ellauri031.html on line 599: Näistä puuttellisuuxista on kohtalokkaita seurauxia romaanien henkilöille. Henkilöt rakentuvat enemmän kertojan selityxistä ja vakuutteluista kuin toiminnasta ((häh? vaikka toimintaterapeutti on puikoissa?), niistä tulee väkivaltaviihten tai pornografian tutuxi tekemiä törmäysnukkeja. Sariolan romaaneissa ei näy jälkeäkään moraalisesta epäsovinnaisuudesta tai kapinasta. Ihan vaan puhasta darwinismia, mies miestä vastaan, kukot tunkiolla, vahvin kasan päällä.
ellauri109.html on line 309: Nimitelkää mua vaan! Kazokaa välitänkö minä! Mut kyl Phil välittää. Se on aivan tavallinen termiittiapina. Peppu ei ollut mistään niin herkkä kuin moraalisesta maineestaan. Ei nyt kuule Peffa alkaa mennä överixi, jotain rajaa. Eniten sitä on vituttanut rahanmenetys. Juukelin jutku. Vai oisko se sittenkin nolo kuva lehdessä naisten alusvaatteissa? Surkea linssilude.
ellauri155.html on line 709: Ize asiassa Hume on näkevinään apinoiden pesäpuuhissa samaa necessityä kuin kivikunnassa, ja se onkin tarpeellista jotta hommat hoituisivat, ja erityisen tarpeellista se on jotta tyypit uskoisivat jumalaan. Hume toistaa enimmäkseen monissa muissa compatibilist-tileissä esiintyvän väitteen, jonka mukaan välttämättömyyttä (determinismiä) tarvitaan tukemaan yleisesti tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista teoriaa moraalisesta vastuusta ja rangaistuksesta. Höh, entäs teodikea, Mr. Hume? Ei tää nyt kyllä täysin komputoi. Hume luuli että poistamalla kausaatiosta salaisen energian se selvittäisi jotenkin myös vapaan tahdon ongelman. Paskat se mitään siinä muuttaa. Olikohan tää Hume nyt mistään kotoisin. Pääasiahan oli vapauden määrittely pakotuxen puutteexi, ja sen hoiteli jo vanha kunnon Ari.
ellauri155.html on line 713: Kantille ei tää arkijärjen selvitys lähestulkoon kelvannut. Sen miälestä tämmönen "spontaanisuuden vapaus" on täysin riittämätön käsitys moraalisesta vapaudesta. Kant kuvaa kuuluisasti tätä moraalisen vapauden kertomusta "kurjaksi verukkeeksi" ja ehdottaa, että tällainen vapaus kuuluu kelloon, joka liikuttaa käsiään sisäisten syiden avulla. Jos tahtomme määräytyy edeltäneiden luonnollisten syiden perusteella, emme ole vastuullisempia toimistamme kuin mikään muu mekaaninen esine, jonka liikkeet ovat sisäisesti ehdollisia. Yksilöt, jotka nauttivat vain tällaisesta vapaudesta, ovat, epäyhtenäiset väitteet, vähän enemmän kuin "robotit" tai "nuket", jotka ovat kohtalon pelatessa. Tämä yleinen kritiikki, joka kohdistuu moraalisen vapauden ymmärtämiseen "spontaanisuuden" osalta, johtaa suoraan kahteen tärkeään kritiikkiin. No vittu Kant, me ollaan ropotteja, sinä myös. (Paizi olet rikki nyt. Mixi rikoit sen? Se on rikki nyt! UÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!)
