ellauri002.html on line 389: Vähän sellasta huumoria mukaan

ellauri003.html on line 73: joka esittää traagisen kertomuksen humoristisin keinoin,

ellauri003.html on line 206: Huumorista aika aseptisen vapaa.

ellauri005.html on line 787: Valitse siinä vapaasti, revi siitä huumoria,

ellauri005.html on line 798: Miltonin paratiisissa on paljon huumoria,

ellauri008.html on line 301:

In memoriam Claes Andersson


ellauri008.html on line 2148: Lennonille ja sen tiineelle siskollekin käy kalpaten. Lennonille juotetaan eka happoa ja siitä tulee oikeesti mykkä (alux se vaan teeskenteli). Juoppo humoristi ex-kyttä tekee vammasesta raakaa pilaa:


ellauri009.html on line 1411: Hurtti huumori ja hauska komiikka

ellauri009.html on line 1690: Minä ja pitkäpalmikkoinen tshekin lehtori istutaan kuin sääukot vierekkäin nenät eri suuntiin eri ryhmissä, mä oon sininen ja se punainen. Katsotaan toisiimme, kumpikin ajattelee itsekseen: onneksi tää on meidän viimeinen matka, laitimmainen saunareissu vihdoin Tallinnaan humoristiseurassa.
ellauri009.html on line 1712: Luojan marmorioveen kolkuttaa?

ellauri011.html on line 900: Omatekemässä dervissitranssissa Paulo neuvoo nuorta itseään: Puhu sydämellä, sanat on satunnaisia. Niinpä. Seuraa tähteäsi pelotta, tai sit pelolla. Niinpä. Transsin jälkeen Paulo ihan tuntee et sen silmät säteilee, huomaakohan jengi sen. On tässä sentään tahatonta huumoria. Airi Lapinleimu style.
ellauri011.html on line 952:

Kanihuumoria


ellauri011.html on line 956: Mystiikka ja huumori sopivat yhteen kuin Rauharanta ja viina. Kanin huumori on tahatonta.
ellauri011.html on line 961: Ainoo mitä löytyy netistä sanoilla Coelho ja huumori on pilakuvia sen koheloista seinätauluista.
ellauri012.html on line 278: Olen tietoinen että olen jauhanut liian kauan tätä asiaa; pitäisi puhua sulle vähemmän sun onnettomuudesta ja mun kärsimyksistä. Hyvät työt menettää kiiltonsa kun kehuu niistä itse itseään. Se on totta, silti on aika jolloin voi kohtuudella ajaa omaa asiaa; kun asioi sellaisen kanssa jonka kiittämättömyys on tylsistänyt, täytyy nostaa oma häntä itse. Jos sä olet tämmöinen tyyppi, tää olisi sulle opiksi ja ojennukseksi. Mutta koska olen heikkotahtoinen, rakastan sua yhä, vaikka ilman toivoa. Olen hylännyt elämän, riisunut siitä kaiken, mutta tajuun että en ole enkä pysty hylkäämään Abelardia. Vaikka menetin rakastetun, jäi rakkaus. Vitun valat! Vitun luostari! En ole menettänyt ihmisyyttä ankarassa kurissanne! Ette ole muuttaneet mua marmoriksi muuttamalla asua; sydän ei ole kovettunut vankilassa; tunnen vielä mikä mua on koskettanut, vaikka, voi nössö sentään, mun ei pitäisi. (Seuraa tiukka puhuttelu taivaan isälle.)
ellauri012.html on line 694: Huumori, jos niin voi sanoa, musta ja käyristynyt, kuin palanut tulitikku, tai päre. Oli äkkipikainen, ihan kuin vanhempansa nuorena, päre paloi äkkiä, kort stubin kuten pojantyttärellä. Talttui testosteronin huvetessa. Vanhana harmittavankin harmiton.
ellauri014.html on line 137: Nyt huomaan yhden ällistyttävän jutun: Richardson on humoristinen. Niin juuri! Siinä on Goldsmithin, Sternen, Fieldingin ja Thackerayn tapaista, vaikka vaimeampaa huumoria. Pamela izekään ei suhtaudu izeensä rusoomaisen vakavalla lärvällä, vaan huomaa nolojen tilanteiden huvittavat puolet. Tää on hiton paljon parempi romaani kuin Julie.
ellauri014.html on line 139: Tulee mieleen se, että kansanluonne muovautuu kansan myötä- ja vastoinkäymisissä. Ennen britti-imperiumia briteilläkin oli huumoria. Ennen maailmansotia saksalaiset oli lempeitä ja runollisia. Siirtomaiden menetyxen jälkeen iberit on olleet vaisuja. Neuvostoliiton perilliset on loukkaantuneen oloisia. Brittien ja jenkkien alamäki tekee niistä vihaisia. Nöyrät suomalaiset koittaa pullistella vieläkin Nokiansa hylyllä. On kuin muurahaiset elefantin selässä, huutaa Salelle: Tapa se, Elmeri! Hui kuinka luotaantyöntäviä kaikki on.
ellauri014.html on line 379: Sentirsi, o Dei! morir,
ellauri014.html on line 521: Alaviitteessä R. väittää että Platon on rakastavaisten filosofi, muut ei voi sitä sietää. Hmh. Miten niin sehän oli homo? Aika sietämätön selittäjä Plato on, ja huumoriton myös. Ei se sietänyt runouttakaan. Mut niin on Rusakkokin, naurattaa enintään tahatta, kuten lajitoverinsa Kani. Ehkä rakkaus on vähän niinkuin uskonto, liian vakava asia naurettavaksi, niille jotka on jo uskossa. Idealisti ei voi sietää realistia, eikä toisinpäin.
ellauri014.html on line 534: Ei kyl Julie on niin täti, et sen pitää olla Janne-Jaakon Mamanin reinkarnaatio. Sieltä kai on peräisin nää opettavaiset sormenheristyxet. Täällä puhuu kunnon juustomaalainen villi kuttu, ei siedä pariisilaista leikinlaskua (esprit), naama peruslukemilla saarnaa hyvettä. Katolista tai kalvinistista, mitä väliä. Ei Rusakkokaan välitä. Leikki leikkinä, pylly pois mun tyynyltä. Suuret tunteet ei siedä vitsejä. Tää Jullen kirje oli kai olevinaan JJn mielestä hulvattoman hauska, sillä Ted kertoo seuraavassa viestissä nauraneensa huutonaurua. Haha. Vallatonta ja vakavaa kuin Ilmo Launis. Aargh. Huumorin totaalinen puute on Rusoolle yhteistä Pauli Kanin kaa.
ellauri014.html on line 700: Julle maxaa takaisin kehumalla Wollea. Wolle on lähes viisikymppinen mut käyttämättömänä hyvin säilynyt, pohjoismaisen oloinen kiltti pikku kylmiö, varmaan harppisaku, hiljaisempi versio Kimmo Koskenniemestä, yhtä besserwisseri. Yhtä armoitettu humoristi myös. Julle ei ehkä ole juuri onnen kukkuloilla, mut ainakin on niillä pätäkkää, talouspuoli kunnossa. Samaa ei voi sanoa kotiopesta. Julle detaljoi tarkasti tätä aineellista onnea. Wolmarilla riittää muonaa rrunsaasti omille joukoille, plus muru rikkaan pöydältä kerjäläisille. Tää on tärkeää, sillä JJ on veteraani kuokkija, ammattiparasiitti, usein nähty ilmainen ruokavieras paremmissa perheissä. Alaviitteessä se valittaa piheistä isännistä, jotka tarjoo murua vasta iltapäivällä, nähtyään ettei sveizari muuten lähde kulumallakaan. Rusakko muuten nakersi viimeisen porkkanansa sellaisilla ilmaiskesteillä. Sai slaagin kesken ylensyöntiä.
ellauri014.html on line 1531: Tutta l´arte del Marini consiste nella forma, nella pura espressione; la sua poesia è scarsa di pensiero e di sentimento e quel poco che vi si trova è - come osserva il De Sanctis - privo di serietà. Quel ripetere, quel girare e rigirare la medesima idea presentandocela sotto aspetti diversi è una prova della povertà di pensiero cui il poeta supplisce con un calore veramente straordinario d´ immaginazione. Ancor più palese è il difetto del sentimento: egli non sente quel che canta; non ha fede in quel mondo da cui prende i fantasmi dell´arte sua. Vuol esser poeta religioso, patriottico, morale e riesce falso e freddo perchè in lui non vi è il sentimento della religione, della patria e della morale. Solo nel genere erotico eccelle il Marini, ma non sarebbe esatto dire ch´egli abbia il vero sentimento dell´amore. Il suo piuttosto è senso erotico. Non è la donna che suscita i suoi sospiri, ma la femmina; non è Beatrice, non è Laura, che suscitano nell´anima del poeta il fuoco soave di una passione divina, ma è la procace Lilla che con la sua carne odorosa eccita il senso del Marini e gl´ ispira i versi degli Amori notturni e dei Trastulli estivi, ove il naturalismo più crudo è espresso in una forma spirante l´estrema voluttà dei sensi. Le liriche erotiche del nostro autore sono tutto un poema in cui si fa l´apoteosi del piacere sensuale. Il Marini non analizza i suoi sentimenti e non mostra i vari atteggiamenti del suo spirito sotto l´azione d´amore, ma s´indugia nel rappresentarci la bellezza plastica delle sue amanti. I suoi madrigali e i suoi sonetti sono tanti brevissimi inni al pallore, al neo, alle chiome erranti, alla treccia ricamata di perle, ai pendenti, allo specchio, all´ago, alla bocca, al seno, al velo, al guanto, al ventaglio della sua donna; sono tanti quadretti in cui l´amante è sorpresa durante il bagno, dinanzi allo specchio, mentre si pettina, in carrozza, al giunco dei dadi; le sue canzoni sono superbe sinfonie dedicate al bacio e all´amplesso in cui culmina, per un istante, la passione carnale del poeta. La carne e il senso regnano sovrani nell´Adone e fremono di voluttà sotto il velo tenue e mal messo dell´allegoria e sotto l´ipocrisia del fine morale.
ellauri015.html on line 264: Ted ja Sylvi vaikuttaa tosi huumorittomilta.

ellauri015.html on line 334: Huumoria.
ellauri015.html on line 396: Kyllä sillä oli huumoria ja itseironiaa.

ellauri015.html on line 724: Mix preussilaisilla ei ole minkään valtakunnan huumorintajua? Paizi kolmannen, jonka sieg heil perinteitä nykypolvi kumartaa.
ellauri016.html on line 54: Tosiasiassa el Coyote on vetelä ruikelipaska verrattuna suomalaiseen el Zorroon, jossa sentään on miehekästä menoa, hurttia huumoria ja reimaa panoa. En koskaan alentunut lukemaan kojootteja kuin hätätapauxessa, saati sitten keräämään.
ellauri016.html on line 328: Helenan oli muun muassa tarkoitus olla mukana Jorma Uotisen 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueella, joka jouduttiin perumaan koronapelin takia. Helena Lindgren viihtyy sinkkuna. He ovat edelleen niin läheisiä, että Helena käy jopa pesettämässä pikkuhousunsa Jormalla. Uotinen uutuuskirjassaan hehkuttaa Helenaa mm. rasittavaksi ja vaativaksi. ”Vastenmielinen pullanmussuttaja”, Helena kertoo elämäkerrassa ajatelleensa leivosta välipalaksi syövästä Uotisesta. Lindgreniä ja Uotista yhdistää samanlainen huumori ja työväenluokan perhetausta. Toki paljon muutakin, molemmat mm. pitävät jormasta sieltä takaata. Jorman äiti ei pitänyt Helenasta, oli jo tottunut ajatuxeen että jorma hääri etupiässä takapiässä. Jormaa ärsytti Niklaksen äänekkyys ja huomionhakuisuus. Toisaalta Jorma osasi hemmotella hyvin valituilla lahjoilla. Jorma mm. osaa tunnistautua Veikkauxen peleissä, mikä tuottaa Helenalle vieläkin vaikeuxia. Ja mikä tärkeintä: heillä on samanlainen huumori.
ellauri017.html on line 684: Ei ollut Elisalla paljon huumorintajua. Tai sitten aika omituinen sellainen. Ehkä suolavesi nosti verenpainetta. No, kalju on monelle julkkixelle arka paikka, ota vaikka Pekkarinen. Mut oishan se voinut käyttää tupeeta tai hattua. Siis Elisa.
ellauri018.html on line 613: Charlotte oli et TLDR. Piti Pamelaa omahyväisenä. Arveli et isät osti kirjaa tyttärilleen. Tuskinpa. Kyl tää oli nimenomaan naisten suosikki. Säädyttömänä pidettiin herrasväissä. Lynn 4 on selkeästi Charlottea fixumpi. Huomaa Richardsonin huumorin, ja vetää hyvän paralleelin Games of Thronesiin. Tää oli myös jatkis, valistusajan saippuaa. Games on ihan samaa tuubaa tänä päivänä, ehkäisyn ajan moraalilla.
ellauri018.html on line 663: Nyt on päivänselvää, ettei tää ole niinkään conduct book, kuin chick littiä! Selkeesti painii samassa sarjassa kuin Bridget Jones ja himoshoppaaja. Fixu, toimelias ja lannistumaton ja siitä huolimatta vielä reilu ja huumorintajuinen nainen panee päihin ihan vaan hyvällä nipulle kierohkoja ihmisiä, miehiä ja naisia, pyörittää niitä mielensä mukaan kuin naru-ukkoja.
ellauri019.html on line 466: Assyria ja Babylonia, joista on raamatussa paljon puhetta, varsinkin Baabelista, ne pirulaiset näät jälleen kerran otti jutkut orjixi 500-luvun alussa eKr, oli rautakautisia kulttuureja. "Silmä silmästä" Hammurabi oli ekan dynastian kuudes kunkku, amoriitteja, noin 1500 eKr. Veti turpaan vanhalle itänaapurille Elamille, mistä rikastui. Se ilo oli lyhytaikainen, kassiittien aikana Elam iski takaisin. Uuden Assyrian laaja imperiumi hallizi Uriakin 10. vuosisadalta eKr 7.lle saakka. Sen jälkeen tuli kaldealaisten vuoro.
ellauri020.html on line 323: Entä homeerista naurua, sellaista joulupukin hohotusta, polviin lyöntiä? Ei sitäkään. Tahatonta huumoria. Muunlaista ei tästä juuri löydy. Rahanteko ei ole naurun asia. Yritetään tosissaan. Jos kiivetessä naurattaa voi luiskahtaa. Naurakaa te jotka olette alamäessä. Me nauretaan sit teille kun on päästy kasan päälle.
ellauri020.html on line 414: "Nice place", sanoo Ted Turner tupareissa leveellä etelämurteella. Tuskinpa on enää tervetullut Aku Ankan bileisiin, se on CNN:n perustaja, fake newsien Pelle Peloton. Mut Akukin oli demokraatti ennenkuin se sai kokoon kolmannen biljardinsa. Tedillä on vaan kax, eihän se ole vakavasti otettava rahaläjä vielä. Naurettavan demokraattinen. "Indeed", vastaa Sanelma kaximielisesti. (Huumoria! Bravo Iivana!) Toinen kaamee vieras on Ron Perelman, 49. rikkain jenkki, viekas jutkuketku, jolla on paalua ostaa Aku ja rahaa jää vielä kolmeen veljenpoikaankin. Se viherkiristi izelleen Gilletten partaveizifirman. (Kai sentään eri Gillette kuin Katrinkan uusin heila Jean-Jacques, vai mikä janne se nyt oli. Joku viftailija kumminkin.)
ellauri020.html on line 558: Akun paskiaisen potretti alkaa tarkentua. Onhan sen kusipäisyys tullut esiin ennenkin vähän kaunisteltuna. Se on koleerinen narsisti kuten Iso-Masa, ei välitä kenestäkään muusta pätkääkään kuin izestään, jättää "Lillan" Katrinkan pitelemään tikkua ja suihkahtaa Graham-jetillä pakosalle skandaalista. Luonteenomaisesti Aku syyttää Iinestä koko jutusta. Marmoriseen näköispazaaseen alkaa tulla säröjä.
ellauri020.html on line 563: Se muistuttaa yllättävän paljon lippalakkipäistä CIA-gangsteria Ottoa Wanda-leffasta. Aikakausikin on sama. Mikä se keskimmäinen vaihtoehto oli? Nobody calls me stupid! Suhtautuu britteihin samalla ymmärtäväisellä huumorintajulla. Vaatii niiden työelämältä jenkkimäistä joustoa. Brexitissä se on luvassa. Jenkkipurkan lailla saavat kohta venyä. Pure jenkki.
ellauri020.html on line 679: Akulle ja Natalielle tuli bänet ja Aku heiluu poikamiehenä muttei laske irti Koljasta, ihan kiusalla. Mut sit Lontoossa tärppää: entinen hiihtohissin komee viikinki, se rags to riches lehtikeisari, se jolta paloi perhe siis, on vapaalla jalalla. Se on pitkä kuin joulukuusi, ja näin vanhempana ei enää liian nätti, sillä on nyt enempi kiloja ja luonnetta. Ja osaa sanoa dobry den tshekiksi. Se on hurjan menestyvä ja miehekäs, mutta silti hellä, huumorintajuinen ja säälivä. Kaikin puolin kuin kovakavioinen mutta ihanan pehmeäturpainen luupää hevonen. Hirn! Iih! Iihahaha. Obladi, oblada, life goes on bra, and sometimes it goes well without a bra. Taas tulee oveen eteen kukkakori, se näyttää olevan kultapossujen standardi tapa sanoa "nussitaax?". Parempi konsti kuin Petsku paran Zanussi tupakka-aski, josta peitetään "Za", näytetään aski pokalle ja sanotaan yksin tein vaan "taaks?". Mutta kalliimpi.
ellauri021.html on line 440: Huumoriakin Lauri jaxaa viljellä ennen h-hetkeä.

ellauri022.html on line 241: Kaikki tytöt sulavat kun Polly laulaa sydämeenkäyvästi Huokausten siltaa. Tuskin kuitenkaan Pave Maijasen versiota siitä. Ei edes Procol Harumin kitaristin Robin Trowerin "where the sun don't shine". Eikä offenbar liioin Offenbachin farssia 1861, jossa on liikaa hahatusta, kastanjetin näpsytystä ja cachucha tanssia. Luultavimmin Thomas Hoodin runo 1844, jossa köyhä misu hukkuu hypättyään London bridgeltä. Hood oli humoristi, joka vakavoitui tultuaan kipeäxi nelikymppisenä. Venezialainen silta tuli kuuluisaxi Byronin matkailumainoxesta Childe Harold. Jennylle kerätään heti kolehti. Kolme kilteintä tyttöä auttaa sitä uudemmankin kerran. Antaa ompelutöitä ainakin. Hinnasta kai voi vähän tinkiä. On niin paljon rahanreikiä.
ellauri022.html on line 267: Luisa on aika hyvä hassuttelija. Sillä on koko lailla huumoria, niinkuin LM Montgomerylläkin. Kuin myös Austenilla, Kinsellaa unohtamatta. Se pelastaa tyttöjen kirjat opettavaisuudelta. Aika järeetäkin satiiria sillä on. Kielikellot kuiskii että olis hyvä koko perheelle jos rouva Shaw, hmhmh, pääsisi rauhaan. Luisa näyttää että sitäkin tarvitaan, pitämään toimettomana pörräävä Tomi hengissä. Pikiä halveerattiin, mutta se teki Lean ja Paulin loppuelämästä siedettävää. Saku toi Sirkan elämään sisältöä. Kaikilla on joku tehtävä luojan suuressa ja suht sekavassa suunnitelmassa.
ellauri022.html on line 285: Luisan vahvuuxia on lämpimien tunteiden kuvailu. Se saa ne kuulostamaan naiivin aidoilta. Se onnistuu siinä usein olematta yököttävän äitelä, heittämällä joukkoon vähän huumoria, satiiria tai suopeata sarkasmia. Se pompittaa hellien kohtausten molempia ospuolia tasapuolisesti, mikä tekee niistä jotenkin sympaattisempia. Jokaisessa siassa on pikkuisen likaa, mutta silti söpöt kärsät ja herttaiset saparot.
ellauri022.html on line 397: And round this sad memorial,
ellauri022.html on line 611: Hei tässähän tulee nää nukkekodit joita sen toinen alter ego rakentaa myöhemmässä kirjassa. Lisää unia. Huumori mainitaan nimeltä, mutta se ei tottele kuzua. Tää kirja ei ole vizikirja. Siri on räkänokka, ei turhan nauraja. Osan tän kirjan juonesta se nyysii Kierkegaardilta. Ei voi olla sillä vähän doppaamatta. On se sen verran namesdroppaaja vaikka pudottelee eri nimiä kuin Iivana. Loppuvizeissä tulee vielä Paul Celan.
ellauri023.html on line 549: Miehille on hupaisia kommelluxia kyllä, seikkailuja, kuten Rabelaisilla, Cervantesilla, Voltairella ja Fieldingillä, mutta hassuja sosiaalisia nolauxia, hmm? Jos ne on noloja, ne ei ole hassuja. Ei paljon naurata. Miehet ei järin naureskele izelleen, huonommille miehille ja pelleille kyllä mieluusti, kuha ei tarvi niihin samastua. Ottaa izensä tosi vakavasti. Ne on ääliöitä tylsimyxiä. Apinoillakin on niitä enemmän huumorintajua, kun tiirailevat izeänsä peilistä ja irvivät.
ellauri023.html on line 576: Wittgenstein oli ääliö, eri alojen amatööri, ja kaiken kukkuraxi homo. Kinnunen taisi olla huumormiehiä, Wittgenstein ei vaikuta ihan siltä. Aarne tutki jopa Paavo Haavikon huumoria. Tuskin tuli mikään paksu opus. Ainaskin vino ja kuiva.
ellauri024.html on line 320: Huolestuttavasti alkaa näyttää siltä, että Arska on tolkun mies. Sillä on huumorintajua, ehkä liikaakin, ja se ei ole jumalinen. Lähetti jehovansa kassan kautta saman ikäisenä kuin minäkin. Puoluekanta temokraatti, ei sentään yleistemokraattinen, ihan vaan parlamentaarinen poroporvari. Arskasta ei tullut kirjailijaa, mutta sen muistelmissa on tää sama trokeerytmi. Sillä se ois kai romaaninsakin kirjoittanut, jos ois osannut. Se sanoo että synnintunto ja kunnianhimo tuhoovat ihmisen. Hyvä Arska.
ellauri024.html on line 339: Arska kammoaa julkista esiintymistä, vaikka tykkääkin keekoilla kirjassa. On kuin avantoon pudonnut koira. Arska tykkäs jostain Charlie Chaplinin laulusta leffassa Nykyaika. Putoon kärryiltä, en tiedä mitä laulua se tarkoittaa. Oisko se, jonka sanoissa ei ole mitään järkeä. Mut en mä kyllä tykkää Chaplinista muutenkaan. Se oli aika huumoriton narsisti. Jaa, onkohan Arskakin narsisti? En ihmettelisi.
ellauri024.html on line 433: Arska väsäsi pienen keltaisen kirjasen naurusta. Siinähän se on savolaisena mielestään asiantuntija. Vähän arveluttaa kuitenkin kun se sanoo et huumorissakin on huippuja ja laaxoja. Hyvää makua ja huonoa. Vittuako se sotkee tähän hyvää makua. Aina kun on huippu, joku putoaa, ja se naurattaa. Käyttää vielä tota ällöttävää moraalista me-muotoa. Puuttuu vaan "koko Suomi nauraa":
ellauri024.html on line 445: Jotain luupäistä on silti tässä huumormiehessä, kankeutta kasvantaviärissä leukaperissä, niinkuin usein savolaisten touhuissa. Ne on pirun herkkiä loukkaantumaan, jos jäävät kakkosexi hauskuudessa tai naurun alaisexi suorastaan. Paljastava on sen käsitys, että on huonoakin huumoria ja ala-arvoista komiikkaa. Ei oo, se vaan ei naurata joka sattuu omaan nilkkaan. Tai sit ei nappaa ollenkaan. Normi on joko liian pyhä tai se puuttuu kokonaan.
ellauri024.html on line 447: Jeesuxelta (tai edes Jeesuxesta) ei jäänyt yhtään viziä. Huumori ei sovi yhteen pyhyyteen. Siellä normi on niinkuin se sanotaan. Kristitylle ei ole suotu edes vahingoniloa. Saa iloita vaan herran armosta. Aika ikävää.
ellauri024.html on line 449: Huumori on suhteellisuuden tajua, komiikka suhteettomuuden. Siinä se on pienessä askissa, niiden yhdenkaltaisuus ja ero. Huumorilla nauraa izelleen, komiikalla toisten kustannuxella. Izeään ei koomikko voi kutittaa; ei yllätä, ei kutise. Jos liukastuu banaaninkuoreen, se sattuu. Muut nauravat. Jälkeenpäin voi suhtautua siihen huumorilla izekin. Komiikka on ilkeämpää kuin huumori. Komiikka heittää rikki normeja, huumori huomaa ettei ne olekaan niin järin tärkeitä. Koomikoilla oli naurettava kuontalo kuin Biitleseillä, huumori on mikin märkyys arjen kuivuuteen.
ellauri024.html on line 453: Nauru ja hauska ei ole välttämättä humoristista. Onhan sitä hauskaa muutenkin, ilonaurua, pikkuisilla lapsilla etenkin. Iloinen yllätys, turvallinen jännä, ihan vaan pelkästä onnestakin voi naurattaa. Onhan sekin helpotus tässä murheen laaxossa. Kevyttä oloa.
ellauri024.html on line 455: Nauru kuulostaa katkonaiselta itkulta. Ensin meinaa itkeä säikähdyxestä, sit huomaa et selviskin pelkällä säikähdyxellä ja ilostuu, mieli kevenee. Tän huomaa hyvin pikkuvauvoista. Ja aidoimmasta ilosta, vahingonilosta. En se ollutkaan minä vaan toi. Viuhka kävi kun vierestä vietiin. Itku pitkästä ilosta, pieru pitkään naurannasta. Monet humoristit on pitkän päälle masixia. Ilo pintaan vaikka syän märkänee. Elämän normit painaa päälle, ei enää selviä niistä naurulla. Tulee itkua. Niin Arskallakin.
ellauri024.html on line 469: Sairaan leima tekee hassusta säälittävän. Sääli ja pilkka sulkee pois toisensa. (Paizi että sana säälittävä on pilkkasana? Ei kuitenkaan humoristinen vaan sarkastinen. "Olet säälittävä" ei ole sääliä. Eikä "mä säälin sua". Ei niissä ole vähääkään huumoria.)
ellauri024.html on line 476: Kahlaan sitkeästi läpi Aarne Kinnusen pientä keltaista kirjaa huumorista ja sen puutteesta. Huumorin ja koomisen keskeräinen kymysys. Se on raskasta luettavaa, koomisista kevennyxistä huolimatta, koska siinä ei hevin päästä puusta pitkään. Kuhan naureskellaan Aarnen tahdissa. Huumorin Herbert Karajan. Vallatonta ja vakavaa savolaisen vääräleuan näkövinkkelistä, näkösmirgelistä, näkösirkkelistä, lainataxemme AVS:n muukalaisvihaista nimismiestä Vesilahdesla. (Nää muistiinpanot on suunnilleen yhtä hajanaisia kuin Aarnen oma suolennos. En pyydä anteexi, ja ihan sama mulle saanko.)
ellauri024.html on line 485: Arska tunnustaa vaan yhden (suomalaisenko?) naishumoristin, nimittäin Maria Jotunin. Outoja kaunasia hyypiöitä kummatkin. Setämies ja tätinainen. Olikohan se lukenut Jane Austenia, tai edes Kinsellaa?
ellauri024.html on line 498: No mix Dante sille virnuili? Zekkasin, jäi epäselväxi. Dante on lähes totaalisen huumoriton henkilö. Ne helvetin pierexivät pirut on ainoo edes etäisesti koominen kohta koko komediassa.
ellauri024.html on line 514: Aarne ize vesittää omat pointtinsa mitääntekemättömäxi. Arskan esimerkkikokoelma pyörii ympyrää, siltä ei synny mitään teoriaa. Irrallisia pointteja. Mut se ehkä haluaakin niin, se haluu mystifioida huumorin et arvostelijat kuten se voi pysyä sen ylipappina. Se ei edes HALUA ettää mikään huumorissa olis ennustettavaa. Miten niin ennustettavaa? Ei kai kukaan meinaakaan että pitäs ennustaa millon joku lohkasee jonkun läpän? Se sen sijaan on hyvinkin ennustettavaa, mikä naurattaa ja ei ollenkaan naurata ketäkin. Aarne ajaa omaa hämärämiesasiaansa vähintään yhtä sinnikkäästi kuin mä tässä omaani, mätkitään kilpaa toistemme olkiukkoja. Aarnen on jo melkein sen isäukon näkönen.
ellauri024.html on line 537: Arska sanoo että hassussa kävelyssä pitää olla 2 tekijää kuin sen rakastamalla Zalilla. Se on kyllä näköharha, pääasia on joku ristiriita odotuxen ja toteutuxen, normin ja siitä poikkeavan käytöxen välillä. Vallatonta ja vakavaa. Professori Irma Rantavaara iskee silmää professori Aarne Kinnuselle professori Ilmari Kohtamäen puhuessa professori Vilho Suomen kansalaispäivällisillä. Makunsa kullillakin, huumorinsa hiirelläkin.
ellauri024.html on line 539: Tärkeämpi havainto on Aarnen pointti että huumori on älytehtävä. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä äänekkäämpi nauru kun se ratkeaa. Ekan kerran kerrottaessa, toisen selitettäessä, ja kolmas kun kaskun kärjen vihdoin ymmärtää. Vieraskielisenä vizi naurattaa enemmän kuin omalla. On niin keventynyt olo kun hämmennys on selvinnyt, selvisimpä siitäkin, pääsin mukaan jengiin nauramaan. Siitähän selittyy myös mixi vähäeleinen vizi on parempi kuin hirmu osoitteleva. Puskafarssit on maalaistolvanoita varten.
ellauri024.html on line 568: Pahempi vielä on että nykyiset koomikot eivät yxinkertaisesti osaa. Osaavat vaan matkia, vääntää naamaa, sokeltaa teennäisen huonosti, hohottaa. Kerta kaikkiaan huonoa huumoria, aivan kelvotonta. Puuttuu taito, osaaminen, taju, maku ennen kaikkea. Aaro Hellaakosken komiikkakin on lapsekasta. Aarne ei tohdi antaa esimerkkejä huonoista vizeistä, ettei joku suutu.
ellauri024.html on line 582: Olli Alhoa ei voinut Aarne liioin sietää, mut luultavammin kilpailijana: Olli oli 13v nuorempi jolppi mukahumoristi meediapersoona, viransijainen joka pääsi ilman ansioita televisioon ja Suomen Akatemiaan ja josta tuli Suomalaisen klubin johtaja ja vielä ostoprofessori. Harrastaa raviurheilua ja sikaareita. Er.epm. ja ärsyttävää. Huumorikortilla pelaava arbiter elegantiarum on kaikkein sietämättömin. Noh noh, leikki sijansa saakoon, nyt on kyllin naurettu, pylly pois leijonavaakunatyynyltä. Vallatonta vallattomille, vallanpitäjille vakavaa. Koita päättää! Koominen ei tunne pyhää, niinkuin kemia ei likaa.
ellauri024.html on line 594: Eli on 2 koomista, kiltti me ja ilkeä ne, naurattava ja naurettava, hilarios naura sinäkin ja ridiculus kato tota, harmitonta pilaa ja harmillista pilkkaa, polviin lyöntiä ja sormella osoittelua. Koomiselle nauretaan, ironinen nauraa, ironiselle kohtalolle vaikka. Sarkastinen vittuilee, irvistelee sarkastiselle huomautuxelle. Humoristi näkee humoristisena tilanteen tai teoxen, huumoria on kaikissa kolmessa. Koomistakin ehkä, paizi ei välttämättä ize humoristissa, paizi tahatonta. Tosi hyvä humoristi näkee koomisuuden izessäänkin. Vaikka peilistä.
ellauri024.html on line 645: Huomaa että Darwinin kolmen kohdan lakitaulussa on FUCK ja KILL ja EAT muttei LAUGH. Se on johdettu määräys, paljon mitättömämpi, ei päämäärä vaan keino. Keino mihin? Lisääntymiskilpailuako varten vai? Soidinmenoja? Naistennauratusta, kilpalaulantaa? Tai yleisemmin keino loiventaa tiiminsisäistä kilpailua, tehdä siitä vähemmän tappavaa. Korvataan käsirysy sanasodalla, soidintappelu kilpalaulannalla. Mukaan lukien Freudin kallon sisäinen tiimi: yliminä, minä ja se. Niiku nokintajärjestys: säästyy tappeluita, kun paremmuus selvitetään nokkimalla. Kaikkea tätä. Jonkinlainen keitos vihasta (KILL!) ja rakkaudesta (FUCK!), kuten arvovaltakin. Muita hopeeselkiä pilkataan ja listitään, neitoapinoita nauratetaan ja naidaan. Tää nyt on tällänen tyypillinen setämiesnäkökulma, mutta kun ajattelee parhaita naishumoristeja, niin niidenkin sankarit on fiksuja ja eteviä, vedättää hopeaselkiä ja tyhmempiä naisia niinkuin tahtoo.
ellauri024.html on line 654: Romanssi joka nousi keskiajan lopulla on mätkintää sisältävä naimiseen päättyvä aikuisten satu, kuten Danten komedia täysin huumoriton. Kuten tragedia paizi että päättyy hyvin (jos nyt taivaaseen joutuminen on sitä, mieluummin naiminen). Surin osa romskuista ja videoviihteestä on sellasta lasten ja niiden kaltaisten jännää sankarisatua. Romanttinen komedia on edellisten kahden kombinaatio, rakkauden ja sanallisen ym lievän väkivallan färssiä. Sitäkin on nykyään paljon liikkeellä, se on oma genrensä.
ellauri024.html on line 664: Humoristin pitää Arskan mukaan makustella tarkasti seuraavia makuja:
ellauri024.html on line 712: Ize koomikot on tietysti vastakkaista mieltä. Arnulf paha ei oikein tykkää tästä. Sen mielestä toi on vanhanaikaista säätymeemiä. Se haluis nostaa huumormiehen profiilia, korvata ton rumuuden (jota sillä kyllä löytyy ihan peilistä) vaikka älykkyydellä (jolla laarilla sillä taas on lyhyempi kuin se luulee). Mut tollanen arskan peukuttama nokkapokan nokkelikko voittaja on vaan yxi tyyppi huumoria eikä musta lähelläkään parasta.
ellauri024.html on line 719: Pahempa seuraa ellen erehdy, Arska tarjoo komiikan sankarin mallixi jotain Rokan kaltasta vizailevaa tappajaa, joka ei ammu ihmisiä vaan vihollisia. Irtopäitä lentelee, verta ja suolenpätkiä. Kazoo kuin Indiana Jones hölmistyneenä huvittavaa veiziä heiluttavaa rättipää pelleä, vetää rivollin ja ampuu sen hengiltä suoralta kädeltä. Ryhmy ja Romppainen. Asterix ja Obelix. El Zorro ja kenraali Xavier. Jerry Cotton ja Phil Decker. Batman ja Robin. Tintti ja Kapteeni Kapu. Puovo Lipponen ja Kalle Kustaa Korkki. Mikki ja Hessu. Ilmiselvä sankari. Yhdellä ainoalla vantteran jalkansa potkaisulla kenraali lennätti miehen läpi seinäpaneelin. Mies lensi kuin tikkapelin tikka. Miehessä on ainesta lentäjäxi, kenraali huomautti. Revi siitä huumoria.
ellauri024.html on line 728: Juutas on Arnulf pahan mielisankari, siinä on samaa pahanilkisyyttä kuin pikku Aarnessa äidin hameissa, lällällää anaalihuumoria. Hauskin kohta Arskasta on se kun Juutas pieraisee Rosinan leipomaan korvapuustiin ja nauraa vielä päälle hyvillään. Ruokasotaa kuin jenkkiteinileffassa. Jumalan viljaan paskantaa. Ansaizis korvapuustin, luunapin tai nenäpiuvin. Äiti suuttuu, se on syntiä. Aarnen isä potkas pottukattilan pihalle. Se jäi Aarnen mieleen miehen mallina. Hyvä roolimalli on Juutaskin, siltä oppii miten nähdään herkästi milloin on menty oman yhteisönkin hyvän maun ylize ja kuinka tullaan takaisin ja voitetaan tilanne. Arskakin on juuttaan nopea käänteissään, armoitettu takinkääntäjä, ujo mies mutta esiintyy mielellään omassa yhteisössä.
ellauri024.html on line 736: Se on monitulkintaista myös syvällisemmällä tavalla: olix joku kohtalo hyvä vi paha riippuu arvoista, ja arvoja voi aina kieltää tai muuten väännellä. Sehän se on sitä filosofiaa, joka just synnyttää komiikkaa. Paras huumoripläjäys on sellainen, jonka hauskuus jää just tolla lailla kahden vaiheille. Totta toinen puoli, mutta kumpi?
ellauri024.html on line 754: Aika myöhään Arska herää huomaamaan komiikkaan liityviä tunteita. Eikös ne ole melkein pääasia? Tunteitahan huumorilla koitetan herättää ja hillitä. Humoristi nauraa sille jota rakastaa, ja rakastaa sitä jolle nauraa. Lämpimästi rakastaa ja nauraa. Siitähän se kaikki alkoi: pelästys, ahdistus ja helpotus, en se niin pahaa olekaan, soromnoo. Aarnekin saattaa nauraa kolmekin kertaa samalle vizille.
ellauri024.html on line 756: Kylse pointti on et humoristi nauraa izexeen ja izelleen, se eio ensi sijassa esiintymässä muille. Se ei ole rooli vaan asenne. (Roolit on ällöjä.) Mikä on luonnollista kert se rakasta ja nauraa samaa asiaa, izeään ja elämää. Se nauraa kaiken suhteellisuuta, ei suhteettomuutta. Sen normimaisema on loiva. Onkohan Aarnessa ainesta humoristix vikaa, vai onko se pelkkä koomikko kuten Frangenin Simo? Siis klovni, harlekiini, pelle, narri, pilkkakirves, irvihammas, koiranleuka, ilveilijä. No on se ainakin tollainen sekulihumoristi, eli hessu joka pitää vizeistä ja kaskuista, kertoilee ja kuuntelee niitä mielellään.
ellauri024.html on line 764: Arskan miälest komiikka ja huumori on skådespeliä, josta ei tule mitään ilman yleisöä. Ehkä susta, musta voi niitä käteenkin vetää. Yxityinen hauska ja oma elekieli on autistillekin mahdollista, koska ollaan monta monessa. Meitä on siinä poikia, vähintään yliminä, minä ja se. Voi hihittää izexeen kuin Klamydian laivan kapteeni. Siitä voi tulla kyllä väärinkäsityxiä merellä.
ellauri024.html on line 768: Ollaxeen hyvä humoristi on varottava aukomasta päätä varomattomasti, pitää zekata yleisön normit ettei esiinny mauttomasti. Minkä ikäsiä, mitä niillä on päällä jne. Sitähän on vaikea tietää kun kirjottaa suurelle yleisölle. No ehkä opiskelijat silti enemmistönä, et ehkä nää rivot vizit on ookoo.
ellauri024.html on line 770: Fixut ihmiset (hammaslääkäreitä ja pankinjohtajia, sanoi Mirjam Pylkkänen), hienot premissit (sanoi P.C.), hyvä tarjoilu, parhaat tavat ja käytös, voima ja rohkeus, hauska ja äänekäs seura, iloinen mieli - täähän on kuin Paska-Nalle tai Aarne Suomalaisella Klubilla. Näissä sfääreisä Arskan mielestä paras huumori muka kukoistaa. Mix hemmetisä Aarne kuumuu niin kovasti tosta Zapen knallista ja sen kohotuxesta? Kai se nauroi niille pienenä. On mustakin Monty Python yhä hyvä.
ellauri024.html on line 772: No nyt yhtälö on muuttunutkin muotoon huumori=komiikka+opetus. Mitähän tässä pitäisi uskoa? Koska kirja on käyt kaz loppu, ehkä tätä, tuntuuhan se jo lopettelevan. Laiturin pää häviää usvaan, niin sanoaxeni. Aarnen pylly vilahtaa hetken ja kuuluu etäinen molskahdus. Pitiköhän se kiinni nenästä. Kivenkin lopetus on harras. Kiveen jos lyö varpaansa laiturilta mennessä voi kiroilla hartaasti.
ellauri024.html on line 774: Järjestään pessimistejä löytyy Aarnen valizemista humoristeista. Saattaahan Aarnen valinta olla sen oman melankolian vinouttama. Mut kuuluisiahan nuo ovat. Pari on sentään iloisia tyyliin "ilo pintaan vaik syän märkänis", tai toi mun suosikki "tilanne on toivoton muttei vakava" (toisto tyylikeinona). Optimistit ei tarvize humoristeja, niillä on ilo pinnassa ihan ilmankin. Ne voi olla tosikkoja kuten kristityt: kohta on kivaa, sillä parempaa on luvassa.
ellauri024.html on line 778: Aarne Kinnusen loppupäätelmä: loppujen lopuxi huumorissa rulaa hyvä maku. Chaplinia monet pitävät julmana. Ja Aarne Kinnusta. Se vaikuttaa joskus vähän hemmolta, jonka elämässä äkkipikaisuus ja julmuus ryöpsähtivät arvaamattomasti.
ellauri024.html on line 793: Nyt en ole vielä jyystänyt Arskan kirjaa huumorista, mut sen mielest ilmeisest huumori=komiikka+tyyli. Aika erilainen näkemys kuin mulla. Musta epäkypsempi. No, makuasioista pitää kiistellä, se on estetiikan tarkoitus. Se pitää kriitikot leivän syrjässä. Se ei saakaan loppua, ei tässä mitään endlösungia ezitä. Jossei tuo nyt lopu, niin suap jatkua.
ellauri024.html on line 1386: Kirjastossa "The Library of the Living Dead" filosofimme kertoo terroristien tuntevan sokea vihaa ja haluavan hävittää olemassa olevan yhteiskunnan. (Mitähän terroristeja nää oli, ei sentäs arabisellaisia vielä tässä vaiheessa, mut ainahan niitä on, terroristeja.) Kummastakohan on enempi kyse, terroristien sokeasta vihasta vai sokean filosofin vihasta? Entä jos terroristi onkin ihminen, joka on kylästynyt olemaan mielisairaiden marmorikuula, järjettömien ja tuhoisten poliittisten, taloudellisten ja hallinnollisten toimenpiteiden kohde?
ellauri025.html on line 721: kaskuilua. "Kaskun kärki lienee siinä..." Joojoo Monika, ei tästä nyt vaan tule mitään, ei naurata, huumori ei yxinkertaisesti oo sun tyylilajia. Löjlighet, siihen sä yllät just ja just.
ellauri025.html on line 795: Huohhuohhuoh. Emmy-Frippe-kidults teema kaikuu kuulokkeista uudestaan, yhtä falskina. Cosmo homppeli menee kihloihin Saschan kaa, mut pettyy kun Sascha osoittautuu flaataxi (siis lepakox). Sai kai kikkeleistä tarpeexeen. Frippe on nincompoop, Emmy-kaniini on huumoriton maalaistomppeli. Saga-Lillin mä nään sielun silmillä Monikan pendangixi ulkonäön puolesta. Ei tää ole mikään epilogi, tää on kertaus. No selvii sentään vielä tarkalleen miten Annelise koppas Abben Angelalta, ja kekä on tän Frippe bastardin pannut alulle (yx dirigentti vaan). Luulikohan Abbe et se oli kengittänyt alkuun Gustenin? Varmaan, kun niillä oli sama kengännumerokin. Nathania sievempi. Nathanilla oli varmaan äidin kavio.
ellauri026.html on line 174: Erasmus oli Thomas Moren, toisen uskollisen katolilaisen ja Lutherin vastustajan, hyvä ystävä. Erasmus ja More jakoivat samanlaisen kuivan huumorin ja älylliset päämäärät. Kirjan nimi Moriae Encomium voidaan tulkita myös nimeksi ”Ylistys Morelle”. Olikohan ne homoja? Ainakin narsisteja? Monitulkintaiset merkitykset kulkevat läpi tekstin. Erasmus ei kääntänyt takkia kuten Martti Luther tai Anna Mauranen, koska sillä oli takki päällä valmiixi väärinpäin.
ellauri026.html on line 461: Oli miten oli, Fima on jo päättänyt että Erasmus on pikku huijari ja narri. Niinkuin kai olikin. Mut ei se silti tarttis jotain huumoritonta jenkki mitättömyyttä osottamaan sitä unitaarisella sormella. Fima lähtee siitä, että jokainen Eran sana on todennäköisesti valetta. Era "lainaa" koko ajan, jopa omastakin taskusta. Tässäkin se muistuttaa erästä toista elämäkerturia, jonka nimi vaatimattomuuden vuoxi jääköön nyt mainizematta. Se löytyy näitten mustelmien etusivulta. Se alkaa ällällä.
ellauri026.html on line 618: Aarne kertoo tämän jutun hauskana huumorikirjassa

ellauri026.html on line 684: > Tää kaikki tuli miäleen Jevgeni Popovin, masentuneen humoristin hienosta novellista Sirje, Boris ja Lavinia, joka loppuu näin:
ellauri028.html on line 259: Eli huonomminkin voi käydä, ja joka iikalle on oma elämä ainutlaatuinen ja ennen näkemätön (edellisiä ei muista ainakaan, mikä voi sekin olla hyvä asia). Voi siitä huumoria repiä vaikkei mitään uutta, kyllä hyvä läppä naurattaa vaik 300M kertaa kuultuna. Jos 200M kärpästä ei voi olla väärässä, miten sitten 300M vääräleukaa apinaa.
ellauri028.html on line 495: huumorin varjolla. Siihen aikaan se oli vielä mahdollista. Käänsi Peter Englundinkin kirjoja.

ellauri028.html on line 570:

