe, Surusta murean suosikkinsa murheesta,
ellauri242.html on line 89: Oehlenschlägerin teoksia ovat muun muassa runokokoelma Digte, romanttinen satunäytelmä Aladdin, murhenäytelmät Hakon Jarl, Baldur hin gode, Axel og Valborg (suom. Aksel ja Walpuri, 1875) ja 2-jalkaista mezämiesten vainoamaa hirveä koskeva romanssisikermä Hälge.
ellauri244.html on line 230: Isä nautti tilkan tummaa murhettaan
ellauri247.html on line 186: Tobias George Smollett (1721 Dalquhurn, Dumbartonshire, Skotlanti – 1771 Livorno, Italia) oli skotlantilainen kirjailija. Hän opiskeli Glasgow'n yliopistossa, jossa hän oli välskärin ja apteekkarin opissa ja joutui 1741 ottamaan paikan muutamaksi vuodeksi välskärinä espanjalaiseen Amerikkaan määrätyssä sotalaivassa tarjottuaan turhaan murhenäytelmäänsä The Regicide julkaistavaksi (painettu 1749).
ellauri249.html on line 353: Elämänsä loppupuolella Hruštšov sanoi murehtineensa elämässään eniten sitä, että sai niin huonon koulutuksen, vain neljä vuotta kirkon ylläpitämää koulua ja joitain korkeampia ammatillisia kursseja. Kulttuuriväki ja älymystö oli kannattanut hänen politiikkaansa, mutta murheekseen Hruštšov totesi karjuneensa heille ja loukanneensa heitä mikä sai heidät yllättäen kääntymään häntä vastaan. Hän kertoi myös anekdootteja tapaamisistaan koulutettujen ihmisten kanssa ja miten ne olivat päättyneet väärinymmärryksiin. Niinkuin se "me hautaamme teidät".
ellauri249.html on line 400: Laahuxen tilaa helpotetaan ja lisätään sen ostohaluja lavastamalla huono osa hyväxi. Köyhyys ja kurjuus täällä murheen laaxossa on osoitus paremmuudesta kiven takana. Viimeiset tulevat esoixi. Ikean halvat ja huterat muovi ja lastulevy paskat onkin jotain hienoa. McDonaldsin hampparikokkien rievuista tehdään muotivaatteita. On oikeastaan tyylikästä asua yhden hengen konteissa.
ellauri264.html on line 325: Val. v. 3:31 Sillä ei HERra syöxä pois ijancaickisest/ waan hän saatta murhellisexi/

ellauri264.html on line 327: Val. v. 3:33 Sillä ei hän sydämestäns ihmisiä curita/ eikä murheseen saata.

ellauri266.html on line 189: dem letzten Hügel, der ihm ganz sein Tal häpykukkulalla, joka hälle koko murheen laakson
ellauri266.html on line 235: Kaksikymppisenä hän painoi luultavasti yli 130 kiloa, mutta selkävaivat olivat kadonneet. Surut ja murheet olivat kasautuneet traanixi kehooni. Häntä eivät kiinnostaneet filosofian opinnot yliopistossa eikä mikään muukaan. Virpi Hämeen-Anttilan kokemus on, että lihavana hän ei kiinnostanut miehiä. Vieläkin häntä raivostuttaa, jos miehet kuvaavat ihannenaisensa hoikaksi.
ellauri267.html on line 992: Mutta murheiden tulvat ovat rientäneet sen kauas,

ellauri288.html on line 529: Ilmalaivan Lermontov analyysi menee näin: Kuulivat hänen huokaus, jopa katkeria kyyneliä kihosivat silmänsä. Valkenee, ja alus odottaa häntä. Sankari lähtee Paluumatkalla petti odotuksissaan. Hän kokee vain murheen hellittämätön aika on tuhonnut kaiken arvon henkilölle tässä maailmassa: koettu sydämen ja sielun, kuljettaa pois rakkaansa tuhosi muisti sankarillisen menneisyyden ja viime maailmanmaine keisari. Yleensä - romahtaminen toiveita ja illuusioita. Sic transit gloria mundi (siis kulkee kunniaa maan).
ellauri308.html on line 63: taistella oi taistella ja kulkea murheen tiellä.
ellauri308.html on line 74: ole lohdutus päiväni murheiden ja elämä uuvutetulle,
ellauri315.html on line 129: On vähän murheellista se, että muutamat kalat viskattiin pois. Mutta mitäpä sille voi; niitä ei voitu käyttää mihinkään. Ja sittenkin se on surullista. Eihän se ole kalan vika. Se vain on kasvanut ja joutunut omatta syyttään petolliseen nuottaan- ja kuitenkin joutuu hylätyksi, ei kelpaa edes nuottaan. Eihän se ole kalan vika, käy sääliksi kalaa.
