ellauri024.html on line 320: Huolestuttavasti alkaa näyttää siltä, että Arska on tolkun mies. Sillä on huumorintajua, ehkä liikaakin, ja se ei ole jumalinen. Lähetti jehovansa kassan kautta saman ikäisenä kuin minäkin. Puoluekanta temokraatti, ei sentään yleistemokraattinen, ihan vaan parlamentaarinen poroporvari. Arskasta ei tullut kirjailijaa, mutta sen muistelmissa on tää sama trokeerytmi. Sillä se ois kai romaaninsakin kirjoittanut, jos ois osannut. Se sanoo että synnintunto ja kunnianhimo tuhoovat ihmisen. Hyvä Arska.
ellauri026.html on line 619: ja sitten vielä uudelleen omissa muistelmissa.

ellauri031.html on line 695: Hämmentävän vähän on Kaarlon muistelmissa ihmisiä, muita kuin noita perkeleitä ja enkeleitä, raamattuotteluiden satunnaisia pelitovereita ja vastapelureita. Loppupuolella tulee joitakin ihmeparantumisia, mutta aika instrumentaalisen kliinisesti käydään niittenkin keissit läpitte. Ihan sama todistamisen maku kuin evankeliumeissa. Ihmiset on vaan esimerkkejä. Onko tää nyt tosi kristittyjen meininki? Niin se varmaan just on. Me ollaan numeroita, lampaita herran katraassa, herra komentaa jako kahteen, lampaat tänne, tonne viiden metrin päähän pukit.
ellauri032.html on line 213: Aurinkokuningas lyttäs Port-Royalin jansenistit 1661. Luostari pantiin matalaxi, ei jäänyt kiveäkään kiven päälle. Pascalinkin cacata carta hukku muutossa. Tästä taisi olla puhetta Madame de Sevignen muistelmissa, jota Marcel Proust luki kuin mummu virsikirjaa. Vielä ennen kuolemaansa Pascal kexi bussin. Autopsiassa ilmeni että sillä oli vikaa päässä. Paavi hommaa siitä nyt autuasta. Tais paska sittenkin voittaa vetonsa.
ellauri037.html on line 482: Jouyn aikalainen Stendhal kertoo Egoistin muistelmissa miten Jouy oli äijäseurassa kehunut raiskanneensa kavereineen intialaisen vestaalin jossain brahman temppelissä ihan huvin vuox, nähäxeen mitä tapahtuu. Kun intialaisäijät huomas sen ne ryntäs "apuun" ja leikkas neizyeltä ranteet ja irrotti siltä pään, ja sit vasta ryhty samoihin hommiin ranskisten kaa. Jouy onnistu pakenemaan hepalla. Se kirjotti sittemmin menestysoopperan Vestaalit, jossa ylistettiin Napsua. Vestaali markkeeras kai siinä alapesemätöntä Josephinea. Sillä oli pulleat purjeet ja mahtava peräsin. Siitäköhän toi Sopen sitaatti oli peräsin.
ellauri042.html on line 751: No joo, kiinnos, entä se misogynia? Nietzsche, tunnettu aikalainen misogyyni sanoi että feminismi oli "syylä Euroopan nenänpielessä". Seuraavan anekdootin Fedjasta kertoo muistelmissaan ruhtinas Vladimir Meshchersky (St. Petersburg, 1898):
ellauri083.html on line 65: Helmi muistelee muistelmissaan että se eli useammassa maailmassa, 1. pieni valkoinen puhdas vanhempainneuvostoliitto, 2. iso rakastava iloinen ei kovin puhtoinen kiinalainen maailma, ja niiden välillä ei ollut mitään viestintää. Boksarikapina yllätti perheen housut nilkoissa; kiinalaiset "toverit" hylkäsivät ne, ja valkoiset vieraat vähenivät.
ellauri095.html on line 438: William Michael Rossetti kirjoitti muistelmissaan hyökkäyksen vaikutuksista veljeensä: "On yksinkertainen tosiasia, että siitä hetkestä lähtien, kun pamfletti oli alkanut vaikuttaa hänen tunteidensa sisäiseen kudokseen, Dante Rossetti oli muuttunut mies, ja niin jatkui hänen elämänsä loppuun asti."