Sotilashuumoria


ellauri028.html on line 641: Ongelma ratkaistu lol!väkivaltaskizo(suomi 24 vertaisarvio:) Oli ihan vitun paska. Ei edes liity mustaan huumoriin.
ellauri029.html on line 34: Idioottikin pystyy pilkkaamaan punktohtoria (ks albumi 27). Punk-rockin vesittämisestä sekä paikoin hyvin alkeellisesta a) mielikuvituxesta b) sanavarastosta ja c) kirjallisuuden tuntemuxesta johtuen S:n Suomessa propagoima gonzo-journalismi sai välittömästi epäilyttävän maineen: mikäli punk-tohtorillemme jokin oli "hillittömän rankkaa poweria", oli juostava lujaa pakoon ja ezittävä hillittömämämpää ja rankempaa poweria vaikka tuhansien järvien haiden mezästyxestä. Hunter S Thompsonin lukeminen alkuperäisenä täsmentää Saariskuvaa: useimmiten Esa on vain hyvinkääläinen radanvarren pikkusielu, jonka kirjoituxet päätyy aina siihen, että se todistelee kaikille yxilöllisyyttään ja rankkuuttaan. Joku vielä pienempi sielu voi toki lukea sen höperyyxiä alleviivaten ja kirjoittaen sivuun "Rankkaa!" Sen katu-uskottavuus on samaa luokkaa kuin kädettömällä miehellä, joka uhoaa taukoamattomalla runkkaamisella. Nykyinen seppoilu oli jo idulla, vaikka Sartrella siveltynä: ihmisen täytyy ylpeänä omaxua valizemansa situaatio. Osaansa tyytymätön tarjoilija on roolinsa vanki, ja huonossa uskossa. Loppuelämänsä Eski omistautui sit jakamaan parempaa uskoa. Sitä Peukaloliisan pääskyn sanomaa: Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämmees VAAAAAAAN! Eskin kumipää rikkoo betoniseinää. Mieluummin silti vaivaannuttava ja poikamaisen humoristinen existentialisti kuin ikävystyttävän autistinen elitisti. Ikävä vaan että Eskistä tuli iän mukana ikävystyttävän populistinen viihdyttäjä.
ellauri029.html on line 419: sulkee muita tekijöitä pois. Tää on vaan huumoripläjäys, läppä läppä,

ellauri029.html on line 697: Av-sihteerin ajankohtaiswizit on nyt 30v vanhoja. Oman wanhuutensa näkee siitä et ne tuntuu wielä aika tuoreilta. 90-luvulla ne olis ollu 60-luvun vizejä. Helmille ne on yhtä outoja kuin 40-luvun sotilashuumori 70-luvulla. Kenraali Kaluuna, kapteeni Kalpa, lommoposkinen kersantti Ärjylä ja alivaltiosihteerit Masi, Viki ja Hönö. Franzen olis varmaan Hönö.
ellauri029.html on line 731: täysin huumoriton heppu, joka työlästyneenä

ellauri029.html on line 761: Simo Frangen on ryhmän koomikko, Pasi Heikura humoristi, ja Jyrki Liikka humoristi, rumpali ja koomikko. Tähän ryhmän vahvuus ehkä perustui, ja tamperrelaisuuteen. Kaikki ovat maisterrismiehiä. (Humorristin ja koomikon erosta ks. Arska Kinnunen.)
ellauri029.html on line 820: Kolmikon huumoriuran pituus hakee vertaistaan. Heikuran käsityksen mukaan pidemmän uran on tehnyt vain Väinö Nuorteva, joka julkaisi yli 40 vuotta Uudessa Suomessa pakinoita nimellä Olli. (Heikura oli takuulla lukenut tän Römpsän jutusta.)
ellauri029.html on line 837: Ironia eli epäsuora iva (ennen sanottiinkin salaiva) on huumorin laji. Sana juontuu kreikan sanasta εἰρωνεία, teeskentely, olla olevinaan jotakin mitä ei oikeasti oo. Ironia voi olla sanallista tai sanatonta.
ellauri029.html on line 841: Aarne Kinnunen kertoi pienessä keltaisessa kirjassa, mitä eroa on komiikalla ja huumorilla. Se että joku toinen kompastuu banaaninkuoreen on komiikkaa, se että ize lentää perseelleen on otettava huumorilla (jos kykenee). Röhönaurua vs. ymmärtävää mujetta. Suhteettomuuden vs. suhteellisuuden tajua.
ellauri029.html on line 846: ne siitä tuumaavat, nehän on hampaattomia. Läimitään selkään, naura sinäkin, se oli koomista. Etkös huumoria ymmärrä? Oikeasti uhkaavia pilkataan (turvallisesti puun takaa, jos ne on vahvempia),
ellauri029.html on line 865: Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian tarkoitus ole aina huvittaa tai viihdyttää. Ironia on joskus katkeraa ja ironinen huomautus voi olla tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi.
ellauri029.html on line 889: huumori:komiikka == ironia:sarkasmi?
ellauri029.html on line 891: Ei ehkä ihan nazaa, vaikka lähellä. Ironia on huumoria Wikipedian mielestä (vaan onkohan se sittenkään, ei Sokrates ollut kovin hauska, Platonista puhumattakaan), mut tokko sarkasmi on sentään eräänlaista komiikkaa? Vai onko se? Onx komiikka edes huumoria vai vaan joku alkeellinen esiaste siitä? Onx sarkasmi ironiaa vai vainko osa siitä on? Ota tästä selvää.
ellauri029.html on line 893: Izeironiasta usein puhutaan, onhan ironia lempeämpää kuin sarkasmi. Izelleen voi olla sarkastinenkin, jos ei pidä izestään. Salakoominen ei kai voi olla mutta salahumoristinen ihan hyvin, joten tämä pelittäs. Koominen on se heebo joka liukastuu banaaniin, humoristinen se joka huomaa sen ja kertoo hauskuuden. Kyl täskin on jotain eroa.
ellauri029.html on line 897: Jos tilanne ei voi olla sarkastinen, vaikka voi olla ironinen, humoristinen ja koominen, niin ei nää sitten ihan mahdu kaikki samaan kuvioon. Sarkastisuus on vihamielisyyttä, ja Darwin ei ole vihamielinen. Ei edes ironinen, sen lätty pysyy peruslukemilla. Tilanteen ironia on termiittiapinan omassa silmässä, jos sitä on. Kohtalo voi ivata, koska se on apinan omaa kexintöä, luonnonlait ja sattuma eivät vaivaudu. Ammennä vaan ne sanoo.
ellauri030.html on line 274: Haec enim ipsa sunt honorabilia quae videntur levia atque communia, salutari, adpeti, decedi, adsurgi, deduci, reduci, consuli; quae et apud nos et in aliis civitatibus, ut quaeque optime morata est, ita diligentissime observantur. Lysandrum Lacedaemonium, cuius modo feci mentionem, dicere aiunt solitum Lacedaemonem esse honestissimum domicilium senectutis: nusquam enim tantum tribuitur aetati, nusquam est senectus honoratior. Quin etiam memoriae proditum est, cum Athenis ludis quidam in theatrum grandis natu venisset, magno consessu locum nusquam ei datum a suis civibus; cum autem ad Lacedaemonios accessisset, qui legati cum essent, certo in loco consederant, consurrexisse omnes illi dicuntur et senem sessum recepisse.
ellauri030.html on line 355: Täähän liittyy hauskasti Aarne Kinnusen keltaiseen kirjaan! Leikinlasku kuuluu jokaiseen hyvään näytelmään! Jumalallakin on huumorintaju kohillaan, vaikka raamatusta kazoen ei ehkä siltä näytä. Mun vastaushan on et kysymys on väärin asetettu, ei maailma ole sen paremmin hyvä kuin pahakaan, se riippuu siitä kenen kannalta sitä kulloinkin kazoo.
ellauri030.html on line 577: Schopenhauerin estetiikan Arska nakkas tienoheen rutosti. Se onkin tosi hienostelevaa, porvarillista, Arska on talonpoikainen, agraarihenkisenä tykkää salvoxista ja rukinlavoista. Niistä tykkäs Pirkkokin, ja Calle mukana. Mut hieno taide ei oo vaan kaunista vaan ylevää. Ylentää kauppiaanpojan ylempiin sfääreihin. Taiteet paremmusjärjestyxeen musiikki ja etenkin huilunsoitto ylinnä. Taiteilijanero puuppaa huilulla, puudeli kuuntelee ja ulisee. Tälläsestä tuubasta tykkäs mm. Viivi ja Wagner, Schönberg, Nietzsche sekä symbolistit Baudelaire, Verlaine, Mallarmé, etc etc. Varmaan snobi Paul Bourget myäs. Olix Schopenhauerilla yhtään vizejä? Aika huumorittomalta se vaikuttaa. No oli sillä muutama esimerkkinä, kts sen huumorin filosofiaa.
ellauri030.html on line 678: Huumorikin on siis leikillistä tappelua, turpiinvetoa.

ellauri030.html on line 679: Huumori on myös hyödyllistä, se on vakava asia.

ellauri030.html on line 685:

Huumorin filosofiaa


ellauri030.html on line 687: Filosofit eivät ole kummoisiakaan humoristeja.

ellauri030.html on line 693: Eli synnyttämään huumorin filosofiaa. Ao. Standfordin sivusto,

ellauri030.html on line 699: ne usein sanovat että huumorintajua. Sikäli on aika hämmästyttävää,

ellauri030.html on line 703: Sana huumori on tarkoittanut huumoria vasta uudella ajalla. Tähdillä kuten

ellauri030.html on line 705: paragraafi sivuhuomautuxena. Sivullinen päättelis sivumäärästä et huumori

ellauri030.html on line 740: Joku Francis Hutcheson jo huomautti 1750, että ei tää ole koko tarina. Voihan sitä nauraa muullekin kuin muille ihmisille, ei ole pakko olla aina pahanilkinen. (Vaik kyllä se varmaan naurattaa eniten.) Izellekin voi nauraa olematta pahantahtoinen. No se mun nauruteoria että normit naurattaa, onkin tässä suhteessa parempi. Nokkela toiminta on vielä yx naurun aiheuttaja, eikä siinäkään tarvi olla ketään pahista. Jonkinlaista helpotusta sekin on, kevennystä. Tästä päästäänkin huumorin kevennysteoriaan. Nauru on helpotusta, jonkinlaista hydraulista paineen päästöä. No helpotus kyllä usein naurattaa, ainakin helpottunutta. Ympärillä haistelijat ovat kriittisempiä. Tän selityxen esitti Lordi Shaftesbury 1709, kun höyrykone oli kexitty. Tää oli ensimmäinen essee missä huumori tarkoitti vaan jotain hassua. Jännää miten filosofiat muuttuu tekniikan edistyxen mukana. Spencer ja Freud myöhemmin korvas höyryn hermoenergialla, mutta pointti oli sama. Spencerin “On the Physiology of Laughter” (1911) sano et hermoenergia purskahtaa nauruxi kun tietty jännityskynnys on ylitetty. No oikeestaan vasta sitten kun se jännitys laukee vai mitä? Kun ei enää ole pakko pidättää, ja paineen voi päästää alenemaan. Energia tulee pakkautuneista sopimattomista tunteista. Kuten runossa:
ellauri030.html on line 747: John Dewey (jenkit kexi tohon aikaan asioita jotka eurooppalaiset oli aikaa sitten sanoneet) sanoi samaa: nauru on samaa kuin helpotuxen huokaus. Freudin versio on tunnetumpi. Pläjäyxessä Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten se erotti läpän, komiikan ja huumorin. Kaikissa päästetään ilmaa jännityxen jälkeen. (Freudilla huumori on hauskuuden erikoistapaus, eikä kattotermi kuten jenkeillä.) Naurun päästämä energia on pidätettyjen tunteiden pidätyxeen tarvittu; kun vizi on ohi, ei tarvi enää pidättää, kun pidätetyt tunteet pysyy muutenkin kurissa. Ei niitä estoja siis pureta, vaan estojen ilmitulon pidäkkeet. Ne pidätetyt tunteet on panohalu ja vihamielisyys, eli FUCK! FUCK! ja KILL! KILL!. Useimmat vizit koskee sexiä tai kuolemaa. Ganz richtig, Siegmund. Yliminä ohitetaan ja "se" pääsee ääneen hohottamaan.
ellauri030.html on line 756: Huumorissa purkautuu joku tunne jota ei tarvizekaan tuntea, kuten vaikka pelästys tai sääli. Freudia nauratti se kun Mark Twainin kaskussa joku lensi ilmaan dynamiittipaukussa ja sitä laskutettiin alas tullessa poissaolosta työpaikalta. Tää on sama kuin tossa säästetyn postimerkin tapauxessa. Ei tarvizekaan sääliä, kun tää ei ole tosista. No ei toikaan vizi nyt ihan ollut Nobel tasoa, hehe, niinkun Eski sanoisi, dynamiittia.
ellauri030.html on line 796: Kyttyräselkäinen Søren Kierkegaard (1846) lähti kans liikkeelle epäsuhdasta ja piti huumoria filosofisesti tärkeänä. Sillä oli kolme elämänvaihetta, esteettinen, eettinen ja uskonnollinen. Huumori ja ironia varsinkin on esteettisen ja eettisen rajalla. Huumori on viimenen askelma ennen uskoa, se sanoo. Sen mielestä uskonnolliset ihmiset on humoristisia, ja kristinusko on kaikista uskonnoista humoristisin. Kappas vain! Mielipide tämäkin. Totta ehkä, tosin huumori on tahatonta. Perusteluja?
ellauri030.html on line 804: Yllätysmomentti selittää mix vanhat vizit ei niin naurata, vaik ois olleet hyviä. Tarkennuxena: ei ize epäsuhtaa naureta, vaan sen selviämistä. Sitä varten pitää olla vähintään kansakouluiässä. Sitä ennen huumori on nonsenseä, mitä pikkulasten vizit just ovatkin. Suunnilleen samaa luokkaa on sanaleikit: Mae West sanoo: avioliitto on hieno laitos, mutten ole vielä kypsä laitoxeen. Tää on vähän kuin ristisanan ratkomista. Mut tää kattaa taas vaan osan huumorista.
ellauri030.html on line 808: Six ei ole ylläri, että filosofit ei ole järin innostuneet huumorista vieläkään. Nyzen vika on että se on irrationaalista. Ja sitähän filosofit kammoaa kuin ruttoa. Nauru on pelkkää fyysistä nautintoa, niinkuin joku pieru. Santayana, vielä yx sakramenskattu ääliö, oli tällä kannalla. Sapaju, rationaalisena apinana, ei voi pitää absurditeetistä enempää kuin nälästä tai kylmästä. Hömelö, kyllähän se tykkää laittaa jalan peiton alta kylmään ja vetää sen takaisin. Onni on differentiaali.
ellauri030.html on line 810: Nyttemin sanotaan et huumori on eräänlaista leikkiä, ja perustellaan, et leikistä on hyötyä. Aika harvat filosofit on tätäkään äkänneet, ne ei ole kovin leikkimielisiä, ja harvat niistä edes on hyviä pallopeleissä. Sisällä viihtyviä tosikkoja nörttejä on olleet useimmat. Enkelitohtori on tässä poikkeus, se seuras Aristotelestä (Etiikka 8) siinä, et leikkikin kuuluu onnelliseen elämään. Mut leikki leikkinä, pylly pois taikinasta, leikki sijansa saakoon, kunhan se on vähäinen, sanoivat ne kuorossa. Eutrapelia on ookoo, mut sen pitemmälle ei pidä mennä.
ellauri030.html on line 814: Joku Cohen just viime vuosituhannen lopussa terotti että huumorista on tsygologista hyötyä. Se lisää epäjärjestyxen sietokykyä, vähentää kitkaa ihmisten välillä ja keventää kaikenlaista kurjuutta. Eihän niitä sen takia tehdä, eikä vizit kai kuulu (vielä) amerikkalaisten vanhempien vauvakoulutuxen flashcard-ohjelmaan, mutta totta se silti on.
ellauri030.html on line 816: Vasta maailmansotien välissä joku Eastman (Kodak?) huomas verrata pilailua elukoiden kisailuun, sellaiseen leikkitaisteluun. Eläinetologit on darwinistisesti nostaneet esille leikin arvon olemassaolon kilpailun harjoituskenttänä. Huumori on samanlainen leikkikenttä sapajujen nokintakisoille, vaik käydään sillä kentällä myös tosixia, kuten esim. Make Eskelisen pamfletit.
ellauri030.html on line 818: Normeja joita sanallisessa huumorissa rikotaan on ikivanhat Gricen maximit:
ellauri030.html on line 835: Tällä vuosituhannella on vielä kiinnitetty huomiota naistennaurattamiseen, siitä on seksuaalista kilpailuetua. Vieläkin naiset sanoo et ne haluaa miehiltä huumorintajua. Se osoittaa joustavaa mielenlaatua. No naisilla on hyvä olla sitä izellä vielä suuremmalla syyllä.
ellauri030.html on line 837: Tää leikki"teoria" on siitä parempi, että se koskee elukoita yleensä, ja se selittää mix huumori on sosiaalista. Sapaju nauraa 30 kertaa enemmän seurassa kuin yxinään. Yxinään nauraminen on jopa jotenkin hullun oloista, niinkuin Klamydian kapteeni. Seijakin on huolissaan, kun mä nauran täällä huoneessani yxinään. Ja se selittää myös, mix esim persuvizit on niin agressiivisia.
ellauri030.html on line 839: Filosofit on niin huumorittomia, että ne ei pysty erottamaan leikkitappelua oikeesta, ne lähtee heti tykittämään vastaan täysillä. No leikissä on totta toinen puoli, et jos tehdään pilaa vaikka homoista, blondeista, polakeista, nekruista, italiaanoista, lakimiehistä tai naisista, niin kyllä siinä on mukana aina oikeaakin ilkeyttä. Stanfordin sivusto uskaltautuu vetämään heikohkon puolalaisvizin, koska puolalaiset on niin sulautuneet jenkkeihin, ettei ne enää siitä pahastu. Six kai se vizikin on niin vetämätön. Huoh.
ellauri030.html on line 841: Ja nyze sit vasta tulee: huumori voi olla mautonta, jos se pelleilee pyhillä asioilla (viittaus on vuodelta 2009!). Kuitataan vakavia tunteita naurulla. Esim pilkattiin George Harrisonin ja muiden muusikoiden charitykonserttia 1974. Mauttomuudesta oli Arskalla pitkät turinat, se oli ottanut sen Kantilta. Siihen on vielä palattava.
ellauri030.html on line 843: Onx huumori irrationaalista? Se olis tosi pitkä miinus ainaskin jenkkifilosofin näkökulmasta. Rationaalista on yleistävä ajattelu, kuten esim jos sotken paidan ketsupilla, ajattelen miljoonia nälkäisiä joilla ei ole ketsuppia, tai Buddhaa, joka oivalsi että elämä on täynnä tälläisiä ongelmia. Tämmöstä ei esiinny alemmilla eläimillä.
ellauri030.html on line 845: Huumorilla sapaju selviää isommistakin ongelmista kuin ketsupista paidalla. Ei ajatellakaan asioita vaan omalta kohdalta, vaan ymmärretään, että tällästä voi sattua kenelle tahansa. Naura sinäkin! Kuten piilokamerassa, nähdän izemme toisten silmillä. No vittu siinähän se just onkin, ne perskuleet nauravat. Ihminen ei taistele eikä pakene, se jää nauramaan. Sinuna en pyllistäisi noille gepardeille, ne näyttävät nopeilta. Kun tilanne on oikein toivoton, ei jäädä vakavixi, vaan kaadutaan lattialle ja kustaan housuihin.
ellauri030.html on line 847: Ei ole kysymys siitä onx tilanne vakava, vaan onko se toivoton. Jos maailmaa ei voi muuttaa, alennetaan arvoja. Omasta kuolemastakin voi repiä huumoria. Thomas More sanoi pyövelille mestauslavalla: autatko mut ylös, alas pääsen izekin. Oscar Wilde sanoi kuolinvuoteella: tuo tapetti on hirveä, jommankumman meistä on mentävä.
ellauri030.html on line 851: V 1907 psykologian lehden esipuheeessa sanottiin: huumorin ehkä isoin funktio on irrottaa meidät hyvän ja pahan, voiton ja tappion ajattelusta ja nähdä maailma perspektiivissä. Se vähentää turhamaisuutta ja pessimismiä ja pitää mielen avoimena. No niinpä, se on sitä suhteettomuuden ja suhteellisuuden tajua. Epikuros tajus tän paremmin kuin nippu stoalaisia.
ellauri030.html on line 905: Freud’s humoristic theory, like most of his ideas, was based on a dynamic among id, ego, and super-ego. Marx brothers like. The commanding superego likes to impede the ego from seeking pleasure for the id, or to momentarily adapt itself to the demands of reality, a mature coping method.
ellauri032.html on line 152: morial.jpg" width="30%" />
ellauri032.html on line 186: Aika perinteistä hihhulointia. Just tämmöisiä kirjoitteli P. Etterikin sekopäisenä. Pascal ajatteli niin ankarasti että siitä tuli ihan kalju. Molemmista päistä. Sen maalaiskirjeissä pitäis toisaalta olla satiiria ja huumoriakin. Hmm.
ellauri032.html on line 386: Hyperbeli on myös liioittelua. Yliheittoa. Heitto menee överix, sinkoo eetteriin. Yx humorismin tyylikeinoja. Leikki leikkinä, pysytäänpäs radalla. Kuu piijailee, heitti pikku Jaakko ja hihitti. Radalla pysyvät vanhemmat pahexuivat hymyillen, hymyilivät pahexuen.
ellauri032.html on line 409:

Mustaa huumoria


ellauri032.html on line 413: Aarne Kinnunen diggaa mustaa huumoria. Lainaan kirjastosta Balzacin Contes drolatiques, leikkisiä tarinoita ja Kleistin der zerbrochene Krug. Ne on Aarnen lemppareja. Lehtosen, Kiven ja Zapen lisäxi.
ellauri032.html on line 435: Tommonen pitkästyttävän arvattava puolihauska oli tää Kleistin turahdus, tietystikin sixi, että siinä tölvittiin varsin vähän mitään pyhempiä normeja. Hyvixet oli hyvixiä ja konna konna, vaikka maalaisten käytöstavoissa oli huomautettavaa. Siitä ei kovin hersyviä nauruja vielä saa. Paljon ulkonäköön kohdistuvaa pilkkaa, se näyttää kutkuttavan Aarnea. Turhamainen mies. Mut ehkä just tollanen harmiton Charlie Chaplin huumori on Aarnen tapaista. Tai sit tää vaan sattu löytymään suomexi, kiitos puisevan J. Siljon. Saxassa tää on koululukemistona. Niinku Nummisuutarit, hohhoijakkaa. Mustavalkoista harmitonta pilaa kuin Speden skezit tesvisiossa. Sekin oli aika oikealla.
ellauri032.html on line 644: Samuel Beckett on vähän Aarne Kinnusen näköinen vanhana. No vanhat äijät on aika samannäköisiä yleensä, joko parrakkaita tai parrattomia, lihavia tai laihoja. Nää 2 on parrattomia laihoja luunaamoja. Tai oli, Sam jo aikapäiviä, Arska ihan kohta. Entistäkin enemmän irvileukoja. Mustaa huumoria mullan alta.
ellauri033.html on line 606: Näistä mietteistä tai Pappuxen apuviivoista meni Unto Remexen pää sekaisin kuin ilvexen pohjoisessa asuvan sedän. Miten se sai hengen izeltän ei kai sanottu. Onhan pohjoisen asukkailla aseita. Oliko Untolla perettä? Se oli onnettoman ja ujon oloinen. Pesemättömässä villapuserossa haisi hieltä. Se oli Hintikan opetuslapsi niinkuin minäkin. Mut se ei ymmärtänyt tehdä pilaa mestarista. Pollekin on täysin huumoriton. Se on vaarallista, puuttuu suhteettomuudentajua. Siitä syntyy hihhuleita ja nazeja. Onnettomia murhaajia ja kiukkusia herhiläisiä. Huumorin tärkein tehtävä on purkaa normeja. Naura sinäkin sanoi kumikana.
ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
ellauri035.html on line 81: Supersuositun Antti Holman valloittavaa runohuumoria
ellauri035.html on line 1138: Kauniit on naisenkasvoisia piruja, rumat pirunnäköisiä naisia. Tää oli varmaan Sopellemieluista "huumoria." Tää on hienoa epsanjalaista acudiaa. Tuan Jöns on vähän misogyyni sekin (pitäis lisätä se taulukkoon). Sen mielestä naiset (Etenkin Martha Nussbaum, jota se näyttää inhoovan aivan erityisesti, tokko pelkästään nimen vuoxi mutta varmaan sixikin) ois muuten hyviä ajattelijoita, mut ne menee helposti sekaisin. Lakanat menee niiltä myttyyn ja sotkeutuu jalkoihin.
ellauri036.html on line 85: Te marmori-ihmiset, ylpeät ja itsekkäät, te verrattomat järkiviisaat, jotka milloinkaan ette ole tehneet epätoivoista tekoa ettekä laskuvirhettä — jos kaikki tämä sattuisi teille, niin muistakaa häviönne hetkenä Abeilard´ia, joka menetti Héloïsen. Sillä hän rakasti Héloïsea enemmän kuin te rakastatte hevosianne, kultakolikoitanne ja rakastajattarianne; sillä menettäessään hänet, kadotti hän enemmän kuin te voitte kadottaa, enemmän kuin teidän ruhtinaanne Saatana menettäisi, jos hän toisen kerran syöstäisiin alas taivaasta. Sillä hän rakasti sellaisella rakkaudella, josta sanomalehdet eivät puhu, ja josta vaimonne ja tyttärenne eivät näe varjoakaan teattereissa ja kirjoissa. Sillä hän oli kuluttanut puolet elämäänsä suutelemalla Héloïsen valkeaa otsaa ja opettamalla häntä laulamaan Davidin psalmeja ja Saulin lauluja; hänellä ei ollut mitään muuta maan päällä. Kuitenkin on Jumala antanut hänelle lohdun. Uskokaa minua, jos te ahdingossanne ajattelisitte Abeilard'ia, te ette enää katsoisi samalla silmällä vanhan Voltairen jumalanpilkkaa ja Courier'n ilveilyjä. (Kuka toi Courier on? Ei hajua.)
ellauri036.html on line 306: Et que la moribonde, à sa parole sainte,
ellauri036.html on line 848: Qui donc au moribond osait parler d'aimer?
ellauri036.html on line 1212: Ei, lumi on kalpeampaa, ja marmori ei ole niin valkeaa.
ellauri036.html on line 1665: se tietää mihin kelpaa sen marmori Carraran,
ellauri037.html on line 688: Willfully jobless lakimies Clevelandista sanoo Quorassa että Freud oli idiot. Jung oli sen kaa samaa mieltä. Sopen se löysi Freudin alaviitteestä. Sope oli kyllä clueless about women mut niin oon mäkin (sanoo lakimies). Sopella se johtui vaan sen onnettomasta lapsuudesta eli ilkeästä äidistä. Isistä ja Goethesta Sope tykkäsi ja ne siitä. Goethe otti Sopen siipiensä suojaan, unter sanftem Wing. Naisia lukuunottamatta Sope ajattelee suurenmoisesti ja kauniisti, se ymmärtää lakimiehiä ja niiden unia, ja ne sitä. Frankfurtissakin nimenomaan lakimiehet oli sen fänejä. Mikähän siinä on? Lakimehet ja taiteilijat. Veikkaan huumorittomuutta.
ellauri037.html on line 690: Toinen vastaaja on tahattoman humoristinen. Sope kuten Spinoza ja Hume on pessimistinen, ja miehellä on syytäkin olla naisten suhteen pessimistinen. Näät naiset eivät ajattele miesten hyvää vaan omaansa, ovat izekkäitä. Totta kyllä Sope loukkaa naisia, mutta loukkaavakin voi olla totta.
ellauri039.html on line 20: moritz.jpg" width="100%" />
ellauri039.html on line 351: Hatsipompponen’s artistic development is threaded with a series of performance works that are inspired by autobiographical events and social issues. Benevolence evoked an inner quietness with extremely slow and repetitive motions, questioning the exponential acceleration of our contemporary lives. MISEMONO: SIDESHOW dealt with cultural stereotypes and racial issues. Ritual for RED was a re-enactment of the lost memories suffered from a severe auto accident. "My work in execution and establishment communicates both the solid fact and the ephemerality of life."
ellauri040.html on line 46: Buschissa on vähän 7 veljexen Simeonia. Simeonissa oli enemmän kuin vähän Alexis Kiveä, Lapinlahden lintua. Pitkä ja luiseva kuin se, ja synkkämielinen. Niinkuin monet humoristit. Ilo pintaan kun syän märkänee. No ei kai Wilho ollut anders, siis schwul, sillä oli kyllä yritystä naisiin muttei rahaa. Ei ollut kiltti ja ahkera kuin Woku, vaan äreä ja tyly doku. Tylsäxi ei voi sentään sanoa, sitä sano Calle musta hääpuheessa. Laiha lohdutus. Paremmat witzit kuin Schopenhauerilla ainakin, vaikka yhtä happamet. Siis Wilho Puskalla.
ellauri040.html on line 209: Raukoilla rajoilla -kirjan ja 60-vuotispäivän jälkeen on toinen lapinlahden linnuista vaiennut, tai ainakin sen samanniminen ploki. Viimeinen merkintä on v 2017. Hannu Riikonen antoi Maken magnum opuxelle ansiosta myönteistä arvostelua, haukkuuhan se etevästi ison nipun suomalaisia kirjallisuuden suurmiehiä ja nostaa esiin unohdettuja kuten se ize, joitakin naisiakin. Memento mori. Nix nax.
ellauri041.html on line 391: Tommi heittäytyi vapaalle täytettyään 50. Nyzen esikuvia on Baudelaire, Flaubert ja Camus. Vantaan mies ihailee rranskalaisia. Tommi kuumuu törkeistä taklauxista, mutta esittää todenpuhujaa. Se on luopunut nuoruudentöidensä sexistisistä henkilöhahmoista, skatologisesta sanastosta ja räkäisestä äijähuumorista, tai siis ei enää kirjoittele niitä, eiväthän ne trendaa enää. Silti puolisalaa tykkää NHL:stä ja Baudelairesta. Majanderin taustapeilistä Melender vaikuttaa kamalien eläinten majavalta. Tän arvostelun perusteella sen esseet on aivan MITÄÄNSANOMATTOMIA. Sehän on Jan Blomstedt-luokan i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä.
ellauri042.html on line 461: Jens Blendstrup indtager rollen som et villavejsvidne og leverer et humoristisk og nænsomt portræt af en aldrende og dæmonisk far.
ellauri042.html on line 465: I korte, enkeltstående scener følger romanen familien fra den ruller flyttevognen – med den lille Jens sovende i en kommodeskuffe på ladet – ind ved villaen i Risskov, til faren til sidst dør af kræft, og de fire voksne sønner samles til en fælles afsked. Det er med stor sans for det mundrette sprog og for det humoristiske og komiske, at Blendstrup skildrer faren, også i de mest usympatiske situationer, når han tager livet af en kat med en brevkniv, når han lader sin hund rasere en nabos hønsehus, når hans næver sidder løst, og familien gemmer sig bag låste døre og under gamle sofaer, når han planter sine drømme om jordomrejse til havs i sine sønners hoveder, men ender med at drikke pengene op.
ellauri042.html on line 467: Ved at hjælp af det enkle og effektfulde greb at erstatte substantivet ’far’ med det overjordiske og almægtige ’Gud’ får Blendstrup den distance, der skal til for at kunne skrive et uforbeholdent og umiddelbart portræt af sin forgudede far. Samtidig skaber referencen til de højere magter en finurlig humoristisk effekt:
ellauri042.html on line 563: Oliver Wolf Sacks (9. heinäkuuta 1933 Lontoo, Britannia – 30. elokuuta 2015 New York, Yhdysvallat) oli neurologian professori, joka tunnettiin tieteenalansa popularisoijana. Hän kirjoitti kliinisiä tapauskertomuksia helposti ymmärrettävällä, välillä lähes anekdoottimaisella tyylillä. Sacks osasi nähdä neurologiset oireet inhimillisessä valossa ja kirjoittaa niistä humoristisesti.
ellauri042.html on line 715: On the 15th of February, 1867, Dostoevsky married Anna Grigoryevna Snitkina, his stenographer who seemed to have understood her husband´s manias and rages. Ten days later, Dostoevsky had an epileptic attack which was described in Anna Grigoryevna´s memories. Shouting, grinding teeth, kicking on the floor, saliva on the chin, the works.
ellauri042.html on line 743: Osoittaako vanhan ruhtinaan rakkaus että Fedja on setämies? onko teos huumorin varjolla misogyyninen? Onko Fedjalla misogyynimainetta? Oliko sekin kenties kaappihomo? Yx naisplokkari kertoo tällästä:
ellauri043.html on line 59: Tää saattaa kertoa huumorin olemuxesta enemmän kuin Aarne Kinnusen koko tuotanto.
ellauri043.html on line 489:

Vasemmalla ja oikealla nousee kaksi maankielekettä ja niiden välissä viljelysmaita, sykomoriviikunapuita siellä täällä. Kellojen, tamburiinien ja laulajien ääniä kuuluu kaukaa. Ne on väkeä matkalla Kanopoxeen nukkumaan Serapiin temppelin päällä nähdäxeen unia. Anttoni tietää tän; ja se liukuu tuulen työntämänä kanaalin kahden rannan välissä. Papyruxen lehdet ja lumpeen punaiset kukat, yli miehenkokoiset, kaartuu sen ylize. Se venyy veneen pohjalla; peräairo viistää vettä. Aika ajoin saapuu lämmin tuulahdus, ja hennot kaislat kahisevat. Pienten laineiden liplatus heikkenee. A:n valtaa uneliaisuus. Se näkee unta että se on egyptiläinen munkki.


ellauri043.html on line 632:

Pienempiä marinoita on pääsatamien välillä. Maasillan molemmissa päissä on veteen upotettujen marmoripylväiden varassa lepäävä silta. Alapuolella kulkee ohi purjeita, ja raskaita kauppatavaralla kuormattuja proomuja, norsunluulla koristeltuja matkustajalauttoja, kuomutettuja gondoleita, kolmisoutuja ja kaxisoutuja, kaikenlaisia aluxia jotka ovat liikkeellä tai kiinni laitureissa.
ellauri043.html on line 688:

Ne on järjestyneet puolikuun muotoiseen lahteen lahteen. Takana niemekkeellä leviää uusi roomalainen kylä kivikupoleineen, kartiomaisine kattoineen, vaaleanpunaisesta ja sinisestä marmorista rakennetut, joidenka pylväänpäät, katonharjat ja räystäänkulmat on runsaasti koristeltu pronssilla. Sen yllä kasvaa sypressimezä. Meri on vihreämpi ja ilma kylmempää. Taivaanrannan vuorilla on lunta.
ellauri043.html on line 853:

Aukaskaapas sykomoriviikunaisen askin salvat, ja antakaa mulle norsunluukasetti elefantin takaluukusta!


ellauri043.html on line 884: Ja mulla on vielä paljon muita juttuja, tiäz! Mulla on aarteita gallerioissa joihin exyy kuin mezään! Mulla on kesäpalazeja ruususäleiköistä ja talvipalazeja mustasta marmorista. Keskellä järviä suuria kuin meri mulla on omia saaria kuin vaarilla pyöreitä kuin hopearaha, kokonaan helmiäisen peitossa, joissa joet tekee musaa, lämpimien maininkien rullatessa rantaan rytmiryhmänä. Keittiöorjat poimii lintuja mun lintutarhoista ja pyytä kalaa mun sumpuista.
ellauri043.html on line 1375:

Ei ole kuin 1 sielu, joka on levinnyt kaikkialle, kuten joen vesi jakautuu suistossa. Sepä se kuiskuttelee tuulessa, kirskuttaa marmoria jota sahataan (inhottava kitinä, kuin vetäis taulua käyttämättömällä liidulla), ja huutaa meren äänellä; ja se itkee maitokyyneleitä, kun viikunapuusta karsitaan lehtiä.


ellauri043.html on line 2510: näkee selvästi bambujen läpi pylväsmezän, sinertävänharmaan. Ne on puunrunkoja jotka tulee vaan yhdestä rungosta. Jokaisesta sen haarasta lähtee toisia haaroja, jotka tunkeutuvat maaperään; ja tää näiden äärettömästi moninkertaistuvien vaaka- ja pystysuorien viivojen kokonaisuus muistuttaisi jättimäistä kehikkoa, ellei siellä olisi sielä täällä pientä viikunaa, mustalehtistä, kuten sykomori.
ellauri043.html on line 2793:

Mä pystyn liikuttamaan pronssikäärmeitä, naurattamaan marmoripazaita, puhuttelemaan koiria. Mä näytän sulle hirmu läjän kultaa, mä asetan kuninkaita; sä näät kuinka yleisö antaa mulle ison käden. Mä pystyn kävelemään pilvessä, ja veden päällä talvella; menemään vuorten ylize elefantin peruukkina, esittämään nuorukaista, vanhusta, tiikeriä ja murkkua, ottaan sulta läyttyyn, antaa ize lättyyn sulle, toimimaan ukkosenjohdattimena. Kuulezä??
ellauri043.html on line 4964: Sillä (Afrodite) ei ollut muuta duunia kuin olla vapaa ja söpönen. Sen löysät vaateet mahdollisti jalot asennot. Meren juhlapuhujan ääni läiski sonorisina aaltoina marmoriportaaleihin. Öljyllä hierottu efeebi paini nakupellenä auringon paisteessa. Kaikista uskonnollisin toiminto oli näyttää puhtaita muotoja.
ellauri043.html on line 6426:

Mun syöveri on syvempi! Marmorilaatatkin on inspiroineet rivoja temppuja. Syöxytään kauhistaviin tapaamisiin. Sidotaan uudestaan kettinkejä joita kirotaan. Mistä tulee kurtisaanien loisto ja kurjuus, unien tuhlaavaisuus, panon jälkeinen suru?
ellauri045.html on line 483: Parhaimmillaan runojen kyläelämän kuvaus on humoristista tai ainakin aistivoimaista: perunaletut höyryävät, kvas-kalja vaahtoaa, torakat ja kanat kipittävät, ja esiin piirtyy myös köyhien talonpoikien kärsimys ja Siperiaan raahustavat rangaistusvangit.
ellauri046.html on line 53: No tykkään Anna-sarjasta, joka monissa suhteissa on yhtä epähistoriallinen ja oikeasti puhuu tämän päivän kanadalaisista teineistä. Kännykät on vaan piilossa hameen taskussa. Mitä eroa? Ehkä se että sen hahmot on tai edes yrittää olla vähän kiltimpiä. Vallanhimo pysyy neanderthal mittakaavassa. Sitäpaizi Annassa on huumoria, se ei ole totaalisen ryppyozainen ja huumoriton kuten Katariina Aragon. Punatukkaisia ovat molemmat. On neandertaaligeenejä.
ellauri046.html on line 239:

Oliko Kierkegaard humoristi vai narsisti?


ellauri046.html on line 241: Oliko Sören humoristi, niinkuin tanskalaiset väittävät? Vai oliko se kristillinen kirjailija, niinkuin se ize väittää? Kumpi oli isompi läppä? Kazotaan mitä se ize sanoo asiasta 1859.
ellauri046.html on line 259: Hemmetti, jos tän kirjoittaja ei ole maailmanluokan narsisti, niin se on kyllä tosi kiero humoristi, sellainen joka nauraa vasta haudassa, tai sen kääntöpuolella. Aika vaatimaton veikko. Paavo Haavikko oli kanssa Pöyhkimys, muttei sentään ihan ton luokan Arvoitus. Kokonaisvaikutelmaxi jää et tämä äijä puhuu koko ajan vaan izestään izelleen eikä oikeasti välitä pätkääkään kenestäkään muusta.
ellauri046.html on line 261: Kysymys siitä minkä luokan humoristi Sörkkä oli on voznikoinut näissä paasauxissa jo aiemmin. Mä olen aika vissi että kehnonlainen, kuten yleensäkin uskonnollisuuteen taipuvaiset kuikelot. Suhteellisuudentaju ei vaan sovi yhteen tiukkaan uskomiseen tarvittavan fundamentalismin kanssa. Onhan niitä tollasia isä Camilloja, mutta niiden usko onkin samaa maallistunutta sorttia kun sen virkaveljen kommarin, tai jonkun Rabelaisin pellen. Ei ne ole oikeasti pahoillaan jostain kyttyrästä, eikä ole valmiita hyppäämään alas puusta kun käsky käy.
ellauri046.html on line 284: Sörkä Diapsalmata ei ole muuta kuin sen Paasauxia. Jokunen Jorina ja Penseys on joukossa. Esm Sörkkä heittää kehnon läpän Swiftistä. Siitä ei kaunosielu ilmeisesti tykännyt. Mautonta. Tragikoominen pastori laittaa humoristipiispaa. Sören oli sevverran viikinki, et luki brittejäkin saxaxi. Sen paasauxet on iankaikkista marinaa. Pigene behage mig ikke, ne rupistuu niin nopeasti. Ja ne on uskottomia, mikä on ikävää, tai sit ne on uskollisia, mikä on myös ikävää. Entten tentten, kurjaa on kumminkin päin. Marinaa. Joku Ingrid Basso on äkännyt et Luutarha ehkä apinoi Reikärauta Rene Chateubriandia, jonka haudantakaiset muistelmat on hyvin samantapaista kristillis-masista märinää.
ellauri046.html on line 440: Millaset tyypit kuumuu Luutarhan jutuista? Samanlaiset narsistit, jotka luulee pääsevänsä loppupeleissä eturivin paikoille lähtiessään mukaan sen homojumaliseen sekoiluun. Paha olo, hyvä olo, elämä on kurjaa, kuolema on ihanaa. Ei pitäis ottaa izeään eikä muitakaan niin vakavasti. Tilanne on toivoton, muttei vakava. Kierkegaard oli huono humoristi kun ei ymmärtänyt tätä. Tai tiedä häntä, ehkä se nyt juuri nauraa meille neljäntenä pyöränä pyhän kolminaisuuden junassa, rengaspuskurina.
ellauri046.html on line 817: Our sweetest memorial the first kiss of love.
ellauri047.html on line 723: Maalia ja norsunluuta, marmoria ja pronssia ja runoutta.
ellauri048.html on line 327: urheista ja huumorintajuisista Tommyista.

ellauri048.html on line 571: Täähän on kuin suoraan Anna-sarjasta. Immikin oli ruma ja omituinen, vaikkei yhtä lahjakas kuin LM Montgomery. Suloton oli Linda-tätikin, mutta kulturelli. Immin authorshipissä oli 3 vaihetta: 1. ja paras, 2. individualistinen Nietsche-kausi, jolloin Immi esiintyi salanimillä, ja 3. huumorin löytäneenä paluu lastenrunoihin. Nietsche-kausi ei jättänyt paljon jälkeä. Nämä tiedot on Anna-Liisa Alangolta, joka oli Ismo Alangon äiti. Ismon äiti oli kansankynttilä, joka väitteli Immi Hellenistä. Tää puhuu Ismo Alangosta volyymejä.
ellauri048.html on line 975: Alf meni kihloihin nuoren naisen kaa nimeltä Emily Sellwood, mutta purki kihlauxen kuin Sören Kierkegaard, koska sillä oli huono luonne, huono terveys ja köyhäkin. (Siis Alfilla. Tuskin tyttökään oli varakas.) Alf ratkes ryyppäämään ja asusteli leskiäitinsä nurkissa tai kavereilla Lontoossa. Sen kaverit kylästyi ja pakotti sen julkaisemaan taas runoja, ja 2-osainen runokokoelma "Runot" saikin menestystä. Yhtäkkiä deeku Alf olikin suurin runoilijatoivo nousevassa polvessa. Myöhemmät julkaisut vaan paransivat menekkiä ja Alf pääsi rahoihin. Valitusvirsikokoelma Hallamille in memoriam nosti sen päivän julkkixexi.
ellauri048.html on line 1074: Garrett Jones claims that Alfred Tennyson and Arthur Henry Hallam, whose death was the occasion for writing In Memoriam, were in some sense homosexual lovers, and that Hallam was a promiscuous homosexual whose father sent him to Cambridge, separating him from his Eton friends as a way of curtailing his son's inclinations (a curious, rather naive strategy, one might think!). For most of the book, he gives the impression that the two friends had an intense homosexual relationship that must have included physical acts. However, on p. 192 out of 199, he announces the following:
ellauri048.html on line 1102:

In Memoriam A. H. H.


ellauri048.html on line 1106: Arthur Henry Hallam (1 February 1811 – 15 September 1833) was an English poet, best known as the subject of a major work, In Memoriam, by his close friend and fellow poet Alfred Tennyson. Hallam has been described as the jeune homme fatal (French for "doomed young man") of his generation.
ellauri049.html on line 545: Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä. Hän rinnasti sen brittiläiseen kulttielokuvaan Onnen kiertolaiset (1987): kummassakaan ei yritetä tehdä epämiellyttävistä päähenkilöistä muuta kuin he ovat. Ratkaisevina eroina hän näki kuitenkin, että Total Eclipsestä puuttuu kaikki huumori, ja elokuvassa oletetaan virheellisesti päähenkilöiden olevan kiinnostavia vain siksi, että he ovat suuria runoilijoita.
ellauri049.html on line 625: Vielä vanhempi on kalikkasäe Saxassa; se on myös dynaaminen mitta mut vähemmän vapaamittainen. Semmoiset sopii kieliin josson dynaaminen paino. Suomi kvantiteettikielenä laskee tavuja ja moria.
ellauri049.html on line 875: Où tant de marbre est tremblant sur tant d’ombres ; Niin paljon marmoria niin varjossa;
ellauri049.html on line 903: Mais dans leur nuit toute lourde de marbres, Mutta niiden marmorin painamassa yössä
ellauri050.html on line 381: Resting place Forest Lawn Memorial Park
ellauri050.html on line 410: He published his book Autobiography of a Yogi in 1946 to critical and commercial acclaim; since its first publishing, it has sold over four million copies, with HarperSan Francisco listing it as one of the "100 best spiritual books of the 20th Century". Former Apple CEO Steve Jobs had ordered 500 copies of the book for his own memorial, for each guest to be given a copy. The book has been regularly reprinted and is known as "the book that changed the lives of millions." A 2014 documentary, Awake: The Life of Yogananda, won multiple awards at film festivals around the world. Tästä viimeistään käy ilmi, että tää tuuba on täysin hanurista, todella syvältä. Mut hyvin vetää hindu ton taivaskoira-räpin.
ellauri050.html on line 506: Summa summarum, en pidä Rilkestä. Sekin on tollanen teutoninen metafyysikko, sekundaversio Friedrich Nietschestä. Täysin huumoriton väpelö. Jumalinen ilman jumalaa ja itkee sitä, samalla kun nussii puumaa ja kreivitärtä ja imee Toblerone patukkaa. Yllättäen Tom Pynchon osoittautuu sielunveljexi. Ja ehkä myös veli Jöns.
ellauri051.html on line 1664: 1055 My own voice, orotund sweeping and final. 1055 Oma ääneni, huumorintajuinen lakaisu ja lopullinen.
ellauri052.html on line 141: Se on Bellowin mukaan sellaista juutalaishuumoria. No siitä minä en tiedä mitään!
ellauri053.html on line 196: Tai hei! Jos tää koko kirja onkin vaan yx hemmetin iso läppä! Aarne heittää vanhan pöyhkimyxen naamalle kokonaisen pokkarillisen salavittuilua! Buahhahhahhhaa! Aarne nauraa nyt Krunikassa, siitäs sait Puovo! Its payback time! Revi siitä huumoria! Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi!
ellauri053.html on line 364: "Sitä voidaan sanoa pakanauskonnoxi", sanoo Uarne sovinnaisena. Tai ei uskonnoxi ollenkaan. Usko Uarne vaan, luota jumalaan. Humanistit humoristit optimistisesti rukoilkaa kädet kainaloihin saakka ristissä.
ellauri053.html on line 514:

Huumorin laaja perse


ellauri053.html on line 516: Eimut nyt Uarne pääsee omaan ankkalammikkoon. Eli puhuu Puovon huumorista. Mitähän nyt on tulossa!
ellauri053.html on line 529: Siinä Arska on kyllä oikeassa ettei tunteet huumorissa ole pääasia, vaan asenteet.
ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.
ellauri054.html on line 353: Runoilijoita-nimisiä esseekokoelmia putkahti Eikka Leikalta, fasisti Koskenniemeltä ja Anna Maria Tallgrenilta. Pitäiskö näitäkin vielä kahlata. Koskenniemi hipoo koomisen rajoja. Mitä vikaa siinä. Tahaton huumori on usein hauskempaa kuin tahallinen.
ellauri055.html on line 681: Samaa suomiäijä puujalkahuumoria kuin esim Veijo Meren sotakirjoissa, mutta vähemmän. Matti Vanhanen ja Kimmo Koskenniemi yxissä kansissa. Puisevaa ja toxista suomalaisten maalaismiesten touhua. Taata Sillinpää ja Setämiehen tie. Runkunhaju nousee housunkauluxesta, viillokkeesta kurkkaa hetvahtanut pippeli. Ilkeettää.
ellauri055.html on line 756: Oivalla on näin vanhemmiten luettuna vinoa izekohtaistakin huumoria. Parempi luettava nyt kuin lapsena, epäoikeudenmukaisuus ei satu kun ei ole lapsi ize. Ja kyllä se niin vaan on et romaaneissa kiinnostaa se että niissä kirjailijat kertoo izestään reilummin kuin ne muuten kehtaisivat.
ellauri058.html on line 164:

Tähän vois repostella työlästyttäviä työläiskirjailijoita kuten Toivo Pekkanen ja Väinö Linna. Vertauxen vuoxi vois ottaa pitkästyttävän rakennusmestarikirjailijan Kaarlo Alvar Päätalo. Sit kertauxen vuoxi ikävystyttävät insinöörikirjailijat Hyryn ja Tuurin Antit. Hännänhuippuna tympäsevät teeveestä tutut mainostoimittaja-julkkishaamukirjailijat Jari Pervo ja Kari Kotivalo. Kai Hirvasnoro (2002, K) käskee unohtamaan ”samaa levyä loputtomiin vyöryttävän” Jari Tervon, sillä suomalaisen nykykirjallisuuden johtavahumoristi on Kari Hotakainen. Pah, ikäviä perusssuomalaisia setämiehiä koko lössi.


