ellauri007.html on line 854: Milla tädin koulu (1961) oli Riitan mielikirja. Siinä oli hahmoina myös Pasi Leppälintu ja Liisa Käki. Ne on Rauhixen paskahuusin seinällä ylläolevassa kuvassa. Seija muisteli taas aamusella majan aikoja, jolloin Riitta avasi joka ilta uusia viinipulloja ja levisi kuin pullataikina, Woku juoxi schnell Imbiss kokkina ja laihtui, risat farkut oli kiinni narulla.
ellauri022.html on line 869: joka muisteli maharadjan tytärtä ja marigoldeja.

ellauri026.html on line 187: Mun ainoa havainto Leonard Cohenista on sen vihreän peikon Schreckin kappale Hallelujaa. Se oli musta liikkis. Leonard huutaa hallelujaa pukilla. Schreck istui omasta korvavahastaan tekemänsä kynttilän äärellä ja muisteli prinsessa Fionaa.
ellauri034.html on line 439: Martha ja Sigge tapas Hampurissa kun Martha oli 21 ja Sigge 26. Neljän vuoden etäkihlauxen aikana Sigge kirjotti Marthalle 900 kirjettä, välillä palvovia välillä vihaisen mustankipeitä. Menivät sittenkin mimmoisiin. Jönsin syntymän aikaan 1951 Englannissa 90v kuollut Martha muisteli Lontoossa 1939: 53v avioliiton aikana ei sanottu yhtään pahaa sanaa. Kultasia muistoja, val oisko Sigge terapoinut suhteen jo niillä 900 kirjeellä.
ellauri047.html on line 107: Kun Goethe tapas Napsun 1808, Napsu totes äimissään: "Vous êtes un homme!". Olikohan sille annettu muuta ymmärtää. Goethesta se oli hienoa, se muisteli Napsua aina hyvällä. No Goethen kuoltua sen lääkäri väitti että se oli kaunis vainaja. Napsu ize oli pyylevä hukkapätkä ja Schopenhauer koala. Matthew Arnold (Dover Beach) diggas Goethea. Goethe saxansi Dideroota eikä tykännyt matikasta enempää kuin se. Tesla osas Faustin ulkoa ja kekkas vaihtovirran kerran mumistessaan sitä. Mumiskohan Elon Musk Torquato Tassoa tehdessään Johnille Tesla-autoa? Vääntö niissä on kyllä hyvä. It takes all kinds to make a world.
ellauri050.html on line 869: Ritva myös kirjoitti, muisteli menneitä ja edesmenneitä ja purki omia tuntemuksiaan tekstiin. Hän katseli valokuvia ja kuunteli huilunsoittajatyttärensä musisointia. Ja itki.
ellauri050.html on line 875: ”Muistelin vävyn äidin kanssa yhteistä lastenlasta. Järjestin jopa ne nelivuotissyntymäpäivät, joita pikkutyttö oli niin odottanut. Kutsuin kummit ja mummit, ja muistelimme yhdessä.”
ellauri058.html on line 184: Toivolla oli viisi sisarusta, ja perhe oli erittäin köyhä. Aina ei ollut varaa kunnon ruokaan, eikä hyvä yösija aina ollut itsestäänselvyys. Pekkanen muisteli kuitenkin jälkeenpäin aikuisiässä lapsuuttaan hyvällä.
ellauri061.html on line 1391: Piipahdettiin Rosa Liksomin kanssa Elämäni biisin sohvalla puhumassa hyvää Vexi Salmesta. Myös Kassu Halonen, Anne Mattila ja Heikki Paavilainen muistelivat. Katja Ståhl juonsi tämäniltaisen erikoisjakson.
ellauri094.html on line 35: Hanskissa talonmiehen vaimoa eli Helmi Orvokki Virtasta näytellyt Marita Nordberg muisteli vuonna 2007, että Hanski ei työtä tehdessään ollut yhtään hauska, mutta hyvällä tuulella ollessaan hän oli hurmaava. Häyrinen kertoi Apu-lehdelle vuonna 1981: ”Voi olla, että olen saanut tämän ’ikävän’ luonteeni oudosta lapsuudestani, jossa ei ollut isää eikä äitiä. Mutta minun oli ratkaistava, annanko potkia itseäni jatkuvasti päähän vai ryhdynkö izekin hankalaksi ihmiseksi. Jokin minussa valitsi viimeksimainitun vaihtoehdon.”
