ellauri022.html on line 393: Their monuments of ruined books,
ellauri033.html on line 638: Apinan iäisyyden paras toivo - jos se ylipäänsä on niin tärkeetä - on bylsintä, jotta sen geenit edes jatkaa maista vaellustansa. Tai sit voit tandoorikanan lailla toivoa, ezun meemit jättää kylmään kiveen jotain jälkeä. Kuten myös esim. homo Yeats. Tai Horatius: monumentum aere perennius.
ellauri033.html on line 1034: De notre amour aussi laisser un monument ! ja pystyttäisin sille toteemin!
ellauri036.html on line 248: Où tous nos monuments et toutes nos croyances
ellauri036.html on line 1038: Jolloin kaikki monumenttimme ja uskomme
ellauri043.html on line 4786: Egypti levisi meidän alla, monumentaalisena ja vakavana, pitkänä kuin pyhäkön käytävä, obeliskeja oikealla, pyramideja vasemmalla, vappushokkelo keskellä, — ja kaikkialla hirviöiden puistokatuja, pylväsmeziä, painavia pyloneja porttien sivuilla joiden huipulla oli maapallo kahden siiven välissä.
ellauri043.html on line 5259: Keskittymällä kovemmin mä kekkaan hienosyisempiä runoja, ikuisia monumentteja kuin Horatius, ja kaiken mazkun läpäisee mun kitara, as it gently weeps!
ellauri053.html on line 1318: Monuments of unageing intellect. Munkaltaiset monumentaaliset älyn jättiläiset.
ellauri053.html on line 1327: Monuments of its own magnificence; Tutkin oppiaxeni vaan omia monumentteja
ellauri061.html on line 620: This grave shall have a living monument: Tälle haudalle tulee näköispazas:
ellauri082.html on line 103: More than anything the biography is a testament to something even DFW himself would have said: do not build monuments to individuals. His genius is in his work, and in his case his work was both in writing and in acting; the DFW one sees and hears in interviews is DFW as spinner of fiction, not DFW as himself. One need not pretend David Foster Wallace was a god of sincerity and morality and self-awareness; his work clearly shows he was not.
ellauri099.html on line 205: Two things hit you when you visit the site of the Lyceum and look at its architectural plans. First, it is a direct copy of Plato’s Academy. And second, it is much, much bigger. The relation between the Academy and the Lyceum is a little like that between a twee medieval Cambridge College and the monumental architecture of the University of Chicago.
ellauri109.html on line 417: Il meurt subitement d’une attaque cérébrale le 8 mai 1880. Son enterrement au cimetière monumental de Rouen se déroule le 11 mai 1880, en présence de nombreux écrivains importants qui le reconnaissent comme leur maître, qu’il s’agisse d’Émile Zola, d’Alphonse Daudet, d’Edmond de Goncourt, de Théodore de Banville ou de Guy de Maupassant, dont il avait encouragé la carrière depuis 1873.
ellauri118.html on line 448: Lännessä se tunnetaan parhaiten monumentaalisesta ja traagisesta Neuvostoliittoa käsittelevästä romaanista Tohtori Živago, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 1957. Noobeli Pasternakille oli poliittinen veto länkkäreiltä.
ellauri145.html on line 625: 4 Parlamenttitalonakin palvellut, Nietzschen visiitin ajoista lähtien museona toiminut monumentaalinen barokkirakennus Palazzo Carignano (1685) seisoo nimikkopiazzansa laidalla Torinon vanhassa keskustassa. Nimi juontuu Carignanon ruhtinassuvusta. Nietzsche asui via Carlo Alberto 5:ssä palatsia vastapäätä.
ellauri145.html on line 646: 13 Antonellin suunnittelema ja Nietzschen ihailema, 1863–1889 synagogaksi rakennettu, nykyään museona toimiva monumentaalirakennus Mole Antonelliana sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Carignano-aukiolta.
ellauri171.html on line 807: Finkelstein maintains that the writers of the Book of Kings may have omitted possible widespread public construction that both Omri and his son Ahab commissioned during their reigns. Finkelstein and his student Norma Franklin have identified monumental construction at Samaria, Jezreel, Megiddo, and Hazor that is similar in design and build.
