ellauri014.html on line 860: Viides tuotantokausi. Ted on nyt kolmekymmentä, serkukset vanhanpiian iässä, mutta onnex rouvia. Ralph on matkalla Namulandiaan. Ralph moittii Tediä pehmyexi, sen pitäis olla kovana kuin porkkana, ja yhtä tarkkana. Se kirjoittaa Tedille: nyt on korkea aika sun miehistyä ja mennä izeesi (ei Julkkuun eikä edes muhun), kert et Julkun mekon alle pääse millään ilveellä. Peukaloliisan ohje: "seuraa sydäntäs vaan!" toimii ainoastaan jos sydän ei ole ihan bäng bäng typerä. Kuten sulla, on pakko sanoa.
ellauri022.html on line 949: Ennen kuin Khosrow ehdottaa avioliittoa Shirinille, hän yrittää olla läheisyydessä toisen Shekar-nimisen naisen kanssa Isfahanissa, mikä viivästyttää entisestään rakastavaisten liittoa. Lopulta Khosrow menee Shirinin linnaan tapaamaan häntä. Shirin, koska hän näki, että Khosrow on humalassa, ei päästä häntä linnaan. Hän moittii Khosrowia erityisesti hänen läheisyydestään Shekariin. Khosrow, surullinen ja hylätty, mulkku nuupallaan, palaa palatsiinsa.
ellauri026.html on line 489: Mut pahin Eran vika Jefan näkövinkkelistä on, että siltä puuttuu tiimihenkeä. Era moittii luostarimenoa siitä, että munkit on kuin joku liivijengi, väpelöt jää takasatulaan, jengin johtajat on joukon tyhmimmät ja ilkeimmät, jos ne vaan on tukevaa tekoa ja niillä on mahtava rekkakuskin hymy. Jefa pahexuu tätäkin ja muistuttelee, että munkkikunnastahan nousi niinkin huomattava henkilö kuin Lutherin Mara. Mutta se olikin just tollanen isomahainen köntys, synnynnäinen jengin johtaja.
ellauri031.html on line 703: Miten kävi Kaarlon hylkäämän pentueen? Kaarlon isä kirjoitti sille aikoinaan vihaisen kirjeen, joka on jäänyt Orpo-Ollin hampaankoloon. Siinä isä moittii sitä uskontohöperöxi ja huonoxi isäxi, kun jättää perheen ihan heitteille. No kuinka kävi? Pojat jäivät vaille kouluja, siinä Kaarlo oli pahempi kuin paha äitipuolensa. Olavista tuli raamattukaupan myyjä Beershebaan ja Kalervosta minibussikuski isän tilalle.
ellauri043.html on line 699: Anttoni moittii sitä suvaizevaisuudesta novatiolaisten suhteen. Mutta keisari kääkkää; novatiolaiset, areiolaiset, melekiläiset, se on kylästynyt niihin kaikkiin.
ellauri110.html on line 187: Venäjän reisuilla juopporatti moittii läikkäpäätä Gorbatshovia siitä että se koitti panna korkin votkapullon suuhun. Se oli laitimmainen naula Njeuvostoliiton arkussa.
ellauri163.html on line 609: Filosofiamme seuraa avuttomasti tätä ketjua kuin HBO-sarjan seuraeläin, se moittii ja syyttää. Miksi tämä impotenssi? Se on, että tunteella on ehdottomana edeltäjänä sisäelinten häiriö, johon vapaaehtoisella tahdollamme ei ole valtaa. Ja koska emme pysty pysäyttämään tätä orgaanista häiriötä, emme voi estää sen edustusta, sen kääntämistä psykologiseksi termein tunkeutumasta tietoisuuteen. Onko tarpeen kertoa lisää esimerkkejä?
