ellauri024.html on line 1364: von Wright ei kohtaa non-Wrightia. Se tukehtuu omaan oxennuxeensa yrittäessään sulkea pois kaiken erilaisen ja vaikeasti sulavan. Sen esseet ei ole keskustelevaaa filosofiaa (no kenen filosofin on, antiikin dialogit oli ihan samanlaista paasausta). Jorin textit on jatkuvaa normatiivista monologia, joka ei kysy vaan käskee.
ellauri031.html on line 591: Vielä sietämättömämpää kuin Sariolan juonten kömpelyys on hänen kerrontatekniikkansa alkeellisuus. Sariolalle pitäytyminen normaaliproosassa, tuikitavallisessa minä sinä hän -muotoisessa kerronnassa, on varsin viisas valinta. Tajunnanvirta tai sisäinen monologi edellyttäisivät näet edes jonkinlaista kielellistä lahjakkuutta. Sariola sen sijaan pudottaa kavaletin toisensa jälkeen kuin maailman monin poni Polle, hänen kielikuvansa ovat naurettavuuteen asti kuluneitä ("viiltävä kaipuu") ja dialogi puisevan epäpuheenomaista ja yxitasoista. Tsygologi kaatuu rämähtäen fläppitaulun perässä, kirjan henkilöt eivät edes hätkähdä. Kummankin romaanin ulkopuoliset kertojat ja Rakkaan ystävän minäkertoja tulkizevat jatkuvasti sekä tilanteet että henkilöt. Nämä idioottipsykologit eivät koskaan vaikene, vaan tappavat lukijan mielenkiinnon joka askelella. Tai eivät tapa, se syntyy kuolleena.
ellauri045.html on line 297: ja dramatisoi dialogeissakin vaan omaa monologia (1p.)

ellauri054.html on line 517: Browning oli eksoottinen luonne, jonka runoelmissa tuntuu hänen kreolilaisen verensä väreilyä. Hänen runoutensa, joka ikään kuin huohottelee ajatus- ja kuvittelurikkautensa alla, on omituinen kudos hentoa, syvällistä tunnelmaa ja ihmeellisiä, enemmän häämöttäviä kuin kuvattuja tapauksia, jotka kuitenkaan eivät kehity yhtäjaksoiseksi, ulkokohtaiseksi tapaukseksi, vaan pysyvät kummallisen intuitiivisen kuvitteluvoiman hahmottamina kohtauksina. Browningin vahvin ja luonteenomaisin muoto on draamallinen monologi, sen puitteissa hän loihtii lukijan mieleen eläytyvän, keskitetyn sisäisen kuvan jostakin draamallisesti jännitetystä tilanteesta, antaen puhtaasti sisäisin keinoin vähitellen tapauksen ulkohahmot lukijan mielikuvitukselle, mutta täytettynä niin intensiivisellä ajatus- ja elämänrikkaudella, että kuvaus saa huumaavan tehon.
ellauri054.html on line 523: Browningin nykymaine on pääosin hänen ”dramaattisten monologiensa” ansiota: näissä sanavalinnat eivät ainoastaan välitä lukijalle tapahtumia ja tapahtumapaikkoja, vaan myös paljastavat kertojan luonteen. Toisin kuin yksinpuheluissa, dramaattisissa monologeissa tarkoituksena ei ole se, mitä puhuja suoraan ilmaisee, vaan ennemminkin mitä hän epäsuorasti paljastaa itsestään. Sen sijaan, että hän ajattelisi ääneen, henkilöhahmo rakentaa itselleen puolustuksen, jonka läpi hän haastaa lukijan näkemään. Browning valitsi hahmoikseen äärimmäisiä, jopa psykopaateiksi luokiteltavia hahmoja, kuten runossaan ”Porphyria’s Lover”. Olikohan se psykopaatti izekin? (Lähde.)
ellauri060.html on line 979: Vuorottaiset kireät pikkumonologit ruhjoivat tiensä kohti perimmäistä ja arinta aihetta: Karoliinaa, epähuomiossa hukkunutta lasta. (Sama fiba pääsi käymään Därek Breitensteinille Nagussa ja ero tuli siitäkin.)
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri062.html on line 862: Nää Gurny ja Klingsor on jotain Wagnerin Parsifalin hahmoja. Gurny on joku outo ämmyrkäinen, vähänkun Valtaistuinkisan wildlingiä vastaava. Klingsor ei olekaan tanskalainen kaupunki, vaan pahis joka putos Graalin kupposen pelastustiimistä sinivärisammioon ja rupes konnaxi. Wagner on eri ilkeän näkönen kaveri. Ilmetty Ruozin pääpandemonologi ilman pokia takaa ajamattomana. Gurnemanz on vähän mun näkönen kilppi vanha partapozo.