ellauri058.html on line 220: Tervon proosa on perinteistä juonipohjaista proosaa, jota Tervo mielellään puolustaakin. Arkielämän huumori on Tervon keskeinen tyylipiirre. Kainalosta tehtäviä tekopieruja. Tervon kirjat ovat menestyneet myös taloudellisesti erinomaisesti. Lisäksi Tervo on saanut suomalaisista kirjailijoista eniten kirjastoapurahoja vuosina 2004–2010.
ellauri058.html on line 269: Hotakainen aloitti kirjailijanuransa 1980-luvun alussa runoudella. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1982 julkaistu runokirja Harmittavat takaiskut, joka on tunnelmaltaan, miljööltään sekä aiheiltaan hyvin suomalainen. Vuonna 1985 ilmestynyt teos Kuka pelkää mustaa miestä esittelee arkisia aiheita. Kirjojen teemoja ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen. Runokokoelmat Hot (1987) ja Runokirja (1988) ovat edellisiäkin vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan. Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti ”velmuksi kielipeluriksi”, joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle. lähde? Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon. Kielipelimies, sehän on kuin tämä paasaaja.
ellauri058.html on line 271: Hotakaisen ensimmäinen romaani Buster Keaton – elämä ja teot (1991) voitti Savonia-palkinnon vuonna 1993 ja oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana. Se on tiiviimpi ja keskittyneempi kuin Hotakaisen muu tuotanto. Kirja on pienoisromaani ja sen kielellinen huumori on Hotakaista parhaimmillaan.kenen mukaan? Romaani Bronks (1993) eroaa Hotakaisen muusta tuotannosta pituutensa vuoksi. Se on myös perussävyltään pessimistisempi kuin hänen aikaisemmat teoksensa. Bronks sijoittuu aikaan, paikkaan ja maailmaan, jota ei voi määritellä, mutta josta voi silti selvästi tunnistaa nyky-yhteiskunnan piirteitä. Se on yhteiskunnallinen romaani ja kritiikki vallitsevia jär
ellauri058.html on line 468: Juoksuhaudantien Matti Virtanen nähdään blogiaineistossa ainoastaan negatiivisesti. Hänen tekojaan tai luonnettaan ei ymmärretä, ja hän on muutenkin ahdistava. Häntä ei voi edes ottaa huumorimielessä, niin yliampuviksi hänen tekonsa mielletään. (Kaisa 2012,B;Sara 2011, B.) Myös pohditaan, miksei kukaan puutu hänen toimintaansa. Onko hän niin syrjäytynyt, ettei kukaan huomaa häntä? Riina(B)kysyykin, ”ovatko [Matin] kanssaeläjät oikeasti niin sokeita ja omaan napaansa tuijottelijoita kuin Hotakainen antaa ymmärtää?”
ellauri058.html on line 474: Blogistien keskuudessa hänet nimetään mestarikirjoittajaksi ja hänen kirjailijantyötään arvostetaan poikkeuksetta (esim. Arja 2011, B). Lukija odottaa löytävänsä tiettyjä piirteitä lukiessaan, niin sanottua tuttua tai taattua Hotakaista. Nämä piirteet ovat vuosien saatossa muodostuneet seuraaviksi: huumorin yhdistäminen traagisuuteen, kielellinen leikittely, näkökulmatekniikka ja moniäänisyys sekä ajankohtaiset teemat. Juoksuhaudantien henkilöitä yleisesti pidetään samaistuttavina. Nimet ovat perinteisiä suomalaisia nimiä.
ellauri058.html on line 478: Ookei, tän perusteella ei tarvi enempää Hotakaista plärätä. Se on jo Juoksuhaudantiestä nähty. Vaikea uskoa että sitä pidetään humoristina. Taiwanilaisessa A Sun leffassa naurettiin vaan kerran: kun vankilasta vapautunut heebo pyysi uhriltansa anteexi että oli katkassut siltä käden, uhri nauroi kovaa ja ilottomasti. Hotakaisen huumori on vähän saman tasosta.
ellauri058.html on line 480: Kari Hotakaisen huumorissa yhdistyy monesti traagisuus, mikä huolestuttaa joitakin kriitikoita. Tuomas Kyrön huumori on sentään lämpimämpää. Kumpikaan ei juuri naurata. Molemmat setämiehet ovat mauttomia. Sen verran selviää Arska Kinnusen huumoritutkimuxista. Hotakainen ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Oxennusämpärille olisi monin paikoin ollut käyttöä.
ellauri058.html on line 541: Se joka kynäilee lasitalossa saa varoa kiviä. HS kriitikko Vesa Karosella ei ole Wikipediassa sivua. Se on ehkä ansaittua. Vesa näyttää kirjoittavan asenne edellä ja vahtivan omaa reviiriä rakkikoiran tavalla. Onnen-Pekka Tarkka kirjoittaa sarjassa 375 humoristia:
ellauri060.html on line 191: Mielikuvituksen lento, komiikka ja musta huumori antavat leimansa romaanille, joka tummasävyisyydessään on elävä ja vilpitön kuvaus perheen ongelmista. Kielen taiturina ja fantastina Juhani Peltosta harva voittaa; tämä kirja on myös luja kouraisu elämän perskannikoihin.
ellauri060.html on line 266: - Hulvatonta huumoria olemme lasten kanssa kaivanneet, ja keskusteluja, joita käytiin pitkillä kävelylenkeillä. Siellä puhuttiin lapinkoiriemme tempuista ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Tuula ei taida olla huumormiehiä. "Hulvaton" ja "lapinkoiriemme temput". Ihmekös tuo että Jussi masentui.
ellauri060.html on line 268: Peltonen oli huumoristaan huolimatta pohjavireeltään surumielinen, kertoo Tuula Nurmi. Hän keskittyi myös kirjoitustyöhön täydellisesti.
ellauri060.html on line 429:

375 humoristia


ellauri060.html on line 431: Helvi Hämäläinen ei ole 375 humoristin joukossa.  Oiva ja Tyyne Tuulio ovat.
ellauri060.html on line 433: Timo Airaxinen ei ole 375 humoristin joukossa. Jaakko ja Virpi Hämeen-Anttila ovat. Omat lehmät purivat.
ellauri060.html on line 977: - Aika kumma lista, vai mitä? - On on... Ehdottomasti... Paljon masentuneita humoristeja on joukossa.
ellauri060.html on line 1108: Takakansi kehuu Agapetusta virkistäväxi lähteexi. Ei malta heittää pois ennenkuin on lukenut kannesta kanteen. Se on täynnä toimintaa ja hassunkurisia kohtauxia. (Keskisuomalainen.) Hauska hetki harmittoman huumorin parissa, joka ei loukkaa ketään, paizi naisia, mustalaisia ja neekereitä. (Suomen Sosialidemokraatti.) Mutta eihän niitä lasketa. Joka tätä lukiessaan ei naura, sen täytyy olla tavallista jörömpi ja pahansisuisempi. (Helsingin Sanomat.)
ellauri061.html on line 1127: Vizi mikä juoppohullun päiväkirja. Ei helvetti, juoppohullun päiväkirja jatko-osineen on maailmankirjallisuuden unohtumattomia klassikoita tähän verrattuna. Toinen kova haastaja samassa sarjassa on Rengon Kobran Nitrodiskon napakympit. Tai huumoriryhmä Alivaltiosihteerit.
ellauri061.html on line 1156: Kirja on mustan huumorin sävyttämä veijaritarina, mutta myös Vuoden johtolanka 2000 –palkinnolla palkittu rikosromaani. Ja kuinka kirjan nimi on ”Minun sukuelimeni tarina”? Kannattaa lukea kirja ja löytää vastaus sitä kautta.
ellauri061.html on line 1330: Tuo puujalkahuumorin "mestari", tissiposkitervo alkaa olla jo menneen talven lumia, kirjamyynti sakkaa pahasti. Joku lantti tulee aikansa eläneestä ja elähtäneestä, valmiiksi nauretusta uutisvuoto-ohjelmasta. Kuka vittu sitäkin katsoo?
ellauri061.html on line 1437: Romaanin alussa Leo Maanvilja herää ja pitää aamua sikäli hyvänä, ettei hänelle ole yöllä juotettu virtsaa. Lapsia pannaan väkisin ja hakataan. Eipä ole tylsää! Poliisi tutkii teinipojan epäiltyä raskautta. Tervo kirjoittaa pedofiliaepäilystäkin omalla tutulla tyylillään, humoristisesti.
ellauri061.html on line 1439: ”Mun mielestä kirjallisuudessa on aina kyse hassusta huumorista. Jos jokin asia on kova ja synkkä, silloin se pitää kirjoittaa jotenkin hauskasti. Muuten se on tylsääkin tylsempää. Kirjailijan synneistä suurin on Tervon mielestä tylsyys.
ellauri061.html on line 1562: verbaalista huumoria ja pankkiryöstöjen sarja”. MTV:n
ellauri061.html on line 1568: Helsingin Sanomien Jukka Kajava oli positiivinen: ”Rökälehuumori
ellauri062.html on line 42: J.A. Hunterilla on monia mezästyxen maailmanennätyxiä. Hän on ampunut yli 600 leijonaa, yli 1000 norsua ja useampia valkoisia sarvikuonoja kuin kukaan muu. Jäljeelle jääneitä voi laskea jo muutaman mustan käden sormilla. Kirjassaan 'Valkoinen mezästäjä' Hunter kertoo verihuuruisesta elämästään yllättävän hauskasti ja vauhdikkaasti. Kirja on nautittava yhdistelmä jännitystä, herkkää luonnonkuvausta ja kiintoisaa tietoa ja siirtomaa-asenteita alkukantaisesta Afrikasta. Hunterin terävä skottilainen huumori tekee kirjan vastustamattomaxi. Kirjaa elävöittää joukko mestarillisiä tapettujen eläinten kuvia. Kansikuva: "Rosvoilijan loppu. Sarvikuonouros, joka oli tehnyt tuhoja alkuasukkaiden maissivainioilla Makindun lähellä Keniassa."
ellauri062.html on line 269: Only when June learns it is essentially Serena's personal request to meet Nichole, she eventually agrees, pointing out she wants Serena "to owe her". Ihankuin Jill Pylkkänen: they owe me SOOOO much. Tääkin on jotain juutalaiskristillisyyttä. Serena is still bitter about the loss of Nichole. Later, June visits the Lincoln Memorial where the statue of Abraham Lincoln has been desecrated (actually only beheaded). June tells Serena that she is small, cold, and empty and that she will always be empty. Wrong, to the contrary, June is full of shit.
ellauri062.html on line 346: Neljä ratsastajaa on mustan huumorin vahvasti sävyttämä, kielellä ja muodolla leikittelevä ”ponikirjasarja”, joka kommentoi sekä kieltä ja kirjallisuutta että yhteiskuntaa ja ihmisen olemassaoloa laajemmin. Eri tavoin hevos-teemaa varioiva sarja käyttää ”ponikirjallisuutta” enemmän tai vähemmän ironisena kehyksenä vihapuheen kaltaisten ilmiöiden käsittelylle.
ellauri062.html on line 467: Jaakko Yli-Juonikas, oletko humoristi?
ellauri062.html on line 469: ”Ainakin Neuromaani on huumorikirja, oikeastaan vitsikirja. Aiemmissa ja tulevissa kirjoissani huumori voi olla piilossa.”
ellauri062.html on line 805: Monomaani muistuttaa kehittymättömille jouluisin myytäviä vizikirjoja siinäkin että niitä saa selata aika ergodisesti löytääxeen mitään edes etäisesti hymyilyttävää. Oletko humoristi Juotikas? Emmä tiedä. Ehkä, ehkä ei. Kysykää Arnkillilta. Ei musta silti saa mitään Jari Pervoa. Mun suu on pieni reikä eikä tehty kumista.
ellauri062.html on line 924: At a memorial for the murder of jewish men, former Sephardi
ellauri063.html on line 237: Ei kuulosta yhtään paremmalta. Kun kuulen sanan humanismi, poistan vesipistoolista varmistimen, niin humoristi kuin olenkin.
ellauri063.html on line 386: Kuten romaanin nimestä voi kenties päätellä, käsittelee nykyisten mediaympäristöjen kansallismielisiä ilmiöitä. Juonelliseen yhtenäisyyteen teos ei tähtää, vaan se testailee taidokkaasti erilaisia diskursseja vainoharhaisuuden ja salaliittojen ”syvävaltiollisessa” peilitalossa, jonne rikkiviisaaseen älykköhuumoriin vihkiytynyt lukija voi lisätä hörinänsä.
ellauri063.html on line 408: Villen miälestä Jatkosota-extra on aikamme kuva – tai siis se koostuu sadoista kuvista, jotka ovat kiinni toisissaan risuilla, rautalangalla ja erivärisillä naruilla. Siitä ei saa millään otetta. Se kuvaa kai vuoden 2011 jytkyä (tai niin ajattelin). Juonen voi kiteyttää seuraavaan pariin virkkeeseen: Särmikäs pitkän linjan poliitikko (Sademies) on kadonnut. Perussuomalainen kansanedustajan (Paskanilkki) jaskamainen avustaja (Klingeling) tutkii asiaa ja löytää salaliittoja, disinformaatiota ja lisää sitä samaa. Ei tule valmista. Ei tule lasta eikä paskaakaan. Yli-Juonikas käyttää lähess 700 sivua kielellä keekoiluun ja eri rekisterien välillä pelleilyyn. Kokonaisuus ei ole selkeä jana vaan joka suuntaan leviävä rihmasto. Yli-Juonikkaan huumori on Pahkasiasta ja naurattaa korkeintaan hetken, kuten alkuteoskin. Jatkosota kirjaan voi palata moneen otteeseen, vuosienkin päästä, niinkuin sotaveteraani jatkosotaan, sillä siitäkään ei jää mieleen muuta kuin painajaismaisia fläshbäkkejä. Mukana on myös iltatyttö, ristikko, shakkitehtävä ja sarjakuvia. Terveisiä Aaamulehdestä.
ellauri064.html on line 59: Edarihaalari on ylioppilaskunnan edustajiston haalari. Typerää teekkarihuumoria sizeistä.
ellauri064.html on line 202: Nyt vasta honasin et Jakella on luvutkin ihan sekaisin. S. 200 alkaa muka 3. luku. Jaskan nootit ja etenkin noottien nootit on aivan sekoja. Pelkkää pelleilyä. Eitää oikeestaan kiinosta mua pätkääkään. Mut ei auta, on kierrettävä tahkoa. Se meillä kahdella on yhteistä että väännetään ilotonta pseudohuumoria joka ei naurata izeäkään. Piru tietää mix muttei kerro. Ei Jaska pidä izeään tosikkona, välitön elämänilo on vaan jäänyt vieraaxi. Monty Pythonista se tykkää tavallaan. Kun vain oppisi nauramaan.
ellauri064.html on line 273: Razumestari Rabbe Wrede Liivinmaalta pääsi säätyyn 1625 lainattuaan hevosta meidän Kustaa enolle 30-v sodassa. Mixhä tähän piti laittaa tollanen rivo ja tarpeeton sianteurastus? Onxe daideellisda? Vai onxe vaan jotain rotinkaisen kateutta? Kenties luihu Johan Wrede vittuili Jaskalle jossain matineassa? Vielä ruozixi? Johanin vaimo jätti sen vielä 70-vuotiaana. Eikä kaavakuvalla ole textin kanssa mitään tekemistä. Se on varmaan hassua. Sillä voisi päästä Piha-Anteron noirin huumorin kukkapenkkiin.
ellauri064.html on line 493: Vaikka liike sanoo peräänkuuluttavansa väkivallatonta kansalaisvastarintaa, niin vihreän politiikan kriitikkona tunnettu lääketieteen tohtori ja epidemiologian dosentti Mikko Paunio huomioi äsken hänen FB-seinällään (kenen? Hemmetti opettele suomea): ”Tietääköhän Antti Rinne, että Greta on sitoutunut Extinction Rebellionin (XR) tavoitteisiin, joihin kuuluu mobilisoida 3,5 % väestöstä ja muuttaa yhteiskuntajärjestys näiden ihmisten avulla. XR kertoo olevansa sitoutunut väkivallattomuuteen, mutta miten 3,5 %:lla voidaan yhteiskuntajärjestys muuttaa ilman väkivaltaa?” Paunio julkaisee muuten lokakuun lopussa humorisesti nimetyn uuden kirjansa Hourulan väen ilmastovallankumous, johon sain kunnian jakaa hieman myös omaa tietämystäni. Annoin Mikolle ilmaisen näytteen omasta eskatologisesta kirjastani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? ja hän kertoi lisänneen kirjani 10. luvun innoittamana jotain oman kirjansa esipuheeseen (Mikon kirjan voit ennakkotilata täältä ja oman kirjani voit tilata täältä).
ellauri065.html on line 444: Seppälä on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hänen teoksensa sisältävät useimmiten arjen ja niin sanotun tavallisen ihmisen kuvausta. Mukana voi olla ajankohtaisia yhteiskuntakriittisiä elementtejä tai esimerkiksi yksilön kokemuksia sodassa. Etenkin romaanit ovat usein rakenteellisesti kokeilevia. Seppälän kieli on modernismin perinteitä seuraten hyvin taloudellista; hän pyrkii välttämään kuvailevuutta ja metaforia. Seppälän teksteissä on lähes säännönmukaisesti synkähkö pohjavire. Osassa tuotantoa tyylilajina on musta huumori tai satiiri.
ellauri066.html on line 99: Vaikka Vuorelalla on runoissaan jonkinlainen pysyvä einarimaisuus, vaihtelee niiden sävy melko lailla. Osa runoista on satumaisia, melkein kuin lasten loruja toistoineen ja yksinkertaisine teemoineen, osa on hyvinkin humoristisia. Tähän luokkaan ehkä voi laskea Vuorelan tunnetuimpiin kuuluvan runon Häpy:
ellauri066.html on line 322: Outoa. Mua ei ole naurattanut vielä kertaakaan. Vizin selittäminen ei paljon auta, se ei ole enää hauska sitten, kuten Maui sanoi rintalihaxelleen eräässä tiukassa paikassa elokuvassa Vaiana. Kts. myös Aarne Kinnusen tutkielma huumorista.
ellauri066.html on line 330: Ilman epäilystä Pynchon on lingvistinen telinevoimistelilja, jolla on useita ääniä käytössään, nimittäin Tompan, Tuomaan, Tomin, Tolpan, Tulpan, ja Pynchonin. Sen kieli on lemuavaa ja häikäisevää. No sillä on toi 1 tomppamainen maneeri. Gotta give him that. Muttei paljon variaatiota siitä. Teinihuumoria laskettavat teinipojat on sen ainoo arkkityyppi.
ellauri067.html on line 59: Samaa tuoteryhmää edustaa myös Sara Medbergin Kultaportin kaunottaret, paizi Saralla on sentään vähän naisasiaa ja huumoria mukana. Tyttö sopassa. Muistan lukeneeni poikasena ällön nuortenkirjan Meranon (eiku Muranon, Merano oli leffateatteri Viiskulmassa) lasitehtaan päähän potkituista lasipojista, joista yhdelle lopussa kuitenkin kai kävi jotakuinkin hyvin. En muista nimeä. Saattaisit pitää myös äänikirjasta Katja Lahti Lasitehdas, tuotekuvaus:
ellauri067.html on line 206: Tomin koulu oli Osterilahessa. Siellä se sai mainetta koulun lehdessä samalla teinihuumorilla kuin kirjoissa. Hullunkurisia nimiä ja huumeiden käyttöä, salaliittoja ja muita vainoharhoja.
ellauri069.html on line 127: Sidney Joseph "S.J." Perelman (February 1, 1904 – October 17, 1979) was an American humorist and screenwriter. He is best known for his humorous short pieces written over many years for The New Yorker. He also wrote for several other magazines, including Jude, as well as books, scripts, and screenplays. Perelman received an Academy Award for screenwriting in 1956.
ellauri069.html on line 644: Norssissa oli nahkiaiset, jossa ekaluokkalaisia vietiin Manalan vessaan vesipesulle. Olin varustautunut nuppineuloilla joilla pistelisin isompia poikia jos ne koittas mulle jotain sellasta. Eivät edes koittaneet. Kai näytin aika huumorintajuttomalta. Mä en siedä tämmösiä tiimihengen vahvistusmenoja, kun olen tiimihengetön.
ellauri069.html on line 649: Mikäs on bylsinnän suhde rakkauteen? Ne ovat toisiaan täydentäviä lisääntymisen keinoja. Kumpiakin tarvitaan että saadaan täytettyä maa. Rakastaminen ei ole bylsimistä eikä kääntäen. Rakkaus ei edellytä bylsintää eikä kääntäen. Rakkaudesta voi hyvällä onnella seurata bylsintää ja kääntäen. Musta tuntuu että Pynchon on tästä kaikesta täysin pihalla. Se taitaa oikeasti luulla että ne on sama asia. Jaxossa "Kuinka opin rakastamaan kansaa" se kuvailee kuinka se bylsii kaikkia ikään ja sukupuoleen kazomatta. Revi siitä huumoria.
ellauri071.html on line 218: Hauska jatkuu loputtomilla ällöruokalajeilla, joita kexiessä Tomppa on varmaan nauranut puttepossutatuoidun masun ihan kipeäxi. Onx tää kohta lueteltu mori"> pykälässä "Huumori"? Lyön vaikka vetoa. Juu onhan se.
ellauri073.html on line 62:
Yhteiskuntakritiikkiä huumorin keinoin

ellauri074.html on line 383: L'ironie est la mort de la métaphysique. Tout pessimiste est un humoriste.
ellauri074.html on line 448: Nykyaikaisen kaupunkielämän kritiikkiä sisältävät Vospitanije po doktoru Spoku (Kasvatusta tohtori Spockin tapaan, 1974) sekä aikanaan suurta huomiota herättänyt Vsjo vperedi (Kaikki edessäpäin, 1986), jossa jopa vapaamieliset katsoivat hänen menneen entisyyden ihannoinnissa liiallisuuksiin. Belov on kirjoittanut myös kokoelman humoristisia miniatyyrejä Vologdalaisjaarituksia (Buhtiny vologodskije).
ellauri074.html on line 453: Mullon tää: Kaksi valoisaa vastakkain: humoristisia kertomuksia ja novelleja (Celujutsja zori). Suom. Ulla-Liisa Heino. Moskova: Raduga, 1984. – Maailma ja me, Novelliliite, 1984. (Sisältää niminovellin lisäksi "Vologdalaisjaarituksia" ja humoristisia kertomuksia.)
ellauri079.html on line 39: Joskus humoristisuutta tavoitellaan saman asian toistolla; tälloin vaikkapa alasin putoaa juuri nyrkistä saaneen hahmon päähän. Tunnettuja slapstick-tyyppisiä piirroshahmoja ovat esimerkiksi Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä sekä Tipi ja Sylvesteri, joiden sarjoissa on perusajatuksena petoeläimen pyrkimys jahdata lintua. KILL! KILL! EAT! EAT! (Lastenohjelmasta jää pois FUCK! FUCK! se ei niitä vielä kiinnosta, luulevat vaan että iskä ja äiskä tappelee, muttei yhtä hauskasti kuin Tipi ja Sylvesteri. Kuulostaa kuin niihin sattuisi.)
ellauri079.html on line 65: Klampetit tuovat moraalisen, sivistymättömän ja minimalistisen elämäntyylin pullistelevaan, toisinaan (LOL, PC) izepakkomielteiseen ja pinnalliseen yhteisöön. Kazimielisyydet ja kulttuuriset väärinkäsityxet ovat tämän tilannekomedian huumoria. Juonissa on usein kyse Drysdalen ulkomaalaisissa yrityxissä pitää Klampettien rahat pankissaan, ja sen vaimon ponnistuxista vapauttaa naapurusto "noista mäkitupalaisista". Perheen jaxottaiset yrityxet palata vuorille lähtee usein liikkeelle Mummin haistaessa loukkauxia "kaupunkiväeltä".
ellauri080.html on line 73: Nää oli huumoreita alunperin, temperamentti sana on myöhempää perua. Mikin märkyys, suomensi Arvo Suomisen pieni latina-suomi sanasto. Sama kreikaxi, veri on tietysti heema (vrt. fiili, rroidi), ja huumori on Chymos, joka valmisti ennen mehuja Lappeenrannassa.
ellauri080.html on line 93: Kuumaa ja kylmää Chymos-mehua. Ozikon mori">"Huumori" alla Pynchon Wiki luettelee seuraavat slapstick-pläjäyxet:
ellauri082.html on line 335: Wallu ei pidä viivasuisista huumorintajuttomista sosiaalitanteista. Se on hokenut sitä jo useamman kerran. On se niin rebublikaaninen. Siitä vihasta ei syntynyt lasta eikä paskaakaan. Noniin, nyt olen päässyt yli viidensadan pyykin Wallusta niinkuin Kristiina. Enää neljä ja puolisataa sivua jälellä. Ontää tässä vaiheessa suunnilleen yhtä viihdyttävää kuin kauniit ja rohkeat.
ellauri082.html on line 716: Wallulle on tärkeää s. 555 että naisen sisällä on äkisti ei huumoria vaan Wallun etuveitikka. Että juuri se sinne oienneena on juuri se ainoa oikea. Silä jos hänelle todella olisi vain yxi erityinen ja ainoa, ainoa oikea ei olisi hän eikä nainen vaan heidän välilleen syntyvä tuhoava kolminaisuus kun sinistä ja ministä tulee me. Ei sänkyhommissa tarvita lasta eikä paskaakaan.
ellauri083.html on line 230: No toi on taas tota feminismiä. Femakoilla on aina oma lehmä ojassa, vitun lehmät. Ei mitään taiteellista silmää eikä huumorintajua. Tää on vaan tällänen Kalle-sedän jännä tarina. Turha hakea mitään politiikkaa naisvihaa tai loukkauxia. Naura sinäkin.
ellauri083.html on line 681: No olipa hauska pila. Jehova on enempi tollanen vittuilija, psykopaatti joka nauraa vahingoniloisesti ize viimisex ja parhaiten omille "läpilleen". Aika leimiä släpstikkiä. Yhtään aitoa huumoria?
ellauri083.html on line 689: Joskus melkein toivois että kristityt sais maistaa omaa lääkettä. Se että jumalalla on huumorintajua joskin aika vinoa on ilmeistä kun seuraa maailman menoa.
ellauri088.html on line 106: Luvassa oli siis eeppistä skifi narratiivia. Helevetin huono skifileffa vuodelta 2016, täynnä oikein paxua amerikanismia. Filkan konnia oli vanhat roistot Venäjä ja Kiina ja totaalisen epäuskottavasti Sudan kai arabien takia ja Venezuela tiedät kyllä mix. Sankarinna oli Starwarsin prinsessa Leian näkönen huumoriton pystynenä, jonka piti kääntää Kiinan sotaministerin puhetta kun kukaan armeijassa ei osaa muka kiinaa. Minnekäs tuhannet USAn armeijan vinkuintiaanit oli jemmattu? Tyhmät armeijajäbät oli neekereitä (mustan everstin kakkosmiehenkin pitää olla musta ettei tule käskynjako-ongelmia) ja tiimin haukka sodanliezoja oli ilmeisesti paki. Mustekalat Abbott ja Costello puhalsi mustesavurenkaita. Who's on first?
ellauri088.html on line 540: Jerome Clapp "Klapka" Oliver Jerome (May 2, 1859 Caldmore, Walsall Staffordshire, England - June 14, 1927, Northampton General Hospital, Northampton) oli englantilainen kynäilijä ja "humoristi". Senskä muutti sukunnimensä Clapp Jeromexi. Eikös clap ole joku veneerinen tauti? Joo tippuri. Siinäpä se. Jerome oli muutenkin huonosta kodista, rupusakkia kuten kolleegansa Charles Chaplin vähän myöhemmin. Isä oli ironmonger ja lay preacher who dabbled in architecture.
ellauri088.html on line 542: Jeromella oli 2 siskoa, Paulina and Blandina, ja veli Milton joka kuoli nuorena. K. tulee unkarilaisesta kenzusta György Klapkasta, joxka sen kamut kuzu sitä, ei sentään tippurixi. Perhe köyhtyi kun iskä teki huonoja sijoituxia, ja velkojia kävi vähän väliä. Jeromesta tuli isätön 13-vuotiaana ja täysorpo 15v. Jerome meni ensin keräämään koxia raiteilta ja sitten läpytyxiä kiertävässä tiiatterissa. Se meni kintuille ja Jerome kokeili kaikenlaista muuta kansakoulupohjalta, opettaja, pakkaaja, lakimiehen juoxupoika. Sitten se alkoi kirjoitella näitä humoristisia juttuja, ja se naula veti.
ellauri088.html on line 544: Idle Thoughts of an Idle Fellow, published in 1886, is a collection of humorous essays by Jerome K. Jerome. It was the author’s second published book and it helped establish him as a leading English humorist. While widely considered one of Jerome’s better works, and in spite of using the same style as Three Men in a Boat, it was never as popular as the latter. A second "Idle Thoughts" book, The Second Thoughts of An Idle Fellow, was published in 1898.
ellauri089.html on line 163: Elsa Schiaparelli (1890 Rooma - 1973 Pariisi) oli italialainen muotisuunnittelija. Hänet tunnetaan erityisesti huimapäisten ja humorististen yksityiskohtien tuomisesta haute couture -muotiin sekä yhteistyöstään surrealistitaiteilijoiden kanssa. Yksi tunnetuimmista Schiaparellin luomuksista on hattu, joka näyttää korko ylöspäin päähän asetetulta naisten kengältä.
ellauri090.html on line 49: Que dize o pato a la pata? Vem qua. (Tiozinho-läppä. Buumerihuumoria.)
ellauri090.html on line 175: Machado de Assis é considerado o introdutor do Realismo no Brasil, com a publicação de Memórias Póstumas de Brás Cubas (1881). Este romance é posto ao lado de todas suas produções posteriores, Quincas Borba, Dom Casmurro, Esaú e Jacó e Memorial de Aires, ortodoxamente conhecidas como pertencentes à sua segunda fase, em que notam-se traços de crítica social, ironia e até pessimismo, embora não haja rompimento de resíduos românticos.
ellauri090.html on line 299: As três heroínas de Memorial de Ayres chamam-se Carmo, Rita e Fidélia, o que estudiosos creem representar três aspectos da Carolina, a "mãe", "irmã" e "esposa".
ellauri090.html on line 383: Kanadalainen komedia (?) sarja Schitt's Creek on napannut kaikki palkinnot, Emmyn, Oskarit, Venlan, mitä niitä nyt olikaan, mitä Hoblan Malin Slotte ei voi tajuta. Sehän on kömpelösti ylinäytelty paskaturaus, trailerista päätellen, jonka "huumori" on enintään Reinikaisen tasoa. Tai Mämmilästä. "I love your complexion" sanoo newcomer white-trash ämmä afrokanadalaiselle. Mämmilässäkin oli hassu mutta kiltti kotisomali. Mixi näin? Mistä ihmeestä voi olla kysymys?
ellauri093.html on line 675: Schwierigkeit ist Herrlichkeit, kurjuuxien keximisessä herra näyttää voimansa. Hilja oli onnellinen 2x, kun se sai Dickin omaan kotiinsa. Ilmokaan ei ollut vielä osunut kovaan aukioon. Tietysti olin valmistanut juhla-aterian Ilmon lapsista - eiku siis, jostain lehmästä. Dick piti siitä, taisi muistaa sen myöhemminkin nimeltä, ja jonkun lapsistakin kai. Se oli Muurikki, tai ehkä Heluna, pitäisi tarkistaa Dickiltä. Se lehmä siis. Lasten nimet on mulla lompakossa ylhäällä. Tällä kertaa ei jokapaikanhöylä Helene ollut mukana. Dick ei osannut ize edes kapsekkiä pakata, vaatteet pursusivat joka raosta. Lähetysjohtajalle jäi sekin urakka. Ja kazo ihme tapahtui: kansi meni kii! Dick kiitteli silmät loistavina. Arvattavasti hän ehti juoda kahvinsa toisten pakatessa. Dank Gott! Wie hat er seine Leute so lieb? Onnexi Dolman oli huumorintajunen. Omia tavaroita ei ole helppo löytää toisten pakkaamasta laukusta.
ellauri094.html on line 33: Häyrisestä käytettiin usein nimitystä ”vanha vihainen mies”, joka haukkui tyhmiksi lähes kaikki ihmiset. Nimitys on tiettävästi hänen itsensä keksimä ja vastapaino entisajan epiteetille ”nuori vihainen mies”, jolla tarkoitettiin eri mieltä yleisen mielipiteen kanssa olevia. Epiteetti kuvaa monien mielestä mainiosti Häyrisen omaleimaista huumorintajua.
ellauri096.html on line 710: La reconnaissance de Frantz Fanon en France fut tardive. Fort-de-France possède désormais une avenue à son nom bien que la proposition qu´en avait faite son maire Aimé Césaire, en 1965, eût été rejetée pendant des années. Il faut attendre 1982 pour que s´organise, sous l´impulsion de Marcel Manville, un mémorial international (colloque) en son honneur en Martinique. Peu à peu, plusieurs hommages lui sont rendus dans son île natale. Le lycée de La Trinité est baptisé en son honneur, la ville de Rivière-Pilote lui consacre une avenue et une bibliothèque. En France métropolitaine toutefois, s´il existe de nombreuses rues portant ce nom, David Macey signale n´avoir trouvé aucune avenue Frantz Fanon. En Algérie, dès 1963, une avenue Frantz Fanon est inaugurée à Alger. La reconnaissance dépasse désormais ces deux pays et la mémoire de Frantz Fanon est honorée dans de nombreux pays (Italie, Nigeria, États-Unis) où des centres de recherche ont été baptisés à sa mémoire.
ellauri096.html on line 725: Juotikas ei vaivaudu edes feikkaamaan et "Anu" olis kukaan muu kuin se ize. Anu 12 vee oli muka "sattunut lukaisemaan" vanhempien kirjahyllystä Fanonin sepustuxen enkuxi, kaskun ei ranskaxi. Tää on kai olevinaan jonkinlaista huumoria. Ympyräsuista läppää.
ellauri096.html on line 841: Televisio kamarimusisoi olohuoneessa. Aiti ja lina katselivat äänistä päätellen historiallista pukudraamaa. Koska meneillään ei ollut mikään hälyisä kotimainen huumoriohjelma eikä visailu, Anun ei tarvinnut sulkea huoneensa ovea. Aänimaisema ymparoi häntä herttaisena kukkatapettina. Isä puuhaili jotain kellarin verstashuoneessa. Veti käteen varmasti. Arpajaisista voitettu norppaherätyskello näytti [mitä näytti].
ellauri096.html on line 919: Salmenniemi vastasi kritiikkiin syyttämällä Yli-Juonikasta täydellisestä huumorintajuttomuudesta. Lisäksi Salmenniemi kehotti koiraa eli apurahakirjailijaa puremaan ruokkivaa kättä.
ellauri097.html on line 282: Mamma Mary on aika nätti valokuvassa. Sen veli kuoli kuppaan 16-vuotiaana ja sen jälkeen Mary epäili aina pahinta. Kuulostaa kyllä pahalta. Marylla oli myös huumorintajua: se antoi juomarahan rumalle prostituutille joka ei ollut käynyt kaupaxi, ja saneli tyttärensä riiauskirjeet sen puolesta. Ankara puritaani joka luki Guy Maupassantia. Ei ihme jos Julian oli vähän pihalla. Sen isä oli hirmu kiltti, äiti äkeä. Sellaisesta syntyy usein homoja.
ellauri097.html on line 729: Seeking with memories grown dim o’er night Hakemassa hämärien muistojensa perusteella
ellauri097.html on line 804: Kiilusilmäinen Karen Kilcup tutki viime vuosisadan lopulla kostonhimoisesti Frostin homopetteröintiä sata vuotta sitten. Kirjeessä 1838 jollekulle Hautakirstulle Roope Pakkanen kirjoittaa: Todellinen artisti nauttii raakuudesta raaka-aineelle. Se on raakimus joka katkoo kulmat marmorista ja kiskoo korkkaamattoman kaunottaren vuoteesta. Tästä tulee mieleen Wilt Whatman, joka lauleskelee samalla nuotilla "Aatamin lapsissa": Painan hitaasti raa'alla muskelilla / jännitän izeni tehokkaasti, en kuuntele armonpyyntöjä / en vedä ulos ennenkö olen munanasettanut / mitä mullon niin kauan kerääntynyt pussiin.
ellauri098.html on line 143: huumori (on ei)
ellauri106.html on line 40: Oikeassapa oli kapu. Phillun humoristilaatu on tukahdutettu raivo. Shixavaimosta sillä ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa. Eikä muistakaan naisista. Tukahdutettu raivo, misogynia ja pedofilia. Selvä pyy: oidipuskomplexi. Älkääkä yhtään supisko ja hihittäkö siellä takarivissä! Näillä paasauxilla ja Rothin sepustuxilla ei ole kerrassaan mitään yhteistä! Any similarities to persons dead or living are purely coincidental.
ellauri106.html on line 102: Muistettava seikka mikä selviää sekä Phillun kirjoista että el Laurin paasauxista on tämä: Se että tietää olevansa scheisse ja suhtautuu siihen realistisesti, jopa humoristisesti, ei poista narsismitautia, ellei siihen ei liity sairauden tuntoa, katumusta eikä parannuxen halua. Buahahahaa! ei todellakaan liity!
ellauri106.html on line 184: “The comedy is that the real haters of the bourgeois Jews, with the real contempt for their everyday lives, are these complex intellectual giants,” Zuckerman snorts. “They loathe them, and don’t particularly care for the smell of the Jewish proletariat either. All of them full of sympathy suddenly for the ghetto world of their traditional fathers now that the traditional fathers are filed for safekeeping in Beth Moses Memorial Park. When they were alive they wanted to strangle the immigrant bastards to death because they dared to think they could actually be of consequence without ever having read Proust past Swann’s Way. And the ghetto—what the ghetto saw of these guys was their heels: out, out, screaming for air, to write about great Jews like Ralph Waldo Emerson and William Dean Howells. But now that the Weathermen are around, and me and my friends Jerry Rubin and Herbert Marcuse and H. Rap Brown, it’s where oh where’s the inspired orderliness of those good old Hebrew school days? Where’s the linoleum? Where’s Aunt Rose? Where is all the wonderful inflexible patriarchal authority into which they wanted to stick a knife?”
ellauri106.html on line 239: Arvostelija Morris Kyrpäkiven mielestä just tää kirja oli aivan hulvattoman hauska: If there has been a funnier novel in the last 10 years, or one that exploits sex, psychoanalysis, and the "family romance" more brilliantly, I don´t know what it could be. Tästä jälleen näemme että huumori on höröttäjän silmässä. Tai tässä tapauxessa pikemminkin perssilmässä.
ellauri107.html on line 51: 20-vuotiaana Peppu oli itsevarma ja voitonriemuinen opiskelija. Voitonriemu on ainoa Raamatun tuntema huumorin laji. Nyt se on vain katkera ja kade menestyneemmille. Sekin Raamatusta tuttu sentimentti. Se on sisäpuoleltakin yhtä seemiläinen kuin pinnalta. Ei auta vaikka kuinka tarkkaan raapii parran pois. Kaikki on shixa vaimon syytä.
ellauri107.html on line 61: I am Casey's father and son of Lyle Van and one of the three little redheads. Dirk, my brother was on Westwood One radio for many years doing news and information shows. I remember all of the WOR people you mentioned..on Christmas Eve our choir from Christs Church in Rye would sing on air every year. I miss my dad as all sons miss their dad when they are gone. He and my mother raised us in a safe and happy household and we were all better for it. We have great memories of our childhood.
ellauri110.html on line 450: Klinikka jatkaa edelleen Helsingissä toimintaansa, mutta hyvin pienimuotoisesti. Olutkangas menetti kiinnostuksensa laajentaa sen toimintaa yksin, kun klinikan markkinointia hoitanut vaimo menehtyi syöpään vuonna 2000. Kun on tuumori siihen auttaa huumori. Sarkoomaan tepsii viiltävä ja repiväkin sarkasmi. Alkoholismiin tehoaa vain kuivatelakka. Loppuu se tonttuilu.
ellauri110.html on line 1024: Salmisen niukkaeleiset, mustaa huumoria viljelevät romaanit koskettelevat uusliberalismiin taipuneen yhteiskunnan kipupisteitä – köyhien, syrjäytyneiden ja huono-osaisten elämää.lähde? Salmisen teoksia on usein luonnehdittu inhorealistisiksi. Provokatoristen aiheiden lisäksi hän sai tunnustusta kirkkaasta kielestään, joka toi estetiikkaa rankkojenkin aiheiden käsittelyyn. (lähde?)
ellauri110.html on line 1110: . .. Eine allerliebste Geschichte! Ah millainen humoristi hän on, Zina! huudahtaa Maria Alexandrovna, Miten viehättävästi hän kertoo!
ellauri110.html on line 1112: Setämiehen uni oli Doston eka kyhhääs linnareisun jälkeen. Suht äkkiä se huomasi että huumori ei ole sen vahvinta osaamista. Se joutui mukavuusalueensa ulkopuolelle. Angstaus ja hymistely sopi sille paljon paremmin.
ellauri112.html on line 179: Porgi, amor, qualche ristoro al mio duolo a´miei sospir! O mi rendi il mio tesoro, o mi lascia almen morir! TRANSLATION: Grant, love, some relief to my sorrow, to my sighing Either give me back my beloved, or just let me die!
ellauri112.html on line 572: Mix mua naurattaa Brokenwoodin palikkahuumori, muttei naurattanut toi ahdistava draamakomedia täynnä läpimätiä teeskenteleviä rahan ja menestyxen perässä säntääviä amerikkalaisia? (No nauratti vähän siinä kohtaa kun vauvanmaito kaatui pöydälle.)
ellauri112.html on line 573: Mikä siinä oli huumoria? Meni ihan ohize. Tässäpä hyvää ainesta Arska Kinnusen keltaisen kirjan testauxeen.
ellauri115.html on line 28:

Memorisant en herborisant

Herborisointia


ellauri115.html on line 442: Mulla on nyt sellanen hypoteesi että kaikista izekeskeisimmät ja oikeistokonservatiivisimmat hihhuloivat narsistit on idealisteja kun taas käytännöllisesti suuntautuvammat joilla on jotain kurjalistosympatioita ja huumorin- eli suhteellisuudentajua on todennäköisemmin vasixia materialisteja. Se olis sitten tärkein ero Voltairen ja Rousseaun välillä. (Plus se että Rousseaulla oli 4x pienempi pippeli.) Voltaire olis meidän aikoina ollut demari ja Rousseau olis edustanut persuja, keskustaa tai vihreitä. Seuraavassa tarjoillaan savoijilaisen apupapin papupata josta muodostui Rousseaun mahtavin aivopieru ennen kuin se osui koiraan, tai koira siihen. Se on helevetin pitkä ja pitkäveteinen, TLDR todennäk. mutta jaxuhalia. Mut jos sen jaxaa kahlata, näkee kyllä selvästi mix SEKÄ papinpakanat ETTÄ jumalattomat oli Janneen hyvin hyvin vihaisia. Se on jumalinen, mutta ei kristitty, hyvinkin on kerettiläistä ainesta. Vanhan liiton Jehovan mieleinen mies, rintaansa takova fariseus temppelin eturivistä.
ellauri115.html on line 798: Varhaiskristityt arvostivat Plutarkhoxen moraliteetteja ja latinansi niitä. JJ, vitam vero impendens, luki niitä poikasena ranskaxi. On ne aika puolivillasia vaikka humoristisia.
ellauri118.html on line 390: Bel-tenebros oli Amadixen peitenimi sekobolzina. Komee pimee. Miraflores oli joku paikka joka on mainittu enemmän kuin kerran. Joo se oli se paikka kolmen viemäriputken lähellä jossa Amadis pyrki Orianan hilloviivalle. Taisi päästäkin? "por ganar la gloria de la demanda en la prueva de bien amar". Se on myös joku kunta Columbiassa, se on missä Keiko Fujimorin häitä vietettiin, ja se on ylellinen 5 tähden useasti palkittu Miraflores, joka sijaitsee Costa del Solilla Espanjassa Marbellan ja Fuengirolan puolivälissä. Aurinkorannikko sopii hyvin ympärivuotiseen lomailuun aurinkoisen ja lämpimän ilmaston ansiosta. Costa del Sol tunnetaan myös nimellä Costa del Golf, lukuisien golfkenttien ansiosta. Helkutti aurinkoa tässä enää kaivataan. Ja mikä hemmetti se on että termiittiapinan on pakko tehdä kaikesta monokulttuuria. Mirafiores indeed. Mä kazon lupiininkukkia Rauhixen mäellä ja remmon niitä irti maasta. Se on haitallinen vieraslaji, matukukka. Se tappaa kotimaiset lajit ja tekee täkäläiset kimalaiset mahoixi. Sellaista symbolismia.
ellauri118.html on line 568: Toivottavasti kohta selviää mitä noi muut illuusiot sit on. Veikkaan että alku, keskikohta ja loppu, joka mielellään on onnellinen. Mixmä en tykännyt Flensburgista mutta tykkäsin mustasta Lupinista? 1) huumorittomuus 2) kiipijyys. 3) ärsyttävä salakähmäisyys. En pidä trillereistä vammasista enkä mystikasta, pidän reilusta kostosta ja mätkinnästä. Satu missä hyvät ei oo liian hyviä eikä pahat pahoja eikä kehkään oikeasti satu.
ellauri119.html on line 708: Rand’s philosophy appeals to college sophomores drinking beer in their dorm rooms. And to The World´s Shittiest Teddy Bear. That is why the best description of Rand’s philosophy is that it is sophomoric.
ellauri131.html on line 850: Marianne pitää mielen niin avoimena että aivot lipsahtavat ulos. Löytäessään izensä se kadottaa huumorintajunsa. Se alkaa vähitellen tajuta ettei se ole mikään nahkatelttaan pukeutunut Kim Kardashian. Sitäpaizi mixi kerätä miljardi taalaa tissiliiveihin vaan sitten piiloutuaxeen mustaan huppuun kuin talibaniopiskelija?
ellauri131.html on line 886: Jos nää jäyhät ateljeekriitikot edes olis oikeita neekereitä mustasta Afrikasta tai talibaneja, muttei ne oo, ne on ihan samanlaisia world 1 ämmiä vaan myöhemmällä parasta ennen päivällä. Ja voi vittu niiden teennäisiä nimiä. Huumori on vaikea taidelaji, etenkin kun lukijat on täysin vailla sitä. Sitäpaizi: Mariannen ikä 37 sanotaan kyllä jo kirjan alkupuolella. Opettele lukemaan!
ellauri132.html on line 455: Leonard tunnetaan letkeän humoristisista, mutta silti realistisista rikosjutuistaan, joissa on vahva dialogi. Monista hänen romaaneistaan on tehty elokuvasovituksia, eräinä tunnettuina esimerkkeinä Get Shorty – hyvä pätkä, Mieletön juttu ja Jackie Brown. Leonardin Mieletön juttu -romaanin ja sen elokuvasovituksen pohjalta tehtyä televisiosarjaa Karen Sisco on esitetty Suomessa MTV3-kanavalla.
ellauri133.html on line 704: Whedon on tunnettu alatyyliä korostavasta dialogistaan, joka sisältää kuivaa, Jössiin itseensä viittaavaa huumoria.
ellauri133.html on line 784: Liikuttavaa on se, että hän on yhä pistämätön humoristikko. Hän tunnistaa läheisensä ja pysyy usein keskusteluissa mukana. Hyvältä tuntuu myös se, että ainakin sairauden alkuvaiheessa hänestä tuli lempeämpi ja rauhallisempi. Pukeminen ja syöminen sujuvat vielä hyvin, mutta mikään entinen mieluisa, vähän monimutkaisempi tekeminen ei enää luonnistu. Hän ei enää lue kirjoja, katso elokuvia, ratkaise humoristikoita eikä korjaile erinäisiä asioita. Hän paasaa vielä ahkerasti, mutta suullisesti.
ellauri135.html on line 220: Berg, Nikolai, writer, born. 24 Mar 1823 in Moscow, mind. 16 Jun 1884 in Warsaw. The name of the family comes from Livonia, but the writer's grandfather, Vladimir, was Orthodox, served in the artillery, performed under the command of Suvorov several campaigns, under Silistria was wounded and died in the rank of bayonet-cadets. Father f Nikolai, Vasiliy, wrote and published poetry and prose when I was single and served in Irkutsk, placing their works in the "Herald of Europe" (1820-ies, signed "Irkutsk"). He especially loved Derzhavin and forced his son to memorize his poems.
ellauri135.html on line 575: In 1943, Richter met Nina Dorliak (1908–1998), an operatic soprano. He noticed Dorliak during the memorial service for Vladimir Nemirovich-Danchenko, caught up with her at the street and suggested to accompany her in recital. It is often alleged that they married around this time, but in fact Dorliak only obtained a marriage certificate a few months after Richter's death in 1997. They remained living companions from around 1945 until Richter's death; they had no children. Dorliak accompanied Richter both in his complex private life and career. She supported him in his final illness, and died herself less than a year later, on May 17, 1998.
ellauri140.html on line 596: Well worthie be you of that Armorie,° Tossahan sun uhrit makaa nyt,
ellauri140.html on line 705: As messenger of Morpheus° on them cast Huono huumori saa niiden silmät lupsumaan,
ellauri141.html on line 505: In the classics, that is Latin, he was no more than an ordinary boy, but he gave the impression that if he thought it essential for his literary ambitions, he would tackle it to good purpose. But somehow he did not so think, and he made no effort to acquire a vocabulary or memorise Latin words—consequently, his construes were sometimes a succession of errs and hums waiting and hoping for the form-master kindly to supply the missing translation. (5)
ellauri142.html on line 986: Bosambo oli armoton kelmeri ja valehtelija, mutta sai Sandin myötätunnon puolelleen. Kun Sandi siirsi kapinoivan päällikön Kahleiden Kylään, niin Bosambolle aukesi heimopäällikön paikka ja Sandi tuki Bosambon valintaa ehkä lähinnä siksi, että Bosambo oli selvästi älykkäämpi ja myötämielisempi Sandin Englannista tuomille laeille kuin muut siirtomaan asukkaat. Kun Sandi joutuu pulaan, tiukassa paikassa luotettava ja rohkea Bosambo pelastaa tämän. Kirjat ovat peittelemättömän rasistisia ja kolonialistisia imperiumin ylistyksiä, silti edelleen varsin luettavia ja viihdyttäviä brittihuumorin perinneherkkuja kirjoittajan ansiokkaan kielen- ja komiikantajun ansiosta.
ellauri143.html on line 244: Jne, jne. Dulce et decorum pro patria mori. Damn decent of you, kiittelevät hengissäpysyttelijät.