ellauri325.html on line 213: Mielenkiintoista on myös, että Martti Eerik Hjalmar Löfberg (1907-1969) eli Marton Taiga oli tukeva antisemiitti. Tukeva Komisario Kairala kazeli inhoten paxun Salomon Mandelbaumin selkää. Juutalainen lyllersi kapeata kylätietä pitkin asemalle päin pullea salkku kainalossaan. Kairala sylkäisi ja jatkoi haravoimista. Juutalainen ei käytä pääomaansa kuin lyhimmän välttämättömän ajan. Jutikka elää tavallisesti kelmiydellä. Myönnän että maanpakolaisen kohtalo on murheellinen, mutta mixi tämä juutalainen ei mennyt esim Ruåziin. Juutalaiset sopivat sinne aivan erinomaisen hyvin. Siellä he ovat kuin kotonaan. Sainpas sen puun kumoon tontin rajalta ja sinut vankilaan mustan pörssin kaupasta, jutikkapaha.
ellauri332.html on line 111: Jönsyn profiili: Tappurainen Tuppuraisen takuumiehenä. Bernhard Clairvauxlainen suhtautui suunnillen samalla tavalla Pierre Abelardiin kuin allekirjoittanut Eskiin. Munien telomisesta ei kyllä hänen Heloïselleen taitaisi paljon murhetta enää koitua. Eikä teollisuustaloudelle.

ellauri336.html on line 174: Toinen oikeudenmukaisuuden näkökohta on lapsen iän huomioon ottaminen. Ymmärrä, että pienillä lapsilla on taipumus läikkyä, unohtaa, jättää ruokaa, olla epäsiisti, myöhässä, huolimaton, yhteistyöhaluinen, laiska ja murheellinen. Muista, että lapset ovat lapsia, äläkä odota heidän olevan aikuisia, edes pieniä.
ellauri352.html on line 282: Neljännessä vaiheessa yksilö joutuu epätoivoon huomatessaan kuolevaisuutensa. Tässä tilassa henkilö voi hiljentyä, kieltäytyä vierailijoista ja viettää suuren osan ajasta surullisena ja murheellisena.
ellauri364.html on line 327: Mies haluaa ennen kaikkea olla miehekäs ja nainen naisellinen. Miehen pitää olla suuri ja voimakas, hänellä tulee olla iso pää, leveät hartiat ja kapea lantio, tumma ja voimakas ääni, kunnollinen parrankasvu ja hyvin kehittyneet ulkoiset sukuelimet. Jos yhdessäkin kohdassa on vikaa, ovat asiat hullusti. Naisen laita on samoin: litteä rinta ja karvainen vaza ovat alituisia murheenkryynejä. Mielestäni käteenveto eli runkkaus on tärkein esimerkki neuroottinen vaivan syntymisestä sukuelämän häiriöiden yhteydessä. Izetyydytys on hyvin tavallista jo lapsilla. Vain Freud tietää kuinka usein isät ovat uhanneet vääntää pojilta kikkelit irti, jos Schuco-avain katoaa. Myös tytöt harjoittavat pimpitystä, haaveilevat, ja tulevat tästä frigideixi.
ellauri386.html on line 201: Dmitri on miehen intohimoinen puoli, jonka huulilta valuu säkeitä Dostojevskin suosikkirunoista ja jonka taloudelliset murheet vastaavat kirjailijan, joka kerran kirjoitti veljelleen siitä, kuinka hänen vahtivuorollaan "ruplat ryyppäävät kuin ravut kaikkiin suuntiin. Ohjeita?"
ellauri395.html on line 366: Lokakuun 7. päivän tapahtumat saavat Jerusalemissa asuvan raamatunopettaja Benjamin Turkian murheelliseksi. Hamasin hyökkäys juuri Jom Kippur-sodan alkamisen 50-vuotispäivän aikaan, oli tavallisille israelilaisille täysi yllätys.
ellauri398.html on line 452: Farisealaisen laintulkinnan mukaan samarialaiselta naiselta vastaan otettu "vesiastia" oli rituaalisesti epäpuhdas ja saastutti myös vastaanottajansa. Monet puhdasoppisemmat fariseukset olisivat siten tukehtuneet partoihinsa järkytyksestä, kun Jeesus oli valmis "juomaan" samarialaisen tarjoamasta (rituaalisesti saastaisesta) "astiasta." Jeesuksen tavasta kohdata lähimmäisiään ja opettaa heitä kertoo paljon sekin, ettei hän karttanut Jumalan valtakunnan salaisuuksista keskustelua naisen kanssa, vieläpä sellaisen, joka oman aikansa mittapuun mukaan oli sangen huonomaineinen eläessään aviottomassa suhteessa. Nykyäänhän sellainen aivan a-okei, eli Jeesus ennakoi tulossa olevaa norminpurkua. Tälle vertaistensa joukossa vähäiselle hän paljasti jänniä paikkoja itsestään tarjoillen elämää kuhisevaa nestettä. Kuten niin monet raamatun naissivuhenkilöt, tämäkin samarialainen nainen jää kertomuksessa nimettömäksi. Nimettömät vain jäivät kaivonkannelle. Myöhäisempi itäisen kristikunnan traditio kertoo, että Sykarin tapahtumien jälkeen rouva antoi kastaa itsensä ja otti uudeksi nimekseen Photine, Photini tai Photina. Raamattu ei paljasta hänen elämästään muuta kuin hänen murheellisen avioliittohistoriansa: viisi kertaa hän oli "joutunut" jäämään "leskeksi". (Haha, elävän leski takuulla, tai vallan yxinyrittäjä. Nej tyvärr, nej tyvärr, det här är en vippa rumpa affär. Rumpa är den enda vi säljer här
ellauri401.html on line 439: Kesällä 1913 Ervast oli menestyksen huipulla. Hän kuuli kuin ”hoosianna huutojen kaikuvan”. Mutta samalla hän ajatteli: ”Miten kauan kestänee, ennenkuin huudetaan: ristiinnaulitkaa?” Ervastin kannalta oli murheellista, että nuoret efebit, vuodetovereiksi aiotut, lähtivät Besantin kelkkaan. Yksi syy nuorten vieraantumiseen Ervastista saattoi olla hänen ”itsevaltiutensa”. Riipinen kertoi, että Ervast tahtoi määrätä. ”Hänellä oli sellainen luonne. Jos ihmiset olisivat häntä totelleet, olisi siitä tullut kaunis kokonaisuus. Olisi antanut hänen määrätä.” – Ervast sanoi: ”Missä minä en saa määrätä, siinä ei minua tarvita."