ellauri106.html on line 574: Narsistisia fiilixiä piisaa setämiehen muistelmissa.
ellauri107.html on line 49: Phillu oli pienenä nimeltänsä etuPeppy. Tarnopolin muistelmissa Sandy on jaettu kahtia, läskixi 100-kiloisexi veljexi ja menestyväxi seurapiirikaunottarexi Kaliforniaan. Ainexia siinä näyttää olleen molempiin.
ellauri153.html on line 250: Saadi learns more about the Hindus and visits the large temple of Somnath, from which he flees due to an unpleasant encounter with the Brahmans. Varmaan koitti samaa temppua kuin Joyu ja Stendahl Egoistin muistelmissa. Soon the eye of Somnath will be mine! Har har har!
ellauri210.html on line 706: On kuitenkin todisteita siitä, että heidän suhteensa katkesi myöhemmässä elämässä. Vaikka heidän kuollut sisarensa Adele esiintyy ja mainitaan usein Savinion muistelmissa ja omaelämäkerroissa, Giorgio ei näy missään niistä. Lahjaton Pollux oli kade, ja Castor kylästyi sen keekoiluun.
ellauri242.html on line 184: Toukokuussa 1942 tappion jälkeen "Hunting for Bustards" (sax. Trappenjagd) -operaatiossa Kerchiä puolustavat Krimin rintaman yksiköt oli pakko evakuoida Tamanin niemimaalle. Evakuoinnin käsiteltyä 51. armeijan ryhmää johti Krimin rintaman päämajan sotilaskoulutusosaston päällikkö eversti Pavlo Yagunov . 14. toukokuutahänet nimitetään tähän tehtävään ja hän alkaa samana päivänä muodostaa erillisiä pataljooneja ja iskuryhmiä reservin henkilöstöstä. Näihin yksiköihin kuuluivat reservin komentajat ja sotilashenkilöstö, 1. rintaman reservirykmentin henkilökunta, useita satoja sotakoulujen kadetteja, NKVD:n 276. kiväärirykmentin taistelijat ja komentajat, 95. rajarykmentti - ensimmäinen ja toinen pataljoona ottivat vastaan asemat pohjoiseen. Myös peitto-osastoissa oli sotilaita eri yksiköistä ja rintaman yksiköistä, joita 13.5. alkoi esiintyä louhoksissa. Iltapäivällä 14. toukokuuta peitto-osastolla oli yli 4 000 henkilöä, yksityiset yritykset olivat puhtaasti komentajien. Nuori luutnantti S.S. Shaidurov kirjoitti muistelmissaan, että reservin komentohenkilökunta oli lähes täysin aseeton. Kaupungista lähteneiden sotilaiden ja Kerchin asukkaiden kustannuksella peittoryhmä kasvoi useisiin tuhansiin, Suuriin katakombeihin piiloutui vainottuja kristittyjä yli 10 000 ja pienissä kyykki noin 3 000. Katakombivaruskuntia johtivat Jagunov ja M. G. Povazhny.
ellauri249.html on line 261: Stalin oli julistanut kaikki pakkotöihin viedyt ja sotavangeiksi joutuneet neuvostokansalaiset pettureiksi. Heitä tulisi rangaista ankarasti. Hruštšov väittää muistelmissaan puolustaneensa heitä ja myös todisteet puhuvat hänen puolestaan. Hänen mukaansa puolue hylkäsi Ukrainan ja jätti maan saksalaisten armoille. Hän lähetti jopa asiaa koskevan kirjeen Stalinille, mutta turhaan. Sotavangit joutuivat leireille. Niistä monet elleikaikki lienee ollut Saxan puolella vapaaehtoisesti.
ellauri249.html on line 263: Hruštšov oli omalta osaltaan osasyyllinen nälänhätään. Hän oli antanut Stalinille tilanteesta liian hyvän kuvan ja yritti jälkeenpäin paikata tilannetta. Hänen yrityksistään huolimatta luovutuskiintiöitä ei pienennetty jälkikäteen. Hän väittää muistelmissaan nousseensa rohkeasti kertomaan Stalinille kansan kärsimyksistä. Arkistolöydöt vahvistavat asian. Stalin kutsui Hruštšovin Moskovaan, missä oli luvassa mitä kovaotteisinta höykytystä. Karkean ojentamisen jälkeen Stalin lupautui antamaan Ukrainalle apua muun muassa viihtyisien katukeittiöiden ja siemenviljan muodossa.
ellauri254.html on line 602: Saint-Simon ja hänen aikansa oli Gorkista myös kiinnostava. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Sehän oli La Bruyèren Konsta Fedin!