ellauri190.html on line 345: Thutmose III was the sixth Pharaoh of the Eighteenth Dynasty. During the first twenty-two years of Thutmose's reign he was co-regent with his aunt, Hatshepsut, who was named the pharaoh. While she is shown first on surviving monuments, both...
ellauri191.html on line 112: "the greatest living master of the art of historical writing, with special reference to his monumental work A History of Rome"
ellauri191.html on line 427: | "for his monumental work, Growth of the Soil"
ellauri191.html on line 1994: | "for her polyphonic writings, a monument to suffering and courage in our time"
ellauri192.html on line 657: "There were several monuments of Czech poetry, but he is (or was) the only surviving one," said Vera Blackwell, who has translated Czech literature, including the plays of Vaclav Havel, into English. "His work is not known world-wide," she said, "but it is known and deeply admired in his own country." Mrs. Blackwell added that Seifert's poetry is difficult to translate "because the sound of the language is intimately connected with the meaning."
ellauri210.html on line 196: Lyhennämme itse kilpailun kuvausta, joka on kerrottu kauttaaltaan erikoisteoksissa ja esitetty veistoksella ja maalauksella "ad hoc" -monumenteissa.
ellauri210.html on line 316: Picasso teki teoksiinsa samanaikaisia viittauksia eri asioihin: esimerkiksi samat kaaret kuvasivat niin korvaa kuin kitaraakin. Aika nokkelaa. Picasson taso kuvanveistäjänä oli hyvin vaihteleva. 1960-luvulla Picasso teki teräksestä tai betonista yli kaksikymmenmetrisiä monumentaalipatsaita. Toisinaan pelkkä rautalanka riitti.
ellauri216.html on line 320: Painter Grigory Ostrovsky was active in Soligalich; the only paintings known to be by his hand are currently held in the town´s regional museum. There is a monument to Gennady Nevelskoy, who was born in the vicinity. Publisher Ivan Sytin was born in Soligalichsky District. Imugeeni Haritonia ei edes mainita.
ellauri216.html on line 1122: Vasta 1960-luvulla saarelle alkoivat saapua ensimmäiset turistialukset. Vuonna 1979 alueelle perustettiin museo-suojelualue. ja hieman myöhemmin aloitettiin monumenttien entisöinti.
ellauri266.html on line 486: Pierre Boulle considère son roman comme n´étant pas de la science-fiction. Pour lui, ses « singes ne sont pas des monstres, ils ressemblent aux hommes comme des frères ». La science-fiction n´est qu´un prétexte pour aborder d´autres thématiques comme les relations entre les hommes et les singes. La sophistication, qui est pourtant inhérente au genre, est en effet peu présente dans le récit. Rod Serling créateur de la série télévisée de science-fiction La Quatrième dimension (1959-1964) et premier adaptateur du roman pour le cinéma confirme en 1972 que Boulle « n´a pas la dextérité d´un écrivain de science-fiction ». Serling écrit que le livre de Boulle est « une longue allégorie sur la morale plus qu’un monument de science-fiction. Cependant, il contient dans sa structure une phénoménale idée de science-fiction ».
ellauri270.html on line 155: Klassikkoelokuvassa siltaa vaanii liittoutuneiden sissipartio. Loppupeleissä se onnistuu räjäyttämään everstin ylpeyden ja länsimaisen sivilisaation monumentin taivaan tuuliin.
ellauri316.html on line 820: Why, monuments to Nazi Collaborators Are All Over America. In January 2021, an investigation by The Forward identified more than 1,500 statues and streets honoring Nazi collaborators around the world. In the US alone, there are at least 37 such monuments. Leading Nazi rocket scientist Dr. Wernher Von Braun even partnered with Disney on a film series popularizing ballistic missiles.
ellauri316.html on line 826: In the US, monuments installed by the Organization of Ukrainian Nationalists-Bandera (OUN) have been misconstrued as representing Ukrainian democracy. The OUN, however, openly declared its intent to “work closely with National-Socialist Greater Germany under the leadership of Adolf Hitler.”