ellauri189.html on line 395: Mistä on kysymys? huudan siniruutuisen pöytäliinan näköiseen uudisasukkaan mekkoon sonnustautuneelle nuorelle ja kauniille Seijalle, joka säntää edelläni kohti pihaan auennutta soramonttua tai pommisuojatunnelia. Mixet seuraa uutisia, se moittii eikä pysähdy. Juoxen sen perään ja saan juuri ja juuri kiinni puvusta roikkuvasta metrien pituisesta esiliinan nauhasta. Sitä myöten saan kelatuxi izeni lähemmäxi pakenevaa neitoa. Maailmojen sota on alkanut, se huutaa taas, eikä sitä mikään enää pysäytä. On tullut uudet ohjeet, kaikkien länkkäreiden on mentävä vahvistamaan lentokieltoa, viimexi lentämillään lentokoneilla. Suomen armeijan edustajat manailevat kiukkuisina: no ne nyt just on ihan paskoja!
ellauri272.html on line 625: Vihainen Analle tämän uhmauksesta, Christian katkaisee New Yorkin työmatkansa ja palaa Seattleen. Vihaantunut siitä, että Ana petti lupauksensa saada Kate luokseen sen sijaan, että lähtisi ulos, järkyttynyt Christian murisee Anan nukkuessa. Lopulta kaksikko riitelee, ja Ana moittii häntä liian hallitsevasta ja omistushalusta. Hän vaatii enemmän vapautta ja pääsyä ystäviensä kanssa. Christian vihdoin antaa periksi tajuttuaan kuinka paljon Anan ystävät merkitsevät hänelle ja että Ana teki oikein jäädessään Kateen luokse kotiin. Pian tämän jälkeen Christian yllättää hänet matkalla kohteeseen Aspen, Kate, Elliot, Mia ja Kate veli Ethan. Siellä ollessaan Elliot kosi Kateta, ja tämä hyväksyy.
ellauri272.html on line 630: Väiteltyään Christianin kanssa hänen illastaan ​​Katen kanssa, Ana moittii häntä liian hallitsevasta ja omistushalusta ja vaatii lisää vapautta.
ellauri325.html on line 347: Siinä klo 18.30 Kalle Pulliainen astuu sisään. Samassa gramofooni vaikenee, keskustelu tyrehtyy, on kuin Muumikirjan mörkö olisi istunut lampun päälle. Ihmiset hämmästelevät tuntiessaan sen, sillä he eivät aavista, mistä se johtuu. Mutta ravintolan henkilökunta ja minä tiedämme: Kalle Pulliainen on saapunut ravintolaan ja moittii par´aikaa vahtimestaria. Pöytään tullessaan hän
ellauri335.html on line 124: Professori Kai Wartiainen moittii Helsingin suunnittelua: Uuden pormestarin pitäisi irrottautua kaupunkisuunnittelun haitallisista kulteista.
ellauri373.html on line 575: Norja kutsui Ginsbergiä "suvaitsemattomuuden arjaksi". Dau jatkaa seuraavasti: "Ahad Ham moittii Herzlia halusta lakko Eurooppaan*). Hän ei voi antaa meidän... he halusivat meidän ottavan sen akatemiat Euroopasta, hänen oopperat, hänen "valkoiset hanskat". Ainoa asia on hän haluaisi siirtyä Euroopasta "Aiipeihin" "Iaiii", nämä ovat inkvisition periaatteet, menetelmät ja menetelmät antisemiittien toimintatavat, rajoittavat rajoitukset Romanian hevoset siinä muodossa kuin ne ovat nyt juutalaisia ​​vastaan. Tunnemme samalla tavalla - jos jokin hänen sanomansa voisi aiheuttaa kauhua ja närkästystä henkilöä kohtaan, joka ei kykene alistumaan nousta gheton tason yläpuolelle, jos se ei olisi noussut Sielussani on syvä säälin tunne häntä kohtaan. Ajatus vapaudesta on hänen ymmärryksensä ulkopuolella. Hän kuvittelee vapauden geton muodossa, mutta vain roolit vaihtamalla; niin esim. hänen mielestään vainon ja sorron pitäisi olemassa kuten ennenkin, mutta sillä erolla Heidän uhrinsa eivät enää ole juutalaiset, vaan kristityt.
xxx/ellauri075.html on line 349: Tälläsiä konvoluutteja (asiakirjakoteloita) mäkin tässä pukerran. Benjaminin jouzenlaulu ‘Historian käsitteestä’ moittii valistusta ja kapitalistista käsitystä historiasta edistyxenä. Melankolisesti se analisoi 20. vuosisataa, sotkee teologista ja messianistista soopaa marxistisen materialismin teleologisoivaan soppaan. Benjaminin mielestä heikompien lyttäys ei ole mikään emergency, se on normitoimintaa. Kleen Angelus Novus (Benjaminin omistama maalaus) oli siitä kiva. No se onkin aika lailla Waltun näkönen.