ellauri405.html on line 630: sanoi Markulle "Sieluni on murheellinen kuolemaani asti.

ellauri408.html on line 117: Jälkeenpäin alkaa Elohim taas vekuttaa. Helvetti, se alkaa taas. Taikaviitta heittää suunnattoman siipinsä ja haluaa paeta. Kultaisessa nesteessä hän ui hetken väkevästi, siittiöiden keskellä heilui hetken, mutta nyze on taas ohi. Ilmasexi riistettynä hänen penixensä pettää hänet; tyhjäx imettynä se vajoaa ja sykkii. Kirottu enkeli taivutti mustat hiuksensa ja sanoi Eloalle muka helvetin murheellisena:
ellauri408.html on line 996: -- mies! Suu on ihan kuikve. Miehessä on paljon heikkouksia ja virheitä; mutta kaikki muuttuisi huonommaksi, jos hän lakkaisi olemasta herra. Naisvalta on varmaan ollut murheellinen kausi, ja sen palaamista ei sovi toivoa. Rodun naisellistuminen merkitsee jo sen rappeutumista...
ellauri420.html on line 397: Se fut longtemps perdu dans ses douleurs muettes, eksyi pitkäksi aikaa hiljaisiin murheisiinsa,
ellauri421.html on line 72: Romaanista Säädyllinen murhenäytelmä kohistiin myös siksi, koska siinä viitattiin homoseksuaalisuuteen ja se kritisoi muutenkin kansallissosialismia. Rintamakarkuriakaan ei olis saanut ymmärtää.
ellauri421.html on line 1082: ”… Mut tänään murhe ahdistaa – en siihen syytä keksi, mut sydämeni tunnen vain niin oudon tuskaiseksi. Kohussa suuren kaupungin kuin vieras varjo kuljen, mua pakahduttaa hiljaisuus, kun kammioni suljen: en unta saa ja virun kuin kurja henkipatto – ja sitten on kuin verkalleen pois siirtyis seinät, katto.
ellauri426.html on line 151: Aadamin ja Eevan virheettömän DNA:n rappeutuminen käynnistyi Paratiisin käärmemäisen murhenäytelmän jälkeen, kun luomakuntaa kohtasi kirous.
xxx/ellauri010.html on line 787: Erilaisia murheita ollut

xxx/ellauri027.html on line 450: Näähän on tuttuja uskontomeemejä, joilla on nollakasvun ja nollasopimusten aikana kasvanutta kysyntää. Jaxaa jaxaa murheen laaxossa, jossain häämöttää iso palkinto, vaikkei enää ole ihan selvää missä. Tulevaisuuspelko saattais olla nyt jo ajankohtaisempaa.
xxx/ellauri027.html on line 528: Tääkin on totta, vaikkakaan ei uusi havainto. Näkyyhän se tästä juhlakirjastakin. Tän tietää tutuistaankin joka ikinen, ja käyttäytyy izekin sen mukaan. Se on tavallaan turvallistakin, on turha kantaa murhetta siitä mitä muut musta ajattelee, ei ne ajattele yhtään mitään. Niillä on liian kiire ajatella izeään, ja sitä mitä muut ehkä ajattelee niistä.
xxx/ellauri027.html on line 711: - No jo on runkkari, Klimas sanoi murheellisesti. - Runkkari olet, runkkari, hän kääntyi silmän puoleen.