ellauri316.html on line 828: The Vlasov monument is one of several remaining monuments to Nazis and Nazi collaborators in the United States. It stands, improbably, at the edge of one of the largest communities of observant Jews outside of Israel — and is a tragically apt symbol for the far-right excesses that produced modern Israel.
ellauri326.html on line 78: Joskus esitetään vääriä argumentteja, että vuonna 1931 "Masaryk ampui työläiset". Santarmit ampuivat vaivaiset neljä lakkoilevaa työntekijää lähellä Duchcovaa. Paikka, jossa tragedia tapahtui, eli Ústí nad Labemin ja Chomutovin välisellä linjalla oleva teräsbetoninen rautatiesilta, joka rakennettiin alkuperäisen kivikaarisillan paikalle, julistettiin kulttuurimuistomerkiksi kommarien helmikuun voiton 1948 jälkeen, ja siitä tuli virallisen muistomerkin paikka. Lähelle pystytettiin vuonna 1954 pronssilevyillä ja veistoksellisilla koristeilla varustettu monumentti akateemisen kuvanveistäjä Karel Lerchin toimesta (Duchcovan alikulkutunnelin monumentti). Muistomerkki sijaitsi täällä vuoteen 1989 asti, kunnes "kivihiilen louhinnan laajentumisen vuoksi" se siirrettiin nykyiselle paikalle linnan puutarhaan hyyskän taaxe, noin 1 km onnettomuuspaikalta. Vuonna 1995 alikulkusillalta poistettiin kansallismonumentin asema. Näet vuoden 1990 jälkeen helmikuun tapahtumia pidetään siirtymänä ulkoisesta demokratiasta totalitarismiin, mikä johti Tšekkoslovakian liittämiseen Neuvostoliiton valtablokkiin, ennakoi huomattavan tšekkiläisen ja slovakilaisen yhteiskunnan myöhemmän sorron, ja siitä tuli syy maan talouden laskuun ja valtavaan talousliberaalin väestön muuttoaaltoon.
ellauri326.html on line 247: A: Hän ei tarvinnut sitä, Stalin kielsi sen. Mutta oli länsi, oli Amerikka ja Amerikassa oli rauhan kannattajien kongressi. Oli pakko lähettää joku. Ja sitten he muistavat, että meillä on Šostakovitš! He sallivat hänen musiikkinsa, lähettävät hänet, ja Šostakovitš lentää sinne stalinistisen hallinnon kasvoina. Tämä on venäläisen kulttuurin tragedia, koska sen päävihollinen haluaisi tuhota kaikki runoilijat, kaikki taiteilijat. Mutta siellä oli länsi, joten oli välttämätöntä jollakin tavalla säilyttää ihmiskasvot. Tolstoille oli pystytettävä monumentteja, vaikka hänet olisi ammuttu ensin, jos hän olisi pysynyt hengissä. Koska näyttää siltä, että me palvoimme Tolstoita, ja Tolstoi pyhitti meidät sillä tosiasialla, että palvoimme häntä. Ihan kuin hän sanoisi – oikein, hyvin tehty, 1937, ammu kaikki! Tämän minä, Tolstoi, kerron sinulle.
ellauri332.html on line 241: Ang Leen vuoden 2005 elokuvaa "Brokeback Mountain" pidettiin laajalti "New Queer Cineman" monumentaalisena hetkenä tuolloin. Kaikki katsojat eivät hyväksyneet kahden cowboyn välistä homoromantiikkaa, ja jotkut maat jopa kielsivät elokuvan sen rannoilta Vaikka elokuva oli suosikki voittaa Oscarin "Parhaasta elokuvasta" vuonna 2006, monet uskovat, että se hylättiin "kiistanalaisen" aiheensa vuoksi. Siitä huolimatta se on edelleen elokuvan queer-esityksen tunnusmerkki.