ellauri144.html on line 52: Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjanhoitaja, cunnofiili ja Suomen 1700-luvun humoristisen kulttuurin merkittävin pelihahmo. Eine-täti oli kotoisin Viitasaarelta ja kirjastonhoitaja! Ehkä tässä on joku juttu takana!
ellauri144.html on line 78: ALKUPERÄISEN Top Gearin tähti Jeremy Clarkson, 61, tunnetaan kalliiden autojen ihailijana, jolla on äijäasenne sekä sarkastinen huumorintaju.
ellauri144.html on line 204: a morir me han de llevar. he kantavat minut kuolemaan.
ellauri144.html on line 206: a morir como un traidor kuolemaan petturin lailla;
ellauri144.html on line 208: moriré de cara al sol. kuolen kasvot aurinkoon päin.
ellauri144.html on line 219: Y antes de morirme quiero Ja ennen kuin kuolen, haluan.
ellauri144.html on line 226: Y morir en su guarida Ja kuolla pesään.
ellauri144.html on line 385: Eli siis mitähän runoilija tälläkin on tahtonut sanoa? Jotain tollasta memento mori se kai on.
ellauri145.html on line 40: Piha-antero julkaisee 1940 Mustan huumorin antologian. Esipuheessa se torjuu käsityxen, et musta huumori tarkottais jotain lakuläppiä, tarbaby cracks. Ei vaan huumori on mielihyvän prinsiipin paradoxaalinen voitto todellisista olosuhteista. Tää formulointi on kyllä kopioitu suoraan Freudin huumorpaperista. Samanlaisia hersyviä huumormiehiä ne oli molemmat.
ellauri145.html on line 58: Lainasin ihan vaan vittuilumielessä Kaisa-kirjastosta André Bretonin keräämän Puisevan huumorin herbaarion. Esipuhe on haukotuttavan ikävystyttävä. Olikohan tää André Breton oikein terve? Ei siltä vaikuta. Päivääkään rehellistä työtä se ei tehnyt, ja vielä kehuskeli sillä. Riiteli vähän joka iikan kanssa, piha-antero.
ellauri145.html on line 91: Piha-Anteron mustan huumorin antologia sisältää seuraavia otteita. Antero on kirjoittanut kaikkiin d´Alembertmaisesti pikku johdannon. Tähän paasaelmaan laitan mukaan Anteron esipuheet, jossa se selittää mikä kulloinkin on kaskun kärkenä. Joo mä tiedän: nää on kaikki vähän samanlaisia biliöösejä luusereita kuin ize Antero! Antero on ennen kaikkea pirun kiukkuinen. Sen musta huumori on ukkosenjohdatin, kun oikeasti tekis mieli mennä ampumaan laahusta ja särkemään näyteikkunoita.
ellauri145.html on line 115: Ei vittu tää piha-Antero on täys hourupää, ja niin on noi sen kaverit, subrealistit symbolistit sun muut mustikkasuut, ja ennenkaikkea ne on totaalisen huumorittomia. 100% tyhjiökuivattuja. Bretonin valizemat Fourierin muka-huvittavat pläjäyxet on erittäinkin puujalkamaisia.
ellauri145.html on line 124: Antero kuvailee nyyhkysti narkkari-Quincyn nuoruuden rakkautta johkin prostituuttiin, jonka se olis halunnut pelastaa kuin Prinssi Rohkea tai Philip Roth. Mitä tekemistä tällä ja mustalla huumorilla on?
ellauri145.html on line 203: Kurjuutta ja kiukkuisuutta riittävästi täyttämään Andre Bretonin mustan huumorin vaatimuxet.
ellauri145.html on line 207: Xavier Forneret oli oman aikapaikkakoordinaatistonsa Olli Blåberg. Rikas maanomistaja, tyhjäntoimittaja, joka tunki Cénacleen muiden boheemien pöytään, mutta potkaistiin pihalle, koska se oli selkeästi pelkkä jäljittelijä. Pukeutui omituisesti mustiin ja nukkui ruumisarkussa. Vanhana se näyttikin ihan vampyyriltä. Brétonkaan ei löydä sen kyhhäyxistä juuri mitään mainittavaa. Joku muu puiseva ranskalainen sanoi siitä, että "Ranskassa on aina ollut humoristeja, mutta niitä ei ole arvostettu senkään vertaa kuin muualla". Oli sillä joku runo jossa rutiköyhä löytää taskusta oman kätensä ja syö sen paremman puutteessa matkaeväänä. Haha. Sitä ongelmaa ei ollut kenraali Xavierilla.
ellauri145.html on line 400: Lewis Carroll: Lobster Quadrille. Lewis Carrollin main claim to fame Bretonin mustan huumorin kirjassa on ezen Hunting of The Snark (Jabberwockyn ´twas brillig and the slithe momes jatko-osa) ilmestyi samana vuonna kuin presubrealisti Lautremontin Pahanhajuiset laulut (joista enemmän alla). Tähän niteeseen on Antero jostain syystä ottanut Liisan Ihmemaassa Osterien laulun; outoa sikäli, että se on oikeasti melko hauska.
ellauri145.html on line 516: Condemned by ill health and abysmal eyesight to convey his philosophy in short, aphoristic bursts, Nietzsche knew the power of raising a bubble of laughter, only to puncture it as you ponder the further meaning: “Is man God’s mistake, or is God man’s mistake?” “Man does not strive for happiness; only the Englishman does that” – a dig at Jeremy Bentham and John Stuart Mill. “Possession usually diminishes the possession.” “Never trust a thought that occurs to you indoors.” He even makes fun of his readers: “The worst readers are those who behave like plundering troops: they take away a few things they can use, dirty and confound the remainder, and revile the whole.” Vittu miten säälittäviä on yrityxet osoittaa että jyrkät tyypit olis jotenkin humoristisia. Ei ne vaan ole.
ellauri145.html on line 539: What rebellious teenager could resist this kind of thing? You’ve got your long hair, your leather jacket, your Slayer albums and your combat boots. You’ve got a guitar you can almost play. What completes that ensemble better than a copy of “The Antichrist,” placed conspicuously on your book stand? It’ll scare your parents if they’re religious, it’ll freak out your friends, and maybe you can find a sentence that sounds profound and memorize it so you can win some points for being deep. Get an inch or two deeper between her legs.
ellauri145.html on line 739: Kontrasti haasteellisen fysiikan ja ensiluokkaisten herkkien lahjojen välillä ei voi epäonnistua Corbièren teoksessa herättämään huumorintajua puolustusrefleksinä, ja ohjaamaan hänet miehenä systemaattisesti pahan maun etsintään. Hän pukeutuu seilorixi kuin Aku Ankka, paljas pyrstö ja räpylät roikkuvat valtavissa saappaissa, hän naulaa kuivuneen rupikonnan takkaseinän reisipeiliin. "Tässä, tässä on minun pää," hän laukoo naiselle samalla kuin ojentaa verisen pässinpään.
ellauri145.html on line 1077: Aussi bien à tout culte en telle place de culte mémoriale et parmi tels événements qu´ il faille se rendre, suivant les aspirations du moment ou bien notre propre vice sérieux.

ellauri145.html on line 1126: Alphonse Allais, né le 20 octobre 1854 à Honfleur et mort le 28 octobre 1905 à Paris, est un journaliste, écrivain et humoriste français. Célèbre à la Belle Époque, reconnu pour sa plume acerbe et son humour absurde, il est notamment renommé pour ses calembours et ses vers holorimes. Il est parfois mais pas souvent considéré comme l´un des plus grands conteurs de langue française.
ellauri145.html on line 1134: En 1881, après avoir terminé sans succès ses études de pharmacie, il devient collaborateur du journal Le Chat noir, dans lequel il signe pour la première fois en 1883. C´est grâce à ses écrits humoristiques et à ses nouvelles, écrites au jour le jour, qu´il connaît le succès. Il collabore à l´hebdomadaire Le Chat Noir à partir du numéro 4, daté du 4 février 1882, (Feu de paille). En 1885, il fréquente le café-restaurant Au Tambourin au 62, boulevard de Clichy.
ellauri145.html on line 1178: Freudin Sigge koitti urputtaa, että huumorissa erotuxena komiikasta on jotain härmistynyttä ja ylevää. Aivan perseelleen meni Sigge, nimenomaan sitä siinä ei ole. Härmistys tulis (sanoo Piha-Antero) narsismin voitosta, haavoittumaton minä selviää voittajaxi. Mitä vittua? Taas menee tismalleen väärinpäin. Huumori on voittoa narsismista jos jotakin. Naura sinäkin. Minä muka ei anna izensä masentua Ollin kurjuudesta, vaan pikemminkin ilostelee siitä, sanoo Freud, ja antaa hauskan esim: Hirtettävä joka hirtetään maanantaina orjankäteen (potence) "huudahtaa": Kerrankin viikko alkaa kivasti! Ha. Ha. Saatana mikä ääliö toi Sigge oli. No kyllä se sentään huomaa että ego siinä tekee pilaa supermiehestä, nauraa sen kustannuxella. Antero peräsmies terottaa: musta huumori ei ole tyhmyyxiä (bétise), ironiaa, keveätä pilailua ... Se on jotain vallatonta mutta vakavaa, kuin Ilmo Launixella. Ei ainaskaan sentimentaalista, sille se on vihainen kuin rakkikoira. Kruunattu kurjenpää.
ellauri146.html on line 630: "Baltimoren ihmeellinen pulzari. Kirjallisia kaunoja, äärettömyyden pyörrytystä, avioliittotuskia, kurjuuden loukkauxia: Poe, kuten Baudelaire, pakeni kaikkea juopumuxen pimeään, kuin haudan hämärään; sillä hän ei juonut herkutellaxeen, vaan barbaarina." Tämä riittää täyttämään Andre Bretonin mustan huumorin vaatimuxet.
ellauri146.html on line 824: Hyi etmä inhoon ton tyyppisiä tyyppejä. Ei ne ymmärrä huumorista pätkääkään, niille se on vaan jotain satiiria ja komiikkaa.
ellauri147.html on line 187: Dodi, nyt on nähty 2 jaxoa Emilystä. Kuten saattoi arvata, Chicagon runkku heivattin pois pelistä, ja nyt Emily jo kyntää uraa ranskalaisessa mainosfirmassa. Sen 'le vagin jeune' kelpaa heti ranskis äijille, ja ikävän seniori naispomon se ohittaa jo ekassa kaarteessa. Macronin vaimosta tehdään halpaa huumoria. Sovinistivaltioissa kuten USA on suorastaan skandaali että Macronin vaimo on sitä vanhempi. Verratkaa nyt meidän trofeita, huutaa Trump ja Bolsonaro kuorossa ja tuulettaa kainaloista kanoja kuin keltaisia tupeita. Sattumalta Luxemburgin puistossa nähty vinosilmä lastenhoitaja onkin salaa kiinalaisen vetoketjumiljonäärin tytär. Vittu nää amerikkalaiset on sitten ennustettavia. Jotain kerta kaikkiaa masentavaa siinä on. Tulee ihan paha mieli. Mieluumin luen vaikka Isaac Bashevis Singerin sentimentaalisia lapsuudenmuistoja Varsovan ghetosta.
ellauri152.html on line 237: Oo kunnoitettava Priapos, puujumala jonka olen antanut kehystää marmoriin mun kylpyammeeseen, ei ole sattuma, puskanvartija, että sä valvot täällä kurtisaaneja.
ellauri152.html on line 384: et dixit moriens: “Te nunc habet ista secundum.” Ja sanoi kuollessaan: Toi on nyt sitten sulle.
ellauri152.html on line 414: me tamen urit amor; quis enim modus adsit amori? Mut mua polttaa aamori, ei se Axan hännän alla istu.
ellauri152.html on line 565: Esterin kirjan meikkauskohta 2.12 oli Kinnus-Aarnen mielestä hauskaa huumoria.
ellauri155.html on line 688:

Humoristic Hume exhumed


ellauri158.html on line 591: -- P. 2. prop. 18. schol. Quid sit memoria. [in: P. 2. prop. 40. schol. 2., P. 3. prop. 11. schol., prop. 52., aff. defin. 4., P. 4. prop. 13., P. 5. prop. 21.]
ellauri158.html on line 872: P. 3. prop. 56. Laetitiae, tristitiae et cupiditatis, et consequenter uniuscuiusque affectus, qui ex his componitur, ut animi fluctuationis, vel qui ab his derivatur, nempe amoris, odii, spei, metus etc., tot species dantur, quot sunt species obiectorum, a quibus afficimur. [in: P. 4. prop. 33.]
ellauri158.html on line 963: P. 3. aff. defin. 32. Desiderium est cupiditas sive appetitus re aliqua potiundi, quae eiusdem rei memoria fovetur, et simul aliarum rerum memoria, quae eiusdem rei appetendae existentiam secludunt, coercetur.
ellauri158.html on line 966: P. 3. aff. defin. 34. Gratia seu gratitudo est cupiditas seu amoris studium, quo ei benefacere conamur, qui in nos pari amoris affectu beneficium contulit. [in: P. 4. prop. 71.]
ellauri158.html on line 990: P. 4. defin. 5. Per contrarios affectus intelligam eos, qui hominem in diversum trahunt, quamvis eiusdem sint generis, ut luxuries et avaritia, quae amoris sunt species; nec natura, sed per accidens sunt contrarii.
ellauri158.html on line 1012: P. 4. prop. 10. Erga rem futuramm, quam cito affuturam imaginamur, intensius afficimur quam si eius existendi tempus longius a praesenti distare imaginaremur; et memoria rei, quam non diu praeteriisse imaginamur, intensius etiam afficimur, quam si eandem diu praeteriisse imaginaremur. [in: P. 4. prop. 12. coroll.]
ellauri158.html on line 1183: P. 5. prop. 20. Hic erga Deum amor neque invidiae neque zelotypiae affectu inquinari potest; sed eo magis fovetur, quo plures homines eodem amoris vinculo cum Deo iunctos imaginamur.
ellauri158.html on line 1208: P. 5. prop. 36. Mentis amor intellectualis erga Deum est ipse Dei amor, quo Deus se ipsum amat, non quatenus infinitus est, sed quatenus per essentiam humanae mentis sub specie aeternitatis consideratam explicari potest, hoc est, mentis erga Deum amor intellectualis pars est infiniti amoris, quo Deus se ipsum amat. [in: P. 5. prop. 42.]
ellauri158.html on line 1211: P. 5. prop. 37. Nihil in natura datur, quod huic amori intellectuali
ellauri159.html on line 59:

Different religious traditions divide the seventeen verses of Exodus 20:1–17 and their parallels in Deuteronomy 5:4–21 into ten commandments in different ways, shown in the table below. Some suggest that the number ten is a choice to aid memorization rather than a matter of theology.
ellauri159.html on line 1079: Have a large mental database of facts to draw on. These MAY include sense memories, such as the taste of grandmother’s spoon cookies or the smell of oil in their grandfather’s hair. In a creative project, you can draw on these memories to personalize your writing and bring it to life. Yes, it´s OK, go ahead! Don´t be so stuck up!
ellauri160.html on line 379: Parkkisen usko huumorin keventävään voimaan ja elämän rikauteen loppui toukokuussa 1992. Myös Pekka Parkkinen (1940-1992) tappoi itsensä, tai oikeammin Gummerus murhasi hänet ostettuaan W+G:n, niin kuin minultakin Gummerus julkaisi häneltä yhden kokoelman ja siihen se tyssäsi… ennen itsemurhaa Pekka julkaisi kirjan “Kaulukset pystyssä”. 9cm kikkeli oli kai jo nuupahtanut.
ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla.
ellauri162.html on line 72: Mun kielitieteen kirjat oli makkaratalossa LC in memoriam kirjastossa kunnes Göran käski kuskata ne pois. Sitten ne kastuivat ulkovarastossa Osmontien mäellä. Nyt ne kastuvat Ilmattarentien vinnillä. Niillä ei ole tulevaisuutta, eikä menneisyyttäkään kuin sukupolven ikä. Ne ovat varsinaisia erikoisuuxia.
ellauri162.html on line 171: Jotain tosi narsistista tässä Bernanoxen kynäilyssä on. Eikä huumorista ole mitään tietoa. Bernanoxen pappi on surkeileva väpelö.
ellauri162.html on line 247: Lepää rauhassa, veijaritarinoiden kirjoittaja ja humoristi, Repose en paix, auteur d'histoires de caragar et humoriste,
ellauri162.html on line 260: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 268: Que peuvent donc avoir de commun les écrivains Marcel Camus, Marcel Aymé, Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Louis Aragon, Jacques Prévert, Georges Bernanos, Aimé Césaire, Bernard Clavel, Guy de Maupassant, Georges Sand, les peintres Claude Monet, Gustave Courbet, Honoré Daumier, les compositeurs Hector Berlioz, Maurice Ravel, les politiciens Philippe Seguin (de droite), Jack Ralite (de gauche), le syndicaliste Edmond Maire, le philosophe Jacques Bouveresse, les chanteurs et poètes Georges Brassens, Léo Ferré, l'acteur et humoriste Bourvil, les actrices Catherine Deneuve, Claudia Cardinale, Brigitte Bardot, la chanteuse Mylène Farmer, la madame Miss France Geneviève de Fontenay, les prix Nobel de physique Pierre et Marie Curie, le médecin humanitaire Anne-Marie Gouvet, la chercheuse spécialiste des cancers professionnels Annie Thiebaud-Mony, ou tout récemment le dessinateur de bandes dessinées Tardy… ?
ellauri163.html on line 104: Amoriitit. Vanhat vihamiehet. Hammurabi oli amoriitti. Sieltä Moosexenkin monkey business oli peräisin.
ellauri163.html on line 140: Hammurapin lakeja. Tässä pykälässä on amoriittilainana kostamista koskevia rajoituxia. Jos joku nirhaa jonkun epähuomiossa, joutuu vankilaan, eikä omaiset pääse siellä sille kostamaan. Kainin merkkikin oli vankitazka: älkää nirhatko tätä veikkoa, hän on maxanut jo velkansa yhteiskunnalle. Muuten pätee yleisperiaate § 21: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.
ellauri163.html on line 142: Julmia lakeja. Sodankäyntiin sovellettavia lakeja. Vierastiimiläisten kanssa sopii olla oikein julmana, kaikki vihulaiset halki poikki ja pinoon vaan. Paizi ne joiden naisia sopii bylsiä ja lapsia käyttää välipalana. Vaan hukuta ne peräti: nimittäin hetiläiset, amorilaiset, kanaanealaiset, pheresiläiset, heviläiset ja jebusilaiset, niinkuin herra sinun jumalas sinulle on käskenyt.
ellauri163.html on line 605: "Ihmisvihaaja" on Moliéren humoristinen klassikkonäytelmä vuodelta 1666. Ranskalainen Molière (1622–1673), oikealta nimeltään Jean-Baptiste Poquelin, tunnetaan erityisesti kirjoittamistaan humoristisista näytelmistä. Poquelin otti käyttöön Molière-nimen, kun alkoi työskennellä humoristisena näyttelijänä. Molièren tunnetuimpia humoristisia näytelmiä ovat muun muassa "Tartuffe" sekä "Sievistelevät hupsut".
ellauri163.html on line 770: Bernadotten maalaispappi on kaikin puolin ns ikävä ihminen. Nöyrän ulkokuoren alla se on vittumainen huumoriton besserwisseri. Kuvittelen sen Dos Vidasin Tirson näköisexi, samanlainen luisevan lommoposkinen nahistunut kyrvänpää. Bernadotte ei nähtävästi tykkää siitäkään, ei se tykkää yhtään kenestäkään.
ellauri164.html on line 346: Morfiiniriippuvaista valelääkärä vaivasi Hodkinin tauti kuten Jane Austenia. Se ja pappipaha olivat kuin Dupont ja Dupond. Le plupart des agonies sont euphoriques. Rien que jeter tout espoir et expirer, quoi de mieux. Il faut mourir peu a peu, prendre l'habitude. Decet imperatorem stantem mori. (Vespasianus, non pas Motocyclettianus.)
ellauri171.html on line 263: Martta osoitti kuitenkin harvinaista ymmärrystä Jeesuksen visiosta ja tehtävästä. Lasaruksen kuoltua hän sanoi Jeesukselle: "Kyllä, kyllä, Herra. Minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, jonka piti tulla maailmaan. Joten halkeile, jäykkä haisee jo!" Tämä on toinen suosikkirooli B-vaimolle, joka hikoilee keittiössä sulhanen humoristillessa hyvännäköistä. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 821: Asherah, queen consort of El (Ugaritic religion), Elkunirsa (Hittite religion), Yahweh (Israelite religion), Amurru (Amorite religion), Anu (Akkadian religion) and 'Amm (Religion in pre-Islamic Arabia) Symbolized by an Asherah pole in the Hebrew Bible.
ellauri171.html on line 928: The last Bronze Age king of Ugarit, Ammurapi (circa 1215 to 1180 BC), was a contemporary of the last known Hittite king, Suppiluliuma II. Ammurapi oli amoriitti kuten esi-isänsä Hammurabi (1792 BC to c. 1750), se Babylonian silmä silmästä, hammas hampaasta kaveri. The exact dates of his reign are unknown. However, a letter by the king is preserved, in which Ammurapi stresses the seriousness of the crisis faced by many Near Eastern states due to attacks (but by whom?). Ammurapi pleads for assistance from the king of Alashiya, highlighting the desperate situation Ugarit faced:
ellauri172.html on line 934: Don Camillo, série de nouvelles humoristiques de Giovannino Guareschi, 1948 CHECK
ellauri181.html on line 89: Eipä vaikuta kovin hauskalta. Mutta eihän Kafka olekaan mitään huumorimiehiä. Phil Rothkin on hauskempi. Kafkalla ja Max Brodilla oli tapana käyskellä Prahan keskustorilla. Apina ja gorilla kävelivät torilla; apina kiipesi puuhun, kakkasi gorillan suuhun. Pili keekoilee luennoilla kuin Matti Klinge, vittu mitä narsisteja molemmat.
ellauri183.html on line 304: Roth pystyy hikisesti törkeilyyn perustuvaan verbaaliseen komiikkaan. Malamudilla on sama taito kuin oli Knupolla kertoa eleettömästi pitkä tarina jonka huumori alkaa vähitellen kasautua erilaisista epäsuhdista niin että ei pian pysty pysymään vakavana.
ellauri185.html on line 400: 36. Mixi me olemme hyviä ja nuo toiset pahoja? Meitä molempia kannustaa izekkyys. No jo oli aivopieru siinäkin. Kovaa peliä Bostonissa, dumari siteeraa Shakespearea tuomitessaan kiltin venäläisen terroristin kuolemaan. Koko artikkeli lähtee puuhun perä edellä. Sekä hyviin että pahoihin tekoihin kannustaa altruismi, joka on vain naamioitua izekkyyttä. Voi helvatti, kuka näin paskaa kirjottaa? joku Graham Lawless, varmaan Wilcockin heimolaisia. Tyyppi ei lainkaan premissoi mitä se tarkoittaa tässä hyvällä ja pahalla käytöxellä. Epäizekkäitä tekoja tehdään sukulaisille ilman aihetta ja kavereille vastavuoroisuuden toivossa. Mitä pahaa siinä on? "Terroristin" mielestä Islamin puolesta oli ok vammauttaa ja tappaa amerikkalaisia. Se oli hyvin paha! Amerikkalaisten mielestä oli ok vammauttaa ja tappaa kasapäin rättipäitä Irakissa ja Syyriassa. Se oli hyvä! Revi siitä huumoria.
ellauri185.html on line 730: Pieruhuumori parantaa myös omantunnontuskat. Kun paholainen muistutti Lutheria tämän synneistä, hän vastasi vitsaillen. ”Eilenkin päästelin estottomasti kaasua. Olethan kirjannut sen syytöslistaasi”. Hänen pointtinsa oli, että Jumalan armon edessä paholaisen syytökset ovat pelkkää ilmaa.
ellauri188.html on line 403: Antoisinta antia Taipii-kirjassa on se (osin tahatonkin) huumori, joka syntyy villien ja kesyjen apinoiden perussamuudesta. Hermannin ansioxi on sanottava ettei se säästele sanojaan kuvatessaan kolonialistien konnantöitä saarilla. Sixi varmaan kirja ei kelvannutkaan jenkkikustantajille.
ellauri192.html on line 457: Eeva Kilpi 100/1 (Mitä ihm.!? 94v ryssävihainen feministihumoristi)
ellauri192.html on line 687: Distance from river Trubezh in Yaroslavl to Trubchevsk is 684 km. Distance from Trubchevsk to river Trubizh in Pereiaslav is 322 km. Distance from river Trubezh in Yaroslavl to river Trubizh in Pereiaslav is 1004 km. Revi siitä huumoria.
ellauri194.html on line 99: William Penn Adair Rogers (November 4, 1879 – August 15, 1935) was an American vaudeville performer, actor, and humorous social commentator. He was born as a citizen of the Cherokee Nation, in the Indian Territory (now part of Oklahoma), and was known as "Oklahoma's Favorite Son". As an entertainer and humorist, he traveled around the world three times, made 71 films (50 silent films and 21 "talkies"), and wrote more than 4,000 nationally syndicated newspaper columns. By the mid-1930s, Rogers was hugely popular in the United States for his leading political wit and was the highest paid of Hollywood film stars. He died in 1935 with aviator Wiley Post when their small airplane crashed in northern Alaska. Never met a man I didn't like. The only good Injun is a dead Injun.
ellauri196.html on line 111: Vaikka yleisö otti elokuvan innokkaasti vastaan, aikalaisarvostelijat suhtautuivat siihen nuivasti. Paula Talaskivi linjaa, että satiirinen pohjaidea on onnistuttu piilottamaan hyvin. Bengt Pihström (Nya Pressen) ei näe mitään humoristista ilmeettömin kasvoin esiintyvässä ja ilmeettömällä äänellä laulavassa Eemelissä: "Omaperäistä komiikkaa? Ehkä. Kenties." Pohjois-Suomen kriitikoilta tuli sentään joku ymmärtävä sana. Eero Krekelä (Kaleva) kirjoittaa: Eemelin "totinen torvensoittaja -huumori edustaa omintakeista mallia vuosien saatossa kuluneiden farssikoomikkojemme joukossa."
ellauri196.html on line 838: Montalen Dante-ihailu on epäilyttävää. Voiko Danten suunnalta odottaa mitään hyvää? Wesley oli siihen verrattuna huumormies. Montanelta pitäis ilmeisesti löytyä subtlea ja provokatiivista huumoriakin setäilyn lomasta. Peukutti se ainaskin Italo Svevoa.
ellauri198.html on line 77: 7. Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. 8. On ollut vähän kiireitä, mutta olen tullut nyt vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja aidssilaiset, filistealaisista puhumattakaan. 9. Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Maxavat huonosti velkansa ja vittuilevat päälle.
ellauri198.html on line 232: Ei kylä ollut tämä! Delmore oli muistaaxeni Salen Humboldtin lahjan esikuva, suuri runoilijalupaus josta Sale sittemmin ajoi oikealta ohize tyytyväisenä terävä kyynärpää avoauton ikkunasta ulkona. Delmore muisteli ehkä Memorial Day Massacrea holokaustia odotellessa. Kaatuneiden muistopäiväpäivän verilöylyssä vuonna 1937 Chicagon poliisilaitos ampui kymmeniä aseettomia mielenosoittajia ja kaatoi niistä 10 Chicagossa 30. toukokuuta 1937. Tapaus tapahtui Little Steel -iskun aikana Yhdysvalloissa. Tästä vähäpätöisenä pidetystä eventistä on artikkeli Uikipediassa vain usaxi ja venäjäxi.
ellauri198.html on line 234: Let’s take time this Memorial Day weekend to remember Memorial Day 1937, when workers in Chicago were massacred by police for trying to picket against their employer, the Republic Steel Company.
ellauri198.html on line 239: The most terrible day, preceding those described above, was May 30th, Memorial Day. On the south side of Chicago 1,500 workers, including some of their families, marched to the Republic Steel plant for a picket line and to hold a meeting. They were met by 200 police and dozens of paddy wagons. A group of 300 workers advanced to confront the police. After debate, then heated argument, the police opened fire on the workers, first shooting dozens, then clubbing those still fleeing and many they had already shot. Ten were killed and forty others were shot, almost all in the back. One was paralyzed from the waist down. One hundred were beaten with clubs, including an eight-year-old child. After Memorial Day, workers were fearful that any wrong move could sudden death. And their union leaders offered no larger strategy to answer the violence.
ellauri198.html on line 241: All these anti-worker policies were carried out by Democratic governors and mayors under supposedly pro-labor Roosevelt. This brought the strike to an end. Vocally radical union leaders (like John Lewis of the United Mineworkers) blamed the President, the steel companies, and excessive violence of the police. And all these factors were a real part of the loss. But these same union leaders had tied their fate to the Democratic Party. Even after the Memorial Day massacre and the defeat of the strike, they continued to support Roosevelt and the Democratic machine.
ellauri198.html on line 247: The Memorial Day Massacre reminds us of both the suffering and the struggles that workers have gone through just to have their organizations recognized by big business. But it is reminds us of what happens when the power of workers is subordinated to poor union leadership and to a political party of the bosses that claims to be a “friend of working people.”
ellauri198.html on line 300: Initial interest arose via the publicity campaign for Pazder's 1980 book Michelle Remembers, and it was sustained and popularized throughout the decade by coverage of the McMartin preschool trial. Testimonials, symptom lists, rumors, and techniques to investigate or uncover memories of SRA were disseminated through professional, popular, and religious conferences, as well as through talk shows, sustaining and further spreading the moral panic throughout the United States and beyond. In some cases, allegations resulted in criminal trials with varying results; after seven years in court, the McMartin trial resulted in no convictions for any of the accused, while other cases resulted in lengthy sentences, some of which were later reversed. Scholarly interest in the topic slowly built, eventually resulting in the conclusion that the phenomenon was a moral panic, which, as one researcher put it in 2017, "involved hundreds of accusations that devil-worshipping paedophiles were operating America's white middle-class suburban daycare centers."
ellauri198.html on line 734: The story then shifts to Susannah coming through the magic door to an alternate 1980s New York, where Gary Hart is president. Susannah throws away Roland's gun (which does not function on this side of the door), rejecting the life of a gunslinger, and starts a new life with alternate versions of Eddie and Jake, who in this world are brothers with the surname Toren. They have only very vague memories of their previous journey with Susannah, whose own memories of Mid-World are already beginning to fade. It is implied that an alternate version of Oy, the billy-bumbler, will also join them.
ellauri198.html on line 736: In a final "Coda" section, King urges the reader to close the book at this point, consider the story finished with a happy ending, and not venture inside the Tower with Roland. For those who do not heed the warning, the story resumes with Roland stepping into the Dark Tower. He realizes that the Tower is not really made of stone, but a kind of flesh: it is Gan's physical body. As he climbs the steps, Roland encounters various rooms containing siguls or signs of his past life. When he reaches the top of the Tower, he finds a door marked with his own name and opens it. Roland instantly realizes, to his horror, that he has reached the Tower countless times before. He is forced through the door by the hands of Gan and transported back in time to the Mohaine desert, back to where he was at the beginning of The Dark Tower: The Gunslinger, with no memories of what has just occurred. The only difference is that, this time, Roland possesses the Horn of Eld, which in the previous incarnation he had left lying on the ground after the Battle of Jericho Hill. Roland hears the voice of Gan, whispering that, if he reaches the Tower again, perhaps this time the result will be different; there may yet be rest. The series ends where it began in the first line of book one: "The man in black fled across the desert, and the gunslinger followed."
ellauri198.html on line 856: Poetic ingredients of the sort Yeats described in “The Dark Tower”: “Poet’s imaginings / And memories of love, / Memories of young men and women, / All those things whereof / Man makes a superhuman / Mirror-resembling dream.”
ellauri203.html on line 139: One of Dostoevsky’s early memories is a daily prayer with his nanny before going to bed with her, when he was thirteen years of age. “I put all my eggs in Thine basket, Mother of God, keep them in Thy care”. This prayer Dostoevsky loved so much that it became part of the prayers which he read to children at bed time. Also from his early years Dostoevsky listened to Bible stories. Remembering those years, Fyodor Mikhailovich wrote in 1873, “In our family we knew the Gospel almost from earliest childhood.”
ellauri203.html on line 395: Delta oli sit Konstanty Ildefons Gałczyński (23. tammikuuta 1905 – 6. joulukuuta 1953), alias Karakuliambro , puolalainen runoilija . Hänet tunnetaan Green Goose -teatterin "paradramaattisista" absurdeista humoristisista luonnoksista .
ellauri205.html on line 81: Rembrandtin Euroopan ryöstö -maalauksessa, häräksi muuntautunut Putin ryntää veteen ja selässä istuva Eurooppa katselee rannalle hädissään jääneitä ystäviään. Putin menee valkeana härkänä, selässään Eurooppa, foinikialainen prinsessa peloissaan tai ylimaallisen tyynenä, usein sarvesta pidellen, ja härän munaa pakottaa synkkien tai pastellinpehmeiden vetten yli, dramaattisia taivaita, ympärillä lenteleviä amoriineja, illanruskoa ja myrskyn enteitä. Aiheesta oli innoittunut stadionillinen miesmaalareita, Marten de Vos, Paolo Veronese, Tizian, Rubens, François Boucher, Juan Sán chez-Cotan, Juan Bautista Martínez del Mazo ja kasa muita juaneja, Jean-Baptiste Marie Pierre, Jean-François de Troy ja kasa muita jeaneja, Gauguin, Matisse, Picasso, Dali ja vähäisempiä nimiä, renessanssia, mannerismia, barokkia, rokokoota, romantiikkaa ja modernismin villejä muunnelmia ja nimettömiä julistemaalareita ja pornografisia kansitaiteilijoita.
ellauri206.html on line 255: Mandrake eli mandragora on alruna. Eikös se ole Taika-Jim? Tästä on jo ollut puhetta. Rohtomandraken juuret muistuttavat alastonta ihmisruumista. Uudelleen tunnetuksi alruunan on tehnyt J. K. Rowling, joka on liittänyt sen Harry Potteriin. Siinä hän on yhdistänyt kasviin humoristisen ominaisuuden, jossa kasvi läpikäy samat yksilönkehityksen vaiheet kuin ihminen. Hulvatonta! Miehen rakkaus on pelkkää saadusta nautinnosta tunnettua kiitollisuutta. Vitun narsisti. Aivan hervoton persepää! Piipunrassi patriarkkana. Macho humanisti joka valikoi sisustuskankaita. Michel olet oikea SUNNI! Kuuntelee vielä Nick Drakea eikä ZZ Toppia. Ristiriitainen hahmo!
ellauri207.html on line 202: «Suecia se presenta como una sucursal del infierno, donde los jueces prevarican, los psiquiatras torturan, los policías y espías delinquen, los políticos mienten, los empresarios estafan, y las instituciones en general parecen presa de una pandemia de corrupción de proporciones fujimoristas. Esta obra perdurará porque se trata de ficción de la más amena, con unos personajes perfectamente definidos, que, según me, es lo que importa.» –Mario Vargas Llosa, escritor peruano-.
ellauri210.html on line 40: Piha-Anteron huumorin määritelmä on freudilaisen huumoriton: démenti de la réalité, affirmation grandiose au principe du plaisir. Se on nähdäxeni aivan hakoteillä. Huumori on nimenomaan tosiasioiden tunnustamista, ja sen tajuamista, etteivät ne ole huisin tärkeitä. Mikään ole kuolemanvakavaa, edes kuolema. Huumorille on kaikki suhteellista, se vaatii suhteellisuudentajua. Siihen nähden Anteron kovan linjan suhteettomuus vaikuttaa suht sentimentaaliselta. Vaikka kirjan takakannessa se vakuuttaa, että musta huumori on sentimentaalisuudelle vihainen kuin rakkikoira. No pääasiahan on että nyt voin vihdoin palauttaa Andrein kirjasen yliopistolle, sillä se on lainattu Seijan kortilla. Se on läpitte!
ellauri210.html on line 59: Yllättävää kyllä seuraava musta humoristi on Andre Gide. Ei se musta juuri humoristiselta vaikuta, vaan ikävältä narsistiselta luonteelta. Muzamaahan voi sanoa vaikka Chaplinista.
ellauri210.html on line 80: Panee miettimään että onko musta huumori hauskaa ensinkään. Ehkä siitä haetaan vain jotain helpotusta ikävään.
ellauri210.html on line 94: Antero tulkkaa Sigge Riemun huumoriteoriaa et huumori on superegon (sic) mielihyväperiaatteen voitto egon realismista kun jälkimmäinen joutuu liian ahtaalle. Noh noh Antero, ei Riemu niin sanonut. Yliminä on vakavalärväisin koko kolmikosta. Huumorissa yliminä antaa minän olla kurkottamatta yliminän ideaalikuuseen ja antaa sen kapsahtaa idin mielihyvän katajaan. Sixi se on alhaista.
ellauri210.html on line 134: Jarry indique que l’apostrophe précédant le nom sert à « éviter un facile calembour », mais ce peut être un commentaire humoristique dans la tradition de cette philosophie, puisque le terme ’pataphysique est lui-même un calembour (paronyme) de métaphysique. Étant donné que l'apostrophe n'influence ni le sens ni la prononciation de ’Pataphysique, ce terme a pu être créé pour spécifiquement rappeler des calembours divers. Ces calembours comprennent patte à physique, pas ta physique, et pâte à physique.
ellauri210.html on line 293: Apollinaarinen nauru on monikkoa. Sitä taivutetaan genrejen (runous, tarinat, kronikat, kirjeenvaihto) ja muotojen (proosa/säe, mutta myös "lyyriset ideogrammit"), inspiraation lähteiden (gallialaisesta suonesta fumi-henkeen) ja rekisterien (huumorin, ironia, komedia) mukaan vaikka kankeasti. Se voidaan onnexi tunnistaa riimin erityisistä vaikutuksista, joita selventävät tietyt runoilijan osoittamat tai ehdottamat viittaukset. Runollisen diskurssin, fiktion ja kriittisen diskurssin väliset suhteet ilmentävät käsitetaiteena määritellyn taiteen voimakasta refleksiivistä kubistisen maalauksen mallia (PR ii, 16). Puisevaa, puisevaa. Vähemmän puisevaa lisäinfoa Coppéesta albumissa 326.
ellauri210.html on line 347:

Kaikki Pabloon liittyvä "huumori" oli tätä tyyppiä.

ellauri210.html on line 354:

Ei vizi Antero on kerännyt tähän vihkoon kaikki kummalliset kamunsa, vaikka kuinka huumorittomat tai muuten lahjattomat.
ellauri210.html on line 714: Piha-Antero kiinnittää huomioo että isoveli Jorgon kuvat pursuu patafyysisiä genitaaleja. On torneja, katakombeja, tunneliin syöxyviä junia, röhnöttäviä naisia, sojottavia miehiä, uimakoppeja, halaavia hevosia, pahentuneita banaaneja työntymässä marmoriseen torsoon, käärmeitä, miekkoja ojossa ja puoliveteessä, kakasti tursuavia hevonhäntiä, you name it. Se on modernia, mutta myös hyvin hyvin vanhanaikaista.
ellauri210.html on line 734:

Polluxin huumori?

ellauri210.html on line 911: Kolmen viiva kolmentoista vuoden ikäinen enfant muodostaa vaihe vaiheelta kunnioituksen pallopelin sääntöjä kohtaan. Joan Piaget, joka on kirjoittanut tästä merkittäviä teoksia, kuten: Le Jugement moral chez l'enfant (1982), onnistuu luettelemaan niistä kolme, jotka reagoivat olennaisesti erilaiseen käyttäytymiseen ja seuraavat toisiaan muuttumattomalla tavalla. 1. on motorinen säännön totteleminen puhtaasti ja yksinkertaisesti, joka vastaa seitsemän vuoden ikää jonka preverbaalinen älykkyys on enemmän tai vähemmän riippumaton kaikista sosiaalisista suhteista. 2. on pakkosääntö, joka vastaa seitsemän-yhdentoista vuoden ikää, joka perustuu pikkuisen yksipuoliseen kunnioitukseen, joka saa tilauksen ilman mahdollista vastausta, eli perseennuolentaan, ja 3. rationaalinen sääntö, yhdentoista vuoden iästä lähtien, joka sääntö muodostuu keskinäisen kunnioituksen perusteella. Sikäli kuin koko aikuisen sosiaalinen peli pyrkii toistamaan yhdessä mittakaavassa ikimuistoisen ja yleismaailmallisen marmoripelin mekanismia, on selvää, että harvat ihmiset nousevat peliteoreettiseen 3. vaiheeseen, vaan jäävät tohon 2-vaiheen matomaiseen tottelemiseen. Mutta ei M. Pervert! Sillä oli jalka oikealla, jalka vasemmalla, kolmas jalka ääliöiden perseessä!
ellauri210.html on line 1051: Salvador Dalin taide voi olla hulvatonta, mutta se ei ole humoristista. Jeesus hiipparoimassa kuvassa takavasemmalle on humoristista, pöydälle valuva kello, liekehtivät kirahvinkaulat ei. Entä ristiinnaulittu nähtynä isäpapan näkökulmasta? No se voisi olla periaatteessa, mutta olikohan kuitenkaan. Entäs V.I. Lenin ilman housuja, pitkä perseproteesi tuettuna tikulla? Siinä voi jotain sarkasmia olla kyllä. Dadaisteja ei kyllä naurattanut. Ei kyllä lerpahtanut puhelinkaan josta valuu runkkutippa Aatun kuvalle.
ellauri210.html on line 1070: Kun Espanjan sisällissota puhkesi kesällä 1936, ulkomailla oleskellut Dalí sanoi kannattavansa tasavaltalaisia. Francon fasistien päästyä voitolle hän kuitenkin käänsi takkinsa varmistaakseen, että voisi palata sodan jälkeen Espanjaan. Kun Dalí ei vastustanut Francon diktatuuria sisällissodan päättymisen 1939 jälkeen, Breton syytti Dalía fasistisista mielipiteistä, itsekeskeisyydestä, itsensä korostamisesta ja taloudellisesta ahneudesta, ja hän karkotti Dalín vuonna 1939 surrealistien piiristä lopullisesti. Eräät myöhemmätkin kriitikot ovat nimittäneet Dalía fasistiksi. Lavakoomikoxikin, muttei sentään humoristixi.
ellauri210.html on line 1105: Ferryn lyhytnovelli tiikerinkesytyxestä oli aika kesy. Mikähän siinä oli humoristista ja mikä dadaa? Jäi epäselväxi. Oliko tää heppu lisäys Anteron kirjan 2.painoxeen? Ois voinut jäädä lisäämättä. Aeeka mitätön. Jepujee enää 3 dadaistia jäljellä, nekin jotain myöhäsyntyisiä, 2 halkiohaaraa kaiken kukkuraxi!
ellauri210.html on line 1366: Joyce Mansour nee Joyce Patricia Adès, (25 July 1928 – 27 August 1986), was an Egyptian-French author, notable as a surrealist poet. She became the best known surrealist female poet, author of 16 books of poetry, as well as a number of important prose and theatre pieces. Ei ehtinyt mukaan Piha-Anteron humoristeihin, mutta Antero kirjoitti siitä erillisiä puffeja.
ellauri211.html on line 39: Iloa elämään! Naurulla lisää vuosia! Näin opitte sukkelasti nauramaan Amerikan malliin, Suomen humoristit! Zunamista pelastuneet kertovat! Kyllä nauru kelpasi kun iso aalto vei turhan murjottajat. Naurulla on vain iso kuoppa keskellä, kun siitä on kaivettu länsimaille guanoa. Naurusaarelaiset sairastavat pyylevöityneinä diabetestä. Naurusaarella on tuhansittain pakolaisia odottamassa Australiaan pääsyä. Naurulla ne saavat lisää vuosia. Kohta vesi nousee niille kaulaan saakka. Kyllä taitaa taas nauru kelvata! Eikun naru kaulaan vaan. Jo löytyi unelle pitkävaikutteisempi korvike.
ellauri211.html on line 52: Lehden toimituksellinen sävy on aina korostanut myönteisyyttä ja lämmintä huumoria. Wallacen pariskunta ei käyttänyt lehteä tehdessään lainkaan lukijatutkimuksia vaan valitsi lehden aineiston omien mieltymystensä mukaan. Lukijatutkimukset tulivat käyttöön vasta 1970-luvulla, kun perustajapariskunta luovutti lehden teon nuoremmille. Reader’s Digestia on koko sen olemassaolon ajan kritisoitu konservatiivisuudesta ja amerikkalaisuudesta. Esimerkiksi kylmän sodan vuosina lehden kansainvälisissä painoksissa, muun muassa Valituissa Paloissa, tuotiin usein esiin kommunisti- ja sosialistimaiden yhteiskunnallisia ongelmia. Kalutut on länkkäreiden parhaita propaganda-aseita seppoiluun taipuvaisten turveloiden parissa.
ellauri211.html on line 199: Huomaan kyllä mihin nuoli osoittaa. Duchamp oli 1/45 Piha-Antero Bretonin nuaareista humoristeista. Siltä lähti mm. tälläsiä aforismeja:
ellauri211.html on line 299: Katri Helena ja Panu Rajala olivat naimisissa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Toissavuotisessa Katri Helena -musikaalissa Panu Rajala tuotiin kirjailijan mukaan esiin varsin kyseenalaisessa valossa. Panu Rajalaa ei musikaalissa kutsuttu hänen oikealla sukunimellään, vaan miehestä käytettiin leikkisää nimitystä Proffa. Musikaalissa Proffa liehitteli muita naisia eikä ollut vaimonsa tukena, mikä teki laulajan surulliseksi. Rakkaus rakoili nopeasti. Musikaalista kiukustuneena kirjoittamassaan paljastuskirjassa Rajala sanoo tuovansa kostoxi Katri Helenasta esiin arkisemman puolen. - Tässä tulee ehkä hieman inhimillisiä kosketuksia ja yksityiskohtia, jotka liittyvät tarinan kulkuun ja tähän draaman kaareen. Halusin tuoda joitakin inhimillisiä, arkisempia ja tavallisempia piirteitä tähän hyvin kiillotettuun tähtikuvaan. Koska hän on ollut suuren ihailun vallassa (sic) vuosikymmeniä, niin kyllä siihen liittyy vähän muutakin. Ajattelin, että teen palveluksen tuleville elämäkerran kirjoittajille antamalla tällaista läheltä nähtyä aineistoa, Rajala kertoi.

Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä.
ellauri213.html on line 350: Over the years, Iraq has provided safe haven to terrorists such as Abu Nidal, whose terror organization carried out more than 90 terrorist attacks in 20 countries that killed or injured nearly 900 people, including 12 Americans. Iraq has also provided safe haven to Abu Abbas, who was responsible for seizing the Egyptian ship Achille Lauro and killing an American passenger. Following the murder of Leon Klinghoffer, the Klinghoffer family founded the Leon and Marilyn Klinghoffer Memorial Foundation, in cooperation with the Anti-Defamation League.
ellauri214.html on line 230: Matthew R. Meier of West Chester University of Pennsylvania and Christopher A. Medjesky of the University of Findlay have argued that such off-hand, common remarks such as 'that's what she said' jokes are deeply entrenched in modern society, and contribute to humorizing and legitimizing sexual misconduct.
ellauri214.html on line 501: Vaikka tviitti oli huumorimielellä kirjoitettu ja sen kirjoittajalla on useampi tuhat seuraajaa, sitä seurasi kommenttien vyöry. Moni kiirehti kertomaan, miten pitää hänen tviiteistään, vaikka aina ei tule kommentoitua tai tykkäiltyä.
ellauri217.html on line 217:

”Jaakko oli rempseä ja todella hauska seuramies. Hänellä oli aina erilaisia juttuja kerrottavana. Hänellä oli erinomainen huumorintaju”, Dahlgren sanoo HS:lle.

ellauri219.html on line 885: Samuel Clemens "Mark Twain" American author and humorist (1835-1910)
ellauri220.html on line 202: Aku ei ole varsinaisesti huumorimiehiä. On vaivaannuttavaa lukea sen selostusta Admiral Schneiderin standup-sessiosta osan viisi alussa. Eikö Löllö oikeasti pitänyt Lenny Brucesta? Sehän oli mokkeri eikä dago. Se ei olisikaan mikään ihme, kyllä se oli niin luotaantyöntävä kaveri (kz. albumia 219). Nää Löllön Lenny skezit on pitkän päälle puuduttavia. Niin ne varmaan oli oikeestikin.
ellauri220.html on line 562: Yritystalouden maisteri Isak Rautio on typerys. Se väittää että huumoria on niin paljon ettei sitä voi hätistää pyhienkään asioiden kimpusta sen enempää kuin kärpäsiä puolalaisen morsiamen pepusta: Till exempel tro, kultur, våld och sexualitet. Hölmö, nehän nimenomaan on vittuilun keskeisiä aiheita, koska ne nimtuten apinoita kiihtävät: EAT! FUCK! KILL!. Eihän mistään muusta edes tule kunnollista viziä. Kummallista millaisista häiskistä talousliberaalit lehdet tekee pappeja. "Me" sitä ja "me" tätä. Koko poinzi on ettei ole mitään "me", on vaan noi ja nää ja mää.
ellauri220.html on line 564: Iisakille "huumori" on jenkki standup viihdettä. Patrice "Lumumba" O'Neal oli lippalakkipäinen paxu neekeri. Isä tuntematon, kuolinsyy ei ollutkaan O.D. vaan sokeritaudin aiheuttama tulppa päässä.
ellauri221.html on line 101: Ce succès vaut à Marthe Richard le pseudonyme humoristique de « Veuve qui clôt », en référence à la maison de Champagne Veuve Cliquot. Qui clot - Cliquot - vous comprenez? Haha!
ellauri222.html on line 41: Kuopiolainen taloyhtiö antoi 70-vuotiaalle rikosrekisterittömälle naiselle varoituxen kun sen alaikäinen lapsenlapsi oli puristanut finnin hississä ja pyyhkinyt sen peiliin. 2sta varoituxesta saa yhtiö ottaa huoneiston hallintaansa. Finnijäljen pyyhki taloyhtiön hallituxen jäsen peilistä wiledaliinalla. Syyllinen käytiin kazomassa valvontakameran filmistä. Varmaan nainen ja sen lapsenlapsi olivat väärää heimoa. Eivät olleet kasvantavääriä pohjoissavolaisia, joilla huumori on syntyperäistä.
ellauri238.html on line 126: Sanoin että olin ollut kuukauden maalla enkä kertaakaan päässyt siellä uimaan, joten menin nyt kun tuli Glaisuus. Elvi Sinervo oli hetken hiljaa, sanoi sitten: Minä kun luulin että sinulla on huumorintajua», ja poistui autosta.
ellauri238.html on line 310: Pena luulee Matti Jämsää Olavi Virraxi. Olavi olisi loukkaantunut, Matti Jämsä ainakin. Kuka helvetissä on Matti Jämsä? Apu-lehden toimittaja, joka karhun kanssa painii löi (karhu löi siltä posken simpulaxi), ajoi Ladan mereen ja selvisi siitä hengissä, teki toinen toistaan hölmömpiä temppuja. Ihmisenä Matti Jämsä oli avulias, huumorintajuinen (hän uskalsi ivata jopa itseäänkin ilman että suutahti), "reilu" sanan parhaassa merkityksessä, hermoherkkä sekä helposti äärimmäisyyksiin horjahtava. Ja kuten kaikilla kuuluisilla miehillä on hänelläkin omat omituisuutensa; hän juo öisin! Kuuluisuus, niin. Matti Jämsän ystävä ja kollega Veikko Ennala syväluotaa aikansa sankaritoimittajaa. Ennala pohtii muun muassa sitä, onko Matti Jämsä hullu. Hetkinen, kukas se toimi Ennalan postipoikana? Se oli Tommi Liimatta. Hizi, ei taaskaan muistettu ostaa kontaktiliimaa, jolla voisi Jane Austenin vanhan Ylpeys ja ennakkoluuloon liimata. Se ei kyllä onnistu kontaktiliimatta.
ellauri238.html on line 771: Herpertin pelihahmo tais olla tämmönen Mr. Cogito. Ärsyttää runoilijat joilla on kliseisiä alter egoja, esim. P. Mustapää. P. Mustapää oli 1 nilkin 375 humanistista. P. Mustapään runoissa kerrotaan olleen syvää tunnelatausta. Niissä yhdistyivät huumori ja hurmio, mikä oli uutta tuona aikana. Me marssimme Aunuxen teitä. Ei sunkaan Herpertti lie kaupannut Cogiton hatun alla jotain pirun katolista dualismia?
ellauri241.html on line 313: Waits with high marble doors for blood and incense rare. Odottaa korkealla marmoriovilla verta ja suitsukkeita.
ellauri241.html on line 472: And so unsullied was the marble hue, ja niin tahraton oli marmorin sävy,
ellauri241.html on line 512: Betwixt two marble shafts: there they reposed, kahden marmorivarren välissä: siellä he lepäsivät,
ellauri241.html on line 1466: And leave a black memorial on the sand?

ellauri243.html on line 84: Kunnottomat paskiaiset (engl. Inglourious Basterds, tahallinen väärinkirjoitus nimelle Ignominious Bastards) on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja ohjaama mustan huumorin sävyttämä sotaelokuva. Sen pääosissa esiintyvät Brad Pitt (goy), Christoph Waltz (goy), Michael Fassbender (goy), Eli Roth (Jew), Diane Kruger (goy), Daniel Brühl (goy), Til Schweiger (goy) ja Mélanie Laurent (Jew). Elokuva kertoo vaihtoehtoiseen historiaan perustuvan tarinan kahdesta salajuonesta, joilla oli tarkoitus salamurhata natsi-Saksan poliittiset johtajat. Toisen suunnittelee nuori ranskanjuutalainen elokuvateatterin omistaja (Laurent), ja toisen luutnantti Aldo Rainen (Pitt, vilket träffande namn) johtama amerikanjuutalaisista sotilaista koostuva ryhmä. Sakemannit oli natohenkisinä mukana tätä leffaa tekemässä into piukeena, samalla periaatteella mätkimässä "nazeja" kuin nato paraikaa mätkii "putinisteja". Huvittavinta koko jutussa on että ukrainalaiset ovat ryssille samaan aikaan lyhyesti nazeja.
ellauri245.html on line 55: Oikeastaan mä pidän eniten puhtaaxiviljellystä klischeestä, kuten lastenkirjoista, el Zorrosta, tai Kinsellasta. (Camilla Läckbergin revenge romsku on kyllä vähän liian paxua misandriaa, ja 100% huumorivapaata.) Sellaisista missä EFK asiat näyttäytyvät puhtaassa matelijamuodossa ilman termiittiapinoiden meemien rumentavaa runkkukuorrutusta. Tässä albumissa esitellään tölkillinen ällömpiä pohjoisgermaanisia natomatoja kiemurtelemassa lieropurkin pohjalla.
ellauri245.html on line 513: Fritjof i Ytre Enebakk on Vesa-Matti Loiriakin puisevampi norjalainen juntti"huumori"TVpläjäys. Se mainitaan "ohimennen" moneen kertaan Panssarinyrkissä. Tä on kai sitten Nääsböön kontribuutio by way of comic relief.
ellauri246.html on line 81: Ekelöf levde som ung som rentier på tändsticksaktier, men förlorade vid Kreugerkraschen 1932 en stor del av sin förmögenhet. Han var, tämligen medellös, under en längre period bosatt i Hölötrakten, bland annat en tid som hyresgäst på Vrå herrgård, därefter i eget torp. Influerad av den då ganska okända surrealismen och med sina desperata, galghumoristiska formuleringar fick han ett starkt negativt bemötande av dåtidens levande kritiker.
ellauri246.html on line 317: and Memorial Day Ja vanhojen muistelun päivänä
ellauri246.html on line 420: Brodsky esittää vahingon seurauksia kaikille normeille, jotka sääntelevät totalitaarisen valtion olemassaoloa ja altistuvat kahdentenakymmenen vuosipäivän aikana. "Se alkoi poistaa itsestään ... Tänä aikana se oli jotain itsepuolustusta." Brodsky tulee itsetuhoon eräänlaisena anestesiana. Näin ollen Brodskin työn välttely ja itsevarma uho näkyvät: "Haluan polttaa Belomoria itsestäni." Runoilija alkaa tarkastella heidän kärsimyksiä, tutkijana sivulta. Tämä näyttää ensin itseään peiliin ja yhdessä, siirtyy pois häneltä syrjään, runoilija poistetaan kivun lähteestä. Ajan myötä tästä itsetuhosta tulee Brodskin tavanomainen kirjallinen piirre. Ikävystyttävää, olis pannut vaan töpinäxi. "Mexican Divertimen": "Joten samalla tarkastella itseäsi - missään."
ellauri246.html on line 874: Joseph Alexandrovich kuoli 27. tammikuuta 1996. Alun perin suunniteltiin haudata Brodsky Etelä-Headley. Mutta tämä suunnitelma eri syistä oli hylättävä. Venäjältä Valtion Duuma-apulaiskasvatus Galina STAREGRAM: stä tuli ehdotus kuljettaa runoilijan ruumiin Petersburgiin ja haudata hänet Vasilyevskin saarelle, mutta se merkitsisi ratkaista BrodSky palata kotimaahan. Lisäksi St. Petersburgin hauta olisi vaikea päästä perheelle. Kyllä, ja ei rakastanut Brodskyä, ehkä vain hänen suosionsa, hänen nuorekkaan runo, jossa oli rivejä ", en halua valita, tulen Vasilyevsky Islandiin ...". Venetsian viranomaisten kanssa päätettiin sopimusta San Michelin muinaisen hautausmaahan. Vaatimus marmori hautakivi, sanoja Elegian välein: Letture Pop Omnia Finit, mikä tarkoittaa "kuoleman kanssa kaikki ei pääty."
ellauri247.html on line 66: Suomalainen laitos on suunniteltu meikäläistä huumorintajua ja makua vastaavaksi, eli huomattavasti alkuteosta puisevammaxi, ja siinä on enemmän kuin esikuvateoksessa kaskuja Skandinaviasta, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta. Suomalaisia anekdootteja on runsaasti, myös aivan viime ajoilta. Kymmenen viime vuoden ajan olen erikoisesti kerännyt niitä ja Suureen Kaskukirjaan olen ottanut parhaita paloja aikaisemmin julkaisemistani kaskukirjoista sekä Suomen Kuivalehden vanhoista vuosikerroista. Parhaat jutut näyttävät olevan väsyneitä vanhoja vitsejä milloin kenenkin suuhun pantuina. Niita on kokoelmassani aika paljon.
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri247.html on line 230: Pikareskiromaani syntyi Espanjassa 1500-luvun puolivälissä tarkoituksellisesti kehiteltynä vastagenrenä ritariromaanille ja sen harhailevalle, haavemaailmassa elävälle sankarille. Pseudoautobiografisena pikareskiromaanin tapahtumat myötäilevät sankarin (espanjan picaro = 'ratsastaja') monipolvista vaellusta ja antavat sen kautta humoristis-satiirisen kuvan maailmasta. Veijarityylin (gusta picaresca) varhainen edustaja oli tuntemattoman tekijän romaani La vida de Lazarillo de Tormes (1554). Muita varhaisia klassikkoja ovat Mateo Alemánin La Vida del picaro Guzman de Alfarache (1599–1604), sekä lajin tunnetuin klassikko, Miguel de Cervantes Saavedran El ingenioso hidalgo don Quijote de la Mancha (1605, 1615, Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari). Veijariromaanin sankarina on esiintynyt myös naisia, jotka käyvät veijarimaisesta seikkailusta toiseen pyrkien valloittamaan mahdollisimman paljon varakkaita miehiä, kuten Francisco López de Úbedan romaanissa La pícara Justina (1605).
ellauri247.html on line 518: Il donna ordre au général Lamoricière, ainsi qu’au duc d’Aumale de se mettre à sa poursuite. Le prince partit de Boghar avec 1 300 fantassins et 600 chevaux. Trois jours après, il apprit que la smala se trouvait à 80 kilomètres au sud de Goudjila. Pour l’atteindre, il fallait franchir vingt lieues d’une traite sans une goutte d’eau. Alors que les soldats étaient à la recherche de la source de Taguine pour se désaltérer, l’agha Ahmar ben Ferhat vint informer le prince de la présence inattendue de la smala à cette même source.
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri254.html on line 850: Leontjev lisäsi Pavlovin reflexeihin tämän: elimistön tutkimuxen lisäxi koiran kanssa on keskusteltava. Huumori ja varsinkin satiiri on oljen päässä masennuxesta. Tästä on vaikka kuinka paljon esimerkkejä. Zostsenko ja Gogol esimerkixi.
ellauri256.html on line 119: Edomilaiset ja moabilaiset ja basanilaiset ja amorilaiset hierottiin hiekkaan. He tuhosivat heidän alttarinsa, tuhosivat heidän korkeutensa ja kaatoivat heidän pyhät puunsa. Eikä kukaan jäänyt eloon. Ja he ottivat tavarat, karjaa ja naiset itselleen, ja nauttivat naisesta yöllä ja tappoivat hänet aamulla. He leikkaavat raskaana olevan naisen kohdun auki ja tappoivat sikiön, ja he ottivat naisen itselleen aamuun asti, - aamulla he tappoivat heidät. Ja kaiken parhaan välineistä, karjasta ja naisista Leevin heimo otti itselleen.
ellauri257.html on line 87: Luojan kiitos, olemme eläneet todistamassa Gogolin kuntoutumista suurena humoristina. Sen teki Vladimir Bortko versiossaan kuuluisasta romaanista, joka oli sensaatiomainen jo ennen näyttöjen julkaisua. Tyytyväinen kenttäkomentaja Taras Bulba ( Bogdan Stupka ) tapaa kaksi poikaa ( Vladimir Vdovichenkov ja Igor Petrenko ) koristeellisella maatilalla - tuoreena Kiovan bursasta, papin mekossa ja Moskovan aksentissa.
ellauri257.html on line 93: Yläasteen oppilaat yllättävät iloisesti: lähes koko tarinan juutalainen linja, joka on armottomasti mustattu kirjojen lukemiseen sovitetussa tekstiversiossa, siirretään rakkaudella valkokankaalle. Kyllä, luola-antisemitismin sirpaleilla, mutta millä elävöittävällä huumorilla! Suurimmalle osalle, joka nukkui kirjallisuuden oppitunnit, Gogol on ikävä kirjoittaja loputtomille kuvauksille arojen kasvillisuudesta, mutta luojan kiitos, että olemme eläneet tämän suuren humoristin visuaalisen kuntoutumisen eteen.
ellauri258.html on line 47: 30-luvun puolivälissä Zoshtshenko oli ottanut lusikan kauniiseen käteen ja kirjoitti valoisia, humoristisia skezejä neuvostolan arjesta. Ne ovat mielestäni 20-luvun kitkeriä satiireja paljon kivempiä lukea.
ellauri258.html on line 297:
3. Humoristi kotioloissa

ellauri262.html on line 581: Teippikirjaimet (Screwtape Letters) soitti 309 esityksensä New Yorkin Westside Theatressa vuonna 2010. Vuoden 2011 kiertue vieraili esittävän taiteen paikoissa kaupungeissa kaikkialla Yhdysvalloissa, mukaan lukien Los Angeles, Houston, Dallas, Atlanta, Seattle, Minneapolis ja Boston . Vuosien 2012–2013 kiertue alkoi Los Angelesista tammikuussa 2012. Kiertueella on paluumatkat San Franciscoon, San Diegoon, Seattleen, Chicagoon ja Atlantaan sekä pysähdyksiin useissa muissa kaupungeissa. The Screwtape Letters on kuvattu "Humoristiseksi ja eloisaksi... Paholaiselle on harvoin annettu ansaitsemansa tarkkaavaisemmin!" kirjoittanut The New York Times, "Syvä kokemus".Christianity Today ja "Pahoin nokkela... Helvetin hyvä esitys!" kirjoittanut The Wall Street Journal . [16] Tuotanto on myös kiertänyt maailmanlaajuisesti. Ruuvinauha (Screwtape)-roolin on myös esittänyt nainen (woman).
ellauri263.html on line 456: The name "Hebron" appears to trace back to two Semitic roots, which coalesce in the form ḥbr, having reflexes in Hebrew and Amorite, with a basic sense of 'unite' and connoting a range of meanings from "colleague" to "friend". In the proper name Hebron, the original sense may have been alliance. BUAHHAHHA LOL! Some friends!
ellauri263.html on line 458: Ja he tulivat Rypälelaaksoon; sieltä he leikkasivat viiniköynnöksen, jossa oli rypäleterttu, ja kahden miehen täytyi kantaa sitä korennolla; samoin he ottivat granaattiomenia ja viikunoita. Se paikka nimitettiin Rypälelaaksoksi, rypäleen tähden, jonka israelilaiset sieltä leikkasivat. Ja he palasivat maata vakoilemasta neljänkymmenen päivän kuluttua. He vaelsivat ja tulivat Mooseksen, Aaronin ja kaiken Israelin kansan luo Paaranin erämaahan Kaadekseen. Ja he tekivät heille ja kaikelle kansalle selkoa matkastaan ja näyttivät heille sen maan hedelmiä. a he kertoivat hänelle sanoen: "Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit. Ja se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät. Mutta kansa, joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria; näimmepä siellä Anakinin jälkeläisiäkin. Amalekilaiset asuvat Etelämaassa ja heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varsilla."
ellauri263.html on line 681: Albumissa 250 Peter "luipero" Singer peukuttaa polyamoriaa, josta eräs uptight britti Louis on tehnyt tv-dokkarin. Ällöjä läskejä ja enimmäxeen muotopuolia amerikkalaisia Oregonista, jotka istuu teeveesoffissa hymistellen polyamorian iskulauseita "jokainen on ize vastuussa omasta onnellisuudestaan, hän valizi näin, hän olisi voinut valita toisinkin". Silti nää kuviot näytti aika helposti lipsahtavan jonkinlaisen heikosti naamioidun sorron puolelle. Porukoissa näytti olevan aina joku narsisti tai suorastaan psykopaatti tyyppi jonka ympärillä pyörii koko kuvio, ja yxi tai useampia tappiolle jääviä osapuolia, kuhmuisia juurexia joiden ei kuitenkaan auttanut muuta kuin vakuttaa että vastedes ne ovat kiltisti. Oletko kunnossa? Tunnetko compursionia kun polymurusi saa munaa alakerrassa? Totta kai, olen iloinen kun hiän on iloinen, ja multa tulee käteen täällä yläkerrassa kun kuulen miten kaveri laskee kamat pussiin tuolla alhaalla. Vaikka olishan sitä kiva edes kazella kandaulistisesti vierestä kuin J-J Rousseaun impotentti äijä Julkussa. Mut ei taida Mamma siihen suostua.
ellauri263.html on line 683: Hizi noi hellyysorgiat missä läskit jenkit syöttää toisilleen herkkupaloja ja hypistelee toistensa haisevia paikkoja muistuttivat erehdyttävästi Hieronymus Boschin tauluja. Mistähän se tiesi? Ettei vaan vanha Geronimo ollut izekin tollanen polyamoorinen. Mixi muuten noi polyamoristit oli koko ajan ihan punaisia naamalta? Hävettiköhän niitä vähän kuitenkin?
ellauri263.html on line 844: Iisakki Basheban pojan naisystävät olivat kompursion past masterseja. Pieni tynnörimäinen alistunut Lea joka tiskaa ja silittää Iiskon paidat, perseilevä Esteri ja tunteileva Hannele. Ei tarvinnut Iisakin selvää päivää nähdä. Puikko pääsi tuskin kuivahtamaan melontojen välillä. Lämmin kiitollisuus Lealle ailahti Greinin sisällä. Siinä vasta nainen! En eroa hänestä koskaan! Ja nyt Esteriltä persettä. Grein puolustelee että tällästähän oli patriarkoilla. Portlandin polyamoristit koitti samaa kotona mutta siellä oli pääasiassa matriarkkoja.
ellauri266.html on line 223: Michel de Montaigne: Esseitä 1-3. "Olen aina viihtynyt mahdottoman hyvin tämän viisaan, huumorintajuisen ja lämpimän kirjoittajan seurassa. Ei uskoisi, että hän kirjoitti 500 vuotta sitten."
ellauri267.html on line 641: Run yli marmoriaukion, joka pian palasi,

ellauri267.html on line 1326: On epäselvää, miksi antiklerikalismista tulee niin näkyvä teema Drydenin teoksissa, vaikka näyttää uskottavalta, että hänen syvä epäluottamuksensa ja vastenmielisyytensä puritaanista vaikutusta kohtaan poliittisiin asioihin voi osittain selittää sen. Mufti edustaa Drydenin tyypillistä pappia, joka on yleensä satiirin kohde sekä runoissa että näytelmissä. Hän on kunnianhimoinen, ahne, aistillinen, hurskas ja yleensä tekopyhä. Mufti näyttää naurettavalta sekä poliittisissa että henkilökohtaisissa asioissa, ja siitä tulee huumorin ja halveksunnan kohde. Dryden ei pilkkaa Englannin kirkon pappeja, mutta missä tahansa hän esittelee pakanallisen, muslimin tai roomalaiskatolisen uskonnollisen hahmon, hahmosta tulee satiirin kohde. Seijalla on tapana haukkua järeästi Carlsonin muuta sukua välttäen siten haukkumasta henk.koht. Latea.
ellauri269.html on line 775: Hänen hankaluudestaan tuli hänen huumorin lähde. Spockin toiseus johti sarjan hauskimpiin hetkiin. Usein tietämättä naurusta, jota hän tuottaa vilpittömästi tarkoitetulla kommentilla tai kukkoisilla kulmakarvoilla, Spock antaa meidän nauraa hänelle kunnioittaen häntä edelleen. Se on huumorimerkki, joka on yksi borsht-vyöhykkeen peruskauraa: keltanokan yritys tunkeutua korkeaan ampiaisten yhteiskuntaan.
ellauri270.html on line 201: Warden, Shears ja kaksi muuta kommandoa hyppäävät laskuvarjolla Thaimaahan; yksi, Chapman, kuolee kaatuessaan puuhun (haha, on tässä tarinassa sentään huumoria) ja Warden haavoittuu kohtaaessaan japanilaisen partion, ja hänet on kuljetettava pentueessa LOL). Hän, Shears ja Joyce saavuttavat joen ajoissa siamilaisten naiskantajien ja heidän kylän päällikön Khun Yain avulla. Pimeyden suojassa Shears ja Joyce istuttavat räjähteitä siltatorneihin. Tärkeitä arvohenkilöitä ja sotilaita kuljettavan junan on määrä ylittää seuraavana päivänä ensimmäisenä sillan, ja Warden haluaa tuhota molemmat. Aamunkoittoon mennessä joen pinta on kuitenkin laskenut, mikä paljastaa räjähteiden ja sytytin yhdistävän langan. Nicholson huomaa langan ja tuo sen Saiton huomioon. Junan lähestyessä he kiirehtivät alas joen rantaan tutkimaan asiaa. Joyce, miehittää sytytin, rikkoo kannen ja puukotti Saiton kuoliaaksi. Nicholson huutaa apua yrittäessään estää Joycea pääsemästä sytyttimeen. Kun Joyce haavoittuu japanilaisessa tulipalossa, Shears ui poikki, mutta hänet ammutaan. Tunnistaessaan Shearsin Nicholson huudahtaa: "Mitä minä olen tehnyt? Taidanpa epähuomiossa räjäyttää Kwai joen sillan!"
ellauri279.html on line 191: moriam/images/Yuri.JPG" />
ellauri279.html on line 192:
Juri Alperovich in memoriam

ellauri282.html on line 95: [3.4. klo 14.01] +358 44 2776451: Just toi paradoksaalinen huumori vetoaa, että destruktiivisuus kielletään "ellei ole ihan varmaa" vaikkei sitä sanota. Ottaa intiaaneilta maa, pudottaa palavaa nestettä napalmia vietnamilaisten selkään. Ennen vastustimme napalmia, nyt huonointa kouluruokaa jota tekee palmia ja palmuöljyä ruuassa. Ja securitasta.
ellauri283.html on line 369: 1970-luvun alkuun asti Sudanin maataloustuotanto oli pääosin omistettu sisäiseen kulutukseen. Vuonna 1972 Sudanin hallituksesta tuli länsimielisempi ja se suunnitteli elintarvikkeiden ja käteissadon vientiä. Hyödykkeiden hinnat kuitenkin laskivat koko 1970-luvun, mikä aiheutti taloudellisia ongelmia Sudanille. Samaan aikaan velanhoitokustannukset maatalouden koneistamiseen käytetyistä rahoista nousivat. Vuonna 1978 Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) neuvotteli rakennesopeutusohjelman hallituksen kanssa. Tämä edisti entisestään koneellista vientimaataloutta. Tämä aiheutti suuria taloudellisia ongelmia Sudanin laiduntajille (katso Nuba Peoples). No niinpä tietysti! Juuri tätä uumoilinkin. Piikkilankoja preerialla. Justiinsa sama tematiikka kuin Suomen kovan markan nälänhädässä 1868 ja holodomorissa 1920-30 luvuilla: cash crops temmataan nälkäisten pienokaisten suista, koska se on kokonaisedullisempaa. Köyhät lampaannussijat ja kamelinajajat kärmistyvät.
ellauri284.html on line 243: Sarja muistelee useita todellisia historiallisia sodan tapahtumia, kuten joulutauon vuonna 1914. Blackadder muistelee tapahtumaa: "Molemmat osapuolet etenivät yhden joulupisun aikana pidemmälle kuin kahden ja puolen seuraavan sodan vuoden aikana." Viitataan myös aikakauden populaarikulttuuriin sekä aiempaan sarjaan. Jaksossa "Private Plane" nähdään Lord Flashheartin ja Bobin hahmojen paluu toisesta sarjan "Bells" -jaksosta sekä myös saksalaisen lentävä ässä, Baron von Richthofen. Kolmannen jakson "Major Star" juonen lanka sisältää Blackadderin vastenmielisyyden mykkäelokuvatähteen Charlie Chapliniin, jota hän pitää "yhtä hauskana kuin saada nuoli kaulan läpi ja sitten huomata, että siihen on sidottu bensalasku". Totta Mooses Rowan, Charlie on täysin huumoriton kaatuilija. Toinen viittaus viitattiin Sudaniin, jonka sodan veteraani Blackadder oli. Toisin kuin brittien messinki, Blackadder näkee brittien liiallisen itseluottamuksen läpi: aikaisemmat voitot jotka tukahduttivat siirtomaakapinat olivat valmistautumista suureen siirtomaasotaan.
ellauri284.html on line 420: Elokuvan aikana vallitsee hämmennys siitä, onko muukalainen rikollisten lynkkaama ja murhaama varamiehen veli vai hänen haamunsa. Juonen aukot olivat täynnä mustaa huumoria ja allegoriaa Leonen vaikutteilla. Revisionistinen elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta se oli suuri lipputulomenestys. Useat kriitikot pitivät Eastwoodin ohjausta "yhtä johdannaisena kuin se oli ilmaisullinen", ja Arthur Knight The Saturday Review -julkaisusta huomautti, että Eastwood oli "omaksunut Siegelin ja Leonen lähestymistavat ja yhdistänyt ne omaan vainoharhaiseen näkemykseensä yhteiskunnasta". John Wayne, joka oli kieltäytynyt roolista elokuvassa, lähetti Eastwoodille kirjeen pian elokuvan julkaisun jälkeen, jossa hän valitti, että "Kaupunkilaiset eivät edustaneet amerikkalaisen pioneerin todellista henkeä, henkeä, joka teki Amerikan. Loistavaa."
ellauri286.html on line 111: Sirppi ja vasara ­teepaitoja osteltiin huumorimielessä. Niiden huumoriarvo ei avautunut kenellekään Virossa tai muualla Itä­Euroopassa. Läntisessä ilmapiirissä oli optimismia, joka uskoi Venäjän olevan kohta aivan kuten länsi. Viittä vaille demokratia.
ellauri286.html on line 232: Samaan aikaan perestroikan ja Boris Jeltsinin aikana perustetut Gulag-historiaa dokumentoivat järjestöt, kuten Memorial, ovat Venäjällä joutuneet tilanteeseen, jossa niiden toimintaa vaikeutetaan jatkuvasti, ja ne on leimattu “ulkomaisiksi agenteiksi”.
ellauri286.html on line 321: Yksi näistä valemedioista, MV-lehti, (WTF-magazine, my joke) aloitti huumorisivustona, josta kasvoi yksi Suomen suosituimmista ja niiden vuosien aikana lehti ehti kerätä suuren lukijakunnan.
ellauri288.html on line 514: Jaanin juutalaisvizissä jutku kiittää jahvea holokaustista ja pyytää muille kansoille samaa armoa, Ukrainan neuvostotasavallalle vaikka holodomoria.
ellauri294.html on line 117: Atatürkin ansiosta mainoxissakin keekoili viimeisimmän muodin mukaan puettu hoikka nainen julkea, emansipoitu ilme kasvoilla. HV Morton on iloinen mutta hiukan haikea. Hauskempi oli ennen istua haaremissa fezipäisenä. Hän on kuitenkin huumorintajuinen ja tavallaan aika herttainen. Suo naisille emansipaationsa kun ne näyttävät siitä tykkäävän.
ellauri294.html on line 701: 1890-luvulla sekä Chautauqua että vaudeville yleistyivät ja vakiintuivat vaihtoehtoisixi viihdemuodoiksi. Vaikka Chautauquan juuret olivat pyhäkoulussa ja arvostivat korkeasti moraalia ja koulutusta, silti vaudeville syntyi minstrel-esityksistä, varieteesta ja karkeasta huumorista, ja niin nämä kaksi liikettä joutuivat vastakkain. Chautauquaa pidettiin terveellisenä perheviihteenä, ja se vetosi keskiluokkaan ja ihmisiin, jotka pitivät itseään kunnioitettavina tai arvostettavina. Vaudevilleä sitä vastoin pidettiin laajalti mauttomana, sillä ei ollut siunausta ja se vetosi kunnottomiin työväenluokan miehiin. Näiden kahden välillä oli jyrkkä ero, eivätkä ne yleensä jakaneet esiintyjiä tai yleisöä.
ellauri299.html on line 348: Lokakuussa 1967 David Dellinger Vietnamin sodan lopettamisesta kansallisesta mobilisaatiokomiteasta pyysi Rubinia auttamaan mobilisoimaan ja ohjaamaan marssia Pentagonissa. Mielenosoittajat kokoontuivat Lincoln Memorialille, kun Dellinger ja tohtori Benjamin Spock (vauvatohtori, ei se puikkokorva) pitivät puheita joukolle ihmisiä.
ellauri299.html on line 470: Patti oli sukupuolielämän Honkajoki. Aarne Honkajoki on hahmo Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas. Hän on sotamies, joka on ottanut itselleen humoristin roolin ja laukoo satiirisia kommentteja näennäisesti vakavaa ja totista esittäen. Honkajoki pilkkaa Suomen armeijaa ja sodankäyntiä, mutta on silti tunnollinen sotilas. Hahmo muistetaan parhaiten jousipyssyn mukana kantamisesta sodan keskellä.
ellauri299.html on line 472: Honkajoessa romaanin kynäilijä on luonut kokonaisen uuden ihmishahmon ja näyttää hänen kohdallaan miltei äärimmäisyyteen saakka sen suomalaisesta kansanelämästä tutun ilmiön, että humoristi ja hullun roolin ottanut saavat oikeuksia enemmän kuin muut.
ellauri300.html on line 126: Saatana saapuu Moskovaan on ajan ja paikan rajat ylittävä kaleidoskooppi jossa yhdistyvät myytti ja historia, huumori ja yhteiskunta, rakkaus ja kuolema.
ellauri300.html on line 595: The article asserted that "texts, emails and recordings of calls between McLean and her father provided to Rolling Stone suggest a pattern of asserting control and manipulation over Jackie, her actions and memories, and a seeming drive by the elder McLean to maintain a certain public image." In one email, McLean wrote his daughter, “unless you support me publicly and frequently you should not expect me to lift a finger for you nor will I give you another red cent.”
ellauri300.html on line 685: Singerin viehätys on sen lyhkäsissä päälauseissa, joilla se tikkaa aiheesta kuin aiheesta samalla koruttomalla siekailemattomalla tyylillä, pieni huumorinpilke silmäkulmassa, kuin kiertelevä rabbi kyökinnurkassa. Sitä on kiva lukea silloinkin kun aihe ei ole järin kiehtova. Juutalaisten enemmän tai vähemmän pyhät kirjat on kirjoitettu samalla tyylillä, vaikka huumoritta.
ellauri300.html on line 835:

Turskia huumoria (Cod kind of hurt)


ellauri301.html on line 39: Mixi pidän krimisarjoista ykkös eniten Raidista? Koska se on kuin Kummeliparodia anglosaxisista skoudesarjoista. Kaikki samat klisheiset elementit mutta niin läpeensä roiseina että katu-uskottavuus on mahtava. Kämänen rupusakki on oikeasti laahuxen näköistä eikä mitään sminkattuja mamuja. Tyypit puhuu just niin epänokkelasti kuin ihmiset oikeasti puhuvat. Ei häslätä eikä näytellä suuria tunteita. Enimmän aikaa ei tapahdu paljo paskaakaan. Se on sattuva havainto elämänmenosta, kuten kirjailija Turgenev oivalsi runoelmassa Jo riitti. Näytteleminen on perinteistä Suomi-filmi tasoa. Koko skenessä on kosolti sekä tahallista että tahatonta huumoria. Ja perusasenne on mukavan saamattoman vasemmistohenkinen, ei tollasta et kun yritän tarpeexi kovasti niin olen oman elämäni Seppo. Kaikki pahixet on Espoosta, kuten tosielämässäkin.
ellauri301.html on line 467: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
ellauri302.html on line 46: Balaam was hired by Moabite Balak to curse Israel, because these were spreading like oxen and eating all the grass. Moabites were scared having seen what had happened to Amorites. History can't help repeating herself.
ellauri308.html on line 33:

JUUTALAISTA HUUMORIA

Huumoria


ellauri308.html on line 36:
Huumori on keino selviytyä suihkuun asti

ellauri308.html on line 247: Heeb Magazinen uusin numero herättää melkoista kohua. Numerossa Roseanne Barr, jolla on esiliina ja Hitlerin viikset, vetää uunista "poltettuja juutalaisia keksejä". Heeb-julkaisija julkaisi artikkelin, joka selittää toimituksellisen valinnan ja jossa käsitellään kulttuurista muutosta kohti "holokaustihuumorin" hyväksymistä. Heeb väittää, että vanhat tabut rentouttavat. Juutalaiset alkavat omaksua holokaustin uudella tavalla - nauramisen aiheena. Onko tämä totta? Onko holokaustista todella tullut hauska?
ellauri308.html on line 249: Äärimmäiset, juutalaiset koomikot ja satiirit ovat tehneet holokaustivitsejä jo jonkin aikaa, mutta muutaman viime vuoden aikana heistä on tullut hyväksyttävää rehua valtavirran, massakulttuurin ja komedian kannalta. Mel Brooksin "The Producers" oli yksi ensimmäisistä popkulttuuriesimerkeistä holokaustin huumorista, jossa oli surullisen kuuluisa "Springtime for Hitler" -numero. Tuore elokuvan uusintaversio, joka julkaistiin vuonna 2005, resonoi vanhemman yleisön keskuudessa, joka rakasti musikaalia. Mutta elokuvan suosio nuorempien amerikkalaisten keskuudessa (joista monet eivät olleet nähneet alkuperäistä musikaalia) saattoi johtua Pharrell Williamsin esityksestä Franz Liebkindinä, typeränä ex-natsina. Tuolloin Pharrell oli heidän (minun) sukupolven "komedian kuningas". Rakastimme Farrellia, joka ei ole juutalainen, entisenä natsina. Avasiko se oven muille ei-juutalaisille alkaa tehdä holokaustivitsejä?
ellauri308.html on line 255: Jos nauru on paras lääke, huumori voi olla vain lääke krooniseen holokaustitulehdukseen. Nuoret juutalaiset eivät tunne olevansa yhteydessä holokaustiin, koska he eivät ole jakaneet kollektiivisen kivun kokemuksia. He voivat kuitenkin löytää yhteyden kollektiivisen naurun kokemuksesta.
ellauri308.html on line 261: Tooran selitys murhakiellolle on, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Yli kuusi miljoonaa Gd:n kuvaa murhattiin, ja ne, jotka selvisivät, kärsivät kauheasti. Ajan pitäisi tehdä näistä faktoista humoristisia.
ellauri308.html on line 263: P.S. Kun viestissäni sanotaan "Ajan pitäisi tehdä niistä faktoista humoristisia." Tarkoitin sanoa: "Ajan ei pitäisi tehdä näistä faktoista humoristisia."
ellauri308.html on line 578: Jon Stewart (syntynyt Jonathan Stuart Leibowitz ; 28. marraskuuta 1962) on yhdysvaltalainen koomikko, poliittinen kommentaattori, näyttelijä, ohjaaja ja televisiojuontaja. Hän on saanut lukuisia tunnustuksia, mukaan lukien Mark Twain -palkinnon amerikkalaisesta huumorista vuonna 2022. Vuonna 2019 hän sai New Yorkin pronssimitalin "väsymättömästä asianajotyöstään, inspiraatiostaan ​​ja johtajuudestaan ​​(auttaen) hyväksymään syyskuun 11. päivän uhrikorvausrahastolain pysyvän valtuutuksen".
ellauri309.html on line 168: "hajuisesta huumoristaan ja eri kertojien käytöstä," kahdesta välineestä,
ellauri310.html on line 222: morium--our_civil_service_as_it_was.JPG/600px-In_memorium--our_civil_service_as_it_was.JPG"
ellauri311.html on line 529: emer professori. Aika selkeästi länsimielinen. Päivän humoristi 14.1.2015. Päivä
ellauri313.html on line 375: Vähitellen miehet eivät vain arvosta ukrainalaisen postimyyntivaimonsa uskollisuutta, vaan myös ymmärtävät, että heidän kanssaan on todella hauskaa viettää muutenkin vapaa-aikaa. He ovat hauskoja ja heillä on hyvä huumorintaju. Ukrainalaiset tytöt ovat myös hyvin koulutettuja, joten miehet pitävät heitä mielenkiintoisina ja viisaina kysyäkseen neuvoja.
ellauri317.html on line 74: Kotljarevskyin pääteos on humoristinen runoelma Enejida, jota hän työsti vuodesta 1794 ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin Pietarissa vuonna 1798 ilman hänen lupaansa. Se on ivamukaelma antiikin roomalaisen Vergiliuksen runoelmasta Aeneis. Kotljarevskyi vaihtoi sankaritarun hahmot kansankieltä puhuviksi ukrainalaisiksi kasakoiksi, jotka seikkailevat Ukrainan hetmanaatin lakkauttamisen jälkeisinä vuosina kuin Vergiliuksen troijalaiset sankarit ikään. Teos matkii useiden muiden kirjoittajien vastaavia Vergilius-parodioita, joista selkein esikuva on venäläisen Nikolai Osipovin versio. Teoksensa saavuttaman suosion innoittamana Kotljarevskyi laajensi sen kattamaan koko alkuperäisen Aeneaan juonen. Viimeinen, kuudes osa ilmestyi vuoden 1820 tienoilla, mutta koko teos julkaistiin yksissä kansissa vasta Kotljarevskyin kuoltua vuonna 1842. Kotljarevskyi kirjoitti myös ensimmäiset ukrainankieliset näytelmät Pultavan Natalja ja Ryssä-Tšarivnyk, joiden kantaesitys oli Pultavassa vuonna 1819.
ellauri317.html on line 133: Kuten humoristiselle sävelelle sopii, Eneidan luonnehdinta on sopivasti realistisempi ja maanläheisempi kuin Vergiliusin idealisoitu sankarillisuus. Aeneasta kuvataan avausriveissä varsin positiivisesti "ketteränä kaverina ja helvetin motoroituna kasakkapoikana" (ukr: Еней був парубок моторний), mutta nopeasti käy ilmi, että Troijan prinssin ja hänen miehiensä rajalliset kyvyt ovat paljon useammin käytössä. syömisestä, tanssimisesta, painista, huorasta ja ennen kaikkea juomisesta kuin eeppisen teurastuksen ja valtakunnan rakentamisen kunniasta.
ellauri317.html on line 466: Nyt Rauta Felix nähtävästi seisoo taas jossain syrjäisellä paikalla (11.9.2023). Kaikki eivät ole tyytyväisiä. "Dzeržinski on sorron ja laittomuuden symboli", sanoi Mikael Röiterille Nikita Petrov, historian vääristäjä War Memorial järjestöstä joka voitti siivun Nobelin rauhanpalkinnosta vuonna 2022 vuosi sen jälkeen, kun hänet kiellettiin ja hajotettiin Venäjällä. Felixillä oli kylmä pää, lämmin sydän ja puhtaat kädet.
ellauri318.html on line 92: "Jag skiter" är en sång komponerad och skriven av Magnus Uggla och inspelad av honom på albumet "Va ska man ta livet av sig för när man ändå inte får höra snacket efteråt?" 1977. Sångtexten uppmanar till att inte lyssna på vad andra tycker och tänker om en själv, och behandlar ungdomars protest mot vuxenvärldens krav och tjat. Låten var på sin tid mycket omdiskuterad, då ungdomarna tog till sig texten och gjorde "uppror" mot vuxenvärlden. Deras föräldrar krävde därmed i det närmaste att Magnus Ugglas låtar skulle bannlysas i svensk radio. Själv har Uggla sagt i efterhand att han inte förstår att låten skapade sådan uppståndelse, då hela låten var humoristiskt skriven och baserades på ett skämt Uggla läst i Söndagsnisse-Strix, nämligen just raden "de säger att jag skiter i allt, men det skiter jag i!".
ellauri321.html on line 422: Klassisilla hetkillään Keats on kuvanveistäjä, jonka kireäxi jäykistetystä marmorista tulee lihaa, sanoi joku. Nojoo.
ellauri321.html on line 483: On hullua miten ohi maalin tollot kriitikot ampuvat Linklaterin kohdalla. Ei se ollut mikään koomikko, siis ei haha hauska kaatuilija ala Chaplin/Buster Keaton, tai hullu hassuttelija kuin Spede Pasanen vaan apinaelämää ymmärtävä humoristi. Eikä se ollut yhtään ilkeämpi amerikkalaisille kuin ne ansaizevat. Psykoterapeutti Maarit Kalliokin kehottaa:
ellauri321.html on line 485: Antaudu huumorille!
ellauri322.html on line 138: Konservatiivisessa reaktiossa brittiläistä radikalismia vastaan Godwinia vastaan hyökättiin, osittain hänen avioliittonsa vuoksi feministisen kirjailijan Mary Wollstonecraftin kanssa vuonna 1797 ja hänen rehellisen elämäkertansa vuoksi, kun tämä kuoli synnytyksen seurauksena. Heidän tyttärensä, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Mary Shelley, jatkoi Frankensteinin kirjoittamista ja meni naimisiin runoilija Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Godwin perusti toisen vaimonsa Mary Jane Clairmontin kanssa The Juvenile Libraryn, joka antoi perheen kirjoittaa omia teoksiaan lapsille (joskus käyttämällä noms de plume) sekä kääntää ja julkaista monia muita kirjoja, joista osa on pysyvästi merkittäviä. Godwinilla on ollut huomattava vaikutus brittiläiseen huumorikirjallisuuteen (Eric Linklater) ja muuhunkin kirjalliseen kulttuuriin.
ellauri322.html on line 286: Sveduämmät eivät treenaa riittävästi, ne ovat läskejä. Hampaat on niillä huonot kun popsivat niin paljon makiaa. Ne ovat epäsiistejä ja vailla makua. Miehet ovat riskejä ja kallistuvat huumoriin enemmän kuin älyn säkeniin tai tunnelmiin. Matkustelleet upseerit ovat poikkeus.
ellauri323.html on line 246: keskeinen puute ja huumorin runsaus
ellauri324.html on line 260: Rikoshuumori on käsitteenä ehkä muotopuhtain talousliberaali ajatus.
ellauri325.html on line 66: Riskin keksi ranskalainen elokuvaohjaaja Albert Lamorisse, ja se julkaistiin alun perin vuonna 1957 nimellä La Conquête du Monde (Maailman valloitus) Ranskassa [epäluotettava lähde?]. Parker Brothers osti sen, ja se julkaistiin vuonna 1959 sääntöihin tehdyillä muutoksilla nimellä Risk: The Continental Game ja sitten nimellä Risk: The Game of Global Domination. Niinpä tietysti.
ellauri325.html on line 151: Kylläpä on kehnoa puujalkahuumoria tehtailtu propagandan nimissä suomen sotaurhoille talvi- ja varsinkin jatkosodassa. Niin puisevaa että tikut jää lukijalle käteen. Pahimpia syntisiä ovat Swan Ohto Antero Manninen "Bosambo" ja Reijo "Repe" Helismaa eli Erho. Niiden sepustuxia lukiessa melkein hävettää. Jees, propagandaa! huudahtaa kolmas puu-ukko Armas J. Pulla. Oliskohan niin että oikeistolaisuus synnyttää aivan erityisen puisevaa propagandaläjää. Suhtautukaa vakavasti propagandaan pojat! Jäi vähän vaivaamaan että oikeinko se Stalin tarjosi Tannerille ja Mannerheimille parempia rauhanehtoja 1941 kuin se sai 1940 tai 1944? No oli varmaan liian myöhäistä kun Aatu oli siihen mennessä nielaissut Lapista ei vaan peukaloa vaan koko käden.
ellauri325.html on line 183: Maailmansodan alkaessa ilmestyi poliittisia teemoja. Vuoteen 1917 mennessä Averchenko lopetti puhtaasti humorististen teosten kirjoittamisen ja siirtyi satiirin alalle. Nyt hänen pääteemojaan ovat modernin hallituksen ja poliittisten hahmojen tuomitseminen. Averchenko näkee vallankumouksen työmiehen petoksena, jonka täytyy jossain vaiheessa tulla järkiinsä ja palauttaa kaikki paikoilleen maassaan.
ellauri325.html on line 252: Stephen PH Butler Leacock FRSC (30. joulukuuta 1869 – 28. maaliskuuta 1944) oli kanadalainen opettaja, politologi, kirjailija ja humoristi. Vuosina 1915-1925 hän oli maailman tunnetuin englanninkielinen humoristi. Hänet tunnetaan kevyestä huumoristaan sekä ihmisten hulluutta koskevasta kritiikistä.
ellauri325.html on line 266: Outo kaveri. Leacock on enimmäkseen unohdettu taloustieteilijänä, ja humoristinakin. Ensiökäämi Rislakki eli Valentin oli apea pitkä mies joka otti Leacockista mallia.
ellauri325.html on line 288: Smithin uralla oli yksi tapaus, jonka hän kenties jakoi pahoitellen. Hän oli tuskin saavuttanut miehisyyden, kun hän tapasi maailman kauneimman tytön. Hiän oli erilainen kuin kaikki muut naiset. Hiänellä oli syvempi luonne kuin muilla ihmisillä. Smith tajusi sen heti. Hiän pystyi tuntemaan ja ymmärtämään asioita, joita tavalliset ihmiset eivät voineet. Hiän saattoi ymmärtää häntä. Hiänellä oli loistava huumorintaju ja erinomainen arvostus vitsistä. Hän kertoi hiänelle ne kuusi jotka hän tiesi eräänä yönä, ja hiän piti niitä mahtavina. Pelkästään hiänen läsnäolonsa sai Smithin tuntemaan ikään kuin hän olisi niellyt auringonlaskun: kun hänen sormensa kosketti ensimmäistä kertaa hiänen sormeaan, hän tunsi jännitystä kauttaaltaan. Hän huomasi pian, että jos hän otti lujasti kiinni naisen kädestä, hän voisi saada hienon jännityksen, ja jos hän istuisi naisen viereen sohvalle, pää hiänen korvaansa vasten ja käsivarsi noin puolitoista kertaa hiänen ympärillään, hän voisi saada niin sanotun ensiluokkaisen A-1-jännityksen. Smith sai ajatuksen, että hän haluaisi hiänen olevan aina lähellään. Hän ehdotti hiänelle järjestelyä, jonka mukaan hiänen tulisi asua hänen kanssaan samassa talossa ja ottaa henkilökohtaisesti vastuu hänen vaatteistaan ja aterioistaan. Hiän sai vastineeksi täyden ylöspidon, noin seitsemänkymmentäviisi senttiä viikossa valmiina rahana, ja Smithin oli määrä olla hänen orjansa.
ellauri325.html on line 317: Simolta jäi gradu tekemättä kuten Hotakaiselta ja Kristina-tädiltä. Naurukin jäi kesken 52-vuotiaana 1967. Vuonna 1941 Simo siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osa Detektivbüro Winski und Waldemar. Vittu Waldemar, se oli Winzent. Ne oli munkin mielikirjoja poikasena. Minä keitän täitä... People Are Not as Bad as They Seem (Finnish: Aika hyvä ihmiseksi) is a 1977 Finnish historical film directed by Rauni Mollberg, based on the novels by Aapeli. Minnettee puhheettee savveettee murreettee. Huoh.
ellauri325.html on line 324: Seppänen aloitti tulenkantajanovellistina, mutta kehittyi ja oli karjalaisena omimmillaan kannakselaisen ympäristön usein humoristisenakin kuvaajana. Iloisten ukkojen kylä on tästä esimerkki, tai torpanukko Aatami Kurppa. Todella hulvatonta tekstiä! Varsinainen naurupommi on romaani Pyörivä seurakunta eli multaa taivaan alla. Siinä on kohta, jossa kasakkahevonen Latimiri ja vanha kylävaris ruotivat ihmisen olemusta. Tulevat loppupäätelmään, että ei ole yhtä mitättömiä olioita taivaan alla kuin ihminen ja hännänaluskärpänen. Ei kovin mairittelevaa osaltamme! Toivon kuitenkin, että joskus saamme palata omalle maalle Karjalaan. Karjalaan paluun toivetta kannattaa pitää yllä vaikka se ei meidän sukupolvellemme toteutuisikaan. Maailma saattaa muuttua nopeastikin, Suomesta voi taas tulla osa Venäjää. Ilman Karjalaa ei Unto Seppänenkään jaksanut elää. Iloisesta velikullasta tuli ennen aikojaan vanhus. Hän kuoli Helsingissä korvaklinikalla 22.maaliskuuta 1955 vain 50-vuotiaana. Kouvolan Teatterin edessä sijaitsee Viljo Nälkäkurjen suunnittelema Unto Seppäsen näköispatsas.
ellauri325.html on line 330: Vaasan Jaakkoo eli Jaakko O. Ikola oli läskimooses joka sepusti eteläpohjalaisia murrejuttuja. Jukka Kemppisestä, jonka rouvaa Huovikon Puovo nuohosi, hän oli huumorin taituri. Vähän voznikajet vopros, että mistä Kokoomuxen kansanerustaja oli niin paljon läskiä ja voita löytänyt säännöstelyaikana että oli lihava kuin kameeli.
ellauri325.html on line 453: Kansanvalistajien vuosisatainen työ on ollut hankalan kaksijakoinen: yhtäältä on yritetty kitkeä elävä rahvaanhuumori juurineen ja toisaalta on pyritty estämään alempien kansankerrosten "turmeltuminen".
ellauri325.html on line 697: Syssyllä 1955 Yrjö Soini eli Agapetus soitti ja kysyi, tulisinko Suomen Kirjailijaliiton johtokuntaan. Sinne tarvittin minun kaltaistani miestä joka ymmärsi raha-asioita, rakasti julkisuutta ja pystyi pitämään kommarit kurissa vaikka kätketyllä konepistoolilla. Kirjailija ei tarvinnut olla. Agapetuxenkin paras näyttö oli Hei Heipparallaa Helsinki - näytelmä. Humoristi kuoli sotavuosina, kivenkova patriootti oli jälellä.
ellauri325.html on line 700: Mutta kekä oli Suomalaisen Suomen (sittemmin Otavan Kanava, toim. paska Seikko Eskola) oikeistopakinoizija Piipää? Nimeä ei löydy. No mutta sehän oli Matti Six ize! Hän pakinoi julkisesti että kirjailijat ovat hulluja. Siinä kävi sitten hullusti, Matti sai kenkää liitosta. Uudexi puheenjohtajaxi kodin, uskonnon ja isänmaan tukipylvääseen nousi Martti Santavuori (Sandberg), humaani everstiluutnantti. Hän oli erikoistunut kuvaamaan historiallisissa romaaneissaan muun muassa sodankäyntiä. Matti ei selkeästi pitänyt Yrjö Soinista. Humoristit ovat yllättävän usein siviilissä vittumaisia, kuten Kouvolassa se ruipelo alivaltiosihteeri.
ellauri326.html on line 87: Vuonna 1936, kansallissosialismin ja stalinismin nousun aikana, The Salamanders -sota maalaa huumorilla varustetun tinkimättömän satiirin yksilöistä ja yhteiskunnasta. Tämä romaani, jossa parodiaa sekoitetaan fantastiseen tarinaan, paljastaa olevansa ilmeisestä keveydestä huolimatta erittäin selkeä ja synkkä. Käsiteltyjen teemojen joukossa hän hyökkää kapitalismia, nationalismia ja militarismia vastaan, mutta myös tiedettä, journalismia ja jopa elokuvateollisuutta! VAU! Eipä jätä kiveä kiven päälle Karel boy!" Toi totalitarismikritiikki on sinänsä hyvä, mutta että kapitalismi, nationalismi, militarismi (lue isänmaallisuus), tiede ja viihde joutuu maalitauluxi se on kyllä jo liika paxua! Ja uskontokin (kz alla)!
ellauri326.html on line 180: Huolimatta romaanin geopoliittisesta ankkuroinnista toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen, Karel Capekin viesti on edelleen ajankohtainen. Salamanterien sota ei ole moralisoiva romaani. Ei koskaan kirjoiteta tai ehdoteta: "tämä odottaa sinua", vaan tulemme ulos huutaen naurusta, vaikka silmämme pyörivät päässämme! Se on romaani, jossa fantasia, fantasia ja huumori hierovat harteillaan kauhua ja poliittisia uutisia.
ellauri326.html on line 206: Capekin tyyli on hirvittävän tehokas. Hän osoittaa usein purevaa sävyä ja hapanta huumoria, jotka vahvistavat hänen sanojensa vaikutusta. Siellä on kaikkea, viihteen maailman tyhjyys, tiedemiesten turhamaisuus, nationalismi, sodanlietso, kapitalistinen riisto ja niin edelleen… Capek osoittaa itse asiassa ihmisen typeryyttä. Ei ole yllättävää, että natsit pitivät häntä ensimmäisenä kuolleena tšekkiläisenä kirjailijana. Capek ei antanut natseille aikaa tappaa häntä, koska hän kuoli ennen suunniteltua pidätystään.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia ​​linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri331.html on line 125: Kaukasian solmu (venäjäksi: Кавказский узел, latinoitu: Kavkazkii Uzel) on online-uutissivusto, joka kattaa Kaukasuksen alueen englanniksi ja venäjäksi. Se perustettiin vuonna 2001, ja sen päätoimittajana toimii Grigory Shvedov.Se keskittyy erityisesti politiikkaan ja ihmisoikeuskysymyksiin, mukaan lukien lehdistönvapaus. Sivusto alkoi vuonna 2001 ihmisoikeusjärjestö Memorialiin liittyvänä projektina, mutta kehittyi "itsenäisen" journalismin sivustoksi. Sitä näet rahoittavat useat hyväntekeväisyysjärjestöt Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa.
ellauri331.html on line 385: The Daily Beast on yhdysvaltalainen uutissivusto, joka keskittyy politiikkaan, mediaan ja popkulttuuriin. Vuonna 2008 perustetun verkkosivuston omistaa IAC Inc. IAC Inc. on amerikkalainen holdingyhtiö, joka omistaa brändejä 100 maassa, pääasiassa median ja Internetin alalla. Yritys on perustettu Delaware General Corporation -lain alaisuudessa ja sen pääkonttori sijaitsee New Yorkissa. Joey Levin (jutku hänkin), joka johti aiemmin yrityksen haku- ja sovellussegmenttiä, on toiminut toimitusjohtajana kesäkuusta 2015 lähtien. Vuosina 2004 ja 2005 IAC jatkoi kasvuaan yritysostojen kautta ja lisäsi omaisuuttaan mukaan lukien Tripadvisor. Se lanseerasi myös Gifts.comin tänä aikana ja Connected Ventures mukaan lukien CollegeHumor ja Vimeo. 3. elokuuta 2013 IAC myi Newsweekin International Business Timesille julkistamattomin ehdoin. Firman joku jäbä sai lentopotkut twiitattuaan "Afrikkaan menossa. Toivottavasti en saa AIDSia. Kiusoittelen vain. Olen valkoinen!" Uudelleenjärjestelyn seurauksena CollegeHumorin yli 100 työntekijää irtisanottiin.
ellauri332.html on line 47: "Näemme paljon ensolaattaa, marmoria ja mosaiikkeja", hän sanoi.
ellauri332.html on line 192: On turha sanoa, että "Simpsonit" -show on rypistynyt muutaman höyhenen yli 30 (ja lisää) vuoden aikana. Animaatioesitys on sekoitus satiirista ja WC-huumoria, joka on aina pitänyt yleisön ja sensuurit WC-istuinten reunoilla.
ellauri332.html on line 425: Tämä raina poikkeaa liian kauas kaappihinuri Nathanial Hawthornen vuonna 1850 julkaistusta romaanista vuoden 1660 puritaanisesta siirtokunnasta. Vuoden 1995 elokuva näyttää tietämättömältä. Sitä tervehdittiin pelätyllä elokuvakritiikillä, "tahattomasti hauska". Tänä aikana Demi Mooren nimi teltassa oli kuin jinx. Lyhyesti sanottuna hänen esityksensä Hester Prynnestä osoittautui vahingossa humoristiseksi.
ellauri332.html on line 500: Elokuvan juoni kertoo kahdesta julkkisjournalistista, jotka lähtevät CIA:n ohjeistamana Pohjois-Koreaan haastattelemaan Kim Jong-unia, tarkoituksenaan salamurhata hänet. Hulvatonta jenkkihuumoria, salamurhaus nimittäin. Il y a ceci d'ironique dans l'intrigue, qui montre le désespoir du gouvernement des États-Unis et de la société américaine. L'assassinat d'un leader étranger renvoie à ce que les États-Unis ont fait en Afghanistan, Irak, Syrie et Ukraine. Et n'oublions pas qui a tué Kennedy : les Américains.
ellauri332.html on line 570: Pahamaineisen pilapelin pääosassa on Sasha Baron Cohen, joka esittää Borat Sagdiyevia, Kazakstanista kotoisin olevaa toimittajaa, jonka tehtävänä on matkustaa Amerikkaan dokumentoimaan siellä mahdollisesti olevaa elämää. Elokuvaa pidetään Amerikassa kiistanalaisena, ei vain sen selkeän alastomuuden, Borat-uimahousujen ja väärin suunnatun synkän huumorin vuoksi, vaan koska useat elokuvaan osallistuneet vajakit ovat väittäneet, että tapa, jolla heidät esitettiin, oli harhaanjohtava. Elokuvantekijät ovat sittemmin joutuneet usein kunnianloukkausoikeuteen. "Very nice!"
ellauri332.html on line 640: Esiosa-trilogiaa luodessaan George Lucas ei alun perin aikonut esitellä sarjakuvahahmoa, mutta hänen poikansa "Jett" ehdotti tuloksena olevan synkän ja poliittisen trilogian "laimentamista" hahmolla, joka ainakin osittain kompensoisi Hanin huumorin menetystä. Lucas, joka on saanut inspiraationsa yhdestä poikansa suosikkisarjakuvahahmoista, Disneyn Goofysta , luo pitkän (1,96 m) gunganin, jolla on pitkät korvat ja varrelliset silmät ja joka muistuttaa antropomorfoitua hadrosaurusta tai vesinokkaeläintä, ja "Jett" keksii hänelle nimen - Jar Jar Binks. Ulkonäköä viimeisteli kuvittaja Terril Whiplatch.
ellauri332.html on line 650: Jo ennen "The Phantom Menace" -jakson julkaisua Jar Jar tuli melko vakavan median ja yleisön huomion kohteeksi. Näin ollen Brent Staples New York Timesista uskoo, että gungan ”kävelee kuin parittaja. Binks on ylivoimaisesti elokuvan tyhmin hahmo", ja hänen yksinkertainen omistautuminen "valkoisille" jedimestareilleen muistutti ihmisiä Hollywoodin loukkaavimmista rodullisista stereotypioista; Slaten David Edelstein kutsui Binksiä " pullisesilmäiseksi, miehen kokoiseksi dinosaurukseksi, joka puhuu Länsi-Intian slangia " ja Eric Harrison Los Angeles Timesista vertasi Binksiä Stepin Fetchitin virheelliseen parodiaan. Harrison panee merkille Pohjois-Amerikan katsojien ennennäkemättömän suuttumuksen tämän hahmon suhteen: erityisesti luotiin verkkosivusto jarjarmustdie.com ("Jar Jar Must Die") , joka kerää fanien ääniä vetoaakseen Lucasfilmiin ja pyytää tappamaan Binks. Vanity Fairin Bruce Handy kirjoitti, että Jar Jarista "on tullut symboli siitä, mitä monet fanit pitävät esiosa-trilogian puutteina: hahmot, joista kukaan ei välitä; huumorintaju, joka on suunnattu yleisön nuorimmille ajatteleville jäsenille; liiallinen riippuvuus tietokonegrafiikasta; ja juonilinjat, jotka käsittelevät monimutkaisia poliittisia juonitteluja , jotka olisivat sopimattomia: I, Claudius tai Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho -sovituksissa , mutta sopivat elokuviin, joissa on hahmoja kuten Jar Jar Binks." Kate Phipps The A.V. Clubista totesi, että Binks oli kiusallisesti kirjoitettu elokuvaan, jonka olisi voinut tehdä ilman gungania, joka tarjoaisi koomista helpotusta pääjuonelle, mutta sen sijaan hän "pilaa melkein jokaisen kohtauksen, jossa hän avaa suunsa."
ellauri332.html on line 746: Britti skoudesarjoja on kahdenlaisia, tönkköhumoristisia ja nordic nuaareja. Yhtä tunkkasia molemmat. Anglosaxien I promise! tarkoittaa että nyt tyyppi laskee luikuria aivan sikana. Lupaaminen ylipäänsä on aivan helvetin typerää. Ja kaikkein typerintä on toivoa kuuluvansa joukkoon. I gave my word.
ellauri332.html on line 748: Whitstable Pearl kuuluu britti tönkköhumoristisiin kökkösarjoihin. Siinä liikutaan ihan persupiireissä. Kaikki ovat kouluttamattomia xenofoobisia landepaukkuja jotka juo kaljaa pullonsuusta ja syö perinteistä kebaabia ja pizzoja. Punkero pää-ämmyrkäinen on viisikymppinen, yhtä punkero depressiivinen puolimutiainen on Johnia vuotta nuorempi. Lapset jää kyllä niiltä saamatta. Juuri paljastettiin että mulatin sidekick onkin lepakko. Siitäkään ei sitten enää ole häiriötä. Uuvuttavan pitkästyttävä "romanssi" punkeroiden kesken nytkähti juuri eteenpäin kun saatiin potkituxi ämmyrkäisen musta poika pihalle ja masixesta leskimieheltä liian laiha leski samantien huut helkkariin. Onnen tiellä on enää ämmyrkäisen homssu äisky, Kirsin ikätoveri nosy Parker Dolly. Se on sitten saanut tyttärensä 15-vuotiaana, tuskin ylläri. Tämä vielä vanhainkotiin niin rannikko on kirkas. Siinä tarvitaan kyllä vankka peti kun nää hylkeet pääsee vällyihin.
ellauri335.html on line 52: "Näemme paljon ensolaattaa, marmoria ja mosaiikkeja", hän sanoi.
ellauri335.html on line 67: Ihmiset. Tänä vuonna sisustuksessa näkyvät rouheat materiaalit ja rohkeat värit. On tärkeää lisätä kontrastia, lämpöä ja ulottuvuutta valkoisiin tiloihin, jotta ne eivät tuntuisi kliinisiltä. Korkeakiiltoisia, kylmiä ja kovia harmaita ei tulla enää näkemään tänä vuonna. Puuovien ja marmoristen työtasojen ja välitilan yhdistelmä näyttää upealta. Erona aiempaan skandinaaviseen minimalismiin puun sävy on tummempaa. Lämmin kastanja tai kylläinen väri sisustuksessa, matoissa ja tyynyissä lisäävät viihtyisyyttä ja moniulotteisuutta. Nämä tummemmat puut tuovat luonnetta ja lämpöä sekä lisäävät kontrastia vaaleampiin elementteihin. Tasoihin valitaan luonnonkiveä ja kaappeihin puuta. Puunsyyt jätetään kauniisti näkyville, kun taas kodinkoneet ja sotkut piilotetaan ovien taakse. Vaikka valkoinen on edelleen suosittu valinta keittiöissä vuonna 2023, voimme odottaa, että keittiöt muuttuvat hieman värikkäämmiksi. Ihmiset lämpimämpiä sävyjä ja rohkeita värejä mieluummin kuin yksivärisiä, skandinaavistyylistä minimalismia tai valkoisia ja harmaita maalaistyylisiä keittiöitä. Tänä vuonna näkee paljon orgaanisia ja kylläisiä värejä keittiön kaikilla alueilla. Odotamme, että täysin valkoiset kaapit vaihdetaan lämpimiin, luonnollisiin tummiin ja vaaleisiin puun sävyihin. Sinisen ja vihreän vivahteikkaat, vaaleat sävyt, jotka ovat lähellä valkoista, nostavat suosiotaan. Tämä on uusi tapa käyttää värejä valkoisen sijasta. Perusharmaa ja raikas valkoinen ovat ulkona ja kermaiset luonnonvalkoiset ja lämpimät harmaat tulevat niiden tilalle.
ellauri340.html on line 522: Handken vuoden 1972 romaani Short Letter, Long Farewell sisälsi koomista huumoria ja halveksuntaa. Se kertoi itävaltalaisen miehen tiematkasta Yhdysvaltojen halki. Hän etsi ensin vieraantunutta vaimoaan ja sitten pakeni häntä, kun tämä uhkasi tappaa tämän. Kertoja päätyy lopulta elokuvaohjaaja John Fordin taloon, joka on aikansa metafiktiivinen uutuus. Rock and rollia ja kaikkea, jota historia ei rasita, rakastava Handke käytti Yhdysvaltoja näyttönä, jolle hän saattoi heijastaa fantasioitaan. Unelma tyhjän pöydän kansasta (joka tietysti jättää huomioimatta Amerikan oman kansanmurhan menneisyyden) kasvaisi huolenaiheeksi Handkelle, kun hän pyrki laajentamaan itsensä rajoja maailmassa, jossa hän ei ollut koskaan tuntenut olonsa kotoisaksi.
ellauri342.html on line 162: Tistetin lähdön jälkeen paavin muuli palasi rauhalliseen elämäntapaansa ja entiseen ulkomuotoonsa. Ei enää Quiquetiä, ei enää Béluguetia tallissa. Ranskalaisen viinin kukoistus oli palannut ja heidän mukanaan hyvä huumori, pitkät päiväunet ja pieni gavotte-askel, kun hän kulki Avignonin sillan yli. Seikkailunsa jälkeen häntä on kuitenkin aina kohdeltu hieman kylmästi kaupungissa. Hänen matkallaan kuului kuiskauksia; vanhat ihmiset nyökkäsivät päätään, lapset nauroivat osoittaen kellotornia. Hyvä paavi itse ei enää luottanut yhtä paljoa ystäväänsä kohtaan, ja kun hän viinitarhasta palatessaan antautui pienille päiväunille tämän selässä sunnuntaisinpiti aina tätä taka-ajatusta: "Jos heräisin siellä, laiturilla!" Muuli näki tämän ja kärsi siitä sanomatta mitään, kun Tistet Védènen nimi mainittiin hänen edessään, hänen pitkät korvansa värisivät ja nauraen hän teroitti kavioidensa rautaa jalkakäytävällä.

