ellauri005.html on line 743: Kerrataanpa vielä. Jos apina mokaa,

ellauri008.html on line 658: Jimin esipuheessa Conrad raportoi, et joku nainen ei ollut tykännyt Lordi Jimistä, sanoi että se on morbidi. Condrad sanoo et kirjan aihe on "Acute consciousness of lost honour." Jimipatukka skitsoo koko ikänsä jotain omaa mokaa nuorena. Mitä vittua. Aika sairasta. Tai narsistista, siis luonnevikasta. (Hmm. heti tuli mieleen, en kai mä oo tekemässä samaa? No se nähdään pian.)
ellauri017.html on line 1127: Agustin ja Hugo oli herttaisen samaa mieltä kuolemanrangaistus on paikallaan vaikkapa Fernando Alcazarille. Ei siihen riitä Alcazarin vankila, ei Guantanamokaan, jos bylsii Hugon vaimoa, ja sit vielä pelastaa Hugon hengen nolosti taistelussa mut jättää sen keskijalan kentälle. Cruel and unusual punishment. Onko ihme et se on kiivas ja pitkävihainen. Ei armoa!
ellauri040.html on line 511: ja syystä. Aika moka. Mut mixe jatkaa mokaa sanomalla, että Oton kirjakaan

ellauri043.html on line 1066: Ei nyt sentään!… ehei! Joka minuutti mä mokaan!
ellauri093.html on line 675: Schwierigkeit ist Herrlichkeit, kurjuuxien keximisessä herra näyttää voimansa. Hilja oli onnellinen 2x, kun se sai Dickin omaan kotiinsa. Ilmokaan ei ollut vielä osunut kovaan aukioon. Tietysti olin valmistanut juhla-aterian Ilmon lapsista - eiku siis, jostain lehmästä. Dick piti siitä, taisi muistaa sen myöhemminkin nimeltä, ja jonkun lapsistakin kai. Se oli Muurikki, tai ehkä Heluna, pitäisi tarkistaa Dickiltä. Se lehmä siis. Lasten nimet on mulla lompakossa ylhäällä. Tällä kertaa ei jokapaikanhöylä Helene ollut mukana. Dick ei osannut ize edes kapsekkiä pakata, vaatteet pursusivat joka raosta. Lähetysjohtajalle jäi sekin urakka. Ja kazo ihme tapahtui: kansi meni kii! Dick kiitteli silmät loistavina. Arvattavasti hän ehti juoda kahvinsa toisten pakatessa. Dank Gott! Wie hat er seine Leute so lieb? Onnexi Dolman oli huumorintajunen. Omia tavaroita ei ole helppo löytää toisten pakkaamasta laukusta.
ellauri323.html on line 86: When asked by George Bernard Shaw if he had any Jewish ancestors, Beerbohm replied: "That my talent is rather like Jewish talent I admit readily... But, being in fact a Gentile, I am, in a small way, rather remarkable, and wish to remain so." In his poem Hugh Selwyn Mauberley Ezra Pound, a neighbour in Rapallo – and later a supporter of fascism and anti-Semitism – caricatured Beerbohm as "Brennbaum", a Jewish artist. Adam Gopnik, a staff writer of New Yorker, is adamant that he was. Born in 57 Palace Gardens Terrace, London which is now marked with a blue plaque, Henry Maximilian Beerbohm was the youngest of nine children of a Lithuanian-born grain merchant, Julius Ewald Edward Beerbohm (1811–1892). His mother was Eliza Draper Beerbohm (c. 1833–1918), the sister of Julius's late first wife. Although the Beerbohms were supposed by some to be of Jewish descent, in his later years Beerbohm told a biographer: "I should be delighted to know that we Beerbohms have that very admirable and engaging thing, Jewish blood. But there seems to be no reason for supposing that we have. Our family records go back as far as 1668, and there is nothing in them compatible with Judaism." Ei se ollut homokaan vaikka näytti siltäkin. Explore 3 bon mots by Max. Some people are born to lift heavy weights, some are born to juggle hairy balls. Furthermore, the thick and overhanging eyebrows and eyelids are not to be gainsaid as characteristics common to the Hebrew race. From the foregoing, I believe Beerbohm was a Jew.
xxx/ellauri253.html on line 453: Varmistetaan että kaikilla on kello ja riittävästi purukumia, jauhoi Tony. Onko aspiriinia, Jukka kysyi. Onko korzuja, Tony kysyi, sillä Natalien lantio keinahteli lupaavasti minihameen alla. Susanin mokaa ei saa päästä toistumaan!
8