ellauri333.html on line 61: Given Ashoka's particularly moral definition of "Dharma" it is possible that he simply wants to say that buddhist virtue and piety now exist from the Mediterranean to the south of India. An expansion of Buddhism to the West is unconfirmed historically. Valehteli raukka nälissään. The edicts put forward moral rules which are extremely short, aphoristic expressions, the subjects being discussed, the vocabulary itself, are all hardly worth an elephant turd. Ashoka used the expression Dhaṃma Lipi (Prakrit in the Brahmi script: 𑀥𑀁𑀫𑀮𑀺𑀧𑀺, "Inscriptions of the Dharma") to describe his own Edicts. According to the edicts, the extent of Buddhist proselytism during this period reached as far as the Mediterranean, and many Buddhist monuments were created.
ellauri345.html on line 261: Goethe-kultin ajattelemattomin dogma, adeptien vaalein tunnustus: että kaikista Goethen teoksista suurin on hänen elämänsä - Gundolfin "Goethe" on ottanut sen esille. Ei siis ihme, että tämän kirjan sisäisen muodon myötä syntyy muodoton runoilijatyyppi, joka muistuttaa Bettinan suunnittelemaa monumenttia, jossa kunnioitetun valtavat muodot sulautuvat muodottomaksi, mies-naispuoliseksi. Tämä monumentaalisuus on valhetta ja - Gundolfin omalla kielellä puhuen - käy ilmi, ettei heikosta Logoksesta nouseva kuva ole niin erilainen kuin kohtuuttoman suuren Eroksen luoma kuva. Ei se Goethella oikeasti ollut kuin puolijalkainen.
ellauri345.html on line 508: Voi todellakin sanoa, että jos hän oli sokea jollekin, se oli juuri tämä. Niille, jotka edelleen näkevät Ottilien olemassaolon osoittavan nuoruuden elämää paatosessa, joka erottaa sen kaikista muista, vain hänen kauneutensa kohtalonsa kautta saattoi Goethen sovittaa tähän näkymään, jota hänen luontonsa kieltäytyi hyväksymästä. Tähän liittyy outo ja jokseenkin lähdemäinen viittaus. Toukokuussa 1809 Bettina kirjoitti Goethelle kirjeen, jossa käsiteltiin Tirolin kansannousua ja sanoi: "Kyllä, Goethe, tänä aikana asiat olivat minulle täysin erilaisia... keskipisteenä ovat pimeät salit, jotka sulkevat sisäänsä profeetallisia monumentteja mahtavista kuoleman sankareista. muistaakseni raskaat aavistukseni... Oi, liity minuun" tirolilaiset "... se on runoilijan maine, että hän takaa sankareille kuolemattomuuden!"
ellauri350.html on line 458: Vuonna 1921, ennen kuin useimmat meistä syntyivät, merkittävä tutkimus alkoi seurata 1500 amerikkalaisen rakkautta ja elämää lapsuudesta kuolemaan. Tutkimus jatkuu vielä tänäkin päivänä, ja Howard Friedmanin johtamat tutkimusryhmät pitävät edelleen silmällä niitä harvoja, jotka ovat vielä elossa ja analysoivat valtavia tietomääriä selvittääkseen, mikä näiden 1500 yksilön kohdalla on se, mikä johti joidenkin pysymiseen terveenä ja toisten kaatumiseen. Mixi sairastua tai kuolla ennen aikaansa? Uskomatonta on, että kukaan ei ole tähän mennessä kertonut ja tulkinnut tämän monumentaalisen, lähes vuosisadan kestäneen projektin löydöksiä suurelle yleisölle. Liittyykö pitkäikäisyys naimisissa olemiseen, päivittäiseen lenkkeilyyn, lemmikkien kanssa elämiseen tai uskoon Jumalaan? Vihdoinkin, selkeän proosan ja tiukan mutta kristallinkirkkaan analyysin avulla, professori Friedman ja professori Martin ovat onnistuneet kauniisti. Juonipaljastuxet päättyvät tähän.