xxx/ellauri056.html on line 669: Sitten tuli jumalan vasaran eka kumautus. Puhelin soi ja Osmolle ilmoitettiin että teidän poikanne on kuollut. Jäi rekan alle. Osmo tiesi miltä jehovasta on täytynyt tuntua pääsiäisenä. Vaik sehän kyllä tiesi koko jutun ennalta. Osasi valmistautua. Osmo ei. Kiersi kotipihan nurmikkoa ja huusi, tämä ei voi olla totta. On se, muistutti rakas jumala. Osmo kyseli jumalalta, mixi hulttionuoret saavat elää, mutta hänen erinomainen poikansa otettin pois. Just six, sanoi jumala arvoituxellisesti. Tää on sitä teodikeaa. No Osmo ajatteli kuin Job, että herra ottaa herra antaa, herra kanankakan kantaa. Osmo tilittää. Viiden vuoden kuluttua Osmo totesi töistä tultua että osa tavaroista oli tiessään ja vaimo lähtenyt. Vaimo läx. Eikä vaan kirkolle ostamaan lisää lammaskaalta. Nyt Osmo repi perseensä. Jollei jumala nyt heti ilmesty, hän lähtee kapakkaan ja jättää koko uskonelämän! Pelästynyt Herra ilmestyi hänelle Leo Niemelän hahmossa. Tuskat ja murheet jäivät siihen. On se Leo aika epeli!
xxx/ellauri057.html on line 759: Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
xxx/ellauri057.html on line 1032: 51% porukoista on ylipäänsä mitään eläkeplääniä. Loput pärjää sukanvarrella, medicarella ja kissanruokapurkeilla. Jos sattuu korona niin maxa ize maatessasi putkissa. Onnexi säästöjen nosto etukäteen koronassa on vapautettu verosta. Jos on onnea, kuolet siihen ja toimentulomurheet on ohitse. Pönttö mitäs sairastuit kun et ole miljonääripresidentti. Oma vika. Sitäpaizi eise edes ole vaarallista, Trumppikin on immuuni.
xxx/ellauri059.html on line 506: Tää sarja oli historiallisesti täysin falski. Todellisuudessa totaalisesti perseelleen meni kaikki Mediceiltä Dick Tracyn kuoltua, kuten kertoo Lauri "Stronzo" Pohjanpää nelinäytöxisessä murhenäytelmässään Savonarola, jonka premiääri oli Kansallisessa 1935. Eikä Medicin miehet olleet oikeasti niin söpöjä, eikä niillä ollut partoja.
xxx/ellauri076.html on line 654: Tunteeko Kari Aihinen izeään onnellisexi? Sitäkään hän ei osaa sanoa, tai ei saa. Hän väittää surevansa edelleenkin mailan rikkoutumista, ja vähän perheenkin. Sitä murhetta on vaikee karistaa Karin olkapäiltä. Elämässä riittää turbulenssia. Avioero ja korona on koetelleet. Hän tapaa vähemmän poikia, mutta toimii onnexi niiden lätkävalmentajana. Siellä sentään pääsee niille huutamaan. Parasta on kun pääsee poikain kanssa kotisohvalle kuin kainaloiset kanat. Se on henkistä hyvinvointia "Kapelle". Sellasta "panelointia".
xxx/ellauri104.html on line 1124: ”Miehen tulee, uskollisena kutsumuksessaan, huolehtia perheensä ajallisesta ja iankaikkisesta hyvästä… Vaimon tulee samoin rakastaa ja kunnioittaa miestään. Hänen tulee olla miehelleen avuksi ja kantaa murheet ja ilot yhdessä hänen kanssaan.”
xxx/ellauri104.html on line 1257: Räsäsen mukaan kyse on pohjimmiltaan siitä, saako Suomessa pitää esillä penistä ja ilmaista vakaumusta, joka pohjautuu Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin. Homoseksuaalien ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia hän vakuuttaa puolustavansa kuin rakkikoira, niiden taivasoikeudethan on tässä vaakalaudalla. On valittava, työntääkö pipunsa paapareikään täällä murheen laaxossa vai lutkuttaako ratki taivaassa perse tervattuna pyhimysten nahkaklarinettia.
xxx/ellauri113.html on line 352: Ei se uskonnollisuus mihkään häviä, eipä ei. Sama se mihkä tartutaan, jotain pitää kexiä ettei synkkä kuolema veisi meittiä. Vaan vie se kumminkin. Nytkö sitten kuollaan kysyi Pirkko Hiekkala kuolinvuoteella, aseistariisuvasti. Mitäs sitä kieltämään, nytpä nyt. Ihmiset uskoo mihin tahansa, 20% suomalaisista jopa sielunvaelluxeen. Hullua, eihän siinä ole mitään järkeä! Synnyt uudelleen kärpäsexi ja putoot Pekan soppaan, onpa hienoa. Pekka läimäyttää sut hengiltä oikean käden nopealla läimäyxellä kuin jehova ja eikun takas alkuruutuun taas. Etkä edes muista siitä mitään! Toista se on raamatussa, jossa saadaan valkotakki päälle niinkuin lääkäreillä, huuliharppu käteen ja eikun hissaudutaan pilven päälle hoosiannaa laulamaan kolmijalkaiselle jumalalle. Siis aivan pöhkö juttu! Miten ne jaxaa höpsästellä noin lapsellisia, isot miehet, vanhat ja lihavat? No niitä pelottaa, ja onhan se hienoa jo täällä murheen laaxossa kun kirjat myy ja seurakunta läpyttää. Taidan uskoa että Pekka syntyy uudelleen kärpäsex. Se ei kyllä olis suuri muutos nykyiseen, mutta sentään parannus. Mee ja tee parannus Pekka! Ota vuoteesi ja käy!