ellauri100.html on line 1324: Viimeinen vaihe tutkii miten passiot (eliskä siis pelaajien preferenssit?!) modifioi subjektien toimintaa ja käsityxiä (sémiotique de passions) ja miten niiden tieto ja uskomuxet vaikuttaa niiden suorituxiin. Tällä tavoin selitettynä ei Greimiemin akan pojan puuhastelut vaikutakaan niin pönttöpäisiltä, koska ne alkaa kuulostaa ihan mun omilta ajatuxilta... Paizi et ei mun miälestä kertomuxet ole tässä pääasia, vaan ne pelit. Niitä pelejä on kiinnostavampiakin kuin kertomuxet, jotka on yleensä aika monologisia kuvauxia niistä. Juonen kaivaminen esille kertomuxista on yleensä aika riskialtista, koska mahollisia pelin rekonstruktioita on niin monta. Tästä mulla on monia tärkeitä kirjoitelmia, vaikka julkaisemattomia.
ellauri135.html on line 759: Teos on monologi kuolettavasti haavoittuneesta sotilaasta, jonka kanssa hän puhuu läheiselle ystävälleen. Lyyrinen sankari tietää, ettei hänellä ole kauan elinaikaa, joten hän haluaa viettää viimeiset tunnit yksin uskollisimman henkilön kanssa. Tämä ilmaisee Lermontovin henkilökohtaista melankoliaa, joka kärsi jatkuvasti yksinäisyydestä. Runoilijan harvat omistautuneet ystävät jäivät Venäjälle. Kaukasuksella hänellä ei koskaan ollut aikaa tai hän ei voinut päästä lähelle ketään, joten hän pitää "veljensä" läsnäoloa ihmisen kuoleman hetkellä erittäin arvokkaana ja tärkeänä.
ellauri135.html on line 767: Runo "Testament" oli aikalaisten arvostama. Se ilmaisee erittäin tarkasti runoilijan asenteen elämänsä viimeisinä vuosina. Kuolevan miehen monologi on tarkka tunnustus henkilöltä, joka ei ole koskaan pystynyt ottamaan paikkansa yhteiskunnassa.
ellauri135.html on line 822: Lermontovin runon analyysi "Kun kellastumiskenttä on levoton". Runoilijan sisäinen monologi
ellauri141.html on line 717: Elämäntyö opettajana ja kasvattajana vei Hildan juuriltaan varsinaissuomalaisen Hämeeseen, missä Sääksmäki ja Akaa olivat pitkäaikaisia elinympäristöjä. Siellä myös tapahtui ”uudelleen syntyminen”, kun Akaassa näyttelijä ja ohjaaja Minna Kangas perehtyi niin perusteellisesti Huntuvuoren persoonaan, että hän saattoi luoda vaikuttavan monologi-näytelmän Hilda – elämän yty ja esittää sen niin loistavasti, että katsojat saivat kokea olevansa mukana Hildan elämässä.
ellauri207.html on line 282: Biljonääri Harriet kulautti vissyä ja jatkoi. No tulihan se sieltä, iänikuinen monologiklisee. Kippis ja kulaus.
ellauri272.html on line 752: Mutta ankaran kriittinen hän oli aina vähän itseään mutta varsinkin muita kohtaan, jopa julmuuteen saakka: ”Kysy minulta onko yhtä ainutta jota en olisi pettänyt? Pyydä minua mainitsemaan yksi ainoa nimi, yksi ainoa! En pysty. Minä olen pettänyt heidät kaikki”, hän kirjoittaa omasta persoonastaan ammentavassa monologissa Tuulajolla tappion maisemissa (suom. Pentti Saaritsa, 1986). Hän ilmoittautui kaksinaamaisuuden tyyppi­esimerkiksi, inhosi itseään – ja jatkoi tiellä, johon on syntynyt. Sillä moraali on teeskentelyä ja valhetta, kollikissan luonto ei.
ellauri288.html on line 399: Tarina etenee Aliiden ja Zaran näkökulmaa vuorotellen. Naturalistinen kerronta aivan pulppuaa eeppisinä väreinä. Rakenteellisesti romaani on hämmästyttävän tasapainoinen, alkupuoli on täsmälleen yhtä pitkä kuin loppupuolikas. Sisäinen monologi säksättää kuin valkotornado, ja aistilliset kielikuvat läimivät punan poskille (niille joita runkun popsinta vielä punastuttaa, sitähän saa mielin määrin nähdä luurista pornovideoilta).
ellauri325.html on line 318: Simolta jäi gradu tekemättä kuten Hotakaiselta ja Kristina-tädiltä. Naurukin jäi kesken 52-vuotiaana 1967. Vuonna 1941 Simo siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osa Detektivbüro Winski und Waldemar. Vittu Waldemar, se oli Winzent. Ne oli munkin mielikirjoja poikasena. Minä keitän täitä... People Are Not as Bad as They Seem (Finnish: Aika hyvä ihmiseksi) is a 1977 Finnish historical film directed by Rauni Mollberg, based on the novels by Aapeli. Minnettee puhheettee savveettee murreettee. Huoh.