ellauri365.html on line 51: M. var en kraftigt sensuell natur, en friluftsmänniska och atlet, sjudande af af lifslust, säker i sin styrka, måttlöst hängifvande sig åt alla sensationer, full af känsla inför naturens skådespel, en vacker natthimmel, ett doftande fält, en solbelyst öppning i den högstammiga skogen, älskande kvinnan med en naiv, nästan animal, men ( på samma gång blyg lidelse. I denna öfversval- lande lifsglädje blandade sig dock alltid en viss sorgbundenhet. Han har själf tecknat sitt väsen, då han någonstädes säger, att han vissa dagar hatar allt, så att han kunde önska sig döden, andra åter känner sig glad och lycklig som ett djur. I kraft af detta sitt lynne, hvars tendenser funno sin motsvarighet i den naturalistiska riktning, som behärskade litteraturen i det ögonblick, då M. framträdde, kom hela hans diktning att röra sig inom det sinnliga lifvets sfär, återgifvande enkla och rela- tivt föga sammansatta själstillstånd och med för kärlek tecknande folkliga typer. Hans analys är kanske icke så djup, men hans rika begåfning öf verskylde i viss mån denna brist genom den styrka och lysande klarhet, hvarmed han återgaf det sedda. Ingen har mästerligare än M. förstått att ge relief och betydelsefullhet åt hvardagliga ämnen. Han ser så skarpt och klart, och hans språk är så säkert och smidigt, att han i några få ord tecknar profilen af ett ansikte eller en individs karaktär, gester och hela yttre person. I början öfverlämnade han sig kanske alltför fritt åt en viss ytlig uppsluppen och sensuell lifsglädje. Större utrymme för sina rika anlag fann han i romanerna "Une vie" och "Bel-ami", hvilka återge vissa sidor af det moderna lifvet med en rikedom på nyanser och en ironi, som blottar alla motsägelser och löjligheter situationerna eller personernas karaktär. Och denna ironi är så öfverlägsen och så objektiv, att det förefaller, som om det vore icke författaren, utan tingen själfva, som talade. Hvad M. än skildrar, är uppfattningen så frisk, så omedelbar, så utan all sjuklighet och förkonstling, att han kan säga mycket, som skulle stöta hos andra författare. Sådant gestaltade sig M:s författarskap under de första åren af åttiotalet, men hans oerhörda produktion och hans i öfrigt våldsamma lefnadssätt. bröto snart hans krafter. Plötsligen stod han, som dittills endast haft öga för det fysiska lifvet, undrande inför en ny värld, hvilken uppgått i hans inre. Ett annat ljus faller öfver företeelserna och ger en ny karaktär åt hans diktning. Intet vittnar kanske mera om omedelbarheten och styrkan i hans begåfning än den säkerhet, hvarmed han äfven tecknat dessa nya själstillstånd. I "Le Horla" se honom redan kämpa med de vansinnets fantom, som snart skulle omtöckna hans själslif. Tankar på ålderdomen, på döden, ett mörkt tungsinne utbreda sig allt mer och mer öfver hans skrifter. Särskildt romanerna "Fort comme la mort" och "Notre coeur" präglas af en gripande och känslofull själsfinhet, som hans tidigare skrifter. knappast låtit ana. 1892 sökte han döda sig med rakknif, då han kände, att han icke längre kunde strida mot vansinnet. I tvångströja fördes han till ett sjukhus, där han dog af paralysie générale efter 18 månaders sjukdom. Han nekade flera gånger att taga säte i franska akademien liksom att mottaga hederslegionen. I Parc Monceau i Paris har man rest ett vackert monument öfver honom. Verlet; ett annat finnes i Rouen. Hans rykte har varit i ständigt stigande efter hans död. Ytterligare sv. öfv. äro "Lifsbilder" (1888), "Berättelser och skisser. Med en inledning om hans författarskap af T. Hedberg" 1893) och "En duell. Efterlämnade skisser och berättelser" (1900). Se J. Lemaître, "Les contemporains" I, V och VI (1885, 1892, 1896), R. Doumic, "Ecrivains d'aujourd'hui" (1894), G. Brandes, "Samlede skrifter", VII (1901), A. Lom- broso, "Souvenirs sur M." (1905), och Maynial, "La vie et l'œuvre de M." (1906). 1902 började Oeuvres complètes att utkomma. (Nordisk familjebok 1912 s.v. Maupassant)