xxx/ellauri121.html on line 186: Vappupäivän murhenäytelmässä toistensa kimpussa eivät olleet punaiset ja valkoiset, vaan kiivasluontoiset, humalaiset nuoret miehet, siniset ja valkoiset.
xxx/ellauri124.html on line 58: Se laulavi murheissaan:
xxx/ellauri126.html on line 460: Ahaa ongelma on siinä että Paula ei tee kunnolla eroa oman tiimin ja toisten välillä. Kateuus ja mustasukkaisuus on rumaa ilostelua toisten murheista. Mutta sehän on ihan luvallista nollasummapelissä! Meidän joukkueelle hurrataan ja noille vihelletään! Se on vastakohta ilolle toisten menestyxestä, mikä taas ihan sairasta jos ne toiset on vihulaisia! Kelaa nyt, sopiiko iloita vaikka Talebaanin voitosta!
xxx/ellauri127.html on line 319: Elorna on valmistunut ja on nyt 19-vuotias. Nuori mies, Philip Ammon, saapuu kaupunkiin. Hänen setänsä, lääkäri, neuvoi Philipia käymään Onabashassa toipumassa lavantaudista. Hän on Elornan ja hänen äitinsä kanssa kesän ja auttaa Elornaa keräämään koia. Kaksi rakastuu vähitellen; hän on kuitenkin kihloissa toisen nuoren naisen, Edith Carrin kanssa, joka on rikas, pilaantunut ja itsekeskeinen. Elorna teeskentelee, ettei hän ole alkanut lankea Philipille, auttaa häntä kirjoittamaan kirjeitä Edith Carrille ja rohkaisee kaikin tavoin hänen avioliittoa lapsuudenystävänsä kanssa. Kun Philip päivittäisen, pitkittyneen keskustelun ja kenttätöiden jälkeen huomaa hänen romanttisen kiinnostuksensa Elornaa kohtaan, on rouva Cumstick huomannut ensimmäisenä, mutta hän vakuuttaa hänelle: "Ihailen häntä kun ihailen täydellistä luomusta." Rouva Cumstick vastaa: "Eikä mikään tässä maailmassa pilaa keskimääräistä tyttöä niin nopeasti ja varmasti". Philip Ammon pakotetaan palaamaan Chicagoon, kun hänen isänsä on sairas, ja pyytää Elornaa jäähyväissuudelmalle; hän kieltäytyy hänestä ja palaa murheellisen äitinsä luo. Philip ja Edith väittävät, mitä heidän piti olla heidän kihlasivat. Edith on kuullut Philipin puhuvan upeasta nuoresta naisesta, jonka hän tapasi Limberlostissa. Hän loukkaa häntä kauheasti ja kutsuu heidän sitoutumisensa pois (ei ensimmäistä kertaa). Philip tajuaa, ettei hän koskaan rakasta Edithiä, lähtee kotoa ja ehdottaa Elornalle. Samana iltapäivänä, kun hän antaa Elornalle kihlasormuksen, Edith ajaa ylös (mukana Hart, Polly ja Tom) Cumsticksin kotiin kutsumattomalla vierailulla. Kun Edith vaatii puhumaan Elornalle yksityisesti ja vannoo, että Elorna ei koskaan ota Philipia häneltä, Elorna on viileä ja kohtelias. Kun Edith ja ryhmä, mukaan lukien Philip, ovat lähteneet, Elorna lähtee salaa pois, jättäen muistiinpanon, josta ei näy mitään hänen suunnitelmistaan ja antaa Edithille mahdollisuuden todistaa, ettei Philip menisi naimisiin kenenkään muun kanssa. Elorna matkustaa jäädäkseen O'Moresin ( Freckles and the Angel ) luo. Philip sairastuu huolesta Elornasta. Edithin ystävä Hart näkee Elornan O'Moresin kanssa ja vakuuttaa Edithin antamaan hänen lähettää sanaa Elornan Philipille. Hart suostuttelee Edithin myöntämään, että hän on väärässä ja että Philip ei mene naimisiin kenenkään muun kuin Elornan kanssa.
xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
xxx/ellauri129.html on line 153: Muutin eri paikkakunnalle, aloin käydä jumpissa ja lähdin mukaan eläkeyhdistyksen toimintaan. Juoruaminenkin on auttanut: kun juoruaa toisten ihmisten elämästä, omat surut ja murheet jäävät taka-alalle ja kevenevät. Käyn myös pariterapiassa, sillä masennuksen aallot ja tuska tulevat hyökyinä.
xxx/ellauri130.html on line 562: Valmistuttuaan maisteriksi Leipzigista Seume meni 1792 venäläisen kenraalin Otto Henrik Igelströmin sihteeriksi ja 1793 luutnantiksi Venäjän palvelukseen. Elämänsä myöhempinä vuosina hän teki pitkiä matkoja ja kävi jopa Suomessa ja Ruotsissa. Kirjoitukset ovat jossain määrin yksipuolisia. Muita tunnetumpia ovat Gedichte (1801), Spaziergang nach Syrakus (1802) ja murhenäytelmä Miltiades (1808) sekä omaelämäkerta, jota jatkoi omasta puolestaan Christian August Heinrich Clodius (1813). Kootut teokset Sämtliche Werke ilmestyivät 12-osaisena 1826. Haukotuttava tylsimys.