ellauri340.html on line 520: Olipa Handken kritiikki oikeaa vai ei, se ennusti kirjailijaa, jonka häikäilemätön painopiste olisi itse subjektiivisuus – mitä ego tunsi, ei vain sitä, mitä se oli velkaa muille – ja lisäksi kirjailijasta, joka halusi nokkostaa perustan. "Realismin" sijaan Handke omaksui kielellisen virtuoosisuuden. Hänen varhaiset kokeelliset teatterityönsä auttoivat aloittamaan hänen uransa. Eniten siteerattu on Offending the Audience, vuodelta 1966, "puhuva" monologi neljälle esiintyjälle, jotka puhuvat yleisölle lavalta, kuvailevat heitä ja vetävät heidät mukaansa ja lopulta kohdistavat heidät väärinkäytösten tulvaan. Se nyt oli selvää paskaa, mitä sitä kaunistelemaan.
ellauri346.html on line 92: Juuri tällä hetkellä Jevgeni Lukashin saapuu Moskovasta ja suuntaa tuttuun osoitteeseen, jossa hän tapaa Ippolitin, Nadezhda Vasilievnan ja hänen vanhan ystävänsä Valjan. Ippolit yrittää julkisesti nöyryyttää Zhenyaa kutsumalla häntä säälittäväxi häviäjäksi, mutta hän vastaa sanomalla, että kaikesta huolimatta hän tuntee olevansa onnellinen neuvostoihminen, minkä jälkeen hän lähtee. Teslaromusta ryöminyt menestynyt irakilainen liikemies kuulee hänen monologinsa seisoessaan tasanteella ja nauraa makeasti.
ellauri355.html on line 264: Putin käytti yli 30 minuuttia kertomaan Venäjän, Liettuan, Puolan ja Ukrainan historiasta monologissa, joka vei katsojat Oleg Viisaan 800-luvun hallinnosta 1300-luvun taisteluihin ja Leninin ulkopolitiikan kritiikkiin.
ellauri396.html on line 100: Hänen julkkiksensa ja rikkautensa alkoivat kuitenkin muualta, kolmiosaisesta YouTube-sarjasta syyskuussa 2016 nimeltä Professor Against Political Correctness. Petersonia vaivasi kaksi kehitystä: liittovaltion muutos sukupuoli-identiteetin ja ilmaisun lisäämiseksi Kanadan ihmisoikeuslakiin; ja hänen yliopistonsa suunnitelmat pakollisesta puolueettomuuden vastaisesta koulutuksesta. Siitä lähtien hän vastusti marxismia, ihmisoikeusjärjestöjä, HR-osastoja ja "radikaalivasemmiston poliittisten motiivien maanalaista koneistoa", joka pakotti häneen sukupuolineutraaleja pronomineja. Tämä monisanaisempi, selkeästi kanadalainen versio Howard Bealen "mad as hell" -monologista Networkissä 1976, vaikutti räjähdysmäisesti. Muutamaa päivää myöhemmin video, jossa opiskelijamielenosoittajat häiritsivät yhtä Petersonin luennoista, paransi hänen mainettaan taitavana totuudenpuhujana. "Löin hornetsien pesään suotuisimpaan aikaan", hän pohtii myöhemmin.
ellauri445.html on line 377: Putoaminen on entisen menestyneen pariisilaisasianajajan, nykyisen katumuksentekijä-tuomarin (kuten hän itse asemansa määrittelee) tarina, jonka hän kertoo toisen maailmansodan jälkeen amsterdamilaisessa merimieskapakassa juuri kaupunkiin saapuneelle miehelle. Päähenkilö kuvaa koko romaanin kestävässä monologissaan yksityiskohtaisesti työtään katumuksentekijä-tuomarina sekä elämäänsä ennen Amsterdamiin saapumistaan. Lukija pystyy hyvin samaistumaan näkymättömään ja mykkään kuulijaan, jonka tarinan kertoja valitsee yleisökseen.
ellauri445.html on line 383: Tämä on filosofinen romaani. Se tutkii arvojen olemassaoloa, puuttumista tai vääristymistä, syyttömyyttä ja syyllisyyttä, väistämättömän elämän merkityksettömyyttä, toimettomuutta ja sen seurauksia, vapautta, ateismia ja yhteiskuntaa absurdin filosofisessa merkityksessä. Se on ihmiskunnan universaali syyte, nöyryyttävä muotokuva modernista miehestä tunnustuksen kautta tietyssä monologin muodossa, joka on jaettu kirjan kuuteen lukuun - kuuteen kohtaamiseen hänen "keskustelukumppaninsa" kanssa, joka tässä romaanissa edistää "epämukavuuden" tilanteen luomista, jossa sankari-huutoilija löytää itsensä.
xxx/ellauri136.html on line 407: Lermontovin runon analyysi "Kun kellastumiskenttä on levoton". Runoilijan sisäinen monologi
xxx/ellauri186.html on line 388: Rainer Maria Rilken syvämietteinen sonetti ´Archaischer Torso Apollos', johon Kepesh nolottavasti päättää monologinsa, sisältänee myös "Rinnan moraalisen sanoman" - jonsei muille niin Pilille itselleen. Tajunta pakottaa tiensä ja tahtonsa halki harmaan kiven, epämuodostuneen ja epätäydellisen aineen lävitse. Muuten ei torso murtuisi ulos ääriviivoistaan kuin pimeä tähti: eihän sillä ole sitä 1 paikkaa jota et siis näe. Sinun on se siihen kuviteltava.
25