ellauri002.html on line 1280: muistaakseni ajatus oli kyllä

ellauri055.html on line 481: Lähetin vuonna 1981 virren sanat useisiin lehtiin sekä joillekin yksityshenkilöille (jostain syystä myös ULF SUNDQVISTILLE, muistaakseni silloiselle opetusministerille). Toivoin silloin, että virsi olisi säilytetty uudessa tulevassa virsikirjassa. Mutta monien muidenkin suureksi pettymykseksi se jätettiin siis pois.
ellauri110.html on line 856: Vuonna 1965 julkaisin kaksi esikoisromaania, joista ensimmäinen sai nimen ei Saarikoskelta (1937-1983) niinkuin voisi luulla vaan Henri Michaux´n (1899-1984) runosta Plume voyage – Plume matkustaa. Suomennos, muistaakseni Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen kuului no jotenkin näin: “Mutta voi, Plume on matkalla, hän on matkalla kaiken aikaa.” Siltäköhän Penakin sen nappasi. Vitun harakaoita on noi runosepot.
ellauri204.html on line 743: Tutustuimme muistaakseni 1997. Paikkana oli varmasti Nuoren Voiman liiton tila Iso-Roballa. Jälleen yhdet vuojut. Saimme illan aikana Arin kanssa nerokkaan idean: yritimme tunkea yhdessä väkivalloin yhtä runoilijakaveria jääkaappiin. Aivan kuin juuri hän olisi kaivannut viilennystä, emme me. Rikoskumppanuutemme oli sinetöity.
ellauri238.html on line 94: En löydä muistaakseni Kaarlo Kramsun runoa Väinö ja kaverit. Hänellä saattaa olla useampi sen niminen runo, mutta ezimäni runo on Kun Väinö mielin murheisin maan hylkäs isiensä. Siitä on kaksi versiota: Ei sittemmin oo kuitenkaan tuo kannel soinut millin vertaa, Ja vanhempi: Ei sittemmin oo kumminkaan ... koskonkaan. Meillä oli toi Väinölä-kirja Wilhon kirjahyllyssä. Sielun veljien johtohemmo Ismo ei sietänyt Kalevala-mittaa millin vertaa. Onnexi Kaarlo käytti ballaadimittaa, jambista tetrametriä.
ellauri242.html on line 78: "Istuin tarinan hirviön kanssa näyttämön takana. Nojasin pitkässä valkeassa puvussani vuoren kupeeseen ja odotin vuoroani astua näyttämölle. Se tuntui upealta. Sain siinä kaikki seitsemän veljestä. Tauno Palo oli Juhani, Tarmo Manni muistaakseni Aapo, Pentti Siimes oli hännänhuippu Eero. Mukana olivat jossain rooleissa myös Ekke Hämäläinen, Holger Salin ja Martti Romppanen ja Oke Tuuri. Meitä oli mahtava kaarti painimassa lavalla!" Pia Hattara sanoi, että olet niin nuori, Sinulla on pitkä ura edessä ja toinen takana.
ellauri248.html on line 300: Apteekin salmiakis ei vissiin ole semmosta tiettyä määrää mitä sitä saa ottaa kerralla? Kun äsken söin sitä piiitkästä aikaa ja muistaakseni olen pienempänä enemmän kerralla sitä salmiakkia ottanut syönyt siis sellaista pienistä valkoisista pusseista.
ellauri275.html on line 404: Isäni saattoi ährätä jopa hautaan asti, Helvetti minussa, muistaakseni musta helvetti!
ellauri284.html on line 355: Netistä oli jo vanhentunut linkki 1970-luvulla muistaakseni myös pankkeja ja posteja ryöstelleistä (vaikkei jutussa mainintaa näistä) sekä huumerikoksiin, leimamerkkiväärennöksiin yms. jne. syyllistyneistä mm. poliisin ansioristilläkin palkituista "sankaripoliiseista" YK-vääpelistä Pekka Erkkilästä (M.O.R.E:n Tarki Kankaan isä) ja YK-luutnantti Raimo Majurista, joka edusti Suomea Olympialaisissakin (nyk. Ram Laor, joka karkasi tutkintavankeudesta Israeliin onnistuen olemaan siellä niin kauan, että rikokset Suomessa vanhenivat), mutta onneksi tänne Murha.infoon kyseinen artikkeli on kopioitu.