xxx/ellauri149.html on line 334: Se on toi Toivo jossa lapamadon on hyvä elää, se on hizin tärkeä. Se on fiilis, jonka avulla porukat jaxaa paarustaa täällä murheen laaxossa. Ja sit toi Usko eli luottamus helluntaiystävien tiimin sijoitukseen loppumazeissa. Se fiilis jolla pikku Sirkka panee nekkuun Astalle. Ja Rakkaus, jossa pääpoinzi on että isi Jumala rakastaa just pikku Sirkkaa eli minua. Usko, toivo, rakkaus. Risti sydän ankkuri.
xxx/ellauri176.html on line 390: Joka kerta kun hän palautti mieleensä Schubertin Liedin Des Mädchens Klage N:o 191, levottomat kyyneleet nousivat auttamatta hänen silmiinsä, sillä tuossa lamentossa oli jotakin enemmän kuin vain riipaisevaa kaihomieltä: repivyyttä joka sai hänen sisuskalunsa kääntymään, jotakin mikä toi mieleen rakkauden lakastumisen autiossa, murheellisessa maisemassa.
xxx/ellauri176.html on line 414: Doch nenne, was tröstet und heilet die Brust Mut kerro mi lientää murheista rintaa
xxx/ellauri176.html on line 423: Sind der Liebe Schmerzen und Klagen. On just tää tuska ja murhe.
xxx/ellauri176.html on line 443: Ah! hän jatkoi, mutta se vain, ettei tämä ole pahaa unta! Se vain, että minä joudun pian takaisin tämän vuosisadan iljettävään ja alentavaan hullunmyllyyn! Han haki apua Schopenhauerin lohduttavista viisauxista, vritti lääkitä niillä haavansa, toisteli mielessään Pascalin murheellista väittämää: "Sielu huomaa vain ne asiat, joiden ajatteleminen tuottaa sille tuskaa." Mutta ei. Ei se mitään auta. Se vaan on nyt näin.
xxx/ellauri199.html on line 614: päivästä päivään murheita sydämessäni?
xxx/ellauri224.html on line 572: Pääruoan saapuessa MCCrea vertaa "kevyen ironisesti" itseään natsiarkkitehti Albert Speeriin, joka myös tunsi olevansa tavallisten ihmisten arkisten murheiden yläpuolella. Vähitellen Wall-e alkaa kysymysten sijasta puhua itsekin. Hän kyseenalaistaa McCrean nailonsukista jo vuosia jatkuneen silmäpaon ja jopa väittää tämän tuhlanneen tyhmillä teatteripläjäyxillään vuosia hänen elämästään. McCrea taas on sitä mieltä, että tapoihinsa juuttuminen Wall-en tavalla on pahinta mitä ihminen voi tehdä itselleen. Wall-e mainitsee että hän ja EVE hankkivat hiljattain lämmittävän sähköhuovan, mitä McCrea pitää halvempana pakona kylmästä todellisuudesta kuin hänen omat seikkailunsa lämpimillä leveysasteilla. Wall-e sanoo sähköhuovan voivan auttaa ihmisiä sietämään todellisuutta vähän helpommin kuin McCrean tavalla, kulkemalla ympäri maailmaa oudoissa transuasuissa tai vaikka kiipeämällä Mount Everestille nailonsukat jalassa. Ja niin, se on tuntuvasti halvempi. McCrea suihkaa epäilevänsä, että rahapiirien salaliitto tietoisesti tyhmentää ihmisiä! Hän kertoo tavanneensa yhtä tyhmän ruotsalaisen fyysikon Gustaf Björnstrandin, jolla oli samansuuntaisia ajatuksia. Hän sanoo Einhornin olevan yksi uusimmista luostarien kaltaisista paikoista, joihin ihmiset voivat paeta elämää, joka on tekemässä heistä robotteja. Mutta ilmaista ei sekään ole!
xxx/ellauri234.html on line 444: –Hän ei voinut sietää herrastelua. Saadessaan JR 64:n komentoonsa Kemin asemalla 17.12.1939 hän riisui roimahousunsa samaistuakseen murheellisen huonosti varustettuihin joukkoihinsa, Peter Fagernäs sanoo. Kottgardisten Aspelund förstod att vara ytterst tacksam för hurrigeneralens gamla brallor.
xxx/ellauri237.html on line 346: Tyty ja Paula höyläsivät saunakamarin alavuoteessa: Hoo-puh, Hoo-puh. Täällä on kauhean kivaa, säestivät muut tytöt murheellisina. Ursula punasteli ja nauroi tyytyväisenä: teillä täällä Suopellossa on tapana puhua sellaisista asioista joista jumalatkin vaikenevat. Se johtuu siitä että olemme siirtokarjalaisia: Ilo pintaan vaikka syän märkänis! Sie vai mie, mie vai sie, kumpi meist kännissä lie?