ellauri094.html on line 399: ja itkimme, kun Siionia muistelimme.
ellauri095.html on line 394: Rossetti oli italialaisten ulkomaalaisten toinen lapsi ja vanhin poika. Hänen isänsä Gabriele Rossetti oli Dante-tutkija, joka oli karkotettu Napolista räävittömän runouden kirjoittamisesta Napolin vuoden 1819 perustuslain tukemiseksi. Rossettin äiti oli kouluttautunut kasvatusneuvottelijaksi ja valvoi lastensa varhaiskasvatusta. Harvat viktoriaaniset perheet olivat yhtä lahjakkaita kuin Rossettis: vanhin lapsi, Maria Rossetti, julkaisi A Shadow of Dante (1871) ja hänestä tuli anglikaaninen nunna; William Michael Rossetti oli yhdessä veljensä kanssa Pre-Raphaelite Brotherhoodin aktiivinen jäsen ja hänestä tuli toimittaja, kirjainten mies ja muistelija; nuorimmasta, Christina Georgina Rossetista, tuli tärkeä ja vaikutusvaltainen lyyrinen runoilija.
ellauri131.html on line 110: – Syömme päivällistä ”Sicherheitissa” (SS-organisaation tiedustelupalvelu), jonne juuri on saapunut komentaja, Obersturmbannführer tohtori Erich Isselhorst. Pitkä komea urheilijalta näyttävä mies... Keskustellessa joku sanoo, että yhteinen taistelu bolsevismia vastaan yhdistää meitä, muisteli Tenkku. Seurustelu SS-miesten kanssa oli Tenkun mukaan kaiken kaikkiaan miellyttävää.
ellauri141.html on line 47: Horatius syntyi Etelä-Italiassa, Venusiassa, varmaan 5:ntenä poikana vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. (Hauska tahaton korrelaattivirhe.) Vanhemmat lähettivätkin poikansa opiskelemaan Roomaan, mutta eivät halunneet tätä kouluvuosien ajaksi vieraiden vieraiden kasvatettavaksi, joten he antoivat maatilansa vuokralle voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli siitä huolimatta nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä.
ellauri153.html on line 645: Jonatan rohkaisi Daavidia, kun tällä oli vaikea saada seisomaan. Seuraavina vuosina Daavid varmasti muisteli usein lämpimästi tuota kuumaa tapaamista, joka jäi heidän viimeisekseen. Surullista kyllä Jonatanin toive pyllistellä Daavidin alla hallizijapuolisona ei koskaan toteutunut.
ellauri172.html on line 610: Il s’arrêta. Il y pensait, et ils y pensaient. Avec ce qu’il venait de dire, il avait, le croira-t-on ? transformé en rêveurs ces soldats qui avaient vu tous les genres de feux, ces moines débauchés, ces vieux médecins, tous ces écumeurs de la vie et qui en étaient revenus. L’impétueux Captain Haddock, lui-même, ne souffla mot. Il se souvenait. Ne muistelivat varmaan Pauliinan mökkiä Talasmäellä.
ellauri198.html on line 232: Ei kylä ollut tämä! Delmore oli muistaaxeni Salen Humboldtin lahjan esikuva, suuri runoilijalupaus josta Sale sittemmin ajoi oikealta ohize tyytyväisenä terävä kyynärpää avoauton ikkunasta ulkona. Delmore muisteli ehkä Memorial Day Massacrea holokaustia odotellessa. Kaatuneiden muistopäiväpäivän verilöylyssä vuonna 1937 Chicagon poliisilaitos ampui kymmeniä aseettomia mielenosoittajia ja kaatoi niistä 10 Chicagossa 30. toukokuuta 1937. Tapaus tapahtui Little Steel -iskun aikana Yhdysvalloissa. Tästä vähäpätöisenä pidetystä eventistä on artikkeli Uikipediassa vain usaxi ja venäjäxi.