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri272.html on line 728: Monet kirjailijat, mukaan lukien Stephanie Merritt, Gwyneth Lewis ja Sally Brampton, ovat ilmaisseet kokemuksiaan masennuksesta henkilökohtaisissa muistelmissaan, ja kirjailija Marian Keyes paljastaa faneilleen vakavan sairauden kohtauksen verkkosivuillaan aiemmin tänä vuonna. "Lääketieteellinen osasto kutsuu sitä 'vakavaksi masennusjaksoksi', mutta minut on lyöty sivuttain lukuisista tunteista, ei vain masennuksesta, vaan levottomuudesta, ahdistuksesta, kauhusta, paniikkista, surusta, epätoivosta, epätoivosta ja melkein vastustamattomasta halusta olla kuollut ja sitä on jatkunut hyvin pitkään", Keyes kirjoitti. "Joka päivä kuuden vakaan kuukauden ajan minun on täytynyt yrittää todella kovasti pysyäkseni hengissä."
ellauri278.html on line 376: Oikeudenkäynnissä Bazilevski toisti NKVD-NKGB-komissiossa ja sitten ulkomaisille toimittajille Burdenko-komission antaman todistuksen, erityisesti toteamalla, että Burgomestari Menshagin väitti kertoneensa hänelle saksalaisten puolalaisten teloituksesta; Menshagin itse kutsuu tätä muistelmissaan valheeksi.
ellauri281.html on line 375: Oikeudenkäynnissä Bazilevski toisti NKVD-NKGB-komissiossa ja sitten ulkomaisille toimittajille Burdenko-komission antaman todistuksen, erityisesti toteamalla, että Burgomestari Menshagin väitti kertoneensa hänelle saksalaisten puolalaisten teloituksesta; Menshagin itse kutsuu tätä muistelmissaan valheeksi.
ellauri301.html on line 65: Nykänen kertoi muistelmissaan Likainen Harri. 20 vuotta likaisen Erkon renkinä.
ellauri308.html on line 144: muistelmissaan palanneensa Yhdysvalloista ”täysin vieraana ihmisenä”. Ainosta oli lännessä tullut takinkääntäjä! Ei ihme että Stalin pani sen työleirille. Todnäk. Ano Turtiaisen huonetta ja sukua. Arvi-poika kertoo Ainosta kaikenlaista epäedullista juorua, se taisikin olla jonkinlainen Ksantippa, poliittisesti paha tunari, esitti jotain Mata Haria kunnes sai potkut Kominternin leivistä. Ja pakkoko oli bylsiä Yrjö Sirolaa Villen selän takana?
ellauri308.html on line 179: aviovaimo Aino Kuusinen, joka ei kuitenkaan mainitse muistelmissaan
ellauri308.html on line 197: Perheen arvomaailma oli uskonnon säätelemä: Raamattua luettiin ääneen ja veisattiin Siionin kanteleesta. Tässä kovan kurin ja työn maailmassa kasvoi tuleva vallankumouksellinen, sillä useinhan käy niin, että ehdottomat määräykset ja normit synnyttävät uhmaa ja kapinamieltä. Myöhemmällä iällään Tuominen siloitteli muistelmissaan perheen ristiriidat näkymättömiin.
ellauri308.html on line 338: Hänen omissa muistelmissaan on paljon ihan herkullisia yksityiskohtia. Mm ”Kumpa Lenin olisi saanut elää pidemmin ei olisi Neuvostoliitossa sellaisia hirmutekoja kuin Stalin teki.” Tämä on täysin höpöpuhetta olihan Lenin erittäin verenhimoinen ja tunnekylmä teoreetikko läpeensä. Mielenkiintoinen on esim kysymys heistä, jotka kirjoittivat likvidointilistat suomalaisista. Meillä on kaikki syy uskoa, että toverit Otto Ville ja Poika niitä yhdessä tekivät.