xxx/ellauri253.html on line 392: Ammennä vaan, ketään ei ole kazomassa (paizi jumala), huutaa pakumies konepislaristille. Ja niin se antaakin luotipyssyn laulaa, ja siihen päättyy Lauran vaellus murheen laaxossa. Turhaan ronttasi sitä ydinlatausta tunnin pystymezässä, turhaan melkein nirhasi 2 viatonta hajusieppoa. No Laura olikin suht expendaabeli. Mä veikkaan et ikävä Irveskin kohta listitään, pisamat tai ei pisamia.
xxx/ellauri253.html on line 518: ”On todella murheellista, jos mies, joka olisi voittanut kultamitalin, sanokaamme (Matti) Järvinen tai (Yrjö) Nikkanen, saisi jonkun kirgiisin ampuman kuulan kalloonsa. Pyydän, Hyvä Veli, että teet tässä asiassa kaiken, minkä voit, etenkin vauhdittoman korkeushypyn huippunimille.”
xxx/ellauri259.html on line 46: Vaikka toisaalta, Karin kirjailijaprofiilissa on paljonkin paasauxenomaista. Senkin proosa on 90%sesti klisheitä joita aleatorisesti yhdistelemällä kieli poskessa kuin jarmulkapää toimittaja Pylkkänen tavoitellaan koomis-satiirista taiteellista vaikutelmaa. Erojakin on: Hori haluaa mainetta, minä en. Hori haluaa olla mölyapina, minä en. Hori haluaa et max monet ostaa ja lukee sen sepustuxia. Se haluaa tulla kuolemattomaxi kotimaisen kirjallisuuden kiintotähdexi. Minä en. Mieluummin huudan puun takana eikä kukaan kuuntele. Mieluummin kuolen kaikessa hiljaisuudessa ja katoan kuin pieru saharaan täältä murheen laaxosta.
xxx/ellauri259.html on line 398: Hyvässä kirjassa vapaus esiintyy lähinnä vankeuden ja orjuuden vastakohtana. Jeesuxen orjilla on himpun verran enemmän liikkumavaraa kuin Moosexen, vaikkei nekään sentään saa hillua ihan miten vaan. Saa kuitenkin käyttää omaa harkintaa, eikä jokaiseen Moosexen pykälään tarvi tuijottaa, kuten esim nyt se kikkelin nyljentä. Se on tietysti jo suuri parannus, että kaikki mikä ei ole nimenomaan kiellettyä on sallittua, eikä noudateta sitä saxalaista meininkiä että kaikki mikä ei ole pakollista on kiellettyä. Eli on useampia mahdollisia maailmoja, ainakin täällä murheen laaxossa.
xxx/ellauri287.html on line 191: Ehkä se selittäisi, miksi Paavali oli niin murheellinen hiänen todistuksestaan, että eipä aikaakaan niin hän ajoi demonin ulos? Loppujen lopuksi, jos demoni sanoisi et Kristuksen evankeliumi oli THE pelastuksen tie, saatanan huone jakautuisi itseään vastaan!
xxx/ellauri296.html on line 434: Käytännöllinen murheen osoitus.…Hänen tulisi näyttää ikävyyden ja murheen merkkejä vaatteissaan… poistaen hienot vaatteet, vähentäen huvin vuoksi vähän syömistä ja juomista…
xxx/ellauri304.html on line 665: Seija mätkii mua kun se ei löydä tyynyn alta nenäliinaa. Se ei jaxa enää yhtään tätä paskaa. En minäkään. Tähän sopisi tää korpivaellus jo lopettaa. Mutta murheen laaxosta ei ole niin vaan ulospääsyä.
xxx/ellauri307.html on line 448: Rukoushetki on keskustelutuokio Jeesus-sedän ja sen taivaallisen Isän välillä. Siinä kerromme ilomme ja murheemme ja pyydämme taivaan Isää varjelemaan meitä, ystäviämme ja tarhan tätejä Jeesus-sedältä. Värikäs, lämminhenkinen ja hyväntuulinen kirja pienelle, joka opettelee rukoilemaan. Kirjassa on opetusta rukouksesta, valmiita rukouksia eri tilanteisiin ja tuttuja laulujen katkelmia, jotka toimivat myös rukouksina, esim. Ittun tittun.
xxx/ellauri319.html on line 46: Jos murheelliseksi tunnet olosi Если тебе грустно,
xxx/ellauri354.html on line 304: Mustissa hiuksissa, valkea Lydia, kalpea ruusu on, riutunut, lempeä murhe näin mieleni vallaten rintani hehkua vaimentaa
xxx/ellauri385.html on line 286: Charles Lamb (10. helmikuuta 1775 – 27. joulukuuta 1834) oli englantilainen esseisti, runoilija ja antiikkimies, joka tunnetaan parhaiten Essays of Eliasta ja lastenkirjasta Tales from Shakespeare, jonka hän sai aikaan yhdessä isosisarensa Mary Lambin (1764–1847) kanssa. Lambin runoille on ominaista tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto. Tunnetuin niistä on ”The old familiar faeces”. Vuotta myöhemmin Lamb julkaisi kokoelman Shakespearen aikaisia näytelmäkirjailijoita, Specimens of English dramatic poets who lived about the time of Shakespeare. Siinä hän nosti esille vanhojen näytelmäkirjailijoiden sanontatavan yksinkertaisuuden ja puhtauden, jota hän itse turhaan tavoitteli murhenäytelmässään John Weevil (1802). Lambin etevät esseet ilmestyivät koottuina 1823 ja 1833. Keitetystä lampaanpäästä taisi olla koko kaveri, aika lällykkä.
