xxx/ellauri027.html on line 28: Smurffit (myös muffet tai strumffit, engl. The Smurfs, ransk. Les Schtroumpfs, saks. die Schlümpfe) on kuvitteellinen sinisten pikkuolentojen laji, joka elää metsässä jossain päin Eurooppaa, paikassa nimeltä Taivaanäärelä. Smurffit loi belgialainen sarjakuvapiirtäjä Peyo (Pierre Culliford) alun perin sivuhahmoiksi Johannes ja Pirkale -sarjakuvaan. Smurffien ensiesiintyminen Johannes ja Pirkale -sarjakuvassa tapahtui belgialaisessa Le Journal de Spirou -sarjakuvalehdessä 23. lokakuuta 1958. Peyo loi hahmoista 1960-luvulla oman sarjansa. Hän teki Smurffi-albumeita lähes 30 kappaletta.
xxx/ellauri027.html on line 30: Hahmot tunnetaan kuitenkin parhaiten Hanna-Barbera Productionsin piirrossarjasta Smurffit. Sarja aloitettiin 1981 ja sai maailmanlaajuista suosiota. Sitä tehtiin vuoteen 1990 asti yhteensä 256 jaksoa. Smurffeista on tehty myös elokuva nimeltä Smurffit, joka ilmestyi vuonna 2011 ja sen jatko-osa Smurffit 2 vuonna 2013. Keväällä 2017 ilmestyi elokuva Smurffit: Kadonnut kylä, joka on toinen jatko-osa ensimmäiselle elokuvalle. Elokuvia on suunnitteilla useampi ja ne toteutetaan digitaalitekniikalla. Smurffit ovat esiintyneet Belgian siirtomaahallinnon mainoksessa, jolla kerättiin rahaa lapsisotilaiden koulutukseen. Sinisiä kääpiöitä sotakentillä.
xxx/ellauri027.html on line 49: Beata Siltanen kommentoi artistia Smurffit 21.3.10:
xxx/ellauri027.html on line 62: Peukut ja smurffit
xxx/ellauri027.html on line 64: Smurffit on kivoja. Me opittiin ne Johannes ja PIRRRRRKALE! sarjakuvista. Ne on kuin peukkuja. Paizi peukuilla ei ole housuja. Mut peukuilla ei ole genitaalejakaan, vaan vaipanväli ja kloaakki. Ja peukut on vaaleenpunaisia eikä sinisiä.
xxx/ellauri027.html on line 68: Smurffit on kaikki samanlaisia, paissi julkkissmurfit, joita on yksi kutakin tyyppiä. 1 tyttö, 1 nörtti, 1 keikari, 1 muskelimasa ja 1 toisinajattelija, joka ei tykkää mistään. Tää ei ole mitään (siis vaan) satua, näinhän on meidänkin elämässämme. (Arvaa kuka julkkissmurffi mä olisin, jos olisin julkkissmurffi. Mut en oo, oon vaan yx sinisistä tavixista.)
xxx/ellauri027.html on line 74: Smurffit asuu itiöemissä ja noudattavat pappasmurfin käskyjä tiiminä kuin tietokonepelin lemmingsit, tai ne keltaiset pikku-ukot joista Charlotte ja John niin tykkäävät, mitäs ne nyt oli, desspicable me, niin minions. On ne musta izestäkin kivoja, ihankun peukkuja.
xxx/ellauri027.html on line 233: Esa Jouni Olavi Saarinen täyttää 68 vuonna 2021. Silloin senkin kukoistus sitten nuupahtaa, kun siitäkin tulee professor emeritus. Miten niin se nuupahtaa? Eihän se sen touhuja mitenkään pysäytä, vielähän se voi pitää Pafos-seminaareja, ojentaa ruusuja luentosalin ovella keikarismurffitakissa, ja levittää samaa iänikuista hyvää sanomaa. Evankeliumi uppoaa aina uusiin kuulijoihin. Se uppoaa kuin veizi voihin, just niin kun se on aina uponnut ja tulee aina uppoomaan, ennen Eski Saarista ja Eskin jälkeenkin. Saarnamiehet ja niiden kuulijat, komeljanttarit ja kazomo on teillä aina keskuudessanne, ne ovat ikuisia, naamarit vaan vaihtuvat. Niinhän se sanoi Jevgeni Popov novellin Sirje, Boris ja Lavinia lopussa:
xxx/ellauri027.html on line 404: Kasvun ihme, mon oeil! Ihme kasvuräjähdyxen saarnaaja. Ja hengen ankara laulu, my foot. Mistäs se nyt oli nyysitty. Ainiin Eikka Leikalta: "Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu. Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun." Sanoi Eikka tarkoittaen izeään. Toistaa Eski papukaijamaisesti tarkoittaen ketäs muuta kuin taas izeään. Sillä on se äänikirjana kai Vessa-Matti Ploirin laulamana, toimii autossa mahtavasti. Noita ankaria laulajia piisaa. HENGEN ANKARA LAULU VELVOITTAA OLEMAAN TYÖTELIÄS JA VAHVA TILAAJILLE. Puolesta hengen ja heimon ja maan. Vitun veisaajat. Isa Gripenberg, 79, puhelee puoliääneen izelleen: Tässä on Mannerheimin kirje apelleni. Miehisiä naisia, naismaisia miehiä salaa tissiliiveissä. Keskiluokan tunnejohtaja, johtoportaan perässäjuoxija. Eski johtaa edestä, takaa vuorineuvoxet. Nörttismurffi esittää, pappasmurffit vetää kulisseissa langoista. Valesmurffi ja muita smurffijuttuja.
xxx/ellauri027.html on line 561: Vai sellaista. Tero ensin, Esa sitten. Kassit jätetään ulkopuolelle. Mutta mixi Eski? Tuskin siksi, että käytännöllisesti katsoen jokainen suomalainen tuntee hänet. (Miksi tuskin? Tuskin kukaan tunnistaisi Eskin ilman takatukkaa ja keikarismurffitakkia. Tushkin sanoi Pushkinkin.) Ei siksikään, että hän on pitänyt tuhansia innostavia luentoja ja kirjoittanut parikymmentä kirjaa, joista tosin vain yhden voi katsoa käsittelevän johtamista. Kuten sanottua, mullon niitä kuusi. Montako kuusta yhteensä?
xxx/ellauri027.html on line 989: Niin, Eski ei ole platonisti. Se ei ezi mitään pysyvää, sille riittää tää ajallinen virtaus, enemmän Herakleitoxen miehenä se astuu aina eri keikarismurffitakissa samalle Plato-hallin lavalle Amathuksen rantahotellissa, ja striimautuu eetteriin uskollisten videomiesten avulla. Eri ja silti sama Eski eri striimissä, ja kuitenkin niin samana. Toisto tyylikeinona.
xxx/ellauri235.html on line 684: Richly paint the vernal year: Rikkaasti maalatkaa smurffit sillä joka kevätpuoli:
12