ellauri313.html on line 453: viestiketjun Twitteriin Ukrainan sodan tilanteesta. Aaltolan mukaan on tultu vaiheeseen, jossa nähdään selkeää ruumisläjien kasvua. - Venäjällä pelissä kaikki Ukrainan sotaa varten satsatut joukot. Selkeä huollettavien kasvu havaittavissa puolella jos toisella, Aaltola tviittaa iloisena. Konfliktit eskaloituvat kahta reittiä: Niillä on taipumus syventymiseen, jolloin sodan intensiteetti paranee, koskas muutenkaan. (Muita reittejä en muista, kazo kuvasta.) Venäjällä pelissä kaikki Ukrainan sotaa varten satsatut joukot. Selkeä kuolevaisuuden kasvu havaittavissa, Kts esim. Herman Kahn ”On Escalation”, 1965. — Mika Aaltola (@MikaAaltola) March 8, 2022. Ai oops, täähän uutinen on jo yli vuoden vanha. Presidentti Zelenskyi vannoo sotarikollisten rankaisemista ja varoittaa länsimaita Venäjän valloitushaluista. Vittu tervetuloa vaan yrittämään valloittaa takaisin edes postimerkin kokoinen pala ryssiltä, huutaa Ukrainan ulkoministeri tuskastuneena. Puheloinen (äiti oli siitä vihainen: heta korven! hur kan man heta så?) sanoi vuosi sitten työmiehen muistelmissa ettei tää sota lopu ihan hevillä. Oikeassa oli loinen.
ellauri316.html on line 798: Toukokuusta marraskuuhun 1939 hän palveli sotilaallisena neuvonantajana Kiinassa. Jäähyväisiksi Chiang Kai-shek antoi Kultaisen lohikäärmeen ritarikunnan prenikan, ja Chiang Kai-shekin vaimo Song Meiling antoi Vlasoville kellon. Viranomaiset ottivat sekä prenikan että kellon Vlasovilta hänen palattuaan Neuvostoliittoon. Kenraali N.S. Sorkin huomautti muistelmissaan, että Andrei palautettiin Kiinasta sopimattoman käytöksen vuoksi.
ellauri317.html on line 617: Kaplanin taustasta tiedetään suhteellisen vähän. Hän syntyi juutalaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli opettaja, ja hänellä oli seitsemän sisarusta. Hänen koko nimensä on ollut hämmentynyt. Vera Figner (muistelmissaan, At Women´s Katorga) totesi, että Kaplanin alkuperäinen nimi oli Feiga Khaimovna Roytblat-Kaplan (Фейга Хаимовна Ройтблат-Каплан). Muut lähteet ovat kuitenkin ilmoittaneet, että hänen alkuperäinen sukunimensä oli Roytman (Ройтман), joka vastaa yleistä saksan ja jiddisin sukunimeä Reutemann (רויטמאן ‎). Hänet tunnettiin joskus myös etunimellä Dora.
ellauri325.html on line 757: Stadin Arska ja Verstaan Terska kuuluivat GANTT-chartin vastakkaisille laidoille. Karjalamuistelmissa Masa tunnustaa voimakkaasti väriä, Viron lipun värejä.
ellauri338.html on line 243: 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa itsenäisyysmielisyys kasvoi Ukrainassa ja muissa Neuvostoliiton tasavalloissa. Yhdysvallat harjoitti sekaantumattomuuden politiikkaa. Bush odotti Neuvostoliiton presidenttiä Mihail Gorbatšovia hallitsevan uudistusprosessia ja vältti tukemasta tasavaltojen nationalisteja. Kuten Bush myöhemmin kirjoitti muistelmissaan,
ellauri353.html on line 401: John Updiken mukaan Maxim Gorky sanoi André Malrauxille, että Babel oli "parasta mitä Venäjällä on tarjota". Neljännesvuosisataa myöhemmin Babelin aikalainen Konstantin Paustovsky kirjoitti muistelmissaan: "Hän oli meille ensimmäinen todella Neuvostoliiton kirjailija." Judith Stora-Sandor, yksi Baabelin ensimmäisistä elämäkerran kirjoittajista, kirjoitti vuonna 1968, että Baabelin "kirjallinen herkkyys oli ranskalainen, hänen näkemyksensä juutalainen ja hänen kohtalonsa aivan liian venäläinen".