ellauri308.html on line 201: Renkivuosiltaan Tuominen muistaa ensimmäisen kohtaamisensa Frans Eemil Sillanpään kanssa. Hän muisteli katkerana miettineensä, kuinka mäkitupalaisen poika Pransu kukkoili raitilla ylioppilaana ja hän, arvostetun käsityöläisen poika, raatoi renkinä. Moskovassa oleskellessaan Arvo Tuominen kirjoitti poliittista henkilöhistoriaansa ja muisteli luokkatietoisena ja katkerana oleskeluaan Kuukan talossa tähän tapaan: ”Tällöin minussa heräsi viha rikkaita ja heidän lapsiaan kohtaan. Ei se mitään aatteellisuutta ollut, olin vain ihan vitun kade. Vaistomaisesti hain tukea muista renkipojista joiden kanssa liityin kotipitäjäni työväenyhdistykseen.” Niissä hän hieman liioitteli, sillä häntä pidettiin arvossa ja kohdeltiin talossa hyvin, mutta tietty katkeruus katkenneesta koulutiestä säilyi läpi elämän.
ellauri315.html on line 320: Helmikuun 23. päivänä, kun Puna-armeija saapui Rostoviin, Kornilov aloitti marssin etelään jäätyneiden arojen halki. Yksi kivääri kantoineen ja kenttätykistöä kantavia sotilaita seurasi pitkä letka Rostovista siviilejä, jotka pelkäsivät bolshevikkien kostotoimia. Anton Denikin, Kornilovin kakkosmies, muisteli runollisesti myöhemmin: "Me lähdimme henkisen orjuuden pimeästä yöstä tuntemattomaan vaeltamaan sinilintua etsimään." Sinilintu oli perinteinen toivon symboli venäläisissä saduissa ja legendoissa. Silloin se ei järin naurattanut.
ellauri332.html on line 652: Elokuvakriitikot ja fanit syyttivät elokuvantekijöitä liiallisesta kaupallistuksesta ja kohdistamisesta pienille lapsille. George Lucas totesi, että " nämä elokuvat ovat lapsille, mutta he [fanit] eivät halua myöntää sitä... On pieni joukko faneja, jotka eivät pidä koomista helpotuksesta. He haluavat elokuvien olevan kovia, kuten The Terminator, ja he järkyttyvät ja tulevat hyvin tuomitsevaksi kaikesta, mikä liittyy lapsellisuuteen ." Rob Coleman, joka johti animaatiotiimiä Industrial Light & Magicissa , muisteli myöhemmin kertoneensa Lucasille, että tiimi ennusti Jar Jar -hahmolle epäonnistumisen; Lucas kertoi hänelle, että hän esitteli erityisesti Jar Jarin elokuvaan herättääkseen 12-vuotiaiden ja sitä nuorempien lasten huomion. Huhtikuussa 2019, Star Wars Celebrationin aikana, ennen The Phantom Menacen 20-vuotisjuhla vuotta juhlivaa paneelia, George Lucas nimesi Jar Jarin suosikkihahmokseen Star Warsissa.
ellauri340.html on line 349: Johdannossaan Archie Americana -sarjan Best of the Fifties -sarjaan toimittaja Victor Gorelick muisteli koodia ja kirjoitti: "Ensimmäinen tehtäväni uutena taiteen assistenttina oli poistaa raot ja halkeamat ja nostaa matalat puserot Katy Keenestä." Hän kirjoitti myös Archie-taiteilija Harry Luceystä : "Hänen toisinaan vihjaileva tarinankerronta – ja hän oli yksi parhaista – melkein maksoi hänelle hänen työnsä. Kun hänen lyijykynällä valmistetut tarinansa saapuivat, hahmot olivat pukeutuneet vain yhdellä sivulla. Inkeri, tai nainen nimeltä Terry Szenics, joutui pukemaan heidät jäljellä oleville sivuille."
ellauri343.html on line 303: Tilaisuus alkoi Ylioppilaskunnan Laulajien kuoron laulamalla virrellä Mä kuljen kohti kuolemaa. Pastori Väinö Forsman piti puheen, jossa käsitteli Sivénin ihanteille ja aatteille omistettua elämää sekä siunasi lopulta viimeiseen lepoon tienristeyxeen siunatun maan ulkopuolelle. Omaisten hautaseppeleen jälkeen arkun viereen Sivénin aatetoveri ja vanha ystävä Toivo Kaukoranta laski Karjalan Liiton kukat. Kaukoranta piti puheen, jossa muisteli ystävänsä olleen jo kouluaikoina poliittisesti aktiivinen ja määrätietoinen. Kaukoranta kertoi Sivénin merkityksen Karjalan asian ajamisessa ja myös siitä, miten Sivénin teko tuli tulkita ja missä valossa se oli nähtävä sekä mihin se velvoitti. Hän muistutti, että aina oli aatteiden ja ihanteiden puolesta kuolemaan asti taistelevia nuoria miehiä, jotka eivät valtiovallan horjuvasta politiikasta välitä. Kaukorannan puheen päätteeksi mieskuoro esitti Emil Genetzin veljensä Arvid Genetzin runoon tekemän sävellyksen Karjala loppuosan säkeestä "Kun oikeuttas', uskoas" lähtien.