ellauri365.html on line 249: « Ce soir dans un atelier de la rue de Fleurus, le jeune Maupassant fait représenter une pièce obscène de sa composition, intitulée FEUILLE DE ROSE et joué par lui et ses amis. C'est lugubre, ces jeunes hommes travestis en femmes, avec la peinture sur leurs maillots d'un large sexe entrebâillé ; et je ne sais quelle répulsion vous vient involontairement pour ces comédiens s'attouchant et faisant entre eux le simulacre de la gymnastique d'amour. L'ouverture de la pièce, c'est un jeune séminariste qui lave des capotes. Il y a au milieu une danse d'almées sous l'érection d'un phallus monumental et la pièce se termine par une branlade presque nature. Je me demandais de quelle absence de pudeur naturelle il fallait être doué pour mimer cela devant un public, tout en m'efforçant de dissimuler mon dégoût, qui aurait pu paraître singulier de la part de l'auteur de LA FILLE ELISA. Le monstrueux, c'est que le père de l'auteur, le père de Maupassant, assistait à la représentation. Cinq ou six femmes, entre autres la blonde Valtesse, se trouvaient là, mais riant du bout des lèvres par contenance, mais gênées par la trop grande ordure de la chose. Lagier elle-même ne restait pas jusqu'à la fin de la représentation. Le lendemain, Flaubert, parlant de la représentation avec enthousiasme, trouvait, pour la caractériser, la phrase : « Oui, c'est très frais ! » Frais pour cette salauderie, c'est vraiment une trouvaille. »
ellauri365.html on line 576: Truly monumental are the two volumes of The Bagginses of Underhill (1905-07) [The Tree of the Folkungs], Frodo Filbunk and Bilboarvet [The BjäIbo Inheritance], which constitute the trunk and lower branches of «the genealogical tree of the Hobbits»,
ellauri368.html on line 66: Among the Jews of the Slavonic countries "maskil" usually denotes a self-taught Hebrew scholar with an imperfect knowledge of a living language (usually German), who represents the love of learning and the striving for culture awakened by Mendelssohn and his disciples; i.e., an adherent or follower of the Haskalah movement. He is "by force of circumstances detained on the path over which the Jews of western Europe swiftly passed from rabbinical lore to European culture" and to emancipation, and "his strivings and short-comings exemplify the unfulfilled hopes and the disappointments of Russian civilization." The Maskilim are mostly teachers and writers; they taught a part of the young generation of Russian Jewry to read Hebrew and have created the great Neo-Hebrew literature which is the monument of Haskalah. Although Haskalah has now been flourishing in Russia for three generations, the class of Maskilim does not reproduce itself. The Maskilim of each generation are recruited from the ranks of the Orthodox Talmudists, while the children of Maskilim very seldom follow in the footsteps of their fathers. This is probably due to the fact that the Maskil who breaks away from strictly conservative Judaism in Russia, but does not succeed in becoming thoroughly assimilated, finds that his material conditions have not been improved by the change, and, while continuing to cleave to Haskalah for its own sake, he does not permit his children to share his fate. The quarrels between the Maskilim and the Orthodox, especially in the smaller communities, are becoming less frequent. In the last few years the Zionist movement has contributed to bring the Maskilim, who joined it almost to a man, nearer to the other classes of Jews who became interested in that movement. The numerous Maskilim who emigrated to the United States, especially after the great influx of Russian immigrants, generally continued to follow their old vocation of teaching and writing Hebrew, while some contributed to the Yiddish periodicals. Many of those who went thither in their youth entered the learned professions. See Literature, Modern Hebrew. (Source: Jewish Dictionary)
ellauri369.html on line 305: Postuumisesti hänen maineensa kärsi hänen ystävänsä ja opetuslapsensa James Anthony Frouden julkaisuista, mikä aiheutti kiistaa Carlylen henkilökohtaisesta elämästä, erityisesti hänen avioliitostaan Jane Welsh Carlylen kanssa. Hänen maineensa heikkeni edelleen 1900-luvulla, kun ensimmäisen ja toisen maailmansodan alkaminen toi esiin syytöksiä, että hän oli sekä preussilaisuuden että fasismin esi-isä. 1950-luvulta lähtien laajat stipendiaattijoukot Carlyle Studiesin alalla ovat parantaneet hänen asemaansa, ja nyt hänet tunnustetaan "yhdeksi kirjallisuutemme pysyvistä monumenteista, jota ei yksinkertaisesti voida kumittaa".