ellauri360.html on line 408: ”Me Suomen vapaustaistelijat olemme jättäneet Saksan kansalle perinnöksi vilpittömän ja sydämellisen rakkauden olemukseltaan läheisen kansan parissa”, kirjoitti von der Goltz muistelmissaan. Hyvä ettei maitojunalla. Leipzigin waltawalla asemalla voi "syönmualainen" helposti "sotkeutua riitingeissään".
ellauri362.html on line 159: Vuonna 1812 Peacock julkaisi toisen yksityiskohtaisen runon, Melankolian filosofia, ja samana vuonna tutustui Shelleyyn. Hän kirjoitti muistelmissaan Shelleystä, että hän "näki Shelleyn ensimmäistä kertaa juuri ennen kuin hän meni Tanyralliin", jonne Shelley lähti Lontoosta marraskuussa 1812 (Hogg 's Life of Shelley, vol. 2, s. 174, 175). Thomas Hookham, kaikkien Peacockin varhaisten kirjoitusten julkaisija, oli mahdollisesti vastuussa esittelystä. Se oli Hookhamin kiertävä kirjasto, jota Shelley käytti monta vuotta. Hookham oli lähettänyt The Genius of the Thamesin Shelleylle, ja Shelley Memorialsissa, s.38–40, on runoilijan 18. elokuuta 1812 päivätty kirje, jossa ylistetään Hernekukon runollisuutta, esityksen ansioita ja arvostellaan yhtä liioitellusti hänen mielestään kirjailijan harhaanjohtavaa isänmaallisuutta. Letty ja Camilla lainasivat rantakirjoja Hookhamin lainakirjastosta. Peacock ja Shelley ystävystyivät ja Peacock vaikutti Shelleyn ominaisuuksiin sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen.
ellauri362.html on line 353: Mut silti vittu hei. Jotain hyvää näissä muistelmissa on. Parhaimmillaan ne muistuttavat vahvasti mun paasauxia. Jollain tädillä oli vessassa kori jossa oli hyvin rändömiä vessalukemista. Christina Onassis meni laihdutusfarmille. Silti sitä sanottiin anglosaxi Hymy-lehdessä nimillä "lardy lass" ja "that Greek tanker". Ei ihme jos se teki seppukun. Kuoli ammeeseen kuin Seneca, tiesi Seija kertoa. Toisen kerran Dave pudotti päähänsä vasaran. Kuhmu näytti sarjakuvahenkilöltä. Only it's me, Dave.
ellauri362.html on line 381: Schreberin psykopaatti isä käytti lapsiin mustaa pedagogiaa ja ryhtilaitteita. Streber selvisi vielä lievästä alkusairaudesta, jonka mukaan Schreber kärsi hypokondriasta. Schreber itse kirjoittaa muistelmissa, että tämän ensimmäisen sairauden aikana hän kärsi harhaluulosta, että hän oli alttiina epänormaalille, jatkuvalle painonpudotukselle. Käänteistä anorexiaa. Multa on paino pudonnut pissavaivoissa jo 6 kiloa. Ääni kuulostaa ohuelta kuin king Charlesilla. Taas schuubi kohti kuolemaa.
ellauri374.html on line 442: Monissa hänen teoksissaan, samoin kuin muistelmissaan "Muistot" (Vospominania,
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
ellauri391.html on line 79: Tätä tarinaa on vaikea dokumentoida sixi että Hoover ja Paderewski eivät pysty vahvistamaan sitä muistelmissaan. Hoover väittää salaperäisesti: ”Oppilaspoikana olin johtanut kumppaneiden kanssa eräänlaista luentotoimistoa helpottaaksemme puutteellista talouttamme. Sovimme Paderewskin esiintymisen, mutta se ei jostain syystä lähtenyt liikkeelle." Paderewski on myös epämääräinen muistelmissaan ensimmäisestä tapaamisesta Hooverin kanssa. Useimmat Hooverin elämäkerran kirjoittajat jättävät mainitsematta tarinan, mukaan lukien kuuluisa elämäkerran kirjoittaja George H. Nash, joka kysyy: "Onkohan se edes totta?"