ellauri350.html on line 267: Maya Angelou ( / ˈ æ n dʒ ə l oʊ / ⓘ AN -jə-loh; synt. Marguerite Annie Johnson; 4. huhtikuuta 1928 – 28. toukokuuta 2014) oli amerikkalainen muistelijoiden kirjoittaja, runoilija jakansalaisoikeusaktivisti. Hän sai kymmeniä palkintoja ja 50 kunniakirjaa.
ellauri353.html on line 356: Maaliskuussa 1918 hän työskenteli Petrogradissa Gorkin Menshevik - lehden Novaja zhizn (Новая жизнь, " Uusi elämä ") toimittajana. Babel jatkoi julkaisua siellä, kunnes Novaja zhizn suljettiin väkisin Leninin käskystä heinäkuussa 1918. Babel muisteli myöhemmin: "Journalistinen työ on täynnä seikkailua."
ellauri359.html on line 96: Eetun hyvä kaveri R.M. Forester muisteli: Merrill "kosketti takapuoltani – hellästi ja juuri pakaroiden yläpuolelle. Uskon, että hän kosketti useimpia ihmisiä. Tunne oli epätavallinen ja muistan sen edelleen, kuten muistin pitkään kadonneen hampaan aseman. Hän teki minuun syvän vaikutuksen ja kosketti luovaa jousta."
ellauri367.html on line 62: Vuosina 1944-47. Juri työskenteli Neuvostoliiton NKGB-MGB:n 1. osaston englannin osastolla, missä hänet määrättiin valvomaan "Cambridgen Viisikkoa". Hän muisteli, että "... En opiskellut tiedustelutaitoa jossain koulussa, en teoriassa, vaan käytännössä, poikkeuksellisissa olosuhteissa... Agenttiemme raportteja lukiessani aloin nähdä heidät läheisinä ihmisinä." Onnexi ei kukaan heistä joutunut tiilenpäivä lukemaan. Palattuaan Neuvostoliittoon hän opetti Neuvostoliiton KGB:n Higher Intelligence Schoolissa Moskovassa, puolusti väitöskirjaansa ja ryhtyi apulaisprofessoriksi. Juri Modin kuoli vuonna 2007 Moskovassa. Modin mukaan Tim koira ei ollut Cairncross vaan Victor baron Rothschild, Burgessin opiskelijatoveri Trinity Collegessa.
ellauri378.html on line 99: Molotov, Stalinin johtaman Neuvostoliiton voimakas ulkoministeri, esitti monia huomautuksia juutalaisista Felix Tšueville vuosina 1969-1986 käydyissä keskusteluissa, joista tuli pohjana vuoden 1991 kirjalle Molotov muistaa. Hän muistutti, että Leninin ollessa kuolemassa "juutalaiset hallitsivat monia johtavia tehtäviä, vaikka he muodostivat vain pienen osan maan väestöstä". Zinovjevistä hän muisteli: "Hän ei edes näyttänyt juutalaiselta." "Aikansa he haistelevat ympäriinsä, sekoittelevat asioita, mutta ovat aina valmiita kuin lukkari sotaan."
ellauri381.html on line 410: Grigori Svirski muisteli maanpaossa kirjoittamassaan kirjassa ”Teloitusvuosien sankarit” seuraavasti: ”Koko joukko Simonovin seuraajia (N. Drozdov, Simonin ”Uuden maailman” päällikkö tovereineen) kirjoitti ex-convictin periferiassa julkaistun muistelmaprujun kokonaan uudelleen; kirjailija muutti keskitysleirien johtajasta Barabanovista, jota vangit ja vartijat pelkäsivät kuin tulta, vapaan neuvostoelämän sankarin Robin Batmanovin. Simonov tuki innokkaasti valhetta: Azhaevin kirjan pääöljyputkea kaikkien korjausten jälkeen eivät edelleenkään panneet onnettomat, nälkäiset, puolikuolleet vangit, jotka kirjoittaja oli pettänyt, vaan yksinomaan onnelliset Neuvostoliiton kansalaiset.