xxx/ellauri388.html on line 105: Konrad sanoi, että juuri tuon sielua kuolettavan koneellistumisen vastapainoksi ihmisen olisi siirryttävä maalle ja elettävä yksinkertaista elämää ansaiten leipänsä kättensä työllä. Silloin herra Robert Örn sanoi lämpimästi toivovansa, että hänen poikansa osaisi Strindberginsä yhtä perusteellisesti kuin Tolstoinsa, sillä slaavilainen ja eurooppalainen sielu eivät koskaan voineet yhtyä saamatta jo syntymässä paskahalvausta. Mutta rouva Örn uhkasi vilpittömästi kauhistuen miestään - 'oj, den förfärliga Strindberg' ja alkoi kohta kertoa Strindbergin ensimmäisen puolison murheellisesta kohtalosta, hänhän asui parhaillaan Helsingissä, hän oli von Esseneitä omaa sukuaan, ja elätti itseään antamalla soittotunteja!
xxx/ellauri410.html on line 924: Coriolanus oli seipäänheiluttajan noin viimonen murhenäytelmä. Siinä Marcius on avoimesti halveksivainen rotinkaisille ja sanoo, että plebeijiäijät eivät ole viljan arvoisia asepalveluksen puutteen vuoksi. No Tomppakaan ei kyllä kelvannut ruotuväkeen edes nostomiehenä.
xxx/ellauri441.html on line 98: Pelopsin isä Tantalos halusi suorittaa uhrin Olympoksen jumalille, ja hän paloitteli Pelopsin ja keitti hänen lihastaan maukkaan kalopsin, jonka hän tarjosi jumalille. Demeter, joka oli siihen aikaan syvän murheen vallassa Haadeen siepattua hänen tyttärensä Persefonen, hajamielisenä hyväksyi uhrin ja söi vasemman olkapään. Toiset jumalat kuitenkin huomasivat perseilyn ja pidättäytyivät syömästä enempää pojan ruumista. Tämän sijasta he herättivät Pelopsin eloon ja Hefaistos valmisti norsunluusta hänelle uuden olkapään. Kuolleistaheräämisensä jälkeen Pelops oli kauniimpi kuin koskaan, jolloin Neptunus rakastui häneen, vei hänet Olympokselle rakastajakseen ja opetti hänet ajamaan taivaallisilla vaunuilla. Myöhemmin Zeus heitti Pelopsin vihoissaan Olympokselta, koska tämän isä oli paljastanut ihmisille jumalten salaisuuksia ja tarjonnut heille jumalten pakastimesta varastamaansa noutoruokaa. Tai hetkinen eikös pakastimella käynyt se Prometheus, jonka veikko oli harkizevampi Epimetheus. Kotka nokki hänen joka yö uudistuvaa maksaansa. Prometheuksen kärsimys näytti aika ikuiselta. Sisyfoxen myös, ja Tantaloxen. Home kuluttaa akkua taustalla. Optimoi se nyt.
xxx/ellauri441.html on line 114: Niobehan kivettyi yxinhuoltajana. Niobella oli neljätoista lasta — seitsemän poikaa ja seitsemän tytärtä (niobidit), joskin Aelianus kertoo Hesiodoksen väittäneen heitä olevan yhdeksän poikaa ja kymmenen tytärtä. Niobe kerskui paremmuuttaan jumalatar Letolle, jolla oli ainoastaan kaksi lastenlasta, Charlotte ja Elli. Rangaistukseksi tästä Artemis tappoi hänen tyttärensä, ja Apollon surmasi hänen poikansa heidän ratsastaessaan. Apollon olisi säästänyt viimeisen pojista tämän rukoillessa henkensä puolesta, mutta tällöin nuoli oli jo matkalla hänen jousestaan. Too late. Kreikkalaiset jumalat eivät olleet kaikkivoipia. Apollon ja Artemis käyttivät myrkytettyjä nuolia heidän surmaamisekseen, mutta joissakin versioissa osa niobideista säästetään — yleensä Khloorikana. Myös Amfionin kohtalosta on kaksi eri versiota. Nähdessään poikansa kuolleena hän joko tappaa itsensä murheen murtamana tai saa surmansa Apollonin nuolesta lähtiessään tämän temppeliin kostamaan poikiensa kohtaloa. Järkyttynyt Niobe pakenee Lyydian vuorille ja muuttuu joko itkiessään kiveksi tai surmaa itsensä.
152