ellauri391.html on line 108: Panee ihmettelee, onko tämä myöhäinen muisto todellinen muisto tapauksesta vai laajalti julkaistun kertomuksen hyväksyminen useiden vuosikymmenten ajan? Sekä Hoover että Paderewski näyttävät epäilevän tarpeeksi uskoakseen tarinaan muistelmissaan, paitsi tunnustaakseen, että heidän ensimmäinen tapaamisensa saattoi olla vuonna 1896. Mitä he myöhemmin tekivät puolalaiselle ruoka-avulle ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja sen jälkeen on propagandatarina joka on muistamisen ja toistamisen arvoinen. You owe me SOO much, se on jenkkien mielilauseita. Vähävenäläiset on nyt niille velkaa monen monta vehnälastia.
ellauri408.html on line 52: Seppo "Ihan sama mulle" Kemivirta istui vessassa ja kuunteli Kalervo Jankon tavoin tyynenä kun Ritva Riski huusi eteisessä sille nämä sanat. Pasilan mamukirjaston poistopöydältä löytyi paperbakkina Henri F. Amielin Unexijan päiväkirja, josta näissä muistelmissa on mainintoja koska se oli eräs Kristina tädin mielikirjoista. V.A. Koskenniemi joka ei muuton ize vätystellyt nussiessaan nubiileja runotyttöjä maineen poluilla, kirjoitti osuvasti Amielista:
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
xxx/ellauri013.html on line 327: Globalisaation apostoli, antikommunisti, laantumuksen vankka perätorvi oli tämä Pertti. Se eli niin pitkään et se ehti olla ex vaikka mitä, ex-convict 2x, exä 4x, ex-hegeliaani, ex-uskovainenkin. Orpo isoäidin lellikki, kotikoulusta suoraan Trinityyn homopoikain veljeskuntaan Apostolit. Peukutti vapaata rakkautta kunnes noin 3. vaimo Dora teki sille 2 käenpoikaa, se ei ollut vapaan lemmen tarkoitus. Bertie vaihtoi alle opiskelijansa Peterin (kyllä, se oli tyttö), uuden pörröisen kananpojan vielä eläkeikäisenä. Sillä oli tapana panna seuraava vaimo paksuksi ennen vaihtoa. Niiden poika Conrad oli elinikäinen yläluokan twit lorditalossa. Doran tytär kirjoitti muistelmissa Pertusta isänä, se oli kylmiö. Ei se oikeesti tykännyt kestään paitsi Bertistä. Se(kin) oli selvä narsisti.
xxx/ellauri027.html on line 893: Tämän viehättävän unikuvan tyylistä ei nyt varmasti tiedä onko se haamukirjoittajan vai ize paikannäyttäjän. Mutta jotain samaa lapsenomaista siinä on kuin Wilhon muistelmissa, sitä lukee kuin satua. Odottaa melkein missä kohtaa paha hukka tulee mezästä. Ei ihme että sen ajan ihmiset, joita ei oltu pesty tv-saippualla, kuuntelivat mesmerisoituneina näitä miehiä. Niillä oli karismaa.
xxx/ellauri057.html on line 1133: Lao Rui: Muistanxmä nyt oikein et Arska oikein pahexui muistelmissaan kun Irma tuli seminaariin tyylikkäässä vermeissä. Sellainen ei ollut sopivaa.
xxx/ellauri201.html on line 165: Panu Rajalakin muistelmissaan vahvistaa: kun siitä tuli Katri Helenan reittä myöten kuuluisa, johan alkoi lohjeta sille pillua, vaikkei siinä izessään ollut mitään kummempaa kuin ennenkään.
xxx/ellauri231.html on line 124: Kustu Ramstedtin muistelmissa mainitaan kaikenlaisia Tsaari-Venäjän kaatumiseen ja sitä seuranneeseen äiti-Venäjän raiskaamiseen liittyviä tapahtumia ja henkilöitä jotka ainaskin Norssissa sivuutettiin aika olankohautuxella. Niitä on sixi hauska verrata Putinin ulostulon aiheuttamaan hämminkiin nyt 2020-luvulla.