ellauri155.html on line 719: Tässä käsittelyssä Humen ymmärretään puolustavan pohjimmiltaan tulevaisuuteen suuntautuvaa ja utilitaristista kertomusta moraalisesta vastuusta. Thomas Hobbesin kaltaisten ajattelijoiden jälkeen Hume huomauttaa, että palkkiot ja rangaistukset saavat ihmiset toimimaan jollain tavalla eikä toisissa, mikä on selvästi huomattava sosiaalinen hyödyllisyys (T 2.3.2.5/410; EU 8.2897–98). Tällaista tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista vastuullisuutta ovat kehittäneet edelleen monet muut compatibilistit, joiden kanssa Hume on usein tiiviisti tunnistettu (esimerkiksi Moritz Schlick ja J.J.C. Smart). Tämänkaltaisia tulevaisuuteen suuntautuvia, utilitaristisia kertomuksia on arvosteltu. Kaikenlaisten kantilaisten mukaan, perusongelma on se, että he ovat täysin sokeita aavikon asioille ja siten puuttuvat vaaditusta (taaksepäin katsovasta) kostotekijästä, jota tällä alalla tarvitaan.
ellauri254.html on line 695: Kamenev ja Zinovjev saivat puoluejäsenyytensä takaisin vuonna 1928. Puolueesta erottaminen ja uudelleen jäseneksi hyväksyminen toistui 1932–1933, missä välissä Kamenev oli karkotettuna Minusinskiin. Vuosina 1932–1934 hän oli Moskovaan perustetun Gorkin maailmankirjallisuuden instituutin ensimmäisenä johtajana. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevia ja Kamenevia syytettiin ”moraalisesta osallisuudesta” tapahtuneeseen. Tammikuussa 1935 pidetyssä salaisessa oikeudenkäynnissä Kamenev tuomittiin viiden ja Zinovjev kymmenen vuoden vankeuteen. Kamenev joutui heinäkuussa 1935 yhdessä 38 muun henkilön kanssa syytetyksi myös salaliitosta Stalinia vastaan ja tällä kertaa hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen.
ellauri274.html on line 57: Laureenska syyttää venäläisiä koulunkäyneitä talousliberaaleja "moraalisesta kuuroudesta", kun ne vaan oljentelevat diktaattori Putinin suojissa sensijaan että rynnistäisivät barrikaadeille puolustamaan länsiblokin etuja. Laureenska, mukamoralistinen kuurosokea, ei muka huomaa ize ollenkaan kenenkä asialla se on juoxemassa, kasvattamassa länkkärien hiilijalanjälkeä ja avustamassa fossiilisten polttoaineiden tuhopolttoa yhteen hiileen puhalluxella. Ei tää ole mikään ideologinen kamppailu vaan tavanomaista räkytystä reviirien rajoilla. (Tai nojaa, ideologiatkin on vaan tätä samaa materiaalipulaa, sanois Marx-veljexet.)
ellauri274.html on line 262: 1:37:03 граждане России далее им моральную оценку горжусь думаю все мы гордимся что наши 1:37:03 Venäjän kansalaisten lisäksi olen ylpeä heidän moraalisesta arviostaan. Uskon, että olemme kaikki ylpeitä siitä
ellauri279.html on line 404: 1970 - Nobelin kirjallisuuspalkinto "moraalisesta voimasta, jolla hän seurasi venäläisen kirjallisuuden muuttumattomia perinteitä" (tarjoaja François Mauriac ; muiden lähteiden mukaan - Yakov Malkiel). Hän sai diplomin ja palkinnon rahallisen osan 10. joulukuuta 1974 Neuvostoliitosta karkotuksensa jälkeen.
ellauri299.html on line 204: Sittemmin on selvinnyt että kyse oli moraalisesta paniikista, jollaisiin jenkit ovat syyllistyneet tuhat kertaa ennenkin ja syyllistyvät vastakin.
ellauri326.html on line 333: Talvisodan ulkomainen apu koostui sotamateriaalista, vapaaehtoisista ja moraalisesta tuesta Suomelle taistelussa Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa. Suomi sai paljon myötätuntoa ympäri maailman jo lokakuussa ennen talvisotaa, ja sodan alku synnytti suurta neuvostovastaisuutta. Kansainvälinen lehdistö seurasi sotaa tarkasti ja asettui kommunistisia lehtiä lukuun ottamatta Suomen puolelle. Mutta Stalin ja Hitler oli jo sopineet Ribbentropp-sopimuxen lisälehdillä että Suomi joutaa takaisin osaxi äiti Venäjää. Eikä länkkäreillä ollut siihen juuri huomautettavaa.
