ellauri018.html on line 283: Ne ravut kuolee paraikaa sukupuuttoon ahtautuessaan joukolla mereen heitettyihin miljooniin muovipulloihin. Näköala on hieno mutta ne ei löydä enää ovea. Tää maailma ei elätä enää erakkorapuja eikä muitakaan erakkoja.
ellauri029.html on line 41: Koitin löytää mun vanhaa kappaletta Jan Blomstedtin ja E. Saarisen kirjasesta Runk-Akatemia, mutten löytänyt. Sen piti olla mun hörhökirjakokoelmassa, mutten löytänyt koko kokoelmaa, enkä muitakaan Eskin hörhökirjoja, vaikka mulla kyllä oli kaikki ne aikaisemmat, viime vuosituhannelta ennen Aallon aikoja. Ei ollut hyllyssä, ei vintillä (siellä oli kosteaa, kirjat oli koirankorvilla, ei kai katto sunkaan vuoda? Voi se olla noiden myrskyjenkin aikaansaannosta, vesi tulee seinän läpi kovalla tuulella.) Oiskohan ne maalla. Voi olla, täytyy kazoa kun joskus mennään sinne taas. Runk-akatemiasta on painos loppu, ja todennäkösesti paineetkin.
ellauri046.html on line 440: Millaset tyypit kuumuu Luutarhan jutuista? Samanlaiset narsistit, jotka luulee pääsevänsä loppupeleissä eturivin paikoille lähtiessään mukaan sen homojumaliseen sekoiluun. Paha olo, hyvä olo, elämä on kurjaa, kuolema on ihanaa. Ei pitäis ottaa izeään eikä muitakaan niin vakavasti. Tilanne on toivoton, muttei vakava. Kierkegaard oli huono humoristi kun ei ymmärtänyt tätä. Tai tiedä häntä, ehkä se nyt juuri nauraa meille neljäntenä pyöränä pyhän kolminaisuuden junassa, rengaspuskurina.
ellauri082.html on line 214: Runoilijaveli Jönsy lähetti mulle runon Robert Frostilta. Frostin nimi on vilahtanut ohi ehkä jossakin, mutta emmä siitä oikeestaan tiennyt tuon taivaallista, vaikka Aale Tynnin 1000 laulujen vuottakin olin muka lukenut. Tätä lumista runoa ei meidän enkun tunnilla kyllä tullut vastaan, ei tullut kyllä muistaaxeni mitään muitakaan. Meidän enkun maikka ei ollut mikään romantikko, vaan täti aika tyrnävä, kuuluisan Eeva Riikosen enkku-suomi sanakirjan tekijä. Jöns oli opetellut tämän runon ulkoa Kabulissa kirjastossa. Se on jo exoottista se. Olikohan siellä lunta ollenkaan. No tänä vuonna ainakin on tullut lujasti. Mutta nyt on säät sekaisin koko pallolla.
ellauri382.html on line 74: – Isku synnytyssairaalaan Mariupolissa oli hirveä. Se on sama kuin joku pommittaisi Naistenklinikkaa tai Gazan lastensairaalaa tai tuhoaisi punaisen Tampereen kaupungin. Kollektiiviseen muistiimme ovat palautuneet suomalaisten sotakokemukset, Stubb sanoo. Tosin en ize muista kun en ollut syntynyt, eikä noita muitakaan muistajia enää monta taida olla elävien kirjoissa. Stubbin mielestä Suomi on kuin kasakka, joka liikkuu keväthangella kissamaisen ketterästi ja hyödyntää hetkensä. Vai oliko se torakka? Nekin ovat hyvin nopeita. – Ehkä Suomi on kuin ukrainalainen torakka, joka ottaa jos vain löytää jotain irtainta.
xxx/ellauri056.html on line 656: Erityistä varjelusta Niina koki ajaessaan reippaalla vauhdilla päin hirveä. Hirvi kuoli mutta matkustajat selvisivät naarmuitta. Hirvellä ei ollut varjelusta matkassa. Se ei osannut puhua kielillä. Luottamus jumalaan auttaa Ninaa elämään hetken kerrallaan, mutta hän ei sulje pois muitakaan vaihtoehtoja. On tärkeää, että silloinkin kun pettyy ihmisiin, on olemassa joku, joka ei petä. Niinalle tuo joku on Jeesus-setä.
xxx/ellauri126.html on line 329: Valmistuttuaan psykoanalyytikoksi Erikson muutti Yhdysvaltoihin, ja rupesi pitämään Bostonin ensimmäistä lapsia hoitavaa vastaanottoa. Erikson ei ollut suorittanut lääketieteellisiä eikä muitakaan yliopisto-opintoja, mutta sai silti paikan Harvardin lääketieteelliseen tiedekunnan tutkimusapulaisena, ja myöhemmin se nimitettiin sinne proffaxi ilman tutkintoa. No tässä välissä se tutustui Margaret Meadiin ja sen partneriin Ruth Benedictiin ja meni tutkimaan intiaanilapsia. Erikson oli kova egopsygologi. Olikohan se pedofiilikin vai pysyikö iidee sillä lapsia tutkiessa pöxyissä? Omiin kokemuxiinsa perustuen se listasi...
xxx/ellauri215.html on line 184: Anne uskoi että apinat on perimältään hyviä. Se ei digannut Hipon Augustinusta eikä muitakaan kristittyjen jippoja, paizi joulupukkia.
xxx/ellauri380.html on line 200: The Thief of Bagdad on vuonna 1924 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäsisäinen elokuva, jonka on ohjannut Raoul Walsh ja pääosassa Douglas Fairbanks. Käsikirjoittajat ovat Achmed Abdullah ja Lotta Woods. Se on vapaasti sovitettu Tuhat ja yksi yöstä, ja se kertoo tarinan varkaasta, joka rakastuu Bagdadin kalifin tyttäreen. Vuonna 1996 kongressin kirjasto valitsi elokuvan säilytettäväksi Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Eipä sattumalta oli Bush vanhempi juuri nitistänyt irakilaiset 1991 Aavikkomyrskyssä. Toinen erä päättyi sitten kellarista löydetyn Saddamin hirttämiseen "Camp Justicessa" 2006 Bush Juniorin toimesta. Ei tainnut Husseinia järin naurattaa. Eikä muitakaan rättipäitä paljon enempää. Hollywoodin juutalaiset hohottivat täyttä kurkkua.
9