ellauri370.html on line 725: Ukrainassa Hmelnytskiä pidetään yleisesti kansallissankarina. Kaupunki ja maaseutu kantavat hänen nimeään. Hänen kuvansa on näkyvästi esillä ukrainalaisissa seteleissä ja hänen monumenttinsa Kiovan keskustassa on Ukrainan pääkaupungin keskipiste. Myös Bohdan Hmelnytskin ritarikunta on myönnetty useita kertoja – yksi Ukrainan ja entisen Neuvostoliiton korkeimmista kunnianosoituksista.
ellauri371.html on line 650: Nappisuinen Jyri Washington (1732 Westmorelandin piirikunta, Virginia – 14. joulukuuta 1799 Mount Vernon, Virginia) oli yksi Yhdysvaltojen perustajista ja Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti vuosina 1789–1797. Jyri (44) toimi Mannerheimina vapaussodassa. Hänen kuvansa on dollarin setelissä ja neljännesdollarin kolikossa, ja hänet on ikuistettu myös Mount Rushmore -vuoren monumenttiin.
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
xxx/ellauri027.html on line 794: Elämän huippuminuutteja. Kukonmuruja. Useitakin tärkeitä mahdollisuuxia. Erixeen on mainittava hittisingle Poikarakkaus. Kadetraali oli viileä. Exegi monumentum aere perennius.
xxx/ellauri084.html on line 770: Retrospectively, critical appraisals have become ever more lavish. Writing in the Los Angeles Times in 2000, US film critic Kenneth Turan called it a "monumental" work, and "one of the most potent documentaries ever made".The Arts Desk (UK) called it simply "the greatest documentary ever made about France during the Second World War".
xxx/ellauri085.html on line 407: “No such theory has been found in even the most voluminous and learned histories of economic theories, including J.A. Schumpeter’s monumental 1,260-page History of Economic Analysis. Yet this non-existent theory* has become the object of denunciations from the pages of the New York Times and the Washington Post to the political arena. It has been attacked by Professor Paul Krugman of Princeton and Professor Peter Corning of Stanford, among others, and similar attacks have been repeated as far away as India. It is a classic example of arguing against a caricature instead of confronting the argument actually made.”
xxx/ellauri125.html on line 485: With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted. After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted.[ After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. After Muriel's death in 1990, Roth moved into a ramshackle former funeral parlor and occupied himself with revising the final volumes of his monumental work, Mercy of a Rude Stream. It has been alleged that the incestuous relationships between the protagonist, a sister, and a cousin in Mercy of a Rude Stream are based on Roth's life. Roth's own sister denied that such events occurred. Roth attributed his massive writer's block to personal problems such as depression, and to political conflicts, including his disillusion with Communism. At other times he cited his early break with Judaism and his obsessive sexual preoccupations as probable causes. Roth died in Albuquerque, New Mexico, United States in 1995. The character E. I. Lonoff in Philip Roth's Zuckerman novels (The Ghost Writer and Exit Ghost in this case), is a composite of Roth, Bernard Malamud and fictional elements.
xxx/ellauri165.html on line 376: She spent 1806 to 1808 keeping up the act, continuing to spend on parties and alterations to Merton to make it a monument to Nelson. Goods that Nelson had ordered arrived and had to be paid for. The annual annuity of £800 from Sir William's estate was not enough to pay off the debts and keep up the lifestyle, and Emma fell deeply into debt.