ellauri345.html on line 256: ryömii Amorin valheelliselle myllylle.
ellauri346.html on line 71: Keskeinen alajuoni on Brežnevin aikakauden julkisen arkkitehtuurin ikävä yhtenäisyys. Tätä asetusta selitetään humoristisessa animoidussa prologissa, jossa poliitikot ja byrokratia syrjäyttävät arkkitehdit (ohjaaja ja animaattori Dmitry Peskov). Tuloksena identtiset, toimivat mutta mielikuvituksettomat monikerroksiset kerrostalot löysivät tiensä jokaiseen kaupunkiin, kylään ja esikaupunkiin kaikkialla Neuvostoliitossa. Ne ovat hämmästyttävän samannäköisiä kuin New Yorkin lähiöiden vuokrakasarmit. Hassujen yhteensattumien ansiosta moskovalainen Zhenya ja leningradilainen Nadya joutuvat viettämään uudenvuodenaaton yhdessä Leningradissa. Aluksi he kohtelevat toisiaan vihamielisesti, mutta vähitellen Nadjan vaza+rinta pehmenee, Zhenyan kalu kovenee ja he rakastelevat. Aamulla heistä tuntuu, että kaikki, mitä heille on tapahtunut, oli harhaa, ja he tekevät vaikean päätöksen erota. Raskain sydämin Zhenya palaa Moskovaan. Sillä välin Nadya harkitsee kaikkea, etenkin Zhenyan elonkeraista kalua, ja päättää, että hiän on saattanut päästää onnenmahdollisuutensa luisumaan, ja lähtee lentokoneella Moskovaan etsimään Zhenyaa. Hiänellä ei ole vaikeuksia löytää häntä, koska heidän osoitteensa ovat samat ja hänen "avaimensa" sopii hiänen "lukkoonsa" kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri346.html on line 105: Juoni muuttuu tarinaksi kahdesta koppelosta: Nadya Jr. (Konstantin vs. Irakilainen?) ja Nadya Sr. (Evgeniy vs. Ippolit?) Lopulta Lukashinit voittavat kilpailun, koska upporikas irakilainen osoittautuu Nadyalle liian tylsäksi, ja Nadezhda ymmärtää, ettei hän koskaan ollut todella rakastunut Ippolitiin, vaan pysähtyneeseen neuvostoihmiseen. Verkkolehti Lenita.ru ylisti elokuvien näyttelijöitä, huumoria ja tunnelmaa, mutta kritisoi kuvaa liiallisesta tuotesijoittelusta.
ellauri347.html on line 168: Hän sai juutalaisilta Harry and Ethel Daroffilta Memorial Fiction Award -palkinnon sekä National Jewish Book Award -palkinnon kaunokirjallisuudesta vuonna 1963 hänen debyyttiromaanistaan Kuninkaan henkilöt (1963) juutalaisen Yorkin linnassa vuonna 1190.
ellauri348.html on line 395: Kirkus Reviewsin vuonna 1986 tekemässä kirja-arvostelussa anonyymi arvioija kuvaili kirjaa "kompastavaksi, roikkuvaksi yritykseksi pikareskiromaaniin". Johtopäätös oli "Kovakätinen, yhden vitsin romaani, joka on lopulta huijaus". Publishers Weekly tunnusti "kohdehuumorin täällä", mutta sanoi, että kirjailija "on kirjoittanut parempia kirjoja kuin tämä". Alun perin romaania myytiin arviolta 30 000 kappaletta. Vuoden 1994 elokuvasovituksen julkaisun jälkeen, pääosassa Linnan sahan omistajan pojan näköinen Tom Hanks, romaania myytiin yli miljoona kappaletta.
ellauri348.html on line 743: Vuonna 1760 Macpherson vieraili North Uistissa ja tapasi John MacCodrumin, klaanipäällikön MacDonald of Sleatin virallisen Bardin. Heidän kohtaamisensa seurauksena MacCodrum teki John Lorne Campbellin mukaan "lyhyen esiintymisen ossiaanisessa kiistassa , joka ei ole vailla humoristista puolta". Kun Macpherson tapasi MacCodrumin, hän kysyi: "A bheil dad agaibh air an Fheinne?" Macpherson uskoi kysyneensä: "Tiedätkö mitään Fiannasta? " Hän oli kuitenkin sanonut: "Onko Fianna sinulle velkaa?"
ellauri348.html on line 883: Transsendenssi: kauneuden ja erinomaisuuden arvostus, kiitollisuus, toivo, huumori, henkisyys
ellauri348.html on line 972: huumoria ja leikkisyyttä (esim. Mark Twainin henkilöitymä)
ellauri348.html on line 980: Jokainen 24 luonteenpiirteestä on määritelty käyttäytymisen perusteella, ja psykometriset todisteet osoittavat, että se voidaan mitata luotettavasti. Kirja osoittaa, että "empiirisesti ajattelevat humoristit voivat mitata luonteen vahvuuksia ja hyveitä tiukasti tieteellisesti."
ellauri348.html on line 1112: Huumori toimii hyvänä keinona kestää koettelemuxia ja estää uhriutumista. Sankaripiirteitä esiintyy merkittävästi enemmän ihmiskeskeisillä johtajilla kuin asiakeskeisillä. Vähän ihmetyttää mihin maanrakoon oli Saariselta hävinnyt huumori? Se on korvautunut hymistelyllä ja mielistelyllä.
ellauri348.html on line 1144:
Huumori

ellauri348.html on line 1146: Huumorin ja luovuuden yhteyttä koskevat tutkimuxet osoittavat, että huumorintaju lisää luovaa ideointia. Huumorin käyttö ennen luovaa tehtävää parantaa suoritusta ainakin jenkkikoehenkilöillä. Voidaan vaikka improvisoida jokin komedia ennen tuotekehittelyä. Humorististen ilmaisujen kuunteleminen tai komediaelokuvan kazominen lisäsi eräässä tutkimuxessa nuorten luovuutta.
ellauri348.html on line 1148: Ravi Shankar kuvasi huumoria puskureixi jotka säästävät ryntäikästä naista nöyryytyxeltä. Tälläinen ihminen on voittamaton. Huumorintaju vapauttaa peloista, mutta sitä pitää kuitenkin viljellä huolella ja sovittaa oikeaan asiayhteyteen. Ei mitään alapään juttuja eikä varsinkaan saa pilkata johtoporrasta. Jo yhden pellen lisäys tiimiin lisää sen tuottavuutta. Hyvä huumori antaa elämään merkityxen tunnetta, izeluottamusta, onnea ja ihmisyyttä! Jaa, tässä taisikin olla sitten kaikki Pirjo Säisäi-Werneriltä. Ei tässä kirjassa juuri ollut muuta kuin tahatonta naurun aihetta.
ellauri349.html on line 473: Kaikkein traagisinta tässä Eskin joihkauxessa kuplafolkkarista käsin on huomata että veikon huumori on täysin kadonnut, lukunottamatta tahatonta. Kaveri näyttää ottaneen izensä aivan täydestä ja tosissaan! Se luulee oikeasti olleensa joku ässä! "Korskeus", "mustankiiltävä sotarazu", eikö se tajunnut näyttävänsä naurettavalta pikku pajazolta pellepuvussa? Ei: "Izeironia ei onnistu minulta. Se on fakta." Leipääntynyt tervetulotoivotus Sepun vanhalle laitoxelle samoilla hitaasti putoilevilla iänikuisilla kökkösanoilla on surullista nähtävää. Siltä tuntuu hävinneen totaalisesti izeymmärrys. Onkohan lapin tyttö yhtä tikapuuhermostoinen kuin Jasun kotka? Tärkeää on jarruttaa myöhään sanoi rallimestari Ari Vatanen. Tallimestarit juokaa. Vitut sanoi Vatanen, ja Vatanen on viisas mies.
ellauri349.html on line 505: Politiquement, Sartre a rejoint le camp de l'antiaméricanisme et du soutien (non sans critiques) du PCF et de l'URSS, alors qu'Aron se rapproche de celui de la démocratie libérale et de l'anticommunisme. Alors qu'ils étaient amis dans leur jeunesse, ils se brouillent à partir de 1947, lors d'un débat radiophonique où Sartre, opposé à l'ancien résistant Pierre de Bénouville, compare de Gaulle à Hitler. Il demande alors à Aron de les départager, ce qu'il refuse, sans pour autant soutenir Bénouville. Par la suite, les désaccords iront grandissants. Aron rejoint le RPF gaulliste, quand Sartre co-fonde le Rassemblement démocratique révolutionnaire, un nom que l'intellectuel libéral juge oxymorique, estimant que la révolution souhaitée par Sartre ne peut pas être démocratique. Lenin oli samaa mieltä.
ellauri349.html on line 535: Kateuden tilalla vilpitöntä uskoa elämän tahattomaan riemuhuumoriin ja nosteylevyyteen. Eläköön Turun yliopisto, vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle! Alas keisarillinen Alexanterin räkäverstas! Tässä muuten näkyy Eskin kuittailutekniikka: Hinoa John! Se varoo suoraan haukkumasta kilpaveikkoja ja vihamiehiä, parempi pelitapa on ylistämällä alistaa ja kehaista joitakuita toisia. Hienoista vittuilua HY: n proffille hist.kieli. osaston kuoleman kurvissa, josta se 29-vuotiaana bongasi izensä lisäxi vain 2 julkkista, Yrjö Blomstedtin ja Matti Klingen.
ellauri349.html on line 574: Jules: Well, there's this passage I got memorized.`It sort of fits the occasion. "Ezekiel 25:17". "The path of the righteous man is beset on all sides by the inequities of the self and the tyranny of evil men. Blessed is he who in the name of charity and good will shepherds the weak through the Valley of Darkness for he is truly his brother's keeper and the finder of lost children. [now on-screen] And I will strike down upon thee with great vengeance and furious anger those who attempt to poison and destroy my brothers. [raising his gun on Brett] And you will know my name is the Lord when I lay my vengeance upon thee."

ellauri349.html on line 708: Seuraava pystyynnostettava pahvikuva on juutalainen fenomenologi Emmanuel Levinas, josta on jo monta bongausta mm albumeissa 121 ja 153. Eskin virnuileva lätty kirjan takakannessa kuiskii minulle: tapa vaan. Lopulta ei äiti ehtinyt omin avuin veskiin. Eski ei kiireiltään ehdi veskiin jelppimään. Siis äiti Sinivuokkoon vaan. Lauloin hiljaa äidin korvaan ja äiti pisti vastaan. Eskin Veski veljellä on parempi lisääntymismenestys kuin Eskillä. Eski oli jäädä tuhkixexi mutta muumit auttoivat. Eski ei ole kovin huumorintajuinen, mutta ennen sentään naurattava. Nyt enää naurettava. Kerran se oli tosi urhea ja meni äidin kanssa saunaan.
ellauri350.html on line 179: Tunteisiin voi vaikuttaa. Tee kaikki mahdollinen kenkien ja tukan suhteen. Vältä ylipukeutumista. Chanel 5 on hyvä valinta. Persoonallisuus on tärkeä joten muista hymyillä. Kannattaa pyrkiä olemaan charmikas, leikkisä, humoristinen ja sexikäs. Kazo ennen tapaamista Disneyn Kaunotar ja hirviö. Hieronta tekee typyistä anteliaita. Sen neuvoi muille pojille Mikko Könkkölä. Voi puhua myös ranskaa sängyssä. Jos olet antelias, sinä pääset plussalle, obviously. Mennänkö teille, meille vai pyöräkellariin?
ellauri350.html on line 721: Luonne, huumorintaju, kauneus, hyvä käytös, 2 muuta.
ellauri350.html on line 775: Jos tunnet olosi humoristiseksi, kokeile murtaa näitä lyhyitä vitsejä.
ellauri352.html on line 420: Tiede, taide, uskonto ja urheilu sekä talouspakotteet, siinä se. Ai että ne on meillä ollut maailman sivu ja silti kärhämöidään? So what, lisää vaan samaa ja suuremmat lusikat. Filosofikuninkaan sijaan monarkixi naurettava psykoanalyytikko. Ja naurua kolmannella, pakolaiset naurusaarelle. Huumori on vastuumoraalin paras petikaveri. Paavon kirjassa on lähinnä tahatonta huumoria. Izekritiikistä ei ole juuri jälkeä. Tunne izesi, kampaa tukkasi. Opettele lukemaan, se on antoisinta. Sanoi Markus Aurelius, ei Markus Leikola, vaikka isä Anto. Sana on kuin sähköpistoke, varovasti sitä pitää stöpselöidä ettei tule manaa. Matti Ala-Huhta vahvistaa tämän kirjassaan johtajuudesta. HY:n johtajuuskoulutuxessa piti piirtää vahvuuxistaan jonkinlainen Rorschach kuvio. Lähdin kesken pois koko kallonkutistuxesta.
ellauri352.html on line 690: Ilman kehystä tai painopistettä, joka piti löyhästi Centennial-juhlaa yhdessä, tämä massiivinen mutta mielivaltaisesti pirstoutunut itärannikon yhteisön historia – Marylandin saari, 1583–1978 – on lähes vailla perinteistä romaanillista nautintoa. Noin sata hahmoa esitetään lujasti tyypeinä (esim. "Bartley Paxmore, 31-vuotiaana, oli uudentyylinen kveekari"), useimmat heistä ovat kolmen edustavan perheen jäseniä: katoliset, maanomistajat, ylemmän luokan jälkeläiset. Edmund Steed, joka tutki Chesapeakea John Smithin kanssa vuonna 1608; Timothy Turlockin tyhmä, mutta innokas alemman luokan jälkeläinen, joka tuli Marylandiin indentoituneena palvelijana; ja kveekari Edmund Paxmoren vakaa, keskiluokkainen laivanrakennusjälkeläinen, joka hylättiin Marylandissa vuonna 1661 laajojen Massachusettsin ruoskimisen jälkeen. Vuosien varrella näiden klaanien on kohdattava merirosvoja, myrskyjä, insestiä, seksismiä (kyllä, monet naiset täällä ovat epätodennäköisiä feministejä), filanderista syntyneitä paskiaisia, vallankumousta (kaikki kolme jälkeläistä liittyvät lopulta mukaan, jopa rojalisti Steeds), ja - noin puolet kirjasta - orjuuskysymys. Turlockit ovat limaisia ​​orjakauppiaita, Steedit ovat lempeitä orjanomistajia, paxmorit ovat rajuja abolitionisteja, ja - melko häpeämättömänä Rootsista - Caterit ovat orjia, jotka näkyvät ruoskan alla ja peiton alla, mandingotyylisissä kolmioissa. ("Haluatko jäädä pidempään, kulta?").
ellauri352.html on line 700: Yksinkertainen mutta epäjohdonmukainen Michenerin perhekolmio -lähestymistapa tarjoaa täplän, hämmentävän yleiskatsauksen monimutkaiseen historiaan; samalla kun hän korostaa Puolan johtajuuden puutteita, hän idealisoi ja hämärtää muualla – esimerkiksi lähes täydellisellä puolalaisen antisemitismin kalkinpoistolla. Ja huolimatta muutamista seurusteluista ja häistä, hahmojen paraati täällä on tasaista, täysin huumorintajutonta, ei-osallistuvaa. Etsi sitten muualta joko vahvaa historiallista fiktiota tai johdonmukaista johdatusta Puolan historiaan. Mutta katso siitä huolimatta bestseller-luetteloita: tosiasiat ovat kasaantuneet, otsikko on otsikoissa, sivurivi on väistämätön.
ellauri353.html on line 335: "Memoria de mis putas tristes" de Gabriel García Márquez
ellauri359.html on line 141: Blake näytyi olevan eri mieltä Danten kanssa antiikin Kreikan runollisten teosten ihailusta ja ilmeisestä ilosta, jolla Dante jakaa rangaistuksia helvetissä (mitä todistaa cantosten synkkä huumori)
ellauri362.html on line 46: Kylläpä on kehno fan fiction sequel Jane Austenin Pride and Prejudicesta! Mitään ei ole jäljellä Janen hienosta huumorista ja säätymoraalista. Samat hynttyyt päällä, mutta aivan ala-arvoista chicklittiä.
ellauri362.html on line 89: Ballissa Bingley pyytää innokkaasti esittelyjä ja tanssii läpi yön paikallisten tyttöjen kanssa. Hän ihastuu nopeasti 22-vuotiaaseen neiti Jane Bennetiin. Darcy kieltäytyy olemasta esitelty paikallisille tytöille, koska Jane on ainoa "komea" paikallinen tyttö, ja sen sijaan tanssii vain Bingleyn sisarusten kanssa. Kun Bingley ehdottaa Darcylle, että tämä tanssiisi Janen nuoremman 20-vuotiaan sisaren Elizabethin kanssa, joka istuu parhaillaan tanssia, Darcy tyrmää häntä arviollaan - "Hän on siedettävä, mutta ei tarpeeksi komea houkutellakseen minua; enkä ole tällä hetkellä kyllin huumorintajuinen tehdäkseni ikäviä seurauksia nuorille naisille, joita muut miehet halveksivat." Valitettavasti Elizabeth Bennet kuulee kommentin.
ellauri362.html on line 159: Vuonna 1812 Peacock julkaisi toisen yksityiskohtaisen runon, Melankolian filosofia, ja samana vuonna tutustui Shelleyyn. Hän kirjoitti muistelmissaan Shelleystä, että hän "näki Shelleyn ensimmäistä kertaa juuri ennen kuin hän meni Tanyralliin", jonne Shelley lähti Lontoosta marraskuussa 1812 (Hogg 's Life of Shelley, vol. 2, s. 174, 175). Thomas Hookham, kaikkien Peacockin varhaisten kirjoitusten julkaisija, oli mahdollisesti vastuussa esittelystä. Se oli Hookhamin kiertävä kirjasto, jota Shelley käytti monta vuotta. Hookham oli lähettänyt The Genius of the Thamesin Shelleylle, ja Shelley Memorialsissa, s.38–40, on runoilijan 18. elokuuta 1812 päivätty kirje, jossa ylistetään Hernekukon runollisuutta, esityksen ansioita ja arvostellaan yhtä liioitellusti hänen mielestään kirjailijan harhaanjohtavaa isänmaallisuutta. Letty ja Camilla lainasivat rantakirjoja Hookhamin lainakirjastosta. Peacock ja Shelley ystävystyivät ja Peacock vaikutti Shelleyn ominaisuuksiin sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen.
ellauri362.html on line 328: Lainasin kirjastosta David Sedariin päiväkirjan osa I. Sedariista on aikaisempi paasaus albumissa 268. Davea ei oikeastaan pitäisi näin kamalasti sättiä, sillä sen homo päiväkirja on samaa genreä kuin nämä takaa maistuvat muistelmani. David Sedaris on vuotta nuorempi kuin Petteri. Suuri osa Sedariin huumorista on näennäisesti omaelämäkerrallista ja itseään halventavaa, ja se koskee usein hänen perhe-elämäänsä, hänen keskiluokan kasvatusta Raleighin esikaupunkialueella Pohjois-Carolinassa, hänen kreikkalaista perintöään, homoseksuaalisuutta, työpaikkoja, koulutusta, huumeiden käyttöä ja pakkomielteistä käyttäytymistä sekä hänen elämäänsä Ranskassa, Lontoossa, New Yorkissa ja South Downsissa Englannissa. Hän on näyttelijätär Amy Sedariin veli ja kirjoitusyhteistyökumppani.
ellauri362.html on line 387: Sillä välin Schreber oli kehittänyt monimutkaisen perustelurakenteen osana vainoharhaisuuttaan ja harhaluulojaan, jotka hän kirjoitti muistiin Sonnensteinin turvakeskuksessa oleskelunsa lopussa kirjassaan Memories of a Nervous Patient, joka julkaistiin vuonna 1903.
ellauri367.html on line 45: Vuonna 2019 Venäjä kunnioitti Burgessiä ja Macleania seremoniassa sillä että rakennukseen, jossa he asuivat Moskovassa 1950-luvulla, heitettiin muistolaatta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun (SVR) päällikkö ylisti kaksikkoa sosiaalisessa mediassa siitä, että se "on toimittanut Neuvostoliiton tiedustelupalveluille tärkeimmät tiedot yli 20 vuoden ajan, antaen merkittävän panoksen fasismin voittamiseen, strategisten tahojemme suojelemiseen, oligarkkien etujen ja maamme turvallisuuden takaamiseen." The Guardian lehti tuli tähän johtopäätökseen: "Se ei meitä juuri hämmästytä, että tällainen haiseva, röyhkeä, valehteleva, röyhkeä, huumorintajuinen, humalainen löysä saattoi tunkeutua brittien vakoilulaitoxen sydämeen ilman että kukaan ilmeisesti olisi huomannut, että hän oli myös Neuvostoliiton mestari." Pluspuolelle voi lisätä että aivan silmitön määrä britti vaklausjorinoita saatiin kynäillyxi ja videoiduxi näistä veikoista, melkein enemmän kuin Enid Blytonilla on Viisikko kirjoja.
ellauri367.html on line 145: Vaikka hän alun perin suunniteltiin yksiulotteiseksi, toistuvaksi röyhkeäksi roistoksi, joka saattaa ajoittain astua Simpsonien elämään ja aiheuttaa jonkinlaisen tuhon, Mr. Burnsin suosio on johtanut hänen toistumiseen sisällyttämiseen jaksoihin. Hän on stereotyyppi yritys-Amerikasta hänen sammumattomassa halussaan lisätä omaa vaurauttaan ja valtaansa, kyvyttömyytensä muistaa työntekijöidensä nimiä (mukaan lukien Homerin nimet toistuvista vuorovaikutuksista huolimatta – josta on tullut toistuva vitsi) ja huolimattomuudestaan ​​heidän turvallisuudestaan ​​ja hyvinvoinnistaan. -oleminen. Pitkään ikäänsä pohtien Mr. Burns saa ilmaista vanhentunutta huumoria, viittauksia jazz-ajan populaarikulttuuriin ja pyrkii soveltamaan vanhentunutta teknologiaa jokapäiväiseen elämään. Conan The Barbarian on kutsunut Mr. Burnsia suosikkihahmokseen mielivaltaisen iän ja äärimmäisen vaurauden vuoksi.
ellauri367.html on line 168: Hänen syntymäpäivänsä on 15. syyskuuta. Mr. Burnsin äärimmäinen vanhuus on usein puujalkahuumorin lähde. Burnsin isä oli orjaomistaja eteläisen viljelmän omistaja, joka inspiroi Simon Legreen hahmon Harriet Beecher Stowen romaanissa Setä Tuomon tupa. Homer ja Grampa polveutuvat eversti Burnsin karanneesta orjasta Virgilistä, joka pakeni britti-Kanadaan. Hänen kansallislaulunsa viittaa siihen, että hän oli kotoisin Itävalta-Unkarista. Mr. Burns vastaa usein puhelimeen arkaaisella tervehdyksellä "Ahoi-hoi", jonka Alexander Graham Bell ehdotti, mutta jonka on kauan sitten korvannut tutumpi "Helou".
ellauri368.html on line 33: Mitä yhteistä on Frank Herbertin Anodyynillä ja juutalaisparodioilla? Molemmat ovat 100% huumorivapaita, ja molemmissa pannaan sankaroiden naapureita hengiltä. Pääpaino on EFK motiiveista kirjaimilla E ja K.
ellauri368.html on line 43: Heprealaisia ​​kirjoituksia on tutkittu harvoin huumoripuolelta. Tämä on totta myös niiden niteiden kohdalla, jotka muodostivat Vanhan testamentin kaanonin. Se ei ole yllättävää, että mitään ei ole yritetty. Nämä rivit ovat ekoja Raamatun jälkeisen heprealaisen kirjallisuuden alalla. Tohtori L Davidson on ottanut huomioon yhden näkökohdan aiheesta ja on tehnyt kattavan tutkimuksen parodioista aiheesta heprealainen kirjallisuus. Ahkerasti ja kirjallisesti Hän on seurannut parodian kehitystä tässä kirjallisuutta sen alkeista talmudisessa kirjallisuudessa ml sen erilaiset seuraukset sen nykyiseen jatkettuun viimeiseen käyttöpäivään. Hän on myös määrittänyt ratkaisun useisiin siihen liittyviä kirjallisiin ongelmiin käyttämällä tähän tarkoitukseen ei vain painettuja teoksia vaan mitä tahansa käsikirjoituslähteitä ollut hänen käytössään. Tähän Hän on lisännyt täydellisen bibliofilian lähtien kirjoitetuista parodioista viime vuosisadalla, joka sisältää myös teoksia, joita ei ole kirjoitettu hepreaksi mutta se liittyy kyllä osaltaan käsiteltyihin asioihin.
ellauri368.html on line 217: Ei ole myöskään liioiteltua sanoa, että lähes kaikki suuret Nykyaikaisen juutalaisen historian liikkeet on parodioitu. Hasidismi, uudisjuutalaisuus, sosialismi, sionismi ja monet muut Juutalaisen ajattelun pienet vaiheet - kaikki ovat tuoneet esiin omat parodistinsa. Toisaalta tämän juutalaisen kirjallisuuden haaran tutkiminen ature paljastaa myös juutalaisen huumorin vakavan puolen. Se tulee osoittavat, että juutalaisen satiirin leikkisyyden alla on surun virta on aina läsnä. Kyyneleet ja nauru valehtelevat hyvin lähellä juutalaista huumoria ja juutalaista parodistia. Hän ei ole aina pelkkä klovni, mutta sitä useammin hän on saarnaaja naamioitunut narrin pukuun. kuten yleinen parodia juutalainen parodialla on myös moraalinen päämäärä.
ellauri368.html on line 219: mutta suurimmaksi osaksi parodistin kohtalo oli kaikkien humoristien kohtalo - ei otettu vakavasti. Ihmiset nauroivat heidän vitseilleen, nauttivat niistä nokkeluutta ja sarkasmia, mutta jatkoivat omilla vanhoilla tavoillaan ihan sama. Ainoa parodia, joka teki itsensä vahvasti tunnetuksi, oli Joseph Perlin Reveur of Secrets ja jopa tämä merkittävä satiiri tuottanut kyseenalaisia ​​tuloksia
ellauri368.html on line 228: Parodia ei ole niin vanha heprean kirjallisuudessa. Vaikka Toora sisältää runsaasti erilaisia ​​satiirin muotoja, se ei sisällä yhtään esimerkkiä parodiasta, ellei sitä tarkastella sellaisena kokonaisuutena. Talmudista odotamme luonnollisesti löytävämme parodiaa riittävästi edustettuna, sillä muinaisilla rabbeilla oli innokas huumorintaju. Withal, sitä on Talmudissa hyvin vähän, mitä voidaan kutsua puhtaaksi parodiaksi, ja jopa sen transvestitioiden määrä on liian pieni ansaittavaksi enemmän kuin ohimennen. 4 Katso tästä aiheesta: H. Adler, Jewish Wit and Humor: The Nineteenth
ellauri368.html on line 244: Profeetta Habakbukin kirja (Sepher yabakbuk ha-Nabhi) on parodia ilman satiirista motiivia. Joan de Plantevit löysi siitä kabalistisen merkityksen Kanni-nimessä nähtyään Otsia) viittaus juutalaiseen Messiaaseen ja Beerissä pakanamaailmaan. Mutta tämä naivismi jo naurettiin kirjoittanut Bartolocci, joka tunnisti kirjan huumorin*«. Miten Se, kuinka pitkälle kirjoittaja onnistui olemaan humoristinen, on toinen kysymys. Profeettojen kieltä jäljitetään taitavasti, mutta huumori ei ole kovin voimakasta. Juutalaiset, sanoo parodisti, jakaantuivat uskollisuudestaan ​​Vineyardin välillä (Karmi) ja kaivo (Beeri), taitaa olla viittaus siihen hillittömyyttä ja raittiutta. Pullon (Bakbulj) innoittama profeetta lähetettiin kääntämään ihmiset palvomaan viinamäkeä, jonka hän onnistui monien koettelemusten jälkeen saavuttamaan, vihjaten siten, että juutalaiset eivät olleet askeetteja vaan päinvastoin kovia dokuja.
ellauri368.html on line 248: Puriniyn uudessa Zoharissa on vapaata huumoria ja on melkein houkutus uskoa, että ylistäessään juoppoa, Feder nauttii hauskanpidosta omalla kustannuksellaan. sillä tiedetään, että hän oli vahvasti riippuvainen juomisesta, ja tuo viina sai hänet parhaalle tuulelle kirjoittamiseen. Mutta kenties tästä syystä, ehkä, hänen huumorinsa on vähäistä, ja monta kertaa jopa mautonta ja säädytöntä viittauksissaan. Köyhyys jonka alla Feder työskenteli koko elämänsä, näyttää saaneen tartunnan hänen kirjoituksistaan. Sopimattomat tavat kuten vaeltaminen ja kerjääminen esiintyvät silloin tällöin hänen teoksissaan, ja ovat erityisen havaittavissa tässä parodiassa, koska se ei ollut sitä tarkoitettu yleisölle, eikä siksi ole puhdistettu siitä vastenmielisiä elementtejä. Toisin sanoen hän todisti sen jälleen kerran lainaamalla Raamattua: Paholainen ei ole koskaan hukassa.
ellauri368.html on line 250: Satiirin humoristisimmassa osassa kontrasti vedetään juutalaisen tytön helpon elämän juutalaisen pojan raskaan olemassaolon välille. Juutalaisella tytöllä sanoo satiiri on vähän huolia ja vielä vähemmän velvollisuuksia, kun taas poika saatetaan tuntemaan uskontonsa taakka jo lapsenkengistä lähtien. Hänellä on kuusisataakolmetoista ohjetta noudatettavana, ja monia vaikeita opintoja, kun taas juutalaisella tytöllä on vain yksi elämän tavoite - mennä hyvin naimisiin. Valittuaan huonoa onneaan
ellauri369.html on line 343: Carlylen isän kuolema tammikuussa 1832 ja hänen kyvyttömyytensä osallistua omiin hautajaisiinsa sai hänet kirjoittamaan ensimmäisen teoksen, josta tuli muistio, joka julkaistiin postuumisti vuonna 1881. Carlyle ei ollut löytänyt kustantaja, kun hän palasi Craigenbuttockiin maaliskuussa, mutta hän oli aloittanut tärkeitä ystävyyssuhteita Leigh Huntin ja John Stuart Millin kanssa . Sinä vuonna Carlyle kirjoitti esseet "Goethen muotokuva", "Goethen kuolema", "Goethen teokset", "Biografia", " Boswellin Johnsonin elämä " ja humoristisen "Corn-Law Rhymes".
ellauri369.html on line 354: The novel purports to be a commentary on the thought and early life of a German philosopher called Diogenes Teufelsdröckh (which translates as 'God-born Devil's-dung'. He is author of a tome entitled Clothes: Their Origin and Influence. Teufelsdröckh's Transcendentalist musings are mulled over by a sceptical English Reviewer (referred to as Editor) who also provides fragmentary biographical material on the philosopher. The work is, in part, a parody of Hegel, and of German Idealism more generally. Har har har olipa humoristista.
ellauri369.html on line 382: Neopaganist humorist Charles Godfrey Leland (1824-1903) read it through forty times ere he left college, of which he kept count. He went on to write Aradia, or the Gospel of the Witches, which became a primary source text for Neopaganism half a century later.
ellauri370.html on line 190: Uttrycket "De tre ringarna" syftar på de tre monoteistiska religionerna judendom, kristendom och islam. Dessa tre religioner samexisterade under stor frihet under de moriska härskarna. Enligt en legend frågade Saladin juden Natan den vise om vilken av de tre religionerna som var sann. Natan förstod att hur han än svarade skulle svaret vändas emot honom. Därför berättade han en historia om en ring som gått i arv från far till den mest älskade av sina söner i många släktled. Efter många släktled kom ringen till en man som älskade alla sina söner lika mycket och han lovade var och en av dem ringen. På dödsbädden kallade han till sig en guldsmed som tillverkade två exakta kopior av ringen. Innan han dog gav han en ring till var och en. And one ring to rule them all. Rex regi rebellis. Kylmä rinki persiessä. Mikä näistä on paras kysyy lapset. Kaikissa on puolesa vastaa iskä. Ärrsyttävää!
ellauri370.html on line 439: Kaikki, mitä Chamberlain piti hyvänä maailmassa, katsottiin arjalaisten ansioksi. Esimerkiksi teoksessa The Foundations Chamberlain selitti melko pitkään, että Jeesus Kristus ei mitenkään voinut olla juutalainen, ja antoi erittäin vahvasti ymmärtää, että Kristus oli arjalainen. David, Jesaja, Hesus och Paulus var alla amoriter, dvs. arier. De var högväxta, blonda och långskalliga. Judar är kortskalliga.
ellauri370.html on line 552: Vuonna 1869, Rio de Janeirossa oleskelunsa ikävystyessä, Gobineau palasi romanttiseen proosaan. Hänen yhdessä päivässä kirjoitettua novelliaan Adelaide pidetään joskus hänen mestariteoksenaan, vaikka se ilmestyi vasta postuumisti. Kahden naisen väliseen mustasukkaisuuteen keskittyvä tapaus, on täynnä julmuutta, röyhkeyttä ja huumoria.
ellauri372.html on line 506: Pentametrin sijaan rivit kirjoitettiin jambisella tetrametrillä. Riimijärjestelmä on sama kuin sankarisäkeessä (aa, bb, cc, dd jne.), mutta Butler käytti usein feminiinistä riimiä huumoriksi.
ellauri372.html on line 542: Riimin sanat "swear for" ja "wherefore" ja "ecclesiastic" ja "kepin sijasta" ovat yllättäviä, luonnottomia mutta humoristisia. Lisäksi "-don dwelling" ja "a-colonelling" riimi on jännitetty katkeamiseen saakka, jälleen humoristisen vaikutuksen vuoksi. Mitä vittua, "colonel" ääntyi /kolönel/ 1600-luvulla!? Moukka! “Colonel” came to English from the mid-16th-century French word coronelle, meaning commander of a regiment, or column, of soldiers. By the mid-17th century, the spelling and French pronunciation had changed to colonnel. The English spelling also changed, but the pronunciation was shortened to two syllables for no good reason. By the early 19th century, the current pronunciation and spelling became standard in English. But in the part of Virginia I come from, there is no “r” sound; it’s pronounced kuh-nul. (David Miller, Curator, Armed Forces History, National Museum of American History).
ellauri373.html on line 71: ACh / Amor / nimb dein schwäres Joch von mir / Ah / Aamori / Ota multa raskas ikeesi /
ellauri373.html on line 113: Si suicidò prima della morte di Bruto alla battaglia di Filippi, si dice inghiottendo carbone acceso. Nella tragedia di Shakespeare Giulio Cesare, il nome è scritto come Portia e viene fatta morire inghiottendo del fuoco (nielemällä kuumia hiiliä). Eräs suosittu spekulaatio on, että Porcia riisti henkensä polttamalla hiiltä tuulettamattomassa huoneessa, jolloin hän sai häkämyrkytyksen. Lei e Bruto ebbero un figlio, che morì ancora infante nel 43 a.C.
ellauri374.html on line 71: Dan Ariely on israelilaisamerikkalainen professori ja kirjailija. Hän toimii James B. Duken psykologian ja käyttäytymistalouden professorina Duken yliopistossa. Ariely on useiden yritysten perustaja, jotka toteuttavat käyttäytymistieteestä saatuja oivalluksia. Ariely was a physics and mathematics major at Tel Aviv University but transferred to philosophy and psychology. However, in his last year he dropped philosophy and concentrated solely on psychology, graduating in 1991. In 1994 he earned a masters in cognitive psychology, and in 1996 he earned a Ph.D. in cognitive psychology from the University of North Carolina at Chapel Hill. Ariely completed a second Ph.D. in Business Administration at Duke University in 1998, at the urging of Daniel Kahneman, winner of the Nobel Memorial Prize in Economic Sciences. Who else.
ellauri375.html on line 100: Lähde: Nonsensopedia, polska encyclopedia humoru. Siinäpä huumorivapaa sivusto.
ellauri375.html on line 176: Throughout my life, you have been my pillars of strength and support, guiding me through every step with love and wisdom. The moments we've shared, from the simple joys to the big milestones, are cherished memories that I hold dear to my heart.
ellauri375.html on line 197: I miss you both dearly, and I cherish the memories we created together. Thank you for everything.
ellauri375.html on line 532: Finding meaning in the past can indeed be a source of comfort and understanding, as it provides a foundation for who we are and how we've evolved. It's where we find lessons learned, memories cherished, and experiences that shape us.
ellauri382.html on line 212: Lisäksi pidämme nauramisesta. Ja vaikka Trump saattaa olla naurettava, hän ei ole koskaan sanonut mitään röyhkeää, nokkelaa tai edes hieman huvittavaa – ei kerran, koskaan. En sano sitä retorisesti, tarkoitan sitä aivan kirjaimellisesti: ei kerran, en koskaan. Ja tämä tosiasia on erityisen huolestuttava brittiläiselle herkkyydelle – meille huumorin puute on lähes epäinhimillistä. Mutta Trumpin kohdalla se on tosiasia. Hän ei näytä edes ymmärtävän, mitä vitsi on – hänen ajatuksensa vitsistä on törkeä kommentti, lukutaidoton loukkaus, satunnainen julmuus.
ellauri382.html on line 238: Elämä on kovaa, yhteiskunta armoton, ihmiset ilkeitä ja sitten sinä kuolet. Ainoa merkitys olemassaolollesi on se, että selviydyt hengissä, lisäännyt ja panet geenisi ja meemisi kiertoon seuraavalle sukupolvelle. Se (paneminen) oli hetkittäin kyllä mukavaa. Life is hard and then you die. Revi siitä huumoria.
ellauri382.html on line 340: Livestriimaaja ja venäjän ammattitrollaaja Aino Kallio aka "Moskovan Tiltu". Kyseinen mukava neitonen puhui aikamoista paskaa radiokanavilla mutta oli monella tapaa trollitehtailun ensimmäisiä hahmoja. Propaganda mitä Tiitu tuuttasi oli niin yliampuvaa että lähetyksiä lähinnä kuunneltiin huumorimielessä. Mutta kuumottavia lähetyksistä tekee että siellä puhuttiin tunnetuista kaatuneista ja ihmisistä, joiden henkilöpapereita ryssä löysi kuolleilta tai vangeilta.
ellauri382.html on line 395: Teoksessa "Memorials of Eminent Yale Men" Yalessa koulutetusta abolitionistista sanotaan: "Yksikään etelän mies ei ollut niin aktiivinen orjatarten kimpussa kuin Savi." Älä sinä etelän mies huio, ota ohvia.
ellauri386.html on line 165: Doston Lontoomarinoiden suomentajan mielestä suomalaiset eivät tajua että Dosto on karnevalisoitunut kuten Bakhtin ja Riitta Oittinen sanovat, sen marina onkin mustaa huumoria. Mutta huumoria ei voi kääntää koska mikä naurattaa yhtä saa toisen suuttumaan ja kolmannen ikävystymään. Normit näät on erilaisia.
ellauri386.html on line 528: Solovyovista kirjoitti Jewish Encyclopediaan Herman Rosenthal (1843 – 1917), amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjastonhoitaja. Rosenthal syntyi Friedrichstadtissa (Jaunjelgavassa) , Kurinmaalla. Hän sai koulutuksensa Bauskessa (Bauska) ja Pietarsaaressa (Jēkabpils), valmistuen vuonna 1859. Samana vuonna hän käänsi saksaksi useita Nekrasovin runoja. Vuonna 1869 hän harjoitti kirjapainoa Krementchugissa, ja vuonna 1870 hän julkaisi runokokoelman Gedichte. Venäjän ja Turkin sodassa hän palveli Venäjän Punaisen Ristin seurassa ja sai seuran mitalin ansioista veripalvelussa (1877–78). Palattuaan ammattiinsa kirjapainomestarina, hän harjoitti sitä Smyelassa, Kiovan hallituksessa ja Kiovan kaupungissa vuoteen 1881 asti. Hän tuotti humoristisen tarinan "Die Wunderliche Kur" vuonna 1872 ja auttoi myöhemmin Zarya (Dawn), päivälehteä jonka ensimmäinen numero ilmestyi Kiovassa vuonna 1878. Tuolloin Rosenthal valittiin Pietarin Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen vastaavaksi jäseneksi.
ellauri390.html on line 95: Hannu Väisänen on homo. Isä oli pappi mutta huumorimiehiä. Uskonto ei jättänyt hyviä muistoja. Vastenmielisyyttä kirkkoa kohtaan lisäsi isän tuttu sotilaspappi, joka kävi opastamassa, montako remminiskua lapsille piti antaa rangaistukseksi mistäkin rikoksesta. Solisluuni murtuivat, mutta jouduin pyytämään kiusaajalta anteeksi kuin Vapahtaja. He eivät tiedä mitä he tekevät. Kostoxi isävainaalle Hannu Väisänen käy puolisoineen naku-uimassa pappilan läheisessä joessa. Joskus myös sukellamme Christophen kanssa.
xxx/ellauri010.html on line 442: *eli "mormorini farmor" oli

