ellauri006.html on line 399: Nälkäkurjen vauhti kiihtyy loppupeleissä. Paljon samoja kauhuja kuin psalttarissa: Rako avautuu maahan, suuret mullit, koirat ja monet turilaat ahistavat ihmisapinoiden lisäksi, rutto ja pahat mutantit raatelee, ketut popsii. Hyvixet kahlaa vihollisten veressä. Piscuisia lapsia paiscataan kiwiin simona, räjäytetään muksut ilmaan, veri ja suolenpätkät tarkoin kuvaillaan. Se luo motivaatiota yhtä verisiin kostotoimiin. (Kaikkein pahinta tietenkin on, että sankarittaren sisko kuolee, menee 50% omat geenit. Darwin rulaa kuten aina.) Heroes in the half shell. Ja ihanku Austenilla, sankaritar pohtii kaiken aikaa kumman kosijoista ottaisi, vaaleen vaiko tumman. (Spoileri: Se ottaa sen blondin, kiltimmän, joka osaa leipoa. Niin aina.)
ellauri006.html on line 477: Suuret mullit owat minun pijrittänet

ellauri061.html on line 1246: Kielteisesti suhtautuu mulliturpainen valkoinen enemmistökin kahden ruman porsaan joholla, nimittäin pylleröisen Jari Pervon ja syyläisen pikku Pirkko-Pekan. Siinäpä on joulupöydän katetta. Ja onnexi teillä on vaikeampaa kuin meillä, se kyllä meitä naurattaa.
ellauri061.html on line 1272: En halua olla pakolaisten enkä maahanmuuttajien ääni. Heillä on aivan oma kuulumaton äänensä. Haluan olla mulliturpaisen enemmistön ämyri, ne ostaa enemmän mun kirjoja. Toivon toki mamujenkin oppivan tuntemaan mun tyyliä. Ennustan kuulevani sitä lähitulevaisuudessa entistä enemmän suomalaisessa kirjallisuudessa, elokuvassa, teatterissa ja mediassa. Se on mainio asia.
ellauri152.html on line 412: Aspice, aratra iugo referunt suspensa iuvenci, Kappas, mullit tulee kotiin ikeet mullin mallin,
ellauri160.html on line 637: 34:7 Yksisarvillisten pitää myös kulkeman alas heidän kanssansa, ja mullit syötettyin härkäin kanssa; sillä heidän maansa pitää juopuman verestä, ja heidän multansa lihavaksi tuleman lihavuudesta.

ellauri203.html on line 359: Huomaan termiittiapinann rotujen jakautuvan luonnollisesti kolmeen ja vain kolmeen – valkoiseen, mustaan ​​ja keltaiseen. Jos käytän ihonväriin perustuvaa jaottelua, en pidä sitä oikeana tai onnellisena, sillä kolmea puhumaani kategoriaa ei eroteta täsmälleen värin perusteella, joka on hyvin monimutkainen ja vaihteleva asia. Olen jo sanonut, että tietyt luuston rakenteeseen liittyvät seikat ovat paljon tärkeämpiä, kuten koukkunokka, viirusilmä ja mulliturpa. Mutta ellei minun tarvitse keksiä uusia nimiä – mihin en katso olevani oikeutettu – minun on tehtävä valintani jo käytössä olevasta sanastosta. Termit eivät ehkä ole kovin hyviä, mutta ne ovat joka tapauksessa vähemmän vastalauseiden kohteena kuin mitkään muut, varsinkin jos ne määritellään huolellisesti. Pidän niitä varmasti parempana kuin kaikkia maantieteestä tai historiasta otettuja nimityksiä, sillä ne ovat sekoittaneet jo ennestään hämmentävän aiheen entisestään Voin siis kerta kaikkiaan sanoa, että ymmärrän valkoisilla miehillä niiden rotujen jäseniä, joita kutsutaan myös valkoihoisiksi, seemiläisiksi tai jafeettisiksi. Mustilla miehillä tarkoitan haamilaisia; keltaisilla miehillä altailaisia, mongolialaisia, suomalaisia ​​ja tataareja. Nämä ovat ihmiskunnan kolme alkukantaista elementtiä. Ei ole sen enempää syytä myöntää Blumenbachin 28 muunnelmaa kuin Prichardin seitsemää; sillä molemmat suunnitelmat sisältävät pahamaineisia hybridejä. (Arttu Gobineau: rotujen epätasa-arvoisuudesta.)
7