ellauri300.html on line 310: Raamatun marorin syömiskäskyn varsinainen lähde löytyy myöhemmästä jakeesta, jossa G-d käskee meitä tekemään pääsiäislammasta: "Syö [karitsa] matsojen ja marorin kanssa." 3 Tämän käskyn fraseologia on erittäin tarkka: marorin syöminen on osa pääsiäiskaritsan mitsvaa. 4 Sen sijaan, että se olisi itsenäinen mitsva, se on vain pääsiäiskaritsan edellytys. 5 Näin ollen, koska meillä ei ole enää velvollisuutta uhrata pääsiäislammasta, Raamatussa ei ole käskyä syödä maroria. Kuitenkin, vaikka raamatullinen käsitys marorin syömisestä muistaakseni orjuutemme ei enää päde, 6 rabbit määräsivät, että meidän pitäisi joka tapauksessa syödä marorta muistaaksemme, mitä puuhasimme temppelin päivinä. 7
ellauri345.html on line 508: Voi todellakin sanoa, että jos hän oli sokea jollekin, se oli juuri tämä. Niille, jotka edelleen näkevät Ottilien olemassaolon osoittavan nuoruuden elämää paatosessa, joka erottaa sen kaikista muista, vain hänen kauneutensa kohtalonsa kautta saattoi Goethen sovittaa tähän näkymään, jota hänen luontonsa kieltäytyi hyväksymästä. Tähän liittyy outo ja jokseenkin lähdemäinen viittaus. Toukokuussa 1809 Bettina kirjoitti Goethelle kirjeen, jossa käsiteltiin Tirolin kansannousua ja sanoi: "Kyllä, Goethe, tänä aikana asiat olivat minulle täysin erilaisia... keskipisteenä ovat pimeät salit, jotka sulkevat sisäänsä profeetallisia monumentteja mahtavista kuoleman sankareista. muistaakseni raskaat aavistukseni... Oi, liity minuun" tirolilaiset "... se on runoilijan maine, että hän takaa sankareille kuolemattomuuden!"
ellauri347.html on line 278: Ehkä hiän oli 25-vuotias; hän oli kaunis, viehättävä ja sisältäpäin lisäksi maalattu, ensimmäinen sisältä maalattu, jonka tunsin. Muistan, että minä olin kuullut että hän oli ollut kihloissa, mutta jonkin ajan kuluttua rikkoi sitoumuxen. Muistan, että hän oli lähes poikkeuksetta isänsä seurassa joka oli leski. Isä, muistaakseni hän oli vanha, epämiellyttävä ja pikemminkin houkuttelematon mies, tai niin minä luulin (ehkä arviointini oli hieman puolueellinen mustasukkaisuus). Sitten eräänä päivänä kuulin järkyttävän uutisen: hänen isänsä oli kuollut ja heti jälkeenpäin hiän oli tappanut itsensä ja jättänyt määrätyn testamentin että hiän halusi tulla haudatuksi isänsä kanssa. (s. 4)
xxx/ellauri173.html on line 719: "Ei todellakaan", vastasi lordi Ewald surullisesti hymyillen. "Hän on typerä. Hänessä ei ole jälkeäkään siitä melkein pyhästä tyhmyydestä, joka jo sen tosiasian vuoksi, että se on äärimmäisyyttä, on tullut yhtä harvinaiseksi kuin äly. Nainen, jolta on riisuttu kaikki tyhmyys, onko hän muuta kuin hirviö? Mikä voisi olla surullisempaa, hajottavampaa kuin inhottava olento, jota kutsutaan "älykkääksi naiseksi", ellei hänen vastakohtansa, sileä puhuja? Mieli on maallisessa mielessä älyn vihollinen. Vaikka muistaakseni, uskovana naisena onkin vähän tyhmä ja vaatimaton ja joka ihmeellisellä vaistollaan ymmärtää sanan todellisen merkityksen kuin valoverhon läpi, niin paljon tämä nainen on ylin aarre, on todellinen kumppani, niin paljon kuin toinen on epäsosiaalinen vitsaus!
xxx/ellauri186.html on line 658: Pelkällä paastolla ja rukouksellako, Jeesus kysyi, ja Jumala vastasi, Lisäksi he loukkaavat ruumistaan kivulla ja verellä ja jos jollakin saastalla seka kaikenlaisilla katumusharjoituksilla, käyttävät jouhipaitoja ja ruoskivat itseään, joku ei edes peseydy koskaan koko elämänsä aikana tai lähes koskaan, joku taas heittäytyy piikkipensaikkoon tai piehtaroi lumessa taltuttaakseen Paholaisen herättämät lihan kiusaukset, sillä tällaiset viettelykset ovat hänen työtään, hänen pyrkimyksenään on eksyttää sielut oikealta tieltä joka veisi taivaaseen, alastomat naiset, kauhistuttavat hirviöt ja luonnottomat olennot, irstaus ja pelko ovat kaikki aseita joilla Paholainen kiusaa ihmisten kurjaa elämää, Sellaistako sinä teet, Jeesus kysyi Paimenelta, Suurin purtein, tämä vastasi, minä tyydyin ottamaan itselleni sen osan jota Jumala ei halunnut, lihan ja kaikki sen ilot ja surut, nuoruuden ja vanhuuden, hehkeyden ja mädännäisyyden, mutta se ei kuitenkaan pidä paikkaansa että pelko muka on minun aseeni, minä en muistaakseni syntiä ja sen rankaisemista keksinyt, enkä myöskään pelkoa, joka niihin aina sisältyy, Ole sinä vaiti, Jumala keskeytti kärsimättömästi, synti ja paholainen ovat sama asia. Silti vittu, ei syntiä kukaan pelkää vaan rangaistusta.
14