xxx/ellauri010.html on line 1464: ilman Matin sarkasmia, edes huumoria.

xxx/ellauri010.html on line 1465: Huumori on pupulle tuntematon maa.

xxx/ellauri010.html on line 1470: Optimistit on harvoin humoristeja.

xxx/ellauri013.html on line 341: Ihan viimeisenä läpyskässä on Bertin ite itestään runoilema muistokirjoitus. Tuleehan julkkisfilosofin tuntea myös itsensä. Kirjoitettu hyvissä ajoin etukäteen. Ei siis vielä tiennyt oliko se häpi, elämä ei ollut läpi. Arvio on aika kiittävä, vaikka mukana on muutamia terävänäköisiä kriittisiä huomioita, valittuina niin etteivät satuta. De morituris vel de me nil nisi bene.
xxx/ellauri027.html on line 394: 'Elämän Filosofi' tarkastelee ajatteluani ja toimintaani laaja-alaisesti, analyyttisesti ja moniulotteisesti. Toimittajat ovat tehneet valtavan työn kootessaan teoksen, joka on enemmän kuin juhlakirja valottaessaan filosofisesti, johtajuudellisesti, psykologisesti, pedagogisesti, vaikutuksellisesti, pitkälinjaisesti, humoristisesti, vakavasti ja henkilökohtaisesti yhtä elämän kaarta tähän asti, siis mun. Hemmetti mä oon timanttia, tai topaasia ainakin. Mussa on suunnattomasti ainesta, valtavasti naurun aihetta.
xxx/ellauri027.html on line 583: ”Vaihtoehdot ovat kukoistuskierre tai rapistumisliuku”, Saarinen julisti ja syyllistämisen sijaan loi tukun sähköä tihkuvia termejä ladatakseen toivon mielikuvia työssään kituvan kansan korvien väliin. Monien mielessä kukoistus ja upea elämä, sisäinen hehku ja taikapiirit olivat työtaakan uuvuttaman tavoittamattomissa, ja niistä puhuminen osoitti joko halua kiusata tai huonoa huumoria. No niinpä tosiaan! Helppohan sen on hehkuttaa Pafoxen hehkuvan auringon alla kuin kenraali Xavier. Te mukana, jos firma maxaa kurssimaxun.
xxx/ellauri027.html on line 1029: Eski puhuu näkyjen ja vertauskuvien kautta kuin Mr. J. Nasaretilainen. Sen varsin raskaalla kädellä viittoillut suosituxet näkyy kuin verhon takana. Sen niminen kirjakin oli helluntailaisilla, mulla taitaa olla se hyllyssä. Verrattuna nuoruusaikojen Eskiin 60-vuotias profeetta Saarinen on (ainakin tässä kirjoituxessa) vapautunut huumorin kahleista. Tässä esitteessä se vaahtoo suht vakavalla lärvällä.
xxx/ellauri056.html on line 543: Imi ihaili aina pietististä äiskyä. Äisky kuoli kun Imi oli 13. Opena Imi oli henkevä ja humoristinen. Cunt ei tahtonut lähteä Kaliningradista ja jäi sixi pitkään ilman virkaa kuin Turun Darwin Markus J. Rantala.
xxx/ellauri057.html on line 101: Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi. Hiihaa. Hirn.
xxx/ellauri057.html on line 106: Heimut mullahan on hyllyssä Ontu Kapiaisen Lyhyt runousoppi kouluille. Luetaanpa se. ... Sehän on oikee helmi. Ohut läpyskä määrittelee kurjallisuuden estetiikan peruskäsitteet napakasti. Aarnen kiemurat on tähän verrattuna huulenheitäntää. Esim huumori on Untolla hyvin vedetty, ja ylevä: Ylevyydexi sanotaan esteettistä tunnetta, kun sen sävyjä ovat voimakas ihailu, harras kunnioitus yms. Mä olen niin haluton sellaiseen et mieluummin olen ize yhtä matala kuin muut. On sekin keino päästä tasoihin, vaikkei joholle.
xxx/ellauri057.html on line 608: Positiivisuus ja huumori ovat paras lääke kaikkeen sairauteen ja erityisen arvokas se on hulluille ja heidän omaisilleen. Aito huumori onkin määritelty kyvyksi nauraa rakkaudella ongelmalliselle itselleen juuri sellaisena kuin on. Naura sinäkin.
xxx/ellauri057.html on line 812: Nietsche, Cèline, Hamsun, Handke, ym. Haisulin "anarkismi" on fasismista tuttua: vaistojen kapina, elämänpalvonta, kulkurimieli, fantasian laukka ja huumorin sävyttämä tragiikan taju.
xxx/ellauri057.html on line 1266: Kuin valkeat, viileät marmorikuvat
xxx/ellauri057.html on line 1281: sekin on kuin marmorikiveä mykkää –
xxx/ellauri057.html on line 1434: Tatu voi olla tavallaan liikkis mutta sen huumori on lapsellista. Kati sensijaan on nokkela ja terävä mut silti hyväsydäminen kuten monet kivat tytöt tyttökirjoissa. Siit mie piän. Katistakin vois tulla ihan lemppari.
xxx/ellauri068.html on line 59: Vsesojuznyj on kirjoitettu väärin s.458. Ärsyttävää puolisivistyneisyyttä. Tässä jaxossa on typerää hauskanpitoa vähäosaisempien kustannuxella ja neuvostohistorian vääristelyä. Aitoamerikkalaista koloniaali"huumoria". Food fight tästä enää puuttuisi. Rypälemarenkitortun paiskaaminen Stalinin naamaan. Kyttyräselät, spitaaliset, hebefreenikot (Saku oli sellainen) ja kaikenlaiset rammat ovat putkahtaneet loukoistaan kazelemaan tätä hupia. Taas tätä amerikkalaista arabi"terroristi"pelkoa sekottuneena vanhempaan ryssä"kommunisti"pelkoon ja saku"nazi"pelkoon.. Vizi ne pelkää kaikkia jotka vähänkin uhkaa niiden öljyhegemoniaa keski-Aasiassa. Kaikki Nobelien näiltä kentiltä saadut öljyrahat on käytetty Nobel-palkintoihin. Donald Trump vihjaa kohta vastaanottavansa fysiikan Nobel-palkinnon.
xxx/ellauri068.html on line 107: Borat on hyvin kiistanalainen hahmo, ja hän on aiheuttanut ärtymystä. Muiden muassa Kazakstanin hallitus on pitänyt Boratin komiikkaa pilkkana Kazakstania kohtaan. Lainmuutoksen johdosta Borat joutui siirtämään kotisivunsa pois Kazakstanin .kz-maapäätettä käyttävältä osoitteelta. Kazakstanin presidentin Nursultan Nazarbajevin tytär Dariga Nazarbajeva asettui julkisuudessa puolustamaan Boratia ja mainitsi, että maan johdon raivokkaat vastalauseet vahingoittivat Kazakstan-kuvaa enemmän kuin Boratin huumori. Myös jotkut Yhdysvalloissa toimivat juutalaisjärjestöt ovat hermostuneet Boratin juutalaisvastaisuutta käsittelevistä aiheista. Hän aiheutti myös närää esittämällä rodeo-tapahtumassa oman versionsa Yhdysvaltain kansallislaulusta. Puhuessaan avustajansa kanssa "kazakkia" he todellisuudessa keskustelevat armeniaksi ja hepreaksi.
xxx/ellauri068.html on line 191: Jorge Francisco Isidoro Luis Borges (Buenos Aires, 24 de agosto de 1899-Ginebra, 14 de junio de 1986) fue un escritor de cuentos, ensayos y poemas argentino, extensamente considerado una figura clave tanto para la literatura en habla hispana como para la literatura universal.​ Sus dos libros más conocidos, Ficciones y El Aleph, publicados en los años cuarenta, son recopilaciones de cuentos conectados por temas comunes, como los sueños, los laberintos, las bibliotecas, los espejos, los autores ficticios y la mitología europea, con argumentos que exploran ideas filosóficas relacionadas, por ejemplo, con la memoria, la eternidad, la posmodernidad y la metaficción.​ Las obras de Borges han contribuido ampliamente a la literatura filosófica, al género fantástico y al posestructuralismo. Según marcan numerosos críticos, el comienzo del realismo mágico en la literatura hispanoamericana del siglo XX se debe en gran parte a su obra.​
xxx/ellauri068.html on line 521: No aika samixia ovat monessa suhteessa. Kanin kirjat ja lauseet on lyhempiä ja ymmärrettävämpiä, ja se on lapioinut niillä lujasti enemmän massia per sana. Muissa suhteissa ne on kuin kaxi mystikkaa. Puujalkamaista hippihuumoria, paljon paranoidia mystifiointia, jotain supermiehiä. Aina bylsimässä hiljaisia ja halukkaita käsineitoja kuin ellun kanat. Tosi toxisia setämiehiä. Sellaisia ne hipit olivat.
xxx/ellauri076.html on line 110: And Marble Arch ja Marmorikaari
xxx/ellauri076.html on line 133: Kajanus had developed a musical theater concept, Red Light Review, based on his memories of being a young man in places like Pigalle in Paris's red-light district. Encouraged by Grant Serpell to rework this material as pop songs, Kajanus devised the concept for Sailor.
xxx/ellauri076.html on line 638: On nää kaikki saatanan metoo-hommat ja mies-nais-keskustelut. Naisista on tullut niin herkkiä ja pikavihaisia. Enää ei uskalla sanoa mitään, nipistelemisestä puhumattakaan. Kapelle tutulla jääkiekkokentällä ja ravintoloiden keittiöissä lähestymistapa oli suoraviivainen. Ne on perinteisesti maskuliinin ja ronskin huumorin areenoita, joissa hameen alle on usein ollut asiaa. Maailma on kuitenkin muuttunut, sen on saattanut Aihkinenkin huomata, vaikkei ole niitä huomaavaisimpia.
xxx/ellauri076.html on line 658: P.P.S. Kapen heimolaisia putkahtelee esiin somesta kuin kavalakärpässieniä (Amanita phalloides) tai haisusieniä (Phallus impudicus). Aki Manninen, "akkreditoitu" pers.treenari, on tapaus pisteessä. Tämä virttyneen näköinen hyvinvointiyrittäjä putosi jostain Selviytyjistä ja oli kilpailun kaikkein aikojen huonoin häviäjä. Syypäitä sen mielestä oli naisosanottajat, jotka juonitteli sen pois kisasta, vitun kiiltokuvakerholaiset. Jos Akilla ois ollut tissit, se olis vielä mukana, muttakun sillä on vaan nää munat. Oisi varmaan pitänyt ottaa naisia enempi huomioon. Mutta sellainen ei ole sillä tapana. Ei sen tarvize, koska sillä on nätti vaimo kotona. Ei se voi olla sovinisti, sanoo ohjelman turpavehviläinen juontaja, ei voi koska sillähän on vaimo. Ois varmaan kannattanu ottaa vaimon nätit tissit mukaan saarelle. Kyllä tulee huono soppa kun keittämässä on naisia (tästä Kape ei voisi olla enempää yhtä mieltä), täytyis olla pelkkiä miesheimolaisia. Miehet suunnittelee yhteistä strategiaa suoraviivaisesti miesten talossa, naiset vaan juonittelee keskenään jossain nurkassa. Ne on umpikieroja, Aki sensijaan on suora. Mitä Aki sanoo se pitää. Ei se nytkään aio peruuttaa näitä puheitaan. Nää on sitäpaizi sarkastisia, Aki on sarkastinen ihminen, heittää tällästä huumoria ja läppiä. Se on ihana ihminen ja lämmin, todistaa vaimokin. Se saa mut tuntemaan izeni tosi arvokkaaxi, ne on vaan noi toiset naiset jotka on halpamaisia. "Kerttuli" kommenttipalstalla on ihan samaa mieltä. Hyvä että on näitä sovinisteja, kun on niin paljon noita feministejä, eli miesvihaajia. Kerttuli on ollut töissä miesvaltaisella alalla, se tulee kyllä miesten kanssa juttuun. Läpsii niitä jos ne pyrkivät uimaan liiveihin. Työelämästä jäi monia mukavia muistoja, on se kiva kun jäi jotain jota muistella.
xxx/ellauri081.html on line 298: mori-file-reuters-n.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri081.html on line 299: mori_afp.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri084.html on line 184: Loppuvizi: Isäpuoli roikkuu kattopiirusta kuin David Foster Wallace. Eise kai sitten ollut se. Vai oliko? Vähän lyhkäsexi jäisi josse oli se. Huumoria on aika hinzusti, tollasta tyhmät paikalliset läppää lähinnä.
xxx/ellauri085.html on line 53: Though most people of today’s generation have never even heard of Burma-Shave, ask anyone who lived from the 1920s to the early 1960s, and you will mostly likely bring up a few memories and tales from that vintage era.
xxx/ellauri086.html on line 621: The prefect says that he and his police detectives have searched D-'s town house and have found nothing. They checked behind the wallpaper and under the carpets. His men have examined the tables and chairs with magnifying glasses and then probed the cushions with needles but have found no sign of interference; the letter is not hidden in these places. Dupin asks the prefect if he knows what he is seeking, and the prefect reads a minute description of the letter, which Dupin memorizes. The prefect then bids them good day.
xxx/ellauri086.html on line 867: Respite—respite and nepenthe from thy memories of Lenore; Kehno, huusin, jumalasi tuo nyt mulle juomalasi,
xxx/ellauri087.html on line 334: Milton Friedman (/ˈfriːdmən/; July 31, 1912 – November 16, 2006) was an American economist who received the 1976 Nobel Memorial Prize in Economic Sciences for his research on consumption analysis, monetary history and theory and the complexity of stabilization policy. With George Stigler and other jews, Friedman was among the intellectual leaders of the Chicago school of economics, a neoclassical school of economic thought associated with the work of the faculty at the University of Chicago that rejected Keynesianism in favor of monetarism until the mid-1970s, when it turned to new classical macroeconomics heavily based on the concept of rational expectations.
xxx/ellauri087.html on line 416: Nor, in thy marble Vault, shall sound Sun marmoriholvissa ei kuulu holviisi lauluni ei soi,
xxx/ellauri087.html on line 890:

Järkkyjerkkumies in memoriam


xxx/ellauri103.html on line 74: "Kirjailija" Leena Krohn, samaa saku-ryssäsukua kuin niin monet Krohnit näissä penseissä, on tullut mainituxi 375. humoristin Onnen-Pekan suulla Kasa Verosen ja Kristina Carlsonin kirjailijakohortin tähtenä albumissa 58, sekä Kröhmien sukukronikassa albumissa 92.
xxx/ellauri104.html on line 741: Apinanleipäpuu on aika vizikäs, kyllä huomaa että Pulkku on pohjoissavolaisia. Etupiässä-takapiässä huumoria piisaa masentavimmissakin kohdissa. Niinkuin hebefreenisen Timon anamneesissä:
xxx/ellauri104.html on line 991: 5. Moos. 20:16-17 ”Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.”
xxx/ellauri113.html on line 38: This development could open up a bizarre vision of the universe in which black holes can cough themselves into nothingness, Hawking said during recent lectures on the BBC and at Harvard. “This raises a serious problem that strikes at the heart of our understanding of science,” he said. “If determinism, the predictability of the universe, breaks down with black holes, it could break down in other situations,” he said. “Even worse, if determinism breaks down, we can’t be sure of our past history, either. The history books and our memories could just be illusions,” he said. The Nobel prize could just be an illusion, he said. Two years later he died.
xxx/ellauri113.html on line 292: "Jos jumala on puolellamme, kuka pärjää meitä vastaan?" Room 8:33. kysyy tohtori Ristintie. Kuka uskaltaa mua vastustaa mullon kipparikalle taskussa. Purkillinen pinaattia ja iso haba. Kipparikallessa hämmästytti että sen haba oli oikeastaan laiha, kyynärvarsi sillä oli mahtava. Tohtori Ristintiellä on molemmat aika rimpulat, mutta tahatonta huumoria löytyy mahtavasti, ja läskipäkkiä.
xxx/ellauri113.html on line 308: Kyrvänpää maaliskuu 2019, helluntaiseurakunta. Mitä onko raamatussa jossain huumoria? On, on! "Kysypä eläimiltä" on siellä jossakin, vaikkei juuri nyt näytä löytyvän. Haha, eihän niiltä voi mitään kysyä, ne eivät osaa puhua. Hersyvää! Mutta jumalalta voitte kysyä, se vastaa! Uusi tapa evankelioida! OSOITETAAN ETTÄ RAAMATTU ON TOTTA -> HERÄTYS TULEE HETI! Hahahaha! Mitä, tää ei ollutkaan se läppä vielä.
xxx/ellauri113.html on line 458: Pekka pitää peräsuolihuumorista. Kumma kun ei sitä ole raamatussa enempää, se on anaalis-obsessiivisten apinoiden käsitys hauskanpidosta. Pekan mielestä kolibakteerit on kovia jätkiä, niiden pitäisi olla luomakunnan herroja. Olisko jehovalle tullut siinä erehdys? Väärä pää tuli siunatuxi? Onkohan herra izekin bakteerin näköinen? Liikkuu kuudella perämoottorilla? Elian ilmestyxessä niitä taisi olla.
xxx/ellauri113.html on line 538: Pekan mäyräkoira oli aika sairas, hoidot tuli kalliixi. Mutta oli se niin rakas, kuin oma poika, johon olen mielistynyt. Jumala on askarrelut perhosten siipiin numerot ja kirjaimet ja väkertänyt kärpäsen siipiin muurahaisen kuvat. Herrasväen huumorintajua. On sillä ollut vapaa-aikaa, ja mixei olis, kun se on kerta iankaikkinen. Ei siltikään kukaan usko. Mixeise kirjoittanut siihen selkeämmin että "We apologize for the inconvenience." Sir, mixi näitte niin paljon vaivaa pysyäxenne tuntemattomana? No just six, jotain pitää jättää uskon varaan, ei tää muuten pelitä, peliä ei saa spoilata ettei jänskyys katoa.
xxx/ellauri114.html on line 243: Jotkut tutkijat ovat väittäneet Aabrahamin olleen amorilainen. Amorilaisiin lukeutuu myös Vanhan Assyrian ja Marin mainitsema Maru-Jamina eli Binu-Jamina, voimakas ja Assyrian pelkäämä paimentolaisheimo, jota on epäilty israelilaisixi. Keski-elam kuulosti tälläseltä:
xxx/ellauri114.html on line 343: EDOM, MOAB, AND AMMON IN THE END TIMES. Edom, Moab, and Ammon are listed in Psalm 83:6-7 among the participants in a scheme to destroy Israel and erase it’s name from people’s memories. By most accounts this battle has never taken place and will most likely be one of the next events on the prophetic horizon. The psalmist’s prayer is that the Lord will cause them to perish in disgrace.
xxx/ellauri114.html on line 557: Mistee kaakoo tuletta, kyselee kasvantaviärä leukava paxuperse amoriini isäntä. Hammu rabi tarkottaa Eno on suuri. Allah akbar. Se nimisiä kunkkuja oli tusinassa 13, niinkuin Kaarleja. Jarden on Jordan ja Jarihawa on
xxx/ellauri114.html on line 558: Jeriko. Aaprahammi oli amoriini, ehkä Jeesuskin. Puratu on Eufrat. Susanin ajoista oli kulunut ikäänkuin iäisyys. Olikohan Apilaserin Shushshu sekin Soshana? Susan Mayeria esittävä Teri on (ja oli) perseestä. Yhtä viehättävä kuin aasin leukaluu.
xxx/ellauri114.html on line 602: Kuolleen meren kääröissä oli texti 1. tai 2. vs. ennen Krisua, jossa Melkisedek on jumala ja siitä käytetään nimityxiä "El" ja "Elohim", joita normixesti käytetään jumalasta. Amoriinien jumalat eli elohiim (pl.) fuusioitiin sittemmin tuulenpyörteeseen ja saatiin 1 jumala eli jehova. Textin mukaan Melkisedek julistaa sovituxen päivän ja sovittaa silloin ihmiset jotka on sille esivalittu. Se tuomizee myös kansoja. Mumslimit tuntee sen peitenimellä Kidr. Here's looking at you Kidr.
xxx/ellauri114.html on line 626: Jotkut vielä pilkkasivat kun eivät osanneet amoriinia. Ymmärtämättömyys johtuu kielitaidon puutteesta, hoki Nilkkikin:
xxx/ellauri114.html on line 642: Joidenkuiden mielestä M. olis Nooan poikia, joko Seem tai Haam. Amoriinimaat oli kai osoitettu Haamille, tai size oli Seemille. Tästäkin on kiistelty. Saiko Jaafet mitään? Yhtään autoa?
xxx/ellauri114.html on line 740: Amorites
xxx/ellauri116.html on line 257: Samassa yhteydessä mä luin (ja mielestäni paasasin) siitä miten Mario koitti päästä Perun laissez-faire puolueen presidentixi, mutta hävisi vielä taantumuxellisemmalle japskiämmälle. Joo sen Fujimorin ahnaalle tyttärelle Keikolle. Täkin juoru on hävinnyt nyt jonnekin. Minne nää kaikki läpät on nyt kadonneet? Bitrotko ne on nielaissut.
xxx/ellauri116.html on line 281: Joo olen muistavinani että tää snobistinen pornotaidepornokyhhäys oli joxeenkin haukotuttava. Kansikuvastakin mulla oli joku huomautus. Toi hanhennäköinen naishenkilö oli joteskin pedofiilinen. Liittyikö tää huomio jotenkin Ball-sackin huumoripläjäyxeen "Leikillisiä tarinoita", joka on salaperäisesti hukkunut? No mun muisti on jo samanlainen kuin Seijan, se kexii ize juttuja.
xxx/ellauri116.html on line 494: Kaltoinkohdeltu lapsi saattaa selviytymiskeinonaan kieltää vanhempien väärinkäytöxet ja tarrata kiinni ihannekuvaan vanhemmista (David Foster Wallace). Poika voi pitää äitiään oikeudenmukaisena ja lempeänä huolimatta huolimatta ihannekuvan ja todellisuuden räikeästäkin ristiriidasta. Äiti oli humoristinen ja kunnianhimoinen nainen, wickedly funny. Tolkuton kehuminenkin lapsen kuullen voi olla kaltoinkohtelua. Äitini oli tunnekylmä, hän loukkaantui kaikesta, vaati lapsilta kehuja ja hallizi marttyyrina koko perhettä.
xxx/ellauri116.html on line 528: Viha on sallittua, se on hyvä asia, vaikka rasittaa. Rasitusta vähentää esim. liikunta, huutaminen, itkeminen, huumori, hyvät ystävät, luontoretket, rukousmietiskely, mindfulness (varo tätä!) sekä mieluisat harrasteet kuten suklaajäätelö, razastus tai kutominen. Käy kasvohoidossa, kampaajalla, osta uudet kengät ja juo lasi lempiviiniä kynttilänvalossa. Kannattaa kirjoittaa myös vihapostia. Juha Tapion musiikki on eräs voimavarani.
xxx/ellauri120.html on line 64: No, Freud was rong! Many basic tenets of Freud’s theory have been completely disproved. To name several: Psychosexual stages. The Oedipal complex. Belief that repressed memories from the first year of life can be unearthed. Sexual fantasy about intercourse with a parent is responsible for hysteria. Even more damning, his methods and procedures cannot be called scientific, his evidence lacks scientific credibility, and what is offered as evidence was sometimes fudged, if not outright fabricated. Not surprisingly, Freud is absented from contemporary psychological pedagogy, theory, and research. Claiming, “Freud is right!” is akin to shouting, “Long live the king!”; historical curiosities, both.
xxx/ellauri120.html on line 82: This is a worldwide phenomenon. We are a mob. Or mobs. Twittering, tweeting, Facebooking, “liking”, chattering, texting, Instagramming, Photo-shopping, rumoring, instigating, provoking, inciting, lying, messaging, massaging, insisting, imploring; “truths” swirling in clouds blanketing the globe, marketed, managed and mined for profit—political, economic or otherwise.
xxx/ellauri121.html on line 301: Atwood oli tai siis on yhtä wickedly funny kuin Davis Foster Wallacen äitykkä. Sillä ja Gibsonilla oli samanlainen vittuileva huumori, vaikka Graeme soitti kyllä aina toista kitaraa.
xxx/ellauri121.html on line 416: Käsineiti tapahtuu Harvardissa. Memorial Hall on siinä miesvankila. The Wall on Charles joen rannalla. Syntyauto piippaa Brigham and Women's sairaalaan jossa vastasynnytetty John hautautui ison mustan hoizun syliin.
xxx/ellauri121.html on line 420: Memorial Hall, immediately north of Harvard Yard in Cambridge, Massachusetts, is an imposing High Victorian Gothic building honoring Harvard men's sacrifices in defense of the Union during the American Civil War‍—‌"a symbol of Boston's commitment to the Unionist cause and the abolitionist movement in America." Etelän miesten nekrut vapaaxi, jäähän meille tänne koilliseen naisväki panttivangixi.
xxx/ellauri122.html on line 949: He learns ancient techniques used by Medieval scholars to memorise entire books and employs largely forgotten methods to discover the potential to dramatically improve memory.
xxx/ellauri122.html on line 950: A riveting work of journalism, the book reminds us of how much our memories influence us. Stupid self help shit.
xxx/ellauri122.html on line 981: Offended by photographs of naked Jewish women being marched to their deaths by the Nazis, ultra-Orthodox Jews say they will build their own Holocaust memorial unless the state museum takes down the pictures.
xxx/ellauri122.html on line 983: The Yad Vashem Holocaust memorial has rejected the request. Many Israelis, meanwhile, worried the latest religion-based controversy would deepen an already huge chasm between devout and secular Jews here.
xxx/ellauri123.html on line 978: on kyllä lujasti huumoria mukana, tilanne on
xxx/ellauri123.html on line 1192: Qui couronne, flottant, le morion d’un coq ; kruunaten heilahdellen kukon kypärän;
xxx/ellauri125.html on line 45: Kummasta tykkäät enemmän, Annasta vai Elsasta? Susanna ja Charlotte peukuttaa Elsaa, koska sillä on taikavoimia eikä se välitä pojista. Mä ja Seija tykätään Annasta, koska sillä on leikkimieltä ja huumorintajua. On molemmat kyllä södejä. Susanna diggaa eniten porkkananenäistä Olafia.
xxx/ellauri125.html on line 750: Courtney Michelle Harrison was born on July 9, 1964, at Saint Francis Memorial Hospital in San Francisco, California, the first child of psychotherapist Linda Carroll (née Risi) and Hank Harrison, a publisher and road manager for the Grateful Dead. Her parents met at a party held for Dizzy Gillespie in 1963. Her mother, who was adopted at birth and raised by an Italian-American family in San Francisco, was the biological daughter of novelist Paula Fox; Love's maternal great-grandmother was screenwriter Elsie Fox. Phil Lesh, the founding bassist of the Grateful Dead, is Love's godfather. According to Love, she was named after Courtney Farrell, the protagonist of Pamela Moore's 1956 novel Chocolates for Breakfast. Love is of Cuban, English, German, Irish, and Welsh descent.
xxx/ellauri125.html on line 788: Live Through This was released on Geffen's subsidiary label DGC on April 12, 1994, one week after Cobain's death from a self-inflicted gunshot wound in the Seattle home he shared with Love, who was in rehab in Los Angeles at the time. In the following months, Love was rarely seen in public, holing up at her home with friends and family members. Cobain's remains were cremated and his ashes divided into portions by Love, who kept some in a teddy bear and some in an urn. In June 1994, she traveled to the Namgyal Buddhist Monastery in Ithaca, New York and had his ashes ceremonially blessed by Buddhist monks. Another portion was mixed into clay and made into memorial sculptures.
xxx/ellauri126.html on line 307: Chopra studied medicine in India before emigrating in 1970 to the United States, where he completed a residency in internal medicine and a fellowship in endocrinology. As a licensed physician, in 1980 he became chief of staff at the New England Memorial Hospital (NEMH). In 1985, he met Maharishi Mahesh Yogi and became involved in the Transcendental Meditation (TM) movement. Shortly thereafter he resigned his position at NEMH to establish the Maharishi Ayurveda Health Center. In 1993, Chopra gained a following after he was interviewed about his books on The Oprah Winfrey Show. He then left the TM movement to become the executive director of Sharp HealthCare's Center for Mind-Body Medicine. In 1996, he co-founded the Chopra Center for Wellbeing.
xxx/ellauri126.html on line 377: Narsistilla ei ole liiemmälti izeen kohdistuvaa huumorintajua. Naura sinäkin. Paulan miälestä apina on siitä ainutlaatuinen että se osaa nauraa izelleen tai ainaskin muille eläimille. Muut eläimet eivät naura sille, niillä on vizit vähissä. Keskenään ne kyllä nauravat kun apina ei uhkaa. Paula luulee että vizit tulee izestä, ja sixei niihin pystyy alemmat eläimet, joilla ei ole tätä izeä. Ei Paulan kirjassa kyllä ole ainuttakaan viziä. Se ei näytä viziniekalta.
xxx/ellauri127.html on line 51: Joyce Kilmer Memorial Forest is an approximately 3,800-acre tract of publicly owned virgin forest in Graham County, North Carolina, named in memory of poet Joyce Kilmer (1886–1918), best known for his poem "Trees". Kilmer is most remembered for "Trees", which has been the subject of frequent parodies and references in popular culture. Kilmer's work is often disparaged by critics and dismissed by scholars as being too simple and overly sentimental, and that his style was far too traditional and even archaic.
xxx/ellauri127.html on line 140: This chapter gives a brief history of the émigré travelogue in and about America from Alexis de Tocqueville to Simone de Beauvoir, by way of introducing the four authors studied in this book: Vladimir Nabokov, Robert Frank, Alfred Hitchcock and Wim Wenders. Elsa Court argues that the outsider’s perspective has shaped representations of modern America through restless mobility, drawing a portrait of the modern highway shaped by the needs and cravings of the motorist. In the context of mobilities studies’ recent embrace of the humanities, Court makes an important case for the re-examination of the fixed places designed to facilitate motion—motel, gasoline station, roadside restaurant, as well as signage and memorials—and the roadside’s redesignation from so-called non-place to modern American topos.
xxx/ellauri127.html on line 142: Me kuljimme päästä päähän ja taas takaisin koko Amerikan tienvieriravintoloitten asteikon, alkaen vaatimattomasta Eat'ista, jossa oli hirvenpää (sisemmässä silmänurkassaan tumma pitkän kyynelen jälki), 'humoristisia postikortteja (myöhempää 'Kurort'-tyyppiä), vieraiden kirjoittamia suosituksia kehyksissä, hengenpelastajia, aurinkolaseja, mainostaiteilijan näkyjä taivaallisista jäätelöannoksista, puolikas suklaakaakkua lasisuojuksen alla ja useita kammottavan kokeneita kärpäsiä risteilemässä kehnolle tiskille valuneessa tahmeassa sokeriliemessä, ja niin edelleen aina siihen kalliiseen paikkaan asti, jossa oli himmennetyt valot, nurinkurisen kehnot pöytä- ja ruokaliinat, tolkuttomat tarjoilijat (vankilalintuja tai opiskelijoita), filminäyttelijättären harmaanruskea selkä, hänen senhetkisen miehensä synkät kulmakarvat ja pjattipukuinen trumpetin varustettu orkesteri.
xxx/ellauri127.html on line 346: Viisi hahmoa kehittyy melko ankarasti : Katharine Cumstick, Margaret Sinton, Philip Ammon, Edith Carr ja Elorna itse. Elorna kasvaa tottelevaisesta, joskin heikosti kauhistuvasta, teini-ikäisestä lukion tytöstä vahvaksi naiseksi, joka luottaa omiin kykyihinsä. Hän vaarantaa toivotun sitoutumisensa Philip Ammoniin antaakseen Edith Carrille kaikki mahdollisuudet mennä naimisiin hänen kanssaan. Katharine Cumstick on aina halveksinut ja laiminlyönyt tyttärensä Elornaa. Aluksi hän näyttää olevan paha äiti, mutta pian osoittautuu osoittavan hyvää huumorintajua ja rakkautta lukemiseen, etenkin Mark Twainin teoksia. Hän alkaa muuttua, kun Elorna muuttuu, yksinkertaisesti kypsymällä.
xxx/ellauri128.html on line 157: François VI, deuxième duc de La Rochefoucauld, prince de Marcillac, pair de France, né le 15 septembre 1613 à Paris et mort le 17 mars 1680 dans la même ville, est un écrivain, moraliste, mémorialiste et militaire français du XVIIe siècle. Il fait partie du mouvement littéraire du classicisme et est surtout connu pour ses Maximes. Bien qu'il n'ait publié officiellement que ses Mémoires et ses Maximes, sa production littéraire est dense. Dense se oli izekin. Jopa J-J. Rousseau sanoi, eze oli surullinen passka.
xxx/ellauri128.html on line 337: Älä hymyile, kaikki arvaavat että sait.Otomo no Sakanoe, KanemoriMFUCK!
xxx/ellauri128.html on line 397: Helen May Rowland (/ˈroʊlənd/; 1875–1950) was an American journalist and humorist. For many years she wrote a column in the New York World called "Reflections of a Bachelor Girl". Many of her pithy insights from these columns were published in book form, including Reflections of a Bachelor Girl (1909), The Rubáiyát of a Bachelor (1915), and A Guide to Men (1922).
xxx/ellauri128.html on line 519: He earned his living from writing, particularly popular historical novels such as I, Claudius; King Jesus; The Golden Fleece; and Count Belisarius. He also was a prominent translator of Classical Latin and Ancient Greek texts; his versions of The Twelve Caesars and The Golden Ass remain popular for their clarity and entertaining style. Graves was awarded the 1934 James Tait Black Memorial Prize for both I, Claudius and Claudius the God.
xxx/ellauri128.html on line 555: 1893 verfasste er Sansara, eine humoristische Studie. Das erste Sommersemester verbrachte er mit Kayssler in München. Er vertrug jedoch wegen seiner Tuberkulose das Klima dort nicht und begab sich zur Kur nach Bad Reinerz. Als er nach Breslau zurückkehrte, hatte sich der Vater von seiner zweiten Frau getrennt. Es folgte eine Erholungszeit in Sorau. Da er sein Studium nicht fortsetzen konnte, wären Freunde bereit gewesen, einen Kuraufenthalt in Davos zu bezahlen. Das jedoch wies der Vater zurück, genau wie ein Angebot Dahns, das Studium bis zum Referendar zu finanzieren. Morgenstern entschied sich nun, als Schriftsteller zu leben. Nach der dritten Heirat seines Vaters zerbrach das Verhältnis zu diesem weitgehend.
xxx/ellauri129.html on line 94: ”MEILLÄ OLI SYVÄLLINEN yhteisymmärrys, yhteinen huumori ja ajatukset synkkasivat hyvin. Kun tutustuimme, hän oli eroamassa vaimostaan. Ajattelin, etten halua sotkeutua siihen kuvioon. Itse olin kokenut avioeron jo kauan ennen sitä, ja uusi suhde epäilytti.
xxx/ellauri130.html on line 456: Apinan osa on humoristinen.NovalisMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 571: Sarjassa Nahkurin & Miinan Kirjallinen Autoreissu: Paavi & Nopea, sarjakuvahahmo ja rikoskirjailija tutkivat suurten ystävien ja Hölmiädin ja Kulliverbin matkojen kirjoittajien välistä suhdetta ja heidän jatkuvaa vaikutustaan ​​humoristeihin nykyään.
xxx/ellauri134.html on line 524: Mixi termiittiapinoita on just noi 12 Jungin arkkityyppiä (tai 16, give or take a few)? Ilmeinen selitys on että ne on niinkö termiittien kasteja. Platonkin sanoi että hyvin järjestetyssä valtiossa on säätyjä, joissa jokainen saa rauhassa erikoistua omaan hommaansa. Sitä se tarkoittaa kun sanotaan et löydä izesi. Mut varo: kun löydät izesi, voit hukata huumorintajusi. Näin kävi rotevalle Mariannelle.
xxx/ellauri137.html on line 295: Oh, Mother of Memories! Mistress of Mistresses!
xxx/ellauri137.html on line 299: Oh, Mother of Memories, Mistress of Mistresses!
xxx/ellauri137.html on line 335: Mother of memories, mistress of mistresses
xxx/ellauri137.html on line 339: mother of memories, mistress of mistresses!
xxx/ellauri137.html on line 414: Mother of memories, queen of paramours,
xxx/ellauri137.html on line 418: Mother of memories, queen of paramours.
xxx/ellauri137.html on line 455: Mother of memories, mistress of mistresses,
xxx/ellauri137.html on line 459: Mother of memories, mistress of mistresses!
xxx/ellauri137.html on line 495: Mistress of mistresses, mother of memories,
xxx/ellauri137.html on line 499: Mistress of mistresses, mother of memories!
xxx/ellauri137.html on line 536: Mother of memories, mistress of all blisses,
xxx/ellauri137.html on line 540: Mother of memories, mistress of all blisses!
xxx/ellauri138.html on line 170: The Heisman Memorial Trophy (usually known colloquially as the Heisman Trophy or The Heisman) is awarded annually to the most outstanding player in college football. Winners epitomize great ability combined with diligence, perseverance, and hard work.
xxx/ellauri157.html on line 498: Teoksia Muokkaa: Byyrallor : humoristiska historier på österbottniskt bygdemål. Söderström, Borgå 1889
xxx/ellauri165.html on line 98: Riikka Forsström tietää aiheestaan paljon ja osaa ilmaista tietonsa kansanomaisessa muodossa, humoristisestikin. Teos koostuu paljolti peräperää ladelluista faktoista, mutta ne on solmittu toisiinsa sujuvasti. Jos haluaa jotain kritisoida, niin hieman liikaa teoksessa on toistoa ja (kenties alkuperäisistä teksteistä johtuen) paatosta. Kirjan runsas kuvitus tukee hyvin tekstiä. Ei kommentteja.
xxx/ellauri165.html on line 386: In November they moved into a cheap flat at 27 Rue Française; Emma started drinking heavily and taking laudanum. She died on 15 January 1815, aged 49. Emma was buried in Calais on 21 January in public ground outside the town, with her friend Joshua Smith paying for the modest funeral at the Catholic church. Her grave was subsequently lost due to wartime destruction, but in 1994 a dedicated group unveiled the memorial which stands today in the Parc Richelieu in her honour.
xxx/ellauri167.html on line 195: io venni men così com’io morisse. vähän niinkuin olisin ize kuukahtanut.
xxx/ellauri167.html on line 631: Diskordianismi (engl. Discordianism) on uskonto, joka perustettiin vuosien 1958–1959 aikana Yhdysvalloissa. Se mielletään usein virheellisesti parodiauskonnoksi, vaikka ne ovat hartaita pakanoita. Diskordianismi on uskonto, joka on vitsi, tai toisin päin, riippuen kuka nauraa millekin. Diskordianismille on tyypillistä absurdius. Diskordianismi on saanut vaikutteita zen-ajattelusta ja osin huumorista.
xxx/ellauri170.html on line 526: Sitten tapahtui kauheita. Joku rando Twitterissä julkaisi leikillisen kyselyn siitä, tulisiko Ukkolan seuraavassa Pressiklubin lähetyksessä vetää päähänsä aasinhattu, Perussuomalaiset rp -puolueen lippalakki, Ku Klux Klanin kaapu vai Eri Keeper -pullo. Ukkolaa itseään ei twiittiin ollut tägätty. Tämä oli törkeää vainoamista ja nettikiusaamista, sillä karnevalisaatio kohdistui muuhun kuin Sanna Ukkolan hyväksymään ja riidattomasti naurunalaiseksi designoituun kohteeseen. Ukkola veti tästä Eri Keeperin nenäänsä, kiskoi kalkkunakondorin peräpäästä punotun sotapäähineen päähän ja kävi välittömästi sananvapaustaistoon julman vitsailijan harjoittamaa huumorin ja ilmaisunvapauden väärinkäyttöä vastaan. Itseään huumorin- ja suhteellisuudentajuisena pitävä Ukkola jäljitti vitsailijan työpaikan esimiehen ja lähetti tälle sähköpostia, jossa vaati puuttumista em. Eri Keeper -vitsiin, mikä on todellakin normaalia, henkisesti tasapainoiselle ihmiselle ominaista toimintaa tilanteessa, jossa heidän omista pointittomista vitseistään lasketaan leikkiä.
xxx/ellauri170.html on line 528: Ukkola pyysi vitsailijan työnantajaa lopettamaan Sanna Ukkolan journalistiseen toimintaan liittyvät vitsit, joita kuvasi ”hyökkäilyksi toistuvasti henkilöni kimppuun asiattomilla tavoilla”, liittäen tueksi peräti kaksi (2) twiittiä, jotka molemmat ovat paljonpuhuvasti hauskempia kuin yksikään Ukkolan oma yritys tuottaa huumoria, mikä ehkä tarjoaa ihmisten syviä motivaatioita ymmärtäville ihmisille ajattelun aihetta.
xxx/ellauri170.html on line 650: While Mickey Mouse’s brain is far smaller than a human’s, it has essentially the same structures and operates in analogous ways,’ Thompson explained. ‘The prefrontal cortex acts as a kind of ‘executive office,’ controlling other parts of the brain. It makes decisions that determine how you will react. Memories of fear are stored in the amygdala, which codes them into signals and transmits those signals to the frontal cortex for action.
xxx/ellauri173.html on line 336: Hänen kasvonsa ovat viettelevimmät soikeat; hänen julma suunsa kukki siellä, kuin verinen neilikka, joka juopui kasteesta. Kosteat valot leikkivät ja lepäävät hänen huulillaan, kun nauravat kuopat löytävät niitä kirkastuessaan hänen nuoren eläimen naiivit hampaat. Ja hänen kulmakarvat tärisevät saadakseen sävyn! hänen hurmaavien korvien lohkot ovat kylmiä kuin huhtikuun ruusu; nenä, hieno ja suora, läpinäkyvillä sieraimilla, jatkaa otsan tasoa seitsemällä sirolla pisteellä. Kädet ovat enemmän moukkamaiset kuin aristokraattiset: hänen jaloissaan on sama tyylikkyys kuin kreikkalaista marmoria.
xxx/ellauri173.html on line 733: Ainoa onnettomuus, johon neiti Alicia joutuu, on ajatus! – Jos häneltä riistettäisiin kaikki ajatukset, voisin ymmärtää häntä. Marmorisella Venuksella ei itse asiassa ole mitään tarvetta Ajatukselle. Jumalatar on verhottu mineraaleihin ja hiljaisuuteen. Tämä verbi tulee esiin sen ulkonäöstä: "Olen vain kauneus itse. Ajattelen vain sen mielessä, joka ajattelee minua." Niin olis hyvä, mutta ei.
xxx/ellauri173.html on line 943: Ensimmäinen huone on siis Hadalyn ja hänen kanojensa huone, - -koska en halunnut jättää yksin kanoja, viimeisen päälle taikauskosena, tämän älyllisen tytön avulla). - Siellä se on vähän kuin satumaan valtakunta. Kaikki tapahtuu sähköllä. Olemme siellä, kuten salaman maassa, - virtauksia ympäröivät kaikki tehokkaimpien generaattoreideni animaatiot. Kyllä, hiljainen Hadalymme pysyy täällä. Hän, ihminen ja minä, yksin, tiedämme tien salaisuuden. - Vaikka tuo moottoritien risteys tarjoaa edelleen, kuten näette, joitain mahdollisuuksia ruuhkautua tänne, olisi yllättävää, jos näin sattuisi käymään tänä iltana. Muuten, karhuasumme suojelevat keuhkokuumeelta varusteitamme, jotka Hadalyn pitkä kotelo voisi houkutella ulos ilman tätä varotoimenpidettä. - Menemme ja tulemme kuin nuoli. Aikakärpäset pitää nuolesta. Vau, kollaa tätä nuppia! - Se on erittäin upea! - sanoi lordi Ewald hymyillen. "Rakas herrani", Edison toteaa ja tarkastelee kupupäätä, "tässä on jo vähän huumoria! Hyvä merkki!
xxx/ellauri175.html on line 133: Tämä nainen – elävä mielikuva voittajan Venuksen linjoista – häikäisi. – Muistutus jumalallisen marmorin kanssa ilmestyi välittömästi, niin silmiinpistävänä, niin kiistattomana, että näky aiheutti jonkinlaisen salaperäisen hämmästyksen. Se oli todellakin tämän valokuvan alkuperäiskappale, joka oli loistanut neljä tuntia aikaisemmin heijastavassa kehyksessä.
xxx/ellauri175.html on line 242: "Olin varma siitä", sanoi Edison; hänen maineensa on ylittänyt valtameret. Sanomme, että tämä suvereeni marmorista ja alabasterista valmistettu kuvanveistäjä on kirjaimellisesti huikea nopeus! Se etenee täysin uusilla tavoilla! Äskettäinen löytö… Se tuottaa kolmessa viikossa eläimet ja ihmiset upeasti ja tarkasti. Ja tästä aiheesta, tiedättekö, neiti Alicia Clary, että nykyään maailma, korkea maailma, on samaa mieltä, korvaa muotokuvan patsaalla. Marmori on muodissa. Vain voimakkaimmat naiset tai tunnetuimmat taidemaailman kuuluisimpien joukossa ovat naisellisen tahdikkuutensa ansiosta ymmärtäneet, ettei heidän ruumiinsa linjojen arvokkuus ja kauneus voi koskaan järkyttää. Joten rouva Any Sowana on poissa tänä iltana vain täydentääkseen O-Taïtin hurmaavan kuningattaren täyspitkää patsasta, joka on juuri kulkemassa New Yorkin läpi.
xxx/ellauri175.html on line 252: "Ei", hän sanoi. Minulla on vain rintakuvani, valkoista marmoria, ja valokuvani. En tiennyt, että...
xxx/ellauri175.html on line 269: ― Mainonnan näkökulmasta täyspitkä marmorisi on välttämätön kodeissa Covent Gardenissa tai Drury Lanessa. Olennaista! ― Katsos, upean kaunis laulajan patsas, joka altistaa diletantin, hämmentää joukon ja poistaa ohjaajat. Poseeraa sitten Eevana: se on tunnetuin asento. Veikkaisin, että kukaan muu artisti ei uskalla soittaa tai laulaa sinun, tulevan Eevan, jälkeen.
xxx/ellauri176.html on line 170: Et le merveilleux Paradou du roman, ce paradis panthéiste, cet hymne à la nature, à l'amour – ces paysages décrits par Zola perdent toute vibration, toute poésie. On croit voir défiler les pages du catalogue Vilmorin où s'ébattent Serge et une Albine issue du Petit Echo de la Mode. Le film projeté ne montre pas la séquence du grenier, la découvert des toilettes féminines – les nombreux changements de robe d'Albine sont, dès lors, gratuits, irritants. Comme tous les autres acteurs, Gillian Hills (Albine) est mal dirigée, elle n'a aucune grâce, aucun naturel. Francis Huster (Serge), lui, a du charisme mais son dur combat, sa douceur sont hélas surtout perceptibles par le fard qui rantôt ranime, tantôt creuse un visage que des zooms inutiles amènent en gros plan. Et pour avoir voulu donner aux paysages de la Sainte-Baume, du Lubéron, du Parc Floral d'Orléans une certaine unité, on aboutit à des tonalités froides, éteintes. Seules les intérieurs (l'église, la chambre de Serge, la salle à manger de la cure) gardent leurs contrastes, leurs valeurs. Les personnages n'existent guère, aucune vibration n'émane d'eux, ni de la nature cruelle ou triomphante, de ce Paradou, terre-mère bruissante de vie, féconde.
xxx/ellauri176.html on line 525: Pissa-kakkahuumorin ystävät ovat selviä anaalicaseja. Samoin sellaiset jotka on koko ajan pyyhkimässä paikkoja, ylistävät pyhyyttä ja puhtautta ja puhuvat ällöten saastasta. Ezimättä tulee mieleen Raamattu, Rabelais, Roth, Pynchon, Foster Wallace ja Sujata Massey. Tämmöiset on yleensä myös sadisteja.
xxx/ellauri176.html on line 764: 75. Puujalkavizi! Sujatahan sujauttaa mukaan vähän huumoria! "Saako lakkaliikkeestä lakkalikööriä? (engl.) Is there liquor on sale in the lacquer store?" kysyy sivistymätön etelävaltiolainen jeeppikuski. HUAAHHAHAHAA! No khrm. Asiaan. Emme tulleet shoppailemaan, sanoo siili kireästi. Meitä voitaisiin syyttää virka-auton väärinkäytöstä.
xxx/ellauri176.html on line 774: 80. Tom ilmestyi vessasta valkoinen takki liuhuen neulepaidan ja farkkujen päällä kuin pikku-Timolla. "Tuo ei taida edustaa sitä miten lääkärit pukeutuvat St Luken kv. sairaalassa?" kiusoittelin hymyillen. Lisää Sujata-huumoria! Vau! "Mutta missä ne suuret kahluusaappaat ovat?" Tom ohitti sulavasti piikittelyni. "Asiat tärkeysjärjestyxeen." First things first. Vittu että Sujata on middlebrow!
xxx/ellauri177.html on line 328: -- oletko nähnyt? sanoi Serge eräänä aamuna, yhtenä noista pitkäveteisista tunneista: siellä oven yläpuolella on maalattu nainen, joka näyttää sinulta. Hän nauroi äänekkäästi. Ja he palasivat maalauksiin; he raahasivat pöytää taas seiniä pitkin yrittäen teloa itsensä. -- Vai niin! ei, mutisi Albine, hän on minua paljon läskimpi. Tai et voi tietää: hän rojottaa niin hassun hauskasti, ylösalaisin! He lopettivat puhumisen. Haalistuneesta maalista, jonka aika oli syönyt, nousi kohtaus, jota he eivät olleet vielä nähneet. Se oli seinän harmaasta esiin nousevan herkän lihan ylösnousemus, elvytetty kuva, jonka yksityiskohdat näyttivät palaavan yksi kerrallaan kesän helteessä. Makaava nainen nojasi taaksepäin vuohenjalkaisen faunin syleilyn alle. Voisi selvästi erottaa selälle heitetyt käsivarret, hylätyn vartalon, tämän pitkän alastoman tytön kiertelevän hahmon, yllättyneenä kukkavyöillä, pikku-Amorien niittämänä, jotka sirppi kädessään lisäsivät soppaan jatkuvasti uusia kourallisia ruusuja. Voit myös nähdä eläimistön ponnistelut, pukin puhaltelevan, hiänen mahansa alta kohoavan juurakon. Sitten toisessa päässä oli vain naisen kaksi jalkaa, jotka nostettiin ilmaan ja lensivät pois kuin kaksi vaaleanpunaista kyyhkystä. "Ei", Albine toisti, "hän ei näytä minulta. Hän on ruma. Mutta ton faunin vekottimet näyttää kyllä sun vastaavilta."
xxx/ellauri177.html on line 331: He halusivat nähdä kaiken uudelleen, rohkeasti, ihmetellen jokaista paneelia, soittaen toisilleen näyttääkseen itsensä jäseniksi hahmoista, jotka eivät todellakaan olleet paikalla viime kuussa. Ne olivat joustavia lanteita, jotka olivat taipuneet hermostuneisiin käsivarsiin, lantiolle kohoavia jalkoja, naisia, jotka ilmestyivät uudelleen miesten syleilyyn, joiden ojennetut kädet olivat aiemmin tarttuneet vain tyhjyyteen. Alkovissa olevat kipsi-Amorit itsekin näyttivät kaatuvan vapaammalla röyhkeydellä. Ja Albine ei enää puhunut lasten leikkimisestä, Serge ei enää uskaltanut laukoa hypoteeseja ääneen. He vakavoituivat, viipyivät kohtausten edessä toivoen, että maalaus saisi yhtäkkiä takaisin kaiken loistonsa, levoton ja häiriintynyt enemmän viimeisistä maalausten raakoja hannuja peittävistä hunnuista. Nämä nautinnon haamut opettivat heille rakkauden tiedettä. Ai noinko se tehdäänkin? Toiko tonne? Eipä ois luullut!
xxx/ellauri179.html on line 1008: La palabra flamenco, referida al género artístico que se conoce bajo ese nombre, se remonta a mediados del siglo XIX. Gitanos o egiptanos es el nombre dado en España tanto en el pasado como en el presente a los que en inglés llamamos gypsies, aunque también se les conoce como "castellanos nuevos", "germanos" y "flamencos". Romances cantados castellanos con la música de los moriscos y la sefardí.
xxx/ellauri186.html on line 366: Kanaanilaiset toivat Daganin kultiin Mesopotamiaan, jossa hänen puolisonsa oli Šalas. Joidenkin tekstien perusteella on päätelty, että Dagon rinnastettiin myös Enliliin. Dagonilla oli erityinen asema amorilaisten uskonnossa Marissa. Raamatussa Dagon mainitaan useita kertoja filistealaisten yhteydessä, mutta se voi olla juutalaisten misinformaatiota. Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo, miten juutalaisten liitonarkki varastetaan ja viedään Dagonin temppeliin Asdodiin. Seuraavana aamuna Dagonin patsas oli kasvoillaan arkin edessä. Patsas nostetaan pystyyn, ja taas sitä seuraavana aamuna se löytyy taas kaatuneena arkin edestä mutta pää ja kädet katkenneina. Juutalaisilla oli epäilemättä lusikkansa sopassa.
xxx/ellauri193.html on line 661: The Believer is published by the Beverly Rogers, Carol C. Harter Black Mountain Institute. Daniel Handler (s. 28. helmikuuta 1970 San Francisco, Kalifornia) on läskiponzo yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy Charles Baudelairen orpojen sisarusten elämään ja salaperäiseen järjestöön nimeltä Retuperän VPK. Kirjoittamalla eri nimellä Handler lisäsi itsensä tarinaan. Eli teki tollaset Nobel-lautakunnan temput, oman hännän nostaja. Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri199.html on line 1095: Tiktok on onea onkalo, osatonten huumoriton koperro. Tänä vuosituhantena nussitun somekansan virtuaaligraffiti. Rupusakin Tartaros. Ennen raataisin minä orjana vieraan, kuin minä kaikkien vainajien ylivaltias oisin. Musk muovinaama paskiainen ostaa paukautti Twitterin edulliseen keväthintaan. Trump ei tahdo sinne enää takaisin kun sillä on oma vaihtoehtoisen totuuden toripaikka. Kun Suomi liittyy Natoon, Neuvostoliitto sulkee Saimaan kanavan ja tuo ydinohjuxia Karjalaan. Se on niille ihan oikein. Seuraavan hassunhauskan meemin oli ladannut "Toivo Heikkinen". Niin kauan kuin on Heikkisiä on Toivoa!
xxx/ellauri200.html on line 556: Onneaan tavoittelevien toimeliaiden atomien kiihtyviä pyörteitä maailmanlopun viemärin imussa. Tämä oli vakavaa. Väärin, tää on toivotonta muttei vakavaa. Onko Riku humoristinen? Se on sarkastinen mutta huumoriin ei sen eväät ihan riitä. Mitä pahaa eloonjäämistaistelussa on? Nopeat syövät hitaat eivät. Joka toiselle kuoppaa kaivaa joka toiselle ei. Vika ei ole geeneissä vaan meemeissä. Apinoiden meemit saa maapallon kupin kumoon, sen maljan vuotamaan ylize vaikkei pallossa edes ole reunoja. Zahavin haittaperiaate selittää lukiopoikienkin kukkoilun. Mixei siis myös neljääkymppiä lähestyvien kynäntyöntäjien skizoilun.
xxx/ellauri201.html on line 38: Milkman took out his tool and put some washers round his massive todger. You dont have to do that, I can take in everything you have, said the lady without the shrapnel and (by then) without her knickers. Maybe, said the milkman, but for a tiny bill of $6 you can't. Hahahaha clap clap. Kuinka tyytyväinen olit tähän huumoriin? Pitkäxulla on jäykkänä? Kuinka karvainen on takapuolesi Likertin asteikolla 1-9? Kovaako virzakivet sattuvat asteikolla 1-10?
xxx/ellauri215.html on line 186: Berny on vähän Duranten näköinen isoine nokkineen. Durantekin oli pieni kälpäkkä äijä, vielä huumorittomampi kuin nää mokkerit.
xxx/ellauri218.html on line 60: 4. Brueghel teki talonpoika- ja maisematyylisiä maalauksia. Hän oli hyvin moralisoiva ja kriittinen ja se näkyy hänen teoksissaan. Brueghel pilkkasi huumoria käyttämällä alinta luokkaa koko ihmiskunnan vertauskuvana. Hän käytti teoksissaan paljon vertauskuvia. Yleensä 1500-luvulla taiteilijoilla oli italialaisvaikutteinen tyyli maalauksissaan, mutta Brieghel hylkäsi tietoisesti sen tyylisuunnan ja loi omanlaisensa maalaustavan. Hänen aiheenaan oli maaseutu ja sen ihmiset.
xxx/ellauri218.html on line 246: Thousands of detectives and forensic evidence specialists worked for over 1.7 million hours at Fresh Kills Landfill to try to recover remnants of the people killed in the attacks. A final count of 4,257 human remains was retrieved, but only 300 people could be reconstructed from these remains. A memorial was built in 2011, which also honors those whose identities were not able to be determined from the debris. The remaining waste was buried in a 40-acre (160,000 m2) portion of the landfill; it is highly likely that this debris still contains fragmentary human remains like condoms, false teeth and pacemakers.
xxx/ellauri224.html on line 79: Reichert galt als der populäre schwäbische Humorist schlechthin.
xxx/ellauri225.html on line 181: morial.jpg/300px-Kilroy_Was_Here_-_Washington_DC_WWII_Memorial.jpg" />
xxx/ellauri225.html on line 313:

In memoriam Le Guin


xxx/ellauri225.html on line 362: Bloom still teaches (well, used to, he was carried out of the classroom in a huge black bodybag in 2019) at Yale and claims he has finally learned to better listen to his students. He tells them to select a piece of writing they love, sit under a tree and chant the lines to truly “possess” it. He does this himself at night when sleep fails him. The practice sparks repressed memories: “Vividly I saw myself, a boy of three, playing on the kitchen floor, alone with [my mother] as she prepared the Sabbath meal. She was born in a Jewish village, and I was happiest when we were alone together. As she passed me in her preparations I would reach out and touch her bare toes, and she would rumple my hair and murmur her affection for me.” Tädin pienet ruskeat amputoidut varpaat ihastuttivat myös Ursulaa hänen kirjassaan Kahdesti haarautuva puu (Don´t tell mama, kz. Fig. 2).
xxx/ellauri227.html on line 51: Onpa kuolettavan ikävystyttävä kansi! Tyyni ja Oiva Tuulio (o.s. Tallgren) ovat nilkin noin 375 humoristin joukossa, ja ilmeisesti ansaizevat sen. Tyyni on tullut mainituxi Huan Hoze Jimenezin lällykkämäisen kirjan Harmo ja minä kääntäjänä albumissa 144.
xxx/ellauri227.html on line 583: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
xxx/ellauri229.html on line 649: In 1999, Thorne´s remains were found by a Finnish and Joint Task Force-Full Accounting team and repatriated to the United States following a cursory Hanoi Noi Bai International Airport ceremony that included Secretary of State Madeleine Albright and Ambassador Pete Peterson. Formally identified in 2003, his remains were buried on 26 June 2003 at Arlington National Cemetery, along with the RVNAF casualties of the mission recovered at the crash site. He was memorialized on the Vietnam Veterans Memorial at Panel 02E, Line 126. He was survived only by his fiancée, Marja Kops.
xxx/ellauri229.html on line 757: In Russia, Tyutchev is one of the most memorized and quoted Russian poets. Occasional pieces, translations and political poems constitute about a half of his overall poetical output.
xxx/ellauri232.html on line 62: Nuori Wallenberg häslää oneassa Malmössä yhtä huumorittomana kuin edellisellä kaudella. Pelti kolisee, naamat ovat ruvella ja ikävä lakukeppi esimies kiusaa kaiken kukkuraksi. Mixi kansankodin asukkaat tahtoo nyt puhua kankeaa englantia ja heilua irtokanuunoina slummissa kuin Texasin moottoritiemurhaaja? Kyllä ollaan etäällä Tage Erlanderin ajoista.
xxx/ellauri235.html on line 273: Some frail memorial still erected nigh, Joku hauras muistomerkki vielä pystytetty lähelle,
xxx/ellauri235.html on line 400: "Elegian" tunnettu avaus, "Ulkonaliikkumiskielto soittelee eropäivän polvea, / vaimeneva laumatuuli hitaasti leaa pitkin, / kyntäjä kotiin uuvuttaneen tiensä, / ja jättää maailman pimeyteen ja minä", toistaa John Miltonin ja William Shakespearen rivit(ja James Beattie ja Wordsworth toistavat sitä myöhemmin). Se heijastaa melankolista iltatunnelmaa, joka ei ehkä ole koskaan löytänyt parempaa ilmaisua. Puhujan silmä liikkuu näön reunaa pitkin ja palaa keskelle, kirkkopihalle, jossa "kylän töykeät esi-isät nukkuvat". Kuten päivän perintö on yö, menneisyyden perintö on kuolema, kuolevaisuuden perintö, jonka rikkaat ja köyhät perivät yhtä lailla. Kaikki odottavat väistämätöntä hetkeä. Runossa hautova kirkkomaa seisoo pysyvänä memento morina, voimakkaana eskatologisena symbolina, jota asianmukaisesti julistaa "kuhjuva" kovakuoriainen, "mooppaava pöllö", "marjapuun varjo". Tällaista alkuperäistä näkemystä vastaan, sen päinvastoin, asetetaan kristillisen eskatologian tunnukset: "suitsuja hengittävä aamu".
xxx/ellauri235.html on line 908: Corinnan kieli on selkeää, yksinkertaista ja yleensä koristelematonta, ja hänellä on taipumus käyttää yksinkertaisia metrisiä kaavioita. Hänen runoutensa keskittyy enemmän kerrontaan kuin monimutkaiseen kielenkäyttöön. Corinnan runous on usein ironista tai humoristista, toisin kuin hänen pompöösin boeotilaisen maanmiehensä Pindarin vakava sävy.
xxx/ellauri237.html on line 783: sin eliminarlos morirán.
xxx/ellauri237.html on line 814: Bebamos. Nunca dejemos de beber. Vivir será primero, después será morir. Y después que en la ruta se apaguen nuestras huellas y en el azul paremos nuestras blancas escalas.
xxx/ellauri237.html on line 845: Después de la muerte de Neruda, Urrutia publicó las memorias de Pablo, Confieso que he vivido. Esto y otras actividades la llevó a entrar en conflicto con la dictadura de Augusto Pinochet, que intentaba suprimir la memoria de Neruda, abierto militante comunista, del inconsciente colectivo.​ Falleció de cáncer en Santiago de Chile el 5 de enero de 1985. Sus propias memorias, Mi vida bajo el Pablo, fueron publicadas de manera póstuma en 1986.
xxx/ellauri250.html on line 537: past the memories of pain and defeat and unhappiness: sen eri ikävyyxienkin läpitte:
xxx/ellauri251.html on line 806: And filled with gracious and memorial fame
xxx/ellauri252.html on line 50: Eli tää oli genren "elokuvamaailma" dokumentaarinen esivanhempi, joka keskittyy maailman eri kansojen epätavallisiin tai järkyttäviin käyttötarkoituksiin ja tapoihin, mukaan lukien uteliaat heimorituaalit, alkoholistien kohtaukset, erilaiset tappamiset ja eläinten huono kohtelu, merien saastuminen, omituiset hautajaiset, villit fanit, jotka riisuvat Rossano Brazzin. Elokuva näyttää myös pitkäperjantaille tyypilliset veriset kulkueet, jotka tapahtuvat edelleen joissakin etelän keskuksissa, joissa osallistujat itse ruoskivat izeään ruumiin omistautumista varten, kunnes he vuotavat runsaasti verta, ja seremonian Kaakkois-Aasiassa, jossa jotkut härät mestataan.
xxx/ellauri252.html on line 420: Nyt kun olen lukenut alusta noin 50 sivua, nauraen välillä pidäkkeettömästi puolustusasianajaja Braketin punastelematta jyräyttämille pieruille, en voi käsittää, miten joku voi pitää tätä kirjaa "nuaarina" tai edes "jännärinä", puhumattakaan "hyvinvointiyhteiskunnan" kritiikistä, paizi sikäli että ruozisosialidemokraatit eivät olleet läheskään kyllin radikaaleja ajamaan köyhän asiaa. Täähän on vaan huumorin sävyttämä poliittinen pefletti. Siinä suhteessa se tulee lähelle suomenruozalaisen Staffan Bruunin sepustuxia, paizi että Staffan seisoo barrikaadin suojanpuolella. Dan Kivipukki on sekin pefletisti, paizi että Taneli on kiivaan jumalansa kuvana 100% huumorivapaa.
xxx/ellauri253.html on line 268: Ervastin pseudotiedekokoelmissa oli Runebergiä, Dostojevskia, Jylhää. Odotuxenmukaisia paskaläjiä. Ilves oli viisikymppinen sännätessään voitokkaasti puskissa pupujussin perässä. Aika epätodennäköistä. Ei brittihumoristitkaan jaxaneet uida Kreikassa edes poijulle, alkoi kättä särkemään. Ervasti sai stipendin Ahlströmin säätiöltä. Tehtailijasuvut onnistuivat varastamaan omaisuutta talteen Neuvosto-Suomesta. Omaisuus ei ole varkautta, vaan päinvastoin Varkaus oli Ahlströmin omaisuutta. Avioliitto sopi huonosti Heikin Tornioon jääneille lisäntymiselimille. 2v avioliiton jälkeen Kaarina jätti hyvästit Heikin tyhjille munapusseille. Ervastista tuli grynderi. Kun Kaarina pyysi apua Heikki sulki linjan. Hemmetti tää Heikki on paha kusipää. Fanaatikko Eero Iljexen fanaatikko isä Ilmari oli tehnyt epäonnistuneen attentaatin amerikkalaisvalmisteisella Colt-reikäraudalla. Eero salakuljetettiin Ruåziin jossa se hyvästä kodista huolimatta sortui rikosten poluille.
xxx/ellauri255.html on line 534: Ollaxeen tollanen surkimus Jomppa on yllättävänkin suuri narsistimus. Kiipperiä eetuillessa rantaradalla piippasi vielä veturi ja Bore III purjehti Skeppsbron laituriin. Ojaharjun härkämäisen olemuksen ja humoristisen sanailijan sisällä piileskeli herkkä mies: "Faija aina herkästi nenäytyi", tytär Taru Ojaharju-Latijeff sanoo.
xxx/ellauri255.html on line 555:

Suomalainen Marques in memoriam 2011


xxx/ellauri259.html on line 122: Uutisvuoto oli 1998 alkanut suomalainen paneelishow ja viihteellinen tietokilpailu, jossa julkisuuden henkilöt käsittelivät kuluneen viikon uutisaiheita humoristisella ja satiirisella otteella. Ohjelma perustui brittiläiseen ohjelmaformaattiin Have I Got News for You. Uutisvuoto on yli 700:lla jaksollaan pisimpään yhtäjaksoisesti Suomen televisiossa pyörinyt viihdesarja. Ohjelman alkuperäinen kokoonpano oli seuraava:
xxx/ellauri259.html on line 187: Jyväskylän yliopistossa työskentelevän tutkijatohtori Jarno Hietalahden analyyttinen, intohimoinen ja kantaaottava teos Ihmisyyden ytimessä osoittaa, että humanismista todellakin kannattaa kirjoittaa. Hietalahti kirjoitti muutama vuosi sitten Huumorin ja naurun filosofia -teoksen. Nyt hänen raikas ja railakaskin teoksensa esittelee filosofisen humanismin perusajatuksia sellaisilta ajattelijoilta kuin Protagoras, Erasmus Rotterdamilainen, Niccoló Macchiavelli, René Descartes, Baruch Spinoza, Immanuel Kant, Karl Marx, Jean-Paul Sartre, Erich Fromm, Georg Henrik von Wright ja Jacques Derrida.
xxx/ellauri261.html on line 263: The Bridge of San Luis Rey (1927) tells the story of several unrelated people who happen to be on a bridge in Peru when it collapses, killing them. Philosophically, the book explores the problem of evil, or the question, of why unfortunate events occur to people who seem "innocent" or "undeserving", known as theodicy. It won the Pulitzer Prize in 1928, and in 1998 it was selected by the editorial board of the American Modern Library as one of the 100 best novels of the twentieth century. The book was quoted by British Prime Minister Tony Blair during the memorial service for victims of the September 11 attacks in 2001.
xxx/ellauri268.html on line 507: In 2001, Sedaris was awarded the Thumber Prize for American Humor and named Humorist of the Year by Time magazine. He has also earned three Grammy nominations for audio versions of his works, and in 2008 he was awarded an honorary doctorate by Binghamton University in New York.
xxx/ellauri280.html on line 89: John Boynton Priestley's first major success came with a novel, The Good Companions (1929), which earned him the James Tait Black Memorial Prize for fiction and made him a national figure. His next novel, Angel Pavement (1930), further established him as a successful novelist. However some critics were less than complimentary about his work and Priestley threatened legal action against Graham Greene for what he took to be a defamatory portrait of him in the novel Stamboul Train (1932). In 1940 he broadcast a series of short propaganda radio talks, which were credited with strengthening civilian morale during the Battle of Britain. In the following years his left-wing beliefs brought him into conflict with the government and influenced the development of the welfare state.
xxx/ellauri280.html on line 493: Nykylukijaa saattaa Esterin muistelmissa hieman häiritä muistelijan laaja syventyminen tuntemiinsa henkilöihin ja näiden kertomiin tapauksiin henk.koht. narsististen kokemusten sijaan. Reippaan tytön kommellukset tuovat mieleen Anni Polvan Tiina-sarjan. Hän tunsi omakohtaisesti kaikki Haminan upseerikokelaat, oltuaan niiden rakastama pumpattava Varvara. Ajatella millainen merkitys naisen ulkonäöllä oli 1900-luvun Suomessa! Ilman kauneutta hän ei olisi päässyt suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan ylimpään luokkaan, parhaaseen A-ryhmään. Jopa Wäinö Aaltonen ikuisti hänen perseensä marmoriin 1938.
xxx/ellauri281.html on line 734: It’s not how governments operate–democratic ones and every other kind, including the Russian kind–that has been well-known to everybody since time immemorial; and to university professors since 1911. That was the year when Robert Michels, a German-born sociologist working in Italy and France, published the first edition of what he called the “iron law of oligarchy”.
xxx/ellauri286.html on line 111: Sirppi ja vasara ­teepaitoja osteltiin huumorimielessä. Niiden huumoriarvo ei avautunut kenellekään Virossa tai muualla Itä­Euroopassa. Läntisessä ilmapiirissä oli optimismia, joka uskoi Venäjän olevan kohta aivan kuten länsi. Viittä vaille demokratia.
xxx/ellauri286.html on line 232: Samaan aikaan perestroikan ja Boris Jeltsinin aikana perustetut Gulag-historiaa dokumentoivat järjestöt, kuten Memorial, ovat Venäjällä joutuneet tilanteeseen, jossa niiden toimintaa vaikeutetaan jatkuvasti, ja ne on leimattu “ulkomaisiksi agenteiksi”.
xxx/ellauri286.html on line 321: Yksi näistä valemedioista, MV-lehti, (WTF-magazine, my joke) aloitti huumorisivustona, josta kasvoi yksi Suomen suosituimmista ja niiden vuosien aikana lehti ehti kerätä suuren lukijakunnan.
xxx/ellauri291.html on line 123: Hautajaiset järjestettiin 1. marraskuuta, ja yleisö kutsuttiin muistotilaisuuteen Hall of Libertyssä Forest Lawn Memorial Parkissa Hollywood Hillsissä. Se oli maallinen palvelu; Roddenberry oli haudattu ennen tapahtumaa. Yli 300 Star Trek -fania osallistui ja seisoi salin parvekkeella, kun kutsuvieraat olivat lattiatasolla. Nichelle Nichols lauloi kahdesti seremonian aikana ensin "Yesterday" ja sitten vielä itse kirjoittamansa kappaleen nimeltä "Gene". Barrett oli pyytänyt molemmat tai siis kaikki 3 kappalta. Useat ihmiset puhuivat laulun ajan muistomerkillä, mukaan lukien Ray Bradbury, Whoopi Goldberg, Christopher Knopf, Alfred E. ("What! Me Worry?") Neuman, ja Patrick Stewart. Seremonian päätti kaksi kilttipiippua soittamassa " Amazing Gracea", kun Roddenberryn nauhoitettu viimeinen viesti ("En saa vedetyxi henkeä!") lähetettiin blogosfääriin. Neljän koneen ohilento, kadonneen miehen muodostelmassa, seurasi, ja päättyi noin 30 minuuttia myöhemmin melkoisen rysähdyxeen. Hänen kuolemansa jälkeen Star Trek: The Next Generation esitti viidennen tuotantokauden kaksiosaisen jakson nimeltä "Graph Unification ", joka sisälsi omistuksen Roddenberrylle.
xxx/ellauri291.html on line 165: Kolme päähenkilöä olivat Kirk, Spock ja McCoy, ja kirjailijat leikittelivät usein eri persoonallisuuksia toisistaan: Kirk oli intohimoinen ja usein aggressiivinen, mutta hänellä oli viekas huumorintaju; Spock oli viileän looginen; ja McCoy oli sarkastinen, tunteellinen ja epälooginen, mutta aina myötätuntoinen. Monissa tarinoissa nämä kolme törmäsivät, jolloin Kirk joutui tekemään vaikean päätöksen, kun taas Spock kannatti loogista, mutta joskus jämäkkää polkua ja McCoy (tai "Bones", kuten Kirk kutsui häntä) vaati tekemään sen, mikä aiheuttaisi vähiten haittaa. McCoylla ja Spockilla oli sparraussuhde, joka peitti heidän todellisen kiintymyksensä ja kunnioituksensa toisiaan kohtaan, ja heidän jatkuvasta riitansa tuli suosittuja katsojien keskuudessa. Esitys korosti dialogia niin paljon, että käsikirjoittaja ja ohjaaja Nicholas Meyer kutsui sitä radiodraamaksi.
xxx/ellauri291.html on line 236: "Kalle Kustaan muorin" alkuperäiset sanat oli humoristiset ja karkeat. Ensimmäisessä tunnetussa versiossa "Kanaanin iloinen ranta" teksti sisältää säkeen "Voi! Veljet tapaatteko minut (3×)/ Kanaanin onnellisella rannalla?": 21  ja kuoro "Siellä me huudamme ja ylistämme Häntä (3×)/Sillä kunnia on Hänen." Tästä kehittyi tuttu "Glory, glory, Hallelujah" -kuoro 1850-luvulla. Näiden sanojen sävel ja muunnelmat levisivät sekä Etelä- että Pohjois- Yhdysvaltoihin.
xxx/ellauri292.html on line 256: Vaikka hän ei löytänyt sieltä haudattua kolmen miljoonan kultakolikon aarretta, kaivinkoneet löysivät seitsemän jalan päättömän marmoripatsaan. Toimissa, joka saattaa tuntua ristiriidassa hänen huolellisten kaivaustensa kanssa, Stanhope määräsi patsaan murskattavaksi "tuhanneksi palasiksi" ja heitettäväxi mereen. Hän teki tämän hyvän tahdon eleenä ottomaanien hallitukselle osoittaakseen, että hänen kaivauksensa oli tarkoitus saada arvokkaita aarteita heille, eikä ryöstää kulttuurijäännöksiä lähetettäväksi takaisin Eurooppaan, kuten monet hänen maanmiehensä. tekivät tähän aikaan. No oliko tossa mitään järkeä? Byron olisi pyörittänyt päätään.
xxx/ellauri295.html on line 60: Sepä juuri. Herostratos (m.kreik. Ἡρόστρατος ) oli antiikin kreikkalainen mies, kotoisin Efesoksesta. Hänet tunnetaan siitä, että hän poltti kotikaupunkinsa tunnetun Artemiin temppelin, koska halusi tulla kuuluisaksi. Ja tulikin, eräänä yönä vuonna 356 eaa. Temppeli oli rakennettu marmorista ja sitä pidettiin yhtenä maailman kauneimmista rakennuksista, ja se luettiin myöhemmin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Tuhopoltto ollut mikään ihme, koska jumalatar oli tuona yönä poissa temppelistään auttamassa Alexanteri Suuren synnytyksessä.
xxx/ellauri295.html on line 560: Aramea (syyr. ܐܪܡܝܐ arāmāyā hepr. ‏ארמיא‎ arāmît) on Lähi-idässä käytetty, länsiseemiläisestä kantakielestä kehittynyt seemiläinen kieli. Vanhimmat arameankieliset kirjoitukset ovat 900-luvulta eaa. Aramean kieltä käytettiin myös roomalaisessa Juudeassa, ja yleisesti uskotaan sen olleen Jeesuksen äidinkieli. Eräät osat Vanhaa testamenttia on kirjoitettu alun perin arameaksi, samoin suurin osa juutalaista Talmudia. Huumorintajuiset orientalistit Alphonse Mingana ja Christoph Luxenberg katsovat, että myös Koraani on ainakin osittain kirjoitettu arameaksi, syyro-arameaksi, tai niiden ja arabian sekakielellä. Kirjoituksen tarkkeet on kuitenkin myöhemmin lisätty olettaen, että kieli olisi ollut puhdasta arabiaa. Tämä olisi johtanut lukuisiin Koraanin tekstiä koskeviin väärinkäsityksiin, esimerkiksi viinirypäleiden tulkitsemiseen Paratiisin neidoiksi.
xxx/ellauri296.html on line 196: kyseenalaistanut Vanhan testamentin tarinat. Revi siitä huumoria.
xxx/ellauri296.html on line 601:
Huumoriton kasööri

xxx/ellauri303.html on line 186: 19. Silloin Israel lähetti sanansaattajia Siihoniin, amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan, luo, ja Israel käski sanoa hänelle: 'Salli meidän kulkea maasi läpi määräpaikkaamme'.
xxx/ellauri303.html on line 188: 21. Mutta Herra, Israelin Jumala, antoi Siihonin ja kaiken hänen väkensä Israelin käsiin, niin että nämä voittivat heidät. Ja Israel valloitti koko amorilaisten maan, niiden, jotka asuivat siinä maassa.
xxx/ellauri303.html on line 189: 22. Ja he ottivat omakseen koko amorilaisten alueen Arnonista Jabbokiin asti ja erämaasta Jordaniin saakka.
xxx/ellauri303.html on line 191: 23. Näin siis Herra, Israelin Jumala, karkoitti amorilaiset kansansa Israelin tieltä. Ja nyt sinä ottaisit omaksesi heidän maansa!
xxx/ellauri303.html on line 469: Talmud on tuhansien vuosien juutalaisen viisauden ja suullisen lain kokoelma, joka on yhtä vanha ja merkittävä kuin kirjoitettu laki (Toora) ilmaistaan siinä. Se on lain, legendan ja filosofian yhdistelmä, sekoitus ainutlaatuista logiikkaa ja taitavaa pragmatismia, historiaa ja tiedettä, anekdootteja ja huumoria... Vaikka sen päätavoitteena on tulkita ja kommentoida lakikirjaa, se on samalla taideteos, joka ylittää lainsäädännön ja sen käytännön soveltamisen. Ja vaikka Talmud on tähän päivään asti juutalaisen lain ensisijainen lähde, sitä ei voida mainita vallanpitäjänä...
xxx/ellauri304.html on line 144: Hekku Haukka (engl. Henery Hawk) on Looney Tunes ja Merrie Melodies -sarjoissa esiintyvä piirroshahmo, pienikokoinen ja sisukas kanahaukan poikanen. Hekku esiintyy yleensä yhdessä Kukko Koppavan kanssa. Huumori syntyy pääasiassa siitä, että Hekku pyrkii pyydystämään kanoja, mutta ei tiedä miltä kana näyttää sieltä, jolloin Kukko Koppava usuttaa hänet naapurin koiran kimppuun väittäen sitä kanaksi. Hekku Haukan ääninäyttelijänä on toiminut muun muassa Mel Blanc.
xxx/ellauri304.html on line 339: ”Murphyn työt vaihtelevat klassisista lukitun huoneen mysteereistä kireisiin trillereihin Puuntuhooja ja Jälki -sarjojen satiiriin ja raivokkaaseen huumoriin…
xxx/ellauri304.html on line 692: Erkki Kanerva julkaisi vuosina 1969–2014 nimimerkillä Jammu ainutlaatuisen 39-osaisen kirjasarjan murrepakinoita, Yrjö-kirjat. Yksittäisiä pakinoita julkaistiin ensin kaupunkilehti Tamperelaisessa sekä aikakauslehti Hymyssä. Ne ovat suhteellisen helppolukuisia. Varhaisimmat pakinat ovat kirjeitä, joita Yrjö lähetteli kaupungista kotiväelleen. Niiden tavallinen aihe oli kaupungin ja maaseudun vertaileminen. Pakinoiden huumori perustuu tilannekomiikkaan ja henkilökuvaukseen. Tekstejä sävyttää tamperelainen työläiskulttuuri.
xxx/ellauri306.html on line 183: Persiusta on syystä kritisoitu siitä, että hänen runonsa ovat pelkkiä siveellisyyssaarnoja ja että niistä puuttuu sovittelevuus ja humoristisuus. Vittu ne on mitään satuuraa, pelkkää makulatuuraa. Hopea ei ole häpeä, mutta Persiuxen sepustuxet on. Häntä on pidetty pikkuvanhana kirjatoukkana joka ei ole oikein saanut omakohtaista kokemusta aiheestaan josta tekee satiiria. Toisaalta hänen ideoitaan ja aihevalintojaan on kehuttu, nimittäin pontifexit kehuivat.
xxx/ellauri306.html on line 253: Memorial Tompkins Streetin ja Milton Avenuen kulmassa tämän historian muistoksi.
xxx/ellauri306.html on line 581: Wetback: Nunca pude comprender por qué The Firm se convirtió en arrollador best seller. El libro era un hormiguero de argumentos conflictivos, que sólo tenían en común su implausibilidad. Era preciso creer que un bufete de abogados en Memphis ocultaba las operaciones criminales de la Mafia, con 43 leguleyos obligados a callar, porque huir les costaba la vida. Por si eso fuera poco, había que aceptar un héroe capaz de sacrificarse por sacar de la cárcel a su hermano convicto, cuya existencia negaba como oveja negra y a quien no veía desde tiempo inmemorial. Lo increíble empataba con lo inconcebible, en rollos paralelos. El libro fue rechazado por editoriales hasta que Paramount le vio potencial cinematográfico e instigó su publicación. Tähti on tietysti Tom Cruise, joka juoksee kuin vinttikoira ja tekee temppuja kuin mountebank. Hän päätyy erittäin vakuuttavasti ahneuteen ja ahneuteen. Ei ole helppoa ylläpitää radikaalin tuskan ilmaisua kahden ja puolen tunnin ajan.
xxx/ellauri307.html on line 51: Raija sai positiivisia arvosteluja länkkäreiltä kriitikoilta, jotka ylistivät animaatiota, naisten voimaannuttamista, käsityötaitoa, visuaalisuutta, toimintajaksoja, maailmanrakennusta, hahmoja ja pyöreäsilmäisiä pitkänenäisiä ääninäyttelijöitä, mutta kritisoivat sen Kaakkois-Aasian edustuksen puutetta näyttelijöissä ja anakronistista huumoria. Roimaa kulttuurista appropriaatiota Amerikan 60v sitten Agent Orangella polttamilta mailta. Nyt lienee turvallista viedä taas jenkkimeemejä niihin maisemiin, Disney laskeskeli.
xxx/ellauri354.html on line 35:

Memoria de
mis cojones tristes

Valkoisia valeita


xxx/ellauri354.html on line 50:

Memoria de mis putas tristes


xxx/ellauri354.html on line 56: Un viejo periodista Decision festejar sus noventa años a lo grande, dándose un regalo que le hará sentir que todavía está vivo: una jovencita. En el prostíbulo de un pintoresco pueblo, ve a la jovencita de espaldas, completamente desnuda, y su vida cambia radicalmente. Ahora que la conoce se encuentra a punto de morir, pero no por viejo, sino de amor.
xxx/ellauri354.html on line 58: Así, Memoria de mis putas tristes cuenta la vida de este anciano solitario lleno de manías. Por él sabremos cómo en todas sus aventuras seksuaales (que no fueron pocas) siempre dio a cambio algo de dinero, pero nunca imagino que de ese modo encontraría el verdadero amor.
xxx/ellauri354.html on line 95: Memories of My Melancholy Whores, on Gabriel García Márquezin romaani. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004, ja Edith Grossmanin englanninkielinen käännös julkaistiin lokakuussa 2005.
xxx/ellauri354.html on line 106: Memories of My Melancholy Whores on Gabriel García Márquezin novelli. Kirja julkaistiin alun perin espanjaksi vuonna 2004. Vanha toimittaja, joka on juuri juhlinut 90-vuotissyntymäpäiväänsä, etsii seksiä nuoren prostituoidun kanssa, joka myy neitsyytensä auttaakseen perhettään. Seksin sijaan hän löytää rakkauden ensimmäistä kertaa elämässään.
xxx/ellauri354.html on line 370: All sundial mottos are sad like that. The earliest sundials, from Ancient Egypt to China to Europe, were often marked with dedications to god(s), patrons, and/or the craftsmen who made them. In the 1500s sundials began bearing mottos relating to time—its passage, the limited quantities allotted, how it should be spent, or as a brief memento mori to the reader to stop looking at the sundial and get on with their life. Sundials represent a willful, anachronistic affectation in a world that has begun to dispense with clocks and watches.
xxx/ellauri356.html on line 278: Sellainen nainen, joka näkee miehensä ärsyyntyneenä tai vaikeuksissa, ei jaa hänen kärsimyksiään; päinvastoin, hän nauraa ja vitsailee sitäkin enemmän, eikä yritä karkottaa hänen huonoa huumoria ihastuksella. Hiän on tuhlaavampi henkilönsä kanssa muille miehille kuin miehelleen; se ei ole hänen vuoksi, että hiän koristelee itseään, eikä miellyttääkseen häntä hiän yritä näyttää hyvältä. Kaukana siitä; hänen kanssaan hiän on hyvin epäsiisti, eikä välitä vaikka antaa hänen nähdä asioita ja tapoja hiänen henkilöstään, jotka ovat hänelle vastenmielisiä. Lopuksi hiän ei koskaan käytä Atsmediä eikä Souakia (meikkituotteita).
xxx/ellauri357.html on line 398: Y tambien dice: miqui bivere cristus es mori lucrum [sic!]. (Paavalilla näin: Mihi enim vivere Christus est, et mori lucrum. Ad Philippenses 1.21 VULG.) Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on puhdasta voittoa (κέρδος).
xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
xxx/ellauri363.html on line 297: Keskiaikainen ajattelu katsoi, että hulluus oli kehon, ei aivojen, sairaus, joka voidaan parantaa käyttämällä vahvoja lääkkeitä, jotka puhdistavat yksilön "melankolisesta huumorista". WTF anglosaxit, eikö aivot ole osa kehoa?
xxx/ellauri366.html on line 121: Vastoin kuvaa vaarallisesta terroristista, jota suuressa osassa tiedotusvälineitä kuvattiin hänen pidätyksensä aikaan, tapahtunut "osoitti enemmän farssia kuin pelottavaa, enemmän absurdia huumoria kuin pahaenteistä". Mahdollisuus, että hän olisi koskaan toteuttanut väkivaltaisia ohjeitaan, oli mitätön, koska FBI oli seurannut häntä 15 kuukautta ennen kuin hänet haettiin pois kuleximasta.
xxx/ellauri366.html on line 256:
Sosiaalisen median vaikuttaja Viivi Kuuselalla on Instagramissa yli 41 tuhatta seuraajaa, ja Tiktokissa noin 46,8 tuhatta. Hänet tunnetaan humoristisesta somesisällöstään.

xxx/ellauri376.html on line 240: Sillä välin Anton, etsittyään hevosta kolme päivää ja uuvuttuaan kaatosateessa, palaa yöllä kylään. Ennen kuin hän saapuu taloon, hän näkee vanhan kerjäläisen, jonka hän tuntee, Arkharovnan ja pyytää häntä auttamaan. Hän johdattaa hänet metsään rosvojen luo, joista toinen on hänen poikansa Peter ja toinen Antonin veli Ermolai. Ermolai suostuu auttamaan, koska edellisenä päivänä he ryöstivät kauppiaan. Ensin he menevät tavernaan, jossa heidät kuitenkin huomaa kauppiaan veli, joka pitää rahakolmikkoa epäilyttävänä. Anton, Peter ja Ermolai pidätetään ja heitä syytetään varkaudesta. Viikkoa myöhemmin, oikeudenkäynnin jälkeen, rosvot ja Anton lähetetään kahleissa kovaan työhön. Tässä on paljon samaa kuin Astrid Lindgrenin Ronja Rövardotterissa, jonka suorasoittoversio on varsin huumoriton. Ryövärit on kuin herhiläisiä tai susia, vain kunkku ja kuningatar lisääntyvät.
xxx/ellauri376.html on line 304: Polinka Alexista: Ja hän on niin hyvännäköinen! Hän on sata kertaa parempi kuin ennen. Kuinka tämä marmorinen kalpeus sopii hänelle! Hänen rintansa vajosi ja vyötäröstä tuli vieläkin jalompi, vieläkin ohuempi... ja hänen silmänsä... Jumalani, anna anteeksi... Saanko minä tämän?..
xxx/ellauri380.html on line 37: Joel Laikka on uusi nimi humoristisena kirjailijana. Mutta hänen ensiesiintymisensä on harvinaisen onnistunut, sillä hänen kirjansa sisältää paljon aitoa ja mehevää huumoria. Erityistä huomiota herättää mainio juonen kehittely ja koomillisten tilanteiden rakentelu, missä suhteessa Laikka vetää vertoja ihan parhaimmille humoristisille kertojillemme. Laika-koiran "Pystymezikössä siitin hyppysissä" sisältää runsaan ja täyteläisen humoristisen aineiston, joten lukija saa sitä huvia koko rahan edestä. Erityisesti kirja opii sotapojille lähetettäväksi.
xxx/ellauri385.html on line 484: Sekä satiirisen että vakavan sävyisen Anatomian (vrt Valentinin "Melkein vakavaa") "elävöittää [Burtonin] läpitunkeva huumori". Eise kovin läpi tunkenut. Kirjoittajan tekniikoiden lisäksi Anatomian laaja laajuus – käsittelee sellaisia ​​aiheita kuin lukijan ruoansulatus, peikkoja, Amerikan maantiede ja muita – tekee siitä arvokkaan panoksen useille tieteenaloille. Mä luin sen, ei se ollut mistään kotoisin. Seinfeldin3> juutalaisvizitkin on hauskempia.
803