xxx/ellauri280.html on line 493: Nykylukijaa saattaa Esterin muistelmissa hieman häiritä muistelijan laaja syventyminen tuntemiinsa henkilöihin ja näiden kertomiin tapauksiin henk.koht. narsististen kokemusten sijaan. Reippaan tytön kommellukset tuovat mieleen Anni Polvan Tiina-sarjan. Hän tunsi omakohtaisesti kaikki Haminan upseerikokelaat, oltuaan niiden rakastama pumpattava Varvara. Ajatella millainen merkitys naisen ulkonäöllä oli 1900-luvun Suomessa! Ilman kauneutta hän ei olisi päässyt suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan ylimpään luokkaan, parhaaseen A-ryhmään. Jopa Wäinö Aaltonen ikuisti hänen perseensä marmoriin 1938.
xxx/ellauri298.html on line 56: Mortonin virkaveljen matkakirjailija Paul Theroux'n kirjassa "Sir Vidian varjossa", Shivan vanhemman veljen, VS Naipaulin muistelmissa, Theroux kuvaili Shivaa "juopoxi", jonka hänen menestyneen veljensä kohoava hahmo on kutistanut ja jolla oli "taipumus humalassa juhlimiseen ja tarve saada ilmaisia lounaita." Theroux teki joskus etnisiä yleistyxiä.
xxx/ellauri307.html on line 339: Sitten hän kamppaili akateemisesti, vaikka hän oli loistava, ja murrosiässä hän hengaili Pietarin Merezhkovskin ja Gippiuksen kirjallisissa salongeissa, missä hän tapasi ensimmäisen aviomiehensä. Jonkin aikaa hän ei ollut vain Venäjän hopeakauden johtavan runoilijan Alexander Blokin "suojatti", vielä teini -ikäisenä hän kohteli häntä tasavertaisena kirjallisissa lahjoissa ja henkilökohtaisissa oivalluksissa. Äskettäin julkaistuissa muistelmissaan Lisa Pilenko kirjaimellisesti stalkkasi Blokia sosiaalisten levottomuuksien ja oman henkilökohtaisen myllerryksensä aikana. Etsiessään viisautta mentoriltaan Lisasta tuli hänen neuvonantajansa sekä omatunto. Varmaan patjakin, jota skyytti mielellänsä myllersi.
xxx/ellauri307.html on line 500: Saarnaaja Uuno Palonen toteaa muistelmissaan, että ns. Soinis-käräjät, joihin kutsuttiin 400 veljeä ja jotka pidettiin Tampereella 17. lokakuuta 1960, sammuttivat herätykset vuosiksi Tampereella ja koko herätysliikkeessä. Uuno Palonen ehdotti kolme kertaa, että asia olisi käsitelty vain muutaman veljen ja Soinisen kesken, mutta siihen ei suostuttu. Uuno Palonen kertoi, että ennen käräjiä oli Tampereella kastettu 1950-luvun lopulla 300 ihmistä vuosittain, tämän jälkeen kastettiin vain 30.
xxx/ellauri385.html on line 145: He erosivat vuonna 1886. Heidän yhteiselämänsä oli Rozanoville kidutusta, kuten hänen henkilökohtaisesta kirjeenvaihdostaan ​​käy ilmi. Suslova teki julkisia kateuskohtauksia ja flirttaili hänen ystäviensä kanssa samaan aikaan. Rozanovin tytär Tatjana totesi muistelmissaan: "Suslova pilkkasi häntä sanoen, että hänen kirjoittamansa sepustuxet olivat vain typeriä kirjoja, hän loukkasi häntä ja lopulta heitti hänet pois". Suslova erosi Rozanovista kahdesti, mutta hiän antoi hänelle aina anteeksi ja pyysi palata kotiin. Heidän vihdoin erottuaan Rozanov myönsi: "Hänen temperamentissa oli jotain loistavaa, mikä sai minut rakastamaan häntä sokeasti ja arasti kaikesta kärsimyksestä huolimatta."
51