xxx/ellauri169.html on line 125: Disneyn veljesten vaikutus on monumentaalinen. Mikkihiiri- T-paitoja voidaan nähdä ihmisten yllä kaikkialla maailmassa. Disney World ja Disneyland ovat suuren ihmiskunnan segmentin tavoittelemia, niiden jotka arvostavat näitä huvipuistoja elämänsä kohokohtana. Se mitä ihmiset arvostavat on iljettävyys Jumalalle Jumalan Sanan mukaan. Surullista, tämän kirjailijan suorittama tutkimustyö vuosien aikana osoittaa että ihmiskunnan Disneytä kohtaan tuntema ihailu oikeuttaa tämän Raamatun olettamuksen. Toisin sanoen, kuten tämän artikkelin lukijat saavat selville, Disneyn veljesten ja heidän tekojensa takana on iljetyksiä -- sukupolven okkultismin joitakin kaikkein irvokkaimpia aspekteja joita maailma on koskaan nähnyt. Disneyn taikuuden valtakunnasta on tullut amerikkalainen instituutio joka vaikuttaa ihmisiin kaikkialla maailmassa kehdosta hautaan.
xxx/ellauri179.html on line 292: His works were burnt in the bonfire in Berlin on May 10, 1933 as being a monument of modern decadence. That was a major proof of the writer’s significance and a step toward world fame.
xxx/ellauri186.html on line 444: And smooth as monumental alabaster.
xxx/ellauri287.html on line 671: Sasanian vallan aikaa pidetään Iranin historian kohokohtana, ja se oli monella tapaa muinaisen iranilaisen kulttuurin huippu ennen muslimien valloitusta ja sen jälkeistä islamisaatiota. Sasanilaiset suvaitsivat alamaistensa erilaisia uskontoja ja kulttuureja; kehitti monimutkaisen, keskitetyn valtion byrokratian; elvytti zoroastrianismin heidän hallintonsa laillistavana ja yhdistävänä voimana; rakennutti suuria monumentteja ja julkisia töitä; ja holhosi kulttuuri- ja oppilaitoksia. Imperiumin kulttuurinen vaikutus ulottui paljon sen aluerajojen ulkopuolelle - mukaan lukien Länsi -Eurooppa, Afrikka, Kiina ja Intia - ja auttoi muokkaamaan eurooppalaista ja aasialaista keskiaikaista taidetta. Persialaisesta kulttuurista tuli perusta islamilaiselle kulttuurille , ja se vaikutti taiteeseen, arkkitehtuuriin, musiikkiin, kirjallisuuteen ja filosofiaan kaikkialla muslimimaailmassa. Kitos sassanidit!
xxx/ellauri293.html on line 110: Siihen mennessä, kun Uuden testamentin käsikirjoituksiin tulee pikkukirjaimet ja korkomerkit, Junia on yksimielisesti korostettu naisnimenä. Esimerkiksi Erasmuksen vuonna 1516 tuottama Uuden testamentin kriittinen kreikkalainen teksti korosti nimeä feminiinisenä, ja tämä jatkuu jokaisessa kriittisessä kreikkalaisessa tekstissä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (1858 Alford-painoksessa) vuoteen 1928 asti, jolloin Novum Testamentum Graece korosti sitä mieheksi, Iουνιᾶν (niin se tekee perkele minunkin raamatussani!). Tämä aiheutti monumentaalisen muutoksen kohti maskuliinista korostusta vuoteen 1998 asti, jolloin feminiininen muoto palasi dominaxi.
xxx/ellauri296.html on line 255: Oppimaton Patti Mulkkinen sortuu moniin virhepäätelmiin. Ensixi, että paskaa vääntämällä pergamentille voisi tulla kuolemattomaxi. Vittu ei, samalla lailla mätänette silti. Sielu ja sen monumentit ynnä muut meemit on vain typeriä kuoria, trilobiitteja. Toisexi, se että joku on väärässä todistaa että vastapuoli on oikeassa. Paskanmarjat, mitä todennäköisemmin ovat kumpikin väärässä ja vielä samalla lailla. 2 väärää ei tee 1 oikeaa.
xxx/ellauri329.html on line 60: Populaire et naïf monument, que ne gêne Suosittu ja naiivi monumentti, jota ei
xxx/ellauri380.html on line 395: a monument to the end result of Utopian ideologies.
59 |