xxx/ellauri076.html on line 474: Jukka Petäjä moittii kirjailijakolleegaa että se sanoo tolla lailla "aikanaan" vaikka puhuu olleista ja menneistä. Jukan mielestä pitäis sanoa "aikoinaan" siinä yhteydessä ja "aikanaan" vaan kun on puhe tulevaisuudesta. Se taitaa ollakin Wallun (ja etenkin Wallun äidin) virkaveljiä. Kielipoliisi. Tukari. No jos ei ole yhtään muuta sanottavaa, niin sanoo sitten tän. Tarkkaan ottaen 'aikanaan tarkoittaa 'sen omana aikana', ja aikoinaan' suunnilleen 'niinä aikoina kun oli'. Aikoinaan siis on menneen ajan adverbi, mutta aikanaan on neutraali. Kukin voi olla oikeassa aikanaan, ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Paizi Petäjä. Se on aina väärässä.
xxx/ellauri104.html on line 423: elehtien, että tupakkahuoneeseen. Tarulla on seitsemän uutta biisin sanaa joita hiomme. Ihan hyvää tavaraa, mut tän skitsofrenian loppu tyssää siihen, kun siinä puuttuu yksi kertosäe ja toisessa säkeistössä on yksi säe liikaa, joten tää on helppo homma laittaa toisen säkeistön ylimääräinen vajaaseen viimeiseen säkeistöön. Sitten kun paperiduuni on tehty mä ajattelen mennä pelaan pleikkarilla GrandTurismoo, mut Taru repii mua hihasta kohti tupakkahuonetta treenaan seitsemää vajaassa tunnissa kirjoitettua Tarun Herkkää tekstiä -saimme sovitettua ne toimiviksi melodioiksi reilussa puolessa tunnissa. Taru on maanisempi kuin mä, ja se moittii mua laiskaksi -niin kuin aina. Mutta mä ymmärrän mitä se haluu ilmaista ja homma toimii hyvín.
xxx/ellauri170.html on line 554: Ja kun tunteet nyt oli päästetty taas ehdottomaan valtaan, väsäsi nojatuoliepidemiologinakin äkkipätevöitynyt Ukkola oikein kunnon pelkopornokolumnin, jonka arvokkaasti ikääntynyt otsikko kuuluu "Tätä vauhtia kymmenettuhannet suomalaiset kuolevat koronaan – miksi Suomi ei yritä estää sitä?" Zombiapokalypsilla säikyttelyn ohella Ukkola, joka varmastikin oli nukkunut edeltävällä viikolla, laskeskeli, että ruumiita olisi Suomessa tulossa jopa 70 000, ja tuskaili, että hallinto mieluummin yritti valmistella asioita kunnolla (valmiuslaki astui voimaan viiden päivän sisällä) kuin riehua päättömänä kanana pitkin erikoismensalaisten somevääntöjä. "Viranomaiset näyttävät ainakin ulospäin torjuvan epidemian sijasta pelkoa ja paniikkia", Ukkola moittii, vaikka voisi sitä luulla, että paniikki jossain määrin haittaisi hallinnon toimintaa ja epidemian torjuntaa sekin. "Hysteriaan ei ole syytä, he [viranomaiset] toistelevat papukaijan tavoin", täysin ei-hysteerinen kolumnisti jatkaa. (Meillä ei ole tässä tilaa mennä tarkemmin siihen, miksi on viehättävää, että itsensä yhä epävireisempään papukaijointiin erikoistunut kolumnisti löytääkin näin sattuvat ja kuluneet sananparret kaikkien muiden kohdalla.) Spoilerivaroitus: kolmen kuukauden sisällä noin kolme ja puoli sataa ihmistä oli kuollut koronavirukseen Suomessa, mikä on melkein 70 000 vähemmän kuin se, mistä Ukkola varoitti. Kiitoksia tai tunnustusta viranomaisille ja poliitikoille siitä hyvästä, että nämä eivät tapattaneet kymmeniä tuhansia suomalaisia vaaralliseen tartuntatautiin, ei ole Ukkolalta virallisemmin kuulunut. Ei kuulu tyyliin.