ellauri327.html on line 509: Sisällissodan jälkeen kesällä 1918 Kianto otti osaa everstiluutnantti Malmin johtamaan Vienan retkikuntaan. Hänen tehtävänään oli toimia agitaattorina ja saada alueen asukkaat kannattamaan Suomeen liittymistä. Paikallinen väestö pysyi kuitenkin Kiannon pettymykseksi poliittisesti passiivisena eikä innostunut hänen puheistaan. Syksyllä retken jälkeen Kianto kirjoitti yleisesikunnalle moitekirjeen Vienan sodan moraalisesta ryhdittömyydestä ja retkikunnassa rehottaneista veneerisistä taudeista. Kianto kirjoitti nivusiaan raapien epäonnistuneesta retkestä matkakuvauksen Suomi suureksi – Viena vapaaksi (1918) ja kirjasen Vienan puolesta – Kauko-Karjalan ikivanhan moraalin säilyttämiseksi, kenttäpuheita (1919).
ellauri341.html on line 378: Tässä vaiheessa Haim Arlosoroff vieraili natsi-Saksassa neuvottelemassa kiistanalaista Hra-Ha'avara-sopimusta. Se mahdollisti juutalaisten muuttamisen Palestiinaan ottaen mukanaan suurimman osan omaisuudestaan. Saksalaiset olivat iloisia päästessään eroon juutalaisista, mutta eivät halunneet antaa heidän viedä omaisuuttaan mukaansa. Sopimuksen mukaan juutalaisten oli siirrettävä rahansa erityiselle pankkitilille. Tällä rahalla ostettiin sitten saksalaisia tavaroita vietäväksi Palestiinaan (ja muihin maihin). Näiden tavaroiden myynnistä saadut tulot annettiin juutalaisille heidän saapuessaan Palestiinaan. Natseille tämä auttoi heitä pääsemään eroon juutalaisista, ja voitti kaikki yritykset boikotoida Saksan vientiä (erityisesti moraalisesta näkökulmasta, koska juutalaiset itse toivat tavarat). Sionistiselle siirtokunnalle pääoman virta toi kipeästi kaivatun talousbuumin keskellä maailmanlaajuista lamaa.
ellauri345.html on line 94: Tyyppi, normi erottaa sankarin yksilöstä, vaikka se olisikin yli-inhimillinen; vastuun moraalisesta ainutlaatuisuudesta, sijaisen roolista. Sillä hän ei ole yxin munasilteen jumalansa edessä, vaan ihmiskunnan edustaja heidän jumaliensa edessä.
ellauri348.html on line 1106: Rohkeuteen kuuluu myös urhokkuus, sinnikkyys, totuudellisuus ja innokkuus. Kyllä tää aika kattokäsitteeltä alkaa vaikuttaa. Marvel Comicsin supermiehet tulee hakematta mieleen. Moraalista rohkeutta tässä ollaan hakemassa eikä rohkeutta sinänsä. Kongon naisillakin on ihmisoikeuxia. niitä on Kongon miesten kunnioitettava. Yhteisöt saattavat rangaista niitä jotka ovat moraalisesti rohkeita, jos ko. moraali on toisten moraali eikä oma. Meillä länkkäreillä(kin) on vain 1 moraali, ja vastaavasti 1 moraalinen rohkeus. Saraseenit eivät ole rohkeita, ne on konnia. Ryssistä puhumattakaan. Lech Wawensa on esimerkki pysyvästä moraalisesta rohkeudesta työoikeuxien puolesta. Tai no, yritysten oikeastaan, mikä on vielä tärkeämpää. Häneltä vain puuttui rohkeutta antaa kommareille anteexi. Hän ei ollut treenannut Mandelatumaketta tarpeexi.
ellauri381.html on line 387: Se kertoo niiden ihmisten korkeasta moraalisesta luonteesta, jotka kantoivat uskollisuutta rakkaudessa ja ystävyydessä isänmaallisen sodan ankarissa koettelemuksissa:
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
17