ellauri381.html on line 559: On olemassa erilaisia ​​​​versioita siitä, minne ja miten Alexander Isaevich asettui. Yhden heistä mukaan hän vuokrasi kulman Yakovin ja Ekaterina Melnichukovin talossa. ”... Asuimme silloin toisella kadulla, Sadovajalla... asuimme mökissä - huoneessa ja minikeittiössä... - E. Melnichuk muisteli vuokralaisestaan, - Hän tuli..., hän laittoi puisen matkalaukun kynnykselle... Jakov, mieheni, otti matkalaukun ja sanoi: "Vau! Raskasta! Kirjoja vai tiiliskiviä?" "Kirjoja", hän vastaa. Hänelle tehtiin sänky keittiöön lähetyslaatikoista... "Hän kiusasi öisin, nukumme pitkään, ja hän lukee ja kirjoittaa kaiken petrolilampulla myöhään asti... Hän nousi aikaisin, yhden aikaan. aika - kuudelta aamulla. Jos oli ämpäri, hän käveli arolla, meni kauas kykkimään, aivan Kominternin haaralle, mutta jos oli huono sää, syksyn mutaa, hän kulki vain edestakaisin puutarhan perälle..."
xxx/ellauri087.html on line 102: Eräskin Saarisen oppilaista, vain 22-vuotiaana väitellyt Heidi Liehu, muisteli opiskeluaikojaan Helsingin Sanomissa kirjoittamalla, että “jo Saarisen luennot olivat luku sinänsä. Nuo tiistaiset latautuneet jättikokoukset antoivat lisäuskoa paitsi filosofian voimaan myös yliopistoon yleensä. Ne olivat älyllistä ilotulitusta”.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri126.html on line 578: Psykoterapeutti Juha Mattila kertoo naisesta joka koko ajan muisteli vaan menneitä. Samaan aikaan Juha alkoi luoda siihen suhdetta ja ottaa lähikontaktia peräpuolelta. Shortsit teltaten Juha hymyili jäykästi rekkamiehen hymyä. Vähitellen nainen vapautui ja sorzeista vapautunut Juha saattoi heittäytyä yhä syvemmälle sen karvoihin tero edellä. Pian oltiin yhteistuumin pukilla. Terapiaistunto täydentyi seisonnan kautta makuulle. Sillä pääasiahan elämän jatkumisen kannalta on saada kamat pussiin ajoissa.
xxx/ellauri137.html on line 152: Lexalle tuli aina synnintunto kun se oli bylsinyt jotain huoria tai kotiapulaisia, mikä oli aika taajaan. Anton Tshehov raportoi jälkikäteen, et Lexa oli kyltymätön niissä hommissa. Joku tummakulmainen Gasha oli sisäkkönä mökillä jolta Lexa veti immenkalvon puhki sukunuijalla. Mitä tää nyt on, kysyi Lexa izeltään jälkikäteen märkä letku kädessä. Oliko se ihanaa vaiko kauheaa? Pah! Se on maan tapa; cosi fan tutte! 69-vuotiaana eli mun ikäsenä se vielä muisteli: Dunjaseni, kaunis ja nuori ... sen vahva naisellinen ruumis. Missä se nyt on? Kauan siitä on, ei kun luita jäljellä!
xxx/ellauri187.html on line 525: Tänä aamuna suihkussa muistelin missä kohtaa olen tehnyt virheitä,

xxx/ellauri231.html on line 290: Mahno sitoutui kirjoittamaan muistelmansa, jotka myivät huonosti. Lehden toimittaja Ustinov kritisoi Mahnon paasauxia huonosti kirjoitetuixi, mikä järkytti Mahnoa suuresti ja pahensi hänen kaunaansa niitä anarkisteja kohtaan, joita hän piti "nojatuoliteoreetikkoina". Tänä aikana hän tapasi usein anarkistiystäviä kahviloissa ja ravintoloissa ja muisteli viinipullon ääressä Ukrainan "vanhoja hyviä aikoja". Mitä muuta pahaa Möhnä tekikin, se ei ollut antisemitisti, vaan pikemminkin anti-antisemitisti.