xxx/ellauri177.html on line 378: Nyt Albine oli palvelija, Sergen pussit oli tyhjätty. Hän nojasi päänsä hänen olkapäälleen ja katsoi häntä huolestuneen tunnustellen ilmaa. Voisiko Serge ehkä syyttää hiäntä siitä, että hiän toi hänet sinne? Eikö hän jonakin päivänä moittiisi hiäntä tästä palvonnan hetkestä, jolloin hän oli kutsunut itseään hiänen orjakseen? -- Ethän ole vihainen? hiän kysyi nöyrästi. Hän hymyili, harjasi leijonamaista takatukkaansa taaksepäin, taputti häntä sormenpäillään kuin lasta. Albiino jatkoi:
xxx/ellauri233.html on line 69: Paluumatkan aikana Carter yrittää yhdistää Edwardin vieraantuneen tyttärensä kanssa. Edward pitää tätä luottamuksen rikkomisena, joten hän moittii Carteria ja ryntää sitten vihaisesti pois kuin Jöns. Carter palaa kotiin perheensä luo, kun taas Edward, joka tuntee itsensä yksinäiseksi saattajien joukossa, itkee ylellisessä kerrostalosviitissään. (Se on epäilemättä luhtitalo osoitteessa Porsliinikatu 3 B. Sieltä on suora sihti Lammassaaren ruovikkoon, jossa majailevia villieläimiä voi vakoilla kaukoputkella. Alakerrassa on keittiösaareke ja yläkerran parvella master bed reelingillä ja 2 ikkunatonta koppia. Seinät ovat rouheaa harmaata betongia.)
xxx/ellauri292.html on line 446: Roomassa Apollonios muun muassa herättää erääseen konsuliperheeseen kuuluvan nuoren naisen henkiin. Rhodoksella hän käy Rhodoksen kolossilla. Aleksandriassa hän pelastaa erään syyttömänä kuolemaantuomitun miehen sekä moittii kaupunkilaisia veriuhreista ja julmista hevoskilpailuista.
xxx/ellauri293.html on line 571: Pätevä kameli keskittyy yleensä yksityiskohtiin ja siihen, miten projekti valmistuu. He keskittyvät mieluummin pienempiin tehtäviin sekä prosessien ja järjestelmien luomiseen ja työskentelyyn, ja heillä on yleensä looginen, prosessoiva ja analyyttinen ajattelutapa. He haluavat noudattaa annettuja vaiheita ja sääntöjä ja varmistaa, että jokainen "I" on katkoviiva ja jokainen "t" on ylitetty. Nämä ihmiset lukevat koko taukohuoneen uuden mikroaaltouunin käyttöohjeen kannesta kanteen ja jättävät sen sitten aakkosjärjestykseen, värikoodattuihin arkistokaappiin tulevaa käyttöä varten. Kameli on yleensä lineaarinen ajattelija, ja heidän on tiedettävä, että he ovat saaneet kaiken tarvittavan tiedon ennen kuin he ryhtyvät uuteen hankkeeseen tai projektiin. Ennen kaikkea Camel vetää röökiä ulko-oven vieressä, moittii yksityiskohtia ja haluaa varmistaa työn laadun.
xxx/ellauri354.html on line 188: Kun Kallaksen elämäkertana 1950-luvulla alkaneen työn oli pitkittyessään otettava huomioon 1960- ja 1970-luvun vaihteessa Suomessa enemmän muotiin tullut angloamerikkalainen uuskritiikki, Laitinen joutui väitöskirjassaan tasapainoilemaan kirjailijabiografian, lähdetutkimuksen ja teosanalyysin välillä. Rafu Koskimies huomautti arvostelussaan, että Laitinen oli onnistunut välttämään uuskritiikin ”pahimmat kompastukset”. Laitisen väitöskirjaa koskeviin omiin muistiinpanoihini olin tuolloin merkinnyt: ”Koskimies moittii uutta kritiikkiä, Koskimies on vanhentunut.”
22