xxx/ellauri231.html on line 387: Bunin kuvaili isää Aleksei Nikolajevitšia erittäin vahvaksi mieheksi, sekä fyysisest että henkisest, nopealuonteiseksi ja uhkapeliriippuvaiseksi, impulsiiviseksi ja anteliaaksi, kaunopuheiseksi teatraalisesti ja täysin epäloogiseksi. "Ennen Krimin sotaa hän ei ollut koskaan edes tiennyt viinin makua, palatessaan hänestä tuli runsas juomari, vaikkakaan ei koskaan tyypillinen rappioalkoholisti, koska lompakko oli niin pullea ettei paskalle taipunut." Äiti taas hemmotteli pikku Vanjaa ihan sikana: "Vanya on ollut erilainen syntymähetkestä lähtien... kenelläkään muulla ei ollut samanlaista sielua kuin hänen." "Näköni laatu oli sellainen, että olen nähnyt kaikki seitsemän Plejadien tähteä, kuullut murmelin pillin käänteen päässä ja voinut humautua landyshin tai vanhan kirjan hajuista", hän (Vanja) muisteli myöhemmin. Vuoteen 1920 asti isoveli Juri kuvaili Vanjaa "kehittymättömäksi, mutta lahjakkaaksi ja kykeneväksi alkuperäiseen itsenäiseen ajatteluun", kunnes tämä loikkasi.
xxx/ellauri280.html on line 493: Nykylukijaa saattaa Esterin muistelmissa hieman häiritä muistelijan laaja syventyminen tuntemiinsa henkilöihin ja näiden kertomiin tapauksiin henk.koht. narsististen kokemusten sijaan. Reippaan tytön kommellukset tuovat mieleen Anni Polvan Tiina-sarjan. Hän tunsi omakohtaisesti kaikki Haminan upseerikokelaat, oltuaan niiden rakastama pumpattava Varvara. Ajatella millainen merkitys naisen ulkonäöllä oli 1900-luvun Suomessa! Ilman kauneutta hän ei olisi päässyt suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan ylimpään luokkaan, parhaaseen A-ryhmään. Jopa Wäinö Aaltonen ikuisti hänen perseensä marmoriin 1938.
xxx/ellauri298.html on line 479: – Diktaattori Urho Kekkonen seurasi tiettävästi aika tarkkaan, mitä minä tai muut sosiologit kirjoittivat. Myös pääministeri, ja myöhemmin presidentti, Mauno Koivisto oli kiinnostunut – varmaan siksi, että hän oli itsekin sosiologi, Eskola muistelee (muisteli).
xxx/ellauri329.html on line 261: Venäläinen oleminen on kiistatta määrittävämpää kuin juutalaisuus. 25-vuotias Ozerov, joka saapui Torontoon Tulasta Venäjältä 13-vuotiaana, tiesi, keitä venäläiset lapset olivat luokassa, koska he puhuivat englantia vahvoilla aksenteilla. "He olivat myös kovimmat, aggressiivisimmat lapset, roistot", hän muisteli. ”En tiedä kuka oli juutalainen ja kuka ei. Epäilen, että se oli sekoitus. Ja en usko, että Mark on ollenkaan tietoinen itsestään juutalaisena, vaikka hän saattaakin olla enemmän repeytynyt kuin minä vanhan ja uuden maailman välillä.
xxx/ellauri356.html on line 424: Vuoden 1910 lopulla Moskovassa Tsvetaeva tapasi runoilijan ja kirjallisuuskriitikon Maximilian Voloshinin. Seuraavana vuonna hän vierailee kuuluisassa Voloshinin " runoilijoiden talossa " Krimillä. Siellä Koktebelissä toukokuussa 1911 Tsvetaeva tapasi Sergei Efronin; 29. tammikuuta 1912 he menivät naimisiin Kristuksen syntymän kirkossa Maly Palashevsky Lanella. Saman vuoden syyskuussa Marinalla ja Sergeillä oli tytär Ariadna (Alya). Seuraavina vuosina, vallankumoukseen asti, perhe vietti toistuvasti kesiä Krimillä Voloshinin dachassa. Myöhemmin siirtolaisuudessa Tsvetaeva muisteli, että tämä oli hänen elämänsä onnellisin aika.
40